JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
No 7/2005
Tilastotieteen perustiedot saa
valtaosa opiskelijoista. – s. 8
Onko sivistyksellä paikkaa
yliopistossa? – s. 11
4 Lyhyet
8 Tilastotieteessä opetuksen tehotiimi 11 Tarvitaanko tutkinnossa sivistystä?
14 Alueelle tehokkaasti yhteistyöllä 15 Verkkovideo mahdollistaa etäopiskelun 16 Kampuksen helmi täytti sata vuotta 18 Liikunta ja terveys
20 Nyyssönen laajentaa jakoperusteitaan 22 Yksi meistä: Matleena Vanhanen 24 Eettiset
25 Täällä Glasgow 26 Kevytjyvä 28 Tiedonnälkään 32 Väitökset ja kalenteri 34 Mielipaikkani
40. vuosikerta Painos 6000 kpl Vastaava toimittaja Anu Mustonen puh. (014) 260 1054 anu.mustonen@adm.jyu.fi Toimitussihteeri
Anitta Kananen puh. (014) 260 1055 anitta.kananen@adm.jyu.fi Ilmoitusmyynti ja tilaukset Kalevi Luoma
puh. (014) 260 1049 kalevi.luoma@adm.jyu.fi Toimituksen postiosoite Jyväskylän yliopisto/
viestintä PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto Käyntiosoite
Seminaarinkatu 15, hallintorakennus, 4. kerros Faksi (014) 260 1041 Graafinen suunnittelu Anna Makkonen Julkaisija
Jyväskylän yliopisto Forssan Kirjapaino 2005 Sisäinen jakelu:
Virastomestarit ISSN 0789-4805 Seuraava numero
ilmestyy helmikuussa 2006 Kannessa: Opiskelijat Johanna Marttila ja Antti Kirmanen.
Kuva: Tuukka Rönkkö http://www.jyu.fi/viestinta/
tiedonjyva
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
Sisältö
Aino Sallinen rehtori
J oulurauhaa ja
onnea vuodelle 2006
Työntäyteisen ja tuloksellisen vuoden päätteeksi on hyvä hengähtää.
Esitän koko henkilökunnallemme, kaikille opiskelijoillem- me ja yhteistyökumppaneillemme sydämelliset kiitokset erinomaisesta työstä, hyvästä yhteishengestä sekä esimer- killisestä sitoutumisesta yliopistomme kehittämiseen.
Toivotan teille kaikille
PÄÄKIRJOITUS
Maarit Valo dekaani
Akateeminen yleissivistys – vaikuttamista
Uusi asetus yliopistojen tutkinnoista määrittelee, mi- tä kandidaatin, maisterin ja tohtorin tulee osata. Kan- didaatti tuntee pää- ja sivuaineittensa perusteet, ja hän pystyy seuraamaan alansa kehitystä. Hänellä on valmius tieteelliseen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoi- hin sekä edellytykset soveltaa tietoa työelämässä.
Maisteri tuntee pääaineensa jo hyvin, ja sivuainees- ta ovat perusteet hallussa. Maisteri osaa soveltaa tieteel- listä tietoa ja tieteellisiä menetelmiä sekä toimia alansa asiantuntijana ja kehittäjänä.
Tohtori puolestaan on perehtynyt tutkimusalaan- sa, sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä sen kehi- tykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetelmiin. Toh- tori osaa soveltaa menetelmiä itsenäisesti ja kriittisesti sekä luoda uutta tieteellistä tietoa oman tutkimusalan- sa piirissä.
Tutkintoasetus siis kuvaa akateemista osaamista si- sältöalueiden kautta. Mutta eikö tutkinnon suorittanut ole muutakin kuin pää- ja sivuaineittensa summa? Pi- täisikö yliopiston kantaa huolta opiskelijoiden yleissi- vistyksestä?
Akateemisen yleissivistyksen vaatimuksista saa hel- posti pitkän luettelon. Tutkintoasetus säätää kielitaidos- ta: kandidaatin viestintä- ja kielitaito on riittävä, mais-
terin hyvä. Kielitaidon rinnalla sivistykseen kuuluu kan- sainvälisyys. Viestintäteknologian osaamista tulee kai- killa olla. Jatkuvan oppimisen taidot ovat tärkeät. Aka- teemiseen asiantuntijuuteen sisältyy myös yhteiskunta- ja kulttuurielämän, talouden ja poliittisten järjestelmien tuntemus. Varmasti akateeminen ihminen tietää myös ihmiskunnan historian linjat ja osaa keskustella kult- tuurin ja taiteiden kysymyksistä. Lisäksi etiikka, arvova- linnat ja niiden seuraukset, suhde luontoon...
Tärkeintä on kuitenkin tieteellinen ajattelu. Se on tutkivaa otetta omaan asiantuntijuuteen sekä ratkai- sua vaativien asioiden tunnistamista, niihin tarttumis- ta ja niiden rationaalista käsittelyä. Mutta työtä ei yleen- sä tehdä yksin, vaan nykyinen asiantuntijuus on yhdes- sä tekemistä ja yhdessä osaamista. Vuorovaikutteisilla opetusmenetelmillä ja opiskelumuodoilla voimme edis- tää sitä, että valmistuvat asiantuntijamme oppivat yh- teistyön taidot jo opiskeluaikanaan.
Yleissivistys ja yleistieto ovat kuin ovatkin kapei- ta käsitteitä. Akateeminen yleissivistys ei ole vain tietoa vaan myös yhteistoimintaa ja aktiivisuutta. Akateemiset ihmiset vaikuttavat yhteisöissään, Suomessa ja kansain- välisesti. He muuttavat työelämää ja yhteiskuntaa. He parantavat maailmaa.
LYHYET
Fysiikan vuoden kohteena koululaiset
– Tavoitteemme on liittyä Eu- roopan unioniin lähivuosina, Ma- kedonian presidentti Branko Cr- venkovski totesi 8.11. Martti Ahtisaari -luennossa.
– Vain kolme vuotta sitten tarvit- simme kansainvälisen yhteisön tu- kea selviytyäksemme sisäisestä konfliktista. Etnisten ryhmien väli- set suhteet ovat olleet tärkein sisä- poliittinen asiamme, mutta nyt ta- lous- ja kehitysasiat ovat nousseet päällimmäisiksi, presidentti kertoi.
– Laajentumisen myötä EU:n on arvioitava uudelleen toimintata- pansa, instituutionsa ja jopa pe- ruskäsitteensä. Vastapuolina ovat ne, joiden mielestä Eurooppa on vain yhteinen markkina-alue, ja ne,
joiden mielestä Eurooppa on poliit- tinen kokonaisuus, hän lisäsi.
Kuudennen Martti Ahtisaari -lu- en non järjestivät Keski-Suomen henkisen maanpuolustuksen liitto ry, Jyväskylän kaupunki, Jyväsky- län yliopisto ja sanomalehti Keski- suomalainen.
Ajatus luentojen pitämisestä läh- ti kylmän sodan loppumisen juh- listamisesta viiden Itämeren val- tion päämiehen tapaamisessa Jy- väskylässä vuonna 1999.
Aiemmat ovat luennoitsijat ovat ministeri Max Jakobson, valtio- neuvos Harri Holkeri, pääminis- teri Göran Persson, presidentti Arnold Rüütel ja pääministeri Matti Vanhanen.
Makedonia lähenee EU:n jäsenyyttä
– Makedonia haluaa jakaa yhteisen eurooppalaisen tulevaisuuden ja vaikuttaa siihen, presidentti Branko Crvenkovski vakuutti.
Mikrotuki muuttui lähitueksi
Jos kuulut vielä siihen vanhaan kaartiin, joka puhuu mikrotuki- henkilöistä, nyt viimeistään on ai- ka opetella termit uudelleen. Jy- väskylän yliopistossa on tietohal- lintostrategian jalkautustyö muut- tamassa tietoteknisen tuen organi- sointia. Samalla nimityksetkin uu- siutuvat. Uusi toimintamalli on esitetty tietohallinnon ohjeessa.
Atk-asioissa henkilökuntaa aut- tavat ja opastavat lähitukihenkilöt.
Nämä ovat tehtävään nimettyjä ja koulutettuja, kun aiemmin mikro- tukiasioita usein hoidettiin oman toimen ohella. Lähituki ylläpitää yksittäisiä työasemia ja sillä on ra- jatut oikeudet palvelinlaitteiston ylläpitoon.
Lähituen toimintaa organisoi kampustuki. Se huolehtii pereh-
Elämme vielä Fysiikan vuotta 2005. On kulunut 100 vuotta sii- tä, kun Albert Einstein julkaisi mullistavat tutkimuksensa, joista tunnetuin on suhteellisuusteoria.
– Merkittävin Einsteinin perintö on se, että hänen työnsä loi perus- tan nykyaikaiselle kvanttifysiikal- le, fysiikan laitoksen johtaja, pro- fessori Jukka Maalampi muistut- taa. Ilman sitä monet tekniikkaa eteenpäin vieneet sovellukset, ku- ten laser, odottaisivat ehkä keksi- jäänsä.
Alan juhlavuosi on sujunut Jy- väskylän fysiikan laitoksen näkö- kulmasta hyvin. Teemavuoden pääkohteena ovat olleet koululai-
TARJA VÄNSKÄ-KAUHANEN
LYHYET
set, joita on sekä kutsuttu tutustu- maan fysiikan laitokselle että käy- ty kouluissa tapaamassa. Jukka Maalampi on kiertänyt kertomassa suurelle yleisölle Einsteinista ja fy- siikan merkityksestä paitsi Tieteen päivillä, myös erilaisissa opettaji- en tilaisuuksissa ja alueen kouluis- sa.
– On tärkeää saada nuoret in- nostumaan fysiikasta, koska se on edelleen hyvin olennainen alue luonnontieteiden ja tekniikan ke- hittymiselle, hän muistuttaa.
Fysiikan vuoden kohteena koululaiset
Fysiikan laitoksen toiminta kiinnosti kaiken ikäisiä avointen ovien päivänä lokakuussa.
UUVE SöDOR
dyttämisestä ja osallistuu työnjoh- toon yhdessä laitosjohdon kanssa.
Alueittain ryhmitelty lähituki toimii yli laitosrajojen, mutta kuitenkin samantyyppisten yksiköiden sisäl- lä.
