JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
No5/2005
Avoimen väylästä tuli tohtoritie, s. 16 Akateeminen aikuiskoulutus
odottaa linjauksia, s. 8–15
4 Lyhyet
8 Aikuiskoulutus etsikkoajassa
11 Jyväskylän avoin kasvoi maan suurimmaksi 13 Johtamisoppia opettamisen ammattilaisille 16 Yksi meistä: Avoimessa oppii asennetta 18 Liikunta ja terveys: Harjoittelulla voi
paikata perimän puutteita 20 Uusi kaksoispätevä ope
21 Täällä Göttingen: Saksassa pärjää englannillakin 22 Eettiset: Moraalista ja sen opettamisesta
23 Kolumni: Tiennäyttäjä ja koelaboratorio 24 Kevytjyvä: Tiedonjyvästä Huhumylly!
25 Miettinen: Tehoa yliopisto-opiskeluun 26 Tiedonnälkään
28 Yliopisto maksumieheksi?
30 Väitökset 32 Kalenteri
32 Yliopistopäivät: Psykologiaa suurelle yleisölle
40. vuosikerta Painos 6000 kpl Vastaava toimittaja Anu Mustonen puh. (014) 260 1054 anu.mustonen@adm.jyu.fi Toimitussihteeri
Anitta Kananen puh. (014) 260 1055 anitta.kananen@adm.jyu.fi Kalenteritiedot
Eila Parkkari
puh. (014) 260 1044 eila.parkkari@adm.jyu.fi Ilmoitusmyynti ja tilaukset Kalevi Luoma
puh. (014) 260 1049 kalevi.luoma@adm.jyu.fi Toimituksen postiosoite Jyväskylän yliopisto/
viestintä PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto Käyntiosoite
Seminaarinkatu 15, hallintorakennus, 4. kerros Faksi (014) 260 1041 Graafinen suunnittelu Anna Makkonen Julkaisija
Jyväskylän yliopisto Forssan Kirjapaino 2005 Sisäinen jakelu:
Virastomestarit ISSN 0789-4805 Seuraava numero ilmestyy 24.10.2005 Kannen kuva: Petteri Kivimäki Filosofian tohtori Tuomas Lukkari aloitti opiskelunsa avoimessa yliopistossa.
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
Sisältö
sivu 8
Sisko Harisalo (vas.) Jyväskylän avoimesta yliopistosta sekä Anne Kovanen Mikkelin kesäyliopistosta perehtyivät avoimen yliopiston yhteistyöpäivillä julkaisutarjontaan.
TArJA VÄNSKÄ-KAUHANEN
PÄÄKIrJOITUS
Anneli Eteläpelto professori
”Oppia ikä kaikki”, opettaa vanha suomalainen kan- sanviisaus. Elinikäisen oppimisen vuotta vietettiin Eu- roopassa 1996. Tämän jälkeen elinikäisestä ja elämän- laajuisesta oppimisesta on tullut itsestäänselvyys, jonka nimiin vannovat meillä poliitikot ja etujärjestöt yhtä hyvin kuin koulutuksen järjestäjät, työnantajat ja työn- tekijät. Tosin kriittisiäkin äänenpainoja on kuulunut:
elinikäisestä ja elämänlaajuisesta oppimisesta on viime aikoina puhuttu myös elinkautisena.
Aikuiskoulutuksesta on tullut tärkeä keino vasta- ta muuttuvan maailman haasteisiin. Työurat ovat käy- neet entistä epävakaammiksi ja ammatillisen identitee- tin rakentamisesta on tullut elinikäinen tehtävä. Uuden tiedon tulva on valtava. Kukaan ei voi enää kuvitella sel- viävänsä pelkästään vanhoilla eväillä huomisen työssä tai edes henkilökohtaisessa elämässä.
Aikuiskoulutuksella pyritään myös ehkäisemään syr- jäytymistä ja sosiaalista pahoinvointia, ja vahvistamaan näin yhteiskunnallista eheyttä. Sen toivotaan tuotta- van hyvän elämän eväitä. Aikuisena opiskelu voi avar- taa maailmankuvaa ja tarjota uusia näköaloja itseen ja maailmaan. Lapsuudesta ja nuoruudesta jääneitä nega- tiivisia koulukokemuksia ja käsityksiä itsestä oppijana voi aikuisopiskelun myötä korjata.
Suomalaisen kansansivistyksen juuret ovat vahvas- ti Jyväskylässä ja oman yliopistomme historiassa. Ajan-
kohtaisena tavoitteena on aikuiskoulutuksen laadun ja monipuolisuuden lisääminen. Aikuispedagogiikkaa ke- hittämällä muokataan oppimis- ja opiskelutapoja entis- tä paremmin aikuisille sopiviksi. Hyvän aikuispedago- giikan lähtökohtina nähdään dialogisuus, vuorovaikut- teisuus ja oppijan aktiivisuuden edistäminen sekä hen- kilön aikaisemman kokemuksen ja tietämyksen huomi- oon ottaminen.
Yliopistollisen aikuiskoulutuksen tulee tarjoata uu- simpaan tieteelliseen tietoon perustuvaa opetusta. Li- säksi sen tulisi vahvistaa aikuisen persoonallista kasvua ja oman elämänsä subjektiksi tuloa. Myös yhteiskun- nalliset vaikutusmahdollisuudet avautuvat ja aktiivinen kansalaisuus vahvistuu aikuisopiskelun kautta.
Jyväskylän yliopisto on valittu aikuiskoulutuksen laatuyliopistoksi, joka järjestää monimuotoista ja laadu- kasta yliopistollista koulutusta eri ikäisille ja eri elämän- tilanteissa oleville aikuisille. Tässä lehdessä luodaan sil- mäyksiä Jyväskylän yliopiston laajaan ja monipuoliseen aikuiskoulutuksen kenttään.
Uuden lukuvuoden alkajaisiksi minulla on ilo toivottaa teidät kaikki – niin aikuiset, nuoret kuin ikääntyneetkin – lämpimästi tervetulleiksi Jyväskylän yliopiston opis- kelijoiksi!
Oppimisen iloa ja
sivistyksen valoa
aikuiskoulutuksesta
LYHYET
russian philosopher and theorist Mikhail Bakhtin (1985-1975, Fin. Mihail Bahtin) has received recogni- tion in the Western world as a literary researcher and philosopher.
Bakhtin was critical of the totalitarian Soviet sys- tem. His firm belief was that the world could not be described with a single set of values. Instead, the truth is discovered through dialogue and heteroglos- sia, which might be defined as the collection of all the forms of speech that people use in their daily li- ves.
The 12th International Bakhtin Conference brought together some 150 participants from around the world who shared an interest in Bakhtin’s theoretical thinking. Organised by the Department of Languages and the Centre for Applied Language Studies, the conference was held in Finland for the first time. A main event was a lecture by Professor Sergei Bocha- rov, one of the original “discoverers” of Bakhtin.
Matemaattis-luonnontieteel- lisen ja informaatioteknologian tiedekuntien järjestämään 15. ke- säkouluun osallistui noin 300 opiskelijaa ja tutkijaa sekä 30 lu- ennoitsijaa matematiikan, infor- maatioteknologian ja luonnontie- teiden aloilta.
Kesäkoulu on perinteisesti ollut hyvin kansainvälinen. Tänä vuon- na väkeä tuli 45 eri maasta. Poh- joismaiden lisäksi luennoitsijoita oli mm. Saksasta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Venäjältä ja Ukrai- nasta.
Suosikkiaineeksi muodostui nanoteknologia. Kursseja järjestet- tiin myös mm. spektroskopiasta, osittaisdifferentiaaliyhtälöistä se- kä ohjelmistojen suunnittelusta.
Kesäkouluun tulijoita pallon ympäri
Kesäkoulu on kuulu myös vapaa-ajan ohjelmastaan. Lentopallo on tuttu juttu monessa maassa.
12th Bakhtin Conference The first
Serious Games Summit
Game environments can motivate and inspire lear- ning. research on serious games is relatively new, and the development of quality games requires a multidisciplinary approach. Serious games serve dif- ferent industries, e.g. education, government, health, military, corporate and science.
The first Nordic Serious Games Summit was organi- sed by the Agora Game Lab in collaboration with the Institute for Educational research. The summit offe- red presentations by various researchers in the field.
Max Mœller from the Denmark Learning Lab pre- sented a murder mystery game titled Homicide.
researcher Raija Hämäläinen discussed the use of the game Mustakarhu as support in vocational learning. According to Hämäläinen, future teaching can benefit from new technology that involves stu- dents on a deeper level. The game emphasizes team- work and the significance of researching.
PETTErI KIVIMÄKI
LYHYET
Jyväskylän yliopiston ja Simon Fraser -yliopiston yhteistyösopi- mus mahdollisti opettajankoulu- tuslaitoksella työskentelevän pro- fessorin Esa Penttisen ja normaa- likoulun biologian ja maantieteen lehtorins Jarkko Määttäsen vie- railun Vancouveriin. Vieraat tutus- tuivat maantieteen- ja opettajan- koulutuslaitoksen toimintaan sekä keskustelivat uusista yhteistyö- mahdollisuuksista.
Simon Fraser -yliopisto on nel- jänkymmenen toimintavuotensa aikana kehittynyt yhdeksi Kanadan merkittävimmistä akateemisista oppilaitoksista. Sen viidessä tiede- kunnassa opiskelee päätoimisesti 10000 ja osa-aikaisesti 13000 opiskelijaa.
Metsät kiinnostavat molempia
Maantieteen laitoksella vieraat piti- vät kaksi esitelmää. Yleisö oli eri- tyisen kiinnostunut suomalaisissa kouluissa toteutetuista maastotut- kimuksista sekä tutkimuskursseis- ta. Sikäläinen maantieteen opetus vastaa hyvin suomalaista. Metsän- tutkimus on keskeinen tutkimus- alue myös Suomessa.
Kasvatustieteen laitoksella suo- malaiset tapasivat Jyväskylän yli- opistossa pian vierailevan profes- sori Roland Casen. Hänen asian- tuntemuksensa on käytössä opet- tajaopiskelijoiden seminaarissa syyskuussa. Siellä sovelletaan kriit- tisen pedogogiikan periaatteita.
Kanssakäyminen käytännön tasolle
Jyväskylän yliopistossa ei ole maantieteen laitosta, mutta maan- tieteen aineenopettajan pedagogi- set opinnot on mahdollista suorit- taa. Maantiede on myös yksi luo- kanopettajaksi opiskelevien eri- koistumisaineita.
