JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TIEDOTUSLEHTI
YRITTÄJYYSNUMERO No 7/2007
Hoivayrittäjyys on yhteistyötä - s. 8
Tutkimuksesta timantteja - s. 15
Teemana yrittäjyys
10 Hoivayritykset etsivät vielä rooliaan 13 Oma yritys palvelee tutkimusta
15 Yritysasiamies etsii tutkimuksesta timantteja 18 Johtajuuskohtauksia pitää varoa
Lisäksi
4 Lyhyet
20 Lisäpotkua tutkijauralle ulkomailta
22 Yksi meistä 24 Kolumni
25 Täällä Tansania 26 Nooan arkki
26 Hevos-Heikin saavutukset 28 Tiedonnälkään 30 Väitökset 31 Tietoniekka 32 Summary 33 Vitriini 34 Kalenteri
42. vuosikerta Painos 8 500 kpl Vastaava toimittaja Anu Mustonen puh. (014) 260 1054 anu.mustonen@adm.jyu.fi Toimitussihteeri Kirsi-Marja Nurminen puh. (014) 260 1055 kirsi-marja.nurminen
@adm.jyu.fi
Ilmoitusmyynti ja tilaukset
Kalevi Luoma puh. (014) 260 1049 kalevi.luoma@adm.jyu.fi
Toimituksen postiosoite Jyväskylän yliopisto/
viestintä PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto
Käyntiosoite Seminaarinkatu 15, hallintorakennus, 4. kerros Faksi (014) 260 1041
Julkaisija Jyväskylän yliopisto Forssan Kirjapaino 2007
Sisäinen jakelu:
Virastomestarit ISSN 0789-4805
Seuraava numero ilmestyy 8.2.2008
Kannessa: sairaanhoitaja Pia Pahlanen annostelee Maiju Honkaharjun lääkkeet Kuva: Tomi Hirvinen/
Kuvatiimi
Tiedonjyvän tilaukset:
www.jyu.fi/viestinta/
tiedonjyva
Juttuvinkit toimitussihteerille
Tiedonjyvä
15
20 13
Tämä numero jaetaan myös kaikille Keski-Suomen Yrittäjien jäsenyrityksiille.
PÄÄKIRJOITUS
Matti Koiranen yrittäjyyden professori
Yrittäjyys tahtona ja mahdollisuutena
Otsikon olen lainannut Iiris Aaltio-Marjosolan lisensi- aattitutkimuksesta, jonka hän julkaisi vuonna 1979 Jy- väskylän yliopistossa. Ajatus, jonka mukaan yrittäjyys on mahdollisuus ja pitkälti tahdon asia, oli ajankohtai- nen tuolloin ja erityisen ajankohtainen juuri nyt.
Yrittäjyys on mielestäni konkreetein tapa (mahdolli- suus), jolla ihminen, ihmisryhmä tai kokonainen työyh- teisö voivat itse luoda itselleen tahtomaansa todellisuut- ta (tahto). Tarkoitan tällöin yrittäjyyttä sen laajimmassa mahdollisessa merkityksessä. Miellän yrittäjyyden ajat- telu-, toiminta- ja suhtautumistavaksi työntekoon missä tahansa työssä ja missä tahansa työyhteisössä.
Yrittäjyys on mahdollisuus ja voimavara myös omal- le yliopistollemme. Yliopiston kahta tuttua perinteis- tä perustehtävää, tutkimusta ja opetusta, on mahdollis- ta toteuttaa ja uudistaa yrittäjämäisesti sisäisen yrittä- jyyden idealla. Yliopistojen kolmas lakisääteinen tehtä- vä, joka painottaa tietämyksen ja osaamisen soveltamis- ta ympäröivän yhteiskunnan hyväksi, tarjoaa sekä ul- koisen että sisäisen yrittäjyyden esiintulolle monia uu- sia mahdollisuuksia.
Mahdollisuuksia lisää osaltaan ja haastaa käyttä- mään käynnissä oleva siirtymä tilivirastosta yrittäjyys- yliopistoksi. Sen tuottama toivottu muutos on lisäänty- vä toimintavapaus pääomittaa rahastoinnin avulla en- tistä paremmin kehityshankkeita. Yliopiston ja elinkei- noelämän rajapinnassa ei ole enää takavuosien muuria, ja samalla puhe akateemisista norsunluutorneista on vaimenemassa.
Yliopisto-opetuksessa ja yliopiston koko toiminnas- sa on tarpeen yrittäjyyden edistämiseksi huolehtia sii- tä, että kasvatetaan herkkyyttä tunnistaa ja hyödyntää mahdollisuuksia. Tärkeätä on oppia yrittäjyydelle suo-
peita arvoja ja asenteita; oppia voittamaan yrittäjyy- teen, omistajuuteen ja työnantajuuteen liittyviä pelko- ja; sisäistää yrittäjyyden edellyttämä motivaatio ja tah- to. Nämä kaikki neljä ovat isoja haasteita yrittäjyyskas- vatukselle.
Jyväskylän yliopistossa yrittäjyys on yksi taloustie- teiden tiedekunnan pääaineista, mutta se on samal- la mahdollisuus myös koko yliopistolle. Sadat yliopis- tomme opiskelijat saavat vuosittain vähintäänkin ”pi- saratartunnan” yrittäjyyteen, ja monet opiskelevat si- tä myös tutkintonsa sivuaineena. Yliopistossamme on kaksi aktiivista yrittäjyyden maisteriohjelmaa ja mo- nikymmenpäinen jatko-opiskelijajoukko. Useat kym- menet ovat väitelleet yliopistossamme yrittäjyys pää- aineenaan.
Yrittäjyys on sekä taito- että tahtolaji. Tämä pitää paikkansa myös yliopiston omaa yritteliäisyyttä ajatellen.
Yrittäjyyteen oppiminen on henkisen kasvun prosessi.
Pelkästään teknokraattisen tai taloudellisen ajattelun varassa toteutettu yrittäjyyskasvatus ei tuota yhtä lu- jaa perustaa kuin meillä omaksuttu yritteliään ihmisen henkisen kasvun lähestymistapa. Tämä orientaatio ta- voittelee sitä, että yrittäjyydestä tulee keskeinen osa op- pijan elämää. Oppija löytää ja rakentaa oman yrittäjä- minänsä. Tämän ideaalin toteuttamiseen monialaisel- la yliopistolla on selkeä kilpailuetu verrattuna kapeam- pialaisiin korkeakouluihin.
Suomalaiset yliopistot kilpailevat jo nyt kovasti kes- kenään myös yrittäjyyden koulutusohjelmillaan. Me- nestymme, kun olemme askeleen tai pari muita edel- lä, innovatiivisempia ja laadukkaampia kuin muut. Sii- nä on mahdollisuutemme, kun sitä innostuneesti isolla joukolla tahdomme.
Tiedonjyvä
7/2007 3Korkeakoulu- verkko tiivistyy tulevaisuudessa
– Yliopistojen pitää vastata globaaleihin haasteisiin. Niitä ei voida enää kehittää valtionhallin- non osana, vaan valtaa ja vas- tuuta on nyt siirrettävä yliopis- toille itselleen, totesi johtaja Ani- ta Lehikoinen opetusministeri- ön ja korkeakoulujen johdon se- minaarissa Jyväskylässä.
Suomessa käytetään OECD- maista eniten valtion rahaa kor- keakoulutukseen. Lisää julkista rahaa ei ole jatkossa luvassa, vaan vuorossa on korkeakoulu- verkon tiivistäminen, työnjako ja päällekkäisyyksien poisto.
– Riittävän suuret korkeakou- lut, koulutusohjelmat ja laitok- set, Lehikoinen evästi yliopisto- väkeä.
Suomeen mahtuu tulevaisuu- dessa 12–15 yliopistoa, jotka ovat profiloituneet selkeästi omille painoaloilleen. -LH
ANNEMARI MÄKINEN
Jyväskylän yliopiston pitkäaikai- simman rehtorin, Aino Sallisen, 60-vuotisjuhlia vietettiin 17.11.
Merkkipäivän kunniaksi Jyväskylän Yliopistosäätiö maalautti rehtorista muotokuvan. Sen teki rehtorin toi- vomuksesta taiteilija Marjatta Ta- piola. Muotokuva sijoitetaan Rehto- raattiin, hallituksen kokoushuonee- seen.
Nordea Pankki puolestaan lahjoit- ti rehtorin yksityiseen kokoelmaan rinnakkaisversion tästä muotoku- vasta. Myös sen teki Marjatta Tapio- la. Rehtori Sallinen on Nordea Pan- kin neuvottelukunnan jäsen.
Rehtori muisteli Helsingin Käpy- lässä pidettyjä mallinaistumistuoki- oita lämmöllä.
– Vaihdoimme muun muassa ruo- kareseptejä ja koiranhoitokokemuk- sia.
Presidentin tervehdyksen juhlaan toi rouva Eeva Ahtisaari, joka muun muassa muisteli Ahtisaarten monia presidenttiaikaisia vierailuja Jyväskylään. Valtiovallan tervehdyk- sen puolestaan toi pääministerin es- tyttyä kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen.
– Aino Sallinen, osaat yhdistää globaalin ja lokaalin. Sinä ja yliopis- to olette kuin Nummisuutarien Esko ja Kreetta – toinen tuo heti mieleen toisen, Pekkarinen lausui.
Puhujat kiittelivät Sallisen roolia Jyväskylän yliopiston merkityksen nostajana, Keski-Suomen kehittäjä- nä ja valtakunnallisena vaikuttajana.
Jyväskylän kaupunginjohtaja Mark- ku Andersson muistutti Sallisella olleen keskeisen roolin myös alueen
”Human Technology” -brändin luoja- na. -KMN
Aino Sallisesta vahva muotokuva
Taiteilija Marjatta Tapiola mallinsa rehtori Aino Sallisen kanssa.
ISMO HANNULA
Suomen Pankin pääjohtaja Erk- ki Liikanen sparrasi yliopistojen johtoa hyödyntämään entistä innok- kaammin it-ratkaisuja ja alan osaa- mista mietittäessä yliopistojen tuot- tavuuden ja osaamisen tehostamis- ta. Älykäs kasvu johtaa hänen mie- lestään mielekkääseen kokonais- tuottavuuden kasvuun, ja kasvussa on vielä koulutuksen kautta paljon potentiaalia. Liikasen esimerkit muun muassa eurooppalaisen rahoi- tusmaailman ja rahaliikenteen kehi- tysprojekteista olivat it-yleisölle kannustavaa kuultavaa – kehitettä- vää riittää ja osaajia tarvitaan.
Korkeakoulujen tutkimus ja ope- tus verkottuvat entistä tiiviimmin globaalien toimijoiden kanssa.