Tehtävien ja työnjaon tarkista- mista puoltaa se, että atk-asioita hoitavan tukihenkilöstön tehtävät ovat muuttuneet vuosien mittaan.
Työn painopistettä halutaan suun- nata yhä tietoisemmin käyttäjien kuuntelemiseen ja opastamiseen.
Koneiden asennus- ja ylläpitotyötä on jatkossa yhä vähemmän, koska laitteet ja ohjelmistot vakioidaan.
– Opiskelijakoneet mukaan luki- en meillä on noin 5300 työase- maa. Kanta uusiutuu reilun tuhan- nen kappaleen vuosivauhtia. Lait- teiston käyttöönotto on tehtävä
entistä helpommaksi jo ajan sääs- tämiseksi, tietohallintopäällikkö Mauno Väisänen selittää.
Laitehankintoja varten on koko yliopiston mitassa solmittu puite- sopimukset muutamien laitetoimit- tajien kanssa. Kun kilpailuttaminen on jo kertaalleen tehty, laitteet ja ohjelmistot pysyvät yhdenmukaisi- na, ja laitostasolla hankintatyön tarve vähenee.
– Uudet tietojärjestelmät ja suunta sähköiseen asiointiin ovat osa sitä murrosta, missä tällä het- kellä eletään kaikissa organisaati- oissa. Yliopistossa on atk-työtä te- keviä henkilöitä liki sata. He ovat merkittävä resurssi ja tuki ydintoi- minnoille, Mauno Väisänen sanoo.
Mikrotuki muuttui lähitueksi
LYHYET
Sadut elävät etäällä arjesta.
Hyvässä sadussa paha saa slopulta rangaistuksen ja hyvä palkkansa.
Tohtori Hilkka Ylönen on jo vuosia tutkinut satuja kasvatuksen tukena. Esi- ja alkuopetuksen se- minaarisarjassa hän evästi kasva- tusalan opiskelijoita ja ammattilai- sia eettiseen kasvatukseen satujen avulla.
− Satujen kautta voidaan jo esi- kouluikäisten kanssa puhua mo- raalisista arvoista lapsen ymmärtä- mällä tavalla. Lapsi voi oppia, että hyveiden mukainen toiminta tuo iloa, mutta toimimalla niiden vas- taisesti aiheutetaan mielipahaa ja vahinkoa.
Ylönen soveltaa satutuokioissa hyve-etiikkaa.
− Jos pitäisi nostaa yksi hyve ylitse muiden, nostaisin myötätun- non. Lapselle se saattaa merkitä halua ja kykyä asettua toveripiiris- tä syrjään jätetyn tai kiusaamisen kohteeksi joutuneen asemaan, ot- taa hänet kaverikseen tai puolus-
taa häntä. Paheista taas myötätun- non puute, julmuus ja suvaitse- mattomuus kietoutuivat yhteen.
Tutuissa tarinoissa piilee monen- laisia opetuksia, joista kaikki eivät suinkaan ole opettavaisia. Saapas- jalkakissa on nokkela tarina rohke- asta kissasta, joka petoksella hankkii isännälleen omaisuutta ja paikan kuninkaanlinnassa. Tarinas- ta ei ole eettiseen kasvatuk- seen − kissaa ei koskaan rangaista epärehelli- syydestä.
− Hannu ja Kerttu on helmi
lapsen eettisen kasvatuksen kan- nalta. Rohkeat ja neuvokkaat lap- set selvittävät tiensä kotiin pahan noidan talosta. Tarina kertoo myös erehtyneen isän katumuksesta ja lasten anteeksiannosta. Hyvän sa- dun edellytys on onnellisen lopun tarjoama lohtu. -MP
Saduista etiikkaa
Johtaja Mervi Virtanen työmi- nisteriöstä esitteli Etmu-päivillä Jyväskylässä hallituksen maahan- muuttopoliittisen ohjelman val- mistelua. Ehdotuksessa korostuu tarve työperusteisen maahan- muuton lisäämiseen: Suomi tar- vitsee yhä enemmän osaajia ulko- mailta.
Dosentti Pasi Saukkonen Hel- singin yliopistosta ei täysin läm- mennyt linjauksille. Hän toivoo politiikkaan realismia. Paljonko maahanmuuttajia tarvittaisiin?
Missä aikataulussa, mistä ja mille alueille? Näihin kysymyksiin hän haluaisi selkeät vastaukset.
Maahanmuuttajien määrän kas- vu ei ole ongelmatonta.
– Jos heitä tulee nykyistä sel- västi enemmän, myös ongelmiin, kuten syrjäytyneisyyteen tai ra- sismiin olisi varauduttava, Sauk- konen muistuttaa.
– Väestö vähenee itäisillä lähi- alueilla. Kauempaa muuttavat ha- keutuvat niihin maihin, joissa jo ennestään on väkeä heidän koti- seudultaan, Saukkonen arvelee.
Saukkosen mukaan poliitikko- jen ja viestintävälineiden tulisi huomata, ettei Suomi ole enää ai- koihin ollut yhtenäiskulttuuri.
– Koulutuskentän avaaminen
maahanmuuttajille kasvattaisi osaamista, Saukkonen tuumaa.
Nähtäväksi jää, pystyykö Suomi vastaamaan työvoiman vähene- misen haasteisiin, varsinkaan jos yliopistoissa otetaan käyttöön lu- kukausimaksut EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.
ETMU on vuonna 2003 perus- tettu monitieteellinen seura, jossa tutkitaan mm. kansainvälisiä muuttoliikkeitä, monikulttuuri- suutta, vähemmistöjä ja rasismia.
- SN
Maahanmuutto-ohjelma esillä Etmussa
LYHYET
Abi-päivänä yliopiston tiedekun- nat ja koulutus esittäytyivät alu- een lukiolaisille. Tarjolla oli esitte- lyjä luentosaleissa ja esittelypis- teissä sekä laitoskierroksia.
Avoin yliopisto ja kesäyliopisto täydensivät tarjontaa. Myös kau- punki ja KOAS toivat Agoraan omat esittelypisteensä.
– Väkeä oli toista tuhatta kuten aiempinakin vuosina. Lisänä aiem- paan ohjelmaan oli pari yliopiston yleisesittelyä. Niiden suosio yllät- ti. Agora Beetan seinustat, lattiat ja oven suu täyttyivät väestä, opintohallintopäällikkö Tuula Maijanen kertoo.
Lasse Vesterinen Saarijärven lukiosta oli myös huomannut lie- vän tilanahtauden. Hän kirjoittaa keväällä ja tuli Jyväskylään etsi- mään tietoa kielten, erityisesti saksan ja englannin, opiskelusta.
Käynti kannatti, etsityt tiedot löy- tyivät.
Paula Viitanen ja Eeva Louhi- vuori tulivat messuille Cygnaeus- lukiosta.
– Kävimme kulttuurialan luen- noilla, musiikkivaihtoehdot kiin-
nostivat, tytöt kertovat.
Molemmat vakuuttivat löytä- neensä tietoa helposti, se oli hy- vin esillä. Paula Viitasen mielestä on hyvä, että on paljon valinnan- varaa ja aloja, joihin tutustua.
– Messut antavat näkökulmia eri aloille. Tarjonta oli monipuolista, Eeva Louhivuori lisäsi.
Abi-päivillä yli tuhat kävijää
Eeva Louhivuori (ylh. vas.) ja Paula Viitanen pistäytyivät messuille läheisestä Cygnaeus- lukiosta.
Lasse Vesterisellä oli Saarijärveltä satakunta kilometriä matkaa.
Abit täyttivät Agoran tiiviisti, jotkut valittelivat jopa tilanahtautta.
KUVAT: OSSI PIISPANEN
TEKSTI Anitta Kananen
T
ilastotieteen yksikön opettajat ovat ehkä tilas- tollisesti parhaiten tiedettyjä yliopistokasvoja. – Kaupungilla opiskelijat tunnistavat, yliassistentti Salme Kärkkäinen toteaa. Tilastotieteen peruskurssien kautta kulkee vuosittain liki tuhat opiskelijaa. Ei siis kan- nata ihmetellä, jos opettaja ei kaikkia tunnista.Opiskelijoita on kaikista tiedekunnista. Jopa kvantita- tiivisia menetelmiä perinteisesti karttaneita humaniste- ja näkyy yhä useammin kursseilla. Tutkimusmenetelmi- en suosionvaihtelut näkyvät tilastotieteen sivuaineopis- kelijoiden määrissä. Esimerkiksi kasvatustieteissä nykyi- sin suositut kvalitatiiviset menetelmät ovat vähentäneet heidän osuuttaan peruskursseilla.
Suoritettujen opintoviikkojen ja opettajien määrän suhteella verrattuna tilastotieteen yksikkö on yliopiston korkeinta a-kastia. Laitoksen sivuaineopetuksena an-
Tilastotieteessä
opetuksen tehotiimi
tama liki kuudentuhannen opintoviikon määrä vastaa noin 40 maisterin tutkintoa.
Kuinka graafeja luetaan?
Tilastotieteen yksikkö on uusinut sivuaineopintojaan vuosituhannen alussa. Remonttia lähdettiin tekemään asiakaslähtöisestä ajatuksesta olla koko yliopistolle ope- tusta tarjoava aineyksikkö. Muilta laitoksilta tiedustel- tiin tarpeita ja toiveita uudistuksen pohjaksi. Uudet vaatimukset onnistuivat ilmeisen hyvin. Yliopiston si- sällä harvinainen kiitoskirjekin on niistä nimittäin vas- taanotettu.
Sivuaineopiskelijat johdatellaan tilastomaailmaan tul- kintataidoilla ja julkisuudesta tutuilla esimerkeillä. Leh- tori Harri Högmander oikein innostuu aiheesta. Hän lu- ennoi suositulla johdantokurssillaan kriittisen tilastolli- sen lukutaidon tärkeydestä.
Sillä kurssilla ei opita yhtään tilastollista menetelmää, mutta sitäkin enemmän lukemaan tilastoja, tulkitsemaan graafeja ja ymmärtämään syy-seuraussuhteita. Esimerk- keinä voivat olla vaikkapa lääketieteen tilastot.
– Vaikka graafit ovat jokapäiväisiä nykymediassa, ei niitä muualla opeteta lukemaan, hän toteaa.
