JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 15. LOKAKUUTA ! 4. MARRASKUUTA 2012 52. VUOSIKERTA
10
POMOJEN PALKAT JYVÄSKYLÄN
TYTÄRYHTIÖISSÄ
Uusi sekava risteys Sankarit vs. douppi Ihmisoikeudet Kampusbussi Brittiruokaa Mokutusta
NÄIN TORJUT
MIND CONTROLIN
Kannatti lähteä
Eva Louhivuori on esimerkki siitä, miksi
maailmalle huvikseen lähteminen on
harvoin huono idea.
Pääkirjoitus 2
K un tämän lehden pääuutisen kirjoittaja ky- syi Jyväskylän vuokra-asuntojen toimitus- johtajalta hänen palkkaansa, oli toimitusjoh- taja Ari Hiltunen ihmetellyt, onko toimittaja selvittänyt naapurihuoneessa istujan palkan.
Vastaan toimittajan puolesta näin julkisesti, että aika moni omistaja haluaa tietää yritys- ten johdon palkitsemisesta hyvinkin yksityiskohtaisesti.
Kaupunginyhtiöt ovat kuntalaisten omistamia. Minä omistan muitakin yrityksiä. Esimerkiksi Keskisuomalaista omistan kahden osakkeen verran. Se tarkoittaa noin yh- tä viidesmiljoonasosaa yhtiöstä. Kaupungin tuoreimman virallisen väkiluvun (132 062) mukaan laskettuna olen JVA:ssa noin neljäkymmnentäkertaisesti isompi omistaja kuin Keskisuomalaisessa.
PÖRSSIYHTIÖIDEN CORPORATE
governance -ohjeet käske- vät julkistamaan toimitusjohtajan palkan ja muut etuudet.
Samaa sanoo Kuntaliiton suositus kunnallisista osakeyh- tiöistä.
Virkamiesten ja liikelaitosjohtajien osalta asia ei ole suositusten varassa. Palkkatiedot ovat julkisia lain mu- kaan. Lainsäätäjällä on ollut ajatus, että verorahoilla toi- mivat ihmiset joutuvat sietämään suurempaa läpinäky- vyyttä. Tämä läpinäkyvyys on koko ajan heikentynyt, kun kunnan toimintaa on yhtiöitetty. Osakeyhtiöihin julkisuuslaki ei päde – ei edes kunnallisiin. On surkuhu- paisaa, että yksityiset pörssiyhtiöt joutuvat raportoimaan toiminnastaan seikkaperäisemmin kuin kuntalaisten omistamat yhtiöt.
Yhtiöittäminen lamaannuttaa demokratiaa muutenkin. Kovin suoraa vaikutusvaltaa ei kun- talaisella yhtiöön ole, kun siellä toimitusjohta-
Tyttäret katseilta piilossa
ja päättää asioista ja vastaa ainoastaan yhtiön hallituksel- le. Tytäryhtiön hallituksen nimittää yhtiökokous, jonka edustajat valitsee kaupunginhallitus.
KAUPUNGINHALLITUKSELLAKAAN
ei ole muuta juridista kei- noa vaikuttaa omistamaansa yhtiöön kuin vaihtaa halli- tus. Lyseopäätöksessähän näimme, että kaupunginhalli- tuksen ohjeita ei ole pakko noudattaa, vaikka istuisikin jossain kaupungin mandaatilla.
Maan hallitus suunnittelee tuovansa eduskuntaan laki- esityksen, joka pakottaisi kunnat yhtiöittämään kaikki lii- kelaitokset, jotka toimivat kilpailluilla aloilla. Jyväskylässä tämä on jo tehty lukuunottamatta työterveyshuoltoa, jo- ka sekin tarjoaa lakisääteistä palvelua, eikä ehkä olisi yh- tiöittämisvelvoitteen piirissä. Yhtiöittämistä edistetään yk- sityisten yritysten kilpailuedellytysten parantamiseksi, mutta samalla soisi hallituksen huolehtivan myös kunnan toiminnan läpinäkyvyydestä.
VAIKKA JYLKKÄRI
on tirkistelynhalullaan saattanut närkäs- tyttää ihmisiä palkkatietoja kyselemällä, emme ole uteli- aisuudessamme yksin. Kaupunginjohtajakin on tilannut selvityksen tytäryhtiöiden johtajien palkoista.
Toivottavasti selvitys julkistetaan ja niitä tehdään muissakin kunnissa. Kun tiedämme, miten poliit-
tisia palkintovirkoja on jaettu valtion tasolla, oli- si naiivia ajatella, ettei niitä löytyisi myös kun-
nista.
Jarno Liski paatoimittaja@jyy.fi
OLISI NAIIVIA AJATELLA,
ETTEI POLIITTISIA
PALKINTO!
VIRKOJA LÖYTYISI MYÖS KUNNISTA.
