SERBIALAISTEN SÄVELMIEN VETOVOIMA
Kolmen erikielisen liturgian sävelmien vertailua melodiatyyppien formuloiden avulla
Itä-Suomen yliopisto
Filosofinen tiedekunta, teologian osasto Ortodoksinen teologia
Kirkkomusiikki
Pro gradu -tutkielma, heinäkuu 2019 Stiina Hakonen
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Teologian osasto Tekijät – Author
Stiina Hakonen Työn nimi – Title
Serbialaisten sävelmien vetovoima – Kolmen erikielisen liturgian sävelmien vertailua melodiatyyppien formuloiden avulla
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages Ortodoksinen teologia,
kirkkomusiikki Pro gradu -tutkielma x 17.7.2019 130 s. + 18 s.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tässä tutkielmassa selvitetään serbialaisen kirkkosävelmistön (osmoglasnik) melodiatyyppien formuloiden ominaispiirteitä ja rakenteiden vastaavuuksia erikielisissä aineistoissa. Vertailu kohdistuu kolmeen liturgiakokonaisuuden sovitukseen: säveltäjä Nikola Resanovicin kirkkoslaavinkieliseen ja englanninkieliseen sovitukseen sekä omaan suomenkieliseen sovitukseeni. Lisäksi havainnollistan osmoglasnik-sävelmistön käyttöä neljännen sävelmäkaavan mukaan tekemälläni troparisovituksella. Tavoitteenani on osoittaa, missä määrin näiden neljän erikielisen sovituksen melodiatyyppien formulat vastaavat alkuperäisiä osmoglasnik- sävelmien melodiaformuloiden rakenteita, sekä millä tavoin kielten rakenteet ovat vaikuttaneet sovituksiin ja miten sovittajien omat ratkaisut näkyvät sovituksissa.
Omaleimainen serbialainen ”penije” alkoi kehittyä bysanttilaisen sävelmistön pohjalta. Tätä suullisena perinteenä välittynyttä kirkkolaulua muokkasivat hyvin monenlaiset vaikutteet. Serbian itsenäistyttyä vuonna 1830 kontaktit länsieurooppalaiseen ja venäläiseen musiikkiin johtivat kirkkomusiikin muutosprosessiin.
1700–1800-lukujen vaihteesta lähtien lauluperinnettä ryhdyttiin merkitsemään muistiin länsimaisella nuottikirjoituksella. Näin kehittyi vähitellen serbilainen kirkkolauluperinne ”srpsko narodno crkveno pojanje” omalle kansalliselle pohjalleen. Merkittävimpiä lauluperinteen editoijia olivat säveltäjät Kornilije Stanković ja Stevan Stojanović Mokranjac. Tutkielman lähteinä on käytetty juuri Mokranjacin kokoamia nuottijulkaisuja Osmoglasnik ja Opšte Pojanje sekä Nenad Baračkin kokoelmaa Notni Zbornik. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty säveltäjä Nikola Resanovicin tekemiä melodiatyyppikategorioiden ja loppuformuloiden rakenteiden analyysejä.
Tutkielmassa paneudutaan serbialaisten sävelmien sovittamisen kysymyksiin eri näkökulmista. Kielten erilaiset rakenteet (sanapainot, tavumäärät, sanajärjestys) nähdään merkittävinä tekijöinä sovituksia vertailtaessa. Musiikillisiin ratkaisuihin ovat vaikuttaneet eritysesti tekstien toisistaan poikkeavat tavumäärät.
Melodiaformuloiden käyttöä verratessa voi huomata, että kaikissa tutkielmassa analysoitavissa veisuissa ovat sävelmien loppuformulat säilyneet lähes poikkeuksetta samanlaisina alkuperäismelodioiden kanssa. Veisujen loppuformuloissa ei ole aina pelkästään perusrakenteen säveliä, vaan melodia saattaa esiintyä myös hieman pidennetyssä muodossa esimerkiksi tekstin tarpeista riippuen. Liturgian kiinteiden osien melodiat vastaavat kaikissa sovituksissa yleensä tarkasti kirkkoslaavinkielisiä melodioita, kun taas vaihtuvien veisujen sovitusten melodiat saattavat poiketa huomattavasti toisistaan.
Serbialaiselle kirkkolaululle on ominaista centonate-rakenne, jossa veisut koostuvat formuloista ja säkeistä, säkeiden laajennuksista ja variaatioista, mikä on tyypillistä suullisena välittyneille musiikkiperinteille. Sävelmiä sovitettaessa ja tradition mukaan sävellettäessä on osattava koota sävelmä useasta palasesta. Osmoglasnik- sävelmien sovittamisessa yhdistyvät sekä sävelmäkaavat että sovittajan intuitio, mutta lisäksi sovittaminen on usein suuressa määrin ”säveltämistä”. Suomenkielisessä sovituksessa on pyritty luomaan vetovoimaista serbialaista kirkkomusiikkia perinteisten sävelmäjaksojen käyttäytymistä mahdollisimman tarkasti kunnioittaen.
Avainsanat – Keywords
serbialainen kirkkolaulu, osmoglasnik, liturgia, kaksiääninen, sovittaminen, melodiatyyppi, formula, säe, kieli, sana-sävel -suhde, Stanković, Mokranjac, Resanovic.
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty Osasto – School
School of Theology Tekijät – Author
Stiina Hakonen Työn nimi – Title
Attraction of the Serbian Chant – Comparison of the tone of melodic type formulas with three different languages.
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages Orthodox Theology,
Church Music Pro gradu -tutkielma x 17th July 2019 130 pp. + 18 pp.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
The thesis examines the characteristics of the Serbian Osmoglasnik melodic type formulas and the structural parallels between musical material of differing languages. The material in question consists of three adaptations of a lityrgical hymn: Nikola Resanovic’s Church Slavonic and English arrangements and my own Finnish arrangement. In addition, the use of the Osmoglasnik is demonstrated through a Finnish adaption of the Tone 4 Nativity troparion. The aim of the thesis is to indicate how the melodic type formulas of these four arrangements in different languages correspond with the structures of the original Osmoglasnik formulas, how linguistic differences have affected the arrangements, and how the arrangers have had to address those differences.
The distinctive Serbian 'penije' began to develop on the basis of Byzantine melodies. This church song tradition, which was at first passed down orally, was then shaped by a wide variety of influences. Following the independence of Serbia in 1830, contacts with Western European and Russian music led to a gradual process of change. Also, since the turn of the 1700s to the early 1800s, the oral tradition switched over to Western musical writing. In this way, the Serbian church song tradition “srpsko narodno crkveno pojanje”
gradually evolved to a distinct national style. The most significant editors were composers Kornilije Stanković and Stevan Stojanović Mokranjac. The main source material for the thesis consist of the works by Mokranjac: Osmoglasnik and Opšte Pojanje, and Nenad Barački’s Notni Zbornik music collection. Furthermore, the thesis uses composer Nikola Resanovic's analyses of melodic type categories and end formula structures.
The study concentrates on the process of composing Serbian chants and the variety of viewpoints in the questions involved. Linguistic differences (word stress, syllable count and syntax) are major components in the comparisons made between the aforementioned hymns. Especially the differing syllable counts of texts have had a significant effect on the different adaptations. In the comparisons of the use of the melodic formulas, it should be noted that the hymns being examined retain the end formulas of the original chant melodies almost invariably. However, the hymn end formulas do not always consist of just the basic structures, and the melody may appear in a slightly extended form, for example depending on the needs posed by the text. In all of the arrangements, the melodies in the fixed parts of the liturgy usually match exactly the church Slavonic melodies, while the melodies of the alternating psalmodies may differ significantly from each other.
Serbian chant is characterized by a centonate structure consisting of preexisting melodic patterns, fragments or melodic formulas along with their elaborations and variants, which is typical of orally passed down musical traditions. When arranging and composing according to it, one must be able to assemble a melody from various pieces. Arranging according to the Osmoglasnik requires both the use of melody formulas and the intuition of the arranger, but often also includes the act of composing. The Finnish arrangement aims at creating attractive Serbian church music that faithfully adheres to the traditional Osmoglasnik.
Avainsanat – Keywords
Serbian chant, osmoglasnik, divine liturgy, two part setting, adaptation, formula, melodic type, phrase, language, word-pitch relationship, Stanković, Mokranjac, Resanovic.