Vancouverissa keskusteltiin mahdollisuudesta, että luokan- opettajaopiskelijat voisivat suorit- taa maantieteen erikoistumisopin- toja ja biologian opiskelijat maan- tieteen sivuaineopintoja Simon Fraser -yliopistossa. Sähköisen tie- donvälityksen aikana välimatka ei ole este. Yhteistyötä lisätään myös yhteisillä projekteilla sekä opetta- ja- ja opiskelijavaihdolla. -TL
Gladiolukset, malvat sekä monet muut kesäkukat ja perennat ilahduttavat Musican lounaskahvi- lan yleisöä loppukesäisin. Asetelmat tulevat kahvilapäällikkö Vuokko Rapatin kesäpaikalta Äänekoskelta.
Hän on harrastanut siellä kukkien kasvatusta vuosikausia. Esimerkiksi
gladioluksia eri väreissään on kuk- kamaalla liki sata.
Musica on kesän aikana laajen- tunut entisen Pinacothecan tiloi- hin. Sinne mahtuu nyt 115 ruokaili- jaa. Kahvilan käytössä on vain hyvin pieni keittiö, joten lounasruoka sin- ne tuodaan Wilhelmiinasta.
Gladioluksia laajentuneella Musicalla
Vuokko rapatti saa kukat loistamaan.
Kanadan tuliaisena tiiviimpää yhteistyötä
Tietotekniikan kuopusmaisteri
20-vuotias Miika Pekkarinen on tietotekniikan nuorin ja kol- manneksi nuorin kaikista Jyväsky- län maistereista.
Pekkarinen aloitti yliopisto-opin- tonsa jo peruskoulussa. Hän suo- ritti Jyväskylän avoimessa yliopis- tossa tietotekniikan opintoja olles- saan Palokan yläasteella ja hakeu- tui sitten avoimen väylää pitkin juuri perustettuun informaatiotek- nologian tiedekuntaan.
Miikan erikoisalaa ovat sulaute- tut järjestelmät. Pro gradussaan hän tutki langattoman Bluetooth- järjestelmän hyödyntämistä. Tes- tauksessa hän käytti itse kehittele- miään robotteja. Tuloksia voitai- siin hyödyntää ohjattaessa laittei- ta kännykällä, esim. ajastettaessa videota tai kahvinkeitintä.
TUUKKA röNKKö
LYHYET
Mondoman metsäkylästä Vologdan alueelta saatiin neljä opettaja- vierasta viikoksi Keski-Suomeen.
Heistä yksi oli myös paikallisen kunnanhallituksen edustaja.
Matka oli järjestetty ”Puuhankin- nan sosiaaliset vaikutukset Luo- teis-Venäjän metsäkylissä” -projek- tin yhteistyön puitteissa. Tutki- mushanketta johtaa yhteiskunta- politiikan professori Marja Järve- lä.
Vieraat tutustuivat muun muas- sa Keski-Suomen puuhankinnasta riippuvaisimpaan kuntaan, Multi- aan. Ajatusten vaihto ja asioiden vertailu kuuluvat olennaisesti toi-
minnallisen tutkimusprojektin ke- hitykseen.
Puunhankintaa puolin ja toisin
Jyväskylän yliopistossa jär- jestettiin ensimmäinen monitietei- nen lapsuustutkimuksen kesäkou- lu. Sen teemana olivat alan meto- dit ja metodologiat, erityisesti eet- tiset kysymykset.
Tohtori Virginia Morrown Lon-
toon yliopistosta arvioi, kuinka las- ten verkostoissa ja naapuristoissa syntyvää sosiaalista pääomaa voi tutkia. Tohtori Claire Fraser Leed- sistä painotti lasten kuuntelemista näiden kanssa tehtävässä tutki- muksessa. Hän kuvaili myös, mi-
ten se voidaan tehdä.
– Kesäkoulu on osa varhaiskas- vatuksen laitoksen tutkimuksen ja jatkokoulutuksen kansainvälistä- misohjelmaa. Aikomuksena on teh- dä siitä jokavuotinen tapahtuma, professori Leena Alanen kertoi.
Tietokonetta on vuosien ajan yritetty saada ajattelemaan ihmi- sen lailla. Uusimmat ohjelmat voit- tavat maailman huippupelaajat shakissa, mutta ajatteleeko kone kuitenkaan?
– Tietokone pystyy löytämään kaksisataa miljoonaa shakkisiirtoa sekunnissa, kun ihmismieli hakee viisikymmentä siirtoa kymmeneen minuuttiin. Kone etsii kaikki mah- dolliset siirrot, joista tietenkin suurin osa on turhia. Ihmisen mie- li keskittyy olennaiseen, tietojen- käsittelytieteen professori Pertti Saariluoma totesi. Hän puhui Nordic Serious Games Summit -ta- pahtumassa, joka järjestettiin elo- kuun alkupäivinä Agorassa Media
& Message konferenssin yhteydes- sä.
Saariluoma näkee ajattelun tai- tona, jota on mahdollista oppia.
On todistettu, että harjaantuneet ja aloittelevat shakinpelaajat löy- tävät saman määrän siirtoja tietys- sä ajassa. Erot liittyvät siirtojen laatuun.
– Paremmuus ajattelussa liittyy siihen, että osaa valita parhaat mahdolliset siirrot. Suurin osa ko- neen tuottamasta tiedosta on ih- miselle aivan turhaa, Saariluoma kertoi. -TL
Ajatteleva kone?
Lapsuustutkijat miettivät metodeja
Multian kirkonkylän koulu oli yksi tutustumiskohteista.
Mondoman koulun rehtori Galina Osipova (vas.) sekä opettajat Olga Volgina, Nina Andrejeva ja Svetlana Minurova ihastelivat maamme maisemia.
KUVAT: UUVE SöDOr
Kasvatuksen ja opetuksen ke- säkongressin teemana oli Kohtaa- misen voima. Kahden päivän ohjel- maan 8.–9.8 asioita mahtui laidas- ta laitaan. Sessioissa sivuttiin muun muassa tunne- ja sosiaalisia taitoja, koska ne korostuvat myös perusopetuksen uudessa opetus- suunnitelmassa.
Opsian puheenjohtajan Tapio Holopaisen mukaan arvojen kir- jaaminen opetussuunnitelmaan on askel eteenpäin.
– Suvaitsevaisuus, yhdessäolon
taidot ja toisten auttaminen ovat tärkeitä nykypäivänä.
– Elämme arvojen ”kirpputorilla”, jossa kaikki arvot kelpaavat jolle- kin. Ihmiset ovat hukassa, kun ku- kaan ei ole kertomassa, mikä on oikeasti arvokasta, Holopainen sa- noi.
PsT Marja Kokkonen arvostaa sosioemotionaalisten taitojen opet- tamista jo perusopetuksessa.
– Kouluihin on tullut uutena op- piaineena terveystieto. Siihen si- sältyvät tunnetaidot ovat lapsille
tärkeitä, koska kouluissa on ongel- mana lasten kyvyttömyys tunnistaa omia tunteitaan, Kokkonen kertoi.
Tapahtumassa puhunut arkki- piispa Jukka Paarma on myös huolissaan arvojen rapistumisesta.
– Koulutuksessa ja kasvatukses- sa ihmisyyden arvostaminen on tällä hetkellä uhattuna. Meidän pi- tää olla ylpeitä tietotaidosta, joka koulutuksessamme korostuu. Em- me saa kuitenkaan unohtaa, että nuoria pitää opettaa ihmisiksi, hän pohti.
LYHYET
Cimon ja yliopiston kielikes- kuksen järjestämällä kesäkurssilla ulkomaalaiset suomen kielen opis- kelijat kehittävät kielitaitoaan ai- dossa ympäristössä. Edistyneim- mät toteuttivat tänä kesänä pro- jektityönä Juttuverkko-nettilehden.
Opiskelijat valitsivat heitä kiinnos- tavan suomalaisen ilmiön ja koko- sivat aiheesta artikkelin Juttuver- kon sivuille. Neljän viikon puurta-
misen jälkeen lehti julkistettiin.
Saksalainen Birgit Heilig ja Vi- rosta kotoisin oleva Anastasia Trifonova olivat perehtyneet kuu- kauden ajan suomalaiseen karja- lanpiirakkaan. Aiheen valinta pe- rustui henkilökohtaiselle kiinnos- tukselle.
– Anastasian suku on Karjalasta ja hänen kotonaan tehdään piira- koita, mutta ne ovat kovin erilaisia
kuin suomalaiset piirakat. Minä pi- dän piirakoista ja syön niitä aina Suomessa käydessäni, Birgit nau- roi.
Tiedonhankinta alkoi kirjastosta, jossa luettiin kaikkea keittokirjois- ta Karjalan historiaan. Tyttöjen piti myös haastatella aiheen asiantun- tijaa. Se meinasi muodostua ongel- maksi.
– Asiantuntijaa oli aluksi vaikea löytää, koska emme tienneet kuka tietäisi eniten. Pitäisikö kysellä his- torian opettajalta, ammattikokilta vai joltain karjalaiselta mummolta?
Lopulta päädyimme kokkiin, Birgit kertoi.
Tutkimista vaikeuttivat piirakan monet variaatiot ja nimitykset. Lo- pulta päädyttiin siihen, että ainoa oikea karjalanpiirakka on riisitäyt- teinen.
– Anastasian kotona tehdään pe- runatäytteisiä ja hänen mielestään ne ovat oikeita. riisitäytteinen pii- rakka on kuitenkin suomalaisille se oikea piirakka, Birgit totesi.
Juttuverkon artikkeleihin pääsee tutustumaan osoitteessa: http://
www.cc.jyu.fi/~peppi/kesakurssi/
Näkökulmia suomalaisiin ilmiöihin
Oikeaoppiset karjalanpiirakat tehdään riisitäytteellä.
Arvot koulutyöhön
ANTTI SOINI
TEKSTI Anitta Kananen KUVA Tuukka rönkkö
E
linikäisen oppimisen ympärillä ei ehkä suorastaan kiehu, mutta ainakin sivistyneesti kihisee. Väestö- rakenteen muutos ja massaeläköitymisen pelko ovat herättäneet miettimään, mistä ja miten koulutetaan tulevaisuuden akateeminen työvoima ja mistä jatkossa otetaan opiskelijat yliopistoihin.Parhaillaan tekee työtään opetusministerin asettama aikuiskoulutuksen valtakunnallinen työryhmä. Sen piti alun alkaen saada linjauksensa valmiiksi jo kevään kor- valla. Työaikaa jatkettiin syksyyn, koska monet kysymyk- set olivat vielä keväällä avoimia.
