Tekstin tavujen painot, määrä ja lauseiden rytmiikka

Ortodoksisen kirkkomusiikin bysanttilaisessa ja muissakin paikallisperinteissä muodon rakentumisessa tekstillä on aina keskeinen sija.²⁵⁷ Alkuperäiset melodiat muodostuvat tekstin lauseiden rytmiikan,²⁵⁸ tavumäärien ja sanapainojen sekä musiikillisen tulkinnan mukaan. Jos eri kielten sanojen ja lauseiden pituudet, sanajärjestys ja sanapainot poikkeavat paljon toisistaan,²⁵⁹ sovituksessa saatetaan joutua muokkaamaan melodian rytmiikkaa siten, että melodian ja tekstin painot osuvat yksiin.²⁶⁰

255 Laury 2013, 264–265.

256 Resanovicin kokoamassa kaksiäänisessä liturgian kerubiveisussa ja ehtoollislauselmassa on käytetty tekstitoistoja. Resanovic 2013, 28–29. Teksitoistojen käytössä eri paikalliskirkkojen musiikkiperinteissä voi olla eroja. Esimerkiksi: ”Bulgarialaisen sävelmistön veisuissa tavataan muissa sävelmistöissä harvinaista tekstitoistoa. Vakioitu musiikillinen muoto saattaa edellyttää suurempaa tavumäärää kuin tekstisäkeestä löytyy, ja toisin kuin on tavallista muissa sävelmistöissä, melodiaa ei tällöin välttämättä lyhennetä vaan ongelma ratkaistaan tekstisäkeen viimeisiä sanoja toistamalla.” Harri 2001, 324 [https://docplayer.fi/68008596-Jopi-harri-suomalainen-kahdeksansavelmisto-ja-venalainen-traditio.html] Esimerkki kerubiveisussa tekstin toistosta ja sanajärjestyksen muuttamisesta: ”Nyt me salaisesti kuvaamme kerubeja, kerubeja salaisesti kuvaamme.” Auringon noususta 1988, 19.

257 Yleisesti: ”Musiikki, säveltaide, syntyy sävelistä, jotka tasonsa sekä muitten ominaisuuksiensa puolesta ovat järjestyneet taiteellisten lakien mukaan.” Linnala 1975, 8.

258 Bysanttilaisessa musiikissa on metrinen rakenne, runomittaisuus. ”Suurin osa bysanttilaisesta hymnografiasta on mitallista.” Runomitta, metrinen. Olkinuora 2018, 30.

259 Lukkala 2017b, 122.

260 Kuten esimerkissä 6 sivulla 52 sanan Gospod-Lord-Herra kohdalla.

54

Resanovicin alkuperäiseen liturgiaan oman erityispiirteensä tuo serbialainen käytäntö, jossa sanapaino tulee usein kirkkoslaavinkielisten sanojen ensimmäiselle tavulle²⁶¹ serbian kielen käytäntöä mukaillen.²⁶² Serbialainen käytäntö, jossa painotetaan sanojen alkua, helpottaa suomen kielelle sovittamista, koska sanapainot ovat tällöin usein luonnostaan oikeassa paikassa. Esimerkkiin 7 on merkitty punaisella ylimpänä olevaan kirkkoslaavinkieliseen tekstiin ”Krestu tvojemu poklanjajemsja, Vladiko”²⁶³ alkuperäiset kirkkoslaavin sanapainot. Vertailun vuoksi esimerkissä on sijoitettu kirkkoslaavinkielisen tekstin alapuolelle sama veisun kohta Resanovin kirkkoslaavinkielisestä sovituksesta ja suomenkielisestä kaksiäänisestä liturgiasta.²⁶⁴ Esimerkissä on alleviivattu punaisella ylimmässä tekstissä kirkkoslaavin sanapainot ja kahdessa alemmassa melodian painot.

Esimerkki 7

Esimerkissä alkuperäisissä kirkkoslaavinkielisissä sanoissa Kre-stu tvo-je-mu paino on sanojen lopussa ja vastaavasti Resanovicin serbialaisessa liturgiassa molemmissa sanoissa Kre-stu tvo-je-mu painot ovat sanojen alussa. Suomenkielinen veisu puolestaan lähtee sanasta Sinun ja sana ristillesi tulee vasta toisena. Sovitusten poikkeamat syntyvät tässä kohtaa lähinnä sanajärjestyksestä, sillä veisun tärkeää sanaa ristillesi on haluttu korostaa melismaattisella melodialinjalla. Lisäksi sana me on intonaatioltaan laskeva, joten sille on lisätty melodialinjaan laskeva sävel f.

261 Keskustelin aiheesta kesällä 2017 musiikkitieteilijä Bogdan Djakovicin kanssa. Kirkkoslaavissa paino ei useinkaan ole sanan alussa.

262 Serbian oman kielen vaikutus: serbian kieltä kirjoittaessa käytetään sekä latinalaisia että kyrillisiä aakkosia. Serbian kielessä on paljon lainasanoja niin venäjästä, kirkkoslaavista kuin myös kreikasta.

