Serbialaisten sävelmien soinnuttaminen - Serbialaisten sävelmien vetovoima

Yleisesti serbialaisilla musikologeilla on vallalla käsitys, että yksiääninen ”srpsko narodno crkveno pojanje” on saanut nykyisen muotonsa 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa.²⁸⁹ Serbialaisia sävelmiä kirjoitettiin länsimaiselle notaatiolle ja sävelmiä

285 Tarvittaessa melodiavariaatioita löytyy mm. Osmoglasnik- ja Opšte Pojanje -teoksesta sekä Notni Zbornik -nuottikokoelmasta. Kaikissa on hyvät sisällysluettelot, joiden avulla veisut on helppo löytää.

286 Барачки 1995, 339. Linnala 1975, 274. Veisuun on merkitty ennakkosävelet. Ennakkosävel (es) kuuluu hajasäveliin. Enkeli huusi -veisu on sovitettu neliääniseen liturgiaan. Hakonen, P. 2017, 79–80.

287 Resanovic 2009, 14. Painottomat ennakkosävelet (kuten 1/8 sävelen d kautta) seuraavat säkeen loppuformulan perusrakennetta kohti säveltä c. Säe Ca on yhdistelmäsäe, jossa säe C on lainannut aiemman säkeen A materiaalista.

288 Resanovic 2009, 15. (käännös minun)

289 Peno 2012, 172. Kuitenkaan tätä käsitystä ei ole täysin todistettu.

harmonisoitiin länsimaiseen kuorosoinnutusmuotoon, jolloin alkuperäiset modaaliset piirteet länsimaistuivat ja muuttuivat duuri-molli -tonaliteetin mukaisiksi.²⁹⁰ Kaksi tunnetuinta serbialaisten sävelmien nuotintajaa ja harmonisoijaa olivat Kornilije Stanković ja Stevan St. Mokrajac.

Stankovićin 1800-luvun puolivälissä tekemät sovitukset edustavat soinnutukseltaan melko yksinkertaista, jumalanpalveluksiin tarkoitettua harmonisointia:

perussoinnutusta, niiden käännöksiä, stemmojen vastaliikkeitä, modulaatioita sekä septimisointuja. Harmonisoinneissa melodian rinnalla kulkee usein säestävä ääni duuri-molli-terssiasetelmassa. Stankovićin sovitukset ovat lähinnä neliäänisiä.

Kuva 17 Esimerkki Stankovićin harmonisoinnista.²⁹¹

Mokranjacin liturgian sävellykset ovat astetta konserttimaisempia verrattuna Stankovićin tyyliin. Molempien säveltäjien sävellykset on tarkoitettu käytettäväksi jumalanpalveluksissa, mutta Stankovićin teokset soveltuvatkin helpommin käytettäväksi tavallisissa jumalanpalveluksissa kuin Mokranjacin tuotanto, koska monet Mokranjacin sävellykset vaativat hyvätasoisen, jopa kahdeksanäänisen kuoron.

Sävellyksissään Mokranjac pyrkii painottamaan kirkkomusiikin alkuperäistä liturgista merkitystä: Mokranjacin liturgian kuoroteokset on sävelletty vanhojen serbialaisten sävelmien pohjalle. Mokranjac hyödyntää sävellyksissään usein esimerkiksi Karlovci-melodioita. Vaikka Mokranjacin teokset ovat vaativia, ne on tarkoitettu

290 Peno 2012, 175. Мокрањац 1996, 9–10. Preface.

291 Свеноћно бденије 2015, 111. Stankovićin sovittama 5. sävelmän sunnuntain tropari. jonka soinnutuksessa näkyy stemmojen vastaliikettä Liite 7. Sunnuntain 5. sävelmän tropari kokonaan.

jumalanpalveluskäyttöön ja niitä lauletaan suurimpien kirkkojen jumalanpalveluksissa hyvin yleisesti.

Kuva 18 Esimerkki Mokranjacin neliäänisestä soinnutuksesta.²⁹²

Mokranjacin kokoamissa Osmoglasnik ja Opšte Pojanje teoksissa serbialaiset sävelmät on tallennettu yksiäänisessä muodossa. Mokranjac käyttää yksinkertaista soinnutusta jumalanpalvelusten vaihtuvissa veisuissa, kuten kanonien irmosseissa ja stikiiroissa.²⁹³ Hän oli lapsuudessaan kuullut ja tottunut laulamaan alkuperäisiä serbialaisia sävelmiä myös modaalisessa muodossa,²⁹⁴ kuten kirkoissa oli tapana ennen länsimaisen nuottikirjoituksen käyttöönottoa. Taltioidessaan melodioita Mokranjac tietoisesti yksinkertaisti perinteisiä yksiäänisiä serbialaisia sävelmiä ja muutti modaalisia sävellajeja länsimaiseen duuri-molli -tonaliteettiin. Näin muokatut melodiat voitiin helpommin kirjoittaa länsimaiselle nuottikirjoitukselle ja ne soveltuivat myös helpommin harmonisoitaviksi.²⁹⁵

Mokranjac kirjoitti Osmoglasnik-teoksen esipuheessa, että serbialaiset laulajat eivät laulaneet tasavireisen duuri-molli -virityksen mukaisesti 2., 4. ja 6. sävelmiä, vaan

292 Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 325.1. sävelmän Niin monta -veisu Karlovci-melodian pohjalta.