Demot välttämättömiä
Johdantokurssi tilastotieteeseen onnistuu luento-ope- tuksena. Siitä eteenpäin demonstraatiot ovat välttä- mättömiä asioiden selventämiseksi. Kun opiskelijoiden
Tilastotieteen jatkokurssillekin riittää väkeä. Harri Högmander opettaa.
OSSI PIISPANEN
määrät ovat huimia, opetusryhmiäkin kertyy paljon.
Atk-alan nopea kehitys ei ole sekään tehnyt tilastotietei- lijöitä tarpeettomiksi. Tietokoneet vapauttavat tosin kä- sin laskemisesta, tilastollista tutkimusta ne eivät tee.
Tilastotieteen rooli ei jää yleisiin opintoihin. Aineyk- sikkö on hyvin monella tavalla mukana esimerkiksi jat- ko-opiskelijoiden ohjauksessa, vaikka nimi ei virallisena
ohjaajana näkyisikään.
Yksikön johtaja, professori Esko Leskinen on tiiviis- ti yhteistyössä muun muassa psykologian uuden huip- pututkimusyksikön toiminnassa. Viiden vuoden aikana tilastotieteestä on ollut ohjaaja noin parissakymmenes- sä väitöksessä. Erityisesti liikunta- ja terveystieteet sekä bio- ja ympäristötieteet ovat usein kiinnostuneita mene-
TUUKKA RöNKKö
Yrityksen taloustieteen opiskelijalle Antti Kirmaselle tilastotiede on sivuaine.
Johanna Marttila on valinnut sen pääaineekseen.
telmäohjauksesta.
– Soveltajat osaavat paljon. Alat, jotka ovat tutkimuk- sen huipulla, osaavat myös vaatia viimeisimpiä tilastolli- sia menetelmiä, Leskinen kehaisee.
Tilastotieteen yksikön entinen koti oli yhteiskuntatie- teellisen tiedekunnan puolella. Nykyisin matematiikka ja tilastotiede muodostavat yhteisen laitoksen. Näin mate- maattisesti suuntautuneille opiskelijoille on tarjolla laa- ja kirjo oppiaineita.
– Sovellusaiheet ja tiivis yhteistyö sektoritutkimuslai- tosten ja yritysten kanssa tekevät alasta hyvin konkreetti-
sen. Valmistuvien määrään ollaan tyytyväisiä, mutta joh- taja tunnustaa, että hakijoita voisi olla enemmänkin. Se lisäisi myös jatko-opiskelijoiden rekrytointipohjaa.
Tilastotiedettä voi suositella pitkän matematiikan lu- keneille. Yksiköstä valmistuu vuosittain 10–15 opiske- lijaa. Kaikki sijoittuvat hyvin, he ovat tilastojen valossa parhaiten palkattua joukkoa valmistuneiden joukossa.
Töitä riittää ja paikkansa voi valita itseään kiinnostaval- ta sovellusalalta. Valmistuneita sijoittuu tutkimustehtä- viin esimerkiksi teollisuuteen, tutkimuslaitoksiin ja yli- opistoihin.
Alat jotka ovat tutkimuksen huipulla, osaavat myös vaatia
viimeisimpiä tilastollisia menetelmiä.
KUVAT: OSSI PIISPANEN
Tilastotieteen peruskurssien kautta kulkee vuosittain liki tuhat opiskelijaa. Se on melkoinen joukko verrattuna siihen, että koko yliopistossa aloittaa vuosittain kaikkiaan noin 1700 uutta tutkinto-opiskelijaa.
TEKSTI Mirka Pitkänen, Sami Niinistö ja Anitta Kananen
Tarvitaanko tutkinnossa sivistystä?
S
uoraan lukiosta yliopistoon ja mahdollisimman nopeasti maisteriksi, siinä ajan ohjeet nuorille. Yli- opistot kilpailevat maisterien määrillä ja valmis- tumisajoilla. Vielä ainakin strategiatasolla vilahtelee sa- na sivistysyliopisto. Missionsa mukaisesti Jyväskylän yli- opistonkin tehtävänä on kasvattaa ja uudistaa sivistys- perintöä.Miten yleissivistys määritellään kaksiportaisten tut-
kintojen aikaan? Vastaukset vaihtelevat eri puolilla yli- opistoa.
Kasvatuspsykologian professori Helena Rasku-Putto- sen mukaan yleissivistys näkyy muun muassa yleisopin- noissa, jotka käsittelevät laajalti yhteiskunnallista tietä- mystä, esimerkiksi historiaa tai sosiologiaa kasvatukseen ja koulutukseen liittyen. Hän toivoo, että tiedekunnas- ta valmistuvat opettajat olisivat myös yhteiskunnallisia
TUUKKA RöNKKö
”Yleissivistys on arkipäivän henkistä tietotaitoa.”
Helena Rasku-Puttonen.
Matti Manninen.
Hannu Itkonen.
vaikuttajia.
– Yleissivistyksessä pyritään erityisesti persoonan kokonaisuuden kasvuun, fi- losofian professori Jussi Kotkavirta tii- vistää oman tieteenalansa käsityksen.
Taidehistorian professori Heikki Han- ka pitää humanistisen tiedekunnan kil- pailuvalttina sitä, että se tarjoaa laajem- man yleissivistävän paketin kuin muut tiedekunnat.
– Yleissivistys on arkipäivän henkistä tietotaitoa, kasautuvaa tietoa mennei- syydestä sekä tiedon kapasiteettia, jol- la rakennetaan tulevaisuuden tietoa. Se on muuttuvaa ja aikaan sidottua, Heikki Hanka määrittelee.
– Kautta historian vanhempi polvi on paheksunut, ettei nuorilla ole yleissivis- tystä, hän heittää.
Pinnallista puhetta
Informaatioteknologian tiedekunnan dekaani Jukka Heikkilä moittii yleis- sivistyksestä puhumista pinnalliseksi, tosissaan siihen ei keskitytä. Opiskeli- joiden oletetaan oppivan ja kykenevän hankkimaan yleissivistystä itsenäisesti.
Tiedekunta tarjoaa kursseja, joissa kä- sitellään yhteiskunnan ja teknologian suhdetta, sekä tieteenalan erityisiä filo- sofisia kysymyksiä ’jonkin verran’.
Liikuntasosiologian professori Hannu Itkosen mielestä yleissivistys on muun muassa oman tieteenalan historian ja paradigmojen tuntemusta.
– Laajasti ottaen se on myös oman tie-
teenalan ulkopuolisten asioiden tunte- musta. Yleissivistyksen merkitys koros- tuu, kun valmistuneet opiskelijat toimi- vat laajasti eri sektoreilla.
Psykologian professori Jarl Wahlströ- min mielestä sekä psykologian että yh- teiskuntatieteellisellä alalla asiantuntija- na toimiminen edellyttää riittävän laajaa ihmistä, yhteiskuntaa ja kulttuuria kos- kevaa sivistystä, kieli- ja metodiopinto- jen lisäksi.
– Näissä opinnoissa on jossain määrin keinotekoista vetää tiukkaa rajaa yleissi- vistävien opintojen ja erityistä asiantun- tijuutta rakentavien opintojen välille.
Eri linjoilla on fysiikan professo- ri Matti Manninen. Hänen mielestään yleissivistys kuuluu lukioon, yliopistossa yleissivistävää opetusta ei enää tarvita.
– Paitsi jos opiskelija kokee, ettei hal- litse esimerkiksi kieliä, voi olla aihetta opiskella niitä yliopistossakin, hän lie- ventää. Näiden opintojen pitäisi olla va- paaehtoisia.
Yleistieto opinnoista ja tiedotusvälineistä
Tutkinnoissa on yhä mukana yleisopin- toja, mutta niiden pistemäärä vaihte- lee. Niihin sisällytetään yleensä kie- li-, viestintä- ja metodiopintoja. Myös tiedonhaun ja tietotekniikan taitojen opetteleminen kuuluu tähän luokkaan.
Tarvitaanko niitä ja miten niiden ope- tus olisi järjestettävä?
– Kieli- ja viestintäopinnot tulisi jär- jestää aineen opetuksen yhteydessä, lin-
”Yleissivistys kuuluu lukioon.”
Jukka Heikkilä.
Jaakko Pehkonen.
Heikki Hanka.
TUUKKA RöNKKö
jaa Matti Manninen.
Kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkosen tiedekunnassa opetus keskit- tyy taloustieteen teoreettiseen opettami- seen. Opinnot antavat työkaluja talou- den tapahtumien, syiden ja seurausten ymmärtämiseen ja jäsentämiseen.
– Yleistiedon hankinnassa täytyy olla aktiivinen, on luettava talousalan lehtiä – ja muitakin. Yritysmaailmaa on seurat- tava, muuten ei alalla pärjää, hän opastaa opiskelijoita.
Jukka Heikkilä on samaa mieltä. Opis- kelija hankkii yleissivistyksensä pääasi- assa lehtien, netin ja muun sähköisen median välityksellä.
Hannu Itkonen lisäisi yleisopintoja.
– Niitä voisi olla toki enemmänkin.
Esimerkiksi oman aineen perustutki- muksen ainesta tulisi olla opinnoissa lu- ennoissa ja tentittävässä kirjallisuudessa.
Korostaisin näiden lisäksi vielä yliopis- ton perusideaa, sivistyksellistä peruskes- kustelua, hän lisää.
Aikaa ja rahaa puuttuu
Helena Rasku-Puttonen ja Jussi Kot- kavirta lisäisivät myös mielellään ylei- sopintoja, mutta epäilevät, löytyykö nii- hin opettajilta rahkeita ja tutkinnossa tilaa.
– Tutkintojen rajat ovat tulleet nykyi- sin yhä ahtaammiksi. Myös oman alan erikoistumisopinnot vievät paljon raja- tuilta (300 opintopistettä) tutkinnoilta.
Kasvatustieteissä on suositeltavaa valita aineita myös muista tiedekunnista, esi- merkiksi taloustieteellisestä johtamisen opintoja. Nyt tämä on tullut hankalam- maksi, koska perusopinnoista on raken- nettu kaikille tiedekunnan opiskelijoille yhteinen paketti, josta johtamisen opin- not muodostavat häviävän pienen sii- vun, kuvailee Helena Rasku-Puttonen alansa tilannetta yhden esimerkin poh- jalta.