263 Suomeksi teksti: Sinun ristillesi me kumarramme, Valtias.

264 Минея Праздничная: Библиотека святоотеческой литературы 1993. Resanovic 2013, 15.

Hakonen, S. 2016/2017, 13. [http://www.orthlib.info/Menaia/Festal_Menaion/01-Sep 14_Exaltation_vozdv.pdf#page=27&zoom=auto,-99,586]

55

Kirkkoslaavinkielistä veisua uudelle kielelle sovitettaessa on merkille pantavaa liturgisen tekstin sanojen tavujen määrällinen ero.²⁶⁵ Esimerkiksi englanninkielisessä tekstissä saattaa usein olla vähemmän tavuja kuin slaavinkielessä, tällöin saatetaan joutua muuttamaan melodialinjaa syllabisesta melismaattisemmaksi.²⁶⁶ Tämän lisäksi serbialaisessa kirkkolaulussa ei tunneta samalla tavalla resitatiivin²⁶⁷ käyttöä kuin itäslaavilaisessa perinteessä. Serbialaisessa perinteessä resitatiivin sijasta kaikki veisujen tekstit lauletaan melodisesti hyödyntäen lyhempiä ja pidempiä melodiavariaatioita tarpeen mukaan. Pitkien suomenkielisten lauseiden sovittamista helpottaisi varmaan, jos olisi mahdollista hyödyntää itäslaavilaisessa perinteessä usein käytettävää resitatiivia. Serbialaisessa musiikissa se ei kuitenkaan ole mahdollista rikkomatta autenttista tyyliä.

Jumalan ainokainen -veisun pylväsdigrammista voi havainnoida silmämääräisesti kielten tavumäärien eroja. Pylväistä voi nähdä, kuinka veisun säkeissä suomen kielen tavumäärät poikkeavat huomattavasti kirkkoslaavin ja englannin kielen tavumääristä.²⁶⁸ Vastaavasti englannin kielen osalta säkeissä B, A''', C' ja A'''' on huomattavan vähän tavuja muihin kieliin verrattuna. Tällaiset erot ovat yleisesti kuvaavia ja tyypillisiä kielten tavumääriä vertailtaessa.

265 ”Sovittajat työskentelevät yleensä käännöstekstien kanssa, joten erikseen käsitellään myös käännösten ongelmia laulun sovittamisen näkökulmasta. ”Lukkala 2017b, 122.

266 Chater 2007, 53.

267 Itäslaavilaisessa ja suomalaisessa perinteessä resitatiivia käytetään yleensä alku- ja loppuformuloiden välissä silloin, kun tekstisäkeellä on pituutta.

268 Säkeitä A' ja A'''' lukuunottamatta tavuja on selkeästi aina enemmän muihin kieliin verrattuna.

0 5 10 15 20 25 30

säe A säe A' säe C säe A'' säe B säe A''' säe C' säe A'''' säe B' säe C'' säe X Jumalan ainokainen, 2. sävelmä, tyyppi 2

tavumäärien erot

kirkkoslaavi englanti suomi

56

Seuraavaan taulukkoon 3 on merkitty pro gradu -tutkielman neljän erikielisen veisun tavumäärien erot säkeittäin.²⁶⁹ Taulukkoon on merkitty kaikkien kielien osalta kokonaishajonta. Lisäksi taulukossa on vertailtu kirkkoslaavin ja englannin kielen sekä kirkkoslaavin ja suomen kielen hajontaa vielä erikseen. Keltaisella on merkitty aina veisun suurin hajonta.

269 Erikseen esimerkkiin on eroteltu keltaisella suurimmat tavuerot. Tekstit: Hakonen, S. 2016/2017, 13, 7, 22. Resanovic 2013, 14–15, 4–5, 24–25. Gardner 1980, 38. (teksti) Resanovic: Neliääninen Joulutropari [http://www.nikolaresanovic.com/Serbianchant/Nativity_of_Our_Lord-Troparion.pdf]

270 Kokonaishajonta on laskettu kaikkien kielten kesken suurimman ja pienimmän tavueron välillä.

271 vrt. kirkkoslaaviksi Sla-va Ot-cu i Si-nu, i Svja-to-mu Du-hu (13) ja suomeksi Kun-ni-a ol-koon I-säl-le ja Po-jal-le ja Py-häl-e Hen-gel-le (19).

57

Tavumääriä vertaillessa on havaittavissa seuraavaa: suomenkielisessä Joulutroparissa on eniten tavuja kaikissa säkeissä. Niin monta -veisun tekstin tavumäärien erot pysyvät kokonaisuudessaan suhteellisen pieninä verrattuna kirkkoslaaviin. Säkeessä B on eri kielten välillä tavumäärissä eniten hajontaa ja suurin ero säkeessä syntyy lähinnä englannin kielen todella pienestä tavumäärästä. Kokonaisuudessaan tällaiset pienet erot eivät ole sovittamisen kannalta vaikeita, elleivät tekstirakenne, tärkeiden sanojen painot tai sanajärjestykset eroa merkittävästi toisistaan. Niin monta -veisun pylväsdiagrammin säkeestä B voi hahmottaa englannin kielestä johtuvan kokonaishajonnan.

