JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
No 2/2005
Mietitty opinto-ohjaus
säästää aikaa laitoksella
4–7 Lyhyet
8–13 Opintojen ohjaaminen – iloa ja itkua 14 Nuorempana ja nopeammin yliopistoon 16 Nicaragualta puuttuu teknologiataitoa 18 Kulttuuria entisöinnistä oopperaan
20 Päteviä opettajia kaivataan terveystietoon 22 Intuition is not enough for a father
23 Unelmaisän rakennusopas
24 Kolumni
25 Täällä Praha 26 Pakina 27 Keskustelua 28–30 Tiedonnälkään 31 Väitökset 32 Kalenteri 34 Mielipaikkani
40. vuosikerta Painos 5 000 kpl Vastaava toimittaja Anu Mustonen puh. (014) 260 1054 anu.mustonen@adm.jyu.fi Toimitussihteeri
Anitta Kananen puh. (014) 260 1055 anitta.kananen@adm.jyu.fi Kalenteritiedot
Eila Parkkari
puh. (014) 260 1044 eila.parkkari@adm.jyu.fi Ilmoitusmyynti ja tilaukset Kalevi Luoma
puh. (014) 260 1049 kalevi.luoma@adm.jyu.fi Vuosikerta 25 euroa Toimituksen postiosoite Jyväskylän yliopisto/
viestintä PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto Käyntiosoite
Seminaarinkatu 15, hallintorakennus, 4. kerros Faksi (014) 260 1041 Graafinen suunnittelu Anna Makkonen Julkaisija
Jyväskylän yliopisto Forssan Kirjapaino 2005 ISSN 0789-4805
Seuraava numero ilmestyy 3.5.2005
Kannessa englannin opiskeli- jat Nina Turunen ja Valtteri Länsimies. He kertovat kokemuksiaan tuutoroinnista sivuilla 12—13.
Kannen kuva: Uuve Södor.
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
Sisältö
Tulevilta ylioppilailta halutaan välivuodet pois. Yliopistot ottaisivat heidät yhä nuorempina ja nopeammin.
sivu 14
Johtamisen haasteet
PÄÄKIRJOITUS
Paula Määttä vararehtori
Yliopisto käynnisti syksyllä 2002 johtamisen laatuhank- keen. Nyt on arvioinnin aika, sillä JOPLAA päättyy ke- sällä 2005. Johtamista haluttiin kehittää kaikilla tasoilla.
Liian suurta palaa lähdettiin haukkaamaan, sillä ylim- män johdon eli hallituksen kouluttautuminen jäi satun- naiseksi. Eikä myöskään tiedekuntaneuvostojen tai joh- tokuntien työn systemaattiseen kehittämiseen edetty.
Näiden tasojen suunnitteluryhmien työ sortui arkirutii- nien paineisiin. Ehkä myös ihmettelyyn, mitä yliopiston kollegiaalisten elinten toiminnan kehittäminen laaduk- kaan johtamisen kannalta tarkoittaa.
Vähitellen johtamisen laatuhanke keskittyi laitosjoh- don arkityön tukemiseen. Tiedotustilaisuuksien ja tee- maseminaarien rinnalle koottiin ryhmä laitosjohtajia ja yksikköjen esimiehiä, jotka sitoutuivat pitkäkestoi- seen oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen. Kaik- kiko kunnossa? -ohjelma tuottikin koko yliopiston joh- tamisen kannalta olennaisimmat tulokset ja rakenteel- liset mallit. Johtajana jaksaminen ja henkilöstöjohtami- sen paineista selviytyminen vaativat keskinäistä verkot- tumista, kokemusten vaihtoa ja työnohjauksen mahdol- lisuutta. Esimiehistä osa sitoutui JOPLAA:n tuella uusi- en työtapojen ja -välineiden kehittämiseen.
JOPLAA:n perusvalmennus osui oikeaan aikaan, sil- lä syksyllä 2004 uusi palkkausjärjestelmä (UPJ) vyöryi
kampuksille ja tietoisuuteemme. Entisten johtajien rin- nalle tarvittiin kymmeniä uusia esimiehiä arvioimaan kollegojen työn vaativuutta ja henkilökohtaista suoriu- tumista. Huolella suunniteltu perehdyttäminen arvi- ointitehtäviin tarjosi ainakin pikakurssin henkilöstö- johtamisen herkimmille alueille. Ensimmäinen kierros on käyty ja tarkalla korvalla kuunnellen voi jo tunnistaa kohtaamisten kipupisteitä. Yliopiston eettinen toimi- kunta ja tasa-arvotoimikunta ovat toukokuussa muka- na toteuttamassa UPJ-jälkipuintiseminaaria.
Entä JOPLAA:n jälkeen? Uudet johtajat lähtevät elo- kuussa tarpomaan samoja polkuja.
On kuitenkin muutakin kuin UPJ. Yliopiston tu- lee rakentaa kattavat laatujärjestelmät vuosikymmenen loppuun ja osin seuraavan alkuvuosiin mennessä. En- simmäisenä on päätetty tarttua koulutukseen. Laitokset ovat nimenneet pedagogiset johtajansa ja opetuksen ke- hittämistiimit arvioimaan yksikkönsä opetuksen tavoit- teita, toteutustapoja, ohjauskäytäntöjä ja palautejärjes- telmiä. OPLAApro tukee näitä prosesseja. Laatutyö tar- koittaakin ensivaiheessa tavoitteiden ja niistä johdettu- jen toimintatapojen systemaattista dokumentointia. Ai- ka näyttää, miten siitä edetään kohti kattavaa koulutuk- sen laadunvarmistusta.
Palkintoja ansioituneille
Jyväskylän yliopiston vuosijuhlas- sa 15.3. jaettiin tunnustusta eri aloilla ansioituneille yliopistoyhtei- sön jäsenille.
Opetuksen laatupalkinnon sai varhaiskasvatuksen laitos. Se on kehittänyt järjestelmällisesti ope- tuksen ja työelämän yhteyksiä. Lai- tos on myös ottanut tieto- ja vies- tintätekniikan kokonaisvaltaisesti käyttöön. Toimintakulttuurin kehit- tämisessä on ollut mukana koko laitosyhteisö. Myönteinen kehitys heijastuu erityisesti opiskelijoiden arkipäivässä.
Hyvästä väitöskirjasta palkittiin FT Mikael Puurtinen. Puurtisen ekologian ja ympäristönhoidon alan väitös käsittelee seksuaalisen lisääntymisen evoluutiota ja kaksi- neuvoisten eläinten pariutumissys- teemejä. Hän tutki vedessä elävän isolimakotilon lisääntymisbiologi- aa.
Väitöskirjan viidestä osajulkai- susta kolme on julkaistu korkean tason kansainvälisissä tieteellisis- sä sarjoissa ja kaksi hyvissä kan- sainvälisissä tieteellisissä julkaisu- sarjoissa.
Hyvä esimies -palkinto myönnet- tiin ympäristöjohtamisen professo- rille Hanna-Leena Pesoselle, jo- ka johtaa taloustieteiden tiedekun- nan TUKEVA-projektia.
Hanna-Leena Pesonen on sitou- tunut ja innostava johtaja. Hän on kannustanut myös muita kehittä- mään oppiaineen sisältöä ja ope- tusmenetelmiä. Hän on tehokas toiminnan organisoija, joka keskit- tyy oleelliseen. Delegoidessaan hän osaa antaa vastuun ohella myös toimintavaltuudet.
Kulttuuripalkinnon sai YTK, toi- mittaja Riitta Koikkalainen. Hän on siltojen rakentaja erilaisten kampuksen kulttuuritoimijoiden välillä ja laajentanut verkostoa myös erityisryhmien suuntaan. Hä- nen ammattitaitoaan tarvittiin niin ylioppilaskunnan historian kuin ta- sa-arvotoimikunnan juhlajulkaisun
”Koettu kampus” toimittamisessa ja taitossa.
Tieteellisen tiedon julkistamis- palkinto myönnettiin kehitysneu- ropsykologian professorille Heik- ki Lyytiselle. Hän on perehtynyt erityisesti psykofysiologiaan ja
tehnyt pioneerityötä kognitiivisten neurotieteiden aloilla. Hänen tutki- musaiheensa liittyvät mm. erilai- siin oppimisvaikeuksiin ja niiden syihin.
Lyytinen on osallistunut aktiivi- sesti yhteiskunnalliseen keskuste- luun ja ollut osaltaan poistamassa lukemisen ja kirjoittamisen vaike- uksiin liitettyjä ennakkoluuloja.
Tutkimustensa pohjalta hän on kehittänyt tietoteknisiä menetel- miä, jotka innostavat lapsia har- joittelemaan. Näiden mukaan kehi- tetystä Ekapelistä on saatu lupaa- vaa näyttöä lukemaan oppimisen ongelmien lieventämisestä.
Riitta Koikkalainen Mikael Puurtinen
Heikki Lyytinen
Hanna-Leena Pesonen LYHYET
LYHYET
Puheviestinnän professori Aino Sallinen valittiin uudelleen Jyväskylän yliopiston rehtoriksi. Hän tu- li ensimmäisen kerran rehtoriksi vuonna 1992 kesken kauden Antti Tanskasen seuraajaksi. Va- rarehtoriksi hänet oli valittu vuonna 1991.
Aino Sallinen on ollut rehtorina yhteensä 13 vuotta. Tulevan viiden vuoden kauden aikana hän ohittaa tähänastisen ikänestorin, Aarni Penttilän 14 vuoden kauden.
Ensimmäisenä vararehtorina jatkaa tieteellisen laskennan professori Timo Tiihonen. Hänet valit- tiin vararehtoriksi vuonna 2002 kesken kauden Salme Näsin seuraajaksi. Hän on vastannut eri- tyisesti yliopiston kokonaisrahoituksen hallintajär- jestelmän kehittämisestä.
Toinen vararehtori Matti Leino valittiin nyt en- simmäisen kerran rehtoritroikkaan. Fysiikan pro-
fessori Leino on työskennellyt 1990-luvun alusta lähtien erityisesti kokeellisen ydinfysiikan parissa.
Fysiikan laitoksen varajohtajana ja johtajana on työskennellyt opetuksen kehittämiseksi.
Aino Sallinen jatkaa rehtorina
Anna-Maija Lämsä on Hyvä opettaja
Sallinen Tiihonen Leino
Tiedekuntien opiskelijoden ja yli- oppilaskunnan raati valitsi vuoden 2005 Hyvä opettaja -palkinnon saajaksi henkilöstöjohtamisen ma.
professori Anna-Maija Lämsän.