Jyväskylän yliopistoa edustaa työryhmässä erityispe- dagogiikan professori Paula Määttä. Hän puhuisi aikuis- koulutuksen sijaan mieluummin elinikäisestä oppimises- ta. Se käsittää koko koulutuksen paletin, aikuiskoulutus kun ymmärretään useimmiten vain avoimen yliopiston
tai täydennyskoulutuskeskuksen työsaraksi.
Yksi toimikunnan tehtävistä onkin miettiä, mitä tar- koittaa elinikäinen oppiminen yliopistollisen koulutuk- sen kannalta. Minkä vastuun korkeakoulut ottavat aka- teemisen väestön täydennys- tai uudelleenkoulutuksesta työuran eri vaiheissa?
– Pikemminkin pitäisi puhua urista monikossa, sillä tulevaisuudessa ei välttämättä enää riitä kertakouluttau- tuminen. Ammattia on ehkä vaihdettava useampia ker- toja tai vähintäänkin lisäkouluttauduttava, Paula Määt- tä oikaisee.
Vaikka täydennyskoulutuskysymysten osalta työryh- män pohdinnat ovat pisimmällä, avoimia kysymyksiä on runsaasti. Vähiten eivät ristivetoa aiheuta kustannusky- symykset.
– Täydennyskoulutukseen tullaan todennäköisesti eh-
Yhteisiä kuvioita mietitään koko maahan
Aikuiskoulutus etsikkoajassa
– Ammattia on tulevaisuudessa vaihdettava useampia kertoja tai vähintäänkin opeteltava uusia taitoja työuran eri vaiheissa, Paula Määttä sanoo. Hän kokeilee, luontuisiko tutkijalle työ taiteilijan välineillä.
dottamaan yhdeksi vaihtoehdoksi yhtiömuotoisten kou- lutusyksiköiden perustamista yliopistojen sisälle, Määt- tä paljastaa.
Avoimen kysymykset
Merkittävä linjaus tulee olemaan myös se, miten ja mil- lä tavalla avoimen yliopiston puolella suoritetut opinnot avaavat tien emoyliopistojen tiedekuntien opiskelijoiksi.
Työryhmä on saanut tehtäväkseen pohtia, mikä on avoi- men yliopiston tehtävä ja rooli erityisesti työn ohessa tehtävässä tutkintoon tähtäävässä opiskelussa.
– Miten ja missä määrin hyväksytään se, että avoin yli-
opisto tuottaa alemman yliopistollisen tutkinnon opin- not, myös kieli- ja viestintäopinnot? Tulisiko tiedekun- tien avata ovet kaikille, joilla on alempaan tutkintoon tar- vittava määrä avoimen opintoja plakkarissa?
Paula Määttä ei usko näin käyvän.
Miksi ei, avoimen opinnothan ovat tiedekuntien val- vomia ja hyväksymiä?
– Toisaalta on kysymys resursseista, ei pystytä opet- tamaan kaikkia. Valtaosa avoimen yliopiston valtakun- nallisesta tarjonnasta on kuitenkin eri oppiaineiden pe- rusopintoja. Mutta mukana on myös epäluuloa. Ei luo- teta opetuksen tasoon, eikä uskota että avoimen tuotta- mat opinnot yltävät samalle tasolle tiedekuntien opetuk-
Kilpailun sijaan koordinointia
Täykkäri ei ole ainoa ammatillista täydennyskoulu- tusta tarjoava yksikkö. Tarjontaa on yllättävän pal- jon myös ainelaitoksilla. Merkittävä osa on opettajille suunnattua, mutta mukaan mahtuu monen tyyppistä tarjontaa.
– Olisimme paljon vahvempia toimijoita ulospäin, jos saisimme omassa keskuudessamme rakennuttua laitosten täydennyskoulutuksen osalta yhteistyöver- koston. Silloin olisimme ulospäin vahvempia palvelu- jen tarjoajia ja voisimme toimia asiakaslähtöisemmin, täydennyskoulutuskeskuksen johtaja Anna-Liisa Rassi toivoo. Ihannetila olisi se, että laitoksilla olisi oma täy- dennyskoulutuskoordinaattori, jolla olisi nimetty työ- pari täydennyskoulutuskeskuksesta.
Nyt on sattunut esimerkiksi niin, että tarjouspyyn- nöt eivät yliopiston sisällä välttämättä kohtaa juuri si- tä oikeaa kouluttajaa. Tieto ei kulje, ja sen keruu kan- gertelee.
Opetusministeriö edellyttää kaikilta yliopistoilta maksuperusteisen koulutustarjonnan koordinointia.
Tämä tehtävä on täydennyskoulutuskeskuksella. Anna- Liisa Rassi on kartoittanut opetusministeriön tilastoin- tia varten laitosten tarjoamaa täydennyskoulutusta.
Vuoden 2003 tietojen perusteella näkyy selvästi, että laitosten tarjoama koulutus on volyymiltään kasvanut.
Toisaalta tilastoinnissa on suuriakin puutteita, koska kaikki laitokset eivät ilmoita tehdystä maksuperustei- sesta koulutuksesta tai eivät miellä tarjoamaansa kou- lutusta sellaiseksi.
”Yhdeksi vaihtoehdoksi tullaan esittämään
yhtiömuotoisten koulutusyksiköiden
perustamista
yliopistojen sisälle.”
sen kanssa.
Näiden ajatusten kanssa juuri kautensa lopettanut va- rarehtori on joutunut usein vastakkain.
– Jos tiedekunnat eivät luota avoimen opetuksen laa- tuun, niiden on syytä katsoa peiliin. Ne ovat silloin hoi- taneet huonosti leiviskänsä opetuksen tason valvojina, Paula Määttä muotoilee. Avoimen yliopisto-opetuksen tason tulee vastata ainelaitosten opetuksen tasoa.
Jyväskylän yliopistolla on hyvin dynaaminen koko val- takunnan alueelle levittäytynyt avoin yliopisto. Opetuk- sessa joudutaan kuitenkin kuromaan maantieteellisiä vä- limatkoja tekniikan avulla. Tutustuessaan yhteistyöop- pilaitosten toimintaan Paula Määttä kertoo nähneensä hyvin varusteltuja luokkia ja korkeatasoista tekniikkaa.
Taso ei ainakaan laske pohjoiseen Suomeen päin liikut- taessa, päinvastoin, hän vakuuttaa. Alueellisesti levittäy- tynyt opintotarjonta on hyvä tae alueellisen tasa-arvon toteutumisesta.
Uusi kaksiportainen tutkintojärjestelmä pakottaa yli- opistoja ratkaisemaan myös sen, miten ja millä tavalla maisteritutkintoa suorittavat ja maisteriohjelmiin ha- keutuvat jatkossa valitaan. Jos halutaan todella liikku- vuutta eri oppilaitosten ja maiden välillä, se edellyttää selviä periaatteita eri järjestelmissä suoritettujen alem- pien tutkintojen hyväksymiselle.
Laatu tuottaa rahaa
Valtakunnallisen työryhmän esitys tarjoaa linjaukset elinikäiseen oppimiseen. Korkeakoulut voivat itse rat- kaista, miten tarttuvat esityksiin.
– Toivottavasti yliopistoilla on viisautta miettiä ratkai- suja rauhassa – eikä ainakaan tyrmätä suoralta kädeltä.
Oikeilla päätöksillä saadaan yliopistot pidetyksi toimin- takykyisinä jatkossakin, Paula Määttä linjaa.
Jyväskylän yliopisto on menestynyt hyvin tällä saralla.
Se on yksi opetusministeriön valitsema aikuiskoulutuk- sen laatuyliopisto 2004–2006. Uutta hakemusta seuraa- valle vastaavalle kaudelle työstetään parhaillaan. Se läh- tee korkeakoulujen arviointineuvoston kautta ministe- riöön syksyn kuluessa. Haussa ei ole pelkkää kunniaa, vaan tarjolla on myös riihikuivaa rahaa. Saatu laaturaha on pantu tuottamaan, sillä on kehitetty aikuiskoulutusta tuottavien yksiköiden opetustarjontaa.
Ikääntyvien opinnoilla
Mielekkyyttä arkeen
Osallistujat kokevat ja Ikääntyvien- ja Ikäihmisten yliopistojen tuovan mielekkyyttä arkeen. Tekeminen ajoittuu päivää, joten iltaisin jää aikaa esimerkik- si lastenlasten tapaamisille. Opiskelussa tärkeää on myös sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Lounas- tauot tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuksia tavata samanhenkisiä ihmisiä.
Opinnoilla koetaan olevan myös terveydellisiä etu- ja. Se pitää mielen virkeänä ja tarjoaa haasteita. Opis- kelijat arvostavat myös opiskelun vapautta, koska sen ei tarvitse palvella enää työelämää. Muistiinpanojen kirjoittamisen voikin jättää halutessaan väliin, sillä Ikääntyvien yliopistossa ei enää tentitä.
Tiedot perustuvat Reetta Muhosen väitöstutki- mukseen, joka käsittelee opiskelijoiden kokemuksia Ikääntyvien ja Ikäihmisten yliopistoista. Muhonen kertoo, että ikäihmisten opiskeluun ei vaadita pohja- koulutusta ja mukana onkin niin kansakoulun kuin korkeakoulututkinnon suorittaneita.
Opiskelijat ovat pääosin 1930- ja 40-luvuilla syn- tyneitä ja monet ovat haaveilleet opinnoista jo työ- elämässä ollessaan. Nuoruusaikojen niukat koulutus- mahdollisuudet ja myöhemmin perhesyyt ovat saat- taneet hankaloittaa aikaisempaa opiskelua. Vasta elä- keaika ja ikääntyvien yliopistotoiminta ovat antaneet mahdollisuuden toteutttaa haaveen opiskelusta.
Viisi sataa senioriopiskelijaa
Ikäihmisten yliopistotoiminnasta käytetään kan- sainvälisesti nimitystä ”kolmannen iän yliopisto”. Jy- väskylä, Lappi, Joensuu, Kuopio ja Turku järjestävät toimintaa Ikääntyvien yliopiston nimellä. Ikäihmis- ten yliopisto -nimikettä käyttävät Helsingin, Oulun, Tampereen ja Vaasan yliopistot. Eroja ei ole kuiten- kaan kuin nimessä.
Jyväskylän Ikääntyvien yliopiston osallistujamäärä on kasvanut tasaisesti, ja tällä hetkellä noin 500 seni- oria liikkuu kampuksella viikoittain. Rehtori Anneli Hietaluoma kertoo, että kaikki ovat tervetulleita mu- kaan toimintaan.