– Henkilökuntaa on vähän, mut- ta opiskelijoita ja opettavaa olisi pal- jon. Trendi on keskittyä oman alan eri- tyisopintoihin yleisopintojen kustan- nuksella, koska rahoituksen hankkimi- nen on ongelmallista, Jussi Kotkavirta sanoo.
Hänen tiedekunnassaan on tosin mahdollista järjestää myös poikkitie- teellistä opetusta, esimerkiksi tieteelli- sen toiminnan perusteet -kurssia, koska rahoitusta siihen saadaan muistakin tie- dekunnista.
– Poikkitieteellisyydellä on kysyn- tää. Esimerkiksi poikkitieteellinen tie- teen etiikan johdantokurssi ja ympäris- töetiikka ovat suosittuja, Kotkavirta ker- too.
K
orkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden tehos- taminen on saanut lisäpotkua kansainväliseltä pelikentältä. Jyväskylän seutu valittiin ainoana alueena Suomesta OECD:n organisoimaan hankekoko- naisuuteen, jonka tavoitteena on etsiä innovatiivisia rat- kaisumalleja ja toimintatapoja korkeakoulujen alueke- hittämisroolin vahvistamiseen ja todentamiseen.Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkea- koulu ovat ottaneet yhteistuumin vastaan edelläkävijän haasteen vuoden 2005 alusta käynnistyneessä yhteisessä arviointi- ja kehittämishankkeessa. Hanke perustuu alu- eelliseen oppimisprosessiin, joka pyrkii selkeyttämään korkeakoulujen ja sidosryhmien roolijakoa, edistämään yhteisten päämäärien ja tavoitteiden asettelua sekä avaa- maan uusia väyliä konkreettiselle yhteistyölle.
Alueellista vaikuttavuutta perustehtävistä
On monenkirjavia käsityksiä siitä, mitä korkeakoulu- jen alueellinen vaikuttavuus ja korkeakoulujen rooli aluekehittämisessä tarkoittavat, tai mitä aluekehittä- mistehtävän tulisi ylipäätään pitää sisällään. Alueellinen vaikuttavuus tulisi liittää kiinteästi korkeakoulujen ydintehtäviin – koulutukseen ja tutkimukseen. Koulu- tuksen ja tutkimuksen kautta syntyy merkittäviä vai- kutuksia alueiden toimintaan ja kehitykseen. Koulutus tuottaa osaamispääomaa, joka palvelee työmarkkinoita sekä edistää yritysten ja julkisen sektorin tehokasta toi- mintaa. Korkeakoulujen harjoittama tutkimus ja siihen niveltyvä kehittämistoiminta tukevat alueellisten inno- vaatiojärjestelmien toimintaa ja kehitystä.
Koulutus- ja T&K -toiminnan lisäksi korkeakouluil- la on merkittävä rooli erilaisten yhteiskunnallisten pal- veluiden tuotannossa markkinoiden puutteita korjaava- na ja muuta palvelutuotantoa täydentävänä toimijana.
Korkeakoulujen palvelutuotanto perustuu useimmiten vahvasti niiden koulutukselliseen tehtävään – opiskeli- jat kartuttavat palvelutuotannon kautta työelämäkoke- musta.
Profiloituminen kannattaa
Tulevaisuudessa korkeakoulujen kansallisen ja alueel- lisen roolin suurimpia haasteita on profiloituminen.
TEKSTI Jari Ritsilä ja Kirsi Mukkala KUVA Tarja Vänskä-Kauhanen
Alueelle tehokkaasti yhteistyöllä
Yhteistyötä pohjoisessa Keski-Suomessa: Viitasaaren ABC- liikennemyymälän suunnittelussa oli mukana uusiutuvan energian koulutusohjelma. Laboratorioinsinööri Arjo Hein- sola asentaa sääasemaa.
Kansainvälisen kilpailukyvyn avaintekijä – huippuosaa- minen – mahdollistuu vain profiloitumalla ja erikois- tumalla siihen mikä parhaiten osataan. Jatkossa tarvi- taan uusien avausten sijaan entistä enemmän resurssien uudelleensuuntaamista niihin kohteisiin, jotka muo- dostavat osaamisen huipun koulutusyksiköissä, kou- lutusaloilla ja yksittäisissä oppiaineissa. Näin voidaan saavuttaa kriittinen massa myös kansallisille ja kansain- välisille foorumeille. Alueellinen vaikuttavuus punni- taan sillä, kuinka korkeatasoista alueen käytössä oleva osaaminen on kansainvälisesti.
Alueellisessa kilpailussa yhä tärkeämpää on se, kuin- ka hyvin alueet kykenevät hyödyntämään ja soveltamaan osaamista. Innovaatioiden ja osaamisen pelikentällä on tärkeää hallita koko ketju perustekijöiden rakentamises- ta rohkeisiin avauksiin ja tehokkaaseen ”maalipaikkojen”
hyödyntämiseen. Korkeakoulujen rooli on usein toimia innovaatioiden ja osaamisen kentällä pelinrakentajana, mikä edellyttää sekä ennakoivaa pelisilmää että taitoa toimia joukkuehengen rakentajana.
Kasvatustieteiden perusopintojen opiskelijat voivat ku- luvana lukuvuonna katsella luentoja videoina Interne- tissä. Opiskelijat saavat valita, osallistuvatko luennoille vai katselevatko luentotallenteita verkosta. Tallenteet mahdollistavat kurssien joustavan suorittamisen läpi vuoden, sillä autenttisia luentoja ei ole tarjolla joka jak- sossa.
Opiskelijat ovat ottaneet uuden opiskelumuodon vas- taan innostuneesti. Verkkovideoita pidetään varteenotet- tavana vaihtoehtona massaluennoilla istumiselle. Erityis- pedagogiikan opiskelija Jari Satka osallistui ensimmäi- selle johdantoluennolle, loput neljä luentoa hän katse- li netistä.
– Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Tekniikka toimi hy- vin, eikä videoluentojen seuraaminen ollut kovin erilais- ta kuin luennolla istuminen. Samaa mahdollisuutta toi- voisin muillekin kursseille.
Esteetön yliopisto -työryhmän opiskelijajäsen pitää verkkovideoita myös askeleena kohti esteettömämpää opiskelua.
Miltä videoluennointi sitten tuntuu opettajan näkö- vinkkelistä? – Videointi ei rajoita opettajaa massaluen- nolla, sillä luennoitsijan toiminta on tällöin muutenkin hyvin rajattua, kertoo kasvatustieteen professori Jouko
Huttunen. – Ihmiset tietysti suhtautuvat eri tavoin ku- vattavana olemiseen, mutta itse pystyn joskus jopa unoh- tamaan kameroiden läsnäolon. Videoluennointi voi olla pedagogisesti hyödyllistä, kun omaa opetustaan pääsee seuraamaan videolta.
Moniviestin julkaisee
Jyväskylän yliopistossa verkkovideoiden opetuskäytön kehittämisestä vastaa virtuaaliyliopistohanke, joka tarjo- aa laitteita, tukea ja koulutusta videoiden suunnitteluun ja käytännön toteutukseen. Videoiden pääasiallinen jul- kaisukanava on hankkeen kehittämä Moniviestin. Mo- niviestimen www-sivuilla vierailee kuukausittain muu- tama tuhat käyttäjää, ja tarjonnan lisääntyessä myös kävijämäärät kasvavat jatkuvasti.
Kasvatustieteiden lisäksi verkkovideoita käytetään mm. liikunta- ja terveystieteissä sekä viestintätieteissä.
Erityisen aktiivisessa käytössä verkkovideot ovat Avoi- messa yliopistossa, jossa on jo vuoden ajan korvattu vi- deoneuvotteluyhteyksiä verkkovideoluennoilla.
Jyväskylän yliopiston verkkovideotuotantoon voi tu- tustua osoitteessa http://moniviestin.jyu.fi.
Verkkovideo mahdollistaa etäopiskelun
Varteenotettava vaihtoehto massaluennoille
TEKSTI ja KUVAT Heta Kero
Verkkoluennot ovat opiskelijoiden mielestä kätevä väline.
Kasvatustiedettä videon kautta Jouko Huttusen luennolta.
S
eminaarinmäen ytimessä sijaitseva Villa Rana viet- ti elokuussa 100-vuotispäiviään. Se on kunnioitet- tavan korkea ikä Suomen tiuhaan uusiutuvassa ra- kennuskannassa.Arkkitehti, seminaarinlehtori ja kansatieteilijä Yr- jö Blomstedtin suunnittelema seminaarin piirustus- ja veistosali valmistui elokuussa 1905 ja sai runsaasti huo- miota paikallisessa lehdistössä uudenaikaisten ja valoi- sien tilojensa johdosta. Aikakautensa koulurakennusten joukossa se oli sekä tyylillisesti että käytännöllisesti uu- distuksellinen. Blomstedt oli edistyksellinen visionääri ja maamme kansallisromantiikan kauden voimakkaimpia vaikuttajia. Jugendtyylisen rakennuksen sisustus ja kalus- tus olivat yhteydessä hänen taidekasvatusajatteluunsa.
Piirustus- ja veistosali oli alkuperäisessä käytössään 1960-luvulle saakka. Seminaarinmäen kampusalueen voimakas muutos alkoi 1950-luvulla ja jatkui 1960-lu- vulle. Tällöin käytiin keskustelua mm. piirustus- ja veis- tosalin purkamisesta. Rakennus onneksi säästyi ja se pe- ruskorjattiin ajan hengen mukaisesti.
TEKSTI Satu Taivaskallio
Kampuksen helmi täytti sata vuotta
Yrjö Blomstedt opettamassa piirustussalissa 1910-luvulla.
Osa alkuperäisistä huonekaluista on säilynyt, ja yliopiston museo on inventoinut ne.
Entinen piirustus- ja veistosali eli Villa Rana.
Sammakkohuvilaksi rakennus ristittiin julkisivun ornamenttien mukaan.
