JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
No 1/2005
Perhe plus työ
– tutkittu yhtälö
4–7 Lyhyet
8–13 Perhettä tutkitaan monelta kantilta 14 Verovähennystä opintolainasta 16 Slovakki on portti slaavilaisuuteen 18 Liikunta ja terveys
20 Viittomakieli on vakiinnuttanut paikkansa 22 Yksi meistä
24–26 Tiedonnälkään 28–31 Väitökset
32 Professori esittelyssä 33 Kalenteri
34 Mielipaikkani
40. vuosikerta Painos 5 000 kpl Vastaava toimittaja Anu Mustonen puh. (014) 260 1054 anu.mustonen@adm.jyu.fi Toimitussihteeri
Anitta Kananen puh. (014) 260 1055 anitta.kananen@adm.jyu.fi Kalenteritiedot
Eila Parkkari
puh. (014) 260 1044 eila.parkkari@adm.jyu.fi Ilmoitusmyynti ja tilaukset Kalevi Luoma
puh. (014) 260 1049 kalevi.luoma@adm.jyu.fi.
Vuosikerta 25 euroa Toimituksen postiosoite Jyväskylän yliopisto/
viestintä PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto Käyntiosoite
Seminaarinkatu 15, hallintorakennus, 4. kerros Faksi (014) 260 1041 Graafinen suunnittelu Anna Makkonen Julkaisija
Jyväskylän yliopisto Forssan Kirjapaino 2005 ISSN 0789-4805
Seuraava numero ilmestyy 18.3.2005 Kansikuva Uuve Södor.
Niemen tutkijaperheestä lisää sivulta 12.
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
Sisältö
Suomumustesieni kasvaa Matti- lanniemen parkkipaikkojen nurmi- koilla joka syksy. Mielipaikka ker- too lisää alueen luonnosta.
sivu 34
Hyöty irti uudesta
palkkausjärjestelmästä
PÄÄKIRJOITUS
Erkki Tuunanen hallintojohtaja
Uudessa palkkausjärjestelmässä on juuri siirrytty käy- tännön toteutukseen, vaikka tämä näkyneekin tilillä vasta loppuvuodesta. Takana on valmisteluvaihe ja sii- hen sisältynyt laaja hallintoviraston järjestämä koulutus, johon on osallistunut noin 2 000 henkilöä. Valmistelu- vaihe on sujunut hyvässä yhteistyössä työntekijäjärjestö- jen kanssa.
Vaikka kyseessä on erittäin vaativa prosessi ja uusi käytäntö, Jyväskylän yliopistossa se on nähty osaksi yli- opiston normaalia toimintaa, joka on vain hoidettava hyvin. Sitä ei ole ylidramatisoitu eikä yliorganisoitu. Jo siirtymävaiheessa pyritään ennakoimaan monelta osin niitä toimintatapoja, joilla tehtävät aiotaan hoitaa nii- den muuttuessa jokapäiväisiksi.
Uusi palkkausjärjestelmä on haasteellinen tehtä- vä koko yliopistoyhteisön henkilöstölle, mutta erityisen vaativa esimiehille. Juuri ensikertaisuutensa vuoksi siir- tyminen uuteen järjestelmään on tavallista laajemmin yhteisöllinen prosessi, jossa opitaan yhdessä. Vaikka ko- kemuksia on haettu muualta, kukaan ei voi asettua op- pimestariksi.
Hyvän ennakkovalmistelun ohella arviointiryhmät varmistavat, että yliopistossa tehtävä vaativuuden arvi- ointi tapahtuu tasapuolisesti. Eri yksiköiden luokituk-
sesta tehdään profiili, jonka avulla tulevat esiin lisätar- kastelua edellyttävät poikkeavuudet. Tämän ohella eri työntekijäryhmiä tarkastellaan otannan avulla. Kaik- ki erimielisyystapaukset tulevat luonnollisesti arvioin- tiryhmään. Tarvittaessa pyydetään myös asiantuntija- lausuntoja.
Tasapuolisuuden toteutuminen on keskeinen edelly- tys sille, että uuden järjestelmän tavoite yliopiston toi- mintaa edistävänä saavutetaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse tasapalkkaisuutta edes samoissa tehtävissä.
Uuteen järjestelmään sisältyy merkittävänä osana hen- kilökohtainen osuus, jonka taitavalla käytöllä vasta saa- daan varsinainen hyöty. Tätä joustoelementtiä on uskal- lettava myös käyttää. Vanha sanonta ”sama palkka sa- masta työstä” saakin aivan uudenlaisen merkityksen.
Uuden järjestelmän myötä palkkaus tulee yliopistos- sa keskeisempään asemaan kuin aiemmin. On kuiten- kin huomattava, että sen merkitystä ei tule ylikorostaa.
Voidaan jopa arvioida, että uuteen järjestelmään sisäl- tyvien kehittämiskeskustelujen vaikutus on vähintään- kin samaa tasoa. Jokainen henkilö on ansainnut työnsä keskeisiä kysymyksiä käsittelevän, ainakin kerran vuo- dessa tapahtuvan keskustelun esimiehensä kanssa.
LYHYET
Yliopiston henkilöstöltä pyy- dettiin ehdotuksia, joilla voidaan parantaa työskentelytapoja, työ- paikan viihtyvyyttä, tuottavuutta, työmenetelmiä tai -välineitä tai muuten lisätä yliopistoyhteisön toimivuutta.
Vararehtori Timo Tiihosen joh- dolla toiminut aloitetoimikunta sai yhteensä 29 esitystä eri puolilta yliopistoa.
– Kampanja aktivoi kattavasti yliopiston eri osia ja eri henkilös- töryhmiä. Myös palkitsematta jää- neet aloitteet olivat ansiokkaita ja tärkeitä, Timo Tiihonen luonnehti.
Kampanja kuului 70. juhlavuo- den ohjelmaan. Seitsemän parasta pokkasi 150–300 euron palkkion.
Palkinnon saivat:
Kehittämispäällikkö Päivi Fad- jukoff, Agora Center: Hankkeiden kulujenseurannan ja raportoinnin parantaminen. Lomakorvausten si- sällyttäminen hankebudjetteihin.
Professori Jouko Huttunen, kasvatustieteen laitos: ”Toimiva tii-
mi” -tunnustuspalkinto yliopiston tukipalveluhenkilöstölle. Arvostuk- sen osoittaminen tukipalveluhen- kilöstön laadukkaalle toiminnalle johtamisen tukena ja takeena.
Assistentti Leena Hiltunen, tie- totekniikan laitos: Agoran ”osoite- järjestelmän” kehittäminen. Katui- hin verrattavat nimet käytäville.
Lehtori Anna-Marja Ihatsu, OKL:
Vanhan Normaalikoulun pihan ke- hittäminen Seminaarinmäen sydä- meksi. Asfaltin purkaminen ja istu- tuksien tekeminen pihaan.
Laboratorioteknikko Anssi Iko- nen, Kiihdytinlaboratorion pump- pujen laakerointien automaattinen kunnonseuranta.
Professori Sirpa Leppänen, kiel- ten laitos: Pysyvä työnohjausjär- jestelmä henkilökunnan käyttöön.
Työhön ja työyhteisöön liittyviä ongelmia ja haasteita käsittelevää keskustelutukea ja neuvontaa.
Yliopistonopettaja Pekka Piri- nen, taloustieteet: Liikennejärjes- telyt Mattilanniemen risteyksen toimivuuden ja turvallisuuden ke- hittämiseksi.
Aloitteilla ideoita toimivuuteen
Aino
Sallisesta ritarikuntien kansleri
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on kutsunut reh- tori Aino Sallisen Suomen Valkoisen Ruusun ja Suo- men Leijonan ritarikuntien kansleriksi 2005-2008. Hän seuraa tehtävässä ministeri Jaakko Iloniemeä.
Kansleri johtaa ritarikun- tien hallitusta ja esittelee hallituksen esitykset yhteis- kunnallisista ansioista jaet- tavista kunniamerkeistä ri- tarikuntien suurmestarina toimivalle tasavallan presi- dentille.
Akatemia tukee yhteishankkeita
– Akatemian toimikuntia on rohkaistu rahoittamaan yhteis- hankkeita. Niihin on voitu osoittaa erillistä rahoitusta. On myös ko- keiltu monitieteisiä arviointipanee- leita, Suomen Akatemian pääjoh- taja Raimo Väyrynen kertoi. Hän esitelmöi Monitieteisen tutkimuk- sen haasteita -seminaarissa Jyväs- kylän yliopistossa 26.1.
Tällä hetkellä akatemialla on meneillään viitisentoista monitie- teistä tutkimusohjelmaa.
Akatemia selvittää omaa moni- tieteisten hankkeiden rahoitustaan vuosilta 1997–2004. Katsauksella luodaan kuvaa tällaisten hankkei- den tuloksellisuudesta. Hanke tuottaa indikaattoreita seurantaa varten. Lisäksi sillä saadaan tietoa monitieteisten tutkimushankkei- den menestyksestä rahoituskilpai- lussa. Raportti valmistuu maalis- kuun loppuun mennessä.
LYHYET
Barcelonalaisen kuurojen kulttuurikeskuksen Pedro Segimo- nin palkinto on myönnetty Mark- ku Jokiselle.
Palkinnon perusteina ovat jatku- va työ ja väsymätön taistelu kuu- rojen aseman ja tasavertaisten mahdollisuuksien puolesta. Myös opetuksen ja informaation saavu- tettavuuden parantaminen sekä viittomakielen tunnustamisen edis- täminen mainittiin perusteluissa.
Pedro Segimon oli arvostettu taidemaalari ja kuurojen opettaja.
Espanjassa häntä pidetään kuuro-
jen perusoikeuksien puolustajien esikuvana sekä kuurojen kulttuu- rin ja identiteetin edistäjänä.
Jokinen on työskennellyt vuo- desta 1997 viittomakielisen luo- kanopettajakoulutusohjelman suunnittelijana ja 1998 elokuusta ohjelman koulutuspäällikkönä. Sii- nä työssä hän suunnittelee, kou- luttaa ja toimii yhteistyöhenkilönä.
Tehtäviin liittyy myös kansainvälis- tä yhteistyötä ja viittomakielialan koulutuksen asiantuntijan tehtäviä sekä kotimaassa ja ulkomailla.