– Vuorovaikutus on arvokasta myös yritykselle, totesi TkT Jouni Pyötsiä Metso Automation Oy:stä.
Yhteisöt työskentelevät koko ajan tiiviimmin erilaisissa verkostopor- taaleissa. Ne ovat avain kollektiivi-
seen oivallukseen ja älyyn yrityksen ja kumppanuusverkoston sisällä.
Kokemuksia kootaan esimerkiksi Forest Cluster Portalin kautta.
Viitisensataa korkeakoulujen it- ammattilaista perehtyi tietohallinto- kentän ajankohtaisiin asioihin Pavil- jongissa loka-marraskuun vaihtees- sa. Päiviä isännöivät Jyväskylän yli- opisto ja Jyväskylän ammattikorkea- koulu. -TVK
LYHYET
Perhe-
yrittäjyydestä konferenssi ensi kesänä
Jyväskylässä järjestetään elo- kuussa 2008 konferenssi perhe- yrittäjyyden ja yrittäjyyden kou- lutuksen kehittämiseksi.
– FBE 2008 -konferenssi eli Best practices on family business and entrepreneurship higher education kokoaa Jyväskylään maailmanlaajuisesti alan tutkijoi- ta ja kouluttajia kehittämään per- heyritysopetusta, tapahtumasta vastaava KTT Juha Kansikas toteaa.
Jyväskylän yliopistossa on ke- hitetty aktiivisesti perheyritysten tutkimusta ja koulutusta. Sekä perheyrittäjyyden kansainvälinen maisteriohjelma, perheyritysten kauppaoikeuden opinnot että avoimen yliopiston Family Busi- ness and Ownership -opinnot tarjoavat Jyväskylässä koulutus- mahdollisuuksia alalla.
Hakuaika kauppatieteiden maisterin tutkintoon johtavaan perheyrittäjyyden maisteriohjel- man päättyy 31.1.2008. Sen ta- voitteena on vastata omistajuu- den, perheyritysten ja yrittäjyy- den haasteisiin.
Lisätietoja maisteriohjelmasta:
www.jyu.fi/familybusiness
Liikanen kannusti:
Älykästä kasvua koulutuksen kautta
Lukemisen ja matematiikan op- pimisen vaikeuksissa auttava Luki- Mat-verkkopalvelu on avattu osoit- teessa www.lukimat.fi. Palvelu on suunnattu esi- ja alkuopetusikäisille lapsille. Alkuvaiheessa verkkopalve- lussa on tarjolla lukivaikeuksia eh- käisevän Ekapelin uusi versio sekä Numerorata-peli matemaattisten
valmiuksien harjoitteluun. Verkko- palvelun ovat toteuttaneet Niilo Mä- ki -instituutti ja Jyväskylän yliopisto opetusministeriön tuella.
Palvelu täydentyy asteittain seu- raavien vuosien aikana. Se on toistai- seksi täysin suomenkielinen. Ruot- sinkielisiä sisältöjä laaditaan palve- lusta saatavan palautteen pohjalta.
LukiMat auttaa
lukemaan ja laskemaan
TARJA VÄNSKÄ-KAUHANEN ISMO HANNULA
Tiedonjyvä
7/2007 5Författaren och poeten Anna Jörgensdotter besökte Jyväskylä den 7 november som inbjuden gäst av språkcentret.
– Jag har skrivit sedan jag var li- ten, berättar hon.
Skrivandet är för henne en kom- bination av ett behov av att komma bort, gå in i andra karaktärer, men också att stanna kvar, hålla kontak- ten med sig själv.
– Jag vill heta det jag heter, jag vill vara den jag är.
Små flickor måste lära sig att vara välanpassade, inte ta så mycket plats. Hon ville skriva en kontrast för att inte kvävas. I det skrivande rummet fick hon vara stark, fick svära, fick vara möjlig, fick ta plats.
Skrivandet har varit en fri zon.
– En frihetskamp, en mots- tåndskamp, mot sånt jag inte vill ha i mig, inte heller i samhället.
Jörgensdotter skriver för att hon vill förstå sitt ursprung, att se sin bakgrund, hur man hänger ihop med hela världen.
– Jag skriver om kvinnor och flickor som verkligen vill leva men
inte vet hur.
Jörgensdotter debuterade 2002 med romanen Pappa Pralin. Den skrev hon när hon hade tagit sig ur ätstörning, var fortfarande inne i ett läkemedelsmissbruk.
– Jag blev så jävla trött på att be- handla mig själv illa. Jag såg inte an- ledningen varför jag gjorde så. Jag ville ju stryka mig själv över kinden.
Anorexidebatten i början på 90-ta- let var ensidigt, tyckte Jörgensdotter.
– Det handlade bara om kropp och mat. Men det handlar ju om sa- ker som är generella, en protest mot förväntad kvinnoroll, att ta så lite plats som möjligt.
Hon började fundera på hur hen- nes familj såg ut. Pappan var mycket frånvarande, reste mycket och när han kom hem hade han en ask wienernougat med sig - där av namnet på boken.
– Pappa Pralin stannar vid familj, men jag kom ur bubblan, säger för- fattaren.
Onerva Mälkönen
Lektor i svenska, Språkcentret
”Bära sig själv som en present”
Författaren Anna Jörgensdotter besökte Jyväskylä i november.
äänitelahjoitus sai kunnia- maininnan
Jyväskylän yliopiston kirjalli- suuden oppiaine on saanut kun- niamaininnan Arkistojen Päivän toimikunnalta. Oppiaine teki Suo- malaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistolle merkittävän äänitelahjoituksen, johon sisältyy opiskelijoiden ja tutkijoiden teke- miä kirjailijahaastatteluja 1970-lu- vulta 1990-luvulle. Mukana ovat muun muassa Marko Tapio, Harri Tapper, Irja Virtanen se- kä kolmisenkymmentä muuta keskisuomalaista kirjailijaa.
Toimikunta on nimennyt vuo- den arkistoteoksi 2007 Mikkelin ammattikorkeakoulun sähköisen aineiston hallinnan ja arkistoinnin erikoistumisopintojen kehittämis- työn ja erityisesti ensi vuonna al- kavan uuden Sähköisen asioinnin ja arkistoinnin koulutusohjelmaa edeltävän suunnittelutyön.
Kansalais- yhteiskunta netissä
Jyväskylän yliopisto julkisti kansalaisyhteiskunnan KANS-tut- kimusportaalin internetissä osoit- teessa kans.jyu.fi. Portaali kokoaa alan tutkimusta sekä auttaa alan toimijoiden verkottumisessa.
Portaali on suunnattu niin tut- kijoille, opiskelijoille, järjestöille, medialle, seminaarien järjestäjil- le, tutkimuksen tarvitsijoille kuin päättäjillekin. Sen on tuottanut Kansalaisyhteiskunnan maiste- riohjelma.
LYHYET
Viidettätoista kertaa järjestetty kansainvälinen jatkokoulutustapah- tuma STUDIA kiinnosti yli 13 000 nuorta hakemaan elämänsä suun- taa. Myös Jyväskylän yliopisto sekä avoin yliopisto olivat tapahtumassa mukana omalla osastollaan. Lisäksi IT-tiedekunnalla oli oma messuilla oma osasto.
– Meille on tärkeää löytää potenti- aaliset opiskelijat. Moni nuori ei tun- ne alaa, joten haluamme kertoa messuvieraille, mitä informaatiotek- nologia on ja mitä IT-tiedekunta tar- joaa, millaista on opiskelu siellä ja mihin tehtäviin tiedekunnasta voi valmistua, kertoo tiedekunnan opin-
toasiainpäällikkö Eija Ihanainen Osastolla kävi messujen ajan ku- hina, kun 3600 nuorta ja jokunen opinto-ohjaajakin osallistui tiede- kunnan järjestämään kyselyyn ja ar- vontaan. Palkintona oli iPod Touch.
– Kilpailuun osallistuneita jututet- tiin heidän tulevaisuudensuunnitel- mistaan ja heille kerrottiin IT-tiede- kunnan ja monialaisen yliopistom- me tarjoamista mahdollisuuksista.
Osastolla kävijä sai matkaansa uu- den esitteemme ja ensi vuoden va- lintaperusteet.
Messuilla vierailee vuosittain 30 prosenttia koko maan abiturienteis- ta. -KMN
Uusia opiskelijoita kalastettiin Studiasta
IT-tiedekunnan osastolla kävi kuhina, kun abit osallistuivat iPodin arvontaan.
Vasemmalla esittelijänä toiminut opiskelija Jani Kurhinen.
TAPIO TAMMI
Opetuksen laatuun
kehittämisrahaa
Vararehtori Matti Leino myönsi Jyväskylän yliopiston opetusneu- voston suositusten perusteella ope- tuksen laadun kehittämiseen mää- rärahaa yhteensä 60 000 euroa kol- meen hankkeeseen. Hankeraha on käytettävä vuoden 2008 aikana.
Kielikeskus sai määrärahan yhtei- söllisen oppimisen periaatteita nou- dattavien verkko-oppimismateriaali- en kehittämiseen sekä pedagogisten mallien ja arviointitapojen kehittämi- seen työelämässä saavutetun osaa- misen tunnistamiseen ja tunnustami- seen. Kokkolan yliopistokeskus Chy- denius käyttää rahan sosiaalityön koulutuksen ”Joustavat sosiaalityön yliopisto-opinnot työelämästä käsin”
-hankkeeseen. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos puolestaan sijoittaa rahan ”Sosiaalinen media aktivoivan oppimisen välineenä” -hankkeeseen.
Ympäristö- johtaminen kansainvälistä kärkeä
Taloustieteiden tiedekunnan yri- tysten ympäristöjohtamisen maiste- riohjelma sijoittui jo kolmatta ker- taa korkealle kansainvälisessä arvi- oinnissa, johon kutsuttiin noin 600 taloustieteen maisteriohjelmaa. Lo- pullisessa arvioinnissa maisterioh- jelma ylsi sijalle 35 ja sijoittui eu- rooppalaisista yliopistoista viiden- neksi. Tutkimuksessa oli mukana myös kansainvälisiä huippuyliopis- toja, kuten Stanford, Yale ja Oxford, jonka Jyväskylän yliopisto päihitti.
Tiedonjyvä
7/2007 7Hoivayrittäjä tukee ikääntyvää
TEKSTI Kirsi-Marja Nurminen KUVAT Tomi Hirvinen/Kuvatiimi
S
uomen väestö ikääntyy ja kunnat köyhtyvät. Täs- tä yhtälöstä löytyy markkinarako hoivayrittäjille.Ala on Suomessa vielä nuori, koska kansalaiset ovat tottuneet siihen, että valtio ja kunnat huolehtivat hyvin- vointipalvelujen tuottamisesta ja rahoittamisesta.