KESKI-SUOMEN MUSEON KUVA-ARKISTO
UUVE SöDOR
������������������������������������
����������������������������������������������
���������������������
Säynätsalon kunnantalo
Alvar Aallon arkkitehtuurin helmi ja kansainvälinen tutustumiskohde
Parviaisentie 9, Säynätsalo Tiedustelut puh. (014) 623 815
Kokous- ja koulutustilat sekä vierashuoneet Myös juhlatilaisuudet
Avoinna ma-pe klo 8.30-15.30, muulloin sopimuksen mukaan
saynatsalo.aalto@jkl.fi www.jyvaskyla.fi/saynatsalo Piirustus- ja veistosali muuttui
yliopiston etnologian ja taidehisto- rian laitosrakennukseksi. Nimi vaih- tui professori Martti Linkolan ehdo- tuksen mukaan Villa Ranaksi. Vaik- kei se joutunutkaan kaikkein krou- veimman saneeraustyylin jyräämäk- si, menetettiin 60-luvun peruskorja- uksessa jotain perin aitoa ja oleellis- ta alkuperäisestä sisustuksesta.
Tammikuussa 2005 historian ja et- nologian laitokset fuusioituivat. Vil- la Rana muuttui laitoksen sisäiseksi monitieteiseksi tutkijakollegiumiksi.
Myös sisustusta muutettiin. Raken- nukseen 1960-luvulla tuotujen huo- nekalujen tilalle tulivat Iskun nyky- aikaiset kalusteet.
Rakennussuojelussa ei edelleen- kään tunnusteta sisätilojen tärke- yttä. Villa Ranan kultturihistorial- linen arvo edellyttäisi rakennuksen sisustuksen tarkempaa arvottamista.
Uusien kalusteiden asettelu ja uudet käyttäjät aiheuttavat aina tilanteen, jossa rakennuksen toimivuutta ja nykyaikaisuutta arvotetaan. Raken- nussuojelu koetaan edelleenkin yl- lättäväksi ja kiusalliseksi asiaksi, ka- pulaksi talouselämän rattaissa.
Seminaarinmäen kampusalue muodostaa Suomen oloissa harvi- naisen kokonaisuuden. Alue on poh- joismaisesti ja eurooppalaisessakin mittakaavassa merkittävä juuri eri- aikaisten, kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennustensa johdosta. Entinen piirustus- ja veistosali on Jyväskylän harvoja jäljellä olevia jugend-raken- nuksia ja osa valtakunnallisesti mer- kittävää kampusmiljöötä.
Villa Ranassa on sijainnut kau- pungin ensimmäinen kansatieteel- linen museo. Rakennustaiteellisesti arvokkaaksi sen tekee alkuperäisen sisustuksen tyylillinen yhtenäisyys.
Se oli seminaarin, sittemmin kasva- tusopillisen korkeakoulun ja lopulta Jyväskylän yliopiston opetusraken- nus. Seminaarinmäen kampuksen helmi ansaitsisi vaikka kakkukahvit syntymäpäivänsä kunniaksi.
TEKSTI Sami Niinistö KUVA Tuukka Rönkkö
– J
o pienikin määrä liikuntaa päivässä, noin 30 mi- nuuttia reipasta kävelyä, auttaa pitämään perus- kuntoa yllä ja ehkäisemään aikuisiän diabetekseen sai- rastumisriskiä, professori Heikki Kainulainen toteaa.Kainulainen aloitti helmikuussa liikuntafysiologian professorina. Biologia kiinnosti jo nuorena. Hän opis- keli ja väitteli siitä Jyväskylän yliopistossa. Nyt hänellä on jo yli 20 vuoden tutkimuskokemus solubiologiasta.
Kainulainen on työskennellyt myös Tampereen yliopis- tossa sekä vieraillut tutkijana mm. Aachenin teknillises- sä yliopistossa.
Tällä hetkellä Heikki Kainulainen työskentelee liikun-
Hyötyliikunnalla hyvinvointiin
Liikunnalla opiskeltiin viikon ajan kiinalaisia kamppailulajeja wushun huippuasiantuntijan, kiina- laisen professorin Qiu Pixiangin opastuksella. Hä- nelle on myönnetty lajissa yhdeksännen asteen mes- tarin arvo.
Wushu on kiinalaisten kamppailutaitojen yleisnimi- tys. Lajeja on satoja erilaisia, ja ne vaihtelevat rajuis- ta itsepuolustuslajeista pehmeisiin ja hitaisiin liike- sarjoihin. Länsimaissa wushu tunnetaan paremmin ni- mellä kung-fu. Käsite antaa suppean kuvan, sillä ai- noastaan pieni osa lajeista on taistelua.
− Wushu on ruumiin ja mielen terveyttä ylläpitävää liikuntaa, pääosin harjoitukset toteutetaan yksin, il- man paria. Kehon liikkuvuutta ja kontrollia lisäävä laji sopii kaikenikäisille lapsista vanhuksiin, tiivistää tut- kija Jun Jie Feng liikuntatieteiden laitokselta.
Harjoitukset valmentavat puolustautumaan ja vält- tämään loukkaantumista hyökkäystilanteessa. Tärkeä osa filosofiaa on, ettei koskaan itse hyökätä ensin.
Wushu on tärkeä osa Kiinan kulttuuriperintöä ja kansallinen urheilulaji. Sitä voi opiskella eri oppilai- toksissa, myös yliopistoissa, joko päätoimisesti tai osana muita opintoja. Fyysisten harjoitusten ja itse- puolustuksen lisäksi opiskellaan wushun filosofiaa ja kiinalaista kulttuuria. - MP
Professoritason kung-fu oppia
MIRKA PITKäNEN
Yhdeksännen asteen mestari, professori Qiu Pixiang näyttää mallia wushun liikkeisiin.
LIIKUNTA JA TERVEYS
Hyötyliikunnalla hyvinvointiin
nan ja diabeteksen välisten solu- ja molekyylitason yh- teyksien selvittämiseksi. Hän keskittyy taudin ehkäisyyn ja hoitoon. Maailmanlaajuisesti tutkimukselle löytyy hä- nen mukaansa melko hyvin rahoitusta, onhan kyse jo lä- hes epidemiasta.
Diabetes on yleistymässä erityisesti länsimaissa. Yh- dysvalloista löytyy ehkä eniten resursseja tähän tutki- mukseen, mutta tutkimusta tehdään voimakkaasti toki myös Euroopassa ja mm. Australiassa. Verkostoituminen ja kansainvälistyminen ovat nousseet tutkimuksessa yhä tärkeämmiksi.
Liikunnan merkitystä ei voi vähätellä. Kävelyä, sauvoil-
la tai ilman, ja juoksua voi itse kukin harrastaa varallisuu- desta riippumatta. Liikunnan vähäisyyden lisäksi Kainu- lainen listaa diabeteksen taustasyyksi väärät ravintotottu- mukset ja elintavat, ei niinkään geenejä. Jo lapset altistu- vat diabetekselle yhä helpommin liikalihavuuden vuoksi.
Hänen ohjeensa jokaiselle olisikin pyrkiä lisäämään liik- kumista, myös hyötyliikuntaa.
– Liikuntaan olisi löydettävä iloisempi suhtautuminen ja sen kautta olisi löydettävä hyvän olon tunne, Kainulai- nen tuumaa.
Heikki Kainulainen toivoo, että ihmiset löytäisivät liikunnasta iloa ja hyvän olon tunnetta.
Nyyssösen säätiö laajentaa jakoperusteitaan
Alpo Reinikan taustalla on säätiön perustajan, piirilääkäri Artturi Nyyssösen muotokuva. Jussi Jäppisen väitöskirja on yksi säätiön tukemia tutkimuksia.
– Hakekaa rohkeasti, ei saa olla liian itsekriittinen, toi- minnanjohtaja Alpo Reinikka kannustaa väitöskirjaan- sa tekeviä. Jo pitkästi yli kolmekymppinen Ellen ja Art- turi Nyyssösen nimeä kantava säätiö on olemassa vain rahoittaakseen Jyväskylän yliopistossa tehtävää tutki- musta.
Pääasiassa väitöstutkimusta tukenut säätiö on nyt muuttamassa kurssiaan. Jatkossa on tarkoitus myöntää rahaa myös laajempiin tutkimushankkeisiin ja verkos- toitumiseen, ja siten tukea ulkopuolisen tutkimusrahan hakua. Tänä vuonna yksittäisten tutkijoiden ohella ra- hoitettiin mm. nanotutkimusta.
Reilun kolmenkymmenen toimintavuotensa aikana säätiö on myöntänyt lähes miljoona euroa noin viidel- lesadalle tutkijalle. Kuluvana vuonna 46 henkilölle on myönnetty yhteensä 100 000 euroa. Tulevina vuosina apurahapotti mitä todennäköisimmin moninkertaistuu olettaen, että talouden suhdanteet pysyvät nykyisellään.
Kaikkia tutkimusaloja rahoitetaan mahdollisimman tasavertaisesti. Jakopäätökset tekee hallitus.
– Hyvästä jyväskyläläisestä hallintokulttuurista kertoo se, että kaikki sijoitus- ja tukipäätökset tehdään yksimie- lisesti, Alpo Reinikka toteaa tyytyväisenä.
Tällä hetkellä säätiön hallitukseen kuuluvat professori Toivo Nygård (puheenjohtaja), FT Kirsti Friman (vpj.) ja professorit Matti Manninen, Jukka Viitasalo, Pekka Neittaanmäki ja Heikki Lyytinen. Säätiö on perinteisesti noudattanut puheenjohtajien vastuissa kolmen vuoden rotaatiota. Eri aikakausina hallitustyöskentelyssä on ol- lut mukana mm. kolme yliopiston rehtoria ja useita de- kaaneja.
Vakaalta pohjalta varaa jakaa
Nyyssösen säätiön taloudellinen tilanne on vakaalla pohjalla. Varallisuutta on kasvatettu kuluneina vuosina
TEKSTI Anitta Kananen KUVA Uuve Södor
PROFESSORILIITTO
Professorin, tieteen, yliopiston
asialla
www.professoriliitto.fi
TIETEESSÄ SUOMEN TULEVAISUUS
Jyväskylän yliopiston Professoriliiton osasto puheenjohtaja Jaakko Pehkonen, puh. 260 2947varapuheenjohtaja Maarit Valo, puh. 260 1518 sihteeri Leena Laurinen, puh. 260 1666 pääasiassa liikekiinteistöjä ja -huoneistoja hankkimalla.