– Opiskelijoita ei valikoida ja opinnoissa ei suori- teta mitään, mutta tavoitteellista opiskelu voi olla il- man suorittamistakin. Seminaareista tehdään julkai- suja ja raportteja, jotka yltävät välillä aivan graduta- soisiksi töiksi, Hietaluoma kertoo.
Rekisterissä olevista opiskelijoista nuorin on viisis- säkymmenissä ja vanhin 93-vuotias. Tämän syksyn luennot alkavat syyskuun puolivälissä. -TL
Y
liopistojen yhteiskunnallista palvelutehtävää on toteutettu Jyväskylän yliopistossa jo runsaan 20 vuoden ajan järjestämällä yliopisto-opintoja yh- teistyössä eri puolilla maatamme sijaitsevien n. 160 yh- teistyöoppilaitoksen kanssa. Avoin yliopisto-opetus on ollut kattavaa ja vaikuttavaa.Yhteistyöoppilaitokset edistävät koulutuspolitiikan ta- sa-arvoa mahdollistamalla yliopisto-opintojen suoritta- misen opiskelijoiden pohjakoulutuksesta ja asuinpaik- kakunnasta riippumatta. Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto-opetus on kasvanut runsaan 18 000 opiskeli- jan myötä maamme suurimmaksi avoimeksi yliopistok- si, jonka opintosuorituksista lähes puolet tehdään yhteis- työoppilaitoksissa.
Avoimen yliopiston opinnoista on muodostunut osa yliopistollista koulutusrakennetta. Opiskeluun motivoi työssä tarvittavan osaamisen ylläpitäminen ja laajenta- minen sekä opintojen sisältöjen mielenkiintoisuus. Ura- tavoitettaan jäsentävien ja yliopiston pääsykokeisiin val- mentautuvien osuus opiskelijakunnasta on myös huo- mattava. Yliopistomme uusista opiskelijoista lähes nel- jänneksellä on ollut avoimessa yliopistossa suoritettuja opintoja keskimäärin 29 opintoviikkoa henkilöä kohti.
Ainelaitosten, avoimen yliopiston ja yhteistyöoppilai- tosten tiivis yhteistyö on edellytys tieteellisesti korkeata- soisen opetuksen tuottamiselle. Opetuksen järjestämis- oikeushakemukset käsitellään tiedekunnissa. Se varmen- taa opettajien pätevyyden ja opetuksen laadun. Avoin yli- opisto avustaa opettajien rekrytoinnissa ja ohjeistaa yh- teistyöoppilaitoksia toimimaan yliopiston ja opetusmi- nisteriön linjausten mukaisesti. Yhteistyöoppilaitoksille
suunnatulta www-sivustolla löytyy ajantasainen tietova- ranto opetuksen järjestämiskäytänteistä.
Vuosittaisille yhteistyöoppilaitosten ja tuutoreiden koulutuspäiville sekä kielikeskuspäiville kokoonnutaan kouluttautumaan ja keskustelemaan yliopisto-opinto- jen ohjauksen ja opetuksen kysymyksistä. Juuri pidetyn yhteistyö- ja tuutorointiseminaarin sisältöinä olivat eu- rooppalaiseen korkeakoulualueeseen liittyen tutkinto- rakenneuudistus ja elinikäinen oppiminen, laadun var- mennusjärjestelmät sekä avoimen yliopisto-opetuksen haasteet yliopistojen kasvattaessa uusien ylioppilaiden osuutta opiskelijavalinnoissaan.
TEKSTI Satu Helin
KUVA Tarja Vänskä-Kauhanen
Yhteistyöllä laadukkaisiin tuloksiin
Jyväskylän avoin kasvoi maan suurimmaksi
Kirsi Haverinen (vas.) ja Tarja Varanko Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistosta Oulusta sekä Anne Pesu Chydenius- instituutista Kokkolasta vaihtoivat tuutorointikokemuksiaan.
Rehtori-instituuttiin rakentui praktikum
Johtamisoppia opettamisen ammattilaisille
TEKSTI Anitta Kananen KUVAT Tuukka rönkkö
R
ehtori-instituutin missio asettaa toiminnan ta- voitteet korkealle. – Autamme suomalaisia kou- luja onnistumaan tehtävässään, johtaja Jukka Alava kiteyttää. Tavoitteeseen hän pyrkii valmentamalla kouluihin johtajia, jotka pystyvät toimimaan päämäärä- tietoisina kehittäjinä ulkoisissa muutospaineissa.Alava toivoo, että kouluissa mietittäisiin, mikä niiden tehtävä oikeastaan on. – Koulu on oppimista ja oppi- lasta varten. Niistä täytyy kehittää oppimisyhteisöjä, ei- kä vain kansainvälisen kilpailukyvyn varmistajia. Rehto- reilla on yhä suurempi valta vaikuttaa omien koulujensa toimintaan, sillä heidän päätösvaltansa ja mahdollisuu- tensa ohjata toimintaa ovat viime vuosina merkittäväs- ti lisääntyneet.
Instituutti on vajaan kymmenvuotisen toimintansa aikana kouluttanut jo reilut neljäsataa perusopetuksen, toisen asteen ja vapaan sivistystyön rehtoria tai rehtorik- si aikovaa. Tarjottimelta löytyvät 15 opintoviikon perus- opintojen lisäksi 20 opintoviikon aineopinnot ja jatko- opiskelijoiden koulutus. Kahta jälkimmäistä ei muualla Suomessa tarjota.
Johtamistaitoa teoriassa ja käytännössä
Jyväskylän yliopisto on ollut vahvasti mukana koulujen johtamisesta käydyssä keskustelussa. Sen aloitteesta 15 opintoviikon yliopistollinen koulutus hyväksyttiin mu- kaan rehtoreiden kelpoisuusvaatimuksiin vuonna 1998.
Aiemmin pätevöitymiseen oli tarjolla vain hallinnon – rehtori-instituutti ei ole vain Virpi (vas.), Anu ja minä, vaan se koostuu yli sadasta opiskelijasta ja lukuisista yhteistyökumppaneista, johtaja Jukka Alava sanoo.
Anu Sopanen on koulutussuunnittelija ja Virpi Malinen osastosihteeri.
Rehtori-instituuttiin rakentui praktikum
Johtamisoppia opettamisen ammattilaisille
tentti. Hallinnon ja normien hallinta on tietenkin edel- leen osa rehtorin pätevyyttä, mutta toisen puolen opin- noista muodostavat pedagogisen johtamisen opinnot.
– Perusopinnoilla aloitettiin, mutta opiskelijoiden näl- kä kasvoi syödessä. Kyseltiin, eikö opetusta voisi laajen- taa, koulutussuunnittelija Anu Sopanen muistelee. Niin- pä koulutuspalettia laajennettiin kattamaan kentällä toi- miville rehtoreille tarkoitetut 20 opintoviikon aineopin- not.
– Niissä on mahdollista avata johtamista enemmän.
Yliopistollisena koulutuksena aihetta lähestytään vahvan teoriataustan kautta. Osallistujien kokemus työelämästä otetaan myös mukaan keskusteluun, Jukka Alava kertoo.
Nyt ovat jo kolmannet aineopinnot menossa.
Perusopiskelijoita samassa koulutuksessa
Perusopintoihin on opettajankoulutuslaitoksen opiske- lijoilla kymmenen paikan sivuainekiintiö, johon hae- taan. Muut opiskelijat maksavat itse opiskelunsa. Esi- merkiksi aineopintopaketti maksaa 2 500 euroa.
Keskeistä sen sisällöissä on nimenomaan koulujen joh- tamisessa tarvittava tieto ja teoria – ”leadership manage- mentin” lisäksi. Maksavien koulutettavien joukko on ko- van tason ammattiväkeä, joka opetusalan ammattilaisina osaa vaatia pätevää koulutusta.
Jukka Alava toivoo, että tulevaisuudessa rehtorien kel-
poisuuskoulutus laajentuisi 35 vanhan opintoviikon pa- ketiksi esimerkiksi erityisopettajankoulutuksen tapaan.
– Olemme tätä esittäneet, ja pidämme asiaa esillä val- takunnan tasolla. Yhteiskunnalliseen keskusteluun osal- listuminen on myös olennaista meidän toiminnassam- me.
Jatko-opiskelua USA:ssa
Omat, kasvatustieteiden tiedekunnassa suoritettavat jatko-opinnot Rehtori-instituutti aloitti vuonna 2002.
”Perusopinnoilla aloitettiin, mutta opiskelijoiden nälkä
kasvoi syödessä.”
Tällä haavaa mukana on 25 jatko-opiskelijaa. Ensim- mäisenä on väitellyt Riitta Juusenaho naisten ja mies- ten johtamistavoista. Valmiita töitä odotellaan piakkoin lisää, viisi väittelijää vetelee jo loppusuoralla. Töiden ai- heet kumpuavat työkokemuksista.
Opiskelijoiden asiantuntemusta ja vertaisohjausta hyödyntämällä Jukka Alava on rakentanut instituutin koulutusmalliksi oman praktikumin. Siinä jatko-opis- kelijoiden kokemusta käytetään perusopiskelijoiden tu- torointiin ja yhteistyön ohjaukseen kentän oppilaitosten kanssa.
Kansainvälisten yhteyksien rakentamisessa Jukka Ala- va on hyödyntänyt yhteyksiään omaan jatko-opiskelu- paikkaansa Kentuckyn yliopistoon. Hän on väitellyt siel- lä organisaation oppimisesta ja organisaation muutok- sista.
Loppukesästä yksitoista Rehtori-instituutin jatko- opiskelijaa oli mukana Jyväskylän ja Kentuckyn yliopis- tojen yhteisellä kolmeviikkoisella tutkijakurssilla USA:
ssa. Ensi vuonna vastaava kurssi järjestetään Jyväskyläs- sä. Yhteistyökuvio laajenee silloin norjalaisilla, kiinalai- silla ja ecuadorilaisilla osallistujilla. Jälkimmäisiä oli jo mukana Kentuckyn kurssilla.
Matka-apurahoina instituutti myönsi jokaiselle kurs- silaiselle 400 euroa, muuten nämä löysäsivät omaa kuk- karonnyöriään.
Opetus odotusten mukaista
Tikkakosken yläasteen rehtori Mika Risku on ollut mukana Rehtori-instituutin toiminnassa pilottivai- heesta lähtien. Hän lähti hakemaan akateemista perus- koulutusta rehtorin tehtävään.
Instituutti on lunastanut odotukset.