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kehittämispäällikkönä työskentele- vä Marja-Liisa Hiironen tutki yrittäjyyden väitöskirjas- saan hoivayrityksiä kotona asuvien ikääntyvien toimin- takyvyn tukijoina. Hän selvitti asiaa kyselyllä Kokkolan seudun ikääntyville, hoivayrittäjille ja kuntapäättäjille.
Tutkimuksessaan hän törmäsi muun muassa käsityk- seen, että hoivayritykset miellettiin ikään kuin hyvänte- keväisyydeksi.
– Kyllä hoivayritystenkin toiminta on yrityspohjaista.
Tutkimuksessani oli mukana kotihoitoa tarjoavia yrityk- siä, joista osa tuotti lisäksi esimerkiksi asumispalveluja.
Keski-Pohjanmaalla hoivayrityksiä on vielä vähän ver- rattuna muuhun maahan.
– Muutaman viime vuoden aikana niitä on tullut kui- tenkin lisää. Jotta kysyntä ikääntyvien parissa kasvaisi, yrityksiäkin tarvitaan enemmän. Puskaradio on tärkeä tiedon levittäjä. Hyvät kokemukset kerrotaan muillekin.
Julkiset palvelut on ansaittu
Hiironen lähetti kyselyn hoivapalveluista alueen 55-70- vuotiaille asukkaille. Vastauksista käy ilmi, ettei suurella osalla ole halukkuutta ostaa palveluita.
– Osalle vastaajista palvelujen tarve ei vielä ollut ajan- kohtainen. Mutta vanhimmat vastaajista ovat sitä ikäluok- kaa, joka odottaa valtion ja kuntien hoitavan palvelut. He ovat tehneet töitä hyvinvointiyhteiskunnan puolesta ja ovat palvelut mielestään ansainneet, kertoo Hiironen.
Kotona asuvien ikääntyvien palvelujen tarve alkaa usein siivousavusta.
– Samoin tarvitaan muita tukipalveluita, kuten kul- jetusapua asioille tai aterioiden tuontia kotiin. Näiden palvelujen hankkimiseen ikääntyneet olivat valmiimpia kuin esimerkiksi kotisairaanhoidon ostamiseen.
Valtio on omilla toimillaan tukenut ikääntyvien koto- na asumista. Kotitalousvähennyksen avulla voivat ikään- tyneet itse, lapset tai lapsenlapset hankkia apua esimer- kiksi juuri siivoukseen tai pihatöihin. Kuntien tarjoamal- la palvelusetelillä ikääntyvät voivat niin ikään ostaa juuri sitä apua, mitä eniten tarvitsevat.
– Ensi vuoden alusta lähtien palveluseteliä voi käyttää
Hoivayritykset
etsivät vielä rooliaan
Julkisen sektorin ohjausta ja yhteistyötä tarvitaan
kotisairaanhoitoonkin. Uskon, että näillä ohjauskeinoilla voidaan vaikuttaa ennen kaikkea arjen valintoihin. Kaik- ki kunnat eivät esimerkiksi ole vielä ottaneet palveluse- teliä käyttöön. Päättäjien asenteet heijastuvat näkemyk- siin siitä, kenen heidän mielestään pitäisi palvelut tuot- taa ja rahoittaa.
Työnjako järkevää
Alueen hoivayrittäjien mielestä yhteistyö kunnan kanssa on tarpeellista.
– Heitä huolettaa lähinnä Raha-automaattiyhdistyk- sen kolmannelle sektorille tarjoama tuki, joka saattaa vääristää kilpailua. Tässä on tosin nyt muutosta tapah- tumassa, kun RAY on vähentämässä tämänkaltaisen toi- minnan tukemista.
Tulevaisuudessa hoivapalvelut järjestetään eri toimi- joiden yhteistyönä.
– Työnjako on järkevää. Kunnan tekemät kotikäynnit ovat tärkeitä kartoitettaessa palvelujen tarvetta ja tehtä- essä palvelusuunnitelmia. Samoin kunnat tekevät usein esivalintaa yrityksistä, joiden palveluja ikääntyville tar- jotaan vaikkapa palvelusetelillä ostettavaksi. Näiden asi-
oiden takia on vaikea kuvitella, ettei julki- nen sektori olisi lain- kaan mukana tuotta- massa ja ohjaamassa palveluita. Muutoin- han voisi käydä niin, ettei tiettyjä palve- luita olisi lainkaan saatavilla, Hiironen pohtii.
Hiironen kehitti tutkimuksessaan yh- den ratkaisun palve- lujen tuottamiseen:
ikääntyville tarjot- taisiin palvelukoko-
naisuuksia, joista valita itselle tarpeelliset. Ensimmäinen IKÄ-paketti sisältäisi siivous-, kuljetus- ja vaatehuolto- palvelut ja toinen edellisten lisäksi ruuan valmistukseen, ruokailussa avustamiseen sekä henkilökohtaiseen hygie- niaan liittyvät palvelut.
– Hoivayritykset voisivat kehittää paketeista kilpailu- Kotona asuvien ikääntyvien palvelujen tarve alkaa usein siivouksesta. Kälviäläiset Kalle ja Maiju Honkaharju saavat Medi- Hoivalta sairaan- ja kodinhoitopalveluita sekä apua ulkoiluun. Sairaanhoitaja Pia Pahlanen auttaa takkia ylle. Medi-Hoiva oli yksi Marja-Liisa Hiirosen tutkimukseen osallistuneista hoivayrityksistä.
Marja-Liisa Hiironen
Tiedonjyvä
7/2007 11Ekonomi ja lääkärit yhteistyössä
Jani Korpela valmistui taloustieteiden tiedekun- nasta yrittäjyys pääaineenaan vuonna 2002. Kak- si vuotta myöhemmin hän perusti Espoossa Suomen kotilääkäripalvelun.
– Yritys tuottaa kotilääkäripalveluita lähinnä ikääntyneille ja mielenterveyspotilaille. Lisäksi perustimme äskettäin Terveydenhuolto.com- verkkopalvelun henkilöstövuokrausta varten. Sen palvelut on suunnattu terveydenhuoltoalan hen- kilöstölle sekä yksityisen ja julkisen sektorin palveluntuottajille, kertoo Korpela.
Terveydenhoitoala kiinnosti yrittäjäperheen poikaa jo opintojen loppuvaiheessa.
– Osallistuin Ideasta yritykseksi -kilpailuun kol- mella liiketoimintasuunnitelmalla. Niistä ko- tilääkäripalvelu oli elinvoimaisin. Tutustuin vasta- avaan ideaan ollessani kouluaikoina vaihto-oppi- laana Australiassa.
Korpelan yrityksessä ekonomi tekee töitä lääkäreiden kanssa.
– Se on haasteellinen tilanne. Aina emme ihan ymmärrä toinen toisiamme. Yritän säännöllisesti tavata työntekijöitäni, jolloin on helpompi kes- kustella vaikeistakin asioista.
Korpelan liikeidea on vuosien mittaan muok- kautunut, mutta alan valintaan hän on tyytyväin- en.
– Yrittäjänä pääsee etsimään ja kokeilemaan taas uusia ja uusia ideoita. Olen etuoikeutettu, kun sain opiskella alaa yliopistossa ja koska olen yrittäjäperheestä.
Lisäoppia Korpela olisi kuitenkin kaivannut es- imerkiksi yrityksen perustamisesta.
– Käytännön asioista, kuten sopimusjuridiikas- ta ja byrokratiasta joutui tiedon etsimään itse.
Yrittäjäksi tähtääville opiskelijoille voisi olla oma opintokokonaisuus aiheesta, Korpela ehdottaa.
kykyisiä ja muunneltavia tuotteita. Niistä saattaisi tulla uusi suomalainen vientituote – ikääntyvien määrä kun kasvaa kaikissa länsimaissa, Hiironen kannustaa.
Kaksi asiakasta
Ikääntyvän asiakkaan kannalta oleellisia asioita ovat tie- donkulku ja turvallisuus.
– Palvelut pitäisi voida järjestää niin, ettei asiakkaan kotona hyppää liian monta eri palveluntuottajaa. Samoin ikääntyvät ovat iloisia siitä, että pääsevät itse valitsemaan ja jopa kilpailuttamaan tarvitsemiaan palveluja.
Hoivayrittäjälle tilanne on siis usein se, että asiakkaita on kaksi: kunta ja ikääntyvä asukas.
– Tutkimuksesta kävi ilmi, että hoivayrittäjät etsivät vielä omaa rooliaan ja tehtäväkenttäänsä. Alalla toimii yhden henkilön työllistäviä ja kansainvälisiä yrityksiä.
Toimiala on kiinnostava, mistä kertovat esimerkiksi yri- tysostot. Yrittäjien tulevaisuuden haasteita onkin, mi- ten erottua muista. Myös yhteistyö eri toimijoiden vä- Sairaanhoitaja Päivi Kotanen mittaa Kalle Honkaharjun verenpaineen.
lillä tarjoaa sekä haasteita että mahdollisuuksia. Toisen tekemä työ ei ole muilta pois, koska tällä alalla tekemis- tä riittää. Ihmisten tarpeista huolehtiminen on kuiten- kin pääasia.
TEKSTI JA KUVA Kirsi-Marja Nurminen
K
aarina Marjanen on yksi Yrittäjäksi yliopistosta -koulutuksen aloittava jatko-opiskelija ja yrittäjä.Hänellä on oma musiikkikasvatukseen erikoistu- nut yritys, Sointukulku, jonka Marjanen perusti vajaat kaksi vuotta sitten.
– Valmistuin ensin lastentarhanopettajaksi, mutta en siitä ammatista ihan löytänyt omaa paikkaani. Sen jäl- keen opiskelin musiikkileikkikoulun opettajaksi ja vie- lä musiikin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Jo opis- keluaikoina minulla oli oma toiminimi ja kävin päivä-
kodeissa pitämässä musiikkikasvatustuokioita. Lopetin oman yrityksen, kun menin töihin Jyväskylän ammatti- korkeakouluun.
Kuusi vuotta hurahti JAMK:ssa. Samaan aikaan Mar- janen teki lisensiaatintyönsä varhaisiän musiikinopetta- jan koulutuksen työelämävastaavuudesta. Kun koulutus- ta supistettiin, jäi Marjanen työttömäksi.
– Perhe ja koti olivat Jyväskylässä, mutta alan töitä ei.
Niinpä perustin oman yrityksen.
Marjanen tekee parhaillaan väitöskirjaa jo odotusaika-
Oma yritys palvelee tutkimusta
Yrittäjän ja tutkijan roolit hankala yhdistää
Kaarina Marjanen tekee väitöskirjaa ja pyörittää yhden naisen yritystään, musiikkikasvatukseen erikoistunutta Sointukulkua.