JYY
äs Jyv
ky län yliopiston yliopp ilas ku
nta
Vaalikuulutus
Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaali vuodelle 2013 Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston vaali vuodelle 2013 toimitetaan 14.11 ja 21.11.2012
Ennakkoäänestys: 14.11.2012 kello 14.00-22.00 (Ravintola Rentukan aula) Varsinainen äänestys: 21.11.2012 kello 14.00-22.00 (Ravintola Rentukan aula)
Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaalissa ovat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia kaikki ylioppilaskylässä vakinaisesti asuvat kuusitoista vuotta täyttäneet henkilöt, kuitenkin siten, että asuntoloiden määräaikaiset tai vakinaiset työntekijät tai ylioppilaskunnan viranhaltijat eivät ole vaalikelpoisia asukasneuvoston jäseniksi.
Ehdokasilmoitusten sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoi- tusten on oltava jätettynä ylioppilaskunnan keskustoimistoon
(Ylioppilastalo Ilokivi, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) viimeistään perjantaina 2.11.2012 klo 14.00. Vaalilomakkeita on saatavilla ylioppilas- kunnan keskustoimistosta, JYY asukaspalveluiden toimistosta Vehkaku- jalta sekä JYYn verkkosivuilla.
Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilau- takunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri Sami Tuori.
Lisätietoja vaaleihin liittyvissä kysymyksissä antaa keskusvaali- lautakunnan puheenjohtaja Jarno Miettinen (puh. 040 747 1316, e-mail
jarnomiettinen@gmail.com).
3
JYLKKÄRIN TOIMITUS:
Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi
Päätoimittaja: Jarno Liski paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Ilpo Puhakka toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362
Siviilipalvelusmies Jere Kyrö
sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Jere Kyrö Painos: 7000 kpl
Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750
ISSN 0356-7362
Kartalla
4!5 UUTISET: Pomojen palkat tytäryhtiöissä, 6"7 IHMISOIKEUDET: Valvojia tarvitaan Lähi-itään, 8 PIKKUJUTTU: Kulttuuriväki juoksemassa,
8"9 AIHE: Jylkkäri kyyditti opiskelijaehdokkaat, 8 KOLUMNI: Poliitikkojen ryhmäuskollisuus nolottaa, 10"12 KESKIAUKEAMA: Maailma Jyväskylässä.
LINJA 5:
Ajaa Viitaniemen, keskustan, Ylistönmäen, keskustan ja Viitaniemen väliä. Aamuisin vä- lillä 6.25-9.40 ajaa Kortepohjan kautta.
Arvioidut lähtöajat Taitoniekantieltä:
6.30 7.46 8.46 9.46
ILTAPÄIVISIN Mattilanniemen, Ylistönrin- teen ja Ylistönmäen kampuksilta ei ole suo- raa yhteyttä Kortepohjaan vaan linjan 5 pää- tepysäkki on Viitaniemessä. Vaihtoehtoina on vaihtaa bussia keskustassa, kävellä Viitanie- mestä Kortepohjaan tai esimerkiksi Ylistön- mäeltä Kuokkalaan linjan 18 pysäkille.
LUE LISÄÄ SIVUILTA 8"9.
Kortepohja Lähtöpysäkki
Forum Päätepysäkki
Seminaarinmäki
Ylistönrinne
Ylistönmäki
Tule avustajapalaveriin!
ti 16.10.
ti 6.11.
ti 26.11.
Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00 - 16.00.
Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin sellaisen lehden, mitä opiskelijat haluavat tehdä ja lukea.
JYVÄSKYLÄSSÄ KUNTAVAALIEN OPISKELIJAEHDOKKAISTA ON
30 % SOSIALISTEJA 70 % EI!SOSIALISTEJA
Uutiset 4
JVA JYKES
JYVÄSKYLÄN ENERGIA
JYVÄS- PARKKI
TOIMITUSJOHTAJA:
Tuomo Kantola KUUKAUSIANSIO:
15 800 euroa LIIKEVAIHTO:
185 000 000 euroa HENKILÖSTÖ:
127 henkilöä
HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA:
Markku Aarnos (kok.)
TOIMITUSJOHTAJA:
Timo Hyttinen KUUKAUSIANSIO:
vähintään 10 700 euroa*
LIIKEVAIHTO:
47 100 000 euroa HENKILÖSTÖ:
30 henkilöä
HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA:
Osmo Kääriäinen (kesk.)
TOIMITUSJOHTAJA:
Ari Hiltunen KUUKAUSIANSIO:
Ei kerro LIIKEVAIHTO:
9 100 000 euroa HENKILÖSTÖ:
67 henkilöä
HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA:
Reijo Laitinen (sd.) TOIMITUSJOHTAJA:
Seppo Muhonen KUUKAUSIANSIO:
vähintään 9 100 euroa*
LIIKEVAIHTO:
7 800 000 euroa HENKILÖSTÖ:
11
HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA:
Eero Kuusela (kok.)
* JYLKKÄRIN ARVIO: Hallituksen palkkiot on laskettu olettaen, että jokainen jäsen olisi saanut jokaisesta kokouksesta kokouspalkkion, mikäli muuta ei ole ilmoitettu. Jäljelle jäävä summa on toimitusjohtajan palkkaa.
JVA salaa toimitusjohtajan palkan ilmoittamalla tilinpäätöksessä hallituksen, toimitus- johtajan ja toimitusjohtajan sijaisen palkkojen ja palkkioiden yhteissumman. Arviossa on oletettu, että toimitusjohtajan palkka olisi kaksinkertainen hänen sijaisensa palkkaan verrattuna. Jyväs-Parkin Seppo Muhosta ei tavoitettu kommentoimaan palkka-arviota, JVA:n Timo Hyttinen ei halunnut kommentoida palkkaansa.
Kyllä
kunnankin hommissa tienaa
KUNTAYHTIÖT. Jyväskylän tytäryhtiöt eivät kerro toimitusjohtajiensa palkkoja Kuntaliiton suosituksen mukaisesti.
teksti Niko Vartiainen
JYVÄSKYLÄN kaupungin toimintojen yhtiöittäminen on tuonut yhtiöiden johtajille hyvät ansiot. Jylkkärin laskel- mien mukaan esimerkiksi Jyväs-Parkin toimitusjohtaja Seppo Muhonen ansait- see tilinpäätöstietojen mukaan vähin- tään 9 100 euroa kuukaudessa. Vajaan kahdeksan miljoonan euron vuosittai- sella liikevaihdolla pyörivälle 11 hengen kunnalliselle yritykselle se on paljon.
Muhosen palkka on 22 prosenttia yri- tyksen kaikista palkkamenoista ja sa- maa luokkaa koko kaupunkirakentees- ta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Timo Koiviston kanssa. Muhosta ei ta- voitettu vahvistamaan tarkkaa palkka- summaansa.
PALKKATIETOJA pyydettäessä ja laskel- mista kysyttäessä lähes kaikki muutkin toimitusjohtajat kieltäytyivät kommen- toimasta vedoten toimitusjohtajasopi- mukseensa.
”Kun sinä tulit töihin, kysyitkö si- nä, mitä edeltäjäsi sai palkkaa? Tai mitä naapurihuoneessa tienataan?”, vasta- si Jykesin toimitusjohtaja Ari Hiltunen tiedusteluun toimitusjohtajan palkasta.
Ainoastaan Jyväskylän energian toi- mitusjohtaja Tuomo Kantola suostui kertomaan palkkansa kysyttyään asiaa ensin kaupungilta. Jylkkärin laskelmi- en mukaan Jyväskylän energian toimi- tusjohtajan vuosipalkka oli hieman alle 190 000 euroa.
”Aika lähelle tuota se oli. Palkkakuit- tien mukaan viime vuonna kokonais- ansiot olivat 192 000 euroa. Siihen si- sältyy auto- ja puhelinetu sekä lomara- hat ja kannustinpalkkio sekä muutamia tuhansia euroja kokouspalkkioita tytär- yhtiöistä”, Kantola kertoo.
Suurin mahdollinen tulospalkkio kaupungin yhtiöissä on kuukauden palkka. Kantola kertoo saaneensa palk- kiota kolmen viikon palkan verran.
KANTOLAN palkkaa voi verrata esimer- kiksi Helsingin energian juuri eläköity- neen toimitusjohtajan Seppo Ruoho- sen palkkaan, joka vuonna 2010 oli Ta- louselämän mukaan noin 140 000 eu- roa vuodessa.
Sähköyhtiöiden yritysmuodot ovat erilaiset. Helsingin energia on kunnal-
linen liikelaitos, jonka toimintaa ohjaa kuntalaki. Jyväskylän energia on osake- yhtiö, jota säätelee osakeyhtiölaki. Lii- kelaitoksen toiminta on julkisuuslain vuoksi huomattavasti läpinäkyvämpää kuin osakeyhtiön.
KUNTALIITTO suosittelee, että kunti- en tytäryhtiöt raportoisivat vuosiker- tomuksessaan erikseen toimitusjohta- jan palkan, eläkkeen ja irtisanomisajan palkan sekä irtisanomiskorvaukset. Jy- väskylässä näin ei tehdä.
Monet yhtiöistä sentään raportoivat hallituksen ja toimitusjohtajan palkat
ja palkkiot yhteenlaskettuna. Hallitus- palkkiot noudattavat lautakuntapalkki- oita ja niistä on julkinen taulukko. Toi- mintakertomuksen perusteella voidaan laskea, paljonko hallituspalkkiot enin- tään ovat, jos kaikki jäsenet ovat olleet läsnä kaikissa kokouksissa.
Jyväskylän seudun kehittämisyh- tiö Jykes kertoo vuosikertomuksessaan vain hallituksen jäsenten palkkioi- den kokonaissumman. Jykes-kiinteis- töt taas ei julkista toimitusjohtajan eikä hallituksen jäsenten palkkioita.
Jyväskylän kaupunginlakimiehen Tiina Mikkolan mielestä kaikissa yh- Seppo Muhonen oli demarien paikallis-
osaston sihteerinä 1980-luvun lopun.
Hänellä on oma rallitalli Semu Racing Oy.
Tuomo Kantolan kaksi edeltäjää saivat pot- kut. Aiemmin hän on ollut johtotehtävissä Ruukki Constructionissa ja Uponorilla.
”KUN SINÄ TULIT TÖIHIN, KYSYITKÖ
SINÄ, MITÄ EDELTÄJÄSI SAI PALKKAA? TAI MITÄ NAAPURIHUONEESSA
TIENATAAN?”