293 Resanovic 2005, iii. Preface. [http://www.nikolaresanovic.com/I- 01-Blessed_is_the_man.pdf]

294 Мокрањац 1996: Preface, 10. Peno 2012, 172.

295 Мокрањац 1996: Preface, 4. Peno 2012, Peno 2017, 52.

[https://revije.ff.uni-lj.si/MuzikoloskiZbornik/article/view/7940/8210]

laulajat lauloivat näissä sävelmissä jotain duurin ja mollin väliltä. Joissain tapauksissa laulajat nostivat soinnun duuriksi laulun lopussa.²⁹⁶ Mokranjacin kokoamaa osmoglasnik-sävelmistöä pidetään yleisesti synonyyminä monofoniselle ja polyfoniselle serbialaiselle kirkkomusiikkikäytännölle.²⁹⁷

Resanovicin kaksiäänisen liturgian soinnutus pohjautuu yleisesti läntisen harmonian käsitteeseen. Kuorosoinnutuksen harmonia syntyy yleensä siitä, kun kaksi tai useampi ääni soi yhtä aikaa omissa stemmoissaan. Kuoromusiikissa äänet voivat soida joko yhteen sopusoinnussa eli konsonanssissa tai riitasoinnussa eli dissonanssissa.

Yksinkertaistettuna länsimaista tonaalista musiikkia voidaan soinnuttaa kolmella soinnulla: toonikalla, subdominantilla ja dominantilla, joko duurissa tai mollissa.

Resanovicin serbialaisessa kaksiäänisessä liturgiassa on käytetty erityisen pelkistettyä harmoniaa, jossa melodiat ovat pääosassa ja tavoitteena on luoda yksinkertainen, mutta kuitenkin vaihteleva soinnutus. Soinnut on lisätty lähinnä yksiäänisen melodian säestykseksi. Kaksiäänisessä liturgiassa melodian formuloiden alapuolelle kirjoitettu vastaäänen sävelkulku kulkee suurimmalta osaltaan terssisointisessa tai sekstisointisessa harmoniassa. Kaksiäänisessä liturgiassa ei ole pyritty luomaan mitään erikoista sointumaailmaa, vaan sen harmonian tarkoitus on ollut olla mahdollisimman yksinkertaista ja helposti laulettavaa.²⁹⁸

Kuva 19 Malli Resanovicin Trisagion-hymnin terssisoinnutuksesta²⁹⁹

Resanovicin kaksiäänisessä sovituksessa sekstisoinnutusta käytetään eukaristisessa kanonissa ja ehtoollislauselmassa,³⁰⁰ koska näin melodia on pystytty säilyttämään

296 Мокрањац 1996, 9–10. Preface.

297 Peno 2017, 51.

298 Resanovicia oli pyydetty tekemään helposti laulettava kaksiääninen liturgian sovitus.

299 Resanovic 2013, 12.

300 Resanovic 2013, 22–23, 28–29. Eukaristinen kanoni eli anafora (kr. aναφορά – uhrin esiinkanto).

ylemmässä äänessä. Resanovic kertoi haastattelussa harmonisointinsa taustoja varsin yksityiskohtaisesti. Resanovic ei itse juurikaan käytä terssikulkua valitessaan vastaääntä melodialle, mutta kaksiäänisen liturgian kohdalla hän antoi periksi omista periaatteistaan.

Kuva 20 Malli Resanovicin Rauhan laupeutta -veisun sekstisoinnutuksesta.³⁰¹

Omia harmonisointiperiaatteitaan Resanovic kuvailee seuraavasti:

Sovitukseni ja soinnutukseni ovat saaneet vaikutteita 1900-luvun serbialaisesta kuorotraditiosta, erityisesti Stevan Mokranjacin musiikista sekä yksinkertaisesta ja melko modaalisesta venäläisen kirkkolaulun harmoniasta.

Tämän lisäksi olen saanut vanhasta traditiosta mallin serbialaisten moodien harmonisointiin. Syllabisten veisujen neliäänisissä sovituksissa pyrin melodiseen bassolinjaan, joka toimii varsinaisen melodian vastaäänenä.