Tiedonjyvä
7/2007 13Jyväskylän yliopistossa on käynnistynyt opetusminis- teriön rahoittama Yrittäjäksi yliopistosta -hanke, joka on humanistisen, kasvatustieteiden, liikunta- ja ter- veystieteiden ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhteinen. Opetusapua hanke saa taloustieteiden tie- dekunnasta.
– Hankkeen tavoite ei ole, että kaikista koulutukseen osallistuvista tulisi yrittäjiä. Yrittäjyys ymmärretään tässä laajasti. Etsimme keinoja, miten osallistujat voisiv- at parhaiten hyödyntää tutkimuksen kautta saamaansa asiantuntemusta. Tutkijatkin tarvitsevat yrittäjätaitoja etsiessään rahoitusta tutkimukselleen tai työpaikkaa.
Haemme yhdessä uusia näkökulmia työllistymiseen, liiketoimintaosaamiseen liittyvän tiedon lisääminen ei ole se ainoa ja tärkein tavoite, kertoo hankkeen suunnit- telija Marko Siitonen.
Koulutukseen on jo valittu vajaat 20 osallistujaa, jois- ta suurin osa on jatko-opiskelijoita. Heterogeeninen joukko vaikuttaa myös opintojen sisältöön.
– Käymme ryhmässä läpi oman osaamisen tuotteista- misen kysymyksiä ja hahmottelemme liiketoimintaideoi- ta. Jos jollakin on jo oma yritys, voimme myös etsiä keinoja sen kehittämiseen. Hankkeessa korostetaan osallistujien oma-aloitteisuutta ja toimijuutta.
Lisäksi hankkeessa järjestetään kaikille avoimia yleisiä työelämäopintoja, joiden aiheet liittyvät es- imerkiksi johtajuuteen tai projektin hallintaan.
– Uskon, että yrittäjyysopinnot ovat tulleet jäädäkseen.
Työskentely yliopistossa on muutoksen kourissa: projektit ja rahoitusten etsiminen lisääntyvät entisestään. Siksi yrit- täjyyden kysymyksiä ei voida sivuuttaa, vaikka yrittäjyys sanana saattaakin vielä maistua oudolta, toteaa Siitonen.
Lisää yrittäjähenkeä yliopistoon
na aloitetun musiikkikasvatuksen vaikutuksesta äidin ja lapsen vuorovaikutukseen. Yrittäjän ja tutkijan rooleja ei ole aina helppo yhdistää.
– Väitös olisi varmaan jo valmis ilman yritystä, nau- rahtaa Marjanen.
Apua liikeidean työstämiseen
Marjasen yritys tarjoaa laajasti musiikin alan opetusta.
– Säännöllisiä tehtäviä ovat kahden kuoron johtami- nen, pianokerho, muskarit ja soitto-oppilaat. Tätä täy- dennän satunnaisesti järjestettävillä koulutustilaisuuk- silla ja ikääntyneille suunnatuilla ”leposointutuokioilla”.
Olen myös naiskuoro Pulssin kautta järjestänyt kaikille avoimia lauluiltoja, Marjanen kertoo.
Tutkimuksen läsnäolo yrityksen ideassa on Marjasel- le tärkeää.
– Itse asiassa se oli yksi syy oman yrityksen perustami- seksi. On helpompi tehdä tutkimusta omassa yritykses- sä. Tämä ala on aika uusi ja se kiinnostaa ihmisiä, mutta on iso työ hankkia siitä elantonsa.
Marjanen hyppäsi yrittäjän saappaisiin kylmiltään, il- man oppeja. Niinpä Yrittäjäksi yliopistosta -koulutus tu- lee hänelle tarpeeseen.
– Minua kiinnostavat esimerkiksi yrityksen johtami- seen liittyvät asiat sekä talouspuolen kysymykset. Niistä olisi hyötyä toisenkin palveluksessa työskennellessä.
Marjanen kaipaa apua myös liikeideansa työstämi- seen.
– Yrityksen toimintaideaa on kyllä kiitelty, mutta en haluaisi tappaa itseäni työllä. Yhden ihmisen voimin näin monenlaisen toiminnan tarjoaminen on haasteel- lista. Onkin mietittävä tarkkaan, miten joko laajentaa toi- mintaa palkkaamalla työntekijöitä tai sitten keskityttävä johonkin suppeampaan.
Marjanen nauttii yrittäjyydestä, koska silloin on oman itsensä herra.
– Välillä täytyy tietysti tehdä sellaisiakin töitä, jotka ei- vät ole ihan ominta. Tämän alan yrittäjän työn kääntö- puoli on se, että taloudellisen tilanteen muuttuessa huo- nommaksi ihmiset helposti luopuvat harrastuksista. Ja tietysti työajat tahtovat painottua iltoihin.
TEKSTI Kirsi-Marja Nurminen
KUVAT Petteri Kivimäki ja Kirsi-Marja Nurminen
Y
liopistossa on työskennellyt oma yritysasiamies, Pasi Teräväinen, viime elokuusta lähtien. Teräväi- sen työllistää täysipäiväisesti Tekesin Tutkimuk- sesta liiketoimintaa eli TULI-hanke.– Tekes haluaa tehdä tutkimuksen tuoksinassa synty- neiden liikeideoiden kaupallisen hyödyntämisen mah- dollisimman helpoksi ja ketteräksi. Tekesin tuen hakijan ei tarvitse täyttää kuin yksi aanelonen, Teräväinen mai- nostaa.
TULI-hanke tarjoaa tutkijoille ja tutkimusryhmille konsulttiapua selvittämään idean kaupallisia mahdolli- suuksia. – Idean ei tarvitse olla valmiiksi mietitty ja ai-
nutlaatuinen – tässä vaiheessa toivomme, että ihmiset ot- taisivat arkiseksi työtavakseen tällaisten ideoiden pohti- misen. Kyllä niitä kultakimpaleita ja timanttejakin sitten alkaa löytyä, uskoo Teräväinen.
TULI-hanke ei varsinaisesti pyri synnyttämään uu- sia yrityksiä, vaan konsulttien avulla etsitään jo olemassa olevia yrityksiä, jotka voisivat hyötyä liikeideoista.
– Aiemmin Tekes on satsannut teknologiakeskuksiin, mutta nyt se on halunnut tulla lähemmäs tutkijoita. Ra- hoitusta on lisätty merkittävästi. Vuosina 2008-2014 toi- mivan TULI-ohjelman kokonaisbudjetti on noin 50 mil- joonaa euroa.
Yritysasiamies etsii
tutkimuksesta timantteja
Jyväskyläläinen Firstbeat Technologies tekee yhteistyötä muun muassa F1-talli McLarenin kanssa, joka käyttää Firstbeatin tuotteita ja menetelmiä parantaakseen kuljettajien ja muun henkilökunnan kilpailukykyä ja hyvinvointia. Toimitusjohtaja Joni Kettunen esittelee yrityksen sykeanalyysiohjelmistoa.
Teräväisen mielestä ei Suomessa vielä osata tarpeeksi hyödyntää tutkimustietoa kaupallisesti.
– Jos huippututkimuksesta ei synny liikeideoita, niin mistä sitten? Näillä tukikeinoilla valtiokin pyrkii lisää- mään kilpailukykyä ja tehokkuutta innovaatioketjuun.
Mikäli mielessä hautuu mahdollinen liikeidea, saa- daan prosessi liikkeelle yhdellä puhelinsoitolla.
– Ensin jutellaan ja selvitetään, mistä on kysymys. Sen jälkeen täytetään yhdessä hakemus, valitaan tarkoituk- seen sopivimmat jatkotoimenpiteet ja laitetaan konsultit asialle. Tekesin rahoitus on sataprosenttinen, joten tutki- joiden ei tarvitse avata omia kukkaronnyörejään.
Hanke on tutkijan tukena siihen saakka, kunnes jo- kin yritys ottaa idean huomaansa tai uusi yritys perus- tetaan.
– Kaikki tämä kuulostaa helpolta, mutta ihan help- poa ei keskeneräisen asian markkinointi ole. Tällä het- kellä on jo työn alla neljän idean hyödyntäminen. Uu- sia ideoita tulee tasaiseen tahtiin, mutta enemmän tie- tysti kaivataan.
Teräväinen on työskennellyt aikaisemmin muun muas- sa kehityspäällikkönä Jyväskylän teknologiakeskuksessa.
Miten yliopisto vaikutti yrityksen syntyyn?
Linkki yliopistoon
Tutkimus- ja innovaatiopalvelut tarjoavat linkin yliopis- ton tutkijoihin ja opettajiin. Yliopisto tarjoaa akateemisia osaajia, tilaustutkimuksia ja opinnäytetöitä, kehittämis- hankkeita, sekä kotikansainvälistymistä ulkomaisten har- joittelijoiden vauhdittamana.
Lisätietoja:
Hankekoordinaattori Muru Linjala puh. (014) 260 1080, muru.linjala@jyu.fi
www.jyu.fi/hallinto/tutkimuspalvelut/innovaatio www.tekes.fi/tuli
www.tuli.info
Pasi Teräväinen haluaisi liikeideoiden pohtimisen osaksi tutkijoiden arkea.
Amroy Europe Oy
tunnetaan erityisesti nanoepoksi hyptoniitista, jota val- mistetaan hiilinanoputkista ja epoksista. Hiilen nanoput- ket ovat terästäkin vahvempia. Hyptoniittia käytetään muun muassa urheiluvälineissä sekä paperi-, elektroniik- ka- ja rakennusteollisuudessa. Sitä löytyy myös tuulivoi- maloista, purjeveneistä ja meloista.
Materiaalista valmistettu Montreal-jääkiekkomaila va- littiin vuoden 2006 nanotuotteeksi maailmassa. Amroy Europe myös kehittää ja valmistaa hartseja pinnoitus- ja komposiittiteollisuudelle.
Hallituksen puheenjohtaja Pasi Keinänen:
– Osa yrityksemme ydinteknologiasta sai alkunsa yli- opistossa tehdystä tutkimuksesta. Yliopistossa työsken-
tely antoi mahdollisuuden tutkia eksoottisempia lähes- tymistapoja tiettyjen ongelmien ratkaisuksi. Tällaisia lä- hestymistapoja ei aiheen teknisen haasteellisuuden, epävarmuuden tai hinnan vuoksi tyypillisesti rahoiteta pienissä yrityksissä. Myös yliopiston tarjoama infra- struktuuri laitteineen ja laboratorioineen oli avainase- massa. Nanoyritystä ei perusteta autotallista.