Jokinen palkittiin Barcelonassa
Hallinnon liikettä liikunnalla
Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta uudisti hallintoaan vuo- den alussa. Liikunnan sosiaalitie- teiden ja liikuntakasvatuksen lai- tokset yhdistyivät liikuntatieteiden laitokseksi. Sen ja tiedekunnan kahden muun, liikuntabiologian- ja terveystieteiden laitoksen tutki- musta ja opetusta tukee vastaisuu- dessa koko tiedekunnan yhteinen palvelukanslia.
– Tiedekunta on todennut, että hallinnollisten ratkaisujen tulee tu- kea toiminnallisia ja sisällöllisiä ta- voitteita, kuten koulutusrakenteen muutosta, yliopistolaitoksen tulos- ohjausjärjestelmään sopeutumista sekä uuteen palkkausjärjestelmään siirtymistä, hallintopäällikkö Roo- pe Nieminen perustelee muutos- ta.
Fuusion etuina hän mainitsee mm. yhteistyön ja resurssien käy- tön tehostumisen, hallinnollisten päällekkäisyyksien poistumisen sekä pienille laitoksille tunnus- omaisten tuloksellisuuden kausi- vaihteluiden vähentymisen. Uudis-
tus perustuu tiedekunnan viime syksynä hyväksymään uuteen, vuoteen 2015 ulottuvaan toimin- tastrategiaan.
Tukipalveluja organisoidaan si- ten, että osin päällekkäisiä tehtä- viä suorittavista toimistoista muo- dostetaan tiedekunnan yhteinen palvelukanslia, jossa tehokkaat tii- mit huolehtivat sekä hallinnon että opetuksen ja tutkimuksen tarvitse- mien yhteisten tukipalvelujen tuot- tamisesta ja kehittämisestä. Koko tiedekunnan henkilömäärä on noin 200 määräaikaisessa virkasuhtees- sa työskentelevät mukaanlukien.
Uuden laitoksen henkilökuntaa sii- tä on noin 50.
Palvelukanslia on jo toteutettu opintoasianpalveluiden osalta ja se on tarkoitus ulottaa myöhem- min myös muihin tukipalveluihin.
Jo aikaisemmin tiedekunnassa ovat toimineet keskitetysti mm.
tekniset palvelut, av-palvelut, osa kansainvälisistä opiskelijapalve- luista sekä tieto- ja viestintäpalve- luista.
MAIJA LAPPI TARJA VÄNSKÄ-KAUHANEN
LYHYET
Sosiaalinen pääoma on aikam- me muotikäsitteitä, jonka nimissä luvataan yhtä hyvää ja kahta kau- nista. Samaa käsitettä käytetään sekä uusliberalismin puolustami- seen että sen vastustamiseen. Var- sinkin poliitikkojen puheissa sosi- aalista pääomaa uhkaa inflatorinen käyttö.
Käsitteen selkeyttämiseksi on tarpeen palata teorian lähtökohtiin sellaisena kuin ranskalainen sosio- logi Pierre Bourdieu (1930—
2002) sen esitti. Bourdieun mu- kaan sosiaalinen pääoma on epäta- saisesti jakautunut voimavara, jota toisille kasautuu, toisille ei. Bour- dieun näkökulma sosiaaliseen pää- omaan on hyvin kriittinen.
Suomen Akatemian tutkimusoh- jelma Sosiaalinen pääoma ja luot- tamusverkostot (SoCa) järjesti Ago- rassa tammikuussa suomalais- ranskalaisen kollokvion sosiaali- sesta pääomasta. Seminaarin pää- järjestäjä oli SoCa:n koordinaattori Pertti Jokivuori. Työkielenä oli ranska.
Jyväskylän kollokviossa puhui kaksi merkittävää Bourdieun työn jatkajaa, ranskalaiset Rémi Lenoir ja Francois Denord. He esittivät laajan katsauksen sosiaalisen pää- oman aatehistoriallisiin juuriin ja myös uusliberalistisen ideologian syntyyn Ranskassa 1930-luvulla.
Maailman kenties ensimmäinen
uusliberaalia talouspolitiikkaa to- teuttanut hallitus oli Daladier’n- Reynaud’n hallitus Ranskassa 1938–1940.
Bourdieun oppilas, Joensuun yli- opiston sosiologian professori M’hammed Sabour sovelsi oppi- isänsä teoriaa maahanmuuttajien perustamiin etnisiin ravintoloihin.
Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Martti Siisiäinen puo- lestaan täsmensi käsiteanalyysia vertaamalla Bourdieun teoriaa so- siaalisesta pääomasta samalla ni- mellä kulkeviin amerikkalaisiin slo-
ganeihin, jotka ovat saaneet liian- kin hallitsevan aseman suomalai- sessa yhteiskuntapoliittisessa kes- kustelussa.
Kollokvion oheisohjelmana näh- tiin ranskalainen dokumenttifilmi Pierre Bourdieun elämästä ja ajat- telusta. Vasta perustettu SoCa-ver- kosto on hyvää vauhtia kansainvä- listymässä. Se valmistelee suoma- lais-ranskalaista jatkotapahtumaa, joka pidetään Suomen Pariisin-ins- tituutissa.
Osmo Pekonen
Suomalais-ranskalaista yhteistyötä
Edessä seminaarin pääesiintyjät, professorit François Denord ja Rémi Lenoir.
PERTTI JOKIVUORI
Jyväskylän yliopistosta val- mistui 1367 maisteria vuonna 2004, tavoite oli 1285. Jyväskylä on jo kolmatta vuotta maan toisek- si suurin maisterikouluttaja. Tohto- reiden ennätyksellinen määrä 113 jäi hieman jälkeen 119:n tavoit-
teesta.
Turun yliopistossa on tutkittu yliopistojen tuloksellisuutta Kota- tietojen perusteella. Kun otetaan huomioon koko koulutus- ja tutki- mustehtävien kirjo, ylivoimaisesti tuloksekkain on Helsingin yliopis-
to ja seuraavina tulevat Turun yli- opisto, Jyväskylän yliopisto, Tam- pereen yliopisto, Oulun yliopisto ja Kuopion yliopisto. Tuloksellisten tieteenalojen joukkoon Jyväskylän yliopistosta nousivat luonnon- ja yhteiskuntatieteet.
Ennätyksiä ja tuloksellisuutta
Professori Heikki Lyytisen ryhmän kehittämän ”Ekapelin” pe- laamisesta on saatu lupaavaa näyt- töä lukemisongelmien lieventämi- sestä. Projektipäällikkö Ulla Richardsonin johtaman yhteiseu- rooppalaisen hankkeen myötä tie- tokonepeli toteutetaan myös eng- lannin-, saksan- ja hollanninkielisi- nä versioina.
Nelivuotinen Graphogame-han- ke kehittää lapsiystävällistä tieto- konepeliä edelleen ja tutkii kirjain- äänne -yhteyttä harjoittavan pelin vaikutusta luku- ja kirjoitustaitoon.
Agora Centerin koordinoimaa han- ketta tukee Euroopan komission Marie Curie -huippututkimusohjel- ma ja sen budjetti on reilut 2 mil- joonaa euroa.
– Jos lapset pääsevät harjoittele- maan lukemisvalmiuksia ajoissa, tuloksilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Kielten kirjoitusjärjes- telmillä on suuri vaikutus lukemi- sen oppimiseen. Hankkeessa tutki- taankin erityyppisiä kieliä niiden kirjoitusjärjestelmien mukaan, Heikki Lyytinen perustelee.
Jyväskylän yliopistosta val- mistuneiden työ vastaa hyvin hei- dän koulutusalaansa. Vain muuta- ma prosentti ilmoitti, että heidän työnsä ei vastaa lainkaan heidän koulutusalaansa. Työ vastasi myös hyvin heidän koulutustasoaan.
Tämä selvisi Jyväskylän yliopis- ton tutkimus- ja rekrytointipalvelu- jen teettämässä tutkimuksessa, jo- ka tehtiin nyt kuudetta kertaa.
Lukuvuonna 2003–2004 valmis- tuneista 1164 maisterista kyselyyn vastasi yli puolet. Suurin osa (39
%) oli vakituisessa kokopäivätyös- sä, mutta lähes yhtä moni (36 %) oli määräaikaisessa työssä. Työttö- mänä oli 4,5 % ja jatko-opintoja suoritti 6,2 %. Parhaiten työllistyi- vät erityisopettajat ja informaatio- teknologian osaajat.
Pääasiallisin työnantaja oli kun- ta tai kuntayhtymä. Seuraavaksi eniten oli sijoittunut yliopistojen tai korkeakoulujen sekä suurten, yli 250 henkilöä työllistävien yri- tysten palvelukseen. Keski-Suo- messa työskenteli 35 % ja Uudella- maalla 22 %.
Kaikkien vastanneiden keski- määräinen bruttopalkka oli 2254 euroa kuukaudessa. Palkat vaihte- livat merkittävästi, pienin oli 800 euroa ja suurin 5000 euroa. Kor- keapalkkaisin pääaine oli toiminta- terapia (2880 euroa kuussa). Hy- vin ansaitsivat myös kauppatietei- lijät, tietotekniikan osaajat ja tietyt kasvatustieteen erikoisosaajat.
Tutkimuksessa oltiin myös kiin- nostuneita siitä, mitä valmistuneet tekisivät, jos saisivat aloittaa yli- opisto-opinnot uudelleen.
– Suuri osa ilmoitti, että he opis- kelisivat lisää sivuaineita. Tulos on ristiriidassa nykyisten nopean opiskelun tavoitteiden kanssa, ura- ohjaaja Annamari Rovamo ker- too.
Moni vastaaja olisi myös kaivan- nut lisää opinto- ja uraohjausta opiskeluaikanaan. Valmistuneet vaikuttivat melko tyytyväisiltä tut- kintoonsa, vajaa kolmannes suorit- taisi nykyisen tutkintonsa sellaise- naan. Pääainetta vaihtaisi vain har- va valmistuneista.
www.jyu.fi/rekrytointi/sijseur.htm
Valmistuvat työllistyvät hyvin
Parhaiten ansaitsevat toimintaterapeutit ja kauppatieteilijät
Ekapeli EU-hankkeena useille kielille
Jyväskylän yliopiston kirjastossa on otettu käyttöön uusi Nelli-tie- donhakujärjestelmä (National Elec- tronic Library Interface), jonne on koottu eri tieteenalojen tietokan- toja, kirjastoluetteloja, hakuteok- sia, elektronisia lehtiä ja muuta elektronista aineistoa.