Yleensä tällöin tenoristakin on mahdollista tehdä melodinen, mutta altto on rajoitetumpi ja riippuvaisempi sopraanosta. Tästä syystä neliäänisissä sovituksissa sopraano ja altto eivät kulje kovinkaan usein rinnakkaisessa liikkeessä.”³⁰²

Kuva 21 Näyte Resanovicin neliäänisestä harmonisoinnista.³⁰³

301 Resanovic 2013, 22. Rauhan laupeutta -veisun alku.

302 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. (käännös minun)

303 Resanovicin nettisivut: Niin monta -veisu.

[http://www.nikolaresanovic.com/Serbianchant/As_Many_As_Have_Been_Baptized.pdf]

Resanovicin sovittamassa neliäänisessä Niin monta -veisussa altolla on hyvin yksinkertainen, lähinnä säestävä sopraanosta riippuvainen stemma, jonka lisäksi käytetään vastaliikettä. Sopraanolle ja tenorille Resanocvic on sovittanut hänelle tyypillistä rinnakkaisliikettä. Lisäksi bassosta löytyy paikoitellen melodian vastaääniä.

Resanovic kertoo julkaisemansa kaksiäänisen ja neliäänisen liturgian sovitusperiaatteista:

[Neliääninen liturgia] sovitettiin siten, että se kyettäisiin laulamaan joko kaksiäänisenä tai neliäänisenä yhdessä tenorin ja basson kanssa. Tämän vuoksi sopraanon ja alton piti kulkea rinnakkaisissa tersseissä ja seksteissä (mitä en yleensä sovittaessa tee). Myös miesääniä oli yksinkertaistettava ja soinnutukseen tuli melko paljon kaksinnusvirheitä, esimerkiksi perusasemassa olevan soinnun kvintin kaksinnuksia, joista en henkilökohtaisesti pidä.³⁰⁴ Näin on ollut mahdollista saada aikaan yhtä hyvin pienelle kuin suurellekin lauluryhmälle soveltuva kokonaisuus. Suomenkielinen kaksiääninen sovitus on tehty pääosin alkuperäisen Resanovicin sovituksen kaltaiseksi, joka edustaa Serbian kirkoissa yleisesti käytössä olevaa kaksiäänistä laulutapaa.³⁰⁵ Kokonaisuudessaan suomenkielisen kaksiäänisen sovituksen alempi, säestävä ääni kulkee joko terssissä tai sekstissä. Poikkeaman terssi- tai sekstikulkuun tekevät veisujen loppukadenssit.

Suomenkielisessä sovituksessa säestävän äänen suhteen on käytetty jonkin verran myös vapaampaa periaatetta. Esimerkissä 10 on kolmella eri kielellä Rauhan laupeutta -veisusta kohta ”yksiolennollista ja jakaantumatonta kolminaisuutta”.³⁰⁶ Esimerkissä on suomenkieliseen tekstiin merkitty punaisella nuolella sanan Kolminaisuutta harmonisoinnin poikkeama. Kaikissa teksteissä on alleviivattu punaisella sana Troicje-the Trinity-Kolminaisuutta.

Esimerkki 10

304 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. (käännös minun) Resanovicin yhdessä isä Stevan Stepanovin kanssa tehtyä yksinkertaisempaa neliäänistä sovitusta ei löydy netistä.

305 Мокрањац 1996: Preface, 10. Stankovic Balcin 11/2017: Yksityinen keskustelu.

306 Resanovic 2013, 22–23. Hakonen, S. 2016/2017, 20.

Rauhan laupeutta -veisun kohdassa ”yksiolennollista ja jakaantumatonta kolminaisuutta” suomalaisen sovituksen harmonisointi poikkeaa alkuperäisestä nuottiarvojen ja lähinnä loppukadenssin harmonisoinnin suhteen. Lisäksi kirkkoslaaviksi ja englanniksi nuottiarvot ovat pidemmät, koska näillä kielillä salaiset rukoukset on tarkoitettu luettavaksi salaisesti veisun laulamisen aikana. Huomioitavaa on myös tekstin kannalta oleellinen sana Kolminaisuus, joka tulee suomenkielisessä lauseessa loppuun, toisin kuin englanninkielisessä ja kirkkoslaavinkielisessä, joissa se tulee tekstin alkuun. Suomenkielisessä liturgiassa on joissain kohdin poikettu Resanovicin ratkaisuista musiikillisen toimivuuden tai elävöittämisen vuoksi. Näissä ratkaisuissa on kyse pienistä makuasioista, jotka eivät vaikuta olennaisesti liturgian yleisilmeeseen.

Sovittajalle suurimman haasteen asettaa alkuperäisen veisun melodiatyypin rakenteen muuttaminen, sillä usein suomenkielisiin sovituksiin joudutaan hakemaan kirkkoslaavinkielisten sävelmien joukosta pisimpiä variaatioita tai joskus joudutaan jopa hyödyntämään sävelmien melismaattisia melodiatyyppejä. Tällöin syntyy väistämättä muutoksia alkuperäisen tekstin melodiatyypin rakenteeseen. Näissä tapauksissa sovittamisen ja säveltämisen raja on häilyvä. Pyrkimyksenä on kuitenkin luoda serbialaista musiikkia mahdollisimman tarkasti sävelmäjakson käyttäytymistä kunnioittaen.