Firstbeat Technologies Oy
on sykeanalyysiohjelmistojen kehittämiseen erikoistu- nut asiantuntijayritys, jonka tuotteiden avulla sydämen sykevälimittauksesta pystytään tuottamaan tarkkaa ja monipuolista tietoa kehon toiminnoista ja elämäntapo- jen terveysvaikutuksista. Tuotteiden avulla saadaan täs- mällistä tietoa liikunnan ja urheilun vaikutuksesta ke- hoon, voidaan edesauttaa painonhallintaa sekä tunnis-
taa työn kuormittavuus, terveyttä uhkaava stressitila ja palautuminen. Muun muassa Formula 1 talli McLaren käyttää Firstbeatin tuotteita ja menetelmiä parantaak- seen kuljettajien ja muun henkilökunnan kilpailukykyä ja hyvinvointia.
Toimitusjohtaja Joni Kettunen:
– Yliopisto tarjoaa pohjan kehittää osaamista ja tietoa, joka voidaan kääntää suotuisissa olosuhteissa liiketoi- minnaksi. Parhaimmassa tapauksessa yliopisto tarjoaa perustan korkean tason osaamiselle, jonka päälle voi lähteä rakentamaan myös yritystoimintaa.
– Etäisyys opetuksen, tutkimuksen ja yritystoiminnan aloittamisen välillä on kuitenkin vielä liian suuri useilla aloilla.
Magnasense Oy
Magnasense Oy valmistaa pikatestausmenetelmiä terve- ydenhuollon käyttöön. Pääasiallisia sovelluskohteita ovat ihmisen terveyteen liittyvät testit, kuten sydänin- farkti-, tulehdus- ja syöpätestit, mutta menetelmä sovel- tuu myös eläinlääkintään sekä elintarvike- ja ympäristö-
analytiikkaan.
Magnasensen kehittämä teknologia hyödyntää kemi- aa, biokemiaa, fysiikkaa ja elektroniikkaa. Mittalaitteet ovat pieniä, joten niitä voi käyttää vaikka kotioloissa.
Mittaus tapahtuu magneettisesti ja testin tulos selviää nopeasti.
Toimitusjohtaja Mika Laitinen:
– Teknologia, jota Magnasense kaupallistaa, on kehi- tetty yliopistossa. 2000-luvun alussa elettiin vielä ai- kaa, jolloin keksijät itse omistivat keksintönsä, mikä myös oli merkittävä tekijä yrityksen synnyssä. Tunsin lisäksi yliopiston byrokratian hankaloittavan työnte- koa. Yliopistoajaltani sain kuitenkin paljon kokemusta projektinhallinnasta, rahoituksen hakemisesta ja ra- portoinnista sekä opetuksesta ja viestinnästä.
– Rakensin myös yhteyksiä muihin ylipistoihin ja yri- tyksiin, jotka kaikki ovat osaltaan helpottaneet harp- pausta yliopistosta yritykseen. Magnasense toimii yhä läheisessä yhteistyössä tutkimusryhmien kanssa, ja on ollut mielenkiintoista seurata omaa muutostaan yliopistolaisesta yrittäjäksi.
Magnasensen toimitusjohtaja Mika Laitinen loi yliopistossa työskennellessään arvokkaita kontakteja.
Tiedonjyvä
7/2007 17 Y R I T TÄ J Y Y S– Yrityksen johtaminen on ihmisten välistä vuorovai- kutusta ja ajatusten vaihtoa. Alaiset lopulta määrittävät sen, onko johtaja oikeasti vai vain nimellisesti johtaja.
Johtajuus on molemminpuolista, määrittelee IVK-Tuot- teen toimitusjohtaja Jani Saarvo.
Saarvo opiskelee Jyväskylän yliopiston täydennyskou- lutuskeskuksen järjestämässä Avance MBA -liikkeen- johdon koulutusohjelmassa. Koulutukseltaan Saarvo on LVI-asentaja ja koneteknikko, joka tuli IVK-Tuotteseen töihin tekniseksi tukihenkilöksi.
– Vuosien mittaan vastuuta tuli ensin myyntipuolelle ja vuonna 2003 aloitin yhtenä IVK:n neljästä omistajas- ta. Nykyisin meitä on kolme.
Saarvo opiskeli ennen MBA-tutkintoa johtamisen eri- koisammattitutkinnon.
– Silloin opin, että on opiskeltava vielä lisää. Otin sel- vää MBA-koulutuksesta ja sain yrityksen hallitukselta lu- van jatkaa opintoja. Opiskelu vie aikaa, mutta olen järjes- tänyt niin, että tulen vähän aikaisemmin töihin ja ehdin silloin hoitaa opiskeluasioita, Saarvo kertoo.
TEKSTI JA KUVA Kirsi-Marja Nurminen
Johtajuuskohtauksia pitää varoa
MBA-koulutus antoi lisää itseluottamusta
Jyväskylässä on Avance MBA -koulutusta järjestetty vuodesta 1989 lähtien. Tällä hetkellä ohjelmassa opiskelee noin 200 henkilöä ja vuosittain valmistuu 40–50 johtamisen osaajaa. Lokakuussa Korkeakou- lujen arviointineuvosto myönsi koulutusohjelmalle jo kolmannen kerran neljän vuoden laatustatuksen eli akkreditoinnin. Uusin laatustatus ulottuu lo- kakuuhun 2011 saakka.
– Koulutuksemme vahvuuksina mainittiin muun muassa sen oppijalähtöisyys ja henkilökohtainen opintojen ohjaus sekä ohjelman vahva linkitys työelämään, kertoo koulutuspäällikkö Pasi Aaltola.
Ensi keväänä täydennyskoulutuskeskuksessa al-
kaa uudenlainen johtamiskoulutusohjelma, Future of Management. Ohjelman teemoja ovat tulevaisu- uden liikkeenjohdon ydinhaasteet, ja tavoitteena on yhdistää viimeisin tieteellinen ajattelu ohjelmaan osallistuvien käytännön kehittämistarpeisiin. Ohjel- man asiantuntijoina toimivat aiheen huippuasian- tuntijat, toimitusjohtaja Esko Kilpi sekä professorit Douglas Griffin ja Ralph Stacey Hertfordshiren yliopistosta Lontoosta.
Ohjelman voi suorittaa osana MBA-koulutusta tai omana kokonaisuutenaan.
www.cec.jyu.fi/mba
Johtamisen tulevaisuus puntariin
IVK-Tuote sijaitsee Jyväskylän maalaiskunnassa Palo- kassa ja täyttää ensi vuonna 20 vuotta. IVK-Tuote Oy on metallialan yritys, joka valmistaa ilmastointijärjestelmi- en komponentteja. Suurimman osan tuotannosta muo- dostavat äänenvaimentimet.
– Talonrakennusbisnes on suurin asiakasryhmämme.
Sisäilman laadun merkitys on kasvanut vuosi vuodelta.
IVK-Tuotteen Dacron-äänenvaimennin on ensimmäi- senä Suomessa saanut allergiatunnuksen.
– Olemme valmistaneet jo 15 vuoden ajan vaimenti- mia villan lisäksi myös polyesterikuidusta. Tämä tuote on nyt tekemässä läpimurtoa alalla.
Tulos on työntekijöiden tekemä
Viime keväänä Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piiri palkitsi IVK-Tuotteen maahanmuuttajamyöntei- sestä teosta.
– Reilusta 70 työntekijästämme toistakymmentä on ul- komaalaistaustaisia. Heitä on ollut yrityksessä töissä alus-
ta lähtien emmekä ole siihen edes kiinnittäneet sen eri- tyisempää huomiota. Minusta se on ollut ihan luonnol- lista.
Saarvon MBA-opintojen lopputyö käsittelee juuri eri taustaisten työntekijöiden vuorovaikutusta johtamisen näkövinkkelistä.
– Hyvän tuloksen tekeminen on kiinni työntekijöistä – kansallisuudesta tai asemasta riippumatta. Asenne rat- kaisee, Saarvo muistuttaa.
Saarvon tiedonjano on kasvanut opintojen myötä.
Myös opitun helppo soveltaminen omaan työhön on kannustanut jatkamaan.
– Pitää tosin varoa, ettei koulutuspäivien jälkeen saa johtajuuskohtauksia. Muutosten tekeminen on hienova- rainen prosessi. Se tapahtuu kyselemällä ja keskustele- malla.
Pienen yrityksen johtajalle MBA-ohjelma on antanut myös lisää itseluottamusta.
– Monet omat toimintatavat ovat ihan hyviä eikä niitä ole tarvinnut isojenkaan joukossa hävetä.
IVK-Tuotteen toimitusjohtaja Jani Saarvo (vas.) tietää, että yrityksen hyvä tulos on kiinni työntekijöistä. Juttusilla Saarvon kanssa hitsaaja Sami Riutta. Työn alla on teollisuuden käyttöön tuleva ilmastoinnin äänenvaimennin.
Tiedonjyvä
7/2007 19T
ohtorikoulutettava Simo Mikkosella on ollut kii- reinen syksy: väitös marraskuussa ja jouluna edes- sä lähtö Stanfordin yliopistoon Yhdysvaltoihin perheen kanssa.– Siirtyminen tohtorikoulutettavasta yliopistolle töi- hin on aika kriittinen ja vaikeakin vaihe työuralla. Tutki- musrahoituksen saaminen hankaloituu entisestään. Kos- ka kansainvälistymistä arvostetaan ja vaihdossa on mah- dollista luoda tärkeitä kontakteja, päätin hakea tutkija- vaihtoon, kertoo Mikkonen.
Näiden ”välineellisten” syiden lisäksi Mikkonen listaa muitakin vaihdon hyötyjä.
– On hieno mahdollisuus nähdä toisenlaista työkult- tuuria ja suuren yliopiston ympyröitä.
Mikkosen ulkomaanpestin tarjoaa Fulbright Centerin apuraha.
– Fulbright on tunnettu ja arvostettu tutkimusrahoit- taja, jonka kautta voi päästä huippuyliopistoihin. Näin hakuilmoituksen keväällä 2006, ja olisimme voineet läh- teä Yhdysvaltoihin jo tänä syksynä. Omat väitösaikatau- lut ja OKL:ssa opettajana työskentelevän puolisoni An- na Veijolan työjärjestelyt siirsivät lähtöä kuitenkin jou- luun.
Apurahalla ei ruokita perhettä
Mikkosten perheeseen kuuluvat myös 3-vuotias Aaro ja 1,5-vuotias Hertta. Tutkija-apurahalla ei kuitenkaan pysty koko perhettä ruokkimaan.
– Tuntuu siltä, että stipendit on suunniteltu perheettö- mille tutkijoille. Pelkkä Fulbright-apuraha ei riitä elämi- seen, vaan sen lisäksi on pitänyt hakea rahoitusta muis- takin lähteistä, kuten Suomen Akatemialta.
Huippuyliopistot ovat paitsi tutkimuksen huippua myös huippukalliita. Oman osuutensa menoista hauk- kaa esimerkiksi asuminen.