Jumalan ainokainen -veisun säkeissä on eri kielien välillä tavujen määrissä hyvin vaihtelevia eroja, kuten esimerkiksi loppusäkeessä X eri kielten kokonaishajonta on 15 tavua. Totisesti kohtuullista -veisussa kaikissa kolmessa Ab säkeessä ja niiden variaatioissa on myös hajontaa. Kokonaishajonta muodostuu suurimmaksi usein silloin, kun englanninkielisessä veisussa on hyvin vähän tavuja.

Kirkkoslaavista suomeksi sovitettaessa tyypillisimpänä haasteena ovat yleisesti suomen kielen suuremmat tavumäärät; vastaavasti englannin kielessä verrattuna kirkkoslaaviin on yleensä vähemmän tavuja.²⁷² Englannin kielessä on paljon suhteellisen pitkiä yksitavuisia sanoja,²⁷³ mutta toisaalta myös artikkeleita tai olla-verbejä. Sovitettaessa joutuu miettimään laajemmin sana-sävel -suhdetta.

272 Tällöin englanninkielisestä sovituksesta tulee tyyliltään alkuperäistä melismaattisempi, ellei melodiaa muuteta. Chater 2007, 53.

273 ”Suomen kielen sanat ovat keskimäärin varsin pitkiä. Esimerkiksi yksitavuisia sanoja on suomessa vain 80–90, kun niitä vaikkapa englannissa on noin 7000.” Leino 1989, 30.

0 5 10 15

säe A säe B säe X

Niin monta, 1. sävelmä, tyyppi 2 b tavumäärien erot

kirkkoslaavi englanti suomi

58

Yksinkertaisena esimerkkinä toimii liturgioissa pappien rukousanomuksiin kuoron laulama ektenioiden sanapari: Gospodi pomiluj-Herra armahda-Lord have mercy.

Kirkkoslaavinkielinen sana Gos-po-di on kolmitavuinen, suomenkielinen Her-ra on kaksitavuinen ja englannin kielessä sana Lord on yksitavuinen.

Kirkkoslaavin ja suomen kielellä ektenioiden vastauksen toinen sana on kolmitavuinen: po-mi-luj ja ar-mah-da. Englanninkielinen vastine muodostuu kahdesta sanasta have mer-cy²⁷⁴, joista muodostuu samoin yhteensä kolme tavua.

Sanapainot kuitenkin eroavat siten, että kirkkoslaavinkielisen sanan po-mi-luj paino on toisella tavulla, kun taas suomen kielessä ja englannin kielessä paino on sanan alussa, ar-mah-da ja mer-cy, mutta englannin kielessä have-verbi auttaa saamaan painon oikeaan paikkaan. Esimerkissä 8 on liturgian alun suuresta ektenian sanapari Herra, armahda kolmella eri kielellä. Jokaiseen kieleen on rajattu keltaisella sanan Her-ra tavumäärien ero, punaisella on merkitty näkyviin sanan armahda paino ja sinisellä on rajattu kirkkoslaavinkielisen sanan po-mi-luj alku ja englannin kielen have-verbi.

Esimerkki 8

Kaksiäänisen liturgian suuri ektenia kirkkoslaaviksi, englanniksi ja suomeksi. ²⁷⁵

Lyhyissä sanapareissa on suomenkieliseen teksti-melodia -kokonaisuuteen jouduttu lisäämään yksi ylimääräinen b sävel. Lisänuotin avulla sanan armahda painon ja melodian rytmin saa toimimaan suomen kielellä luontevasti. Seuraavassa esimerkissä

274 Sanaan ”mercy” on liitetty olla-verbin imperatiivin muoto ”have mercy” (on me).

275 Resanovic 2013, 2–3. Hakonen, S. 2016/2017, 2.

59

9 on veisu Ottakaa vastaan kolmella eri kielellä. ²⁷⁶ Esimerkissä veisuun on merkitty punaisella alleviivauksella sana Hristo-Christ-Kristus. Tämän sanan sijoittumista melodiaan seurataan eri kielillä.

Esimerkki 9

Kirkkoslaaviksi veisu alkaa sanasta Tjelo eli suomen kielen sanasta ruumis.

Suomenkielisen ja englanninkielisen veisun aloittaa kolmitavuinen sana Ot-ta-kaa ja kaksitavuinen sana Re-ceive. Sanaan Ottakaa on lisätty kahdeksasosasävelet e ja f, jotta sanalle saadaan sopivaa melismaattisuutta ja näin pystytään korostamaan sanaa.

Englanninkielisessä sanassa Re-ceive paino on samalla sävelellä g kuin kirkkoslaavin Tje-lo. Veisun tärkeä sana Kristus sijoittuu kaikissa kolmessa kielessä eri paikkaan.

Suomenkieliseen melodiarakenteeseen on jouduttu lisäämään yksi ylimääräinen sävel f, jotta paino saadaan sanalle Kristus alkuun. Kieleltä toiselle sovittamisessa alkuperäisen kirkkoveisun sana-sävel -suhde pyritään säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä.