TUU-13-076
4442000
4442000
4443000
4443000
4444000
4444000
7452000 7452000
7453000 7453000
7454000 7454000
7455000 7455000
7456000 7456000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
ULMOJANVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-076
Pinta-ala: 126,0
Korkeus: 276
Alueen suhteellinen korkeus: 81
Geologia
Ulmojanvaaran kalottivaaran rantakerrostumat syntyivät mannerjäätikön perääntymisvaiheessa Sallan, Savukosken ja Kemijärven alueille muodostuneen Sallan jääjärven rantavyöhykkeessä (Johansson 1995). Ulmojanvaaran
jyrkkärinteisen vaaran 276 metrin korkeuteen kohoava lakialue muodosti pienen, noin 30 metriä korkean saaren, jonka rinteitä jääjärven aallokko huuhtoi. Ulmojanvaaran ylin huuhtoutumisraja sijaitsee 235 metrin korkeustasolla ja välittömästi sen alapuolelle aallokko kerrosti rantakivikoita. Ne ovat vaaran jyrkimmillä rinteillä kapeita lohkare- ja kivivöitä. Vaaran hieman loivemmalla lounaisrinteelle syntyi laajempi rantakivikko. Aallokko kasasi sille matalia rantavalleja, joita talven jäät työnsivät vasten vaaran rinnettä. Alueella on kuusi heikosti kehittynyttä allekkaista rantavallia, joista kolmanneksi ylin on kehittynein. Rantavallien korkeus on 0,3-1,0 metriä. Rantavallien rinteet ovat loivia, laenpuoleiset kuin vallien ulapanpuoleiset alarinteet. Rantavallit koostuvat moreenista huuhtoutuneista pääasiassa 10-30 cm kokoisista kivistä ja lohkareista, mutta paikoin on myös joitakin suurempia lohkareita. Pääosa kivistä ja lohkareista on paikallista gneissiä ja migmatiittia (DigiKP 200), mutta rantakerrostumassa on myös mannerjäätikön lännestä kuljettamasta moreenista huuhtoutuneita kivilajiltaan poikkeavia lohkareita. Kivien kulmien pyöristyneisyys vaihtelee heikosti pyöristyneista kohtalaisen pyöristyneisiin.
Vaaran lounais- ja luoteisrinteillä on kapeita rinteensuuntaisia rantakivikoita 225-230 metrin korkeusvyöhykkeellä.
Nämä kivikot koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista. Vaihtelevasti pyöristyneiden lohkareiden koko on pääasiassa 20-50 cm. Lisäksi alueella on pieniä yksittäisiä huuhtoutumakivikoita aina 210 metrin korkeustasolle saakka. Rantavoimien vaaran ylärinteiltä huuhtomat sora ja hiekka ovat kerrostuneet alarinteille ohuiksi rinteenmyötäisiksi kerroksiksi.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Kivikot ovat ilmakuvan mukaan enimmäkseen puuston varjostamia ja pienialaisesti avoimia. Alueen metsät ovat enimmäkseen mäntymetsiä ja alarinteillä on enemmän sekametsiä (Suomen maanpeite 2006). Sekapuuna kasvaa koivua ja kuusta. Lisäksi vaaralla kasvaa matalia pihlajia ja katajia.
Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa sekä paikoin myös vanamoa ja suopursua.
Maisema ja muut arvot
Ulmojanvaara hahmottuu hyvin lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Puusto peittää kuitenkin vaaran rinteitä niin, että sen huuhtoutuneet rantakivikot eivät hahmotu muodostuman ulkopuolelle. Vaaran laelta avautuu puuston niin salliessa kaunis metsäinen suomaisema vaaran lähiympäristöön mm. Mäntyaavalle, Huutoaavalle sekä etelään Joutsenaavalle.
Lisäksi laelta avautuu kaunis vaaramaisema sekä pohjoiseen että etelään. Sisäiseen maisemaan luo vaihtelua
moreenikalotti rantavallit ja jyrkempien rinnealueiden selvät huuhtoutumisvyöhykkeet ja niiden välisten rinnealueiden harvahko pintalohkareisuus. Vaaran laella on sodanaikaisia katettuja taistelupoteroita sekä niihin johtavia lyhyitä
"juoksuhautoja".
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Savukosken kaakkoisosassa, noin kaksi kilometriä Nousun kylästä koilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 81 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Savukoski
4622 09
DigiKP 200 Bedrock of Finland - DigiKP 200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html.
Johansson, P. 1995 The deglaciation in the eastern part of the Weichselian ice divide in Finnish Lapland Geological Survey of Finland. Bulletin 383. 72 p.
Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.