– Stipendi ei riitä edes vuokraan. Kun ulkomaanko- mennukset ovat tavallisesti hyväpalkkaisia töitä, niin tut- kija joutuu usein kaivamaan rahaa siihen myös omasta
pussistaan, Simo Mikkonen sanoo.
Stanfordissa Mikkonen aloittaa uuden tutkimuspro- jektin, joka käsittelee kulttuurista kylmää sotaa eli sitä, miten Neuvostoliitto käytti kulttuuria aseenaan kylmäs- sä sodassa Yhdysvaltoja vastaan.
– Stanfordissa on paljon asiantuntemusta Neuvosto- liitosta ja yliopisto tekee yhteistyötä Moskovan arkisto- jen kanssa. Tarkoitus on paitsi tutkimuksen tekeminen myös löytää hyviä kontakteja, julkaista artikkeleita ja päästä osalliseksi asiantuntijoiden ohjauksesta.
Mikkosen väitös liittyy sekin Neuvostoliittoon, tosin aikaan ennen toista maailmansotaa.
– Siinä selvitin, miten musiikin tekemisen poliittiset reunaehdot muuttuivat 1930-luvun kuluessa.
Mikkonen on valmistunut maisteriksi musiikkitietees- tä, mutta väittelee siis historiasta. Stanfordissakin häntä odottaa historian laitos. Suomeen perhe palaa ensi syk- syksi. Tutkimuksen tekeminen jatkuu Jyväskylässä, vaik- kei rahoitus vielä olekaan selvillä.
– Olen aika positiivinen sen suhteen. Tuskin minua ihan huvin vuoksi Yhdysvaltoihin asti lähetetään. Täl- lä hetkellä minulla on neljä apurahahakemusta odotta- massa päätöstä.
Tietoa tarvitaan lisää
Ulkomaille halajavan tutkijan on oltava silmä tarkkana ja liipasinsormi herkkänä apurahojen suhteen, ettei elä- män tilaisuus vain lipsahda ohi.
– Fulbright Center ohjeistaa lähtijän tosi hyvin ja aut- taa esimerkiksi viisumien ja maahantulolupien hankki- misessa. Tärkeintä on kuitenkin saada tietoa rahoituk- sesta. Yliopisto voisi järjestää jatko-opiskelijoille ja jo väi- telleille tilaisuuksia, joissa kerrottaisiin näistä vaihtoeh- doista ja ulkomaan opiskelun hyödyistä. Toki yliopisto nytkin osallistuu esimerkiksi Fulbright-stipendin kus- tannuksiin. Toinen lisätuen paikka on vaihdosta palaa- minen, jota voisi helpottaa muutaman kuukauden mit- taisella apurahalla, toivoo Mikkonen.
Lisäpotkua
tutkijauralle ulkomailta
Toimeentulo on vaihtoon lähtijän suurin huoli
Jyväskylän yliopisto tarjoaa jatko-opiskelijoille, nuoril- le väitelleille tutkijoille ja varttuneille tutkijoille mah- dollisuuden osallistua Fulbright Centerin hallinnoi- maan Cost-share -ohjelmaan. Ohjelmassa yliopisto ja Fulbright Center jakavat suomalaiselle myönnettävän ASLA-Fulbright -stipendin kustannukset. Tuki myönne- tään, mikäli Fulbright Centerin johtokunta myöntää omalta osaltaan apurahan. Yliopiston osuus Cost-sha- re -stipendistä on 35 prosenttia.
– Hakijoita ohjelmaan ei ole ollut kovinkaan run- saasti. Viimeisen kolmen vuoden aikana hakijoiden määrä on vaihdellut yhdestä neljään, ja he ovat olleet pääasiassa jatko-opiskelijoita. Rehtori Aino Sallisen johtama delegaatio vieraili tänä vuonna Stanfordissa ja University of California Berkeleyssä. Yksi matkan ta- voitteista olikin rakentaa yhteyksiä ja siten helpottaa
tutkija- ja jatko-opiskelijaliikkuvuutta, kertoo tutki- muspäällikkö Sirkka-Liisa Korppi-Tommola.
ASLA-ohjelma perustuu Suomen Yhdysvalloilta en- simmäisen maailmansodan jälkeen saamaan jälleenra- kennuslainaan. Vuonna 1949 Yhdysvaltain kongressi päätti ohjata Suomen maksamat lainan korot ja lyhen- nykset Suomen kansalaisten opiskeluun ja harjoitte- luun Yhdysvalloissa. Fulbright Center rahoittaa suo- malaisten ja amerikkalaisten stipendiaattien opintoja ja tutkimustyötä noin 600 000 eurolla vuodessa.
www.jyu.fi/hallinto/tutkimuspalvelut/kv_yhttyo www.fulbright.fi
Muista myös:
www.aka.fi www.cimo.fi
Velka muuttui apurahoiksi
Tutkija Simo Mikkosen mukana Stanfordiin Yhdysvaltoihin ovat lähdössä myös puoliso Anna Veijola, 3-vuotias Aaro ja 1,5- vuotias Hertta.
Tiedonjyvä
7/2007 21– Kaksi tuntia yksin teatterin näyttämöllä on vähän sa- ma asia, kuin juoksisi maratonin tai tekisi väitöskirjan, naurahtaa liikuntapedagogiikan professori Lauri Laak- so, jonka näyttelijänura huipentuu parhaillaan jyväs- kyläläisessä Huoneteatterissa esitettävään monologiin
”Kirjoituksia kellarista”.
Näytelmä perustuu Fjodor Dostojevskin romaaniin.
Laakso on varsinaisesta työstään tällä hetkellä virka- vapaalla ja työskentelee Suomen Akatemian varttuneena tutkijana yhden mieliaiheensa parissa.
– Olen ollut mukana suomalaisten nuorten terveysta- patutkimuksessa jo vuodesta 1977 lähtien. Suurin haaste on liikkumattomuuden lisääntyminen. Harrastuneisuus on lisääntynyt, mutta siitä huolimatta fyysinen aktiivi- suus vähenee. Tällä on monia vaikutuksia, jotka kosket- tavat koko yhteiskuntaa.
Liikunnanopettajan koulutuksessa painopiste onkin vähitellen siirtynyt liikuntakeskeisyydestä oppilaskeskei- syyteen.
– Tunneilla pitää saada mukaan nekin oppilaat, jot- ka suhtautuvat kielteisesti liikuntaan. Silloin korostuvat opettajan vuorovaikutustaidot ja oppilaan kohtaaminen eli opettajuus. Itselleni yksi tärkeä motiivi hakeutua lii- kunnanopettajakoulutukseen oli juuri havainto, että lii- kuntaa voisi opettaa toisinkin. Minun lapsuudessani se
oli lähinnä sotilaskoulutusta.
Toinen tärkeä tutkimusaihe Laaksolle on opettajuuden tutkiminen elinikäisen oppimisen näkökulmasta.
– Meidän pitäisi pystyä peruskoulutuksessa hyödyntä- mään opiskelijoiden jo olemassa olevaa osaamista ja toi- saalta kytkeä täydennyskoulutus osaksi opettajan uraa.
Yhteistyössä menestyksen salaisuus
Joulukuussa 60 vuotta täyttävä Laakso on omalla alal- laan, vaikka kulttuurivaikuttaja-isä ei liikuntaa ammat- tina alkuun arvostanutkaan.
– Tämän työn etu on, että pysyy ainakin henkises- ti nuorekkaana näiden vauhdikkaiden ihmisten parissa.
Tykkään opettamisesta, mutta samalla myös tutkimus- työstä, kysymysten pohtimisesta ja vastausten etsimises- tä. Juuri nyt minulla on aikaa tutkimukselle, mutta nor- maalityössä aikaa sille jää liian vähän, Laakso suree.
Jyväskylässä on liikunnanopettajan koulutukselle an- toisa ympäristö.
– Voimakas kasvatustieteellinen traditio heijastuu myös liikuntapedagogiikkaan. Meillä on aina ollut hyvä yhteis- työ kasvatustieteiden tiedekunnan, opettajankoulutuslai- toksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen kanssa. Toivon, etteivät yksiköt tulevaisuudessakaan eriydy liikaa.
tasapainottaa liikkujan ja tutkijan elämää
Teatteri
Kulttuuriharrastus kannattaa
Laakson harrastuksissa liikunta on ykkönen.
– Se on oleellinen osa elämäntapaani, mutta myös ta- voitteita pitää olla. Olen jo 52 peräkkäisenä vuonna osal- listunut johonkin yleisurheilukilpailuun. Kun tämänikäi- nen mies juoksee aitoja, niin se vasta on survival game.
Hyvä kun pääsee maaliin.
Voikin ihmetellä, mitä polkuja liikunnallinen Laakso aikanaan kulkeutui teatteriin. Syynä oli tamperelainen kulttuurikoti.
– Olen pienestä pitäen käynyt teatterissa ja konserteis- sa – teatteri oli jopa leikeissä mukana. Esiinnyin koulu- laisteatterissa ja olin opiskeluaikoina mukana myös yli- oppilasteatterissa. Sitten työelämä vei mennessään, ja ehti kulua 30 vuotta etten ollut näyttämöllä.
Laakso on ollut mukana Huoneteatterin toiminnassa vuodesta 1996 lähtien.
– Yleensä minun kohdalleni on osunut yksi näytelmä vuodessa ja roolit ovat olleet pieniä. Silti sekin on vaati-
nut sitoutumista.
Nyt ohjelmistossa oleva ”Kirjoituksia kellarista” vei Laakson vaivihkaa mennessään.
– Ajattelin, että 60-vuotispäivän kunniaksi voisin yrit- tää jotain isompaa. Tästä tuli kuitenkin niin iso spektaak- keli, että jos olisin sen tiennyt, olisin lyönyt hanskat tis- kiin hyvissä ajoin.
Näytelmässä Laakson esittämä, kellariloukossa asuva erakkomies käy läpi elämäänsä. Lopulta toden ja keksi- tyn raja hämärtyy.
– Uskon, että me kaikki pohdimme joskus samanlai- sia ajatuksia. Kyllä minussa on varmaan samaa kuin täs- sä roolihenkilössä – pidän itseäni sosiaalisena erakkona.
Silti yhteisö on minulle tärkeä.
Laaksolle teatteri on keino tasapainottaa elämää.
– Se on upea tapa irrottautua työstä. Teatteria ei voi tehdä puolinaisesti. Se laajentaa kuvaa maailmasta ja ih- misistä. Samalla pääsee pohtimaan asioita eri näkökul- mista. Suosittelen kulttuuriharrastusta kenelle tahansa tutkijalle.
Liikuntapedagogiikan professori Lauri Laakso näyttelee Dostojevskin luomaa erakkoa jyväskyläläisessä Huoneteatterissa.
Tiedonjyvä
7/2007 23Suomen tunnetuin tutkija, akatemiaprofessori Lee- na Palotie pohtii tuoreessa Prima-lehden numerossa (7/2007), mitä Suomessa pitäisi tehdä huippututkimuk- sen edellytysten vahvistamiseksi. Palotie esittää, että tut- kimusrahoituksen jaon tulee perustua tutkimuksen laa- tuun ja vaikuttavuuteen.
Suomessa huippututkimuksen tunnistaminen ja tu- keminen nostettiin tiedepolitiikan agendalle 1990-lu- vun puolessa välissä. Suomen Akatemian pääjohtaja Reijo Vihkon johdolla rakennettiin vuonna 1997 perus- ta kansalliselle huippuyksikköpolitiikalle, ja ensimmäi- nen ohjelma käynnistyi vuonna 2000. Pääperiaatteet huippuyksiköiden valinnassa ja tukemisessa ovat säily- neet näihin päiviin asti. Kansallisen huippuyksikköpo- litiikan tuloksellisuuden arviointi on edessä lähitulevai- suudessa.
Huippututkimuksen tukeminen on paljon muutakin kuin huippuyksikköpolitiikkaa. Kilpailtu tiederahoitus rakentuu yhä enemmän huippujen (esimerkiksi akate- miaprofessorit) ja tulevien sellaisten (esimerkiksi akate- miatutkijat) tunnistamiseen. Leena Palotie toteaa haas- tattelussaan, että huippujen tunnistamisessa tulee roh- keasti hyödyntää kansainvälisiä asiantuntijoita. Suomen Akatemia käyttääkin hyvin laajasti ulkomaalaisista tut- kijoista koostuvia asiantuntijapaneeleja hakemusten ar- vioinnissa.
Tieteenalojen kansainvälisillä arvioinneilla on ol- lut vuodesta 1982 lähtien suuri merkitys suomalaisen
tieteen kehittymisessä ja siten myös huippututkimuk- sen edellytysten vahvistamisessa. Asiantuntijat ovat roh- keasti nostaneet esille ryhmiä ja tutkijoita, joiden he ovat katsoneet edustavan huippututkimusta. Tieteen- ala-arviointien suositusten ansiosta Suomessa on yli kymmenen vuoden ajan panostettu määrätietoisesti tutkijankoulutuksen kehittämiseen.
Huippututkimuksen perusedellytyksiä ovat luovuu- den, lahjakkuuden ja innostuksen ohella systemaattinen tutkijankoulutus, tarkoituksenmukainen ja riittävä inf- rastruktuuri sekä kilpaillun tutkimusrahoituksen toi- mivuus ja oikea taso. Viime mainittu on kehittynyt vii- meisten kymmenen vuoden aikana myönteisesti, mut- ta infrastruktuurien rahoitusjärjestelmä on vielä raken- tamatta.
Tutkijankoulutus ja tutkijanurat ovat kehittymässä oikeaan suuntaan. Yliopistouudistuksen yhteydessä tu- lee ratkaistavaksi, missä määrin myös perusrahoituksen kriteerinä on tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus. Huip- pututkimuksen edellytykset paranevat koko ajan, mutta myönteisen kehityksen jatkuminen edellyttää määrätie- toista tiedepolitiikkaa.
Kirjoittaja on opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan ylijohtaja
Huippututkimuksen edellytykset paranevat
Sakari Karjalainen
TÄÄLLÄ TANSANIA
Perheemme on asunut viisi kuukautta Dar es Salaa- missa Tansaniassa. Perheen isä, KT Aimo Naukkari- nen työskentelee Jyväskylän yliopiston omistaman Uni- services-yhtiön asiantuntijana inklusiivisen opetuksen, erityisopetuksen ja opettajankoulutuksen kehitysyh- teistyötehtävissä Tansanian opetusministeriössä. Kes- keisenä yhteistyöyksikkönä on myös Patandin opetta- jankoulutuslaitos Arushassa. Kyseessä on uudenlainen kehitysyhteistyön malli, missä kehittämistyöstä vastaa- vat ensi sijassa paikalliset toimijat ulkomaisen asiantun- tija-avun turvin.
Tansaniassa on ollut vuodesta 2001 alkaen kaikil- le maksuton alakoulu. Alakoulun arvioidaan aloittavan tällä hetkellä noin 95 % koko ikäluokasta. Maksulliseen yläkouluun pääseminen sen sijaan edellyttää testien lä- päisemistä. Alakoulun käyneiden oppilaiden määrä nä- kyy lisääntyneenä yläkouluun jatkavien määränä, ja val- takunnallinen koulutuksen kehittämisen painopiste näyttäisikin tällä hetkellä olevan vahvasti yläkoulussa.
Yläkoulussa pätevistä opettajista on suuri pula, ai- neelliset resurssit ovat niukat eikä laadukasta opetusta pystytä turvaamaan kaikille. Opiskelussaan erityistä tu- kea tai tavanomaisesta poikkeavia opetusjärjestelyjä tar- vitsevat oppilaat ovat heikossa koulutuksellisessa ase- massa. Vammaisten lasten lisäksi erityistä huomiota py- ritään kiinnittämään muun muassa katulapsiin ja lap- siin, joiden perheet eivät tue lapsen koulunkäyntiä, vaan esimerkiksi tarvitsevat lapsia työvoimana tai eivät pidä vammaisen lapsensa lähettämistä kouluun tärkeänä.
Valtion ja kuntien hallinnoiman koulun rinnalla Tansaniassa toimii yksityisiä kouluja. Vastakkainasettelu yksityisten ja kunnallisten koulujen välillä on esillä lä- hes viikoittain mediassa. Yksityiset koulut pitävät kritii- kin mukaan muun muassa kohtuuttoman korkeita lu- kukausimaksuja ja valitsevat siten epäoikeudenmukai- sella tavalla oppilaitaan.
Perheemme on päässyt tutustumaan myös kansain- välisen koulun toimintaan poikiemme Johanneksen (15 v.) ja Topiaksen (11 v.) opiskelun kautta. Koulussa on oppilaita yli 50 maasta, joten inklusiivisen kasvatuk- sen haasteet ovat oppilaiden erilaisista kieli-, kulttuuri- ja koulutaustoista johtuen jatkuvasti esillä. Koulua pi- detään yhtenä Afrikan parhaista, joten ero kunnallisiin kouluihin on suuri ja meissä vanhemmissa monenlaisia
ristiriitaisia tunteita herättävä.
Joitakin ideoita tuomme ehkä mukanamme suoma- laiseen koulukeskusteluun. Erityisesti huomiomme on kiinnittynyt kodin ja koulun yhteistyömuotoihin, oppi- lasarviointiin sekä opetuksen vahvaan painotukseen tie- teellisen, kriittisen ajattelun kehittämisessä ja tieteellisen metodin käytössä. Mielenkiintoinen on koulun vaatimus jokaisen oppilaan osallistumisesta vapaaehtoistyöhön.
Johannes toimii apuna läheisen orpokodin lasten harras- tustoiminnassa ja Topias auttaa liikuntavammaisia lapsia.
Kiswahilinkielisten, afrikkalaisten koulujen ja kan- sainvälisten koulujen lisäksi olemme osallistuneet Dar es Salaamin Suomi-koulun toimintaan, pojat oppilaina ja minä opettajana. Suomi-koulun oppilaista osa seuraa ikäryhmänsä suomalaista opetussuunnitelmaa ja oppi- sisältöjä helpottaakseen paluuta Suomeen. Osa opiske- lee suomea vieraana kielenä opetellen puhumaan, kir- joittamaan ja lukemaan. Erilaisista taustoista ja val- miuksista huolimatta – tai ehkä juuri siksi – yhdessä opiskelu ja toisilta oppiminen on antoisaa ja mukavaa.
Tarja Ladonlahti
Kirjoittaja on vuorotteluvapaalla oleva avoimen yliopiston opettaja
Koulukuvia Tansaniasta
Dar es Salaamissa kansainvälistä koulua käyvät Johannes ja Topias Naukkarinen koulupuvuissaan.
Tiedonjyvä
7/2007 25Hyvä yritys ei tarkoita samaa kuin onnistuminen, mutta vain hyvän yrityksen kautta onnistuminen tu- lee ylipäätään mahdolliseksi. Yri- tyksessä on kyse idean saattamisesta osaksi todellisuutta, ja onnistunut yritys saattaa luoda jotakin, mitä ei ollut olemassa ennen sitä.
Kaupallinen yritysmaailma on sodankäynnin jatke ainakin siinä mielessä, millaisia konsulttioppai- ta yritysten käyttöön kirjoitetaan.
Sota voitetaan ennen taistelua se- kä yrityskonsulttien että Sunzin re- toriikassa. Toisaalta saman ajan muut kiinalaiset sodankäynnin op- paat korostavat esimerkiksi hengel- listen rituaalien merkitystä sodan- käynnissä.
Sama koskee konsulttien sano- maa. Sen kuuntelemisesta on hyö- tyä vain, jos todella uskoo kuule- maansa ja toimii sen mukaisesti.
Muuten paraskin kehittämisluen- to jää yritykseksi, rituaaliksi, joka ei johda käytännön toimenpiteisiin.
Tosin tehokkainta olisi saada kaikki muut uskomaan heidän omi- en yritystensä epäonnistumiseen.
Tämä vaatii enemmänkin herkkyyt- tä ja luovuutta kuin suoraa voimaa, sillä tuolloinhan varsinaista sotaa ei tarvitse koskaan käydä. Onnistu- nutta yritystä suunnittelevan kan- nalta vaarallisinta onkin, jos mikään ympäröivässä maailmassa ei tunnu miltään, sillä tämä johtuu havain- noitsijasta, ei ympäröivän maail-
man sävyttömyydestä.
Kaikkea ei kuitenkaan tarvit- se aina havaita itse. Kaivoksissakin käytettiin ennen elektronisten il- maisimien aikakautta kanarialintu- ja, jotka olivat erityisen herkkiä hä- käkaasuille. Kaivosmiesten hengen kannalta ratkaiseva herkkyys oli siis
Hyvä yritys
NOOAN ARKKI
Y
ksi Suomen suurimmista olympiasankareista oli voi- mistelija Heikki Savolainen (1907–1997), ”Hevos-Heikki”, joka voitti 24 vuoden aikana yhdeksän olympiamitalia. Hänet promovoitiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen kunniatohtoriksi vuonna 1982.Liikunta- ja terveystieteiden tiede- kunta järjesti lokakuussa Heikki Savo- laisen syntymän satavuotisjuhlan, jos- sa oli kunniavieraina Savolaisen sukua ja maamme voimisteluveteraaneja.
Juhlan yhteydessä avattiin yliopiston museon rakentama näyttely, joka ker- too Savolaisen urheilu-urasta ja muis- ta saavutuksista. Näyttelyssä ovat esil- lä hänen olympiamitalinsa sekä muuta materiaalia, jonka Savolaisen perikun- ta on lahjoittanut yliopistolle.