Nelliä voi käyttää portaalina ja edetä sen kautta aineistojen omil- le sivuille. Nelli vastaa tässä mie- lessä kirjaston nykyistä JYKe-tieto- kantaa, jonka se tulee vähitellen korvaamaan. Nelli tarjoaa kuiten- kin myös uusia palveluja. Osa ai- neistosta on monihaun piirissä, jolloin yhdellä Nelli-haulla voi ha- kea samanaikaisesti vaikka useas- ta eri tietokannasta. Käyttäjä voi kohdistaa hakunsa joko valmiiksi koottuihin pikahakuryhmiin tai käyttää monipuolisempia haku- mahdollisuuksia ja valita itse ai- neistoja, joihin haku kohdistuu.
Myöhemmin otetaan käyttöön personoidut palvelut, jolloin käyt- täjä voi esimerkiksi koota omia ai- neistolistojaan. Tämä tulee mah- dolliseksi siinä vaiheessa, kun Nel- liin pystyy kirjautumaan omilla tunnuksillaan.
Jyväskylän yliopiston verkkoon kytketyiltä koneilta on käyttöoi- keus kaikkiin Nellin aineistoihin.
Verkon ulkopuolelta voi päästä vain ilmaisaineistoihin. Yliopiston verkkoa voi kuitenkin etäkäyttää.
Tähän löytyy ohjeita kirjaston net- tisivujen kautta.
Myös muut Suomen yliopistokir- jastot ottavat Nellin käyttöön oman aikataulunsa mukaisesti. Tu- levaisuudessa Nelli tulee laajene- maan ammattikorkeakoulujen kir- jastoihin ja yleisiin kirjastoihin.
Linkki Nelliin löytyy kirjaston kotisivulta http://kirjasto.jyu.fi
Lisätietoja: Annikki Järvinen, an- nikki.jarvinen@library.jyu.fi
Nelli tuli kirjastoon
LYHYET
TEKSTI Anitta Kananen KUVAT Uuve Södor
Perhetutkimus on monen alan juttu
Teema tieteenalaa keskeisempi
Y
hdelle levon ja mukavan olon tyyssija, toisel- le kauhun paikka. Joillekin hoivan ja huolenpi- don satama, monelle väkivallan kokemisen tila.Se on tietysti perhe. Kaikille tuttu, mutta eri asioita tar- koittava.
Perheen käsitettä ei ole helppo määritellä. Kimmo Jo- kisen mielestä ei tarvitsekaan. Sen merkitys eri ihmisille on niin vaihteleva, että yhteistä nimittäjää on vaikea löy- tää. Perhe muuttuu, eivätkä vanhat mallit enää päde. Esi- merkiksi yksilöllistymistrendi näkyy perheissäkin. Ero- taan helpommin, jos vaatimukset ovat ristiriidassa omi- en suunnitelmien kanssa.
– Tunnesiteetkin voivat risteillä perheen ohi, esimer- kiksi nuoren seurustelukumppani voi olla hänelle per- hettä rakkaampi. Perhe voi rentouttaa, toisia se ahdis- taa, jotkut elävät siinä jopa jatkuvassa väkivallan pelossa, Kimmo Jokinen luettelee.
Hän on palannut sosiologian yliassistentiksi perhetut- kimuksen professuurista, mutta jatkaa aiheen parissa ja Perhetutkimuskeskuksen johtoryhmässä.
Kimmo Jokinen odottaa kiinnostuneena keskustelu- avauksia perheen paikasta muotoaan hakevassa hyvin- vointivaltiossa. Lapsiperheiden taloudellinen tilanne on joka tapauksessa huonontunut, lisät ja muut tukimuodot ovat viime vuosina reaalisesti pienentyneet.
– Vielä 1990-luvulla käytiin keskustelua lesbo- ja ho- mosuhteista, mutta sen jälkeen on ollut näköalatonta.
– Kohde on perhetutkimuksessa tieteenalaa isompi
juttu, Kimmo Jokinen uskoo. Jotkut kysymykset liitty- vät niin moneen teemaan, ettei yhden tieteenalan keinoin saada tyydyttäviä vastauksia.
Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiede- kunnassa 15 vuotta toiminut Perhetutkimuskeskus on alusta alkaen ollut monitieteisyyden asialla. Suomessa ainutlaatuinen yksikkö koordinoi myös valtakunnallis- ta perhetutkimuksen tutkijakoulua. Siinä on opiskelijoi- ta erityispedagogiikasta, kasvatustieteestä, psykologiasta, sosiaalityöstä, yhteiskuntapolitiikasta ja sosiologiasta.
Ohjaajia eri aloilta
Jatko-opiskelijoille pyritään järjestämään ohjaaja myös eri tieteenalalta. Kimmo Jokisen mielestä menettely tuo monipuolisuutta ja avartaa näkökulmia. – Ulkopuoli- nen tekee usein ne osuvimmat kysymykset.
Vuoropuhelu vaatii toki aikaa ja opettelua. Metodit voivat olla hyvinkin poikkeavia, siinä missä psykologit keräävät empiiristä aineistoa, sosiologit ovat innostuneet narratiivisesta otteesta.
– Keskustelu ja ohjeet voivat mennä ristiinkin, Joki- nen myöntää. Silloin oman tieteenalan periaatteet ovat ratkaisevia. Kokemukset eri alojen yhteistyöstä ovat kui- tenkin reilusti plussan puolella, joten vuoropuhelua kan- nattaa kehittää.
Perhetutkimuskeskuksen professuuria nyt hoitava Ul- la Kinnunen näkisi mielellään ison monitieteisen perhe- tutkimushankkeen saavan rahoitusta. Ideaksi on keskuk-
Ulla Kinnunen tuntee työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat ja ratkaisut.
Kimmo Jokisen työpöydällä on esillä omaa perhettä.
sen johtoryhmässä kaavailtu mm. eroa ja naimisiinme- noa, molempiin löytyy monia kiinnostavia näkökulmia eri aloilta. Psykologina Kinnunen toivoisi näistä hyppy- siinsä isoa pitkän ajan seuruuaineistoa.
Ulla Kinnuselle ominta ovat tutkimukset työn ja per- heen yhdistämisestä. Hän on kiinnostunut siitä, kuinka kokemukset siirtyvät elämänalueelta toiselle.
– Siirrännällä tarkoitamme sitä, kuinka kokemukset työstä, esimerkiksi kuormittuneisuus ja väsymys, siirty- vät perheeseen ja vaikuttavat puolison tai lasten hyvin- vointiin. Suunta voi olla myös perheestä työhön.
Koti joustaa, työ ei
Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että ylemmät toimi- henkilönaiset ovat kovemmilla työn ja perheen yhdistä-
misessä kuin vastaavassa asemassa olevat miehet. Tulos kertonee siitä, että kotitöissä pätevät vanhat roolit. Per- heen ja vaativan työn yhdistäminen on edelleen vaike- ampaa naisille kuin miehille. Kuitenkin Ekonomiliiton kanssa tehdyssä tutkimuksessa johtotehtävissä toimivat miehet tuntuivat yllättäen kokevan työn ja perheen yh- teensovittamisen naisia ongelmallisempana.
– Ehkä naiset tiesivät mihin ryhtyä. Toki voi olla myös niin, että he eivät tunnusta ongelmia, koska se sotisi hei- dän valintaansa vastaan, Ulla Kinnunen tulkitsee.
Ajan puute ja kuormittuneisuus eri elämänalueilla tuottavat eniten ongelmia. Tyypillistä on, ettei työ jousta kotiasioiden vuoksi, toisinpäin kyllä. Suomessa ei ole to- tuttu viemään yksityisasioita työpaikalle.
– Mitä miesvaltaisempi työyhteisö, sitä vähemmän siellä tuodaan perhettä esille.
Keskus löytyy Agorasta
1990 perustettu Perhetutkimuskeskus sijaitsee Agorassa. Se kuuluu yhteiskuntatieteelliseen tie- dekuntaan ja sillä on rehtorin asettama johtoryh- mä. Yliopiston tutkimusyksikköpolitiikan mukai- sesti määräaikaisen keskuksen meneillään oleva viisivuotiskausi kattaa vuodet 2004–2009.
Henkilökunta
Professuuri, jonka virantäyttö on kesken. Tehtävää hoitaa Ulla Kinnunen. Erikoistutkijana työskente- lee Marja Leena Böök ja toimistosihteeri on Arja Hartikainen. Lisäksi keskuksessa toimii viisi hen- kilöä tutkimustehtävissä.
Marianne Notko kehuu perhetutkimuksen ilmapiiriä.
Teoriat ovat hyvin erilaisia, jopa ristiriitaisia.”
Väkivallan kertomuksia
Marianne Notko tekee perhetutkimuksen tutkijakou- lussa sosiologian väitöskirjaa vallankäytöstä ja väkival- lasta perhesuhteissa.
Työ kattaa laajasti fyysisen ja henkisenkin väkivallan puolisoiden, lasten ja vanhempien sekä esimerkiksi ano- pin ja miniän välillä. Aineistona on 41 eri ikäisen naisen kirjoitukset kokemuksistaan. Narratiivinen tutkimusote antaa mahdollisuuden pohtia perheessä tapahtuvaa val- lankäyttöä ja siitä kertomisen mahdollisuuksia.
Suomessa henkinen väkivalta ja muissa perhesuhteis- sa kuin parisuhteissa tapahtuva väkivalta on vielä hyvin vähän tutkittu ja keskusteltu alue.
– Eräs kirjoittaja kuvaa henkistä väkivaltaa sekavak- si vyyhdiksi, johon ei saa otetta. Henkinen väkivalta on raskas ja koko elämään voimakkaasti vaikuttava asia. Toi- von tutkimukseni osaltaan auttavan tiedon ja jäsennys- tapojen, uusien tarinamallien tuottamisessa, Marianne Notko kertoo.
Tutkijakoulun monitieteellisyys tarjoaa haastetta väit- telijälle. Seminaareja tarjotaan mahdollisuuksien mu- kaan eri alojen jatko-opiskelijoita ajatellen.
– Perhetutkimuksen teoriat ovat hyvin erilaisia, jopa ristiriitaisia. Oma näkemys saa välillä tarpeellista virkis- tystä uusista ideoista ja lähestymistavoista, tuleva toh- tori kuvailee.
Tutkijakoulu jakaantuu neljään pienryhmään. Hyvin- vointi ja -palvelut, muuttuvat perherakenteet, lapset ja lapsuus sekä gender muodostavat toiminnan ytimen.
– Omassa gender-ryhmässäni on mukava, keskustele- va ilmapiiri. Täällä on mainiot puitteet tehdä väitöskir- jaa, tuntee olevansa omiensa joukossa. Joukko on myös sen verran heterogeeninen, että rakentavaa keskustelua syntyy, Notko kehaisee.
”
T
utkijantyötä aloittelevalle päätös lasten hankki- misesta on iso asia. Vaakakupissa painavat mo- net järkisyyt perheen perustamista vastaan. Lap- set vaativat ennen kaikkea aikaa ja rahaa, eikä kumpaa- kaan akateemisen uran alussa ole liiaksi. Tulot koostu- vat pienistä pätkistä, joiden varaan ei suuria suunnitel- mia rakennella.Riikka ja Petteri Niemi ovat työhönsä sitoutuneita tutkijoita ja aikovat edetä sillä tiellä. Lisäksi toiveena oli saada myös yhteinen perhe ja lapset.
– Minulle ratkaisu oli ihan selvä. Halusin ehdottomasti lapsia. Ja jos olisin joutunut valintatilanteeseen tutkimus- työn ja lasten välillä, niin silloin olisin ollut valmis etsi- mään muita työvaihtoehtoja, Riikka sanoo.
Juuri filosofiasta lisensiaatintyönsä valmistellut Pette- ri Niemi muistelee, että työtilanne Ilmarin syntyessä oli lievästi sanottuna hankala. Hän kulki osan ajasta opetta- massa Jämsässä ja Riikka aloitteli juuri jatkotutkimusta.
Nyt viisivuotias Ilmari sai seurakseen kaksi vuotta sit- ten pikkusisko-Ilsen. Vanhempien työtilanne oli paran- tunut tällä välin. Riikka-äiti oli assistentti yhteiskunta-
politiikan oppiaineessa ja Petteri-isä tutkijana akatemi- an projektissa. Nyt hän on tutkijaopiskelijana niin sano- tulla rehtorin rahalla.
Tieteentekijän kekseliäisyydellä Riikka ryhtyi ratko- maan yhtälöä, jossa ratkaistavana oli kuinka Ilse ja Ilma- ri voisivat olla kotihoidossa Ilsen kahden vuoden ikään saakka. Hankalimpana muuttujana lausekkeessa oli raha.
Yhden tutkijan palkalla ei olisi elämää kustannettu.
Ilse ja Ilmari olivat kotona niin, että yhden arkipäivän viikossa heidän kanssaan oli isä, toisen palkattu hoita- ja ja kolme päivää osittaista hoitovapaata omasta työs- tään ottanut äiti.
Osittainen hoitovapaa uutta
– Olin ilmeisesti omalla laitoksellani ensimmäinen osit- taiselle hoitovapaalle jäänyt työntekijä, Riikka arvelee.
Yhteiskuntapolitiikan yksikössä tilanteeseen suhtaudut- tiin hänen mielestään todella hienosti. Opetus voitiin ja- kaa sijaisen kanssa ja vastaanotot saattoi järjestää jousta- vasti oman aikataulunsa mukaan.
Lapsiperheessä aika käytetään tarkasti
Jousto auttaa akateemisessa arjessa
TEKSTI Anitta Kananen KUVA Uuve Södor
– Miinuspuolelle voi laskea sen, että omalle tutkimuk- selle jäi silloin aika vähän aikaa, Riikka arvioi. Nyt lapset ovat kodin lähellä päivähoidossa ja Riikka on palannut kokoaikaiseksi assistentiksi.
Hän muistuttaa, että saadessaan rahoitusta nuori tut- kija tavallaan antaa lupauksen väitellä. Se pitää joskus lu- nastaa. – Kaksi lasta on vielä ”tavallista”. Kolmannen koh- dalla saatetaan jo katsoa, että ei tuo varmaan taida täällä tosissaan ollakaan.
Laitoksella löytyy ymmärrystä
Filosofian puolellakin ymmärrettiin nuoren isän ajan- käytön ongelmat. Työn saattoi järjestää joustavasti.
Petteriä ei ole patisteltu, vaan hän on voinut keskittyä omaan tahtiinsa.
Riikka ja Petteri Niemi kehuvatkin yliopistoa perheel- liselle hyvänä paikkana juuri joustavan ajankäytön puo- lesta. Samasta asiasta löytyvät hankaluudetkin.
– Seminaareja järjestetään yleensä iltaisin tai viikon- loppuisin. Niihin on hankala perheellisen päästä. Ajatuk-
sena on, että muualta tulevat pääsevät paremmin mu- kaan, mutta Niemen perhe rauhoittaisi illat ja viikonlo- put mieluummin omaksi yhteiseksi ajakseen. Kotonakin on työtila, mutta tavoitteena on tehdä tutkimusta pää- asiassa laitoksella.
Vaikka toimeentulon epävarmuus rassaa erityisesti lapsiperhettä, isompi vaje on sittenkin ajasta, ja nimen- omaan tehokkaasta ajasta. Jos on joutunut valvomaan lasten vuoksi, ei työteho voi olla täysipainoinen. Onnek- si tutkijana voi järjestää työnsä ja tehdä välillä rutiini- luontoisempia asioita. Pienten lasten huoltaja häviää ai- kakilpailussa kirkkaasti nuorelle sinkulle.
Perhe toki myös tuo arjen saldoon puhdasta plussaa.
Lasten kanssa touhuaminen irrottaa ajatukset nopeasti työasioista ja avartaa näkemään asioita monipuolisem- min.
– Tietää ainakin, miksi tekee omaa työtään. Elämänva- linnat kiinnostavat myös työpaikalla ja valinnoista jutel- laan. Niemet arvelevat, että naiskysymyksen rinnalle on nyt nousemassa perheeseen liittyvä keskustelu.
Porukalla pulkka luistaa. Niemen perheessä lapset vaikuttavat vauhtiin.
Opetusministeriön työryhmä ehdotti marraskuussa, että korkeakouluopiskelijoiden opintolainan valtionta- kaus korotetaan 220 eurosta 300 euroon kuukaudessa.
Samalla työryhmä esitti opintolainavähennystä valmis- tumisen jälkeiseen verotukseen.
Vähennysoikeus vaatisi tutkinnon suorittamisen vii- dessä vuodessa. Määräajan voi kuitenkin ylittää kahdel- la vuodella. Lisäksi henkilökohtaiset syyt, kuten äitiys- ja isyysvapaa, voivat antaa vielä kaksi lisävuotta.
Opintolainavähennykseksi ehdotetaan 30 prosenttia opintolainasta 2500 euroa ylittävän omavastuuosuuden osalta. Vähennys tulee käyttää kymmenen vuoden kulu- essa tutkinnon suorittamisesta. Ehdotus koskee syksyllä
2005 opiskelunsa aloittavia.
JYY:n sosiaalisihteeri Arto Alajoutsijärvi on varauk- sellinen uudistuksen suhteen.
– Esitys on varsin sekava ja hallinnollisesti raskas to- teuttaa. Toki opintolainan valtiontakauksen korottami- nen on positiivista, mutta lainan vähennysoikeus koh- dentuu vasta valmistumisen jälkeen.
Opiskeluajan toimeentuloon on enemmän hyötyä asu- mislisän vuokrakaton nostamisella. Se nousee 252 eu- roon kuukaudessa marraskuun alussa.
Omalla rahalla vai lainatulla?
Eläminen ei ole ilmaista opiskelijallekaan. Opintorahan ja asumislisän varassa voi yrittää sinnitellä, mutta se vaa- tii jokaisen sentin äärimmäistä venyttämistä. Lisäavuksi voi nostaa opintolainaa, mutta esimerkiksi epävarma työllistymistilanne saattaa hillitä lainanottoa.
Moni nostaa elintasoaan käymällä opiskelujen ohes- sa töissä. Yhteisöviestintää opiskeleva Kukka Eerola teki myyjän töitä ensin kesäisin, mutta kun tilaisuus tarjoutui, hän jatkoi työskentelyä osa-aikaisesti myös talvella. Työ- putki katkesi, kun Eerola lähti vaihto-oppilaaksi.
– Minulle työnteko oli mukavaa vastapainoa opiske- lulle. Opintolainaa en ole ottanut enkä haluaisikaan ot- taa. Luulen, että monilla on nykyään varsin korkea kyn- nys lainan ottoon. En kuitenkaan usko, että voisin tulla toimeen pelkällä opintorahalla ja asumislisällä.
– Ilman vanhempien rahallista tukea olisin varmasti tehnyt töitä vielä enemmänkin. Nyt pystyin jopa säästä- mään palkoista Saksassa vietettyä lukukautta varten.
Ruuasta ei tingitä
Kukka Eerolan mielestä ruoka on yksi tärkeimmistä asi- oista, kun mietitään sitä, mitä inhimilliseen opiskelija- elämään kuuluu.
Verovähennystä opintolainasta
TEKSTI Terhi Paakkinen
Vanhempien kukkaro on tärkeä tukimuoto
– En ole halunnut tinkiä ruuan laadusta. Makaronit ja tonnikalat eivät minua innosta, mieluummin säästän jostain muusta. En esimerkiksi tuhlaile baarissa käydes- säni eikä savuttomalla kulu rahaa myöskään tupakkaan.
– On kohtuullista, että opiskelijakin voi ainakin silloin tällöin käydä esimerkiksi elokuvissa tai teatterissa. Tai os- taa vaatteita, jos niitä tarvitsee. Siis hieman ekstraa pe- rustarpeiden päälle, Kukka Eerola tuumii.
Tukien varassa
24-vuotias humanisti on valinnut toisen tien. Hän ei ole halunnut sotkea opiskelujaan samanaikaisella työssä- käynnillä.
