250
AIKUISKASVATUS 3/98A
mmatillisten aikuiskou- lutuskeskusten liitto on laa- tinut neljännesvuosisataisen toi- mintansa kunniaksi historiikin.Teoksen nimi “Ammatillisen ai- kuiskoulutuksen vaiheet - Pika- koulutuksesta aikuiskoulutus- keskuksiin“ kuvaa teoksen mo- nia tavoitteita. Teos on ennen
muuta ammatillisten kurssi- keskusten muodostumisen histo- riaa, jonka jatkumona on niiden muuntuminen nimeltään ja toi- minnaltaan laaja-alaisemmiksi ammatillisiksi aikuiskoulutus- keskuksiksi.
Teos on erinomainen lisä siihen
Aikuiskoulutuksen organisaatiohistoriaa sitä harrastaville
Rainer Leskinen, Anu Talka Rainer Leskinen, Anu TalkaRainer Leskinen, Anu Talka Rainer Leskinen, Anu TalkaRainer Leskinen, Anu Talka
& Petri Pohjonen (1997)
& Petri Pohjonen (1997)& Petri Pohjonen (1997)
& Petri Pohjonen (1997)& Petri Pohjonen (1997) Ammatillisen aikuiskoulu- Ammatillisen aikuiskoulu-Ammatillisen aikuiskoulu- Ammatillisen aikuiskoulu-Ammatillisen aikuiskoulu- tuksen vaiheet. Pikakoulu- tuksen vaiheet. Pikakoulu-tuksen vaiheet. Pikakoulu- tuksen vaiheet. Pikakoulu-tuksen vaiheet. Pikakoulu- tuksesta aikuiskoulutus- tuksesta aikuiskoulutus-tuksesta aikuiskoulutus- tuksesta aikuiskoulutus-tuksesta aikuiskoulutus- keskuksiin. Ammatillisten keskuksiin. Ammatillistenkeskuksiin. Ammatillisten keskuksiin. Ammatillistenkeskuksiin. Ammatillisten Aikuiskoulutuskeskusten AikuiskoulutuskeskustenAikuiskoulutuskeskusten AikuiskoulutuskeskustenAikuiskoulutuskeskusten Liitto ry. Gummeruksen Liitto ry. GummeruksenLiitto ry. Gummeruksen Liitto ry. GummeruksenLiitto ry. Gummeruksen Kirjapaino Oy.
Kirjapaino Oy.Kirjapaino Oy.
Kirjapaino Oy.Kirjapaino Oy.
KIRJALLISUUTTA
251
AIKUISKASVATUS 3/98 ammatillisen koulutuksen ja ai-
kuiskoulutuksen historiikkien sarjaan, joita on julkaistu useil- ta eri aloilta viime vuosikymme- nen aikana. Ammatillisen aikuis- koulutuksen muuttuvasta ken- tästä kirja antaa hyvän kuvan sen teettäjän eli ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten näkö- kulmasta. Muutos on ollut suu- ri: maailmansotaa edeltäneestä pikakoulutuksen kaudesta on edetty seitsemänkymmenluvun alun suuren rakennemuutoksen kautta jälkiteolliseen vaiheeseen, jossa totutut rakenteet ovat koetteilla. Ammatilliset kurssi- keskukset perustettiin monien koulumiesten mielestä vain vä- liaikaisesti, vastaamaan seitsen- kymmenluvun akuutteihin kou- lutustarpeisiin. Suomalainen koulutuspolitiikan historian yleisen linjan mukaisesti väliai- kainen muuttuu kuitenkin pysy- väksi: niin on käynyt kurs- sikeskuksillekin.
Teoksella on kolme kirjoittajaa, joista Rainer Leskinen vastaa ajanjaksosta, joka päättyy seit- senkymmenluvun puoliväliin.