4 SERBIALAISTEN SÄVELMIEN SOVITUSTEN ANALYYSI

Serbialaisten sävelmien sovitusten analyyseissä perehdytään yksilöidymmin neljään serbialaisen liturgian veisuun: 1. sävelmän Niin monta -veisuun³⁰⁷, 2. sävelmän Jumalan ainokainen -veisuun³⁰⁸ ja 4. sävelmän Totisesti on kohtuullista -veisuun³⁰⁹ sekä eri lähteitä hyödyntäen 4. sävelmän Joulutropariin.³¹⁰ Hymnografia on keskeisessä osassa ortodoksisen kirkkomusiikin rakentumisessa, joten yksittäisissä analyyseissä käydään lyhyesti läpi kunkin veisun hymnologia raamatullisen tai historiallisen alkuperän ja ortodoksisen teologian näkökulmasta.

Kaikkien veisujen pohjalla ovat yksiääniset osmoglasnik-sävelmistöön kuuluvat sävelmät. Analysoitavien veisujen melodioita on harmonisoitu lähinnä terssisoinnutuksella tai sekstisoinnutuksella. Paikoitellen veisujen melodioissa esiintyy myös unisonoa ja vaihtosäveliä. Melodiaformuloiden osalta kaikissa analysoitavissa veisuissa esiintyy melodioiden sekä ensisijaisia että toissijaisia, joko I luokan tai VI luokan kadenssien formuloita.³¹¹

Neljän analysoitavan veisun melodiaformuloiden yksityiskohtaisemman tekstin rakenteiden, säkeiden kierron ja harmonian avulla selvitetään kaksiäänisen englanninkielisen ja suomenkielisen serbialaisen liturgian sovitusten vastaavuutta kirkkoslaavinkielisiin melodioihin Resanovicin analyysejä hyödyntäen. Eri kieliä sovitettaessa on tavumäärien erojen lisäksi huomioitava myös sana- ja melodiapainot, koska formuloissa melodian ja sanojen painojen tulee osua yksiin.³¹²

Analysoitavien veisujen erimittaisten tekstien säkeiden eroihin on osmoglasnik-sävelmistön sävelmien variaatioiden joukosta tarvittaessa löytynyt vaihtoehtoisia pidempiä ja lyhempiä melodiaversioita. Suomessa itäslaavilaisesta perinteestä tuttua resitatiivia veisuissa ei ole käytetty, jotta serbialaisten sävelmien autenttisuuden tuntu on voitu säilyttää.

307 Resanoviv 2013, 14–15. Hakonen, S. 2016/2017, 13.

308 Resanoviv 2013, 4–5. Hakonen, S. 2016/2017, 7.

309 Resanoviv 2013, 24–25. Hakonen, S. 2016/2017, 22.

310 Joulutroparin nuotinnokseen on hyödynnetty tutkielman lähdemateriaalina olleita nuottijulkaisuja ja Resanovicin laajaa tuotantoa.

311 Kadenssin formuloiden 6. luokkaa ovat tutkielman sivuilla 47–49.

312 Samasta aiheesta puhuu myös Lukkala tutkielmassaan. Lukkala 2015, 38.

71 4.1 Niin monta -veisu

Ὅσοι εἰς Χριστὸν ἐβαπτίσθητε, Χριστὸν ἐνεδύσασθε. Ἀλληλούϊα.³¹³

Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet. Halleluja.³¹⁴

Kuva 22 Alkuperäinen Niin monta -veisu Opšte Pojanje -teoksesta.³¹⁵

Niin monta -veisun teksti on hieman muokattu suora lainaus Raamatusta. Veisua lauletaan liturgian alkuosassa troparien ja kontakkien jälkeen. Veisu edustaa palveluksen vanhaa kerrostumaa. Niin monta -veisu lauletaan aina kasteen yhteydessä kiertolauluna. Veisua lauletaan lisäksi muutamissa liturgia-jumalanpalveluksissa Pyhä

313 Teksti kreikaksi. Μεγας και ιερος Συνεκδημος ορθοδοξου χριστιανου 2004, 1222. Teksti englanniksi: “As many as have been baptized in to Christ, have put on Christ. Alleluja.” Resasanovic 2013, 14. Veisun teologinen sanoma: ”Hengen armoa kutsutaan myös vaatteeksi ja kuninkaalliseksi purppuraksi. Tämä vaate on kuitenkin tosiasiassa itse Herramme Kristus, sillä ne, jotka Häneen uskovat, myös pukeutuvat Häneen.” Filokalia 1991. 110.