Vuodesta 1998 tilat ovat lisääntyneet noin kahdesta tu- hannesta neliöstä lähes 14 000:een.
– Hankinnat on tehty järkevästi ja hyvään aikaan. Käy- pää hintaa noudatetaan niin vuokraustoiminnoissa kuin kiinteistökaupoissakin. Näin säilytetään säätiön hyvä ni- mi, toiminnanjohtaja kertoo.
Vuokrakiinteistöt ovat ruutukaava-alueen hyviä osoit- teita, esimerkiksi Asemakatu 4 ja Puistokatu 4:ssä Lääkä- rikeskus. Pienistä liiketiloista ja asunnoista on luovuttu kokonaan hallintokulujen säästämiseksi.
Alpo Reinikka tuntee hyvin yliopiston. Hän ehti toimia sen talousvastaavana ja -johtajana 30 vuotta. Sitä kautta syntynyttä verkostoa hän hyödyntää nyt säätiössä. Hän pitää tärkeänä toimintaa paikallisissa yhdistyksissä – ei
kaikkien tarvitse ”haihtua” Helsinkiin.
– Varsinkin Helsingin seudulle Jyväskylä häviää reilusti tutkimustyötä tukevien yhdistysten määrässä, mikä vai- kuttaa suoraan budjettirahoitukseen. Säätiöiden rooli on erityisen tärkeä, ja olisikin perusteita eri yhteisöjen kiin- teämpään yhteisesiintymiseen, hän perustelee.
– Varsin moni kokee myöhäisiällä elämäntyöllä syn- tyneen varallisuuden suuntaamisen ongelmallisena, var- sinkin, jos perillisiä ei ole. Varteenotettava vaihtoehto on omaa nimeä kantavan rahaston perustaminen. Sen käyttökohde voidaan räätälöidä perustajan tahdon mu- kaiseksi. Tällä tavalla on syntynyt esimerkiksi professori Mikko Raatikaisen rahasto säätiön yhteyteen, Alpo Rei- nikka ehdottaa.
Lisätietoa: http://www.eans.fi
Ensimmäinen tuettu ehti jo emeritoitua
Liikuntatieteen jatko-opiskeli- ja Pauli Vuolle oli kaikkien ai- kojen ensimmäinen Nyyssösen säätiön apurahan saaja yhdessä Ahti Pakkasen kanssa. Molem- mat tekivät komean uran pro- fessoreina.
Tuki vauhditti merkittäväs- ti Vuolteen väitöstyön valmistu- mista. Se käsitteli menestynei- den urheilijoiden elämänuraa kilpailuvuosina. Myöhemmin hän istui itse säätiön hallitukses- sa päättämässä nuorempien tu- kemisesta.
– Jo säätiön alusta alkaen olen pitänyt oikeana linjana si- tä, että apurahat on osoitettu ta- sapuolisesti kaikkiin tiedekun- tiin. Lisäksi tätä linjaa on voitu vetää niin, että tuki on jaettu ai- noastaan tieteellisin perustein, hän sanoo.
Osuva on myös säätiön tapa tukea väitöstyön viimeistelyvai- heessa olevia. Valtaosa tuetuista töistä onkin valmistunut.
– Usein työn loppuvaihees- sa eteen tulee yllättäviä kustan- nuksia tai viivytyksiä vielä viime metreillä, esimerkiksi työn pai- noasuun saattamisessa, nykyi- nen emeritus huomauttaa.
TEKSTI Eriikka Käyhkö KUVA Justine Stoddard
YKSI MEISTä
T
eknisillä aloilla muuttaminen ulkomaille on ylei- nen uravisio. Mutta miten käy, kun psykologi ha- luaa maailmalle?Matleena Vanhanen, 31, työskentelee psykologina Lontoossa. Jyväskylän yliopistosta vuonna 1999 mais- teriksi valmistuneen Vanhasen mukaan Brittein saarilla vallitsee poikkeuksellisen hyvä työtilanne.
Työtä on tarjolla niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella. Esimerkiksi psykologien ammattijärjestön Bri- tish Psychological Societyn 5 000 jäsenestä puolet on ul- komaalaistaustaisia.
Vaihdon kautta maailmalle
Vanhanen ei kuulu ihmisryhmään, joka olisi lapsesta saakka hinkunut maailmalle.
– Jyväskylä tuntui opiskeluaikana juuri sopivan kokoi- selta. En edes pyrkinyt opiskelemaan Helsinkiin kaupun- gin valtavan koon vuoksi, Matleena muistelee.
Vaihto-oppilasvuosi Norjan Bergenissä kuitenkin avarsi: syntyi idea muualle muutosta. Lopullisen potkun maailmankansalaisuudelle antoi hollantilaisaviomies, jo- ka halusi Matleenan tavoin maailmalle. Lontoo löytyi ko- diksi lomamatkalla.
– Olen aina pitänyt brittikulttuurista. Lontoo ei kui- tenkaan ole henkisesti osa Britanniaa, vaan oma moni- kulttuurinen alueensa, Matleena sanoo.
Kristallihoitoja ja kaksosia
Keväällä kaksospojat saanut Matleena työskentelee pian taas niin kunnallisella kuin yksityiselläkin puolella. Poti- laina on paitsi maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoi-
ta, myös modernin city-elämän vaivaamia unettomia.
– Unihäiriöiset eivät usein enää hahmota vaikkapa in- ternetin vaikutuksia elämänpiiriinsä, Matleena sanoo.
Matleenan yksityinen työnantaja sijaitsee aivan Picca- dilly Circuksen vieressä ja on muutenkin poikkeukselli- nen: tiibetiläisklinikan uusseelantilaisen perustajan sano- taan olevan haettu nelivuotiaana hiekkarannalta mun- kinoppiin.
– Uskomaton tarina, mutta olen itse avoin vaihtoeh- toisille lähestymistavoille. Olen esimerkiksi kiinnostunut joogan ja terapian yhdistämisestä, vaikken mitään kris- tallihoitoja kenellekään suosittelisikaan.
– Lontoossa ja yleensä Iso-Britanniassa vaihtoehtoisia hoitoja kokeillaan reippaasti Suomeen verrattuna, Mat- leena Vanhanen arvioi.
Brittipsykologien seuralla on jäsenilleen tiukat ehdot:
ammattitaitoa on jatkuvasti kehitettävä alan tutkimus- ta seuraamalla. Matleena on julkaissut unettomuuden hoitoa käsittelevän kirjan. Sen ostajiin hän pitää yhteyt- tä sähköpostitse.
Sisäpiirin tietoa
Muutto Lontooseen oli tuolloin vielä lapsettoman paris- kunnan helppo järjestää.
Sen sijaan sopeutuminen vei aikaa: Matleenalla kult- tuurishokkivaihe kesti puolitoista vuotta. Myöhemmin kokemus on toiminut maahanmuuttajapotilaiden ym- märtämisen apuna.
Tehtävälistan kärjessä uudessa maassa oli työasioiden järjestely.
– Hakeuduin heti opiskelemaan lisää. Vaikka olinkin papereiden perusteella pätevä, vastaavuuksien selvittely
Maailma Matleenan silmin
olisi ollut aivan liian hankalaa, Matleena toteaa.
Vaikka brittisysteemi on kuulu byrokratiastaan, Van- hanen nautti opinnoista: ammattislangi, systeemin ym- märrys ja sisäpiiritieto karttuivat. Töitä hakiessa Vanha- nen tiesi kuitenkin olevansa reilusti pätevämpi kuin mo- ni kollegansa, sillä Suomessa opintoihin kuuluu erikois- tuminen, jota Britannian kolmivuotisissa opinnoissa ei suoriteta.
Kamalan rauhallinen
Kieli ei ole ollut ongelma, sillä britit ovat varsin suvaitse- vaisia aksentteja kohtaan. Aivan kaikki eivät koe vieras-
peräistä psykologia omakseen, mutta toisaalta Matlee- nan asiakaskunta muodostuu pitkälti muualta tulleista.
Lontoolaisista 70 % on maahanmuuttajia, puolet muu- alta kuin Euroopasta.
– Ulkomaalaisuus kääntyy täällä psykologille eduksi, sillä potilaatkin elävät sulatusuunissa. Tosin esimerkik- si turvapaikanhakijat kadehtivat usein mahdollisuuttani työskennellä, sillä heille laki ei salli tätä mahdollisuutta.
– Omat juureni näkyvät siinä, että sytyn muita hitaam- min. Kreikkalais-turkkilais-ranskalainen pomoni tapaakin kutsua minua ”kamalan rauhalliseksi”, Matleena nauraa.
Jyväskylästä psykologiksi valmistuneen Matleena Vanhasen opintoihin kuului erikoistuminen, jota Britanniassa ei suoriteta.
EETTISET
Pohdintani kohteena ovat moraaliset ja eettiset kysymykset jatko-opiskelijoiden näkökulmasta. Esitän kaksi fiktiivistä tarinaa tutkimusetiikasta ja tutkimuk- sen moraalikysymyksistä.
”Matti aloitti jatko-opintonsa innok- kaasti. Hän oli maisteriopinnoissaan avustanut tutkimusjohtajaa eräässä projektissa ja koki jatkotutki- muksen mielekkäänä vaihtoehtona, olihan hän jo pe- rehtynyt aiheeseen ja saanut tutkimukselleen myös ra- hoituksen.
Tieteenharjoituksen alkuvaiheessa Matti joutui kui- tenkin vaikean paikan eteen. Hänelle tarjottiin tilai- suutta siirtyä työmahdollisuuksiltaan parempaan tutki- musyksikköön. Hän ei kuitenkaan tiennyt, olisiko hä- nen enää mahdollista hyödyntää jo keräämäänsä tutki- musaineistoa, mutta päätti varmuuden vuoksi kopioida kaikki projektissa käytetyt aineistot ja tulokset. Olihan hän ollut yksi niistä, jotka aineistoa keräsivät, vaikka tiesi ottavansa myös hänelle kuulumatonta materiaalia.
Matti siirtyi tyytyväisenä uusiin tehtäviinsä kertomatta aineiston kopioinnista entiselle esimiehelleen.”
”Tiina saapui projektiin korvaamaan Mattia. Hän oli graduvaiheessaan kuullut projektista, mutta ei ollut mukana varsinaisena jäsenenä. Tutkimusjohtaja oli hy- vin pettynyt Matin lähtöön, eikä tiennyt, että Matti oli kopioinut aineistot. Hän ilmoitti Tiinalle, että tämän jatkotutkimus tulisi käsittelemään Matin entistä aihet- ta ja tutkimus tulisi jatkamaan siitä, mihin Matti oli jää- nyt. Tiinaa askarrutti, olisiko oikein jatkaa toisen työtä ja miten hän voisi saada siihen selvyyden.”
Esimerkeillä on olennainen ero. Matin toimintaa on pidettävä moraalittomana, sillä hän tietää toimivansa väärin ja vastoin tutkimuseettisiä periaatteita. Tiina taas
ei tiedä, mikä hänen tilanteessaan on oikein, joten ky- seessä on eettinen ongelma.
Tutkimusetiikan näkökulmasta molemmat esimerkit ovat sellaisia, joita ei toivottavasti esiinny. Tutkimuksen tekemisessä on useita eettistä pohdintaa vaativia tilan- teita, jotka liittyvät tiedon luomiseen ja sen käyttöön.
Esimerkeissä pohdinnat kohdentuvat aineiston keruu- seen, tutkimustuloksiin tai toisten tutkijoiden osuuteen, mutta niitä voitaisiin osoittaa useita muitakin.
Eettisten ongelmien selvittämiseen jatko-opiskelijoi- den kannattaa kysyä muiden apua. Opiskelijoita on tu- ettava eettisen tietoisuudessa ja toiminnassa. Tiedekun- tien ja laitosten on luotava puitteet keskustelulle tutki- museettisistä kysymyksistä. Koska moraalikysymysten pohdinta on vaikeaa, niitä on hyvä lähestyä opetuksen kaikissa vaiheissa.
Marjo Siltaoja,
yliassistentti (vs), jatko-opiskelija
Moraalitonta vai vastoin tutkijan
etiikkaa?
TääLLä GLASGOW
TEKSTI JA KUVA Oili Pulkkinen
Näin tuntui käyvän ainakin Glasgow:n yliopistossa, kun osa opiskelijoista sai valmistumisensa jälkeen yliopis- tolta lisälaskun suoritetuista opinnoista. Tämä herätti opiskelijoissa ärtymystä. Nykyistä tuition fee -järjestel- mää perusteltiin aikoinaan sillä, että opiskelijat voisi- vat tietää tutkintonsa hinnan tullessaan opiskelemaan ja valitessaan kursseja.
Laki määrää lukukausimaksujen katoksi 3000 pun- taa vuodessa, mutta korkeimmat lukukausimaksut eivät koske skotlantilaisia yliopistoja.
Täällä Skotlannissa lehdistö kantaa säännöllisin vä- liajoin huolta siitä, kuinka halvemmat tutkintojen hin- nat johtavat invaasioon rajan takaa englantilaisten opis- kelijoiden halutessa Skotlantiin – ei opetuksen, vaan alempien lukukausimaksujen takia. Tänäkin vuonna si- säänotettujen englantilaisten ja walesilaisten opiskelijoi- den määrä hieman nousi edellisestä vuodesta, kun taas skotlantilaisten opiskelijoiden määrä laski.
Heikomman menestyksen – ja kalliimpien tutkinto- jen – vuoksi skotlantilaisten opiskelijoiden määrä eng- lantilaisissa yliopistoissa on suhteessa alhaisempi. Esi- merkiksi Cambridgen yliopistoa on syytetty siitä, että se ei noudata sisäänottopolitiikassaan brittiläisen koulu- tuspolitiikan jaloa periaatetta, jonka mukaan myös hei- koimmin menestyneiltä alueilta tuleville taataan mah- dollisuus korkeakouluopintoihin.
Täällä ihmisen tulevan koulumenestyksen ja koulu- tustason voi tilastojen mukaan ennustaa postinumeros- ta. Valitettavan usein huonot postinumeroalueet sijait- sevat Skotlannissa.
Koulutuksesta vastaavat poliitikot ja käytännön ta- solla opiskelijavalinnoista vastaavat ovat puun ja kuo-
ren välissä. Erityisesti EU:n ulkopuolelta tulevat, jot- ka maksavat tutkinnostaan täyden hinnan, ovat tärkeitä yliopistojen taloudelle. Näitä opiskelijoita pitäisi hou- kutella kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. Toisaal- ta olisi taattava skotlantilaisten opiskelijoiden mahdolli- suus akateemiseen koulutukseen.
Kirjoittaja on tutkijatohtori, joka työskentelee vierai- levana tutkijana Glasgown yliopiston politiikan tutki- muksen laitoksella.
Lukukausimaksuista avoin shekki yliopistolle?
Skotlannin koulutusasioista päättävillä on ongelma.
Lukukausimaksuja tarvitaan, mutta niiden korotus vähentäisi oman alueen nuorten mahdollisuuksia kouluttautua. Näillekin halutaan taata mahdollisuus korkeakouluopintoihin.
Laatupiiri pieni pyörii
KEVYTJYVä
Kaunista syksyä on synkentänyt tekemisen puute.
Vaan pian loppuvat joutoaika ja peukaloiden pyörit- tely – kohta päästään kehittämään laatua! Kirjeenvaih- tajamme raportoi suoraan huippulaadunvarmistus- järjestelmänkehittämistoimikunnan (HUILAAJÄRKI) kokouksesta.
Ensiksi henkilöstöhallinnosta esiteltiin suunnitelma, jonka mukaan työstä suoriutumista voitaisiin arvioida kolmoislaatuluokituksen avulla. Siihen kuuluisivat itse- arviointi (”kuntoluokka viisi, erinomaisen sopiva huip- pututkimusyksikön johtajaksi”), vertaisarviointi (”lie- västi pintaviallinen, pystyy juuri ja juuri antamaan lau- sunnon paikallisradioon”) ja esimiesarviointi (”vapau- tettavissa oleva voimavara”). Arvioiden perusteella kul- lekin saataisiin laskettua ns. sopeutettu työstäsuoriutu- misindeksi (STYKSI).
Opetuksen laatua esitettiin kehitettäväksi itseohjau- tuvan oppimisen avulla. Opiskelija lukee laatukirjalli- suutta, kirjoittaa omatoimisesti laadukkaita esseitä, ar- vioi suorituksensa erinomaiseksi ja käy omin kätösin kilauttamassa huippusuorituksensa opintopisteet tilil- leen! Opettaja voi keskittyä viettämään laatuaikaa as- karrellen erinäisten työn laatua kohentavien järjestel- mien parissa. Voi varata salin Korpin kautta… (Vaan Korppi huus: ei milloinkaan!) Voi miettiä matkustaja- profiiliaan Personec Travelin kanssa… (Voi…Travel vieköön!) Voi tutkailla sisimpäänsä Tutkan kanssa…
(Vai sittenkinkö Tuskan?)
Tutkimuksen laatua puolestaan voi varmistaa kes- kittymällä opinnäytetöiden tekemisessä laadullisiin me- netelmiin – näistä keskeisimpinä mutu (”Musta tun- tuu, että nää mun laskelmat vois mullistaa meidän ai- ka-avaruuskäsityksen”). Toisaalta todettiin, että tutki- muksen arvioiminen on tunnetusti niin vaativaa, että
siinä laatua voi- taisiin val-
voa tehokkaim- min määrällisten
menetelmien avulla. Pöytäkirjaan merkittiin ehdotuk- set, joiden mukaan tutkimukset arvioitaisiin grammoi- na (”Tutkijaopiskelija Tuija Tuhti pyöräytti eilen puls- kan nelikiloisen väitöskirjan”) tai palstametreinä (”As- sistentti Risto Rimpula sai aikaan vaivaiset puoli metriä artikkelia koko kolmivuotiskautenaan”).
Suomen kielen edustajat toivat esiin kehittämis- hankkeen, jonka tavoitteena olisi laatusanojen lisäämi- nen yliopiston virallisessa kielenkäytössä. Upea, mahta- va ja innovatiivinen, uusia uria aukaiseva ehdotus, jo- ka nostaisi edistyksellisen, energisen ja ennätyksellisen ehtiväisen yliopistomme suoraan maailmankartan syk- kivään keskipisteeseen! Samalla syntyisi säästöjä, koska teonsanojen ja nimisanojen käyttöä voitaisiin vähentää, totesi suomen kielen lehtori Väinö Kantele posket tyy- tyväisyyttä hehkuen.
Lopuksi kokousväki päätti käynnistää uuden laatu- projektin KOPLAA! (Kaikki On Parasta Laatua). Laa- dunseurantaa suorittamaan nimettiin laadunvalvonta- komissio, joka jalkautuu tuota pikaa tiedekuntiin ja lai- toksille tekemään luokitusta priima- ja sekundatyöläi- siin. Pidäpä silmällä, että työsi on tasalaatuista – niin saat sinäkin oman laatusertifikaattisi. Haluathan sinä- kin olla parasta A-ryhmää?
Musta kylki
MIETTINEN
Suomalaiset on opetettu vihaamaan satiirikkoja. Jo lap- sena kuulee juttuja isosta pahasta satiirikosta. Mitä ta- hansa epäsosiaalista yksilöä kutsutaan yksinäiseksi sa- tiirikoksi.
Nyt on käynyt ilmi, että satiirikot eivät enää pysy erämaissa, vaan ovat alkaneet laumautua aivan maa- kuntakeskuksen liepeillä. Jotkut nartut käyvät metsäs- sä parittelemassa satiirikon kanssa. Se on satiirikon vi- ka. Viranomaiset ovat kehittäneet satiirikkopuhelimen, josta nartun kanssa ulos lähtevät voivat tiedustella satii- rikkojen sijaintia.
Asiasta käydään vilkasta, joskin epäsymmetristä kes- kustelua. Maakunnan yliopisto vaikenee niin kauan kuin Agoran jänis on turvassa.
Maakunnan kansanedustaja on ehdottanut satiirik- kojen aitaamista erillisiin reservaatteihin. Kansanedus- taja on itsekin ollut kuolemanvaarassa. Hän on nähnyt vapaana juoksevan satiirikon jäljen. Hän tietää, mis- tä puhuu. Aitaamalla varmistettaisiin myös satiirikko- jen geneettinen puhtaus. Satiirikkojen asia on poliiti- koille tärkeä.