– En usko, että motivaatiota olisi riittänyt molem- piin. Siksi halusin keskittyä opiskeluun. Kesätöitä olen kyllä hakenut, mutta vain yhtenä kesänä on onnistanut sen suhteen. Tämän vuoksi olen opiskellut myös kesät ja nostanut opintotukea myös silloin.
Toisin kuin Eerola, humanistiopiskelija ei ole epäillyt nostaa opintolainaa.
– Kyllähän pelkällä opintorahalla ja asumislisällä tuli- si ehkä toimeen, jos jaksaisi joka päivä laskea, riittävätkö rahat makaronipussiin. Minä en kuitenkaan sellaista ole halunnut tehdä, joten olen nostanut lainaa ensimmäi- sen opiskeluvuoden keväästä asti. Sillä tavoin olen voinut käyttää rahaa esimerkiksi harrastuksiin. Myös perintei- sen opiskelijaelämän viettäminen on minusta oleellinen osa opiskeluaikaa.
Tutuilta vippiä
Nuorelta mieheltä löytyy kokemusta myös rahojen lop- pumisesta.
– Onhan sitä joskus käynyt niinkin, että kuun alku- päivinä varallisuus on ollut vähissä. Jos lainaa on ollut jäljellä, olen nostanut sitä, mutta joskus on myös pitänyt lainata rahaa joltakin. Tiukan paikan tullen myös omat vanhemmat ovat avustaneet.
Koetko jääneesi jostain paitsi vähäisten tulojen takia?
– Matkustelu lienee yksi niistä asioista, joka on kar- siutunut pois listalta. Kotimaassa liikkuminen on tietys- ti elinehto, mutta ulkomaanmatkailua ei näillä varoilla ole voinut juuri harrastaa. Opintorahan voisi nostaa toi- meentulotuen tasalle niin se riittäisi paremmin elämi- seen.
Tällainen on opintotuki
• Yliopistossa opiskelevan tilille kolahtaa joka kuu- kausi 259,01 euroa opintorahaa (brutto).
• Asumislisää saa 80 % hyväksyttävistä asumisme- noista. Vuokrakaton 214,44 euroa ylittävältä osalta asumismenoja ei oteta huomioon (marraskuusta al- kaen katto on 252 euroa). Tietyt perhesyyt voivat estää asumislisän saamisen, mutta näissä tapauksis- sa opiskelija voi hakea yleistä asumistukea.
• Opintolainaa saa halutessaan nostaa 220 euroa kuukaudessa.
Lisätietoja: www.kela.fi
Foreign students and financial aid
Kela (The Social Insurance Institution of Finland) provides certain amount of student financial aid for all the Finnish students. There is, however, an on- going debate about whether the aid is adequate for living. But what about the hundreds of foreign stu- dents in Finland? How can they cover the expenses?
When a person comes to Finland just to study, he or she receives no benefit from Kela. Student finan- cial aid is provided only if the foreign student lives permanently in Finland and there is another reason for staying here, apart from studying. Examples of such are working, family ties or remigration. Thus, for example, an exchange student is not entitled to Kela’s financial aid.
The standard of living of foreign students therefo- re depends on the possible student financial aid from their home country, parents’ support and also the student grants provided by, for instance, the exchange programme Erasmus.
– The study grant by Erasmus is not very big, so unfortunately it does not cover the expenses of the whole exchange period, says Laura Laamanen, student exchange coordinator of the University of Jyväskylä. – It seems there is great variation on the amounts of money the students receive, depending on the home countries and the financial aid that they provide their students.
S
lovakin opiskelu helpottuu tulevaisuudessa mer- kittävästi, kun jyväskyläläiset Virpi Ahola ja Elise Kajander-Pirojenko saavat valmiiksi opiskelujen ohessa työstämänsä suomi-slovakki-suomi -sanakirjan.Aiemmin slovakin harrastajat ovat joutuneet tyytymään pieneen turistisanakirjaan, joka ei täysin vastaa heidän tarpeitaan. Uudesta sanakirjasta on tehty kustannusso- pimus WSOY:n kanssa.
Ei pelkästään venäjän opiskelijoille
Aikanaan kulttuurisopimuksen puitteissa Jyväskylään päätynyttä slovakin kieltä ja kulttuuria on voinut opis- kella yliopistossa jo yli 25 vuotta. Jyväskylän yliopisto on ainoa paikka Pohjoismaissa, jossa kyseinen aine kuuluu opetustarjontaan. Aktiivisesti toimivan slovakin ainejär- jestö Tatran innokkaimmat jäsenet kokoontuvat lähes viikoittain muun muassa elokuvien, urheilun tai kes- kustelun merkeissä. Aiemmin pääosin venäjän opiske- lijoista koostuneen joukon tausta on monipuolistunut.
Tänä päivänä slovakkia opiskelee muun muassa muuta- ma luonnontieteilijä.
– Slovakin kielen taitaminen voi auttaa esimerkiksi oman alan tutkimuksessa. Lisäksi monet aloittavat kielen ja kulttuurin opiskelun pelkästään uteliaisuuden vuoksi tai siksi, että heillä on esimerkiksi kavereita Slovakiasta,
slovakin opettaja Anna Kyppö kertoo.
Jyväskylässä slovakin kielestä ja kulttuurista tarjotaan perusopinnot, mutta haluttaessa opintoja voi laajentaa aineopintoihin täydentämällä Jyväskylän opintoja Slova- kiassa bratislavalaisessa Comeniuksen yliopistossa.
Myös työelämän tarpeisiin
Kaisa Leinonen ja Tapani Hynynen ovat opiskelleet slo- vakin kieltä ja kulttuuria kolme vuotta ja perusopinnot alkavat olla loppusuoralla. Venäjän pääaineopiskelijana Leinonen kävi ensin yhden pakollisen kurssin slovak- kia ja innostui sen myötä jatkamaan. Kevätlukukaudek- si hän on lähdössä Slovakiaan ja suunnittelee vakavasti myös aineopintojen suorittamista. Hynysen pääaine on puolestaan hungarologia, hänet toi slovakin pariin Un- karin ja Slovakian pitkä yhteinen historia.
– Jos opiskelee Suomen historiaa, täytyy jossain vai- heessa perehtyä myös Ruotsin menneisyyteen. Vastaa- va tilanne on Slovakian ja Unkarin välillä, Hynynen ker- too.
Sekä Leinonen, Hynynen että Tatran puheenjohtaja Petteri Peuranen ovat osallistuneet Slovakiassa järjestet- täville kesäkursseille, joille osallistuu opiskelijoita ympä- ri maailman. He kertovat, että lyhyemmilläkin matkoil- la pystyy aktivoimaan kieltä, kun käyttää sitä rohkeas-
Jyväskylän pohjoismainen harvinaisuus
Slovakki on portti slaavilaisuuteen
TEKSTI Terhi Paakkinen KUVA Uuve Södor
ti. Kaikki kolme ovat myös valmiita toimimaan slovakin parissa myös työelämässä, sillä esimerkiksi kääntäminen sekä slovakialainen kulttuuri kiinnostavat.
Apua opiskeluun
Uuden sanakirjahankkeen lisäksi slovakin kielen ja kult- tuurin opiskelun avuksi on valmisteilla Virtuaalislovak- ki-palvelu, jossa kieltä voi opiskella alkeista asti. Kehi- tystä siis tapahtuu, mutta sekä opiskelijat että opettaja toivovat, että vanha slaavilainen kieli ja kulttuuri saisi- vat paremman aseman Jyväskylän yliopistossa.
Anna Kypön (alh.vas.) seurassa slovakin opiskelijat Linnea Rönnholm, (vas.) Hanna Marttala, Marika Päivärinta, Jarmo Vanhanen, Tapani Hynynen, Terhi Montonen, Petteri Peuranen ja Riikka Montonen.
Kieli keskeltä Eurooppaa
• Slovakkia puhutaan sillä Euroopan keskusalueella, jolta slaavilaiset kielet levisivät länteen, itään ja etelään
• Slovakki on kirkkoslaavin alkukieli ja Euroopan kolmas kirkollinen kieli latinan ja kreikan rinnalla
• Slovakia sijaitsee yhdistävänä linkkinä strategises- ti aivan Itävallan, Tshekin, Puolan, Ukrainan ja Un- karin välissä.
• Slovakia on 1000-vuotisen Unkariin liittyneen his- toriansa vuoksi myös ikkuna Unkarin kulttuuriin
• Jyväskylän yliopisto on ollut liki 30 vuotta ainoa Pohjoismaissa slovakin opetusta tarjonnut yliopisto.
LIIKUNTA JA TERVEYS
U
uden työterveyshuoltolain mukaan työntekijäl- lä on halutessaan oikeus mittauttaa työnsä fyy- sinen ja psyykkinen kuormittavuus. Lain kirjain on kuitenkin melko turha, ellei käytössä ole helppoa ja luotettavaa menetelmää stressin mittaukseen.Tällaista menetelmää ollaan nyt jo testaamassa. Työtä tehdään Tekesin kaksivuotisessa miljoonan euron tutki- mushankkeessa, josta vastaa liikuntateknologian profes- sori Heikki Rusko. Se kulkee nimellä Työn kuormituste- kijöiden ja työntekijän kuormittuneisuuden objektiivisen mittausmenetelmän kehittäminen ja käyttöönotto.
Hankkeen taustalla on yli kymmenen vuoden työ lii- kuntabiologiassa ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimus- keskuksessa, KIHU:ssa.
Sykevälimittauksen avulla saadaan tietoa hermoston autonomisen säätelyn tilasta ja sitä kautta kuormituk- sesta. Esimerkiksi urheilijoiden ylikuntoa tutkivat testa- ukset ovat antaneet hyvää taustaa.
Psykologian puolelta tiimissä ovat tiiviisti Ulla Kinnu- nen ja Saija Mauno. Heidän alallaan on tehty paljon ky- selyihin ja haastatteluihin perustuvia tutkimuksia stres- sin kokemuksesta. Matematiikan keinoin aihetta on lä- hestynyt mm. Sami Saalasti väitöstyössään. Palaset on tarkoitus yhdistää ja laatia käyttömalleja työterveyshuol- lon ammattilaisten käyttöön.
Yliopiston projektin lisäksi on käynnissä on KIHU:n kaksivuotinen Tekes-projekti, jossa kehitetään urheiluun ja liikuntaan liittyviä sovelluksia.
Tutkimusta päivä kerrallaan
– Psyykkisen kuormituksen yhteyttä fysiologiaan on tutkittu paljon, mutta tähän saakka laboratorio-olosuh- teissa. Nyt mennään työpaikalle, todelliseen tilantee- seen, Heikki Rusko kuvailee.
Tavoitteena on mitata työntekijän kuormitusta nor-
Stressaako työsi tosiaan?
Mittausmenetelmä
kuormitusta kuvaamaan
Heikki Rusko esittelee
sykevälimittauksissa käytettävää pantaa.
TEKSTI Anitta Kananen KUVAT Uuve Södor
maalin työpäivän sisällä. Nykyisin käytössä olevat me- netelmät näyttävät työpaineiden vaikutuksen vasta jäl- kikäteen. Järkevämpää on tarttua kuormituskohtiin hy- vin varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin niistä kehittyy ongelmaa.
Sykevälimittauksen ja työpäivän kulun tiedot yhdistä- mällä voidaan työpaikoilla miettiä, voisiko kuormitus- kohtia purkaa matalammaksi.
Inno-ohjelma tukena
Tärkeä osa projektisssa on KIHU- ja yliopistolähtöisel- lä Firstbeat Technologies Oy:llä. Se on kehittänyt Hy- vinvointianalyysiohjelman, jolla aikaisemmin syntynyt tutkimustieto ja mittaukset voidaan muuntaa asiakkaan käyttöön. Tilanne voidaan mallintaa vaikkapa kaavioksi, joka esittää työpäivän kuormituskohdat ja palautuma- jaksot selkeän havainnollisesti. Yritys sai tuotteestaan viime vuonna presidentin Innosuomi-palkinnon.
Sydämen sykevälimittaukset tehdään rintakehälle lai- tettavalla pannalla ja rannetietokoneella, joka ei ole juu- ri rannekelloa isompi.
– Psyykkinen kuormitus sinänsä ei ole huono asia, ih- minen jopa tarvitsee sitä. Sitä näkyy mittauksissa myös silloin, kun on innostunut ja työssä menee lujaa, First- beatin toimitusjohtaja Joni Kettunen huomauttaa. Hän on väitellyt psykofysiologian alalta.
Kuormitus muuttuu huonoksi asiaksi, jos siitä palau- tuminen vie kovin pitkän ajan tai siitä ei palauduta päi- vän mittaan tai viimeistään vapaapäivänä normaalitasol- le. Tässä kohtaa työntekijän tulisi valpastua ja miettiä te- kemisiään. Olisiko työprosesseissa jotain korjattavaa ja parannettavaa?
Työterveyden kannalta erityisen tärkeää olisi päästä ajoissa kiinni sellaisiin työpäivän kuormitustilanteisiin, jotka toistuvat pitkän ajan samanlaisina niin, ettei niistä
päästä palautumaan. Parhaimmillaan ohjelmasta voi tul- la uusi apuväline, jolla voidaan jo ennalta karsia stres- sitekijöitä.
Testausta tositilanteissa
Ohjelmaa testataan Postin henkilökunnalla yhteistyössä Kuopion yliopiston fysiologian laitoksen kanssa. Keski- Suomen keskussairaalassa aloitetaan niinikään piakkoin testaus ja käyttömallien kehittäminen.
Jyväskylän seudun työterveyden kanssa tutkitaan oh- jelman käyttöä stressinhallintaryhmillä ja perhepäivä- hoitajilla. Kevään aikana yhteistyö käynnistyy Peurun- gan kuntoutusryhmillä.
Ohjelma tuottaa käyttäjilleen kokonaisvaltaisen hyvin- vointianalyysin. Päiväanalyysin ja stressin palautumistie- don lisäksi se kertoo käyttäjälle myös painonhallinnasta ja liikuntaharjoittelun todellisesta vaikutuksesta.
Mittauksia tehdään tavallisina ja kuormittavina työ- päivinä sekä palauttavina vapaapäivinä.
Joni Kettunen näyttää hapen- kulutuksen arviointimenetelmän tarkkuutta.
Tyypillinen yliopiston tutkijan työpäivä analysoituna Firstbeat Hyvinvointianalyysillä. Aamupäivä valmisteltiin esitystä kello 13 alkaneeseen palaveriin. Illalla oli klo 17–19 töihin liittyvää pienryhmän ohjausta, joka näkyy nousseena kuormittumisena.
Merkit palautumisesta alkavat voimistua vasta pitkälle puolenyön jälkeen. Tämä voi olla merkki päivän pitkittymisestä tai elimistön kuormitustasosta, joka lakkaa vasta nukahtamisen jälkeen.
U
usien opiskelijoiden tutustumisillassa on tiivis tunnelma. Ilmapiiri vaihtelee keskittyneestä hil- jaisuudesta villeihin naurunremahduksiin – ja kädet käyvät. Viittomakielisiä opiskelijoita alkaa olla jo viitisenkymmentä. Ja tätä nykyä jo kahta sorttia: luokan- opettajiksi opiskelevia ja maisteriohjelman uusia tulok- kaita.OKL:n viittomakielinen luokanopettajien koulutusoh- jelma on kurssinsa luonut ja sen tavoite on selkeä:
– Tuottaa opettajia takaamaan suomenkielistä viitto- makieltä äidinkielenään puhuvien lasten perusopetus.
Opiskelijat suorittavat pedagogiset opinnot harjoittelui- neen viittomakielessä ja suomi toisena kielenä -perus- opinnoissa. Tätä reittiä valmistuvat hankkivat edellytyk-
Viittomakieli vakiinnuttanut paikkansa
– luokanopettajat ja maisteriohjelma
TEKSTI JA KUVAT Tarja Vänskä-Kauhanen
Viittomakielisten opiskelijoiden tutustumisillassa tapasivat toisiaan sekä luokanopettajaksi tähtäävät että viittomakielen maisteriohjelmassa aloittaneet opiskelijat.
set edistää viittomakielen oppimista äidinkielenä ja suo- men oppimista toisena kielenä, viittoo koulutuspäällik- kö Markku Jokinen.
Viime syksynä aloitti jo kolmas ryhmä uusia opiskeli- joita. – Vuonna 1998 opintonsa aloittaneet luokanopet- tajat ovat suurimmaksi osaksi jo työssään, hän iloitsee.
Jokinen kertoo opiskelijoidensa erityisen hyvästä työl- lisyysnäkymästä: – Seuraavan kymmenen vuoden kulu- essa tarvitaan monta kymmentä uutta opettajaa ja viit- tomakielialan asiantuntijaa ja kouluttajaa.
Viittomakielentulkit ovat opiskelijoiden ja kouluttaji- en kannalta tärkeässä tehtävässä. He mahdollistavat opis- kelijoiden ja opettajien osallistumisen opetustilanteisiin siten, että kaikki voivat olla vuorovaikutuksessa toisensa kanssa omilla kielillään. Tulkkeja opiskelijoiden käytet- tävissä on kaikkiaan seitsemän.
Maistereita asiantuntijatehtäviin
– Viittomakielisen maisteriohjelman kaksi ja puolivuo- tinen hanke käynnistyi viime syksyllä ja siinä aloitti 12 opiskelijaa.
– Se kouluttaa suomalaisen viittomakielen asiantunti- joita. Opiskelija suuntautuu viittomakielen opetukseen ja oppimiseen tai kieleen, kulttuuriin ja kirjallisuuteen.
Myös viestinnän asiantuntijatehtävät sekä tietysti tutki- mus kuuluvat kenttään, korostaa professuuria alalla hoi- tava Ritva Takkinen. Hankkeen myötä viittomakieli on saanut määräaikaisen professuurin ja lehtoraatin, millä on suuri merkitys viittomakielelle yliopistollisena oppi- aineena, Takkinen korostaa.
Maisteriohjelman opiskelijoista puolet ovat äidinkieli- siä ja puolelle viittomakieli on vieras kieli. Ohjelman koti on kielten laitos humanistisessa tiedekunnassa.
Marjukka Nisula (vas.) opiskelee viittomakielen maisteriohjelmassa. Ritva Takkinen ja Markku Jokinen luotsaavat maan ainoaa yliopistotasoista viittomayhteisöä.
Kielten kapasiteetit kiinnostavat
Outi Toura on aloittanut koulutiensä kuurojen kou- lussa. Lukion hän kävi kuitenkin kuulevien reittiä. Jo kouluvuosinaan hän sai tietää yliopistotien mahdol- lisuudesta Jyväskylässä.
– OKL:n opintojen monipuolisuuden takia viih- dyn täällä. Opinnot tarjoavat minulle orientoituvan aiheen tulevaisuudessa, ellen sitten päädy työskente- lemään viittomakielisenä luokanopettajana.
– Mielenkiintoista on paljon: mahdollisuus pereh- tyä oman äidinkielen, suomalaisen viittomakielen, rakenteeseen ja sen ilmaisukeinoihin. Aiemmin se on ollut vaikeaa köyhän opetusmateriaalin tai resurssi- pulan vuoksi.
Ensimmäisen vuoden Outi Toura aikoo rauhassa kartuttaa tietojaan viittomakielestä.
– Kuuroudestani huolimatta en ole koskaan pe- rehtynyt kunnolla äidinkieleni kielioppiin, vaan olen opiskellut koko ikäni suomen kielen tavuttamis- ja kirjoitussääntöjä. On aivan eri asia osata viittoa kieli- opillisesti hyvin kuin tuntea oma kielensä ja sen vail- linaisuudet tai selittää niiden ilmiöt.
Tutkijan urakaan ei ole pois suljettu.
– Kielet ja niiden kapasiteetit sinänsä kiinnosta- vat minua valtavasti. Suomalaisesta viittomakielestä ei ole läheskään tarpeeksi tutkimustietoa, ja on vielä niin paljon opittavaa omasta äidinkielestäni.
Tutkimukseni liittyisi ehkä kieli- ja kulttuuriyhtei- sööni. Voisin tutkia vaikkapa yhteisön kulttuurillista viestintää tai sitten jotakin viittomakielen osa-aluet- ta, Outi Toura hahmottelee.