– Lämsä on asiantunteva tutkija, jonka osaaminen välittyy opetuk- seen. Hän saa opiskelijat innostu- maan oppimisesta. Hänellä on ky- ky pukea vaikeatkin asiat helposti ymmärrettävään muotoon, palkin-
non perusteluissa todetaan.
Luennoitsijana Anna-Maija Läm- sä on kannustava ja huomioon ot- tava. Hän saa kontaktin kuulijoi- hin.
– Haluan luoda keskustelevan ja pohtivan ilmapiirin. Oppiminen ta- pahtuu opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutuksessa, jossa molem- mat ovat oppijoita. Olen vuosien saatossa varmasti oppinut opiske- lijoiltani enemmän kuin he minul- ta, palkittu opettaja vakuuttaa.
Ainejärjestö Pörssin mukaan opiskelijat kilpailevat keskenään saadakseen Lämsän opinnäytteen- sä ohjaajaksi.
– Erityisesti opinnäytteiden oh- jaaminen on ihanaa ja palkitsevaa.
Ehkäpä tätä voisi nimittää myös välittämiseksi. Olen idealisti siinä mielessä, että joka kerran kun opiskelijan tulee tehdä essee, kir-
joitelma tai gradu, olen varma, et- tä tulossa on ”vuosisadan” tutkiel- ma tai paperi. En tiedä, miksi en koskaan menetä uskoani tässä asi- assa, hän itsekin ihmettelee.
Oppilaidensa mukaan Lämsä ymmärtää opiskelijoiden arkea ja ajattelumaailmaa. Keskustelevuus ja välittömyys ovat tasapainossa itsenäiseen ajatteluun kannustami- sen ja tilan antamisen kanssa.
Huumorintaju ja kyky huomata omat rajoituksensa ovat Anna-Mai- ja Lämsän mielestä keskeisiä avuja tässä työssä. Hän arvostaa sitä, et- tä opettajat haluavat kehittää pe- dagogisesti omia taitojaan ja aja- tusmaailmaansa.
Hyväkään opettaja ei kuitenkaan yksin riitä.
– Ilman motivoituneita ja innos- tuneita opiskelijoita ei ole olemas- sa hyvää opettajaa.
LYHYET
Folkskandia-tapahtuma keräsi kuu- sikymmentä aktiivista kurssilaista opiskelemaan pohjoismaisen kan- sanmusiikin saloja. Joukko koostui lähinnä musiikin laitoksen, OKL:n, JAMK:in musiikin koulutusohjel- man ja Jyväskylän ammattiopiston
Konservatorion opiskelijoista ja opettajista. Kurssilaiset opettaji- neen pitivät myös konsertin illalla.
– Tosi antoisa päivä, viulunsoi- ton opettajaksi JAMK:issa opiskele- va Eeva Rissanen sekä musiikki- kasvatusta yliopistolla opiskelevat
Veera Jämsä ja Riikka Suni ker- toivat kurssipäivän annista.
– Näin lyhyessä ajassa ei mitään tietenkään ehdi oppia kunnolla, mutta tämän perusteella voi itse harjoitella lisää, Eeva Rissanen ker- toi.
Päivien materiaali oli suunniteltu sopimaan musiikkikouluissa an- nettavaan perusasteen musiikin- opetukseen.
– Enimmäkseen opettajat antoi- vat ohjeita tyyliin, sointiin ja koris- telutapoihin, mutta varsinkin Mau- no Järvelä antoi myös vinkkejä, mi- ten eri asioita kannattaa opettaa pienille soittajille, Riikka Suni poh- ti kurssin pedagogista antia.
Opettajat ja illan vierailevat esiintyjät keskiviikkona 23.2. oli- vat Mauno Järvelä Kaustiselta, Geir Egil Larsen, Maj Britt Larsen, Audrun Larsen ja Einar Olav Larsen Norjasta sekä Grausem-yh- tye Ruotsista. Folkaskandia-kiertu- een Jyväskylän tapahtuma oli Suo- malaisen Musiikkikampuksen, Kulttuuriaitan ja Kaustisten kan- sanmusiikkiyhdistys ry:n yhteis- työ.
Riikka Jakonen Psykologian professori Jari-
Erik Nurmi on promovoitu kunniatohtoriksi Örebron yli- opistossa, jonka humanistis- yhteis kuntatieteel lisen tiede- kunnan kanssa hän on ollut yhteistyössä jo pitkään.
Nurmi on tunnettu moti- vaatiostrategioiden tutkija.
Kunniatohtorin arvon sai- vat myös emeritusprofessori Richard Rose ja pääminis- teri Göran Persson.
Kansanmusiikin riemua
Konsertin kenraaliharjoituksessa sateli ohjeita suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi.
Korva tarkkana kuuntelemassa musiikkikasvatuksen opiskelija Mari Karppinen.
Kauppalaisseuralta tukea tutkimukseen
Jyväskylän Kauppalaisseuran Säätiö on jakanut 182 800 euroa tutkimukseen Jyväskylän alueella.
Yliopiston taloustieteiden tiedekunta sai 132 000 euroa ja yliopiston kielikeskus 5 000 euroa.
Vastaanottajina olivat myös Jyväskylän ammatti- korkeakoulu (7 000 e), kauppaoppilaitos (5000 e), kauppateknikot (1000 e) sekä ainejärjestö Pörssi (yht. 2000 e).
Kuudennen Eero Fredriksonin tunnustuspalkin- non sai emeritusprofessori Pertti Kettunen. Pal- kinnon arvo on 1700 euroa.
Nurmi kunniatohtoriksi
ANITTA KANANEN
Videokoulutusta yhteistyönä
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat IT–Peda-verkoston koordinoi- mana suunnitelleet keväälle yhtei- sen videoteknologian opetuskäy- tön koulutuspaketin. Tähän asti jo- kainen korkeakoulu on tahollaan kehittänyt omaa koulutustaan. Val- takunnallisen yhteistyön avulla on mahdollista jakaa materiaaleja, re- sursseja ja asiantuntemusta. Ta- voitteena on myös opettajien ja tu- kihenkilöstön verkostoituminen sekä yhteistyö yli organisaatiorajo- jen.
Internet-pohjainen videoteknolo- gia mahdollistaa opetuksen järjes- tämisen silloinkin, kun esimerkiksi etäisyydet, ajan- tai rahanpuute es- tävät perinteisen luokkaopetuk- sen. Sen avulla voidaan mm. tarjo- ta joustavia etäopiskelumahdolli- suuksia, parantaa ulkomaalaisten asiantuntijaluennoitsijoiden saata- vuutta sekä säästää matkakustan- nuksia.
Maalis–huhtikuulle ajoittuva koulutuspaketti koostuu oppilai- tosten omasta sisäisestä koulutuk-
sesta, IT-Pedan järjestämistä asian- tuntijaluennoista sekä osallistujien välisestä pienryhmäharjoittelusta.
Videoneuvotteluna ja verkkovideo- tallenteena välitettävät yhteiset asiantuntijaluennot ovat kaikille asiasta kiinnostuneille avoimia ja maksuttomia.
Jyväskylän yliopistossa koulutus toteutetaan virtuaaliyliopistohank- keen kurssina. Siinä tutustutaan vi- deoneuvottelun mahdollisuuksiin opetuskäytössä.
Heta Kero Työ muuttuu, mutta miten muuttuu työntekijöitä kou-
luttava organisaatio? Tätä tutkitaan Koulutuksen tut- kimuslaitoksen hankkeessa Työn ja oppimisen yhtey- det muutosvoimana. Seitsemästä osahankkeesta koostuvaa isoa tutkimusta vetävät dosentti Marja- Leena Stenström ja tutkimusprofessori Päivi Tyn- jälä.
Tutkimuksessa selvitetään työelämän ja koulutus- organisaatioiden yhteistyön muotoja, merkitystä ja yhteistyön mukanaan tuomia muutoksia ammatilli- sessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa. Esi- merkiksi harjoittelu-, näyttö- ja oppimispaikkamenet- telyjä tutkimalla projektissa selvitetään, millaisia op- pimisympäristöjä työpaikat ovat opiskelijoille. Lisäksi selvitetään, osaavatko työnantajat hyödyntää harjoit- telijoita ja näiden tuomaa uutta taitoa ja tietoa koko työyhteisön hyväksi.
Oppilaitosten osalta analysoidaan, kuinka yhteistyö työelämän kanssa on muuttanut niiden toimintaa.
Tutkijoita kiinnostaa, missä määrin oppilaitoksista löytyy oppivan organisaation ominaisuuksia.
– Oppilaitokset kouluttavat ihmisiä nopeasti muut- tuvalle kentälle, ja meitä kiinnostaa kuinka niiden omat toimintatavat muuttuvat, Päivi Tynjälä kertoo.
Yhteistyöstä on esimerkiksi metallialalla hyviä ko- kemuksia. Oppimispaikkajärjestelmässä mukana ole- vat yritykset ovat todella sitoutuneet asiaan. Joillekin työpaikoille on hankittu harjoittelijoiden käyttöön uu- simpia työstökoneita. Kouluille ne ovat liian kalliita, ja ilman yritysten sijoituksia harjoittelijat jäisivät il- man uusinta työkokemusta.
Oppiiko organisaatio?
LYHYET
TEKSTI Sakari Saukkonen KUVAT Uuve Södor
J
otta yliopisto-opiskelu onnistuisi, opiskelija oppi- si akateemisia taitoja ja valmistuisi säällisessä ajas- sa, opintoja on enemmän tai vähemmän ohjattava.Osa ei juuri ohjausta tarvitse, useimmat pärjäävät yleis- informaatiolla ja opinto-oppaiden lukemisella, mut- ta joillekin on syytä antaa tehostetusti henkilökohtais- ta ohjausta.
Toisaalta se, joka on selvinnyt opintojensa läpi pel- kän oppaan ja kavereilta saadun tuen avulla, saattaa val- mistumisen häämöttäessä etsiytyä urasuunnittelupalve- luihin pohtimaan yhdessä uraohjaajan kanssa työllisty- misen kiemuroita. Oleellista olisi tunnistaa opiskelijan opintopolun eri vaiheissa muuttuvat ohjaustarpeet.
Ei hyysäämistä tai paapomista
Ohjaaminen ei ole opiskelijan hyysäämistä ja pilalle paapomista. Akateemisen itsenäisyyden ja itsellisen sel- viämisen eetoksen nimissä ohjaus saatetaan tulkita vain jo syntyneitä ongelmia ratkovaksi tai vain erityisen on- nettomille ja kykenemättömille tarkoitetuksi.