– Olen erittäin tyytyväinen koulutukseen. Saan opis- kella juuri niitä asioita, joiden kanssa olen päivittäin te- kemisissä, Risku vakuuttaa.
Jyväskylän ammattiopiston palvelualojen oppilaitok- sen rehtori Riitta Hänninen hakeutui mukaan toimin- taan myös heti instituutin aloittaessa. Hän toimi tuol- loin täydennyskoulutuskeskuksessa koulutuspäällikkö- nä ja oli kiinnostunut oman yksikkönsä ja yliopiston yhteistyöstä.
Rehtori-instituutin opinnoista Riitta Hänninen on saanut teoreettista pohjaa johtajuuden rakentumiselle.
Tähän teemaan liittyvät hänen jatko-opintonsakin.
Hänninen ja Risku kiittelevät Kentuckyn tutkija- kurssin antia. Kolmeviikkoinen kurssi irrotti työt mie- lestä ja antoi mahdollisuuden keskittyä kokonaan opis- keluun.
– Jotenkin uutena sieltä palasi, johtajuutta eri koulu- tusjärjestelmien tasolla väitöstyössään tarkasteleva Mi- ka Risku kuvailee.
Instituutin henkilökunta on nähnyt rehtoreiden työtaakan mutta myös todellisen päätösvallan lisääntyneen huikeasti viime vuosina.
Opinportaiden kiipeäminen työn ohessa vaatii sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
YKSI MEISTÄ
TEKSTI Maija Kauppinen KUVA Uuve Södor
T
uomas Lukkari päätyi Jyväskylän avoimen yli- opiston opiskelijaksi, koska halu opiskella oli ko- va ja varsinaisen yliopiston ovet eivät auenneet suoraan.– Sinnikkyys, periksiantamattomuus ja halu opiskella ajoivat minua silloin eteenpäin. Tausta- ja kotijoukkojen tärkeys korostui. Sain tukea opiskeluun, myös taloudel- lisesti, Lukkari toteaa.
Opinnoissa vahvistunut tapa hoitaa asiat tehokkaasti on siirtynyt työelämäänkin. Projektipäällikkönä Ramboll Finland Oy:ssä hän tahtoo tehdä työt huolella ja reip- paasti. Lukkari toimii yrityksen Mikkelin toimiston ym- päristöpuolen vetäjänä.
– Oma-aloitteisuus, töistä lipsumattomuus ja halu oppia uutta ovat ominaisuuksia, jotka vahvistuivat avoi- messa yliopistossa. Omatoiminen opiskelu sopi minul- le mainiosti.
Tuomas Lukkari suoritti opintoja avoimessa yliopis- tossa vuosina 1996–1998.
– Suoritin yli 70 opintoviikkoa avoimessa, muun mu- assa biologian, ympäristötieteiden ja ekologian appro- baturit. Opiskelu oli mukavaa kaveriporukalla, jolla oli sama päämäärä: päästä varsinaiseksi opiskelijaksi väylän kautta ja valmistua. Suurin osa pääsikin siten sisään sa- maan aikaan.
Avoimen väylä veti Tuomas Lukkarin Jyväskylän yli- opiston hydrobiologian opiskelijaksi. Pääaineen hän vaihtoi kuitenkin ympäristötieteisiin lukukauden alet-
tua. Kaikki avoimen suoritukset korvattiin matemaat- tis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa osaksi maisterin tutkintoa.
Laaja-alaisuus auttaa työssä
Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti 2001 bio- ja ympäristötieteiden laitokselle pääaineenaan ympäristö- tieteet. Samalla vauhdilla valmistui väitöskirja ”Liero- jen vasteet metallialtistukseen – käyttömahdollisuudet maaperän tilan arvioinnissa”. Siinä hän tutki, kuinka haitta-aineet, esimerkkinä metallit, vaikuttavat ympäris- töön ja sen eliöihin sekä kuinka eliöitä voidaan käyttää työkaluina mahdollisten haittavaikutusten arvioinnissa.
Filosofian tohtorin tutkinto oli valmis 2005.
Ystävät ovat Tuomas Lukkarille tärkeitä. Jotkut heis- tä ovat eläneet hänen mukanaan koko kehityskaaren yli- opistolla avoimen opiskelijasta tutkijaan.
– Avoimessa luodut kaverisuhteet jatkuivat yliopistos- sa. Myös harjoittelijana biologian laitoksen maaperäryh- mässä tutustuin silloisiin opiskelijoihin ja henkilökun- taan. Sittemmin tein graduni samaisessa ryhmässä ja löy- sin sieltä myös aiheen väitöskirjaani.
Tuomas Lukkari kiittelee ympäristötieteiden laaja- alaista ja soveltavaa opetusta, josta on ollut paljon hyö- tyä työelämässä. Yliopistossa kannattaa hänen mielestään opiskella laajasti ja poikkitieteellisesti, mutta tutkimus- työssä on hyvä tarkentaa tiettyyn osaamiseen.
Väylä vei tohtoriksi
Avoimessa oppii asennetta
Ei tuleen makaamaan
– Aina eteenpäin eikä pidä jäädä tuleen makaamaan, oli motto opis- kelua aloittaessani, ja on edelleen, Tuomas Lukkari painottaa.
– Jos jotain todella haluaa ja tekee kovasti töitä sen eteen, sen varmasti joku päivä myös saa. Olkoon kysees- sä opiskelu- tai työpaikka tai jotain muuta, hän lisää.
Hänellä on paljon liikunnallisia harrastuksia, mutta aika kuluu hy- vin myös kesämökillä Saimaan ran- nalla tai koti-iltoja viettäen. Lukkari liikkuu luistellen, hiihtäen ja sukel- taen vuodenajasta riippuen.
Mikä avoimen väylä?
• Avoimen yliopiston väylällä tarkoitetaan siirtymistä yli- opiston tutkinto-opiskelijaksi avoimessa yliopistossa suo- ritettujen opintojen perus- teella.
• Väylän kautta yliopistoon pyrkivällä tulee olla hakuhet- kellä suoritettuna tiedekun- nan määräämät opinnot.
Vaatimukset vaihtelevat jon- kin verran oppiaineittain, mutta suurimmassa osassa tiedekunnista opiskelijalta vaaditaan vähintään 60 opin- toviikkoa suoritettuja yli- opisto-opintoja.
• Ainelaitoksilla ja tiedekunnil- la on aina oikeus kuitenkin harkita, keitä ne valitsevat opiskelijoikseen.
• Vuonna 2004 pääsi avoimen väylän kautta Jyväskylän yli- opistoon 84 opiskelijaa.
Ystävät ja periksiantamattomuus auttoivat Tuomas Lukkaria tohtoritiellä.
TEKSTI Anitta Kananen KUVAT Petteri Kivimäki
O
nnetar ei kohtele elämän geeniarpajaisissa kaik- kia tasapuolisesti. Osa saa paremmat perintöte- kijät ja niistä vahvemmat eväät vanhuusiän sai- rauksia vastaan. Geenit määräävät kuitenkin vain noin 30 % iäkkään ihmisen toimintakyvystä. Muu osa raken- tuu ravinnon, liikunnan ja muiden erilaisten ympäristö- tekijöiden yhteisvaikutuksesta.Kehnoja geenejä ei siis voi syyttää kaikesta. Omalla ak- tiivisuudella, esimerkiksi fyysisillä harjoituksilla, voi toi- mintakykyä pitää yllä ja kohentaa vielä korkeallakin iäl- lä. – Sitä paitsi geenien vaikutus vaihtelee eri elämänvai- heissa. Ajoittain eri geenit vaikuttavat toisia vahvemmin, tutkija Satu Pajala Suomen gerontologian tutkimuskes- kuksesta lisää.
Satu Pajala on mukana professori Taina Rantasen joh- tamassa Finnish Twin Study on Aging (FITSA)-tutkimuk- sessa, eli Fysiologiset, psykososiaaliset ja geneettiset teki- jät terveyden heikkenemisen ennustajina iäkkäillä. Hank- keessa selvitetään, mikä on geneettisten tekijöiden osuus vanhuuden toiminnanvajausten synnyssä. Tutkimukses- sa on mukana 63–76-vuotiaita naiskaksosia, joista noin puolet identtisiä.
Jyväskyläläistä erikoisosaamista
Satu Pajala työstää Fitsa-tutkimuksen osana väitöstyö- tään, joka keskittyy tasapainoon ja kaatumisiin. Työssä selvitetään, kuinka paljon perimä ja ympäristötekijät
Harjoittelulla voi paikata perimän puutteita
Jyväskyläläiset kaksoset Hilkka (vas.) ja Raili Oksanen pitävät Fitsa-tutkimusta hyvin mielenkiintoisena.
LIIKUNTA JA TERVEYS
määrittävät yksilöiden välistä vaihtelua tasapainokyvys- sä ja kaatumisriskissä.
Ensimmäisiin liikunta- ja terveyslaboratoriossa tehtyi- hin mittauksiin vuosina 2000–2001 osallistui 434 henki- löä. Satu Pajala kehuu tutkittavia hyvin aktiiviseksi ja tut- kimukseen sitoutuneiksi.
– Aktiivisuutta osoittaa, että yli 70 prosenttia aloitta- neista jaksoi osallistua viime vuonna päättyneeseen jat- kotutkimukseen.
Naiset haluttiin tutkimusryhmäksi, koska he elävät keskimäärin pitempään.
– Naiset kärsivät ikääntyessään miehiä useammin toi- minta- ja liikkumiskykyyn vaikuttavista pitkäaikaissaira- uksista, jotka heikentävät elämänlaatua ja lisäävät avun- tarvetta. Tutkimuksella pyritään selvittämään tämän il- miön taustalla olevia tekijöitä, Satu Pajala perustelee.
Tutkittavat asuvat ympäri Suomea ja valintaa rajasi tutkittavien kunto; heidän tuli olla niin vetreitä, että pää- sivät tulemaan Jyväskylään omin neuvoin. Tutkittavien yhteystiedot on saatu mittavasta suomalaisesta kaksos- tutkimustietokannasta, jota isännöi Helsingin yliopisto.
Koehenkilöistä oli siis jonkin verran taustatietoa. Tietoja kartutettiin kattavilla laboratoriomittauksilla.
– Fyysisen toimintakyvyn tutkimus laboratorio-olo- suhteissa on meidän jyväskyläläisten erikoisosaamista.
Täällä on muun muassa Ikivihreät-projektin pohjalta runsaasti kokemusta vastaavista tutkimuksista, Satu Pa- jala muistuttaa.