1
Sisällys
1 JOHDANTO ... 2
1.1 Tutkimusaiheen valinta ... 2
1.2 Tutkimuksen tavoite ... 5
1.3 Tutkimuksen tausta ja lähteet ... 6
1.3.1 Kirjallisuus ja aiempi tutkimus ... 6
1.3.2 Säveltäjä Nikola Resanovicin kaksikielinen sovitus lähteenä ... 9
1.3.3 Suomenkielinen sovitus lähteenä ... 15
1.4. Tutkimuksen menetelmät... 19
1.5 Tutkimuksen eteneminen ... 20
2 SERBIALAISEN KIRKKOLAULUN HISTORIA ... 21
2.1. Ennen ensimmäistä maailmansotaa ... 21
2.2 1900-luvulta kommunismin päättymiseen ... 29
2.3 Aika kommunismin päättymisen jälkeen ... 32
3 SERBIALAISEN KIRKKOLAULUN SOVITTAMINEN ERI KIELILLE ... 36
3.1 Sävelmien melodiatyyppien formulat ja säkeiden kierto ... 38
3.2 Kielen rakenteen vaikutus sovituksissa ... 50
3.2.1 Tekstin tavujen painot, määrä ja lauseiden rytmiikka ... 53
3.2.2 Erimittaiset tekstit ja melodiat ... 59
3.3 Serbialaisten sävelmien soinnuttaminen ... 63
4 SERBIALAISTEN SÄVELMIEN SOVITUSTEN ANALYYSI ... 70
4.1 Niin monta -veisu ... 71
4.2 Jumalan ainokainen-veisu ... 79
4.3 Totisesti on kohtuullista -veisu ... 90
4.4 Joulutropari ... 99
4 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 108
5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 118
Liitteet
2 1 JOHDANTO
1.1 Tutkimusaiheen valinta
Tässä pro gradu -tutkielmassa vertailen serbialaisten sävelmien sovituksia kolmen erikielisen kaksiäänisen liturgiakokonaisuuden kautta. Serbialaisia sävelmiä on sovitettu ja käytetty Suomessa toistaiseksi varsin vähän; tunnetuimpia käytössä olevia serbialaisia melodioita ovat olleet lähinnä erilaiset pääsiäisen troparien melodiat ja Sinun ylösnousemisestasi -veisu.1 Suomen kirkoissa käytetään hyvin monenkirjavaa neliäänistä kirkkomusiikkia, joko kanttorien mieltymyksistä tai kuoron koosta ja tasosta riippuen. Neliäänisten veisujen rinnalla on jossain määrin käytössä yksiääninen bysanttilainen musiikki2 ja itäslaavilainen znamennyj-laulu.3 Muutoinkin viime vuosikymmeninä kiinnostus vanhoihin sävelmiin on lisääntynyt ja sävelmiä sovitetaan uusille liturgisille kielille.4 Pro gradu -tutkielman kohteena oleva suomenkielinen kaksiääninen serbialainen liturgia5 on ensimmäinen laajempi serbialaisen kirkkolauluperinteen sovitus.
Ortodoksisen kirkkomusiikin muodon rakentumisessa tekstillä on aina ensisijainen merkitys niin bysanttilaisessa kuin muissakin paikallisperinteissä.6 Sävelmien melodioiden muodostaminen tapahtuu tekstistä käsin; näin ollen sana ja sävel kuuluvat kiinteästi yhteen.7 Suomessa olemme enimmäkseen tottuneet käyttämään melodioiden merkitsemiseen länsimaista nuottikirjoitusta. Toisaalta etenkin yksiäänisten lauluperinteiden intervalleja, rytmiä ja esityksellisiä seikkoja pystyttäisiin
1 Sinun ylösnousemisestasi -veisun on sovittanut dir. cant. Jarmo Lehto (1961-) vuonna 1983.
2 Filosofian tohtori Hilkka Seppälä (1943–) on ollut yksi bysanttilaisen kirkkomusiikin uranuurtajia Suomessa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1981: Bysanttilaiset ekhokset ja ortodoksinen kirkkolaulu Suomessa. Hänen vaikutuksensa bysanttilaisen musiikin tutkimuksen hyväksi on ollut merkittävä Suomessa. Hilkka Seppälä toimi vuosina 1990–2011 Joensuussa Itä-Suomen yliopiston kirkkomusiikin professorina. Olkinuora 2007, 566. Tämän päivän bysanttilaisen musiikin merkittävä asiantuntija on puolestaan (TT Jaakko Olkinuora) skeemapappismunkki Damaskinos (1985–). Hän on sekä tutkinut että sovittanut ja transkriboinut paljon suomenkielelle bysanttilaista musiikkia. Lisäksi isä Damaskinos on jatkuvasti laulanut sekä äänittänyt bysanttilaista musiikkia erittäin ansiokkaasti.
3 Itä-Suomen yliopiston kirkkomusiikin professorin tehtäviä hoitava teologian tohtori Maria Takala- Roszczchenko (1977–) ja teologian maisteri Tuuli Lukkala ovat puolestaan perehtyneet venäläiseen znamennyj-lauluperinteeseen ja musiikkiin sekä teoriassa että käytännössä.
4 Lukkala 2017, 122.
5 Hakonen, S. 2016/2017. Serbialainen liturgia on laajennettu myös neliääniseksi. Dir. cant. Petri Hakonen (1965–) kokoama neliääninen nuottikokoelma on ollut koekäytössä Tapiolassa, Espoossa Pyhän Hermanin kuorolla syksystä 2017 alkaen. Hakonen, P. 2017.
6 Harri 2013, 2. Seppälä 2018, 13.
[https://docplayer.fi/16377643-Suomen-ortodoksisen-kirkon-vakiintuneen-savelmarepertuaarin.html]
7 Seppälä 2006, 13–16. Seppälä 1996, 90.
3
ilmaisemaan parhaiten neumeilla.8 Bysanttilainen kirkkomusiikki on vanhin ja laajin yksiäänisen kirkkolaulun edelleen elävä perinne. Tutkielman pääaiheena oleva serbialainen kirkkolaulu ”Srpsko narodno crkveno pojanje”9 on kehittynyt bysanttilaisen kirkkomusiikin pohjalta, kuten myös monet muutkin paikalliskirkkojen lauluperinteet.
Alkuperäiset, suullisena perinteenä säilyneet serbialaiset sävelmät olivat yksiäänisiä.
Jumalallisen liturgian eukaristia-osassa rukoilemme, että Jumala antaisi meidän ylistää häntä ”yhdestä suusta ja yhdestä sydämestä.”10 Bysanttilaisen kirkkolaulun yksiäänisyyttä ja solistista luonnetta kuvaillessaan kirkkomusiikin professori Hilkka Seppälä on lainannut teksteissään pyhän Johannes Krysostomoksen lausumia sanoja:
Kirkossa äänen tulee olla yksi, koska kirkko on yksi ruumis. Sen tähden lukijakin lukee ääneen (φθέγγεται) yksin… Ja laulaja laulaa yksin. Ja vaikka kaikki toistaisivatkin kertosäkeen (ύπηχώσιν), ääni kuuluu kuin yhdestä suusta.11
Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa hymnografialla ja liturgisten tekstien laulamisella on erityistä painoarvoa, sillä suurin osa kirkon opetuksesta julistetaan laulaen: jumalanpalvelukset toimitetaan pääosin tekstit ääneen esittäen, laulaen.12 Voi siis sanoa, että Kirkon historian rinnalla kulkee koko ajan myös kirkkolaulun ja kirkkolaulajien historia.13
Valmistuttuani kanttoriksi vuonna 1988 olen tehnyt kirkkomuusikon työtä lähinnä lapsi- ja nuorisokuorojen parissa. Ensimmäisen laajemman kosketuksen serbialaisiin melodioihin sain vuonna 2004, kun serbialainen Iuventas-nuorisokuoro Novi Sadista osallistui Pyhä Laulu - Sacred Song -tapahtumaan14 Hermina Guga Sarkan johdolla.
8 Neumikirjoitus on bysanttilaisella kaudella kehittynyt musiikkikirjoitus ja neumijärjestelmä syntyi nimenomaan kahdeksansävelmistöjärjestelmän notaatioksi. Seppälä 2018. 182. Seppälä 2006, 17, 10.
9 Musiikkitieteilijä Vesna Penon on käyttänyt ilmaisua ”srpsko narodno crkveno pojanje”. Peno 2012, 172. [http://www.music.sanu.ac.rs/Dokumenta/2012MPBZbornik.pdf].
Peno 2017, 51. [https://revije.ff.uni-lj.si/MuzikoloskiZbornik/article/view/7940/8210]. Munkkidiakoni Jerotej (Petrovic) taas termiä “srpsko crkveno pojanje”. Hierotheos 2017, 352.
10 Nämä sanat lausutaan pyhän Johannes Krysostomoksen (s. 340–350 k. 14.9.407) liturgiassa, samankaltainen kehotus löytyy myös apostoli Paavalilta (Room. 15:6). Olkinuora & Seppälä 2007, 16.
11 Seppälä 2005, 11.
12 Seppälä 2006, 92.
13 Seppälä 2005a, 35–36.
14 Vuodesta 2002 alkaen Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkon praasniekan yhteydessä järjestettävä kansainvälinen Pyhä Laulu - Sacred Song -tapahtuma on koonnut vuosittain Espooseen ortodoksista kirkkolaulua harrastavia lapsia ja nuoria eri maista. Tapahtuman tarkoituksena on tehdä tunnetuksi lasten ja nuorten esittämää korkeatasoista ortodoksista kirkkomusiikkia. Tapahtuman pääjärjestäjiä ovat Pyhän Hermanin kuoro ja Espoon ortodoksit ry. Vuosien varrella suomalaisten kuorojen lisäksi vieraita
4
Iuventas-nuorisokuoro lauloi jumalanpalveluksissa, konserteissa ja kirkon praasniekan yhteydessä mielenkiintoisia, suomalaiselle kirkkokansalle siihen aikaan tuntemattomia serbialaisia kirkkoveisuja.15
Kiinnostukseni serbialaisiin sävelmiin heräsi uudelleen syksyllä 2015 löydettyäni internetistä säveltäjä Nikola Resanovicin (1955–)16 kotisivuilta linkin ”Serbian Chant”.17 Linkin alta löytyi hänen kokoamansa melodinen ja kiinnostava serbialainen kaksiääninen liturgia.18 Ajattelin serbialaisen kaksiäänisen liturgian sopivan omalle lapsikuorolleni. Mielestäni heille soveltuvaa materiaalia on tärkeää tuottaa ja löytää jatkossa myös lisää. Lasten ja nuorten äänet kuuluvat tärkeänä osana kirkon elämään:
Lapset laulavat ylistyshymninsä ”enkelin suulla”. Ennustus toteutui Uudessa Testamentissa Kristuksen ratsastaessa Jerusalemin kaupunkiin, kun lapset ottivat Hänet ylistäen ja tunnustaen vastaan. Munkki Antikos muistuttaa lasten esikuvallisuudesta antaessaan ohjeita laulajalle: ”Ole pahuudeton ja viaton niin kuin heprealaiset lapset, jotka menivät Herraa vastaan palmunlehvien kera lausuen: Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!19
Toisaalta olen kanttorin työssä huomannut, että Suomessa saattaisi olla laajemminkin tarvetta kaksiääniselle, ”sopivalle ja helposti omaksuttavalle”20 liturgiakokonaisuudelle, joka sopisi yhtä hyvin niin lapsille kuin aikuisille.
Joulukuussa 2015 otin sähköpostilla yhteyttä säveltäjä Nikola Resanoviciin ja pyysin häneltä luvan21 sovittaa suomeksi hänen kokoamansa serbialainen kaksiääninen liturgia. Liturgiaa sovittaessani pyrin pysymään uskollisena Resanovicin alkuperäiselle sovitukselle.
on ollut mm. Venäjältä, Puolasta, Englannista, Kreikasta, Ruotsista, Virosta, Serbiasta, Armeniasta ja Romaniasta.
15 Kuoro lauloi esimerkiksi Stevan Stojanović Mokranjacin (1856–1914) ja Radomir Petrovicin (1923–
1991) sävellyksiä. Varsinkin Mokranjac on serbialaisen kirkkomusiikin suurmies ja merkittävin serbialaisen osmoglasnik-sävelmistön kokoaja ja tallentaja. Nuorisokuoron ohjelmistosta dir. cant. Petri Hakonen sovitti (2004) suomeksi Mokranjacin Rauhan laupeutta -veisun. Sama veisu on Resanovicin kokoamassa liturgiassa sivuilla 22–23.
16 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. Haastattelun vastaukset ovat kirjoittajalla.
17 Resanovicin kotisivut. [http://www.nikolaresanovic.com], ”Serbian Chant” linkin alta löytyy myös Resanovicin kokoamia serbialaisia kirkkoveisuja, vapaita sävellyksiä ja paljon muuta materiaalia.
[http://www.nikolaresanovic.com/Serbian-chant.index.htm]
18 Resanovic 2013. [http://www.nikolaresanovic.com/Two_Part_Liturgy/Two-Part_Liturgy2.pdf]
19 Seppälä 2012, 103.
20 Lainaan kanttori, teologian maisteri Riikka Patrikaisen käyttämää sanamuotoa ”sopiva ja helposti omaksuttava”. Sanat kuvaavat mielestäni osuvasti serbialaisia sävelmiä. Patrikainen kertoi myös alustavasti sovittaneensa internetistä sattumalta löytämänsä serbialaisen pääsiäisen kanonin. Patrikainen 2017: Yksityinen viesti.
21 Hakonen, S. 2015: Kysytty lupa sovittamiseen. Resanovic 2015: Lupa sovittamiseen.
5
Pro gradu -tutkielmani kohteena olevan suomenkielisen kaksiäänisen liturgian ensimmäiset versiot on tehty kirkkomusiikin kuorosävellyksen ja -sovituksen erityiskysymysten oppijaksolla22 yhtenäisenä nuottikokonaisuutena. Liturgiaa sovittaessani huomasin, että on tarpeellista ja suorastaan välttämättöntä perehtyä tarkemmin serbialaisten sävelmien melodioihin, rakenteisiin ja harmoniaan.
Lopulliseen muotoonsa kaksiääninen serbialainen liturgia valmistuu tutkielmani ohella. Valmistuttuaan liturgia voi palvella lapsi- ja nuorisokuoroja sekä pieniä kirkkokuoroja ja neliäänisenä myös isompia kuoroja. Pro gradu -tutkielmani myötä toivon, että serbialaisten sävelmien vetovoima23 välittyisi jatkossa sitä laulaville ja sen kuulijoille.
1.2 Tutkimuksen tavoite
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää serbialaisten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä vertailemalla keskenään liturgiakokonaisuuden kolmea erikielistä kaksiäänistä sovitusta: säveltäjä Nikola Resanovicin kirkkoslaavinkielistä ja englanninkielistä sovitusta ja omaa suomenkielistä liturgian sovitustani. Lisäksi olen koemielessä nuotintanut yhden troparin24 hyödyntäen osmoglasnik-sävelmistön25 neljännen sävelmän sävelmäkaavaa.
22 Opintojen ohjaajana toimi säveltäjä ja tohtori Ivan Moody (1964–). Lisäksi sain neuvoja ja korjausehdotuksia Resanovicilta ja P. Hakoselta. Liturgian ensimmäinen versio valmistui syksyllä 2016. Lähetin liturgian alkuosan Moodylle 10.6.2016 ja Resanovicille 17.12.2016. Palaute Moodylta 25.7.2016 ja Resanovicilta 23.12.2016. Ensimmäisen korjatun version liturgiasta lähetin Moodylle 14.2.2017 ja Resanovicille 20.1.2017. Palaute Moodylta 6.3.2017 ja Resanovicilta 23.12017/25.5.2017.
Toinen versio valmistui kesän 2017 aikana. Kesällä 2016 Romaniassa Tapiolan Pyhän Hermanin lapsikuoro lauloi osia liturgiasta konsertissa ja jumalanpalveluksissa. Tulevaisuudessa lopullinen kaksiääninen liturgia on tarkoitus julkaista joko nuotti- tai verkkojulkaisuna.
23 Monien seurakuntalaisten tuntemukset liturgian vetovoimasta puki sanoiksi eräs vanhempi tapiolalainen rouva liturgian jälkeen: ”Voi että nämä laulut tuntuvat niin iloisilta. Tästä jää kirkossa kävijälle hyvä mieli pitkäksi aikaa.”
24 Tropari (kr. τροπάριον, ven. тропа́рь) kertoo lyhyesti vietettävän juhlan sisällön tai yksittäisen päivän pyhän elämästä. Se on myös esimerkiksi kanonissa säkeistön yleisnimi.
25 Osmoglasnik (oсмогласник, kr. όκταηχια – oktaekhia) on slaavilainen termi kahdeksansävelmistölle, serbialaiselle oktoekhokselle. Venäläisessä perinteessä kahdeksansävelmistölle on käytössä kaksi termiä; oktoih (октоих) ja osmoglasnik. Kreikkalaisperäinen termi oktoih on slaaviksi sananmukaisesti osmoglasnik. Seppälä & Takala-Roszczenko 2004, 103. Hierotheos mainitsee lisäksi, että osmoglasnik- sävelmistöstä voisi käyttää nimitystä Anastasimatarion (kr. αναστασιματάριον), joka on Stikherarionin oktoekhos -osasta kehittynyt oma kirjansa, niin sanottu pieni oktoekhos. Kokoelma sisältää sunnuntaipäivien ylösnousemuspalveluksen, lauantain ehtoopalveluksen ja sunnuntain aamupalveluksen veisuja. Koukouzeles muokkasi 1300-luvulla Anastasimatarionin oktoekhos-osaa ja 1400-luvulla yhdistettiin mukaan vastaavat avuksihuuto- ja kiitospsalmit. Osmoglasnik-sävelmistön historia ulottuu tuhannen vuoden taakse ja sillä on yhtymäkohtia bysanttilaiseen perinteeseen.
Sävelmistö on välittynyt läpi vuosisatojen pääosin muistinvaraisena, suullisena perinteenä. Hierotheos 2017, 352.
6
Näiden erikielisten liturgioiden ja oman nuotinnuksen vertailujen avulla pyrin hahmottamaan serbialaisisten sävelmien rakenteellisia ominaisuuksia.
Tutkimuksessani pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten englanninkielisen ja suomenkielisen kaksiäänisen sovituksen sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteet vastaavat alkuperäisiä kirkkoslaavinkielisiä osmoglasnik-sävelmien melodiaformuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä?