314 Raamattu: Gal.3:27. Liturgia 1954, 35–36. Jumalallinen liturgia 2011, 68. Hakonen, S. 2016/2017, 13. Kaksiäänisessä liturgiassa on käytetty vuoden 1954 liturgiakirjan tekstin käännöstä. Tässä muodossa Niin monta -veisun teksti on varsin sanatarkka käännös kreikankielestä tekstistä, Ὅσοι εἰς Χριστὸν ἐβαπτίσθητε, Χριστὸν ἐνεδύσασθε. Ἀλληλούϊα. Sanamuoto on suomenkielelle epätyypillinen, mutta kuitenkin ymmärrettävä ja runollinen. Lisäksi tämä käännös toimii sovituksessa musiikillisesti muita käännöksiä paremmin. Tekstin suomenkieliset Raamatunkäännökset: 1. Vuoden 1776 käännös Gal 3:27

’Sillä niin monta kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet’ 2.

Vuoden 1933/38 käännös Gal. 3:27. ’Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.’ ja 3. vuoden 1992 käännös Gal. 3:27. ’Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.’ Jumalallinen liturgia 2011, 68. ’Te kaikki, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.’ ”Suomessa ongelmana on Raamatun monien eri käännöstekstien käyttö, parhaimillaan palveluksessa saatetaan joskus sujuvasti käyttää yhtä aikaa jopa kolmea tai neljää eri käännöstä, puhumattakaan hymnografiasta. Sekalainen tilanne käännösten suhteen antaa tietyssä määrin vapautta niiden käytössä ja jopa uusien käännösten teossa.”

Olkinuora 2009, 146–147.

315 Мокрдњцу 1989, 193. Resanovic 2013,15. Jelici vo Hrista krestistesja vo Hrista oblekostesja.

Aliluja. Kirkkoslaaviksi teksti: Minea 2012. [https://azbyka.ru/bogosluzhenie/arh/prazdnichnaja-mineja-ucs.pdf] Liite 8. a) Мокрдњцу 1989, 193. (Alkuperäinen nuotti on kokonaan). b) b. Resanovic 2013, 14. As many c) Hakonen, S. 2016/2017, 13.

Jumala -veisun sijasta: Kristuksen syntymäjuhlassa, teofaniana, Lasaruksen lauantaina, suurena lauantaina, pääsiäissunnuntaina sekä koko kirkkaan viikon ajan.

Resanovicin sovituksessa kirkkoslaaviksi Jelici vo -veisun tekstin kohdassa ”Hrista krestistesja” musiikilliset painot osuvat eri tavuille kuin kirkkoslaavin painomerkit,³¹⁶ kuitenkin veisun tekstissä ”vo Hrista oblekostesja” musiikilliset painot ovat kirkkoslaavin mukaiset. Esimerkiin 11 on kirkkoslaavinkieliseen Niin monta -veisuun³¹⁷ eroteltu punaisilla laatikoilla eri säkeiden loppuformulat, punaisella alleviivauksella veisun musiikilliset painot ja harmailla laatikoilla kirkkoslaavin painot.

Esimerkki 11

Niin monta -veisu³¹⁸ lauletaan ensimmäisellä sävelmällä, aivan kuten bysanttilaisessa perinteessä.³¹⁹ Serbialaisella 1. sävelmällä on kaksi perustyyppiä: Melodiatyyppi 1 on melismaattinen, jolla lauletaan muun muassa avuksihuutostikiiroiden ja kiitosstikiiroiden tekstejä. Perustyyppi 2 jakautuu periaatteessa kahteen samaan melodiatyyppiin: syllabiseen 2a ja melismaattiseen 2b. Seuraavassa esimerkissä 12 vertaillaan ensimmäisen sävelmän kaikkien vaihtoehtoisten perustyyppien säettä A.³²⁰ Näistä melodiatyypin 2b loppuformula vastaa Niin monta -veisun säettä A.

316 Tutkielman sivulla 71 (kuva 22) on Mokranjacin Niin monta -veisun nuotinnuksen alapuolella mineatekstissä näkyvissä veisun kirkkoslaavin painot.

[https://azbyka.ru/bogosluzhenie/arh/prazdnichnaja-mineja-ucs.pdf] Мокрдњцу 1989, 193.

317 Resanovic 2013, 15.

318 Mokranjacin Opšte Pojanje -teoksessa on kolme erilaista Niin monta -veisua. Мокрдњцу 1989, 193–

195. Teoksen sivulla 194 on bysanttilainen melodia.

319 St. Anthony’s Monastery, Arizona

[https://www.stanthonysmonastery.org/music/Chrys/b0320_As%20Many%20of%20Ye.pdf]

320 Resanovic 2012, 1–2. Resanovic 2010, 1–3. Resanovic 2009, 1. Niin monta-veisun säkeiden loppuformuloita voi vertailla Resanovicin analyyseihin ja nuotinnuksiin.

[http://www.nikolaresanovic.com/Serbianchant/Tone1_type2a-analysis.pdf]

[http://www.nikolaresanovic.com/Serbianchant/Tone1_type1-analysis.pdf]

[http://www.nikolaresanovic.com/Serbianchant/Tone1_type2b analysis.pdf]

73 Esimerkki 12

Ensimmäisen sävelmän perustyyppien säkeen A loppuformuloiden vertailussa perustyyppi 1 erottuu sen loppusävelestä b. Perustyypin 2 melodiatyypit 2a ja 2b loppuformulat päättyvät säveleen c. Perustyypin 2 melodiatyypeillä on sama loppuformulan perusrunko (sävelet b-a-b-c-c), melodiatyypin 2b sävelille b ja c on vain lisätty melismaattisuutta. Taulukossa 5 ovat 1. sävelmän melodiatyyppit.³²¹ Taulukko 5

Niin monta -veisu edustaa 1. sävelmän melismaattista melodiatyyppiä 2b. Serbialaisen 1. sävelmän melodiatyypin 2b melodia keskittyy sävelen c ympärille. Melodiatyypin 2b alkusävel on yleensä c³²² ja loppusävel g. Niin monta -veisun melodia liikkuu kvintin alueella: sävelestä g säveleen d. Kuitenkin esimerkiksi Autuuden lauseiden melodialinja saattaa joskus käydä sävelen es kautta korkeassa sävelessä g. Joissain kirkkoveisuissa melodia saattaa käydä välillä myös sävelen g alapuolella. Esimerkkiin 13 on koottu melodiatyypin 2b säkeiden A, B ja loppukadenssi X:n melodiaformulat.

321 Koko taulukko 1 on tutkielman sivuilla 42–43.

322 Niin monta -veisu lähtee koholla sävelestä a, koska kirkkoslaavin tekstin paino on sanassa Jelici keskellä tavulla li eli sävelessä c.

74 Esimerkki 13

Ensimmäisen sävelmän toisen perustyypin kirkkoveisuista suurin osa kuuluu syllabiseen melodiatyyppiin 2a, kuten troparit, kontakit, virrelmästikiirat, katismatroparit, antifonit, kanonit ja suuri ylistysveisu. Niin monta -veisun edustamaan melismaattiseen melodiatyyppiin 2b kuuluu yleensä koristeellisempia juhlien veisuja, kuten juhlien irmossit sekä liturgian veisuista Autuuden lauseet. Taulukkoon 6 on eritelty muutamien 1. sävelmän melodiatyypin 2b veisujen säkeiden kierto: autuuden lauseet, joulun irmossi sekä melismaattinen pääsiäisen Enkeli huusi -irmossi.³²³ Taulukko 6

1. SÄVELMÄN TAULUKKO:³²⁴ Tyypin 2b säkeiden kierto Serbialaisten sävelmien antologia, osa II

sivu veisu säkeen kierto

323 Joulun irmossi A, B, Ca // A, B, Ca, X

263 Enkeli huusi – pääsiäisen irmossi A, B, Ca, B, Ca, B // A, B, Ca, B, X Serbialainen Osmoglasnik: 1. sävelmä (Autuuden lauseet sivu 44–46)

nro veisu säkeen kierto

36. Autuaita ovat laupiaat A, B, Ca, B', D, X 37. Autuaita ovat puhdassydämiset A, B, Ca, B', Ca', D, X 38. Autuaita ovat rauhantekijät A, B, Ca, B', Ca'-C'', D, X Serbialainen kaksiääninen liturgia

Niin monta A, B, X (3 kertaa) // A', A'', B //

A, B, X

Niin monta -veisun säkeiden kierto muodostuu seuraavasti: (säe A) Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, / (säe B) te olette Kristukseen pukeutuneet. //

(loppukadenssi X) Halleluja. Kolmen toistokerran jälkeen (säe A') Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle / (säe A'') nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen.³²⁵ /

323 Tutkielman sivulla 63 (kuva 16) on malli Enkeli huusi -veisun yhdistelmäsäkeestä Ca.

324 Resanovic 2012, 3. (käännös minun) [http://www.nikolaresanovic.com/Serbianchant/Tone1_type2b analysis.pdf]

325 Serbialaisissa veisuissa melodiasäkeiden kierto lähtee liikkeelle usein jo lauselmasta: ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle / nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen.”

(säe B) Te olette Kristukseen pukeutuneet. // (loppukadenssi X) Halleluja. Laulu toistetaan alusta vielä kerran kokonaan: (säe A) Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, / (säe B) te olette Kristukseen pukeutuneet. // (loppukadenssi X) Halleluja.

Niin monta -veisun säkeet A, B ja X ovat helposti tunnistettavissa 1. sävelmän 2b melodiatyypin formuloista. Analysoinnin kannalta veisun problemaattisin osa on liitelauselma: ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle / nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen.” Todennäköisesti tekstin alkuosa ”Kunnia […] Hengelle”

lauletaan säkeen A variaatiolla A' ja tekstin jälkimmäinen osa ”nyt, aina […] Amen”

lauletaan toisella säkeen A variaatiolla A'',³²⁶ jonka jälkeen tulee jälleen säe B ”te olette…”. Toisaalta lauselman alkuosa ”Kunnia […] Hengelle” voisi loppuformulan puolesta olla myös säe Ca,³²⁷ jolla on tyypillinen säkeen A loppuformulan perusrakenne. Tämän yhteisen piirteen vuoksi yleisesti säkeiden A ja Ca perusmuotoja ja myös variaatioita voi olla vaikea erottaa toisistaan loppuformuloiden perusteella.

Parhaiten säkeet A ja Ca erottaa toisistaan alkuformuloista. Ensimmäisen sävelmän säkeelle Ca on tyypillistä melodian nouseva alkuformula.

Niin monta -veisussa sana-sävel -suhteen osalta kaikkien kielten tavumäärien erot pysyvät suhteellisen vähäisinä. Seuraavaan taulukkoon 7 on laskettu Niin monta -veisun erikielisten tekstien säkeiden tavumäärät ja hajonta.³²⁸

Taulukko 7

326 Periaatteessa lauselman ” Kunnia […] Amen.” voisi mahdollisesti tulkita myös siten, että lauselman alkuosa olisikin säe Ca ja loppuosa säkeen A variaatio oli A'. Pelkän melodiaformulan perusteella säkeen tulkitseminen ei ole täysin yksiselitteistä.

327 Molemmat säkeet A ja Ca päättyvät säveleen C. Tutkielman sivulla 61 (kuva 14) olevassa 1.

sävelmän troparissa Pelasta Herra on käytössä säe Ca.

328 Koko taulukko 3 on tutkielman sivulla 56.

329 Kokonaishajonta on laskettu kaikkien kielten kesken suurimman ja pienimmän tavueron välillä.

Säkeen B tekstissä ”have put on Christ” ja ”te olette Kristukseen pukeutuneet” on englanninkielisen ja suomenkielisen tekstin välillä suurin hajonta: 7 tavua.

Englanninkieliseen tekstiin ei ole tarvinnut lisätä nuotteja, tekstin tavuille on vain lisätty melismaatttisutta. Suomenkielisen ja kirkkoslaavinkielisen tekstin ”vo Hrista oblekostesja” välinen ero on 3 tavua, joten säkeeseen B sanojen ”olette Kristukseen”

kohdalle on jouduttu lisäämään nuotteja. Kirkkoslaaviin verrattuna on suomenkieliseen sovitukseen pitänyt lisätä nuotteja myös säkeen A ”teitä on” -tekstille.

Eri kielten tekstien tavujen määrien lisäksi kielten sanajärjestykset poikkeavat toisistaan. Tämä vaikuttaa esimerkiksi tärkeän ja painokkaan sanan: Hrista-Christ-Kristus sijaintiin säkeessä. Taulukkoon 8 on merkitty Niin monta -veisun³³⁰ erikielisten tekstien säkeiden A, B ja X tavujen määrät ja tavutus.

Taulukko 8

veisu kielet tavut teksti Niin monta

1. sävelmä säe A

kirkkoslaavi 10 Je-li-ci vo Hri-sta kre-sti-ste-sja

englanti 11 As man -y as ha-ve been bap-tized in to Christ suomi 13 Niin mon-ta kuin tei-tä on Kris-tuk-seen kas-tet-tu, Niin monta

1. sävelmä säe B

kirkkoslaavi 8 vo Hri-sta o-ble-ko-ste-sja.

englanti 4 have put on Christ.

suomi 11 te o-let-te Kris-tuk-seen pu-keu-tu-neet.

Niin monta 1. sävelmä säe X

kirkkoslaavi 4 A-li-lu-ja.

englanti 4 Al-le-lu-ia.

suomi 4 Hal-le-lu-ja.

säe A

Niin monta -veisu lähtee sävelestä a, vaikka 1. sävelmän pitäisi tyypillisesti lähteä sävelestä c. Mokranjacin yksiääninen Niin monta -veisu Opšte Pojanje -teoksessa lähtee myös sävelestä a,³³¹ paino tulee sävellelle c. Veisun alussa on palautettu sävel b

330 Reasanovic 2013, 14–15. Hakonen, S. 2016/2017, 13. Niin monta -veisua on korjattu 02/2019.

331 Sävel a on painoton.

tavulla Jelici-many-monta toisaalta Notni Zbornik -nuottikokoelmassa sävel on b.³³² Säkeessä A kirkkoslaavinkielisessä ja suomenkielisessä tekstissä keskeinen sana Hrista-Kristus on suhteellisen keskellä lausetta, englanninkielessä sana Christ tulee puolestaan säkeen loppuun. Suomeen kieleen on jouduttu lisäämään sanoille ”kuin tei-tä on” nuottit c-b-a-b-c,³³³ jotka johdattavat suhteellisen luontevasti sanaan Kristus, joka tulee samalle nuotille kirkkoslaavin sanan Hrista kanssa. Englannin kielessä sana Christ tulee lauseen loppuun. Säkeen A päätössävel on a.