Eläkeikäiset hyvässä kunnossa
Laboratoriomittauksissa kartoitettiin hyvin monipuo- lisesti toimintakykyä sekä muun muassa lihaskuntoa, luuntiheyttä ja aistitoimintoja. Mittausten analyysissä on keskitytty seulomaan geenien osuutta ympäristö- vaikutuksesta. Koska gerontologian tutkimuskeskuksen päämääränä on edistää ikääntyvän väestön toimintaky- kyä ja itsenäistä selviytymistä, tarkoituksena on myös kehittää harjoitteita, joilla toimintakykyä voidaan ko- hentaa.
– Tasapainokin paranee harjoittelulla. Monipuolinen liikunta on siinä parasta, tutkija vakuuttaa.
Tutkimusryhmän keski-ikä on sama kuin valtionhal- linnossa tavoiteltu eläkeikä eli 68 vuotta. Tulosten perus- teella tulevien eläkeläisten kunto näyttäisi melko hyvältä.
Esimerkiksi luunmurtumia aiheuttaneita kaatumisia sat- tui seurantavuoden aikana vain muutamia, vaikka ryhmä raportoi pienetkin kupsahdukset.
Pajala kuitenkin muistuttaa, että nyt tutkitut naiset ovat ikäluokkaa, josta monet ovat olleet suorittavan työn tekijöitä ja muutenkin tottuneita liikkumaan. Eläkeikäis- ten tilanne saattaa näyttää toisenlaiselta, kunhan samas- sa iässä on säätötuoleilta ikänsä tietokoneen ruutua tui- jotellut ikäluokka.
Tutkittavat saavat käyttöönsä hyvin monenlaista tietoa omasta terveydentilastaan. Oksasen sisarukset olivat tutkimushenkilöinä jo ennen Fitsaakin.
Laki yhtenäisestä perusopetuksesta häivyttää vähitellen ala- ja yläasteiden rajat ja muuttaa opettajien työnku- vaa. Musiikin tuntimääriä koulussa on tasaisesti kar- sittu niin, että monilla kouluilla – jopa koko kunnassa – musiikin tuntimäärä on liian pieni aineenopettajan virkaan.
Kuntiin ei saada päteviä musiikinopettajia, ja musii- kinopettajien työtilanne heikkenee. Näihin muutoksiin vastaa opettajankoulutuslaitoksen ja musiikin laitoksen yhteistyönä luoma maisteritutkinto, joka antaa sekä mu- siikinopettajan että luokanopettajan kelpoisuuden.
Uudistuksessa luokanopettajan kelpoisuuden antavat monialaiset opinnot on nyt sijoitettu osaksi musiikki- kasvatuksen tutkintoa sivuaineena. Aikaisemmin ne piti suorittaa ylimääräisenä.
Taidoista ei tingitä
– Opettajien ammattitaidosta ei kuitenkaan tingitä.
Koulutukseen pääsevien lähtötasolle asetetaan kovat vaatimukset. Sisään otetut ovat olleet joukon kermaa – suorastaan vuolukermaa, musiikin lehtori Erja Koso- nen musiikin laitokselta kehuu.
Musiikkikasvatuksen opiskelijavalintaa on uudistettu niin, että viisi opiskelijaa voi yhdellä valintakokeella saa- da opinto-oikeuden myös luokanopettajan kelpoisuuden antaviin opintoihin. Vastavuoroisesti viisi OKL:een valit- tua voi saada musiikkikasvatuksen sivuaineekseen.
Kokemus on osoittanut, että kahden aineen pätevyy- den hankkineille musiikinopettajille on kysyntää työ- markkinoilla.
– Nämä omaavat valmiudet ja kelpoisuuden sekä luo- kanopettajan työhön että musiikin opettamiseen koko perusasteella. On selvää, että tällainen opettaja helpot- taa opetuksen järjestämistä, musiikin didaktiikan lehtori Riitta Saini OKL:sta tiivistää.
Olisiko tämä malli avain tulevaisuuden kouluun?
- Yhtenäisen perusopetuksen ajatukseen tällaiset opet- tajat sopivat täysin. Tässä on malli tulevaisuuden opet- tajankoulutukselle. Se on herättänyt kiinnostusta myös muissa yliopiston tiedekunnissa ja laitoksissa. Tämä mu- siikin malli vastaa myös erinomaisesti valtioneuvoston strategisia linjauksia, OKL:n johtaja Jorma Ojala koros- taa.
Uudistukset ovat syntyneet opettajakoulutuksen mu- siikinopetusta pohtineen yhteistyöryhmän työn tulok- sena. Mukana on ollut myös varhaiskasvatuksen laitos ja Suomalainen musiikkikampus. Tiivistyneen yhteistyön avulla on voitu vähentää kustannuksia ja kehittää ope- tuksen laatua.
Riikka Jakonen
Okl:n ja musiikin yhteistyöllä syntyi
Uusi kaksoispätevä ope
Kahden aineen pätevyyden hankkineille musiikinopettajille on kysyntää työmarkkinoilla
TANJA HIETANIEmI
Olin kevätlukukauden Erasmus-vaihdossa Keski-Sak- sassa 130 tuhannen asukkaan Göttingenissä. Sen Georg August -yliopisto on kuuluisa yli 40:stä Nobel-palkitus- ta luonnontieteilijästä. Mm. matemaatikko ja astronomi C. F. Gauss ja fyysikko Wilhelm Weber ovat tehneet elämäntyönsä siellä.
Göttingenin yliopisto tarjoaa korkealaatuista mate- maattis-luonnontieteellisten aineiden opetusta. Valitet- tavasti Jyväskylän yliopiston opiskelijat eivät vielä ole hyödyntäneet sitä kovin aktiivisesti. Vaatimaton sak- san kielen taito ei ole este vaihtoon hakeutumiselle, sillä Göttingenissä pärjää mainiosti myös englannin kielellä.
Erasmus-opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua kielikurssille ennen opiskelun alkamista. Sitä voin suo- sitella niin kielen oppimisen kuin muihin vaihtareihin tutustumisen takia. Jokapäiväisen kommunikaation li- säksi kielitaito karttuu tehokkaasti myös paikallisen kie- likeskuksen kursseilla. Osallistuin käytännön puhetai- don-, kirjoitus- ja kielioppikursseille. Tunteja oli kuusi kertaa viikossa. Aikaa ja vaivaa ei säästelty kotitehtävi- en teossa. Jos halusi edistyä ja saada opintoviikkojakin, tehtävät piti tehdä tunnollisesti.
Vaihtokohteeni oli pieni suomalais-ugrilainen laitos, jossa opetetaan mm. suomea. Pääaineeni on folkloris- tiikka, joten mielekkäimmät ainekokonaisuudet löytyi-
vät kulttuuriantropologian laitokselta. Suomesta poik- keavalla tavalla Göttingenissä etnologian laitoksen ope- tus suuntautuu Euroopan ulkopuolisiin kulttuureihin, kun taas kulttuuriantropologian laitos keskittyy enem- män länsimaisiin kulttuuri-ilmiöihin, folkloristiikkaan ja eurooppalaiseen etnologiaan.
Kulttuuriantropologian laitoksella osallistuin siirto- laisuus-seminaariin, joka käsitteli 1800-luvun siirtolai- suutta Euroopasta Yhdysvaltoihin. Omassa esseessäni kuvasin Suomen suurta siirtolaisuusaaltoa. Seminaaris- sa opettelimme myös käyttämään erilaisia lähdeaineis- toja, kuten 1800-luvulta peräisin olevia matkustajaluet- teloita.
Toisessa mielenkiintoisessa seminaarissa perehdyim- me James Bondin kulttuurihistorialliseen taustaan.
Luimme Ian Flemingin teoksia alkuperäiskielellä sekä katsoimme Bond-filmejä. Professori Regina Bendixin aiheena oli turismi ja kulttuuri. Itsekin kulttuurintutki- jana, mutta Saksassa myös turistina, aloin nähdä asioita hieman uudesta näkökulmasta.
Erasmus-opiskelija joutuu maksamaan paikallisesta opiskelijakortista joitakin kymmeniä euroja. Sillä pääsee matkustamaan ilmaiseksi junassa sen osavaltion alueel- la, jossa yliopisto sijaitsee. Kaunista ja mielenkiintoista katseltavaa Saksassa on joka puolella.
Saksassa pärjää englannillakin
TÄÄLLÄ GÖTTINGEN
TEKSTI JA KUVAT marjo Saarinen
Göttingenin kampusalueella sijaitsee Ala-Saksin pääkirjasto, jossa on noin 5,4 miljoonaa nidettä.
Taustalla yksi yliopiston tunnusmerkeistä, Blauturm.
Kulttuuriantropologian seminaareihin osallistui 30–
50 opiskelijaa. Istunnoissa keskusteltiin vilkkaasti.
Okl:n ja musiikin yhteistyöllä syntyi
Uusi kaksoispätevä ope
EETTISET
Moraalitarinoita saa lukea lehdistä joka päivä. Helsin- gin Sanomat esitteli 14.7.2005 yritysjohtajien oikeu- denkäyntejä Yhdysvalloissa. WorldComin pääjohtaja Bernard Ebbers tuomittiin 25 vuoden vankeusrangais- tukseen. Ebbers oli määrännyt alaisensa vääristelemään kirjanpitoa. Yhtiö ajautui konkurssiin, kun 8,9 miljar- din euron väärennykset havaittiin. Joukko muita yritys- johtajia odottaa oikeudenkäyntejä tai on jo tuomittu ta- lousrikoksista.
Toinen tarina tulee Jyväskylästä, KHT-tilintarkasta- jan työstä: ”Tilintarkastuksessa törmää joskus siihen, et- tä asia ei ole oikein. On mietittävä, että onko tämä niin väärin, että tästä sanoo kertomuksessa, vai olisiko se sit- tenkin tarpeeksi oikein. Kun osakkeiden arvot ovat tip- puneet, niitä ei kirjata alas tilinpäätökseen vaan anne- taan kenties liitetietona jos sielläkään. Siellä on taseessa ilmaa. Siitähän on tarkat säännökset, mutta yritykset ei- vät halua näyttää sellaista tulosta.”
Kolmas tarina kertoo veronkierrosta: ”Velkaantunut yritys myydään saattohoitajalle, joka putsaa sen täysin ja ottaa kaikki velat piikkiinsä. Yritys menee konkurs- siin. Liiketoiminta on jo siirretty uudelle yritykselle.”