Näin ei toki asia ole. Ohjaus voidaan nähdä toimenpi- teiden, prosessien ja vuorovaikutustilanteiden koostee- na, jonka myötä itse kukin sopivasti saa tarvitessaan tu-
Suunniteltu ohjaus säästää aikaa
Opintojen ohjaaminen – iloa ja itkua
Suunniteltu ohjaus säästää aikaa
Opintojen ohjaaminen – iloa ja itkua
Fysiikan opiskelijat Sami Malola (vas.) Tomi Paananen ja Juha-Pekka Nikkarila saavat laskutehtäviin vinkkejä lehtori Juha Merikoskelta (toinen vas.)kea valintoihin, päätöksiin ja tulevaisuutta koskeviin rat- kaisuihin.
Ohjaus ei välttämättä tapahdu kasvokkain. Jo nyt suu- ri osa tiedotuksesta välitetään painettujen oppaiden ja internetin kautta. Jatkossa itsepalveluperustainen tiedo- tus ja neuvonta lisääntyvät edelleen. Kun rutiinit siirre- tään verkkoon, vapautuu aikaa todella tärkeiden asioiden pohdintaan henkilökohtaisessa kontaktissa.
Opintojen ohjaus ei ole myöskään terapiaa tai mani- pulointia. Siinä ei yritetä parantaa ketään eikä saada ke- tään ajattelemaan ohjaajan tavoin. Tukea, ajatuksia ja ratkaisujen perusteita voi valottaa, mutta kukin tekee ratkaisunsa itse.
Monelta luukulta
Opintojen ohjaamisessa on tapana erottaa toisistaan tiedotus, neuvonta ja ohjaus. Näitä kaikkia tarjotaan keskitetysti ja hajautetusti. Opiskelijapalvelut huolehtii yleistiedotuksesta ja -neuvonnasta. Opintohallintoon ja opintososiaalisiin kysymyksiin liittyvät asiat on myös keskitetty sinne, mutta esimerkiksi vaihto-opiskeluasi- oissa kansainvälisten palvelujen yksikkö on oikea osoi- te.
Laitoksilla keskitytään opiskeluprosessin ohjaamiseen ja oppiaineiden sisältöön liittyviin asioihin. Toisaalta nii- den kanslioille ovat tuttuja mitä moninaisimmat kysy- mykset, joista osa ei juuri kosketa itse oppiaineen sisäl- töjä.
Laitoksilla on erilaisia tapoja toimia. Joissakin käyte- tään opettajatuutorointia, monissa ei. Usein amanuenssi on ”kaikkien alojen asiantuntija” tai ainakin hänen ole- tetaan olevan.
Kirjastossa, kielikeskuksessa ja muissa opiskelun tu- kipalveluissa on erityisosaamista. Suhteellisen kiistaton havainto on se, että yliopiston opinto-ohjauksen koko- naisuus on varsin jäsentymätön niin opiskelijoille kuin henkilöstöllekin.
Rehtorin asettama opinto-ohjauksen koordinaatio- ryhmä on aloittanut toimintansa toukokuussa 2003 ja sen toimikausi jatkuu kesäkuun 2006 loppuun. Sen teh-
Hops tulee, onko verkko-hops valmis?
Opiskelijoiden henkilökohtaiset opintosuunnitelmat eli hopsit tulevat pakollisiksi kaikille opiskelijoille en- si syksystä alkaen. Niitä varten on kehitetty sähköinen versio, verkko-hops eli e-hops. Se on Korppi-järjestel- män yhteyteen toteutettu sovellus, jolla opiskelija voi laatia opintosuunnitelmansa.
Sovelluksen avulla ohjaaja voi kommentoida suunnitelmaa ja hyväksyä sen.
– Verkko-hopssovelluksella voidaan hallita sato- jen opiskelijoiden ohjausprosesseja, kun se saadaan viimeisteltyä. Se helpottaa ja tehostaa ohjaajien työ- tä, virtuaaliyliopiston koordinaattori Antti Auer sel- ventää.
– Se ei kuitenkaan korvaa kasvokkain tapahtuvaa ohjausta, vaan täydentää sitä, hän lisää.
Korpissa verkko-hops on viimeistelyvaiheessa. Sen käyttöönottokoulutus aloitetaan tämän kevään aika- na.
Pilottivaiheen kokemukset ovat Antti Auerin mu- kaan lupaavia.
– Sovellus antaa mahdollisuuden erilaisiin ohja- uksen malleihin ja hopsien käyttötapoihin tutkinnon suorittamisen aikataulutuksesta ammatilliseen suun- nitteluun ja oppimisen arviointiin.
Lehtori Jukka-Pekka Santanen tietotekniikan lai- tokselta on kokeillut jonkin verran sähköisen hop- sin käyttöä ohjauksessa. Hänen mukaansa järjestelmä kaipaa vielä hiomista ennen sen laajaa käyttöönottoa.
Järjestelmästä puuttuu vielä mahdollisuus pääs- tä käsittelemään runsaslukuista opiskelijajoukkoa ko- konaisuutena.
Hyvänä puolena hän näkee sen, että opintosuun- nitelman teko pakottaa opiskelijat suunnitelmalli- suuteen.
– Opiskelija joutuu ajattelemaan, mitä haluaa tut- kintoonsa liittää ja missä aikataulussa.
tävänä on arvioida, tutkia, koordinoida ja kehittää opin- to-ohjaustamme ja opinto-ohjausjärjestelmäämme.
Kokonaisuutta koordinoidaan
Tämä monialainen ryhmä tukee tutkivaa kehittämis- työtä, pitää yllä ohjausta koskevaa keskustelua, luo yhte- yksiä ohjauksen toimijoihin niin yliopiston sisällä kuin sen ulkopuolellakin sekä järjestää yhdessä OPLAApron kanssa tiedotus- ja koulutustilaisuuksia.
Monialaisuus on yliopistomme vahvuus, mutta myös sen ongelma. Itsenäiset ja vahvat aineet sekä tiedekunnat ovat avainasemassa ohjausta kehitettäessä. Niillä on en- sikäden kokemustietoa opiskelijoistaan sekä siitä, kuinka opiskeluprosessit etenevät.
Vaarana on kadottaa kokonaiskuva opiskelijan opinto- polusta. Se ei muodostu vain oman oppiaineen opiske- lusta tai edes tietystä akateemisesta tutkinnosta. Opiske-
lijan elämänkokonaisuus on laajempi.
Tätä laajempaa perspektiiviä rakennamme ohjauksen kehittämishankkeessa yhteistyössä eri yksiköiden kanssa.
Näin ohjaus kohdentuu jatkossa entistä paremmin. Oh- jausjärjestelmä ja tiedonkulku selkiintyvät, jolloin sekä opiskelijat että henkilöstö hyötyvät. Opiskelija näkee sen opiskelun mielekkyyden lisääntymisenä ja henkilöstö oh- jauksen kuormittavuuden vähentymisenä.
Niinpä, jos henkilökohtainen opintosuunnitelma eli hops tuntuu etukäteen taakalta, on perusteltua kääntyä ohjauksen kehittämishankkeen puoleen. Mietitään yh- dessä, millaisia mahdollisuuksia ohjausprosessien keve- nemiseen ja järkiperäistämiseen hops tarjoaa.
Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Kun tekee aluksi vähän enemmän, pääsee lopussa helpom- malla.
Kirjoittaja on ohjauksen koordinaatiotyöryhmän suunnittelija.
Itsenäiset ja vahvat aineet sekä tiedekunnat ovat avainasemassa ohjausta kehitettäessä.
Niillä on kokemusta sekä tietoa siitä, kuinka opiskeluprosessit etenevät.
Fysiikan opiskelijat Risto Hautala (vas.) ja Pertti Mäkinen tekevät harjoitustöitä fysiikan laitoksella opiskelijoiden työtilassa.
E
nglannin kielen ensimmäisen vuoden opiskelijat kokoontu- vat kerran kuussa tuutoroin- tiin parin tunnin sessioon. Joku ai- neen opettajista vetää keskustelua ennalta sovitusta teemasta. Mukana voi olla myös kutsuttu vieras, vaik- kapa työelämästä. Opiskelijat kyse- levät ja keskustelevat sekä kirjaavat lopuksi kokemuksiaan.Englannin kielen oppiaine on ol- lut uranuurtaja opettajatuutoroin- nin kehittämisessä. Toiminta aloi- tettiin syksyllä 2000. Uudet opiske- lijat kokoontuvat noin kymmenen hengen ryhmissä. Tapaamisten tee- mat voivat kosketella esimerkiksi ammattikuvaa tai oman kielitaidon kehittymistä.
– Ensimmäisiksi me opettajat koulutimme itsemme tähän, kielten laitoksen johtaja Tuula Hirvonen kertoo. Tehokkaan koulutuksen veti nyttemmin jo emeritaprofessori Lii- sa Lautamatti.
Alku vei aikaa, mutta nyt ohjaus pyörii sutjakkaasti ja säästää työtä toisaalla. Esimerkiksi amanuenssi- en ei tarvitse enää vastailla jokaisen opiskelijan kysymyksiin erikseen.
Aloittavaa autetaan
Tuutorointi taluttaa yliopistoon
TEKSTI Anitta Kananen KUVA Uuve Södor
Epäselvät asiat käsitellään ryhmissä yhteisesti.
Yksi keskeinen tavoite on rakentaa teemojen pohjal- ta vähitellen ensimmäisen vuoden aikana opiskelijoiden henkilökohtaisia opintosuunnitelmia, hopseja.
– Pala palalta niiden kokoaminen sujuu juohevasti. Jos yksin ja yhtäkkiä joutuisi sitä tekemään, niin ihan pihalla olisi, professori Paula Kalaja huomauttaa.
Ruohonjuuritason asioita
Opiskelijat Nina Turunen ja Valtteri Länsimies kehu- vat tuutorointia yhteen ääneen.
– Se auttoi ihan kaikkeen. Eihän sitä alussa tiennyt yh- tään mitään tästä koko yliopistosta. Ryhmissä käytiin lä- pi asioita ruohonjuuritasolla, vaikka yliopistossa käytet- täviä käsitteitä, Valtteri Länsimies muistelee.
– Tehtiin esimerkiksi ”työlasti”, eli koottiin kokonai- suudeksi kurssit ja esseet, jotka meidän piti eka vuoden aikana suorittaa, Nina Turunen lisää.
Englannin opiskelijoista on jo usean vuoden ajan va- littu osa suoraan ”opelinjalle”. Nina Turunen on yksi heistä. Valtteri Länsimiehen tuleva ammattikuva ei ole ihan yhtä selkeä. Hän rakentaa aineyhdistelmäänsä niin, että suunta on yritysten kansainvälisiin tehtäviin. Valt- teri kertoo hyötyneensä erityisesti vinkeistä sivuaineva- linnoiksi.
Työskentely pienryhmissä on hitsannut porukkaa tii- viisti yhteen. Opiskelijat tutustuvat niissä toisiinsa ja lai- toksen opettajiin. Ohjaus jatkuu henkilökohtaisilla ta- paamisilla ensimmäisen vuoden jälkeenkin.
Amanuenssien ei tarvitse enää vastailla jokaisen opiskelijan kysymyksiin erikseen. Epäselvät asiat käsitellään ryhmissä
yhteisesti.
Laura Möttö (vas.) ja Heli Lehtivuori ovat saaneet fysiikan laitoksen ”lentävän lähdön”
aikana hyvän kokonaiskuvan laitoksella
tehtävästä tutkimuksesta.
Vauhdilla lentoon
Fysiikan laitokselle tulevat opiskelijat nostetaan sii- villeen ”lentävällä lähdöllä”. Alun perin perehdyttä- miskurssina vuonna 2001 aloitettu tehostettu eka- vuotisten ohjaus on nyt levitetty koko vuodelle.
– Olemme käytännössä luoneet kokonaan uuden- laisen opiskelukulttuurin, lehtori Juha Merikoski ku- vailee. Aiemmin fysiikan opiskelu oli yksinäistä puur- tamista. Yhteistyötä laskutehtävien tekemisessä ei ai- na pidetty edes suotavana. Nyt laitoksen aula ja opis- kelijoiden työtilaksi varattu huone täyttyy keskuste- levista opiskelijaryhmistä, jotka laskevat yhdessä teh- täviään.
Keskustelukulttuuri muuttunut
Ekavuotiset kannustetaan yhteistyöhön ohjattujen laskuharjoitusten kautta. Työtilassa vierailevat päi- vittäin kurssien assistentit, joilta saa apua tehtäviin.
Myös keskustelukulttuuri on muuttunut ”lentävän lähdön” myötä. Opiskelijat tutustutetaan jyväskylä- läisen fysiikan osa-alueisiin ja tutkimusprojekteihin.
Samalla myös opettajat tulevat tutuksi.
– Aiemmin opettajaa tuskin uskallettiin edes sinu- tella. Nyt nuoremmatkin tulevat muitta mutkitta ky- selemään, Merikoski kuvailee.
Lentävä lähtö on opettajien mielestä lisännyt opis- kelijoiden määrätietoisuutta. Ammatillisista vaihto- ehdoista kerrotaan ja työelämään jo sijoittuneet käy- vät esittelemässä työkenttäänsä. Opiskelijat ovat he- ränneet huomaamaan, kuinka monipuoliset sijoittu- mismahdollisuudet fysiikasta valmistuneilla on.
Y
lioppilaskokeita ja yliopistojen sisäänpääsykri- teereitä muokkaamalla nopeutetaan uusien yli- oppilaiden yliopistouran alkua.Suomen yliopistot ovat sitoutuneet opetusministeri- ön tulossopimukseen, jonka yhtenä tavoitteena on, että vuoteen 2006 mennessä uusista opiskelijoista puolet on saman vuoden ylioppilaita. Toimenpiteellä pyritään vä- hentämään välivuosia ja lyhentämään opiskeluaikoja.
Jyväskylän yliopistossa 50 prosentin osuutta tavoitel- laan muuttamalla valintamenettelyjä mahdollisimman tasa-arvoisiksi. Taustaopinnot eivät olisi jatkossa kovin oleellisia.
– Pyritään siihen, että uusilla ylioppilailla on tasapuo- linen mahdollisuus onnistua valinnassa, Jyväskylän yli- opiston opintohallintopäällikkö Tuula Maijanen ker- too.
Uusien ylioppilaiden sisäänpääsymahdollisuuksiin kiinnitettiin pääsykokeissa huomiota jo viime kesänä.
Syksyllä aloittaneista 36 prosenttia oli uusia ylioppilaita, edellisenä vuonna vastaava luku oli 27 prosenttia. Mi- tään kiintiöitä näille ei ole asetettu tiedekunnittain tai oppiaineittain.
Välivuosi tuhlaa aikaa?
Jyväskylän ylioppilaskunnan koulutuspoliittisen sihtee- rin Antti Vesalan mukaan uusien ylioppilaiden määrän kasvu on yliopiston kannalta positiivista.
– Opiskelija-aines samankaltaistuu ja eriytyneet ohja- ustarpeet saattavat vähentyä, Vesala huomauttaa.
JYY ei yhdy välivuosien paheksujien mielipiteisiin.
TEKSTI Minttu Vilander
Nuorempana ja nopeammin
Lukioiden ”vanhat” juhlivat perinteisesti Hipposhallilla. Ensi keväänä he suorittavat uusimuotoisen ylioppilastutkinnon.
Ylioppilaskokeita ja yliopistojen sisäänpääsykriteereitä muokkaamalla nopeutetaan yliopistouran alkua
ANITTA KANANEN
– Jos välivuoden aikana tehdään mitä tahansa muuta kuin maataan kotona, se tuskin voi olla haitallinen. Yli- opistossa pitää olla kaiken ikäisiä opiskelijoita, kaiken- lainen elämänkokemus rikastuttaa tätä yhteisöä, Vesala pohtii.
Suoraan lukiosta yliopistoon hyppääminen ei Tuula Maijasen näkemyksen mukaan vaikuta opiskelumenes- tykseen.
– Yliopiston kannalta ikää oleellisempaa on, että opis- kelijoiden motivaatio säilyy, he ovat tyytyväisiä koulu- tukseensa ja työllistyvät, Maijanen sanoo.
Antti Vesala uskoo, ettei opiskelijavalintojen nuoren- nusleikkaus tule näkymään kampusalueen arjessa.
– Fuksithan näyttävät joka vuosi nuoremmilta muu- tenkin, Vesala virnistää.
Ainereaali alkaa jo ensi vuonna
Keväällä 2006 perinteinen yleisreaali muuttuu ainereaa- liksi, jossa abiturientit keskittyvät kirjoittamaan yhtä tai useampaa ainetta sen mukaan, mistä he ovat kiinnostu- neita.
Lukiossa on jo mahdollisuus keskittää osaamistaan vaikka vain yhteen aineeseen. Nyt odotetaankin yliopis- tolta selkeää kantaa siihen, kuinka painava merkitys reaa- lin arvosanalla on yliopiston ovien avautumisessa.
Jyväskylän normaalikoulun lukionrehtori Heikki Par- katti harmittelee, etteivät yliopistot eivät reagoineet tu- leviin muutoksiin tarpeeksi nopeasti.
– Yhtään virallista kommenttia ei ole annettu siitä, mi- ten ainereaali opiskelijavalintoihin vaikuttaa, vaikka ky-
seessä on suurin muutos koko ylioppilaskokeen histori- assa, Parkatti huomauttaa.
Tuula Maijasen mukaan ainereaalin vaikutuksia ei ole vielä tiedekunnissa tarkasti pohdittu, sillä vuoden 2006 opiskelijavalintoja ryhdytään valmistelemaan vasta kesän 2005 valintojen jälkeen.
– Aika näyttää, mitä se tuo tullessaan. Valinta suunni- tellaan aina edellisen vuoden kokemusten kautta, Mai- janen sanoo.
Yliopistojen kantaa odotetaan
Lukioasteen näkökulmasta yliopistojen vaitonaisuus on huono asia, sillä epävarmuus ahdistaa ylioppilaskokelai- ta ja haastaa lukion opinto-ohjauksen.
– Yliopistojen tulisi sanoa selkeästi julki, mitä halu- taan. Tällä hetkellä oppilaat pohtivat, kuinka monta ai- netta heidän kannattaa tulevana keväänä kirjoittaa. Hel- pottaisi, jos yliopistojen vaatimuksista olisi tarkempaa tietoa, Parkatti sanoo.
Hyvän lukiomenestyksen tai ainereaalisssa onnistumi- sen kautta suoraan yliopistoon pääsyllä näyttää olevan myös nurja puolensa. Tuula Maijanen tuo esiin mahdol- lisen motivaation puutteen, kun opiskelupaikka lohkeaa
”liian helpolla”.
– Aloilla, joihin jo nyt pääsee suoraan ylioppilaskokei- den perusteella, on huomattu, että liian helppo sisään- pääsy laskee tutkinnon arvostusta. Jos opiskelija ei ole käynyt läpi rankkaa hakuprosessia, hän ei ole välttämättä sitoutunut koulutusalaansa, ja opiskelumotivaatio saat- taa kärsiä, Maijanen huomauttaa.
Nämäkin Norssin abit halutaan suoraan syksyllä yliopistoihin.
PAAVO TIKKUNEN
– Nicaragualainen yhteiskunta ei voi kehittyä, jos nica- ragualaiset eivät kykene käyttämään uutta teknologiaa.
Sen takia maa jää jälkeen kehityksestä tuotannollisesti ja teknologisesti.
Näin totesi Nicaraguan ensimmäisen tiedepuiston toi- minnanjohtaja Eduardo Lopez. Kesällä Pohjois-Nicara- guaan Estelíin avataan tiedepuisto, jonka tavoitteena on kaventaa teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välistä tek- nologiakuilua sekä saada nicaragualaiset kiinnostumaan uudesta teknologiasta. Nicaragua on Väli-Amerikan toi- seksi köyhin maa.
Tarjontaa nuorille
Puistossa kävijöistä suurin osa tulee olemaan koululai- sia ja opiskelijoita, jotka eivät ole ikinä koskeneetkaan tietokoneeseen. Tiedepuiston yhteydessä toimiikin Ni- caraguan ammattikasvatushallituksen ylläpitämä tieto- konekoulu.
Tarvetta on paljon nuorille suunnattuun tietokone- koulutukseen, sillä väestöstä alle 30-vuotiaita on 75 pro- senttia. Kuitenkin esimerkiksi Estelíssä on 20 000 eri ta- son opiskelijaa. Tietokoneen kysyntä opiskelun ja tiedon- hankinnan apuvälineenä kasvaa. Toistaiseksi internetiin pääsy on etuoikeus.
Pehmeät arvot mukana
Tiedepuisto ei kuitenkaan keskity vain kovaan huippu- teknologiaan.
– Mielestämme on hyvä tuoda puistossa esille pehmei- tä, inhimillisen elämän arvoja, kertoo tiedepuiston kehi- tyspäällikkö Ingrid Soza.
Tiedepuisto tuo köyhyyden ongelmia esille kahden ku- vitteellisen perheen avulla. Toinen perhe pärjää elämäs- sään hyvin, sillä he uskovat, että omalla yrittämisellä voi parantaa elinolojaan. Toinen on sitä mieltä, ettei oman elämän kulkuun voi vaikuttaa.
– Köyhyyttä on erityisesti maaseutuyhteisöissä. SSen syitä voidaan etsiä monista asioista, kuten tavoista, us- komuksista ja fatalismista, kohteen suunnitellut Ingrid Soza kertoo.
– Kaikki nicaragualaiset eivät itsekään tiedä, että hei- dän maassaan monet elävät äärimäisessä köyhyydessä eli alle dollarilla päivässä. Nicaragualainen ei toista nicara- gualaista helposti auta. Oletetaan, että apu tulee jostain maan ulkopuolelta.
Ulkopuolisella tuella
Tiedepuisto syntyi Kansainvälisen solidaarisuussäätiön teknologiaprojektin tuloksena. Säätiö on tähän mennes- sä investoinut puistoon 600 000 euroa. Sillä on paikalli- sia yhteistyökumppaneita, kuten Nicaraguan opetusmi- nisteriö.
Puiston vuotuinen kävijätavoite on 30 000 vieras- ta. Pääsymaksua ei aiota periä, jotta jokaisella kiinnos- tuneella olisi mahdollisuus käydä tiedepuistossa varalli- suudesta riippumatta.
TEKSTI Ilona Turtola KUVA Minna Passir
Nicaragualta puuttuu teknologiataitoa
Maan ensimmäinen tiedepuisto
innostaa käyttämään tietokoneita
Kehitysmaajournalismin kurssi on journalistiikan pää- aineopiskelijoille valinnaiskurssi, joka toteutetaan yh- teistyössä ulkoministeriön kanssa. Kurssilla perehdy- tään kehitysmaakysymysten näkyvyyteen ja käsittelyyn tiedotusvälineissä sekä kehitysyhteistyön toimijoihin.
Kurssi järjestettiin viime vuonna viidettä kertaa.
Opintomatka suuntautui Nicaraguaan, joka on yksi Suomen pitkäaikaisista kehitysyhteiskumppaneista. Ai- empina vuosina matka on tehty Saharan alapuoliseen Afrikkaan.
Nicaraguassa kurssilaiset tutustuivat Suomen tuke- miin ohjelmiin ja hankkeisiin, jotka keskittyvät muun
muassa paikallishallinnon, maaseudun ja terveyden- huollon kehittämiseen sekä kansalaisjärjestöihin.
Ennen matkaa kurssilaiset tuottivat opetuskäyttöön soveltuvaa materiaalia kehitysmaista ulkoministeriön internetsivuille. Syksyn aikana perehdyttiin kehitysmai- den ongelmiin vierailijaluennoitsijoiden johdolla. Tie- toa jakoivat muun muassa ulkoministeriö, YK:n väes- törahasto UNFPA ja kehitysohjelma UNDP, Maailman elintarvikeohjelma WFP sekä kansalaisjärjestöt kuten Kansainvälinen solidaarisuussäätiö, Plan ja Reilun kau- pan yhdistys.
Kehitysyhteistyön kysymykset tutuksi
Tiedepuiston opas Franklin Talavera toivoo, että puisto herättäisi kävijöiden tiedonjanon.
KULTTUURI
Y
liopiston kulttuuritoimikunta haluaa edistää hen- kilökunnan hyvinvointia tarjoamalla heille taide- elämyksiä ja innostamalla henkilökohtaisen ko- kemisen ja tekemisen kautta luovaan kulttuuritoimin- taan. Toimikunnan puheenjohtaja Hannu Jalkanen us- koo asiaansa ja jaksaa perustella työn merkitystä talous- mittareihin taipumattomilla kriteereillä.– Hyvä työympäristö tarjoaa myös kulttuurivirikkeitä.
Ne ovat rekrytointivaltti, Jalkanen perustelee.
– Kulttuuri kuuluu kampukselle.
Yliopiston rikasta perintöä välittävät edelleen kampus- oppaat, joiden koulutusta toimikunta on aikoinaan ollut sysäämässä käyntiin. Oppaiden koulutuksesta ja opasvä- lityksestä vastaa museon intendentti Pirjo Vuorinen.
Kulttuuritoimikunta haluaa osaltaan jatkaa jo semi- naarin ajoilta peräisin olevia taide ja harrastusperinteitä.
Sillä on oma pienehkö budjetti ja puolipäiväisenä kult- tuurisihteeri Asta Ruodemäki. Jalkanen myöntää, että toimikunnan resurssit ovat rajalliset, mutta ”kulttuuri kertaa siihen laitetun rahan”.
Jyväskylän erikoisuus
Yliopiston kulttuuritoimikunta on ainoa laatuaan maan yliopistoissa. Muutamissa toimii virkistystoimikunta tai henkilöstösihteeri, jolla on samansuuntaisia tehtäviä.
Jyväskylässä toimikunnalla on laaja-alainen ote kult- tuuriin. Toimikunta tekee mm. taidehankintoja, järjes- tää näyttelyitä, kulttuurimatkoja ja -kursseja, osallistuu kulttuurikeskusteluihin ja ylläpitää esiintyjäpankkia.
Toimikunta haluaa olla innostamassa ja kannustamas- sa myös omia kulttuuriprojektejaan tekeviä työntekijöi- tä ja opiskelijoista.
Kulttuuritoimikunta ei ole yhden asian liike
Entisöinnistä oopperaan
TEKSTI Anitta Kananen
Puheenjohtaja Hannu Jalkanen haluaa olla jatkamassa jo seminaarin ajoilla syntyneitä taide ja harrastusperinteitä.
UUvE SödoR
Kulttuurifaktaa
Kulttuuritoimikunnan nimittää määräajaksi yliopis- ton rehtori. Toimikunnassa on yhteensä 14 jäsentä, henkilökunnan lisäksi myös opiskelijoiden edustaja.
Toimikunta on perustettu 1990-luvun alussa. Sillä on noin 30 000 euron vuosibudjetti.
Tulevia tapahtumia
• Henkilökunnan virkistäytymismatka Laukaan Vuonteen kylälle Kukan päivänä 13.5.2005.
Ilmoittautumiset:
Asta Ruodemäki puh. (014) 260 1016
• Kulttuurimatka taidekeskus Salmelaan 9.6.2005 yhteistyössä JYKYS ry:n kanssa. Ilmoittautumiset:
Pirjo Heikkinen puh. (014) 260 1030.
Suunnitteilla on Viron kiertomatka 27.–29.5.2005 sekä elokuinen matka Tampereen teatterikesään.
www.jyu.fi/kulttuuritoimikunta – Ei tuputeta vaan tarjotaan mahdollisuus, Jalkanen
perustelee. Tarpeet tuntuvat olevan noin kolminkertai- set toimikunnan taloudellisiin mahdollisuuksiin nähden.
Mukana on runsaasti omatoimisia produktioita, musiik- kia, tanssia ja myös näyttelyitä.
Esimerkkeinä Hannu Jalkanen mainitsee taloustieteen professorin Tuomo Takalan taidenäyttelyn, atk-keskuk- sen pääsuunnittelijan Markku Könkkölän valokuva- näyttelyn ja musiikin laitoksen orkesterit ja yhtyeet. Toi- mikunta on voinut edistää tällaisten hankkeiden toteut- tamista ja esille pääsyä.
Tarjontaa myös ”taviksille”
Kaikki meistä eivät itse maalaa, laula tai näyttele. Tämä suuri enemmistö on myös toimikunnan jäsenten sydän- tä lähellä. Teatteri- ja konserttimatkoja järjestetään eri puolille Suomea, henkilökunnalle on neuvoteltu alen- nus kaupunginteatteriin, ja kaupunginorkesterin kon- serttiin pääsee sponsoroituun hintaan.
Missiona on monipuolisuus, esimerkiksi suosittu huo- nekalujen entisöintikurssi on pyörinyt jo vuosikymme- nen ajan. Ja elokuviin Ilokiven katsomoon pääsee silloin tällöin toimikunnan tuella edullisesti. Toiminnassa pyri- tään ottamaan huomioon myös perheet.
Jyväskylän yliopistosäätiö ja yliopisto palkitsevat vuo- sittain kulttuurin alueella kunnostautuneen jäsenensä, ja perusteita palkinnon saajaksi kysytään toimikunnal- ta. Vuonna 2004 kulttuuripalkinnon pokkasi mieskuo- ro Semmarit. Maaliskuun vuosijuhlassa on taas uuden kulttuuripersoonan vuoro saada tunnustus.
Huonekalujen entisöintikurssilla tehdään vanhasta uutta. Juha (kuva ylh.) ja Päivi Kivelän (kuva alla) kirpputorilöydöt pääsevät pian kodin paraatipaikoille.
KUvAT: ASTA RUodEmäKI
T
erveystieto on ollut nyt ensimmäistä lukuvuot- taan itsenäinen oppiaine peruskoulussa. Lukios- sa terveystiedon oppiaineasema vahvistui myös merkittävästi. Keväästä 2007 lähtien terveystiedon voi kirjoittaa ainereaalikokeen ylioppilaskirjoituksissa.Koulujen opetussuunnitelmia on uudistettu. Sisällölli- sesti kehittyvään terveystietoon kaivataan jo nyt pätevää opettajakuntaa. Viimeistään vuodesta 2010 lähtien sillä täytyy olla aineenopettajakelpoisuus.
Terveystieteiden laitoksella on koulutusta järjestet- ty opetusministeriön rahoittaman mittavan kehittämis- hankkeen turvin. Se on työllistänyt 4–5 opettajaa. Ter- veystiedon aineenopettajakelpoisuuden saadakseen tu- levien opettajien on suoritettava 35 opintoviikon sivu- aineopinnot.
– Koulutukseen valitaan vuosittain noin 60 opiskelijaa, mutta tulijoita olisi paljon enemmän. Tähän asti olem- me voineet ottaa mukaan vain liikunnan opettajiksi opis- kelevia ja terveyskasvatusta pääaineena lukevia. Lisäksi opetusta on järjestetty myös avoimessa yliopistossa, pro- fessori Lasse Kannas kertoo.
Hän on huolissaan kehittämishankkeen tulevaisuu- desta.
– Määräaikaisina hankkeina jatkettavasta toiminnas- ta on päästävä eroon ja opettajankoulutus on saatava py- syväksi, koska terveystiedon opetus on koulujen pysyvä tehtävä. Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä kansallista koor- dinaatiota eri yliopistojen kesken, hän linjaa. Opettajia
siirtyy tulevina vuosina runsaasti eläkkeelle. Uusien kou- lutus ja jo ammatissa toimivien täydennyskoulutus tarjo- avat terveystieteiden laitokselle kovaa työsarkaa.
Sisältö monipuolistuu
Uuden itsenäisen terveystiedon sisältö on myös uudis- tumassa. Terveystieto on monitieteiseen tietoperustaan pohjautuva oppiaine, tutkimusmatka terveyden ja saira- uksien maailmaan.
– Mukaan tulee lisää arvoihin liittyvää aineistoa, yh- teiskunnallista ja tiedotusvälineiden lukutaitoa. Asioita käsitellään aiempaa enemmän nuorten itsensä näkökul- masta. Ei puhuta pelkästään terveydestä, myös sairaudet ja kuolema tulevat mukaan oppitunneille, Lasse Kannas listaa. Haasteellinen alue sisällössä on myös mielenter- veydellisten kysymysten käsitteleminen.
Tutkimusta tueksi
Lasse Kannaksen johdolla suunnitellaan terveystiedon kouluopetukseen liittyvää tutkimushanketta, jolla mita- taan nuorten terveysosaamista. Mittaukset on tarkoitus toteuttaa tietotestien ohella myös näyttökokein, joilla osoitetaan taitojen hallintaa.
Tutkimus voidaan tulevina vuosina laajentaa kansain- välisesti vertailevaksi tutkimukseksi, eräänlaiseksi terveys- osaamisen Pisa-tutkimukseksi.
Terveystieto muuttui itsenäiseksi kouluaineeksi
Päteviä opettajia kaivataan
LIIKUNTA JA TERvEYS
TEKSTI Anitta Kananen KUvA Tarja vänskä-Kauhanen
Terveyskasvatuksen lehtori Kaili Kepler-Uotinen toi- voo koulujen terveystietoon nykyistä enemmän taitoa ajatella, pohtia, arvioida ja kritisoida. Tiedolliset asiat korostuvat nyt liikaa.
– Heijastuuko siinä menestymisen pakko ja paineet suoriutua, hän kyselee.
Kaili Kepler-Uotinen opettaa OKL:ssä kahdeksaa ryh- mää tulevia luokanopettajia. 24 tuntiin on tiivistettävä olennaiset opit merkittävistä ihmiselämän alueista.
– Seksuaalinen terveys, mielenterveyden kysymykset, päihteet sekä erityisesti lasten ja nuorten tunne-elämä ovat vaikeimpia opetettavia. Lapset ovat muuttuneet vii- me vuosina. Jo ala-asteella tytöt ovat mieleltään hyvin
”pikku” naisia. Pojilla puolestaan on yhä enemmän tie- tyntyyppistä kielteistä asennoitumista tyttöihin ja nai- siin. Molemmille ryhmille pitäisi löytää tapoja opettaa hyväksymään oma ruumiinsa.
Tunnetaitoja voidaan opettaa harjoituksilla. Terveys- tietoon kuuluu myös ujojen oppilaiden rohkaisu.
– Se onnistuu ilmapiirissä, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä naurunalaiseksi joutumista. Myös läheisyys, läm- pö ja kohteliaisuus ovat ruumiillisuuden alueita, joita voidaan lähestyä harjoitusten avulla.
Kaili Kepler-Uotinen on mukana harjoitustunneilla ja toteuttaa itse viisi opetustuntia lukukaudessa. Myös tut- kimuskentän seuraaminen on tärkeää.
– Uudet ideat on ensin itse kokeiltava. Kiinteät yhtey- det kouluihin ja opettajin ovat elintärkeät. Mitä lähem- pänä kenttää olemme, sitä parempia opettajia osaamme kouluttaa.
Jos Kaili saisi taikasauvan, hän palkkaisi peruskoului- hin jo ala-asteelle erikoistuneet terveystiedon opettajat.
– Luokanopettajat ovat niin työllistettyjä, etteivät he ehdi suunnitella ja toteuttaa elämyksellistä terveyskäyt- täytymisen opetusta, hän perustelee.
Hän luettelee listan esimerkkejä, joilla opetusta voisi elävöittää. Leikkiä ja leikkimielisyyttä ei saisi unohtaa.
– Asia menee eri tavalla perille, jos puhutaan Muu- mimamman ruokalistasta, eikä teoreettisesti ruokaym- pyrästä.
Terveystiedon opettajille on valmistumassa uusia oppikirjoja, joissa perehdytään oppiaineen pe- dagogisiin sovellutuksiin. Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisema uutuus on Lasse Kannaksen ja Heli Tyrväisen toimittama Virik- keitä terveystiedon opetukseen.
Taitoa tiedon lisäksi
Terveystieto on pari vuotta sitten itsenäistynyt liikunnasta erilliseksi oppiaineeksi. Sen sisältö kattaa lasten ja nuorten kasvun kysymyksiä hyvin monipuolisesti.
TEXT BY Terhi Paakkinen PHoToS BY Uuve Södor
It takes commitment and support from others
Intuition is not enough for a father
– The one thing men usually regret on their deathbeds is not having been good enough fathers, asserts Jouko Huttunen, fatherhood researcher.
Although technically it does not take much for a man to have a child, becoming a father is not that simple. Af- ter all, the requirements for being a good parent have changed quite radically over the last few decades. Earn- ing a living to support one’s family is no longer the sole requirement of fatherhood.
– Cultural beliefs are completely different today. Men are expected to be truly devoted to their families and take responsibility for the children, Huttunen explains.
– There seems to be a kind of mould of a good father, dads ought to be “presentable at court,” so to speak.
– However, no one is born a perfect father. Both moth- ers and fathers need guidance and support in order to become good parents. Mothers-to-be receive advice and support from maternity clinics, for example, and fathers, too, could certainly benefit from a similar kind of ser- vice.
Fatherhood from different viewpoints
Studies on fathering have been conducted since the 1960s and 1970s, mainly in welfare states such as the Nordic countries and the United States. Today it is a multidisciplinary field of study.
– Originally researchers in the field of psychology were interested in the absence of the father and its effect on the children. Today the focus is more on how family pol- itics and equality between men and women mould fa-
therhood. Personally, I have been studying, for example, experiences of becoming a father, Huttunen says.
Creating perfect fathers?
Jouko Huttunen does not see studies on fathering as a kind of propaganda about the existence of an ideal fa- ther type.
– Research is not so much about changing attitudes.
It is true that studies can be used to legitimise certain is- sues, such as whether shared fatherhood truly works, but I would say that our aim is to shed light on the moderni- sation of parenthood.
Jouko Huttunen, Professor of Educational Scienc- es, was awarded the Miehen työ prize by the Council for Gender Equality in February. His merits include exten- sive research on fatherhood.
Mies ei synny automaattisesti unelmaisäksi, mutta entä jos sellaisen voisi rakentaa? Mitä rakennusaineita tarvit- taisiin, isyystutkija Jouko Huttunen?
1. Valmius ja sitoutuminen
Lapsi tulisi tehdä silloin, kun molemmat vanhem- mat sitä haluavat. Isän tulisi myös jakaa odotusaika ja sitoutua lapseen jo ennen sen syntymää, Huttunen hahmottelee.
2. Tarjotut vapaat
Unelmaisä hyödyntäisi kolmen viikon isyysvapaan kokonaan. Hyvä olisi myös käyttää edes puolet (eli 3 kk) vanhempainvapaasta.
3. Keskittyminen lapseen
Ainakin pienen lapsen isä vähentäisi ylitöitä, tinkisi harrastuksistaan ja olisi vähintään kaksi iltaa viikossa pelkästään lapsen käytössä, Jouko Huttunen jatkaa.
4. Kotitöihin osallistuminen
Molempien vanhempien tulisi käyttää yhtä paljon ai- kaa kotitöihin, Huttunen määrittelee. – Näin kumpi- kaan ei väsyisi liikaa.
5. Tunteet
Unelmaisä antaisi lapselleen muun muassa lämpöä, hellyyttä ja ottaisi hänet kaikessa huomioon, isyystut- kija päättää.
Lista voi kuulostaa vaativalta, mutta Jouko Huttunen lohduttaa, ettei normaali-ihmisen tarvitse kaikkea yl- lämainittua noudattaakaan. Hän myöntää listan olevan absurdi, sillä hyvällä isällä voi olla myös puutteita.
– Lapset ovat niin sopeutuvaisia, että riittää mainios- ti, jos isällä on edes jotain unelmaisän piirteitä. Onhan lapsia, jotka elävät täysin ilman isää. Silti he saavat hyvän elämän. Yhden puutteen voi kompensoida toisella vah- vuudella, Huttunen painottaa.
Unelmaisän
rakennusopas
E
räs supisuomalainen opiskelija kummeksui, mik- si vielä yliopistossa kuuluu opiskella äidinkielen viestintää, vaikka gradunkin saa kirjoittaa eng- lanniksi. Sitä paitsi englanniksi kirjoitettuja tutkimuk- sia luetaan ulkomaillakin. Suomeksi ei kuulemma löy- dy oman alan terminologiaa ja englanti on muutenkin helpompaa.– Miksi opiskella suomenkielistä tiedeviestintää ja viestiä tieteestä suomeksi? Eikö onnistu, eikö löydy sa- noja?
Kieltämme vaaliva ja kielenkäyttöämme ohjaile- va Suomen kielen lautakunta on ottanut huolestuneena kantaa yliopistojen suomenkielisen kirjallisen viestin- nän opetuksen määrään. Se viittaa opetusministeriön työryhmän mietintöön (8.9.2004), jossa puhutaan pai- nokkaasti suomesta tieteen kielenä. Yliopistojen käytän- tö on lautakunnan mukaan nykyään melko etäällä mie- tinnön painotuksista.
Lautakunta teki kokouksessaan 13.12.2004 ehdotuk- sen, jonka mukaan opintoihin sisällytettäisiin vähin-
tään kolmen opintopisteen kirjallisen viestinnän kurssi.
Lautakunnan suositukset eivät ole lakeja, mutta ne tule- vat aina pätevimmältä mahdolliselta taholta. Lautakun- taan on aina kuulunut paitsi suomen kielen professo- reita myös kirjailijoita, kääntäjiä ja arvilindejä, suomea työkseen käyttäviä.
Kolmen opintopisteen suositus ei välttämättä to- teudu uuteen tutkintorakenteeseen kuuluvien vies- tintäopintojen vaatimuksissa Jyväskylässäkään. Kurs- seja kuitenkin järjestetään, osin taitavasti integroitui- na aineopintoihin. Mutta joillekuille kirjallinen viestin- tä on jopa valinnaista muiden kieli- ja viestintäopinto- jen kanssa. Tiedekuntien ja laitosten välillä on suurta vaihtelua. Useilla aloilla tarjotaan eioota, koska mm. tie- deviestinnän kurssit eivät mahdu pakollisiin viestinnän yleisopintoihin. Ja kaikki ylimääräinen maksaa.
Tässä ollaan. Ja sitten kauhistellaan suomen kielellä kirjoitettujen opinnäytteiden kieliasua. Siitäkin ollaan eri mieltä, mitä selkeä suomi on. Kirjoituskurssit käyty- ään opiskelija saattaa saada palautetta, ettei gradun ”yk- sinkertaisesta” suomen kielestä tunnista ”meidän alan kieltä enää ollenkaan”. Houkutteleeko englanniksi kir- joittaminen siitäkin syystä? On hyvä, että on lingua franca, jolla tieto leviää maailman joka kolkkaan. Mut- ta eikö demokratian kannalta olisi tärkeää, että suomen kieltä käytettäisiin kaikilla aloilla? Syytä olisi myös tie- teen popularisointiin ja sen opettamiseen.
Suurin osa akateemisesti koulutetuista työskente- lee ainakin osan työelämästään suomenkielisessä ym- päristössä. Tuskin vain vieraiden kielten taito riittää. Si- tä paitsi Sanastokeskus TSK antaa koko ajan uusista vie- raskielisistä erikoisalojen termeistä suomenkielisiä suo- situksia. – Termitalkoisiin voi muuten osallistua. Suo- men kielen lautakunnan mielestä yliopiston tulosten seurannassa tulisikin lukea hyväksi tällainen suomen- kielinen termityö. Eivät suomesta sanat lopu.
Suomesta eivät sanat lopu
Timo Nurmi
lehtori, yliopiston kielikeskus
KoLUmNI
UUvE SödoR
A
rki Prahassa on näkymättömän byrokratiakoneis- ton ja anarkistisen mielenlaadun rauhanomaista rinnakkaiseloa. Jokainen viranomainen, jolla on mahdollisuus luoda kokoelma sääntöjä, myös tekee niin.Eri asia tosin on, kuinka tunnontarkasti niitä viitsitään soveltaa, noudattamisesta puhumattakaan.
Ensimmäinen tuttavuus tiedotustilaisuuksissa on vi- no pino tyhjiä kaavakkeita, surrealistisimpana esimerk- kinä tulliviranomaisten haluama asiakirja, jolla voi todis- taa ylittäneensä rajan saapuessaan maahan.
Lähdin Prahaan Prahan vuoksi ja löysin itseni monille vaihto-opiskelijoille tutusta tilanteesta, jossa kurssivalin- noilla lähinnä pyritään minimoimaan kärsimys. Suomes- sa alustavaa opintosuunnitelmaa laatiessani olin käyttä- nyt apunani kohdeyliopiston nettisivuilta löytyvää kurs- sitietokantaa, jonka pääosin muutaman vuoden takaisis- ta tiedoista en ollut oman alan vieraskielisestä opetukses- ta merkkejä löytänyt.
Toisten tiedekuntien kursseille osallistumisen kerrot- tiin olevan mahdollista, mutta tarkoittavan neuvottelu- ja tiedekuntien byrokraattien välillä sekä välttämätöntä kaavakkeiden täyttämistä. Koska kursseilla lisäksi edel-
lytetään sitovaa ilmoittautumista kahden viikon kulues- sa kurssin alkamisesta, eivätkä läheskään kaikkien tiede- kuntien opetusohjelmien ajantasaiset versiot ole verkos- sa nähtävillä, keskityin oman tiedekunnan vieraskieliseen opetustarjontaan.
Erityisesti pohjoisamerikkalaiset luennoitsijat olivat hyvin tietoisia kielen keskeisyydestä. Vaatimustaso tun- tuu väistämättä asettuvan jonnekin kielitaidon muodos- taman pienimmän yhteisen nimittäjän tienoille, mikä nostaa keskiöön pyrkimyksen löytää tasapaino informa- tiivisuuden ja viihteellisyyden väliltä.
Ihanteellisessa tilanteessa protestanttiselle työetiikal- le ei tarvitse jättää hyvästejä, vaikka olimmekin Prahassa vain pitkitetyllä lomalla, kuten tutoreillamme oli tentti- kriisejä ääneen pohdiskellessamme tapana muistuttaa.
Yliopiston toimipisteitä löytyy eri puolilta Prahaa hy- vinkin kaukaa toisistaan, mikä toi oman pikantin lisänsä lukujärjestyksen laatimiseen.
Maahanmuuttoviranomaisille palautettavaksi tarkoi- tetun paperinivaskan toin kotiin omalaatuisena matka- muistona.
Kirjoittaja on yht. yo ja vapaa kirjoittaja TEKSTI JA KUvAT markku Nivalainen
Terveisiä Prahasta
Anarkian ja byrokratian opissa
TääLLä PRAHA
Prahassa vaihto-opiskelijan perspektiivi poikkeaa aika lailla kotoisesta.
H
yvä yliopistoväki. Valtiovallan puolesta mi- nulla on ilo kiittää Teitä kaikkia osallistu- misestanne uuden palkkausjärjestelmän rakentamiseen. Työ on lähtenyt liikkeelle vauh-dikkaasti uusien vaativuustasojen kartoituk- sella.
Tulokset ovat ylittämässä ennakko-odo- tukseni. Assistenttien vaativuustaso on nou- semassa yliassistenttien tasolle. Monen leh- torin toimenkuva on muuttumassa profes- sorin toimenkuvaksi. Lähes kaikki profes- sorit ovat ensi syksystä lähtien todellisia su- perprofessoreita. Vaativuutta ja laajuutta löy- tyy joka lähtöön.
Myös hallintotehtävissä toimivilta uskallan odot- taa aiempaa vaativampia ja monipuolisempia suori- tuksia. Tarvittaessa hallintopäälliköt hoitavat tutkimuk- sen ja tutkimusrahoituksen hankinnan, kieltenopetukses- ta puhumattakaan. Opintoasiainpäälliköt ottavat kontolleen myös päivystävän dosentin tehtävät.
Upeata. Tällaista sitoutumista ja uusien tehtävien pyyteetöntä vas- taanottoa en ole nähnyt koko pitkän urani aikana valtionhallinnos- sa. Tehtävien vaativuustasot ovat varovaisestikin arvellen nousemassa noin 30 prosentilla. Ja mikä parasta, kaikkeen tähän ollaan sitoutumas- sa muutaman prosentin palkankorotuksella, ja monessa tapauksessa en- tisellä palkalla.
Yliopistoväen pyyteetön oma-aloitteisuus on kunnioitettavaa ja voin vakuuttaa, että tätä uhrautumista ei unohdeta. Uskon, että seuraavana itsenäisyyspäivänä yliopiston henkilöstöä odottaa runsas kunniamerk- kisade.
Välitän Teille myös valtion työmarkkinalaitoksen terveiset. He seu- raavat tarkasti henkilökohtaista suoriutumistanne vaativissa tehtävis- sänne.
Valtiosihteeri Sailaksen puolesta Matti Lanniemi.
Kirjoittaja toimii apulaisassistenttina työtehtävien lisäämisen ja kustannusten minimoinnin suunnittelukomiteassa.
PAKINA
Kuvitteellinen tunnustus Raimo Sailakselta
valtiosihteeri kiittää
KESKUSTELUA
Pentti Vartialle vaaleista:
Eläke ei ole ääni
”V
altiomies ajattelee seuraavia sukupolvia, polii- tikko ajattelee seuraavia vaaleja”. Sananparren lienee lanseerannut amerikkalainen teologi James Fr.Clarke 1800-luvulla. EVA:n johtaja Pentti Vartia ta- vallaan aktualisoi fraasin ”Eläkeläisistäkö äänestäjien enemmistö?” (Tieteessä tapahtuu 1/2005). Hänelle esi- merkiksi ”sukupolvi” ja ”Suomi” ovat sellaisia kollektii- violioita, joista Gunnar Myrdal klassisessa taloustieteen kritiikissään 1920-luvulla käytti nimitystä kommunisti- nen fiktio.
Nykyajan maailmassa nämä fiktiot ovat murenemassa.
Yksilöllinen valinnanvapaus näkyy siinä, että yhä usem- mat ihmiset ovat sekä vapautuneet ”jälkeläisten” tuomis- ta molemminpuolisista riippuvuussuhteista (oikos-des- potiasta) että saaneet lisää peliaikaa omalle elämälleen.
Maailmasta on tullut paljon avoimempi paikka, jossa sii- tä, mitä muut sanovat ihmisten olevan yhä vähemmän voi päätellä sitä, mitä he kulloinkin tekevät. Kun yhä use- ammat näennäisen luonnolliset ja itsestään selvät asiat kyseenalaistetaan ja ihmiset voivat toimia toisin kuin en- nen, politiikan merkitys yksilöille kasvaa.
Vartia murehtii sitä, että ”syntyvyys” laskee, ”väestö”
vanhenee ja ”eläkeläisistä” tulee enemmistö. Järjestyk- sen nostalgikko ei osaa pelata maailmassa, jossa yksilöi- den valinnoilla on enemmän merkitystä kuin vanhoilla tilastokategorioilla, jotka peittävät poliittista pelivaraa.
Hän jopa pohtii vanhaa toposta äänioikeuden poisotta- misesta, jos se tuottaa ”vääriä” tuloksia. Kuitenkin vaa- leja kannattaa pitää vain, jos niiden tulos on epävarma, jos jokaisen äänestäjän on itse vaaleissa valittava sekä eh- dokkaansa että itsensä poliittisena toimijana, kuten Sart- re kirjoitti.
Demokratiassa eletään ”poliitikon ajassa”: kysymys on nyt elävien ihmisten eli tilapäispoliitikkojen (Weber) va- linnoista. ”Seuraavat vaalit” on retorisesti puhuen me- tonymia sille, että hallituksia voi vaihtaa ja tätä kautta ai- kaansaada poliittisia muutoksia. Kerran omaksutut mie- lipiteet eivät ikuistu, vaan niitä voi vaihtaa joka vaaleissa.
Muun muassa iällä ja tulonlähteellä on tunnetusti paljon vähäisempi merkitys äänestyspäätöksille kuin mitä tilan- ne oli vielä 1970-luvulla.
”Eläkeläisvallan” kummitusta pelkää vain se, joka ikuistaa vuosikymmenten takaisen politiikan mukaiset tilastoluokitukset.
Kari Palonen
Henkilökohtaisen työstä suoriutumisen ja tehtävän vaatimatto muuden arvioin- nin täsmentävien ohjeiden äärellä
K
ymmenen vuotta sitten kirjoitin – sallinette minut- teluni heti alussa – tähän lehteen artikkelin Univuo:”Yliopisto on perinteisesti ollut vapaan ajattelun kehto.
Nyt kehtoa on saapunut keinuttamaan kauan kaihdettu vieras, Isoveli omine tuutulauluineen. Uusi kulunhel- pontajärjestelmä parantaa ovien sulkemista.
Mielenkiintoista, jopa pelottavaa, näiden uusien säh- köpaimenten tulossa on ollut ihmisten käyttäytyminen.
Uusia aitoja kokeillaan kuin vuonat haassa. Kukaan ei tuntunut oikein tarkkaan tietävän miksi järjestelmät, joi- ta kukaan ei ollut tilannut, ovat yhtäkkiä arkipäivääm- me.”
Tänään olemme oppineet liekamme kuten kymmenen vuotta narun jatkona ollut musti. Kellometrin tullessa tuumailtiin sen ulottamisesta myös tutkijoihin ja opet- tajiin. Työt eivät olleet aikamitallisia, mutta mittaaja ei antanut periksi?
Jo 1600-luvulla laskennallisten välineiden kehittyessä haluttiin hallita pelottavan kaoottista elämää ja ihmis- tä matemaattisin kaavoin. Valtionhallinto on löytänyt 1600-luvun ja opettelee mittaamaan meitä päästä var- paisiin. On innovoitu laatu ja uusi poljentajärjestelmä.
Laatuakin on vaikea mitata, joten laatua mitataan määrällä. Tämän päivän einstein ymmärtää, että tieteel- linen tulos on virkamiehen silmissä suhteellinen käsite.
Suhteellisuusteoriakin kannattaa siis julkaista lause kerrallaan. Jokainen lause on julkaisu ja sama lause mo- nessa julkaisussa on laatu. Laatu kytketään uuteen pol- jentajärjestelmään, jonka ylläpito vie resursseja mittaa- mattomasti. Siksi niitä ei mitata.
UPJ sentään opettaa meitä ymmärtämään, että jokai- sella ihmisellä on arvonsa yhteisössä. Arvonsa tunteva on vaativuustasokarttansa palvelija ja naapurinsa tason arvelija.
Johan Nyton
vaikeasti mitattavaa
TIEdoNNäLKääN
mediatutkimuksen perusteos
Annikka Suoninen: Mediakielitai- don jäljillä. Lapset ja nuoret vali- koivina mediankäyttäjinä.
Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 81.
mediaan liittyvät kysymykset ovat nousseet esille viime vuosina. mik- si ja kuinka paljon medioita käyte- tään, mitä niistä etsitään sekä mil- laisia odotuksia ja toiveita niiden sisällöille asetetaan?
Julkaisu lähestyy mediakenttää arkielämän tasolla. Lukijalle auke- aa ikkuna lasten ja nuorten maail- maan pääpainon ollessa sähköisis- sä medioissa. Yli kymmenen vuo- den ajalta kerätty tutkimustieto tarjoaa aikamatkan perinteisestä uuteen mediaan.
mediakielitaito on Suonisen mu-
kaan kykyä käyttää medioita järke- västi, ymmärtää niiden kieltä ja tulkita mediasisältöjä kriittisesti.
Jokaisella medialla on oma kielen- sä ja kukin niistä edellyttää eri- koisosaamista.
Lapsuuden ympäristö on muut- tunut voimakkaasti television tu- losta lähtien ja muutosvauhti on ollut kiihtyvä Suonisen tutkimus- jaksolla. Lankapuhelin on vaihtu- nut kännykkään, sarjakuvalehti pelikonsoliin ja Internet on tullut osaksi arkea. on kysyttävä, toimii- ko media lasten ja nuorten ehdoil- la vai päinvastoin ja mikä on aikui- sen rooli tässä prosessissa?
Nuoret osaavat lukea erilaisia mediatodellisuuksia, koska he ovat kasvaneet niiden vaikutuspii- rissä. Uudenlaiset yhdistelmät ja monikäyttö vaativat myös uuden- laisia lukutaitoja. Keskeistä on erottaa reaalitodellisuus eri laji- Eeva Kallio, 2005, Kasvatus hajoa-
vassa ajassa. Nuorten arvot ja mo- raalikasvatuksen mahdollisuudet.
Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisuja. 65 s.
Kysymys arvoista ja moraalista on jälkimodernin yhteiskuntamme ajankohtaisimpia ongelmia. Erityi- sen haasteellisena moraali näyttäy- tyy kasvatuksen näkökulmasta.
Globalisaatio ja kulttuurin moniar- voistuminen on häivyttänyt suuren kertomuksen, joka antoi aikaisem- malle sukupolvelle moraaliajatte- lun perinteisen viitekehyksen. Nyt kysytään, onko moraalikasvatus yleensä enää mahdollista ja oikeu- tettua?
dosentti Eeva Kallion tutkimus Kasvatus hajoavassa ajassa liittyy Suomalainen moraalikasvatus tä- nään -hankkeeseen, joka on toteu- tettu Suomen kulttuurirahaston tu- ella sekä Kirkkopalvelujen ja Kou- lutuksen tutkimuslaitoksen yhteis-
työnä. Kirjassa luodaan kokoava näkemys suomalaisten nuorten ar- voajattelusta ja moraalikasvatuk- sen tilasta sellaisena kuin se näyt- täytyy uusimpien tutkimusten ja opetussuunnitelmatekstien valos- sa.
Kallio kiinnittää analyysissaan huomiota nuorten ”arvoshoppai- luun”, moraaliajattelun sisäiseen ristiriitaisuuteen, arvojen kovene- miseen sekä opetussuunnitelmien eettiseen kieleen. opetussuunni- telmat edellyttävät kehityspsyko- logisesti katsoen lapsilta ja nuoril- ta kohtuuttoman varhain eettistä itsenäisyyttä. Tämä liittyy laajem- paan kulttuuriseen ilmiöön, jossa aikuisuus tunkee osaksi lasten maailmaa.
Kasvatus hajoavassa ajassa
Eeva Jokinen, Marja Kaskisaari &
Marita Husso (toim.), Ruumis töi- hin. Käsite ja käytäntö. Tampere:
Vastapaino. 329 s.
Ruumiillisuustutkimus on yleisty- nyt monilla tieteenaloilla, mutta siitä huolimatta se toisinaan – va- hingossa tai tahallisesti – ohite- taan, Ruumis töihin -artikkeliko- koelman toimittajat Eeva Joki- nen, Marja Kaskisaari ja Marita Husso huomauttavat.
Tutkimuksessa usein ”poissaole- vana läsnäolevaan” ruumiiseen suhtaudutaan tässä teoksessa va- kavasti. Artikkeleissa kysytään,
”mitä tarkoittaa, jos ruumiillistu- nut kokemus, tarvitseva ruumis, li- ha tai iho otetaan näkökulmaksi”.
Ruumista ei käsitellä abstraktina
’kehona’, vaan se tuntee, liikkuu, työskentelee, uupuu, ikääntyy; se
koskettaa ja tulee kosketetuksi;
hoivaa ja tulee hoivatuksi. Ruumis ei vain ”ole”, se elää ja muuttuu, se on merkitysten ja erojen paik- ka.
Kirjoittajista suuri osa on Jyväs- kylän yliopiston yhteiskuntatietei- den ja filosofian laitoksen naistut- kijoita. Jyväskyläläisen naistutki- muksen vahvuus on vuosien ajan ollut juuri ruumiillisuuden tutki- mus, ja siellä on ollut ja on edel- leen käynnissä useita Suomen Aka- temian rahoittamia tutkimuspro- jekteja.
Kirjoittajien alueen tuntemus va- kuuttaa. Temaattisesti yhtenäises- sä teoksessa ei ole ensimmäistä- kään täyteartikkelia. Erityisen vai- kuttava on kirjan viimeinen osio,
”Hitaus, hiljaisuus ja kolmas”. Siinä Eeva Jokinen analysoi kotitöiden tasa-arvoistumisen tuskastuttavaa hitautta ja Marja-Liisa Honkasa- lo miettii ääntä ja äänellisyyttä tut- kimuksessa kirjallisuuden ja omi- en kokemustensa kautta. Erikseen on mainittava myös Leena Erä- saaren poleeminen naisen ruu- mista globaalissa tarkasteleva ar- tikkeli.
Kirja on ehdotonta luettavaa yh- teiskuntatieteellisistä ruumiilli- suuskeskusteluista kiinnostuneille, mutta suositeltava se on kenelle tahansa tieteenalasta riippumatta.
Teos on toimitettu juhlakirjaksi Raija Julkuselle. Hauska yksi- tyiskohta on, että juhlinnan koh- teen oma erinomainen katsaus so- siaalipolitiikan ruumiiseen aloittaa teoksen.
Tuija Saresma
Poissa- ja läsnäoleva ruumis
Aikamme suosii suhteellista to- tuutta, ajattelutapaa, jossa yksilö itse jää lopulta oman moraalinsa oikeuttajaksi. Kallio huomauttaa, että YK:n ihmisoikeuksien julistus, johon Suomikin on sitoutunut, edellyttää kuitenkin tiettyjen arvo- jen ja periaatteiden olevan univer- saaleja. voisiko moraalikasvatusta rakentaa niiden varaan? Hankkeen ohjausryhmä päättääkin julkaisun rohkeasti moraalikasvatusteesei- hin.
Kasvatus hajoavassa ajassa on ajankohtainen puheenvuoro yh- teiskunnalliseen arvokeskuste- luun, koulujen opetussuunnitel- matyöhön sekä kasvatuksen arvo- pohjan työstämiseen.
Leevi Launonen
tyyppien mediatodellisuudesta.
Suoninen tarjoaa järkeviä, kiih- kottomia näkökulmia ja työkaluja muuttuvan kentän hahmottami- seen. Hän korostaa kriittisen me- dialuku- tai mediakielitaidon tar- peellisuutta.
Julkaisu on tärkeä puheenvuoro lasten ja nuorten parissa työsken- televille, opiskelijoille, tutkijoille ja muille kiinnostuneille.
oleellista ei ole keksiä uusia sa- noja tai sisäänajaa uusia laitteita vaan pohtia kenen kanssa, miten ja miksi medioita käytetään. Tär- keää on myös yhteisen kielen löy- täminen mediatuotannon, käyttäji- en, tutkijoiden, kasvattajien ja muiden median parissa toimivien välille.
Antti Lokka