säe B

säe X

Niin monta -veisun suomenkieliseen säkeeseen B on pitänyt lisätä muutama ylimääräinen nuotti: tavuille o-let sävelet a-a ja tavuille Kris-tuk sävelet c-d.³³⁴ Lisäksi suomenkieliselle sanalle Kris-tus on lisätty pisteellinen nuottiarvo. Säkeessä B sanan Hrista-Christ-Kristus sanajärjestys on kaikissa kielissä täysin erilainen:

kirkkoslaavissa sana on tekstin alussa, suomen kielessä tekstin keskellä ja englannin

332 Барачки 1995, 72. Mielenkiintoinen yksityiskohta Baračkin Notni Zbornik -nuottikokoelmassa sivulla 72 on, että Niin monta -veisu lähtee sävelestä c, aivan kuten aiemmin tutkielman sivulla 61 (kuva 14) Pelasta Herra -veisu.

333 Барачки 1995, 236. Мокрањац 1989. 494. Opšte Pojanje ja Notno Zbornik -teoksissa on samanlainen sävelessä a käyvä melodiakuvio.

334 Notni Zbornik -nuottikokoelmassa säe B lähtee sävelestä d tavulla ”vo” sivulla 72.

kielessä tekstin lopussa. Niin monta -veisun säe B päättyy loppusäveleen g ja säe X on kaikilla kielillä samanlainen, päättyen säveleen g. Tekstin osalta kaikissa säkeissä kielet asettuvat loppuformuloihin suhteellisen hyvin. Esimerkissä 14 on vielä englanniksi lauselma: (säe A') ”Glory […] Spirit, (säe A'') ”now […] Amen.”³³⁵ Englanninkielisessä säkeen A'' lauselman tekstissä ”now […] Amen.” melodian loppuformulassa on pieni ero muihin kieliin verrattuna.

Esimerkki 14

Säkeessä A'' sanassa a-ges englanninkielisessä loppuformulassa on poikkeuksellisesti korvattu kahdeksasosasävelet b-c yhdellä neljäsosasävelellä b. Tässä kohtaa loppuformula noudattaa sanassa a-ges syllabista 1. sävelmän melodiatyypin 2a säkeen A loppuformulaa. Näin sanan ages melodian laulettavuutta on parannettu tekstilähtöisesti.

Niin monta -veisun kadenssin loppuformulan perusrunko koostuu sävelistä c-b-ab-c-g, kuitenkin I luokan loppukadenssin perusrakenne muodostuu sävelistä c-b-a-b-g.

Niin monta -veisun sanan Halleluja loppukadenssin formulan melodia on tunnistettavissa I luokan loppukadenssin formulaksi, jossa on pieni variaatio.

Normaalisti formulan kadenssi laskeutuu puhtaan kvartin tetrakordin muodostelman kautta melodian purkaussäveleen, joka on ensimmäisen sävelmän loppusävel g. Niin monta -veisussa kuvioon on lisätty vaihtosävel c ja sävelet ab ovat kahdeksasosanuotteja.

335 Resanovic 2013, 14. Veisuun on merkitty punaisilla laatikolla säkeiden A' ja A loppuformulat.

79 sävelet: c-b-ab-c-g

Kaikki nämä melodioiden formulaluokkien loppukadenssit on poistettu niiden alkuperäisestä kontekstista, joten nämä yleisimmät esimerkit eivät kata kaikkia kadenssien pieniä variaatioita, vaan ne ovat suntaa antavia perusrunkoja.

Yhteenvetona analyysista voidaan todeta, että Niin monta -veisun säkeessä A on mielenkiintoinen yksityiskohta: veisu alkaa eri lähteistä riippuen joko sävelillä a-c-b tai sävelillä a-c-h siten, että sävel b on palautettu, kuten kaikissa analysoitavissa veisuissa. Suomenkielisessä sovituksessa on b palautettu, koska tavumäärien vuoksi on melodiaa jouduttu pidentämään sävelmän sääntöjen puitteissa. Tällöin palautuksella on voitu välttää melodiassa esiintyvä täysin samanlaisena toistuva edestakainen liike, joka olisi musiikillisesti aika tylsä. Veisuissa säkeessä A on kielten välillä jonkin verran eroja musiikillisissa sanapainoissa. Englanninkieliset painot

In document Serbialaisten sävelmien vetovoima - Kolmen erikielisen liturgian sävelmien vertailua melodiatyyppien formuloiden avulla (sivua 66-0)