EU:n mielestä tapa, jolla Suomi kohtelee satiirikko- jaan, on laiton. EU:n mielestä 180 satiirikkoa on vähän.
Paikallisten mielestä se on paljon. Mitä lähempää kat- soo, sitä isompi luku se on. Satiirikon matematiikassa ei ole lukua 180.
Näkemyserot eivät kuitenkaan ole sovittamattomat.
Rauhanomainen rinnakkainelo on mahdollinen, kun- han vain ihmisille annetaan satiirikkojen kasvattami- seen tarvittavat välineet. Satiirikko voidaan opettaa pel- käämään ihmistä ampumalla sitä päähän. Kuolleen sa- tiirikon päästä tieto ihmisen vaarallisuudesta siirtyy seuraavaan sukupolveen. Ratkaisu on olemassa.
Jouni K. Miettinen
Satiirikkoja ja ihmisiä
Ihan kakkaa luontomuseossa!
Kouluryhmän vierailun jälkeen mielipidekirjaan il- mestyneestä ”Ihan kakka” -kommentista syntyi idea täydentää Luontomuseon perusnäyttelyä. Kyse on niin tärkeästä luonnon toimintaan liittyvästä asiasta, että kommentti ansaitsi tulla huomioiduksi.
Luontomuseon perusnäyttelyn luontokuvaelmissa on nyt esillä yhdentoista eläinlajin, muun muassa liito- oravan ja näädän, jätöksiä. Lisää tietoa jätöksistä löytyy myös WC-tiloihin sijoitetuista postereista. Ihan kakka -näyttelyosio on esillä vuoden 2005 loppuun asti.
Eläinten jätökset ovat tärkeä osa luonnon kiertokul- kua. Lantakasat eivät luonnossa ehdikään kauan ”ha- pantua”, vaan erilaiset lannalla viihtyvät eliöt kansoit- tavat ne nopeasti.
Ihminen on hoitanut jätöstensä hävittämisen huo- nommin. Jokainen vesivessan käyttäjä kuluttaa päivit- täin keskimäärin 40 litraa puhdasta juomavettä. Vesi- vessan mukana jätösten sisältämät ravinteet eivät pää- dy suoraan luonnon hyötykäyttöön vaan jäteveden- puhdistamolla pois puhdistettaviksi.
Keski-Suomen luontomuseon perusnäyttely Perin- tönä ympäristö kertoo luonnon monimuotoisuudesta, ympäristönsuojelusta ja ihmisen vaikutuksista luon- toon.
Museo on avoinna ti–pe klo 11–18 ja la-su klo 12–
17 Harjun Vesilinnassa.
Pääsyliput 4/2 euroa (aik./opisk.). Vapaa alle 18- vuotiaille. Perjantaisin kaikille vapaa sisäänpääsy.
Lisätietoja: (014) 260 3810, 260 3812, luontomuseo@jyu.fi, http://www.jyu.fi/tdk/mu- seo/
Liito-oravan riisinjyvämäisiä papanoita museon perusnäyttelyssä.
TAPANI KAHILA
TIEDONNäLKääN
Pulkkinen, Lea & Launonen, Leevi (2005) Eheytetty Koulupäivä – lap- silähtöinen näkökulma koulun uu- distamiseen. Helsinki: Edita Prima Oy.
Lea Pulkkisen tieteellisen uran eräs juonne on ollut voimakas kutsu- mus tutkimuksen vaikuttavuuteen.
Huoli pienten koululaisten iltapäi- vistä ilman aikuisia oli kimmok- keena koululaisten iltapäivätoimin- nan kehittämiseen, missä Pulkki- sen aktiivisuus johti aina lainmuu- toksiin asti.
Rehtori, KT Leevi Launosesta Pulkkinen sai kumppanin, jonka kanssa hän on tehnyt käytännönlä- heistä kokeilu- ja tutkimustoimin- taa lapsilähtöiseen koulun kehittä- miseksi. Eheytetyksi koulupäiväksi kutsumassaan mallissa Pulkkinen ja Launonen yhdistävät oppimisen, levon ja harrastukset kokonaisuu- deksi. Kun harrastukset tulevat osaksi oppilaan koulupäivää, yksi-
näisten iltapäivien ongelma pois- tuu ja ilta-aika vapautuu perheen yhdessäoloon.
Uusi teos perustuu Sitran rahoit- tamaan hankkeeseen, jossa kirjoit- tajat ohjasivat ja tutkivat kokeilu- koulujen toimintaa. Teos tarjoaa
ennakkoluulottoman näkökulman koulun kehittämiseen kunnissa ja koulutuspolitiikkaan valtakunnalli- sella tasolla. Se on tarkoitettu eri- tyisesti rehtoreille, opettajille, päättäjille ja oppilaiden vanhem- mille. Anu Mustonen
Eheytetty koulupäivä yhdistää oppimisen, levon ja harrastukset
Olli Luukkainen (2005) Opettajan matkakirja tulevaan, PS-kustannus Jyväskylä.
Olli Luukkainen pohtii kirjassaan, mitä on opettajan työ ja mitä on opettajuus vuonna 2010. Hän on kirjoittanut auki asioita, jotka opettajat ovat jo pitkään tiedosta- neet. Esimerkiksi, että opettajan ei tarvitse opettaa oppilailleen kaik- kea, vaan ennen muuta juurruttaa
oppijoihin halu oppia, osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan aktiivises- ti.
Kirjassa pohditaan opettajuutta ennen ja nyt, opettajan erilaisia rooleja, koulutustavoitteita, amma- tillista minäkäsitystä, opettajaper- soonallisuuden vaatimuksia, sitou- tuneisuutta, ammatillista kasvua, jne. Tulevalta opettajalta odote- taan kirjan mukaan monipuolista aktiivisuutta, yhteiskuntasuuntau-
tuneisuutta, yhteistyön lisäämis- valmiuksia niin kodin, erilaisten yritysten kuin myös erilaisten op- pilaitosten suuntaan. Myös kan- sainvälistyminen, erilaiset opetta- ja- ja oppilaitosverkostot, samoin kuin erilaiset oppimisympäristöt nähdään tulevassa toimenkuvassa.
Luukkainen peräänkuuluttaa ”uut- ta opettajuutta” johon hän sisällyt- tää mm. irrottautumisen kaikentie- tämisen myytistä. Muutos on osa
Ravistelua ja uutta ajattelua opettajankoulutukseen
opettajien työn luonnetta ja liian tärkeä jätettäväksi asiantuntijoi- den huoleksi.
Opettajankoulutukselle heite- tyistä haasteista nousee esiin mm.
se, että pedagogisen ja ainedidak- tisen tietämyksen lisäksi tarvitaan taloudellista, yhteiskuntatieteellis- tä, sosiologista, sosiaalipsykolo- gista ja historiallista osaamista.
Näitä pitäisi kirjoittajan mukaan si- sällyttää niin opettajien perus- kuin täydennyskoulutukseenkin.
Koulutuksessa tulisi enemmän pohtia, millaisia opettajia tulevai-
suudessa tarvitaan.
Luukkaisen kirja on erittäin ter- vetullut ravistelemaan osin var- masti paikoilleen jämähtäneitä kä- sityksiä opettajuudesta ja oppilai- tosten johtajuudesta. Se avaa nä- kemyksiä ja antaa uusia tarkaste- lukulmia jo käytössä vanhentuneil- lekin termeille. Kirjaa voi suositella erittäin lämpimästi opettajille, opettajankouluttajille, opetusalan johtajille ja erityisesti opetushar- joittelijoille.
Tuula Asunta, Dosentti, FT, KT Korkiakangas, Pirjo & Olsson, Pia
& Ruotsala, Helena (toim.) 2005.
Polkuja etnologian menetelmiin.
Ethnos-toimite 11. Helsinki: Ethnos ry.
Mikä erottaa etnologian lähitieteis- tä? Mikä tekee työstäni etnologi- sen? Kysymyksiä, joihin jokainen alan opiskelija ja tutkija joutuu ai- ka ajoin vastaamaan. Etnologia on tieteenala, joka antaa tilaa erilaisil- le määritelmille – jokaisella tutkija- sukupolvella on oma tapansa näh- dä etnologinen tutkimus.
Polkuja etnologian menetelmiin on kirjoitettu oppikirjaksi etnolo- giatieteiden, kulttuurin tutkimuk- sen ja lähitieteiden opiskelijoille.
Teos esittelee oppialaa sekä etno- logisen tutkimustyön luonnetta ja vaiheita. Artikkelit ovat polkuja
kohteiden kirjoon, erilaisiin tutki- muskenttiin ja aineistoihin sekä tulkinta- ja lähestymistapojen mo- ninaisuuteen. Polut risteilevät ja kulkevat rinnakkain muodostaen
verkoston, jonka tarkoituksena on selkiyttää tutkimusta, etsiä sen ra- japintoja ja merkitystä.
Johdantoluvussa käsitellään et- nologiaa tieteenalana, sen oppihis- toriaa ja tutkimusprosessia. Etno- login monta kenttää sisältää neljä artikkelia, joissa kuvaillaan kenttä- työtä ja erilaisia aineistoja tutki- muksen lähteinä. Näkökulmia ja tulkintoja -otsikon alla kahdeksan kirjoittajaa tarkastelee menetelmiä omien projektiensa kautta. Tutki- mukselliset haasteet -luvussa poh- ditaan eettisiä lähtökohtia ja etno- logian roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Artikkelien kirjoittajat ovat tutki- joita, dosentteja ja professoreita eri yliopistoista. Näin on säilytetty kokonaisuuden moniäänisyys.
Minna Mäkinen
Kenttätyötä, aineistoja ja tulkintaa
www.sonaatti.fi
Tervetuloa Tervetuloa
Arkeen ja juhlaan, lounaasta karonkkaan, suolaisen tai makean nälkään ...
Tarjoamme ruoka-, kahvi- ja juhlapalveluja yliopiston alueella. Hyödynnä keittiötämme
jouluvalmisteluissasi. Vuodenvaihteen aukioloajoista saat tietoa nettisivultamme
tai toimipisteistämme.
Toivotamme hauskaa loppuvuotta sekä oikein rauhaisaa joulun aikaa!
Sonaatin henkilöstö