2. Millä tavoin eri kielten rakenteet ovat vaikuttaneet sovituksien ratkaisuihin?
3. Miten sovittajan omat ratkaisut näkyvät sovituksissa?
Pääkysymystä avaavat tekstin ja melodiatyyppien säekierron suhteeseen keskittyvät lisäkysymykset: kuinka hyvin eri säkeiden formuloiden rakenne on onnistuttu säilyttämään ja mitä on jouduttu muuttamaan; johtuvatko poikkeavuudet kielten rakenteellisista eroavaisuuksista vai onko sovittaja ollut pakotettu tekemään ongelmallisissa tapauksissa omia ratkaisujaan. Valitsemani menetelmän avulla on tarkoitus selvittää myös joitain serbialaisten sävelmien tyypillisimpiä ominaispiirteitä.
Esimerkkisävelmien avulla pyrin avaamaan serbialaisten sävelmien rikasta perinnettä ja tuomaan esiin niiden vetovoimaa.
1.3 Tutkimuksen tausta ja lähteet
1.3.1 Kirjallisuus ja aiempi tutkimus
Suomessa on enimmäkseen tutkittu, käännetty suomeksi tai sovitettu itäslaavilaista kirkkomusiikkia ja jonkin verran myös bysanttilaista kirkkomusiikkia.26 Vastaavasti serbialaisen kirkkolaulun käyttömahdollisuuksia tai historiaa ei ole juurikaan Suomessa aiemmin tutkittu. Serbialaisen kirkkolaulun perustana on osmoglasnik- sävelmistö eli serbialainen kahdeksansävelmistö, jonka tutkiminen avaa ovea tämän omaleimaisen musiikkiperinteen maailmaan. Tutkielmani pohjatietoa keräsin etenkin olemassa olevista englanninkielisistä ja serbialaista kirkkolaulua käsittelevistä teksteistä, julkaisuista ja kirjallisuudesta. Lähdetekstejä on erityisesti serbian kielellä, englanniksi ja venäjäksi.
26 Seppälä 1996, 34–35. Lukkala 2017, 122.
7
Tutkielmani kohteena olevan kaksiäänisen liturgian veisujen sovittamisessa, rakenteiden tarkastelussa, vertailussa ja anlysoimisessa tärkeimpiä primäärilähteitä ovat Stevan Stojanović Mokranjacin (1856–1914)kokoelmateokset Opšte Pojanje27 ja Osmoglasnik28 sekä Nenad Baračkin (1878–1939) nuottikokoelma Notni Zbornik29 eli serbialaisten sävelmien antologia. Lisäksi lähdeaineistona on ollut nettijulkaisu Liturgija Zbornik,30 josta löytyy muun muassa Kornilije Stankovićin (1831–1865) nuotinnuksia, sovituksia ja sävellyksiä. Kaikkia näitä lähteitä on käytetty apuna analysoitavien veisujen melodiaformuloita vertailtaessa ja myös liturgian veisuja viimeisteltäessä.31 Opšte Pojanje -teoksesta on löytynyt ratkaisuja moniin liturgiasovituksen haasteellisimpiin kohtiin.32 Teoksesta löytyvät useimpien alkuperäisten yksiäänisisten veisujen melodioiden ja sävelmäjaksojen lyhyet (мало) ja pitkät (велико) versiot, joita hyödyntämällä on osaltaan ollut mahdollista tehdä luovia tradition mukaisia ratkaisuja sovitustyössä.33 Osmoglasnik-teoksesta pystyy puolestaan tarkastamaan kahdeksansävelmistön säkeiden variointia, esimerkiksi liturgian 3. antifonin ja sen troparien sovituksessa kaikilla kahdeksalla sävelmällä.34
27 Opšte Pojanje on Mokranjacin vuonna 1922 kokoama serbialaisen kirkkomusiikin kokoelmateos.
Suorat käännökset sanoista: Opšte (yleinen, yleiset) ja pojanje (veisu, laulu). Opšte Pojanje -teos edustaa omaleimaista serbialaista kirkkolauluperinnettä, jonka juuret ulottuvat Serbian kirkon alkuvaiheisiin saakka, aina tuhannen vuoden taakse. Lauluperinteellä on yhtymäkohtia bysanttilaisen kirkkolaulun kanssa. Käytössä teos: Мокрањац, Стеван Ст. Опште Појање. Београд. 1989. Opšte Pojanje -teos lahjoitettiin vuonna 2004 Tapiolan ortodoksiseen kirkkoon serbialaisen nuorisokuoron vierailun yhteydessä.
28 Nykyisessä muodossaan olevan Osmoglasnik-teoksen kokosi ja nuotitti länsimaisille nuoteille Mokranjac vuonna 1908, jolloin Serbian Pyhä Synodi hyväksyi teoksen viralliseen käyttöön. Käytössä teos: Мокрањац, Стеван Ст., Духовна Музика IV - Осмогласник, Београд. 1996.
29 Notni Zbornik -nuottikokoelman kokosi pappi ja laulaja Nenad M. Barački (1878–1939) vuonna 1923.
Käytössä sähköinen julkaisu teoksesta: Барачки, Ненадм. Нотни Зборник Српског Народног Црквеног Поjаiьа По Карлова Чком Напеву. Фототипско издаlье: Приредила др Даница Петровиli. Kpaгyjebaц. 1995. Notni Zbornik -teos on julkaistu internetissä vuonna 2012.
[https://www.scribd.com/document/116695079/Notni-zbornik-Nenad-M-Baracki]
30 Liturgija Zbornik on serbialaisen liturgian sävelmien kokoelmateos. Käytössä sähköinen julkaisu teoksesta: Божественнаѧ Литургиѧ 2009: Нотни зворнк за хорско појање. (Liturgija Zbornik).
Kokoelmateoksen julkaisija on Batajnican kirkollisen laulun, Pyhän Andreas Ensinkutsutun yhdistys.
Yhdistys toimii KS Sremin piispa Vasilijen siunauksella. Teoksen Predislovie (esipuhe, alkusanat) on vuonna 1862 painetusta säveltäjä Kornelije Stankovičin (1831–1865) Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgiasta, joka on vanhin länsimaisilla nuoteilla kirjoitettu serbialaisten perinteisten sävelmien liturgia.
Balcin 2018: Yksityinen sähköpostiviesti. Balcin käänsi minulle serbian kielisen kokoelmateoksen alkutekstit suomeksi. [https://www.scribd.com/document/111573001/Liturgija-Zbornik-Za-Net-2] . [http://horsvetiandrejprvozvani.yuwebcentar.com/LITURGIJA%20-%20ZBORNIK%20-
%20ZA%20NET%20-%202.pdf]. Käytössäni oli Liturgija Zbornikin nettijulkaisu vuodelta 2012.
31 Näiden teosten avulla on pystytty välttämään omaa säveltämistä.
32 Opšte Pojanje -teoksesta löytyivät tarvittavat suomalaisen käytännön mukaiset liturgian antifonien psalmien tekstit nuotitettuina. Alkuperäisessä kaksiäänisessä liturgiassa on vain Jumalan ainokainen - veisu. Мокрањац 1989, 166–168. Hakonen, S. 2016/2017, 5–6.
33 Мокрањац 1989, 157–171, 236–303, 464–495. Veisujen pitkät ja lyhyet versiot löytyvät Opšte pojanje -teoksesta seuraavasti: antifoneihin sivuilta 157–171, Totisesti on kohtuullista -veisuun sivuilta 236–303 ja tropareihin sivuilta 464–495.
34 Мокрањац 1996, 44–48, 81–83, 115–118, 158–161,198–201, 233–235, 266–268, 304–306.
Autuuden lauseet sävelmittäin; (1. sävelmä) 44–48, (2. sävelmä) 81–83, (3. sävelmä) 115–118, (4.
8
Tutkielmani primääriaineistoa saan Nikola Resanovicin haastattelusta35 sekä siitä syntyneestä vuoropuhelusta.36 Lisäksi erikielisten sovitusten veisujen vertailussa Resanovicin laatimat osmoglasnik-sävelmien perusteelliset sävelmäkaavat ja analyysit37 ovat auttaneet hahmottamaan kohdeveisujen sävelmien melodiaformuloita ja rakennetta. Resanovic on julkaissut lähes kaiken serbialaisiin sävelmiin liittyvän tuotantonsa omilla kotisivuillaan. Lisäksi lähdeaineistona on käytetty serbialaisten säveltäjien kokoamia nuottimateriaaleja, kuten ”St. Luke's Orthodox Mission”38 sekä
”Orthodox Christian Choral Music by Serbian composers”39 internetsivuja. ”St. Luke's Orthodox Mission” internetsivuilla on julkaistu kanttoreiden käyttöön yksiääninen Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia perinteisillä serbialaisilla sävelmillä kirkkoslaaviksi ja englanniksi.40 Pro gradu -tutkielmassani olen pyrkinyt hyödyntämään kaikkia mahdollisia saatavilla olevia sähköisiä julkaisuja.41
Tutkielmani kannalta tärkeää kirjallisuutta on tuottanut joka toinen vuosi Joensuussa järjestettävä kansainvälinen ortodoksisen kirkkomusiikin konferenssi,42 jota on järjestetty vuodesta 2005 lähtien. The International Society for Orthodox Church Music (ISOCM) on julkaisut jokaisen konferenssin jälkeen kaikki luennot yhtenäisenä kirjana. Kaikissa julkaistuissa kirjoissa on hyödyllisiä luentoartikkeleita tutkielmani sisällön kannalta, sillä ortodoksisen kirkkomusiikin konferenssin alkuajoista saakka on tapahtumaan osallistunut säveltäjiä, kirkkomuusikkoja ja tutkijoita Serbian kirkosta sekä ympäri maailmaa serbialaista perinettä vaalivien kirkkojen piiristä. Tutkielmassa lähteenä käyttämiäni artikkeleita ovat kirjoittaneet ja tapahtumaan osallistuneita
sävelmä) 158–161, (5. sävelmä) 198–201, (6. sävelmä) 233–235, (7. sävelmä) 266–268 ja (8. sävelmä) 304–306.