Nämä tarinat liittyvät oppiaineeseeni laskentatoi- meen. Sen piirissä moraalikysymyksiä ei juuri tunnis- tettu ennen kuin Enronin, WorldComin, Parmalatin ja
Töölön matkatoimiston kaltaiset kirjanpitoskandaa- lit tulivat julkisuuteen. Laskentatoimi ymmärrettiin ar- vovapaaksi ja puhtaaksi laskennaksi. Lainsäädännön ja sanktioiden katsottiin riittävän.
Moraalikysymysten tunnistaminen ja käsittely sekä ammattietiikka olisi syytä ottaa opetukseen siinä mis- sä muutkin ammatissa hallittavat asiat. Työssä edellyte- tään alan normien ja lakien tuntemista, mutta myös ar- vot, hyveet ja vastuu on otettava huomioon.
Parhaimmat opetukset tulevat tarinoiden ja esi- merkkien muodossa. Opiskelijoilla on kokemuksia työstä ja työn moraalikysymyksistä, joiden pohjalta voi- daan keskustella ja työstää ratkaisumahdollisuuksia. Ta- rinoita ja tapauksia löytyy myös lehdistä. Moraalifiloso- fia tarjoaa työkaluja aiheen käsittelyyn. Vastaukset vaih- televat sen mukaan, mitä etiikan teoriaa painotetaan.
Yhteinen etiikan opetus lisääntyy Jyväskylän yliopis- tossa. Sen rinnalla on oppiainekohtaisesti mahdollista käsitellä oman tieteenalan kysymyksiä ja synnyttää kes- kustelua alan ammattietiikasta. Ainakin laskentatoimes- sa keskustelu on osoittautunut tarpeelliseksi.
Aila Virtanen KTT, lehtori (vv.)
Taloustieteiden tiedekunta
Moraalista ja sen
opettamisesta
KOLUmNI
mikko Viitasalo johtaja
Vuoteen 2015 mennessä työvoimasta lähes puolet on siirtymässä eläkkeelle tai muutoin työvoiman ulkopuo- lelle. Toisaalta ikäluokat pienevät ja nuorisoasteen aloi- tuspaikat kaikilla koulutustasoilla vähenevät radikaa- listi.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on rakennemuu- tosten edessä. Painopiste suuntautuu aikuiskoulutuk- seen, joka integroituu työelämään. Haasteita ovat aikai- sempien opintojen ja työssä hankitun osaamisen hyväk- si lukemisen lisääminen, aikuisille soveltuvien opiske- lujärjestelyjen lisääminen ja opinto-ohjauksen kehittä- minen.
Viisi vuotta sitten Chydenius-instituutti – Kokkolan yliopistokeskus määritteli toimintastrategiansa: Vuo- teen 2010 mennessä Chydenius-instituutti on laajas- ti verkostoitunut, alueen johtava monialainen koulutus- ja tutkimuslaitos, jolla on vakiintuneet tehtävät osana suomalaista yliopistojärjestelmää. Kokkolan yliopisto- keskus tunnetaan erityisesti työelämälähtöisten ja jous- tavien koulutusmallien kehittäjänä.
Chydenius-instituutti on aikuisten verkostoyliopis- to, jonka toiminta on kaikilta osin aikuiskoulutusta ja rakentuu yliopistoyhteistyöhön (Jyväskylä, Oulu ja Vaa- sa). Sen koulutusmallit kehittävät aikuispedagogiikkaa ja opetuksessa hyödynnetään modernia tieto- ja viestin- tätekniikkaa. Opiskelu on joustavaa ajan ja paikan suh- teen.
Instituutti on ollut Jyväskylän yliopistolle oiva ”koe- laboratorio”. Tähän yliopiston johto on instituuttia myös kannustanut sekä antanut tilaa ja toimintavapa- uksia.
Tällä hetkellä instituutissa ovat käynnissä luokan- opettajien ja tietotekniikan maisteriohjelmat. Luokan- opettajakoulutus on ainutlaatuinen Suomessa ja se pal- kittiin yliopistokoulutuksen laatupalkinnolla vuosina 2004–2006.
Uudet maisteriohjelmat sosiaalityössä, kemiassa ja kauppatieteessä käynnistyvät vuosina 2006–2010. Ta- voitteena on, että vuonna 2010 instituutissa on viisi maisteriohjelmaa, joista valmistuu vuosittain 100 mais- teria. Avointa yliopistoa vahvistetaan siten, että siel- lä voidaan suorittaa kandidaatin tutkintoon vaadittavat opinnot ja jatkaa opintoja maisterin tutkintoon saakka.
Ovatko edellä mainitut tavoitteet realistisia? Näitä asioita pohtii parhaillaan opetusministeriön asettama yliopistojen aikuiskoulutustyöryhmä, joka jättänee eh- dotuksensa ministeriölle tulevan syksyn aikana.
Uskon, että ehdotukset tulevat herättämään vilkasta keskustelua aikuiskoulutuksen roolista yliopistoissa. Tä- hän saakka sen rooli on ollut marginaalinen. Toivoa so- pii, että työryhmän ehdotukset vievät aikuiskoulutusta vahvasti eteenpäin.
Aikuiskoulutuksen haasteisiin vastaaminen on vie- lä kaukana todellisuudesta. Aiempien opintojen hyväk- si lukeminen on olematonta eikä opiskelujärjestelyis- sä ja opinto-ohjauksessa oteta riittävästi huomioon työ- elämän vaatimuksia. Yliopistojen rahoitusjärjestelmä ei ota aikuiskoulutuksen erityispiirteitä mitenkään huo- mioon.
Jos näihin asioihin saadaan korjaukset, otetaan pitkä askel eteenpäin. Toivon, että Jyväskylän yliopisto on täs- sä edelläkävijä.
Tiennäyttäjä ja koelaboratorio
TARJA VÄNSKÄ-KAUHANEN
KEVYTJYVÄ
Tiedonjyvästä Huhumylly!
Asiantuntijat ehdottavat:
Pienen keskisuomalaisen yliopiston – niin suosittu kuin se onkin – on tietenkin panostettava näkyvyy- teen.
Kokeillaanpa uudenlaista lähestymistapaa. Hyvin suunnatuilla lööpeillä voisimme päästä mega-Mattien – Nykänen ja Vanhanen – tasolle julkisuusindeksissä.
Jopa lyödä jo hieman väljähtyneen Hjalliksen ja Meri- kukan kriisipainotteisen ihmissuhteen julkisuusarvon.
Eikö Tiedonjyvän toimitus voisi reflektoida tovin perimmäistä tehtäväänsä? Kuinka paljon vetävämpi nimi olisikaan Huhumylly – ja sisäl- tö asianmukaiseksi.
Koska parturi- ja kampaamoliikkeissä lööp- pi- ja juorulehdistöön perehtyneet agenttim- me ovat todenneet, että uutiseksi käy mikä ta- hansa (”Eduskunnan varapuhemiehen kälyn anoppi nähty koiran kanssa kävelyllä”), eikä sen tarvitse sisältää siteeksikään totta (”Kekko- sen klooni odottaa piilopaikassaan uutta tulemistaan”).
Kehotammekin muuntamaan kuivankalseat tiedemaa- ilman tiedotteet hieman värikkäämmiksi.
Miksi raportoisimme ikävästi, että yliopiston avajaiset ovat 31.8.2005? Voimme tehdä sen värikkäämminkin:
* Nyt puhuu rehtori!!!
Seuraavana päivänä Huhumylly voisi kertoa:
* Välirikko? Kimiä ja Jenniä ei nähty avajaisillan- vietossa!
Ja jatketaanpa samaan malliin:
* Yllätysväitös! Ensio Hentusen vuodesta 1978 val- misteilla ollut väitöskirja tarkastettiin vähin äänin.
* Yliopiston hallitus samassa kokoushuoneessa!
Kaikki kieltävät jyrkästi ryhmäseksin.
* Ero! Aliisa Vilpiö eläkkeelle
* Opiskelijat raivostuivat leikkauksista! Päättäjät
kutistavat opintoviikot opintopisteiksi!
* Kemistit avoimena: Silikonia käytetään ylei- sesti.
* Fyysikot vastaavat: Mekin tunnemme silikonin!
* Fil.yo, Miss Kortepohja Riina Rinta-Paljaala: Sili- koni on kuin toinen ihoni!
* Tiedekunnan mystinen salakokous. Miksi paikallismediaa ei kutsuttu paikalle??
* Taas uusi doping-skandaali?: Matti liikunta- tieteellisen kunniatohtoriksi?
* Opettajankoulutuslaitos kuohuu: Älkää sotkeko sivistyssanoja! Olemme pedagogeja, emme pedofiilejä!
* Outo ratkaisu puhuttaa: Kohumissin vaiettu sala- rakas ei päässyt opiskelemaan Jyväskylään!
Tehoa yliopisto- opetukseen
Ennen Yleisradio oli merkittävä kansan sivistäjä. Nyky- ään Yleisradio on tehokas. Sisällöntuotanto on eriytet- ty osaamiskeskuksiin ja jakelusta huolehtivat kanava- emännät ja -isännät.
Yliopistonopettajien esiintymiskyvystä esitetään toi- sinaan epäilyjä. Karmaisevia urbaanilegendoja liikkuu.
Esimerkiksi matematiikan tohtorin ajatus voi katketa.
Liitu tippuu. Syntyy kiusallinen hiljaisuus. Differentiaa- ligeometrian tykitys vaimenee. Mielihyvähormonin eri- tys lakkaa. Edes korkeamman matematiikan opiskelu ei ole aina kivaa. Sitä on laatutietoisen nykyopiskelijan kovin vaikea hyväksyä.
Tulevaisuuden maksullisessa yliopistossa koulutus on kouluttajien bisnestä. Kilpailu markkinaosuudesta on kovaa. Oppilaitosta vaihdetaan kuin radiokanavaa.
Ellei opiskelija nauti, hän ei valmistu – ainakaan tääl- lä. Ellei opiskelija valmistu, ei laitokselle tule rahaa. On tärkeätä hivellä opiskelijan mielihyväkeskusta, jotta hän pysyy koukussa. Ensimmäinen lukukausi voidaan tar- jota ilmaiseksi. Kun riippuvuus on saatu aikaan, noste- taan hintaa. Tämä ei kuitenkaan riitä. Myös toiminnan tehokkuutta on nostettava. Ei ole järkevää, että tohtorit tuhlaavat aikaansa asiakaskontakteihin, kun joku muu tekisi sen paremmin.