Tässä jaksossa on paljon uutta aineistoa, jota on saatu kokoon lähestymällä eri aikuiskoulutus- keskuksia. Niiden pöytäkirjoista ja omista historiikeista on löy- tynyt herkullisia ajankuvia kurs- sikeskustoiminnan alkuajoilta.
Myös kurssikeskusten perusta- mista edeltänyt pikakoulutuksen vaihe ennen ja jälkeen toisen maailmansodan sisältää paljon uutta tutkimustietoa, jolla on käyttöä myöhemminkin.
K
urssikeskusten perustami- sen historia, jos mikään, on“miesten historiaa“. Seitsen- kymmenluvun alun rakenne- muutoksessa luotiin teollisuus-
Suomen pikakvalifikaatioita.
Tuota historiaa tehtiin diplomi- insinöörien johdolla, eivätkä kasvatustieteilijät olleet siinä hämmentämässä. (Tuskin heis- tä apua olisi ollutkaan.) Rainer Leskinen on itse toimi- nut pitkään Etelä-Karjalan am- matillisen aikuiskoulutuskes- kuksen rehtorina ja hänet tun- netaan aikuiskoulutuskeskusten kentällä pitkäaikaisena vaikut- tajana. Tämä näkyy asiantunte- vassa ja perinpohjaisessa kirjoi- tustyylissä. Kaipaamaan jää eh- kä vain kurssikeskusten ja eri alojen ammatillisten oppilaitos- ten suhteen viileämpää analy- sointia: niiden välinen jännite tuodaan kyllä esille, mutta se jää usein marginaaliin.
A
nu Talka on kirjoittanut teoksen toisen pääjakson, jossa kuvataan aikuiskoulutus- keskusten toimintaa seitsenkym- menluvun lopulta lähtien. His- torian tutkijana hän voi tarkas- tella lähihistorian tapahtumia hieman etäämpää, joten kirjan kahdesta pääjaksosta muodos- tuu tasapainoinen kokonaisuus.Talkalla on ollut käytettävissään myös uudempaa tutkimustietoa ammatillisen aikuiskoulutuksen uudistuksesta kymmenkunta vuotta sitten ja aikuiskoulutus- keskusten menestymisestä uu- dessa kilpailutilanteessa.
Teoksen tausta-aineistona on yli kuudenkymmenen ammatillisen aikuiskoulutuksen vaikuttajan haastattelut. Osa niistä on todel- listen pioneerien puheenvuoro- ja, joiden dokumentointi on sel- laisenaan arvokas koulutus- historiallinen teko. Haastattelut elävöittävät teosta monessa koh- taa hyvin.
A
mmatillisilla aikuiskou- lutuskeskuksilla on ollut hallinnollisesti monta isäntää.Pikakoulutusajasta lähtien nii- den asioita ovat ohjanneet ensin sosiaaliministeriö, kulkulaitos- ten ja yleisten töiden ministeriö sekä kauppa- ja teollisuusminis- teriö (ammattikasvatushallituk- sen muodostuessa). Pari vuosi- kymmentä ne ovat nyt toimineet ammattikasvatushallituksen, sit- temmin opetushallituksen, ope- tusministeriön ja työministeriön muodostamassa Bermudan kol- miossa. Juhlahistoriikin luontee- seen kuuluu, että tätä jännitteis- tä asemaa ei koeta pulmalliseksi.
Isännät ja emännät pääsevät kir- jassa vähällä!
K
iintoisaa ja innostavaa lukukokemustani laimensi juhlakirjan hieman “suttuinen“taulukko-osa. Pientä vaivaa on nähtävä myös lähdeviitteiden seuraamisessa. Silti suosittelen teoksen ääreen pysähtymään paitsi niitä, jotka ovat olleet am- matillisen aikuiskoulutuksen historiaa luomassa, myös niitä, jotka ovat sitä tänä päivänä ke- hittämässä ja tutkimassa. Puo- lessa vuosisadassa on ammatil- liselle aikuiskoulutukselle luotu vahva perusta.