JERE KYRÖ
SAMI SUNI/JYVÄSKYLÄN ENERGIA
5
JYKES
KIINTEISTÖT TOTAL
TOIMITUSJOHTAJA:
Juha Takala KUUKAUSIANSIO:
Ei kerro LIIKEVAIHTO:
9 500 000 euroa HENKILÖSTÖ:
15 henkilöä
HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA:
Jaakko Selin (kok.) TOIMITUSJOHTAJA:
Reijo Kujala KUUKAUSIANSIO:
6 900 euroa LIIKEVAIHTO:
18 200 000 euroa HENKILÖSTÖ:
373
HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA:
Heidi Nieminen (sd.)
tiöissä pitäisi noudattaa samaa rapor- tointilinjaa.
”Hyvän hallintotavan mukaisesti toi- mitusjohtajan palkka ilmoitetaan yh- dessä hallituksen jäsenten ja puheen- johtajan palkkioiden kanssa.”
Vastaisuudessa raportointiin aiotaan Mikkolan mukaan kiinnittää enemmän huomiota.
Jyväskylän vuokra-asuntojen (JVA) toimintakertomuksessa samaan sarak- keeseen on upotettu hallituksen, toi- mitusjohtaja Timo Hyttisen sekä toi- mitusjohtajan sijaisen, talous- ja hallin- topäällikkö Arja Myöhäsen palkat.
Yleensä toimitusjohtajan palkka on vähintään kaksinkertainen muihin joh- toryhmän jäseniin verrattuna. Jos näin on JVA:ssakin, on Hyttisen kuukausian- sio vähintään 10 700 euroa.
JYKESIN, Jykes-kiinteistöjen ja JVA:n toimitusjohtajat kertoivat Jylkkärille, että raportoinnissa aiotaan tulevaisuu- dessa noudattaa hallintotapaa.
Kuntaliiton mukaan tämä olisi tärke- ää, jotta osakkeenomistajat eli kunta ja viime kädessä kuntalaiset voivat valvoa palkitsemisen määrää suhteessa saavu- tettuihin tavoitteisiin.
Kaupunki suunnittelee palkkaus- ohjeiden
tarkistamista
TÄHÄN mennessä Jyväskylän kaupungil- la ei ole ollut varsinaista ohjeistusta siitä, mitkä tekijät määrittävät sen tytäryhtiöi- den toimitusjohtajien palkkojen suuruutta.
Nyt kuitenkin kaupungin sisäinen kon- sernin ohjausryhmä valmistelee kirjallis- ta ohjeistusta tämän suhteen. Ryhmä on kaupunginjohtaja Markku Anderssonin nimittämä. Sillä ei ole virallista asemaa, vaan se valmistelee asioita kaupunginjoh- tajan apuna.
”Olemme parhaillaan kartoittamassa asiaa. Meillä on ollut linjauksia aiemmin, mutta ne ovat sen verran kaukaisia, että niitä on syytä tarkistaa”, kertoo ryhmään kuuluva kaupunginlakimies Tiina Mikkola.
Ryhmään niin ikään kuuluvan Jyväsky- län kaupungin talousjohtaja Ari Hirvensa- lon mukaan kirjallisia ohjeita ei aiemmin ole ollut sen vuoksi, että jokaisen toimi- tusjohtajan rekrytointi on oma tapauksen- sa, josta yhtiön hallitus vastaa.
Hirvensalo korostaa, että minkään yh- tiön toimitusjohtaja ei ole tällä hetkellä vaihtumassa. Tavoitteena on hänen mu- kaansa saada jonkinlainen kokonaiskuva tytäryhtiöiden tilanteesta.
Kuntaliitto on suosittanut, että kunnan- johtajan ja -hallituksen käsitys johtajaso- pimuksen sisällöstä on hankittava ennen sopimuksen allekirjoittamista, vaikka joh- tajan palkkaakin juridisesti yhtiön hallitus.
KAUPUNGINLAKIMIES Mikkola toteaa, että palkat ovat riippuvaisia monesta te- kijästä, kuten toimialasta, liikevaihdosta ja toiminnan laadusta.
”Ei voida sanoa, että meidän kaikki toi- mitusjohtajamme saavat summan X palk- kaa. Se vaikeuttaisi pätevien toimitusjoh- tajien rekrytointia yhtiöihin.”
Mikkola korostaa kuitenkin olevansa henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kos- ka yhtiö on osa julkista organisaatiota, tu- lee sen sisällä olla jonkinlainen tietty linja, kuten useimmiten on missä tahansa kon- sernissa.
Mikkola itse kertoo, ettei hänellä ole tie- toa toimitusjohtajien palkoista.
”Eikä varmasti ole suurella osalla kau- pungin organisaation sisällä olevista hen- kilöistäkään. Lähtökohtaisesti toimitus- johtajan palkka on ollut yhtiön asia, josta päättää yhtiön hallitus.”
Mikkola arvelee, että tytäryhtiöiden joh- don palkkaselvitys- ja ohjeistus ei valmis- tuessaan tule julkiseksi.
YLIOPISTONKADUN keskustan puo- leisella jalkakäytävällä on Asemaka- dun ylittävä suojatie liikennevaloi- neen. Katua ei saa ylittää punaisil- la valoilla, mutta Asemakadun yläosa on merkitty pihakaduksi, jolla jalan- kulkija saa vapaasti kulkea liikenteen seassa ja autojen on väistettävä.
Valojen ollessa punaiset jalankul- kijan kannattaa siis siirtyä puolisen metriä Asemakatua alaspäin ja ylit- tää katu suojatien vierestä pihakadun puolelta.
JYVÄSKYLÄN polkupyöräpoliisin van- hempi konstaapeli Jouko Meriläinen vahvistaa, että ylittämällä suojatien punaisilla valoilla voi saada 10 euron sakon, mutta suojatien vierestä voi kä- vellä huoletta yli.
“Kyllä tässä on tullut kupru liiken- neinsinöörille. Kyseessä on yksi kes- kustan uusimpia risteyksiä, eikä siinä ole otettu lainkaan huomioon pyöräi- lijöitä tai jalankulijoita”, toteaa Meri- läinen.
Annimaria Valli
Asemakadun ja Yliopiston- kadun risteysjärjestelyt
hämmentävät jalankulkijoita
Päin punaista ei saa kävellä, koska saisi sakot, mutta kun kävelee suojatien vieres- tä voi tien ylittää huoletta punaisesta valosta huolimatta.
“OPISKELU! JA opintopolkujen todel- lisuus on hyvin kaukana opetusmi- nisteriön korkeakoulupoliittisista ta- voitteista”, sanoo tutkija Päivi Vuori- nen-Lampinen. Hän oli mukana jy- väskyläläisessä tutkimusryhmässä, joka seurasi opiskelijoiden todellisia opintopolkuja vuosina 2001–2008.
Useimmilla yliopistojen koulutus- aloilla vain 10–30 prosenttia opiskeli- joista suoritti aloitustutkintonsa ope- tusministeriön 5–6 vuoden tavoite- ajassa. Kahdeksan vuoden kuluessa aloitustutkintonsa suoritti opiskeli- joista vajaa puolet.
Loppujen opintourat olivat hyvin moninaisia: 8 prosenttia oli hankki- nut jonkin muun maisterin tutkin- non, 10 prosenttia muun tutkinnon, neljäsosalla opinnot olivat viivästy- neet, ja joka kymmenes oli keskeyttä- nyt opintonsa.
“POLIITTISET päättäjät ajavat takaa sellaista lineaarista opintouraa – no- peasti opintojen läpi ja ripeästi tuot- tavaan työlelämään. Teoreetikot ovat katsoneet, että se lineaarisuus on van- ha malli.”
Yliopisto-opiskelijoista 61 prosent- tia käy opintojen ohella töissä. Vuori- nen-Lampinen on tehnyt myös opis- kelijoiden työllistymistutkimusta ja työkokemus on tärkeimpiä tekijöitä
työllistymisen kannalta. Opiskelijoi- den saaminen täysipäiväisiksi opiske- lijoiksi ei ole hänen mielestään erityi- sen kannattavaa.
Myös sukupuolella näyttäisi olevan hyvin suuri merkitys tutkinnon lop- puun suorittamisen kannalta. Miehis- tä nimittäin vain 38 prosenttia hoiti aloitustutkintonsa loppuun tarkaste- luajanjaksolla, kun naisista osuus oli 56 prosenttia. Sukupuolten vällinen merkittävä ero näkyi kaikilla koulu- tusaloilla.
Ilpo Puhakka
Harva opiskelija valmistuu tavoiteajassa
Päivi Vuorinen-Lampisen mukaan tuore tutkimus osoittaa, ettei valmistumisen tavoiteajat ole realistisia.
JERE KYRÖ
JERE KYRÖ KOONNUT: JYLKKÄRI, KUVA: JENNA OKSANEN/JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI
Maailma 6
H
einäkuinen aamu Qalandi- an tarkastuspisteellä, Jeru- salemin pohjoisrajalla. Ee- va Warro seuraa, kuinka töihin Jerusalemiin mene- vät palestiinalaiset jonottavat omaa tar- kastusvuoroaan. Heille jokapäiväinen työmatka tarkoittaa ruumintarkastuk- sia, odotusta ja Israelin sotilaiden käs- kyjen tottelemista. Rujosta asetelmasta huolimatta hetkessä on jotain harrasta:Päivän ensimmäinen rukouskutsu kai- kuu minareetista. Miehiä astuu sivuun jonosta, jotta he voivat polvistua Mek- kaan päin.
”Tilanne oli heille nöyryyttävä, mutta siitä huolimatta he polvistuivat jonkin vielä suuremman edessä. Sen katsele- minen veti minutkin nöyräksi”, Warro kuvailee.
Tarkastuspisteillä päivystäminen oli yksi Warron kiireisen kesän monis- ta tehtävistä. Maailmanpolitiikan tut- kimusta Helsingissä opiskellut valtio- tieteiden maisteri halusi saada käy-
tännön kokemusta humanitaarises- tä kenttätyöstä ja päätti hakea ihmisoi- keustarkkailijaksi. Kesä kului vaikeissa olosuhteissa elävien kanssa. Warro ra- portoi tuhoamismääräyksen saaneis- ta beduiinikylistä, toistuvista alaikäis- ten palestiinalaisten pidätyksistä, sekä Israelin sotilaiden ja siirtokuntalaisten harjoittamasta väkivallasta.
”Kokemus oli surullinen, mutta ri- kastuttava. Paikallisen tilanteen ja kult- tuurin lisäksi työssä oppii tiimityösken- telyä vaativissa olosuhteissa”, Warro to- teaa.
ISRAELIN miehittämille palestiinalais- alueille Warron lähetti kansainvälinen EAPPI (ecumenical accompaniment project in Palestine and Israel) -ohjel- ma. EAPPI lähettää vuodessa yli sata vapaaehtoista ihmisoikeustarkkailijaa seitsemään kohteeseen Länsirannalla.
Suomessa toimintaa pyörittää Kirkon Ulkomaanapu. Ohjelmaan voi osallis- tua kuka tahansa yli 25-vuotias uskon-
nosta tai ammatista riippumatta.
”Haemme ihmisiä, joilla on tahtoa ja tarmoa puolustaa sellaisten ihmisoike- uksia, joilla ei niitä ole”, kuvailee Suo- men koordinaattori Pauliina Liukko- nen.
Englannin kielen taidon lisäksi haki- joilta edellytetään hyvää käsitystä siitä, mistä Israelin ja palestiinalaisten väli- sessä konfliktissa on kyse. Sekä rauhal- lista päätä – alueella on omat riskinsä.
Liukkonen kuitenkin painottaa, että ohjelma ei lähettäisi tarkkailijoita alu- eelle, jos siellä ei turvallisesti voisi työs- kennellä.
”Ideana on, että tavallisen ihmisen taidoin ja tarjoamamme koulutuksen avulla pärjää.”
Käytännössä tarkkailu on esimerkik- si edellä kuvailtua päivystämistä Länsi- rannan lukuisilla tarkastuspisteillä tai vaikkapa sen vahtimista, että maan- viljelijät pääsevät turvallisesti pelloil- leen ja lapset kouluun. Kansainvälis- ten tarkkailijoiden läsnäolo ehkäisee
MAAILMALLE.
Kaipaatko luovaa taukoa opiskelijaelämästä?
Mitäs jos lähtisit Lähi- itään tarkkailemaan ihmisoikeuksia?
Keskellä konfliktia
teksti & kuvat Eero Mäntymaa
Tarkkailijat lohduttavat palestiinalaisia tyttöjä tilanteessa, jossa sotilaiden saattamat Isra- elilaiset siirtokuntalaiset yrittävät tunkeutua palestiinalaisten taloon.
Jälkikirjoitus 7
todistetusti väkivaltaa levottomilla alu- eilla. Liukkonen havainnollistaa kerto- malla pienestä Yanounin kylästä, jonka asukkaat pakenivat kodeistaan kym- menen vuotta sitten väkivaltaisten Is- raelin siirtokuntalaisten pelossa. Kylä- läiset rohkesivat palata vasta, kun mu- kana tuli ulkomaalaisia tarkkailijoita.
”Nyt kylässä on vähintään yksi tark- kailija vuoden jokaisena päivänä. Mutta silloinkin kun suojeleva läsnäolo ei au- ta on tärkeää, että väkivalta dokumen- toidaan”, Liukkonen sanoo.
LÄNSIRANNALLA nähtyä ei ole tarkoi- tus jättää oman pään sisälle. EAPPI-oh- jelman tarkkailijat jatkavat kotiin pa- lattuaan vaikuttamistyötä. Siis kertovat havaintojensa kautta siitä, miten mie- hitys vaikuttaa elämään Länsirannalla.
”Vaikuttamistyö on jatkumoa suo- jelevalle läsnäololle. Sillä voi vaikut- taa rakenteisiin, jotka generoi väki- valtaa uudestaan ja uudestaan. Haem- mekin ihmisiä, joilla on hyvät verkos- tot levittää tietoa eteenpäin”, Liukko- nen kertoo.
Länsirannan miehitys on ollut koko pitkän historiansa ajan tunteita herät- tävä aihe Suomessakin. Myös tarkkai-
O letko sinäkin kuullut ja lukenut koko ikä- si sekavia uutisia palestiinalaisten ja israe- lilaisten välisistä kahakoista? Eikö silti au- kene, mistä siellä oikeastaan kiikastaa?
Ikävä totuus: Kotisohvalla mediaa seuraa- malla et todennäköisesti tule koskaan sel- vyyttä saamaankaan.
Tuohon hieman Keski-Suomen maakuntaa suurem- paan maaplänttiin liittyy käsittämättömän paljon maail- manlaajuista poliittista ja uskonnollista intohimoa. Se vää- ristää keskustelua ja uutisointia.
Palestiinalaisten ongelmista jutun tehnyt toimittaja lei- mataan antisemitistiksi, koska hän ei muistuttanut, et- tä myös palestiinalaiset ovat tappaneet israelilaisia. Ongel- ma on, että ”tasapuoliset” jutut eivät peilaa voimasuhteil- taan järkyttävän epätasaisen tilanteen todellisuutta. Sitä, että yksi maailman suurimmista sotilasmahdeista on vie- nyt miljoonilta palestiinalaisilta heidän itsemääräämisoi- keutensa.
VIETIN VIIME KESÄN
EAPPI-ohjelman ihmisoikeustarkkai- lijana. Kolmessa kuukaudessa sain välähdyksen 45 vuot- ta kestäneestä miehitystilanteesta. Siitä, miten normaalisti sietämättömästä on tullut arkipäivää jo neljännelle pales- tiinalaissukupolvelle.
“Todellisuus” avautui pienten arkisten havaintojen kautta. Kuten kun 21-vuotias Mohammed kertoi minulle unelmoivansa siitä, että saisi kerrankin luvan käydä Jeru- salemissa – omassa pääkaupungissaan. Tai kun näin Israe- lin sotilaan penkovan kuusivuotiaan tytön suurta vaalean- punaista koulureppua pommien varalta. Tai kun näin siir- tokuntalaisten ties kuinka monennetta kertaa pieksemän vanhuksen sairaalan sängyllä – ilman, että kukaan viran- omainen etsii syyllisiä.
Ne ovat asioita, joita Beetlehemiin Jeesuksen syntymä- kirkkoon bussilla köröttele-
vä turisti ei näe. Kukkuloiden päälle rakennettuja siistejä siir- tokuntia ihastellessaan hän ei ehkä tiedosta, että juuri siirto- kuntia rakentamalla Israel on eristänyt palestiinalaiset jat- kuvasti kutistuville saarekkeil- le. Ehkä hän ei edes huomaa kukkuloiden juurella nököt- täviä kurjia beduiinikyliä, jot- ka ovat saaneet tuhoamismää- räyksen.
ISRAELIN
miehitys- ja siirto- kuntapolitiikka on synnyttä- nyt valtavan ongelman, joka kuitenkin ylittää uutiskynnyk- sen vain, kun kattila kuohah- taa yli. Sitten mekin lähettelem- me toimittajia paikan päälle las- kemaan ruumiita. Nyt olisi vielä aikaa avata prosessia, ehkä jopa tehdä asialle jotain. Siihen ih- misoikeustarkkailijan työ tarjo- aa mahdollisuuden.
Eero Mäntymaa eeromantymaa@gmail.com
Hakattu vanhus ja muita ikäviä tositarinoita
lijoita Länsirannalle lähettävää Kirkon Ulkomaanapua on syytetty puolueelli- suudesta.
”Tämä ohjelma ei ole mikään pro- Palestiina, eikä pro-Israel, vaan pro- ihmisoikeudet. Toimimme niiden kes- kuudessa, jotka on tässä konfliktissa haavoittuvimmassa asemassa ja he ovat miehityksen alla eläviä palestiinalaisia.
Koska kyseessä ei ole valtasuhteiltaan tasapuolinen konflikti, niin emme yri- tä sitä julksesti tarjoillakaan sellaise- na”, Liukkonen vastaa.
Innostuneilla on hetki aikaa miettiä.
Seuraavan kerran EAPPI hakee tark- kailijoita elokuussa.
”HAEMME SELLAISIA IHMISIÄ, JOILLA
ON TAHTOA JA TARMOA PUOLUSTAA
SELLAISTEN IHMISOIKEUKSIA, JOILLA EI NIITÄ OLE.”
”TASA!
PUOLISET”
JUTUT EIVÄT PEILAA VOIMA!
SUHTEILTAAN JÄRKYTTÄVÄN EPÄTASAISEN TILANTEEN
TODELLI!
SUUTTA.
Palestiinalainen poika ja Israelin sotilas Hebronissa.
Eeva Warro miehitetys- sä Hebronin kaupungissa, taustalla Israelin sotilas.
Kampus 8 Kampus 8
Bussilla suoraan luennolle
tekstit Juho Takkunen kuvat Jere Kyrö
JOUKKOLIIKENNE.
Opiskelevat kuntavaali- ehdokkaat testasivat Jylkkärin kanssa linjan 5 bussin. Säännöllisesti liikennöivä kampuslinja on yhteinen toive.
B
ussi numero 5 kurvaa Tai- toniekantien pysäkille ja urahtaa iloisesti. Oves- ta kapuaa sisään viisi Jy- väskylän yliopistossa opis- kelevaa kunnallisvaaliehdokasta: Ai- no Kainulainen (komm.), Konsta Ka- lenius (kok.), Joonas Könttä (kesk.), Noora Luukka (sd.) ja Antti Yli-Tainio (vihr.). Jälkikäteen keskusteluun osal- listuu myös bussista myöhästynyt Mii- ka Hämynen (piraattipuolue). Tarkoi- tus on puhua joukkoliikenteestä.Kainulainen tiivistää reitistön yhden olennaisen epäkohdan.
”On saatava enemmän vaihtopisteitä ympäri kaupunkia. Nyt kaikki tiet joh- tavat Forumin taakse.”
Ehdokkaat ovat yhtä mieltä siitä, et- tä Jyväskylän Liikenteen reitistöön pi- täisi saada kampuslinja. Oikea aika vai- kuttaa on nyt, sillä tekeillä on seudul- linen joukkoliikennesuunnitelma, joka määrittää bussilinjat tuleviksi vuosiksi.