Heikki Savolainen erikoistui voi-
mistelijaksi vasta 18-vuotiaana. En- simmäisen olympiamitalinsa hän sai Amsterdamin kisoissa 1928 hevosel- la ollessaan lomalla RUK:sta. Los An- gelesin ja Berliinin olympialaisissa 1930-luvulla hän voitti yhteensä vii- si mitalia. Samalla vuosikymmenellä hän opiskeli voimistelunopettajaksi ja lääkäriksi sekä teki töitä Suomen ensimmäisenä urheilulääketieteen opettajana.
Sota-aikana Savolainen palveli rintamalla lääkintäupseerina. Sodan jälkeen hän siirtyi Kajaanin kaupun- ginlääkäriksi. Ylipitkien työpäivi- en rasituksesta huolimatta hän voit- ti nelikymppisenä kaksi kultaa Lon- toossa vuonna 1948 ja vielä yhden pronssin Helsingissä 1952.
Heikki Savolaisen ajatukset urhei- lusta olivat aivan päinvastaisia kuin
Hevos-Heikin saavutukset
Hevos-Heikki voimistelee itse rakentamallaan hevosella Syvärillä vuonna 1943.
Vuonna 1986 alumnitoimintaan perustettu Strategiklubi tarjoaa mahdollisuuden pohdintoihin, keskusteluihin, sparraukseen ja välillä viihteelliseen yhdessäoloon. Jatko-opintoja työn ohessa suorittaville se tarjoaa samalla tukevan ja pitkäaikaisen tuki- ryhmän. Jäseneksi liittyminen joukkoon, jossa elinkeinoelämä ja yliopisto ovat vahvasti edustettuina, on mahdollista niin henkilökohtaisesti kuin yritysjäsenyydenkin kautta. Toiminta- kauden 2007–2008 oltermannina toimii toimialajohtaja Keijo Valve, Keskimaa Osk.
Lisätietoja:
Klubin sihteeri Pirjo Heikkinen, Jyväskylän yliopisto, puh. 040 567 7723 tai (014) 260 1030,
pirjo.heikkinen@strategiklubi.inet.fi ja emeritusprofessori Pertti Kettunen, puh. 050 522 7223, pertti.kettunen@jyu.fi www.strategiklubi.fi
Strategiklubi
nykyajan trendikkäät aatteet. Ama- tööriys oli hänelle kaikki kaikessa.
Urheilussa oli kyse terveyttä kehittä- västä paremmuuden tavoittelusta, ei ansion hankkimisesta ja setelien ja- kelusta.
Savolaisen hampaissa olivat myös
”liian helpot” palloilulajit, etenkin jääkiekko, jota hän ei halunnut kou- lujen liikuntatunteja sotkemaan.
Sellaista kammotusta kuin golf hän ei pitänyt lainkaan urheiluna. Nyky- aikainen telinevoimistelu oli hänestä liian akrobaattista hullutusta ja ma- raton nivelet tuhoavaa vaahtopää- juoksua.
Heikki Savolaisen elämäntyötä esittelevä näyttely on esillä vuoden loppuun asti L-rakennuksen yläau- lassa.
ulkoistettu häkin sisään vangitun linnun tehtäväksi.
Yrittäminen sisältää epäonnis- tumisen mahdollisuuden, mut- ta se ei voi sisältää onnistumi- sen pakkoa. Jonkin asian yrittämi- nen on riski, jonka panos vaihte- lee hetken mielipahasta toimeen- tulon menettämiseen. Toisaalta ih- minen voi vain yrittää luoda entis- tä paremman tuotteen tai yrittää tehdä oman työnsä entistä parem- min. Mikäli yritys onnistuu, se on osoitus taidosta tehdä abstraktista mielikuvasta totta. Todistus hyväs- tä yrityksestä.
Nooa
Tiedonjyvä
7/2007 27Martti Silvennoinen ja Timo Laine (toim.) (2007) Kuka minä sitten olen? Opiskelijoiden kirjoituksia ruu- miillisuudesta ja identiteetistä. Lii- kuntatieteellinen Seura.
Kulttuurissamme vallitsee dualisti- nen käsitys ihmisruumiista, jonka mukaan ruumiillisuus jakautuu hen- kiseen ja fyysiseen puoleen. Inhimil- lisenä kokemuksena ruumiillisuus kuitenkin näyttäytyy moniulotteise- na – fyysisyyden lisäksi henkilökoh- taisena, sosiaalisena, kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä.
Martti Silvennoinen ja Timo Laine koostivat antologian Jyväskylän yli- opistossa järjestetylle ”Ruumiillisuus ja identiteetti” -kurssille vuosina 1999–2006 osallistuneiden opiskeli- joiden kirjoituksista. Teoksessa opiskelijat kertaavat ruumiillisuu- teen liittyviä muistoja ja tunnelmia elämänsä varrelta ja pohtivat ruu- miillisuuden vaikutusta identiteet- tinsä rakentumiseen.
Koska äänessä ovat liikuntapsy- kologian opiskelijat, monet kirjoitta-
jista peilaavat ruumiillisuuttaan ur- heilun ja liikunnan kautta ja kerto- vat niiden vahvasti määrittäneen identiteettiään. Urheilijan suhde ruu- miiseensa on ristiriitainen: ruumista on toisaalta vaalittava, toisaalta sitä on jatkuvasti rääkättävä äärirajoille saakka. Ruumista kuvaillaan teks- teissä työvälineeksi ja taakaksi, toi- saalta se koetaan myös ylpeyden ja mielihyvän lähteeksi.
Teksteistä kuultaa aiheen henkilö- kohtaisuus ja herkkyys. Urheilijat- kaan eivät välty kulttuurin tuotta- milta ulkonäköpaineilta, jotka hei- jastuvat myös minuuden muodostu- miseen. Kirjoittajat liittävät ruumiil- lisuuteen niin onnistumisen koke- muksia kuin kipeitäkin muistoja, mutta kenellekään aihe ei ole yh- dentekevä. -JK
Ruumiillisuus rakentaa identiteettiä
Taru Haapala ja Hanna-Mari Kivistö (toim.) 2007. Vai pelkkää retoriik- kaa? 9: Tutkimuksia poliittisesta il- maisusta, tilasta ja toiseudesta. Jy- väskylän yliopisto, Yhteiskuntatietei- den ja filosofian laitos, valtio-oppi, julkaisuja 79.
Taru Haapala ja Hanna-Mari Kivistö (toim.) 2007. Vai pelkkää retoriik- kaa? 10: Aika poliittisia siirtoja!
Paluita, hetkiä, näköaloja. Jyväsky- län yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, valtio-oppi, julkai- suja 80.
Valtio-opin julkaisusarja Vai pelkkää retoriikkaa? on elvytetty muutaman vuoden tauon jälkeen kahdella Taru Haapalan ja Hanna-Mari Kivistön toi- mittamalla kokoomateoksella, Tutki- muksia poliittisesta ilmaisusta, tilas-
ta ja toiseudesta sekä Aika poliittisia siirtoja! Paluita, hetkiä, näköaloja.
Vai pelkkää retoriikkaa? -sarja tar- joaa laadukkaiden gradujen tekijöil- le julkaisukanavan, jossa voi esitellä omaa tutkimustaan tiiviin artikkelin muodossa. Osa teksteistä on refe- roivia, toisissa paneudutaan syvälli- semmin johonkin tutkimuksen osaan. Tuoreista julkaisuista saa erinomaisen kuvan siitä, minkälaiset
Kaksi katsausta valtio-opin tuoreisiin tutkimusaiheisiin
Mika Kallioinen (2007) Tieteenteki- jän muuttuva kuva. Vammalan kir- japaino.
1950-luvun alussa Helsingin yliopis- ton assistentit alkoivat vaatia koro- tuksia mataliin palkkoihinsa. He uh- kasivat joukkoirtisanoutumisilla ja saivatkin tahtonsa läpi. Vuonna 1966 oltiin taas umpikujassa palk- kojen suhteen. Muidenkin yliopisto- jen assistentit liittyivät taistoon ja Korkeakoulujen Assistenttiliitto sai alkunsa 1967. Sittemmin liitto laaje- ni ajamaan muidenkin akateemisten ammattiryhmien etuja ja muutti ni- mensä Tieteentekijöiden liitoksi.
Mika Kallioinen on kirjoittanut lii- ton 40-vuotishistoriikin, jossa käy- dään läpi Tieteentekijöiden liiton toi- mintahistoriaa; sen kohtaamia haas- teita ja kiistakysymyksiä sekä kes-
keisimpiä saavutuksia. Kallioisen mukaan yliopistolaitoksesta keskus- teltaessa usein unohdetaan inhimil- linen näkökulma. Niinpä hän ei tyy- dy vain kertaamaan organisaation historiaa, vaan myös valottaa yli- opistoissa työskentelevien tieteente- kijöiden – assistenttien, tuntiopetta- jien, apurahatutkijoiden jne. – ase- maa ja siinä tapahtuneita muutok- sia.
Teos tarkastelee aihettaan henki- löstön ja sen edunvalvonnan näkö- kulmasta. Kaikista akavalaisista lii- toista Tieteentekijöiden liiton jä- senet ovat useimmin määräaikaisis- sa työsuhteissa. Yli 70 % liiton jäse- nistä tekee pätkätöitä. Liiton keskei- senä tehtävänä palkkaedunvalvon- nan lisäksi onkin ollut pätkätöiden vähentäminen. Liitto pyrkii myös kohentamaan jäsentensä oikeustur-
vaa ja vaikuttamaan yliopistojen ra- hoitukseen lisätäkseen heidän työl- listymismahdollisuuksiaan. -JK
TIEDONNÄLKÄÄN
Tieteentekijöiden liiton 40-vuotinen taival kirjaksi
aiheet ovat valtio-opin opinnäytteis- sä pinnalla ja minkälaisin menetel- min niitä lähestytään.
Tutkimuksia poliittisesta ilmaisus- ta, tilasta ja toiseudesta osoittaa, kuinka otsikossa mainitut teemat voidaan lukea esiin monin eri ta- voin. Aiheet sivuavat Yhdysvaltoja, mutta myös Venäjä ja muu Euroop- pa ovat koosteessa mukana. Myös esimerkiksi runous, utopiakirjalli-
suus, kaupunkipolitiikka ja kuntalii- tokset ovat kiinnostaneet tuoreita maistereita.
Aika poliittisia siirtoja! Paluita, hetkiä, näköaloja -osan aiheissa lii- kutaan Augustinuksen ajasta suo- malaiseen työmarkkinaretoriikkaan.
Muun muassa ironia, maaseudun määritteleminen, lehdistö ja alkoho- lipolitiikka vilahtelevat otsikois- sa. -AK