35 Hakonen, S. 2016: Haastattelun kysymykset. Liite 1. Haastattelun kysymykset Resanovicille.
36 Kaksiäänisen liturgian sovittamisen aikana syntynyt vuoropuhelu Resanovicin kanssa on ollut hedelmällinen myös tutkielman analyysejä tehdessä.
37 Resanovic 2009. 1–21. [http://nikolaresanovic.com/Serbian_Chant_Primer.pdf]
38 ”St. Luke's Orthodox Mission" internetsivut on perustettu korkeasti siunatun New Gracanica Metropoliitta Longinin siunauksella. [http://www.sv-luka.org/] Sivuja on päivitetty vuosina 2000–
2016. Sivuilla on julkaistu muun muassa serbialainen Octoechos, Osmoglasnik (tallennettu vuonna 2010) ja Minea (tallennettu vuonna 2013). [http://www.sv-luka.org/pevnica/octoechos.htm]
[http://www.sv-luka.org/menaion/index.htm]
39 Internetsivuilla on julkaistu lähinnä neliäänistä serbialaisten säveltäjien nuottimateriaalia. Orthodox Christian Choral Music by Serbian Composers. [sv-djordje.org]
[http://www.sv-djordje.org/sabranadela.php?kat=lit] [http://www.sv-djordje.org/index.php?jezik=en]
40 Liturgia on julkaistu kanttorien käyttöön: ”St. Luke's Orthodox Mission” internetsivuilla. Drobac, M 2008: The Divine Liturgy of St. John Chrysostom for Cantors.
[http://www.sv-luka.org/pevnica/index1.htm]
[http://www.sv-luka.org/pevnica/lat.Liturgy%20for%20Cantors.pdf]
41 Iinternettiin on tallennettu kokonaisia teoksia ja julkaisuja, muutenkin tiedon kulku on muuttunut nopeammaksi.
42 [http://www.isocm.com/]
9
serbialaisen kirkkolauluperinteen tuntijoita ovat olleet muun muassa serbialaiset musiikkitieteilijät Bogdan Djaković,43 Vesna Peno,44 Danica Petrović45 sekä kuoronjohtaja Vera Carina.46 Heidän kaikkien luentojulkaisuista on löytynyt tarvittavaa tutkimustietoa serbialaisen kirkkolaulun historiasta. Lisäksi englantilaisen tutkija Ivan Moodyn serbialaista kirkkomusiikkia käsittelevistä artikkeleista sekä hänen Modernism and Orthodox Spirituality in Contemporary Music -teoksestaan on löytynyt kiinnostavia säveltäjien historiaan liittyviä yksityiskohtia.
1.3.2 Säveltäjä Nikola Resanovicin kaksikielinen sovitus lähteenä
Säveltäjä Nikola Resanovic47 on pro gradu -tutkielmani lähteenä käytetyn kaksikielisen liturgian kokoaja. Resanovic on tutkinut serbialaisia sävelmiä teoriassa ja lisäksi hän laulaa niitä säännöllisesti toimiessaan kanttorina. Resanovicin alkuperäinen serbialainen kaksiääninen liturgian sovitus on internetissä sekä englanniksi että kirkkoslaaviksi. Resanovicin kaksiäänisen liturgian julkaisun sisältämät englanninkieliset veisut ovat nuottijulkaisun parillisilla sivuilla ja parittomilla sivuilla ovat alkuperäiset kirkkoslaavinkieliset veisut. Molempia hänen sovitustuksiaan on analysoitu ja vertailtu suomenkieliseen liturgiaan.
43 Musiikkitieteilijä ja tohtori Bogdan Djaković (1966–) on yksi johtavia serbialaisen ortodoksisen kuoromusiikin asiantuntijoita. Djaković on tutkinut paljon muun muassa serbialaisia säveltäjiä.
Djakovićin on osallistunut ISOCM konferensseihin säännöllisesti niiden alkuajoista saakka. Hänen artikkeleistaan on löytynyt paljon lähdeaineistoa serbialaisesta kirkkolaulusta, säveltäjistä ja niiden historiasta: esimerkiksi Djakovićin luentoartikkeleista: Djaković 2007, 2009, 2010, 2013, 2015, 2017.
44 Musiikkitieteilijä ja tohtori Vesna Peno (1968–) on serbialainen ortodoksisen kirkkomusiikin tutkija, joka on tutkinut keskiaikaista lauluperinnettä. Penolta löytyy mielenkiintoisia artikkeleita serbialaisen kirkkolaulun vaiheista ja Stevan Mokranjacista. Peno 2011, 2012, 2017.
45 Musiikkitieteilijä ja tohtori Danica Petrović on tutkinut keksiaikaista lauluperinnettä. Petrović 2007.
46 Kuoronjohtaja Vera Carina on tutkinut mielenkiintoista kirkkomusiikkiyhdistystoimintaa, jossa hän on myös itse toiminut mukana. Carina 2010.
47 Säveltäjä Nikola Resanovic on Englannissa syntynyt (1955–) serbialaistaustainen itseoppinut kirkkomuusikko. Hän toimii tällä hetkellä Ohion Akronin yliopistossa musiikinteorian ja sävellyksen professorina. Säveltämisestä Resanovic kiinnostui jo 16-vuotiaana, jolloin hän alkoi johtaa seurakuntansa kirkkokuoroa. Resanovicille Kirkko on aina ollut hänen elämänsä keskiössä ja hän on aktiivinen kirkossakävijä. Resanovic toimii edelleen oman seurakuntansa kanttorina. Vuosien varrella Resanovicin sävellystyylit ovat vaihdelleet, mutta hänen laaja maallisen musiikin sävellystuotantonsa koostuu pääosin nykyaikaisista ja monivivahteisista instrumentaalisista soolo-, yhtye- ja orkesteriteoksista, joissa on havaittavissa Anglo-amerikkalais- ja Serbialaisvaikutteita. Resanovic 2016:
Haastattelun vastaukset. Maallisen musiikin säveltäjänä Nikola Resanovic on saanut vuonna 2003 Cleavelandin musiikkitaiteen palkinnon. Nikola Resanvicin koulutus: Bachelor of Music (Theory and Composition) University of Akron (1977), Master of Music (Theory and Composition) University of Akron (1979), Doctor of Musical Arts (Cleveland Institute of Music (1981).
[http://clevelandartsprize.org/awardees/nikola_resanovic.htm]
10
Resanovicin mukaan Amerikan serbialaisissa seurakunnissa on ollut kasvava tarve englanninkielisille jumalanpalvelusteksteille.48 Tällä on ollut osaltaan vaikutusta hänen henkilökohtaiseen omistautumiseensa serbialaisen ortodoksisen kirkon hyväksi tehdylle työlle Amerikassa. Resanovicin nuoruudessa oli käytettävissä varsin vähän englanninkielistä serbialaista kirkkomusiikkia. Tästä syystä hän on nuoruudestaan saakka pyrkinyt itse tekemään englanninkielisiä sovituksia kirkkokuoroille.
Kaksiäänisen liturgian sovituksen Resanovic on koonnut Amerikan läntisen serbialaisen hiippakunnan piispa Maximin ehdotuksesta.49 Piispan mielestä yksinkertaisille kaksikielisille ja kaksiäänisille sovituksille olisi käyttöä pienemmissä seurakunnissa, joissa ei ole suuria kuoroja. Resanovic toteaa:
Vaikka olen analysoinut serbialaisten osmoglasnik-sävelmien rakennetta, on työni tarkoitus ollut täysin käytännöllinen. Olen pyrkinyt tuottamaan englanninkielistä kirkkomusiikkia jumalanpalveluskäyttöön.50
Resanovicin mukaan Amerikan monissa serbialaisissa kirkoissa on melko vankka neliäänisen kuoromusiikin perinne ja suurimmalta osaltaan hänen neliääniset sävellyksensä on tehty tuon perinteen hengessä.51 Serbiassa puolestaan on käytössä sekä yksiääninen että moniääninen kirkkolaulu seurakuntien tarpeista ja resursseista riippuen. Maaseudulla ja yleensäkin pienissä kirkoissa on käytössä varsin yleisesti yksiääninen tai kaksiääninen laulutapa.