Anu Savolainen:
Esteetöntä koulutusta
Viittomakielen opettaja, kutsumusammatti?
– En tiedä, olenko kutsumusalallani, mutta tämä ala tuntuu oikealta. Ala on myös laaja.
Anu kävi lukion kuulevien kanssa ja ehti tehdä myös ammattikouluopintoja.
– Mielestäni tärkein asia tällä alalla on se, että viit- tomakieltä ja kulttuuria on tehtävä tunnetuksi ja kuuroudesta ei saa muodostua este mihinkään asi- oihin. Haluan kehittää esteetöntä koulutusta kaikil- le viittomakielisille.
Hänenkin mukaansa viittomakielisen kulttuurin piiristä löytyy valtava määrä tutkimusaiheita, jos kut- sumus kääntyykin tutkijaksi.
A
ikuiskasvatuksen professori Anneli Eteläpelto voisi puhua oppivasta yhteisöstä varmaan päi- väkausia yhteen menoon, niin lähellä sydäntä ai- he tuntuu olevan. Hän on tehnyt aikoinaan oman väi- töstyönsä tietojärjestelmien suunnittelijoista. Myös Hel- singin yliopistossa kasvatuspsykologian professorina toi- miessaan hän seurasi hyvin läheltä oppivan pienyhteisön työskentelyä, tällä kertaa opettajaksi opiskelevia.Hän uskoo vahvasti, että oppiminen on yhteisöllinen tapahtuma. – Ryhmä tuottaa uutta tietoa ja ryhmässä on mahdollista oppia toinen toiseltaan.
Ryhmistä ja tiimityöstä on viime vuosina puhuttu henkilöstökoulutuksen yhteydessä paljon. Niillä tarkoi- tetaan hyvin monenlaista ryhmässä toimimista tai tiimi- työtä. Työporukan matka oppivaksi yhteisöksi mitataan vuosissa. Eteläpellon tarkoittama oppiva yhteisö ei kui- tenkaan synny ”tuosta vaan”, ja tuskin sitä synnytetään johtajan mahtikäskyllä. Johtaja voi kuitenkin tukea sen syntyä omalla toiminnallaan.
– Ehdoton edellytys kehitykselle on, että ryhmässä on kriitikoita ja hyvin monella tavalla ajattelevia. Lisäksi työntekijöiden on tunnettava toisensa hyvin, on tiedet- tävä toisten hyvät puolet ja heikkoudet. Keskinäisen luot- tamuksen rakennuttua voi ryhmässä syntyä jotain uutta, esimerkiksi jokin uusi ratkaisu tai menettelytapa.
– Uskon, että kovan luokan innovatiiviset tiimit ovat juuri tällaisia oppivia yhteisöjä.
– Vaikka meillä suomalaisilla on jotenkin korostunut tarve olla samaa mieltä, ei erilaisuutta tai erilaisia mieli- piteitä pitäisi pelätä. Mikään ryhmä ei voi päästä eteen- päin olemalla aina ja kaikesta samaa mieltä.
Liika kiire ei edistä innovaatioita. Työhön pitäisi saada sen verran hengähdystaukoja, että kaverin kanssa ehdit- täisiin vaihtaa mielipiteitä.
Elinkaari huomioon
Työympäristöt ovat muuttuneet yhä enemmän oppi- misympäristöiksi. Kukaan ei ole valmis toimeen ryhty- essään. Erityisesti asiantuntijatyö kehittyy koko ajan ja ihminen muokkaa ja kehittää työtään sitä tehdessään.
Aikuiskasvatuksen professori kavahtaa ihmisten käsit- telyä pelkkinä työn välineinä. Hedelmällisempää on aja- tella työntekijät kokonaisina persoonina, joiden elämään kuuluvat myös perhe ja vapaa-aikaa.
– Biologia on ihmisellä käytännössä ainoa työuraa ra- joittava tekijä, Eteläpelto sanoo. Oppiminen on nykykä- sityksen mukaan elinikäistä, mutta vanhenemiselle ei ole vielä keksitty vastalääkettä.
Erityisesti tämä puoli ihmisyyttä karahtaa naisväkeen voimakkaammin. – Lääketiede ei ole pystynyt ratkaise- maan sitä, kuinka lapset voitaisiin synnyttää eläkeiässä, Anneli Eteläpelto heittää.
Parhaimmillaan ihmisten erilaisten elämäntilanteiden huomioonottaminen voisi rikastuttaa työelämä. Aikuis- kasvatuksen professori kaipaa käyttöön uudelleen van- hoja hyviksi havaittuja aikuisuuden arvoja. Nuoruuden ihannointi tuntuu jo ihan liioitellulta.
– Pitäisikö meidän kaikkien hyväksyä ihanteeksi 20–
30 ikäisten itsensä etsintä ja ihastella lyhytaikaisten työ- suhteiden vaihtuvuutta? Tuntuu kuin olisi elettävä jat- kuvaa nuoruutta.
Oppiva yhteisö ei synny mahtikäskyllä
Tiimit tarvitsevat toisinajattelijoita
TEKSTI Anitta Kananen KUVA Uuve Södor
YKSI MEISTÄ
Anneli Eteläpelto työskentelee D-rakennuksessa, jolla on kunniakkaat perinteet. Se rakennettiin alun perin seminaarin naisopiskelijoiden asuntolaksi.
Aikuisten kasvattamisen sijaan Anneli Eteläpelto pu- huisi mieluummin aikuisten oppimisesta, yhteisöllisyy- destä ja identiteetin rakentamisesta sekä näiden tukemi- sesta. Hän uskoo, että tulevaisuudessa näiden merkitys korostuu entisestään. Työelämää lähellä olevana alueena sen aiheissa korostuvat myös työelämän ja muiden alu- eiden ristiriitaiset toiveet.
Koulutus lähemmäksi oppijaa
Osaamisen nimeen vannotaan, mutta ihminen on yhä useammin työssään vain väline, jota ei nähdä kokonai- suutena.
– Ei ole mieltä siinä, että oppiminen on työstä eril- linen tapahtuma, jonka pariin rynnätään iltaisin. Oma ja perheiden yhteinen aika jää silloin hyvin olematto- maksi.
Aikuiskasvatuksellakin on haastetta siinä, että työhön liittyvä koulutus viedään juuri siihen yhteisöön ja ym- päristöön, missä muutenkin toimitaan. Erilliset kurssit voivat tietysti palvella jonkin asian oppimista tai virkis- tymispäivä rentouttaa, muttei sillä ole työn tai yhteisön kehittymisen kannalta aina merkitystä.
Oppiminen ja kouluttautuminen pitäisi saada lä- hemmäksi ruohonjuurta, ryhmän todellisen toiminnan osaksi.
– Yliopistossa työssä oppimisen voisi nähdä vaikkapa osana nyt niin ajankohtaista toiminnan laadun paranta- mista, Anneli Eteläpelto ehdottaa.
” Ei ole mieltä siinä, että oppiminen on
työstä erillinen tapahtuma, jonka pariin
rynnätään iltaisin. ”
Sirkka Hirsjärvi ja Leena Laurinen:
Lempeästi mutta lujasti. Suomalai- sia sanontoja ja arkiuskomuksia kasvatuksesta. WSOY, 2004.
”Pankaa kirjan kannet kiinni ja se tyynyn alle, niin sitte se opittu asia ei mee niin ku hukkaan, vaan se pysyy siellä päässä ku on lukenu läksyt.”
Eräs 1950-luvun alussa syntynyt äiti kertoi lapsena kuulleensa omil- ta sukulaisiltaan tällaisen ohjeen.
Tämä ja monet muut oppimista koskevat sanonnat on koottu kas- vatussanontojen ja -uskomusten kokoelmaan, joka on juuri ilmesty-
nyt kasvatustieteen professoreiden Sirkka Hirsjärven ja Leena Lau- risen kirjoittamassa kirjassa Lem- peästi mutta lujasti. Suomalaisia sanontoja ja arkiuskomuksia kas- vatuksesta.
Tämä tietokirja on Suomen Aka- temian tutkimusprojektin Perinne ja muutos vanhemmuudessa sa- toa. Kirjan sanontakokoelmaan si- sältyy noin 50 erilaista oppimista koskevaa uskomusta, jotka on jä- sennetty yleisten elämänohjeiden ja kasvattajien käyttämien sanon- tojen alle. Eri aihepiireihin luokitel- tuja uskomuksia ja sanontoja on kirjan kokoelmassa kaikkiaan 1758.
Yleisten elämänohjeiden lisäksi kirjan aihealueita ovat perhe, isä, äiti, lapset, isovanhemmat ja kas- vatus. Kirjassa on myös kansatie- teellinen katsaus erilaisiin tapoi- hin, joilla lapsia on uhkailtu ja pe- loteltu. Vanhojen jo unohdettujen pelottavien hahmojen, kuten ruis- ukko, mörönkölli, juoniukko ja pöykäri, ohella kirjassa kerrotaan myös nykylasten pelottelutavoista.
Lisäksi kasvatusmenetelmiä sekä kasvatususkomuksia ja -sanontoja on pohdittu nykytiedon valossa, sillä käsi, joka tuudittaa kehtoa, on käsi, joka hallitsee maailmaa.
Leena Laurinen TIEDONNÄLKÄÄN
Erola, Jani & Wilska, Terhi-Anna (toim.). Yhteiskunnan moottori vai kivireki?: Suuret ikäluokat ja 1960- lukulaisuus. Minerva, Jyväskylä 2004, 338 s.
Suuret ikäluokat, hengissä selvin- neiden sotilaiden lapsista muodos- tuva sukupolvi, on tällä(kin) het- kellä erityisen yhteiskuntatieteelli- sen kiinnostuksen kohteena.
Käsite on kuitenkin enemmän kuin pelkkä harkinnanvarainen syntymien määrään tai ajankoh- taan sidottu rajaus. Millä tavoin suuret ikäluokat todella ovat sosi- okulttuurinen realiteetti, on kes- keinen teema professori Timo Toi- vosen 60-vuotisjuhlakirjassa Yh- teiskunnan moottori vai kivireki?
Teoksen kuudessatoista artikke- lissa tarkastellaan poikkitieteelli- sesti suurten ikäluokkien taustalla olevia yhteiskunnallisia rakenteita sekä ikäluokkien arvoja ja asentei- ta. Artikkeleiden aihepiiri on var- sin laaja ja niiden perusteella saa
vakuuttavan kuvan suurten ikä- luokkien erityispiirteiden ohuudes- ta. Yhtäältä vasemmistolaiset po- liittiset aatteet sekoittuneena va- pautuneeseen alkoholi- ja suku- puolimoraaliin tuottivat kapinaa keskiluokkaisia arvoja ja auktori- teetteja vastaan. Toisaalta suuret ikäluokat eivät tuottaneet kumouk- sellista muutosta vaan muuttuivat itse yhteiskunnan mukana.
Monia muitakin arkiuskomuksia teoksen artikkelit ravistelevat.
Suurten ikäluokkien edustajilla on heikompi työmotivaatio kuin nuo- rilla. Suurten ikäluokkien edustajat eivät ole kahmineet valta-asemia, vaan sijoittuvat samalla tavalla keskiluokkaan ja työväenluokkaan kuin muutkin aktiiviset ikäpolvet.
Silmiinpistävä on juhlakirjan otsi- kon kriittinen käsittely johdannos- sa: suuriin ikäluokkiin viittaaminen yhteiskunnan moottorina tai kivi- rekenä ei tunnu perustellulta.
Mistä suurten ikäluokkien ilmi- össä sitten on kysymys, jos tun-
nusomaisina pidettyjä asioita selit- tääkin voimakkaasti periodi- tai su- kupuolivaikutus tai aikakauteen liittyvä kulttuurinen eetos?
Vaikka teoksen tarkoitus ei liene lopullisten vastausten antaminen, niin kerrankin ollaan lähellä. Josko suurten ikäluokkien itsensä koros- tama oma erityisyytensä on se il- miö, jossa sukupolvivaikutus tänä päivänä parhaimmillaan näkyy?
Marko Raitanen
Muutosvoima vai mukautujia?
Opin sauna autuas aina.
Sananlaskuja ja kansanviisauksia oppimisesta
Intohimo näkemiseen, Lassi Num- men varhaislyriikan kognitiivinen tulkinta. Katriina Kajannes, SKS, 2003
Katriina Kajanneksen Nummi- tutkimus on alkanut jo 80-luvun alussa sivulaudaturtyönä ja lisensi- aatintutkielmana. Väitöskirjaa Mai- sema ulkona ja sisällä on sama, kognitioanalyyttinen tutkimus Las- si Nummen proosasta on seuran- nut lukuisa joukko Nummi-tutki- muksia. Myös kognitio on pohdi- tuttanut Kajannesta pitkään. Yh- dessä Leena Kirstinän kanssa hän mm. toimitti jo vuonna 2000 julkaisun Ihminen, kieli ja kognitio.
Lassi Nummen kautta Katriina Kajannes pohtii runouden keskei- siä tutkimusaiheita ja tuo oman li- sänsä jo olemassa olevaan tutki- muskenttään. Intohimo näkemi- seen on ensimmäinen laaja tutki-
mus keskeisen modernistin Lassi Nummen lyriikasta, mutta se on myös erinomainen ja ansiokas joh- datus kognitioanalyysin käyttöön.
Tutkimuksen pääkohde on Lassi Nummen varhaistuotanto, mutta mukana käsittelyssä kulkee Num- men muukin tuotanto, taustana rikkaasti myös muu aikalaiskirjalli- suus Suomessa ja Euroopassa.
Runoanalyysi jakaantuu päälu- vuiksi, jotka käsittelevät sekä tie- tämistä että sen problematisoi- mista ja tietämisen rajoja, Orfeus- tarua ja orflaisuutta. Viimeisen pääluvun on innoittunut tutkija ni- mennyt ”Rakkaus ja taiteen luomi- nen tienä vapautumiseen ja tie- toon”.
Kajanneksen kaunis ja selkeä kieli kirkastaa komeasti Lassi Num- men varhaistuotantoa ja johdatte- lee tarkastelemaan eurooppalaisen modernismin tuloa Suomeen. Kirja
on antoisa opas Lassi Nummen ja hänen aikalaistensa tuotantoon se- kä ehtymätön, huikaiseva näyttö runon tutkimisesta.
Alli Kantola
Katkos ja kytkös, modernismin ja postmodernismin suhde traditioon.
Katriina Kajannes & Leena Kirstinä
& Anneli Waenerberg (toim.), SKS, 2004
Katkos ja kytkös, eri yliopistojen kirjallisuuden ja kuvataiteen tutki- joiden artikkelikooste, kertoo mo- dernismin ja postmodernismin suhteesta sekä toisiinsa että tradi- tioon. Tärkein kirjan anti on kirjal- lisuuden ja kuvataiteen yhdistämi- sessä sekä kotimaisen ja kansain- välisen modernismin yhteisessä tarkastelussa.
Lukuun ottamatta parin kirjoitta- jan turhan tieteellistä slangia, kir- joittajat onnistuvat antamaan hy- vää perustietoa ja luomaan uutta valotusta modernismiin ja jälkimo- derniin. Kirjassa on erinomainen henkilöhakemisto.
Mielenkiintoisena yksityiskohta- na mainittakoon, että Tarmo Kun- nas heittää T.S. Eliotin ulos lyrii- kasta ja tarkastelee Eliotia kulttuu-
rin laajassa kentässä. Päivi Mäki- rinta selittää Balzacin moraalise- na ja yhteiskunnallisena kirjailijana ja kuvaa modernismia Louis-Fer- nand Celinen romaanianalyysin kautta. Jaana Kantola kirjoittaa Gunnar Ekelöfistä ja Urpo Ko- vala modernismin lukutavasta ja kritiikistä.
Katriina Kajannes kehittää kir- jan kolmannessa osassa mielenkiin- toisen tilatutkielman Harry Fors- blomin romaanista Aurinkolinna.
Vasta IV osa keskittyy maalaus- ja monumenttitaiteesen. Marketta Mäkinen kertoo traditiosta ja murroksesta taidegrafiikan alalla.
Muista valotuksista vastaavat Sari Kuuva, Tuuli Lähdesmäki ja Teija Lammi.
Alli Kantola
Opas Nummen tuotantoon
Perustietoa modernismista
TIEDONNÄLKÄÄN
Esiintymisjännittäjille apua. Merja Almonkari & Riitta Koskimies (toim.) Helsinki: Ylioppilaiden ter- veydenhoitosäätiö 2004.
Yliopisto-opiskelijoiden terveystut- kimuksen mukaan viidesosa opis- kelijoista kokee esiintymisen on- gelmalliseksi. Viime vuoden aikana on pystytty tarjoamaan apua 500 opiskelijalle uudella moniammatil- liseen yhteistyöhön perustuvalla menetelmällä. Asiantuntijoiden yh- teistyö on luonnollista, sillä myös
esiintymisjännitys on hyvin moni- tahoinen ilmiö, jonka ihmiset ko- kevat yksilöllisesti.
Merja Almonkarin ja Riitta Koskimiehen toimittama kirja Esiintymisjännittäjille apua julkis- tettiin Ylioppilaiden terveydenhoi- tosäätiön tutkimuksia -sarjassa.
Se sisältää muun muassa asiantun- tijoiden artikkeleita ja esiintymis- jännittäjille suunnattujen kurssien tuloksia eri menetelmistä.
JR
Esiintymisjännitys omiin käsiin
Raija Julkunen, Hullua rakkautta ja sopimustohtoreita (SoPhi 96, 2004)
Raija Julkunen tutkii kirjassaan Jyväskylän yliopistosta tohtoriksi väitelleitä naisia. Hän valottaa sitä tohtoritutkinnon statuksessa viime vuosikymmeninä tapahtunutta muutosta, jossa yksinäisestä puur- tamisesta ja harvinaisesta tapahtu- masta on tullut organisoitua jatko- koulutusta ja jossa naisten osuus väittelijöistä on noussut liki puo- leen. Onko yliopisto yhä vuosisa- taisten perinteiden mukaisesti yk- sisukupuolinen vai onko se muut- tunut naisistumisen myötä?
Aineistona Julkunen käyttää yli- opiston tutkintorekisteristä löyty- viä tietoja sekä syksyllä 2003 to- teutettua kyselyä. Aineistot tuotta- vat kiinnostavia tuloksia paitsi eroista tiedekuntien, sukupolvien ja tohtorinaisten sosiaalisten taus- tojen välillä, myös naisten koke- musten samankaltaisuudesta.
Keskeisiä teemoja ovat tohtoroi-
tumisen motiivit ja siihen liittyvät tunteet, väitelleiden sijoittuminen työmarkkinoille, parisuhde ja lap- set sekä sukupuolen merkitys yli- opistossa. Minua tulevana (toivot- tavasti) tohtorina kiinnosti eniten tutkijanaisen äitiys. Tulokset olivat paradoksaalisia. Toisaalta nainen ei voi tehdä oikeita liikkeitä oike- aan aikaan, toisaalta ainoa asia, jo- ta aineiston naiset sanoivat katu- vansa, on ensimmäinen tai viimei- nen saamatta jäänyt lapsi.
Toinen erityisen ajankohtainen teema on tohtorien työhön sijoit- tuminen. Onko väitellyt ulkopuoli- sille työmarkkinoille kelpaamaton
”yliopiston pilaama outo ihminen”, kuten erän kyselyyn vastannut nai- nen kirjoittaa?
Julkunen kirjoittaa osin henkilö- kohtaisella otteella, osin itsensä etäännyttäen, mikä herättää luki- jassa ristiriitaisia tunteita: juuri kun on alkanut kiinnostaa, miten näin hullulla rakkaudella työhönsä suhtautuva tiedenainen on yhdis- tänyt työn ja perheen lapsineen,
siivouksineen, kaupassakäyntei- neen ja ruuanlaittoineen, teksti py- sytteleekin tiukasti yleisellä tasol- la. Mutta sallittakoon tällainen va- likoivuus jo moneen kertaan kvali- fioituneelle tutkijalle.
Tämänkin tutkimuksen mukaan naisen tohtoroitumiseen vaikuttaa eniten puolison tuki. Suosittelen- kin kirjaa kaikille tutkijan uraa har- kitseville, väitöskirjaa tekeville ja jo väitelleille naisille ja ehkä erityi- sesti heidän miehilleen.
Riikka Niemi