Yliopisto voi yrittää varmistaa markkinoilla pärjää- misen eriyttämällä sisällöntuotannon jakelusta Yleisra- dion mallin mukaisesti. Tohtorit valmistelevat luennot kaikessa rauhassa yläkerran kammioissaan. Alakerran salissa jakelusta huolehtivat luentosaliemännät ja -isän- nät. Jakeluportaalta voitaisiin muodollisina kelpoisuus- vaatimuksina edellyttää suulaus, seksikkyys ja kyky löy- tää hiirellä next-painike. Siihen ei titteliä tarvita.
Itse asiassa kallista ajatteluaikaa säästyisi vieläkin enemmän, jos tohtorit ruokittaisiin kennoihinsa. Lyhy- ehkö parveilu ulkomaailmassa voitaisiin sallia. Eiköhän kuukauden ulkoruokinta kesällä riitä?
Jouni K. Miettinen
mIETTINEN
* Pettävätkö professorin rahkeet? Vai- vaiset kuusitoista kansainvälisissä aikakaus- lehdissä julkaistua referoitua artikkelia vii- me vuonna!!!
* Katso kohukuvat: Pettäjäprofessori kulttuuriministerin kanssa päiväpilsnerillä?
* Tappajadosentti irrallaan: Kalle Kuu- mapää murhaa Ville Viimapään väitöskirjan!
PS Harmistuneena allekirjoittanut toteaa, että Tie- donjyvä kieltäytyi julkaisemasta mehukkaimpia lööp- pejä, puhumattakaan paljastavimmista kamerakän- nykän kuvista. Koska kaikki yllä olevat ovat silkkaa fiktiota, kunnianloukkaussyytteitä ei oteta vastaan. Pie- ni ideapalkkio innovatiivisesta kehittämissuunnitel- masta olisi sen sijaan poikaa. Kuumia lööppivihjeitä so- pii lähettää. Pitäkääpä kamerakännykkänne ladattuina!
Musta kylki
TIEDONNÄLKÄÄN
Jarkko Kemppi: Viron valtakunnal‑
liset urheiluorganisaatiot vuosina 1918–1940. Jyväskylän yliopisto.
Liikunnan sosiaalitieteiden laitos.
Tutkimuksia 4/2004.
FT Jarkko Kemppi kuuluu niihin nuoren polven historiantutkijoihin, jotka ovat erikoistuneet Viron his- toriaan. Suomessahan on vankat perinteet tässä suhteessa Vilho Niitemaasta Kalervo Hovin ja
Seppo Zetterbergin kautta Kemppiin, Heikki Roiko-Joke- laan ja Kari Aleniukseen.
Kemppi lähestyy aihetta Viron
”ensimmäisen tasavallan” urheilu- järjestöjen toiminnan näkökulmas- ta, johon kuuluu valtaosin muuta- kin kuin tulosurheilu. Viro ei ollut sellainen urheilun suurvalta kuin Suomi, joka oli kaikissa olympiaki- soissa Tukholmasta 1912 Berliiniin 1936 viiden parhaan maan joukos-
sa, mutta Baltian maista Viro oli ylivoimaisesti paras 20- ja 30-lu- vuilla.
Aikarajaus on luonteva, sillä Vi- ron urheilujärjestöt syntyivät itse- näistymisen myötä ja kuolivat Neu- vostoliiton miehitykseen, jolloin sirppi ja vasara ilmestyivät viro- laisurheilijoidenkin paitoihin. Olisi toivottavaa, että Kemppi tai joku muu tutkija tekisi monografian myös miehitetyn Viron urheiluelä- Ellen Piesanen: Yliopisto‑opiskeli‑
jaksi vaihtoehtoisin poluin. Näkö‑
kulmia ammatillisten ja avoimen
yliopiston opintojen kautta yliopis‑
to‑opiskelijaksi siirtymisestä. Jy‑
väskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkimusselos‑
teita 20. 2005. Hinta 22 euroa.
Vaihtoehtoiset ammatillisten tai avoimen yliopiston opintojen kaut- ta avautuvat sisäänpääsymahdolli- suudet monipuolistavat opiskelija- valintoja. Väylät ovat myös lisän- neet koulutuksellista tasa-arvoa.
Ne mm. antavat ei-ylioppilaille mahdollisuuden päästä yliopis- toon.
Vaihtoehtoisia väyliä yliopis- toon tulleet opiskelijat ovat taus- toiltaan hyvin erilaisia, mutta erit- täin motivoituneita. Useimmat ovat jo yliopistoon siirtyessään suorittaneet suurimman osan pää-
aineensa opinnoista, joten he val- mistuvat nopeammin.
Väyliltä siirrytään vähintään ai- neopintojen tasolle, useimmiten suoraan syventäviin opintoihin.
Opinto-ohjaus on kuitenkin kaikille aloittaville useimmiten samankal- taista. Vaihtoehtoväyliä tulevat tu- lisikin Ellen Piesasen mukaan ot- taa paremmin huomioon opin- to-ohjauksessa sekä opintojen jär- jestelyissä.
Avoimen yliopiston kautta tul- leista oli lähes 83 % naisia ja 17 % ei-ylioppilaita, kun taas ammatillis- ten opintojen kautta sisään pääs- seistä ei-ylioppilaita oli lähes puo- let ja sukupuolijakauma tasaisesti sekä miehiä että naisia. Kummalle- kin ryhmälle aiemmat opinnot oli- vat sisäänpääsyn edellytys.
Vaihtoehtoväylää liikkuu motivoitunut opiskelija
Tukevaa perustutkimusta Viron urheiluelämästä
Terveystieto peruskoulun uutena oppiaineena on saanut tuekseen opetukseen virikkeitä ja tausta-aja- tuksia antavan kirjan, joka tarkas- telee monipuolisesti terveystieto- oppiaineen pedagogista tausta- ajattelua, didaktiikkaa ja opetus- käytäntöjä.
Kirja koostuu kahdestakymme- nestä artikkelista, joissa haaste- taan pohtimaan terveyden käsit- teellistä olemusta sekä terveyskas- vatuksen ja terveystieto-oppiai- neen eetosta, mutta toisaalta tarjo- taan myös hyvin käytännöllisiä vi- rikkeitä oppituntien suunnittelua ja toteutusta varten. Sosioemotio- naaliset taidot, tiedon hankinta ja medianlukutaito sekä oppilaita ak- tivoivat työtavat ovat myös keskei-
siä kirjan aihepiirejä.
Artikkelien kirjoittajat ovat opet- tajien täydennyskoulutuksessa mukana olleita terveys- tai kasva- tustieteiden asiantuntijoita sekä käytännön työssä ansioituneita terveystiedon opettajia. Kirja on kirjoitettu erityisesti terveystiedon opettajille ja opettajankoulutuk- sessa opiskeleville, mutta teos so- veltuu erinomaisesti myös koulu- terveydenhoitajien ja muiden ope- tuksen tukihenkilöiden lukemis- toksi.
Kirjan ovat toimittaneet terveys- kasvatuksen professori Lasse Kannas ja yliopistonopettaja Heli Tyrväinen ja sen on julkaissut Jy- väskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskus.
Kirjaa voi tilata marja Petmanilta puh. 014-260 2162 tai fax 014- 260 2011, e-mail: marja.pet- man@sport.jyu.fi Hinta on 20 eu- roa + postituskulut.
Didaktiikan oppikirjasta
Virikkeitä terveystiedon opetukseen
mästä. Pakolaisvirolaisten urhei- luelämästähän on ilmestynyt Tiit Läänen Ulko-Viron urheiluelämä, 2000.
Viron keskusurheilujärjestö Eesti Spordi Liit ei koskaan kasvanut niin voimakkaaksi kuin Suomen SVUL. myös Virossa oli valtakun- nallinen työläisurheiluliitto, joka perustettiin Suomen TUL:nkin myötävaikutuksella 1927. Urhei- luelämän jako ei ollut Virossa niin sisällekäypä kuin Suomessa, jossa vuosi 1918 repi hajalle paitsi ur- heilun niin myös osuuskauppaliik-
keen ja monet muutkin alat. Viron vapaussota ei ollut veljessota ku- ten Suomessa.
Viron lajiliitoista suurin oli eräänlainen kummajainen Ekrave eli yleisurheilu-, voimailu- ja ve- siurheiluliitto. Viro menestyi par- haiten juuri voimailulajeissa kuten painissa, jossa sillä on vankat pe- rinteet itsenäisyyttä edeltävältä ajalta. Kristjan Palusalu voitti Berliinissä 1936 raskaassa sarjassa sekä kreikkalaisroomalaisen että vapaapainin kultamitalin. Ekrave hajosi lajien itsenäistyessä omiksi
liitoikseen, kuten Suomessakin kä- vi.
Kempin vankka perustutkimus tarjoaa hyvän pohjan Viron urhei- luelämän erikoistutkimuksille. Se osoittaa, että urheilulla oli Virossa- kin suuri merkitys kansakuntaa yh- distävänä ja kasvattavana tekijänä.
Liikunta on osa kulttuuria. Osoitus siitä on se, että Viron kuuluisa kir- jailija A. H. Tammsaare käänsi vi- roksi Lauri ”Tahko” Pihkalan Poikain urheiluoppaan.
Pekka Lilja
Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tuella pyöritetyt lää- ninhallitusten rahoittamat maisteri- ja muuntokoulu- tushankkeet ovat tukikelpoisuussotkujen takia uhattu- na. Aiemman tulkinnan mukaan tuen saamiseen riitti, että oppilaitos sijaitsee ohjelma-alueella. Alkukesästä annettu tarkennettu tulkinta kertoo, että myös opiskeli- jan tulee asua tai työskennellä tukialueella.
Yliopiston alueellista toimintaa koordinoiva erikois- suunnittelija Toivo Takala kertoo, että tukiongelma on
monisyinen ja vasta selvittelyvaiheessa, mutta tilanne on yliopiston kannalta huolestuttava.
– Nyt selvitetään ohjelmiin valittujen opiskelijoiden kotipaikkaa hakuhetkellä, koska se määrittelee heidän tukikelpoisuutensa. Vaikka hakija olisi muuttanut Jyväs- kylään heti saatuaan tiedon valinnastaan, kuten elävässä elämässä toimitaan, hän on kuitenkin ESR-logiikan mu- kaan tukikelvoton, Takala hymähtää.
ESR‑tuettu koulutus uhattuna
Yliopisto maksumieheksi?
Hyvinvointiteknologian muuntokoulutushanke HYTEKNO on yksi ESR-rahoitteisista projekteista. Siitä valmistunut Jussi Peltonen tutkii jatko-opinnoissaan ihmisen luurankolihaksiston mekaanisia ominaisuuksia ja niiden yhteyksiä hermolihasjärjestelmään. myös mika Kanervo (vas.) on liikuntabiologian jatko-opiskelija.