Yksiäänistä perinnettä on Serbiassa käytössä kahdenlaista: kreikkalais-bysanttilaista ja perinteistä serbialaista laulua. Monet vasta kirkkoon liittyneet ihmiset, joille serbialainen kirkon lauluperinne ei ole jo lapsuudesta saakka omaksuttua, suosivat usein kreikkalaisperäistä, kirkkoslaaviksi tai serbian kielellä laulettua yksiäänistä musiikkia. Moniäänistä sekakuorolaulua suositaan taas varsinkin kaupunkien suurissa kirkoissa, joissa käytössä ovat serbialaisten sävelmien moniäänisten sovitusten lisäksi myös venäläisperäiset kuoroteokset.52
Resanovicin kokoama ja sovittama kaksiääninen liturgia koostuu perinteisistä osmoglasnik-sävelmistä. Lisäksi liturgia sisältää serbialaisten sävelmien lisäksi muun
48 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset.
49 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset.
50 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. (käännös minun)
51 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset.
52 Petrović 2007, 194.
11
muassa säveltäjien Kornilije Stankovičin ja Stevan Mokranjacin sävellyksiin pohjautuvia Resanovicin sovituksia.
Kuva 1 Liturgian sisällysluettelon alkuosa.53
Resanovicin kokoaman kaksiäänisen liturgian opetettavien osan sävelmät jakaantuvat sisällysluettelon numeroinnin mukaisesti seuraavasti: 1. Suuri ektenia, 2.
Ensimmäinen antifoni (8. sävelmä), 3. Toinen antifoni (Kunnia ja Jumalan ainokainen, 2. sävelmä), 4. Kolmas antifoni (alku 6. sävelmä ja loppu 4. sävelmä), 5.
Pieni saatto (Tulkaa, kumartukaamme, 2. sävelmä), 6. Kristittyjen varma puolustaja (6. sävelmä), 7. Pyhä Jumala, 8. Niin monta (1. sävelmä) ja 9. Sinun ristillesi (2.
sävelmä), 10. Epistolan lukeminen (Halleluja), 11. Evankeliumin lukeminen (Kunnia olkoon Sinulle), 12. Hartauden ektenia, 13. Opetettavien ektenia.
Liturgian uskovaisten osan sävelmät jatkuvat seuraavasti: 14. Kerubiveisu (K.
Stankovič), 15. Anomusektenia, 16. Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, 17. Eukaristinen kanoni a) Rauhan laupeutta, b) Pyhä, pyhä, pyhä, 18. Sinulle veisaamme, 19. Totisesti on kohtuullista (4. sävelmä), 20. Anomusektenia, 21. Isä meidän (6. sävelmä), 22.
53 Resanovic 2013, 1. Englanniksi nuotit ovat parillisilla ja kirkkoslaaviksi parittomilla sivuilla.
12
Ainoa on Pyhä, 23. Ehtoollislauselma (Ylistäkää Herraa taivaista, Krušcevacko), 24.
Ehtoollinen a) Siunattu olkoon (K. Stankovič), b) Ottakaa vastaan (8. sävelmä), c) Me näimme totisen (K. Stankovič), d) Täyttyköön suumme (K. Stankovič), 25.
Kiitosektenia, 26. Siunattu olkoon ja 27. Päätöslaulut.
Yleisesti Serbiassa typikon eli jumalanpalvelusjärjestys on melko pitkälti yhtenevä Kreikan kirkon käytäntöjen kanssa.54 Seurakunnissa liturgian antifoneina ei yleensä lauleta kokonaisia psalmeja vaan ainoastaan muutamia psalminjakeita liitelauselmineen. Tapana on lukea psalmin jakeet ja laulaa jakeiden väliin liitelauselma. Toisen antifonin psalmia ei lauleta välttämättä ollenkaan, vaan pienen ektenian55 jälkeen siirrytään suoraan Jumalan ainokainen -veisuun.56 Serbian luostareissa antifonipsalmit saatetaan kuitenkin laulaa kokonaan venäläisen käytännön mukaisesti.57 Vanhoissa kirkkolaulukirjoissa on kokonaisia antifonipsalmeja nuotinnettuina.58 Kolmannen antifonin Autuuden lauseet ja niiden troparit lauletaan yleensä yksiäänisinä Mokranjacin osmoglasnik-sävelmistön mukaisesti kaikilla kahdeksalla sävelmällä.59 Autuuden lauseiden ja sen troparien melodiat edustavat yleisesti ottaen kaikkein koristeellisinta sävelmätyyppiä.
Kuva 2 Autuuden lauseiden troparien60 kohdat.
Lopussa on vielä yhden sivun mittainen liturgian täydennysosa, josta löytyvät muun muassa juhlien ja antifonien liitelauselmat (1–3): 1. Jumalansynnyttäjän esirukouksien
54 ”Bysanttilaisessa perinteessä se (psalmi 103) lauletaan kahdeksannella sävelmällä, venäläisessä perinteessä ensimmäisellä troparisävelmällä.” Jumalallinen liturgia 2011, 368. Kaksiäänisessä liturgiassa 1. antifonin psalmi 103 lauletaan bysanttilaisen perinteen mukaan 8. sävelmällä.
55 Ekteniat (kr. εκτενής) ovat lyhyitä rukoussarjoja. Ekteniat edustavat vanhinta jumalanpalvelusten aineistoa. Seppälä 2018, 72–73.
56 Resanovicin kaksiäänisessä liturgiasta puuttuu 2. antifonin psalmi 146, suomenkielisessä sovituksessa on 2. antifonin psalmi. Resanovic 2013, 4–5. Hakonen, S. 2016/2017, 5–6.
57 Nuotinnettuna toisen antifonin psalmi löytyy Opšte Pojanje -teoksesta. Мокрањац 1989, 166–168.
58 1. antifoni ja 2. antifoni Opšte Pojanje -teoksessa. Мокрањац 1989, 151–168.
59 Resanovic on koonnut liturgian 3. antifonin (Autuuden lauseet) kahdesta eri sävelmästä. Alkuosa on 6. sävelmää ja loppuosa 4. sävelmää. Resanovic 2013, 6–8. Autuuden lauseet (Osmoglasnik) kaikilla sävelmillä: Мокрањац 1996, 44–48, 81–83, 115–118, 158–161,198–201, 233–235, 266–268, 304–306.
60 Autuuden lauseiden tropareiden kohdat on merkitty, mikäli ne lauletaan. Resanovicin kaksiäänisessä sovituksessa autuuden lauseet lauletaan poikkeuksellisen yksinkertaisella melodialla, yleensä osmoglasnik-sävelmistön autuuden lauseiden melodiat ovat varsin melismaattisia. Resanovic 2013, 6.
13
tähden (liitelauselma) 2. Pelasta… Jumalan poika (lisäksi eri juhlien liitelauselmia), 3. Pelasta, hyvä Lohduttaja (Helluntain liitelauselma)61 ja lopussa viimeisenä on 4.
Vainajien ektenia.
Kuva 3 Liturgian sisällysluettelon täydennysosa.62
Kaksiäänisen liturgian rinnakkaisen melodialinjan vastaääni kulkee pääsääntöisesti terssin tai sekstin päässä melodiasta. Resanovic toteaa, että kaksiäänisessä liturgiassa hän on joutunut jossain määrin poikkeamaan yleisestä periaatteestaan terssikulkujen suhteen.63 Esimerkissä 1 on malliesimerkki Resanovicin neliäänisestä harmoniasta, kahdeksannen sävelmän Ottakaa vastaan -veisu.64
Esimerkki 1
61 Liturgian liitelauselmat on merkitty vastaavalla tavoin kuin ”muoviliturgiaan” (valkoinen muovikantinen liturgiavihko) Liite 2. a. Resanovic 2013, 36–37. b.Jumalallinen liturgia 1964, 2.
62 Liturgiassa on yhden sivun mittainen täydennysosa, englanniksi sivulla 36 ja kirkkoslaaviksi sivulla 37. Resanovic 2013, 1.
63 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset.
64 [http://www.nikolaresanovic.com/Serbianchant/Receive-O_Taste_and_See.pdf] Liite 3. Ottakaa vastaan -veisu, 8. sävelmä. a. Yksiääninen (lyhyt versio): Барачки 1995, 61–62. Notni Zbornik - teoksesta löytyy veisuun sekä pitkä että lyhyt versio. b. Kaksiääninen kirkkoslaaviksi: Resanovic 2013, 31. c. Kaksiääninen englanniksi: Resanovic 2013, 30. d. Kaksiääninen: Hakonen, S. 2016/2017, 25.
Neliääninen: e. Hakonen, P. 2017. 97.
14
Vertailtaessa Resanovicin kaksiäänisiä sovituksia hänen neliäänisiin sovituksiinsa voidaan huomata, että neliäänisissä sovituksissaan hän pyrkii välttämään rinnakkaisia terssi- ja sekstikulkuja, jolloin sopraano ja altto laulavat vain harvoin rinnakkaisia melodioita. Rinnakkaisten kulkujen sijaan Resanovic pyrkii soinnuttamaan hyödyntäen stemmojen vastakkaisia melodisia linjoja, joiden avulla rinnakkaiskulkua voidaan välttää. Resanovicin mielestä tämän tapainen soinnutus sopii parhaiten serbialaisen musiikin luonteeseen.65
Toisaalta Serbiassa lauletaan yleisesti myös kaksiäänisesti melodioita terssissä soinnuttaen.66 Enimmäkseen terssissä soinnuttaen laulaa myös kuuntelemani Pyhän Nikolaos Serbialaisen nuorisokuoro Serbian Kikindasta heidän äännittellään:
”Божанствена Литургија Светог Јована Златоустог”.67 Lisäksi Mokranjac itse kirjoittaa Osmoglasnik-teoksen johdannossa, että 1900-luvun vaihteessa laulajat yleisesti säestivät osmoglasnik-sävelmistön melodioita terssissä.68
Resanovic kertoi koonneensa myös neliäänisen, suppeassa asetelmassa olevan liturgian69 yhdessä rovasti Stevan Stepanovin70 kanssa. Resanovicilla on suhteellisen vähän omaa sävellettyä liturgista musiikkia,71 mutta hän on suunnitellut tekevänsä joskus vigilian veisuista kaksikielisen kokoelman sekä säveltävänsä oman vapaasti sävelletyn liturgian.72 Resanovicin mielestä Mokranjacin asema serbialaisen kirkkomusiikin historiassa on hyvin merkittävä. Resanovic mainitseekin vanhoista serbialaisista ortodoksisista säveltäjistä esikuvakseen erityisesti juuri Stevan Mokranjacin.
65 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset.
66 Keskustelin serbialaistaustaisen teologian maisterin Nemanja Balcinin kanssa. Hän oli laulanut Hämeenlinnassa sovittamaani serbialaista kaksiäänistä liturgiaa. Hän kiitti sovituksesta ja totesi suomenkielisen sovituksen veisujen melodioiden ja harmonioiden olevan samanlaisia kaksiäänisiä kuin hänen kotikylänsä kirkossa Serbiassa. Balcin 11/2017: Yksityinen puhelinkeskustelu.
67 Хор младих 2014. (P. Krysostomoksen liturgia) [https://www.youtube.com/watch?v=wCsrGcgee3o]
68Мокрањац 1996, 9–10.
69 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. Suppeampaa neliäänistä liturgiaa ei löydy nettisivuilta.
70 Rovasti Stevan Stepanov (1940–2018) palveli 41 vuotta seurakuntapappina Pyhän Elian kirkossa Aliquippan kaupungissa Pennsylvaniassa. Hän oli hyvin pidetty, lukenut ja toimelias pappi. Ennen Amerikkaan muuttoa (1971), hän oli mm. musiikin professorina ja kuoronjohtajana Belgradissa.
Maravich 2018: In Memorium. [https://babamim.com/vrevfrstevan_stepanov]
71 Useimmat vapaat sävellyksensä Resanovic on tehnyt nuorena. Esimerkiksi vigilian musiikkia sekakuorolle hän sävelsi jo vuosina 1975–1976. Sävellykset eivät edusta perinteistä serbialalaista musiikkia, vaan ovat vapaasti sävellettyjä kuoroteoksia. Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset.
72 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset.
15 1.3.3 Suomenkielinen sovitus lähteenä
Kokoamani suomenkielinen serbialainen kaksiääninen liturgia on hieman alkuperäistä laajempi, sillä siihen on lisätty myös vaihtoehtoisia serbialaisia melodioita säveltäjä Nikola Resanovicin valitseman kokonaisuuden täydennykseksi.73 Suomenkieliseen liturgiaan on valittu joitakin vaihtoehtoisia veisuja Notni Zbornik - ja Liturgija Zbornik -nuottikokoelmista sekä serbialaisten säveltäjien sähköisistä nuottijulkaisuista.74 Mielestäni vaihtoehtoiset veisut lisäävät nuottijulkaisun käytettävyyttä Suomen kirkossa sekä antavat laajemman kuvan serbialaisten melodioiden omaleimaisuudesta.
Suomenkielisessä liturgian sovituksessa on kuitenkin pyritty pysymään mahdollisimman pitkälle uskollisena alkuperäiselle Resanovicin kokoaman kaksiäänisen liturgian tyylille. Alkuperäisistä ratkaisuista on poikettu esimerkiksi silloin, kun Resanovicin sovituksessa lauluosien pituus on suunniteltu sopivaksi käytäntöön, jossa pappi lukee salaiset rukoukset salaisesti; suomenkielisessä sovituksessa joitain osia on hieman lyhennetty, jotta veisut olisivat sopivan mittaisia myös papin lukiessa rukouksia ääneen.
Suomenkieliseen liturgiaan on pyritty löytämään lisäksi vaihtoehtoisia yksinkertaisia, melodisia veisuja, koska sovitus on suunnattu erityisesti lapsikuoroille, joille laulujen melodisuus ja liikkuvuus ovat tärkeitä. Varsinkin liturgian ektenioihin75 on etsitty vaihtoehtoisia melodioita, sillä vuororukousta ”Herra armahda” toistetaan jumalanpalveluksessa useasti. Esimerkissä 2 on Liturgija Zbornik -nuottikokoelmasta löytynyt vaihtoehtoinen suuren ektenian melodia suomeksi76 ja alkuperäinen mallisävelmä kirkkoslaaviksi.77
Esimerkki 2
73 Resanovic piti laajennusta hyvänä idena. Resanovic 2017d: Yksityinen sähköpostiviesti.
74 [sv-djordje.org] [http://www.sv-luka.org/]
75 Kaikkiin ektenioihin (suuri-, anomus- ja hartauden ektenia) on etsitty vaihtoehtoisia melodioita.
76 a) Hakonen, S. 2016/2017, 3.
77 b) Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 10.
16
Suomenkielisessä sovituksessa on pitänyt huomioida suomalaisten ja serbialaisten antifonikäytäntöjen eroavaisuudet.78 Suomenkielisessä liturgiassa antifonit on tehty yhdenmukaisiksi suomalaisen jumalanpalveluskäytännön kanssa: ensimmäinen antifoni79 on sovitettu siinä muodossa, kuin psalmin 103 teksti on ollut yleensä tapana Suomessa laulaa.80
Kuva 4 Kaksiäänisen liturgian sisällys.81
78 Bysanttilaisessa perinteessä ensimmäinen antifoni on tapana laulaa 8. sävelmällä, näin on myös Serbiassa. Venäläisessa perinteessä ensimmäinen antifoni lauletaan vastaavasti 1. sävelmällä.
Jumalallinen liturgia 2011, 368.
79 1. antifoni: Resanovic 2013, 2–3. Hakonen, S. 2016–2017, 3–4. Мокрањац 1989, 151–161.
80 Vanhat tekstit asettuivat sovitukseen luontevammin. Liturgia 1954, 2–4.
81 Hakonen, S. 2016/2017. 2.
17
Resanovicin liturgian sovituksesta poiketen toisen antifonin82 psalmi 146 on sovitettu kokonaisuudessaan suomalaiseen käytäntöön sopivaksi serbialaisia nuottikirjoja ja melodiamalleja hyödyntäen. Suomen perinteinen antifonikäytäntö ei ole kuitenkaan täysin tuntematon myöskään Serbiassa, sillä Serbian luostareissa antifonien psalmit lauletaan usein venäläisen käytännön mukaisesti kokonaisuudessaan. Tästä syystä kokonaiset antifonipsalmit löytyvät myös serbialaisista nuottikirjoista.83 Arkkipiispa Paavalin kokoama ”muoviliturgia” noudattaa jossain määrin serbialaisten ja kreikkalaisten seurakuntien antifonikäytäntöä.84 Liturgian kolmannen antifonin laulukäytäntö on Serbiassa jokseenkin samanlainen kuin suomalaisessa liturgiakirjassa. Sama käytäntö on myös joissain Kreikan luostareissa.
Liturgian ehtoollisen jälkeisissä veisuissa85 käytetään serbialaisissa seurakunnissa hyvin suosittua Karlovci-sävelmistöä.86 Ehtoollisen jälkeiset veisut ovat rakenteeltaan serbialaisen 4. troparisävelmän eräs variaatio. Nämä sävelmät ovat nimensä mukaisesti peräisin Karlovcin kaupungin alueelta Vojvodinasta, Pohjois-Serbiasta. Tämän alueen kirkkolauluperinne on kansanmusiikkivaikutteista ja vähemmän bysanttilaista kuin eteläisempi traditio. Sävelmät soveltuvat hyvin suomen kielelle sovitettavaksi.
Vaihtoehtoisten ekteniamelodioiden ja kokonaisten antifonitekstien lisäksi isoimmat erot suomenkielisessä sovituksessa verrattuna Resanovicin kokoamaan sovitukseen ovat kokonaan nuotinnetut arkipäivien liturgian antifonit.87 Suomenkieliseen liturgiaan on liitetty loppuun vaihtuvien veisujen liiteosa. Liiteosassa on arkipäivien antifonien lisäksi vaihtoehtoisia kerubiveisuja,88 Rauhan laupeutta -veisu terssiasetelmassa ja Kristittyjen varma puolustaja-veisu.89
82 Toinen antifoni: Resanovic 2013, 4–5. Hakonen, S. 2016–2017, 3-4. Мокрањац 1989, 66–168.
83 Мокрањац 1989, 157–170.
84 Uuden liturgiakirjan loppuosan Typikon osiossa on selkeästi esitelty slaavilaisen ja bysanttilaisen antifonikäytäntöjen eroavaisuudet. Jumalallinen liturgia 2011, 368–369. Verikov toteaa
”Muoviliturgian” antifoneista: ”Uuden liturgiasävelmistön antifonit ja ohjeet niiden laulamisesta poikkeavat siis huomattavasti Nuottiliturgian vastaavista ja Suomen ortodoksisessa kirkossa yleisesti käytetyistä.” Verikov 2008. 24–25.
85 Me näimme totisen ja Täyttyköön suumme. Hakonen, S. 2016/2017, 25–26. Resanovic 2013, 30–33.
Sama melodia löytyy myös täältä: Drobac, M. 2008, 34–35. (The Divine Liturgy for Cantors).
86 Karlovcin (karlovac) sävelmistön perusta syntyi vuonna 1791, kun arkkimandriitta Dimitrije Krestić (1762–1843) ja Dionisije Čupić opettivat Sremski Karlovcin seminaarissa. Karlovci-sävelmistössä yhdistyvät kreikkalaisperäinen ja serbialainen kirkkomusiikki. Petrović 2007, 190–191. Takala- Roszczenko 2018: Opintojakson luentomateriaali.
87 Hakonen, S. 2016/2017, 32–36.
88 Varsinkin ”Ruska” Kerubiveisua kuulee laulettavan monilla äänitteillä. Kerubiveisu löytyy yksiäänisenä Opšte Pojanje -teoksesta sivuilla 211–212 F-duurissa. Liite 4. a. Yksiääninen nuotinnus:
Drobac, M. 2008, 34–35. (The Divine Liturgy for Cantors) b. Neliääninen: Stanković, Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 127. ja c. Kaksiääninen: Hakonen, S. 2016/2017, 37–38.
89 Hakonen, S. 2016/2017, 42. Veisu siirtyy lopullisessa versiossa alkuperäiselle paikalle.
18 Kuva 5 Liiteosan sisällys.90
Liiteosan arkipäivien antifonien tekstit noudattavat suomalaisen nuottiliturgiakirjan käytäntöä.91 Arkipäivien antifonien lauselmat lauletaan terssissä yksinkertaisella resitatiivimelodialla, kuten esimerkissä on nähtävissä. Esimerkissä 3 on arkipäivän ensimmäisen antifonin 1. lauselma ja liitelauselma suomeksi92 ja alkuperäinen mallisävelmä Liturgija Zbornik -nuottikokoelmasta.93
Esimerkki 3
90 Hakonen, S. 2016/2017, 2.
91 Arkipäivän antifonin liitelauselmina olevat psalmin jakeet on Serbiassa tapana lukea.
Suomenkielisessä sovituksessa antifonien liitelauselmat lauletaan suomalaisen käytännön mukaisesti osmoglasnik-sävelmistön toisen sävelmän kaavaa noudattaen. Tekstit: Liturgia 1954, 254–256. Uudet tekstit: Jumalallinen liturgia 2011, 189–194.
92 Hakonen, S. 2016/2017, 32.
93 Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 319. Juhlien antifonien mallisävelmiä löytyy sivuita 319–324.
19 1.4. Tutkimuksen menetelmät
Pro gradu -tutkielmani on kvalitatiivinen, laadullinen vertaileva tutkimus, jossa selvitetään englanninkielisen ja suomenkielisen serbialaisen liturgian eri sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteiden vastaavuutta alkuperäisiin kirkkoslaavinkielisiin melodioihin. Serbialaisten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteita vertaillaan ja analysoidaan tutkimuksessani pääosin säveltäjä Nikola Resanovicin kokoamien melodiatyyppikategorioiden pohjalta. Lisäksi olen nuotintanut koemielessä Joulutroparin hyödyntäen osmoglasnik-sävelmistön neljännen sävelmän sävelmäkaavaa, Resanovicin kokoamia analyysejä, Notni Zbornik -teoksessa olevaa kirkkoslaavinkielistä Joulutroparin nuotinnusta ja Opšte Pojanje - teoksesta olevia neljännen sävelmän troparisävelmien melodiamalleja.
Lisäksi tarkastelen kielen vaikutuksia sovituksissa, ja lopussa vielä kokoan omat analyysini. Hyödynnän tutkielmassani Resanovicin huolella laatimia kategorioita, jotka olen kääntänyt suomeksi. Vertailen kohdeaineistoa niiden pohjalta.
Serbialaisten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteiden yksityiskohtaisemman havainnollistamisen teen analysoimalla neljää veisua, jotka edustavat kolmea eri sävelmää:
1. Niin monta -veisu, 1. sävelmä.
2. Jumalan ainokainen -veisu, 2. sävelmä.
3. Totisesti on kohtuullista -veisu, 4. sävelmä.
4. Joulutropari, 4. sävelmä.
Totisesti on kohtuullista -veisu ja Joulutropari ovat molemmat neljännen sävelmän veisuja. Veisut ovat merkittäviä kirkkolauluja, mutta 4. sävelmän eri melodiatyyppejä, joten niihin on ollut mielekästä paneutua tarkemmin erikseen. Lisäksi kirkkovuoden juhlien tropareita laulettaessa neljäs sävelmä on kaikkein yleisimmin käytetty sävelmä.
Tästä syystä valitsin jumalanpalvelusten vaihtuvista veisuista analysoitavaksi juuri Joulutroparin.
Näiden neljän veisun avulla pyrin vertailemaan osmoglasnik-sävelmistön melodiaformuloiden ominaispiirteitä ja sävelmien säkeiden kiertoa.
20 1.5 Tutkimuksen eteneminen
Pro gradu -tutkielmani muodostuu johdantoluvun lisäksi neljästä pääluvusta.
Johdantoluvussa esitellään tutkimuslähteenä käytetyt serbialaisen kaksiäänisen liturgian sovitukset: 1.3.2 säveltäjä Nikola Resanovicin englanninkielinen ja kirkkoslaavinkielinen serbialainen kaksiääninen liturgia sekä 1.3.3. tekemäni suomenkielinen sovitus. Pääluvussa 2. esitellään kulttuurihistoriallinen läpileikkaus serbialaisen kirkkolaulun historian alkuvaiheista nykypäivään saakka. Tarkemmin luvussa 2.1 kerrotaan ajasta ennen ensimmäistä maailmasotaa, luvussa 2.2 käydään läpi aikaa 1900-luvun alusta kommunismin päättymiseen ja luvussa 2.3 pehdytään vielä aikaan kommunismin päättymisen jälkeen. Pääluvussa 3. analysoidaan teoreettisesti serbialaisen kirkkolaulun sovittamista eri kielille tutkimuksen ongelman kautta. Luvussa selvitetään, missä määrin englanninkielisten ja suomenkielisten kaksiäänisten sovitusten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteet vastaavat serbialaisen liturgian kirkkoslaavinkielisten melodiatyyppien formuloiden rakenteiden ominaispiirteitä, tekstien sana-sävel -suhteita, tyypillisiä melodialinjojen harmonisoinnin eroavaisuuksia tai yhteneväisyyksiä. Aluksi luvussa 3.1 esitellään yleisesti melodiatyyppien formuloita ja sävelmien säkeiden kiertoa. Tämän jälkeen luvussa 3.2 perehdytään eri kielten rakenteen vaikutukseen sovittamisessa.
Tarkemmin kahdessa alaluvussa käydään läpi 3.2.1 tavujen painot, määrät ja lauseiden rytmiikka sekä alaluvussa 3.2.2 vertaillaan erimittaisia tekstejä ja melodioita. Luvussa 3.3. esitellään yleisesti serbialaisten sävelmien soinnuttamista Resanovicin haastattelun vastausten ja Mokranjacin Osmoglasnik-teoksesta löytyvän esipuheen pohjalta. Pääluvussa 4 teen yksityiskohtaisemman havainnollistamisen: analysoin käytäntöön soveltaen kolmea erikielisen kaksiäänisen liturgiakokonaisuuden veisusovitusta ja yhtä nuotintamaani troparia Resanovicin kokoamien melodiatyyppikategorioiden pohjalta keskittyen melodiatyyppeihin, sana-sävel - suhteeseen ja harmoniaan. Ensimmäisenä analysoidaan 4.1 Niin monta -veisu (1 sävelmä), toisena 4.2 Jumalan ainokainen -veisu (2. sävelmä), kolmantena 4.3 Totisesti on kohtuullista -veisu (4. sävelmä) ja neljäntenä koemielessä nuotinnettu 4.4 Joulutropari (4. sävelmä). Lopuksi pääluvussa 5. arvioidaan tutkimuksessa käytettyjen tutkimusmenetelmien toimivuutta ja kartoitetaan serbialaisten sävelmien eri kielille sovittamisesta kumpuavia ajatuksia ja johtopäätelmiä.