Linja kulkisi Kortepohjasta Seminaa- rinmäen ja Ylistönmäen kautta Kuok- kalaan ja takaisin ja liikennöisi luku- kausina arkisin päiväsaikaan. Kalenius perustaisi lisäksi toisen kampuslinjan Keltinmäen ja Myllyjärven suuntaan.
Könttä kertoo kampusten pitkien vä- limatkojen vaikuttavan jopa kurssiva- lintoihin. Hän kuitenkin laittaisi linjan ensin kokeilujaksolle.
”Turhaan tyhjiä busseja ajelutetaan.”
EHDOKKAITA puhuttaa myös ikuisuus- aihe: bussilippujen liian korkeat hin- nat ja lyhyet käyttöajat. Yli-Tainio ja Hä- mynen ovat yhtä mieltä siitä, että puo- li vuotta on liian lyhyt voimassaoloaika opiskelijoiden 40 matkan kortille.
Opiskelijoiden 30 päivän näyttö- kortti ehti jo olla tulilinjalla Jyväskylän säästöpaineissa. Kaupunkirakennelau- takunta kuitenkin päätti, että opiskeli- joiden kortti säilytetään sittenkin.
”Jos joukkoliikenne on toimiva, opis- kelijat haluavat jäädä Jyväskylään”, lau- takunnassa varajäsenenä istuva Noora Luukka arvelee.
Sen sijaan Jyväskylä säästää nosta- malla kaikkien tukemiensa lippujen hintoja tasaisesti. Hinnoista saadaan tietoa marras-joulukuussa, kun lauta- kunta päättää lipputuesta.
KUN BUSSI jurnuttaa Ylistönmäkeä ylöspäin, sisuuntuneet opiskelijaeh- dokkaat innostuvat ideoimaan myös kertalippuun halvempaa hintaa opis- kelijoille, työttömille ja eläkeläisille, jotka ovat kirjoilla Jyväskylässä.
”Opiskelijakorttiin pitäisi saada tar- ra, josta bussikuski voi tarkastaa kun- talaisuuden ja myöntää kertalippualen- nuksen”, Kalenius ehdottaa.
Yli-Tainio nostaa yhdeksi joukko- liikenteen suureksi ongelmakohdak- si Koiviston Auto -yhtymään kuuluvan Jyväskylän Liikenteen monopolin pai- kallisliikenteessä.
”Tilaaja-tuottajamallia käyttävällä Tampereella lippuhinnat ovat pienem- mät, vaikka kaupunki tukee liikennöit- sijää suunnilleen saman verran asukas- ta kohden kuin Jyväskylässä. Koiviston Auto -yhtymä saa voitot parhaista lin- joista”, Yli-Tainio suomii.
PAIKALLISLIIKENNE on avautumas- sa vähittäin kilpailulle uuden joukko- liikennelain myötä. Linjaa 13 Myllyjär- ven kautta Tikkalaan on liikennöinyt jo elokuun lopusta halpayhtiö Onnibus.
Vuoden 2014 kesällä suurin osa van- hoista toimiluvista umpeutuu ja kau- punkiseudut voivat alkaa kilpailuttaa joukkoliikennettä itse.
Piraattipuolueen Miika Hämynen vaatii lisää avoimuutta joukkoliiken- teen suunnitteluun. Tällä hetkellä jouk- koliikennelautakunnan jäsenet eivät saa liikennöitsijältä tietoa esimerkiksi yksittäisten linjojen kannattavuudesta, sillä ne ovat liikesalaisuuksia.
Avoimuutta Hämynen toivoisi myös kaupungin ja Jyväskylän Liikenteen vä- liseen rahaliikenteeseen.
”Pitää olla tietämys, että kaupungin tuki todella menee lipputuotteisiin ei- kä jonnekin muualle.”
VASEMMISTOLIITON EHDOKKAITA EI TAVOITETTU JUTTUA VARTEN.
Datajournalismi paljastaa itsestään- selvyydet
YLIOPPILASLEHTIKENTÄN johtava datajournalisti Jarno Liski on numeroi- ta murskaamalla selvittänyt, että opis- kelijoita on eniten ehdolla niiden puo- lueiden listoilla, joilla on eniten eh- dokkaita. Keskustapuolue on Suomen johtava opiskelijapuolue.
Sen lisäksi Jylkkärin datajournalis- mihankkeissa on selvinnyt, että opis- kelupaikkakunnilta löytyy eniten opis- kelevia ehdokkaita.
”Nykyteknologian ansiosta tämän kaiken voi esittää kartalla ja lisäksi sii- tä saa pylväs- tai piirakkadiagrammeja sekä nättejä kirjavia animaatioita”, Lis- ki selvittää tohkeissaan.
Voit katsella visualisointeja Jylkkärin nettisivuilta. Nopeiten pääset tällä:
http://wp.me/pub9H-1fm Ilpo Puhakka
Leikkimielisen
”kuupperin” voitto järjestäjän haaviin
JO PERINTEEKSI muotoutunut Kult- tuuri-Kuupperi juostiin jälleen Kam- puksen kentällä keskiviikkona 10.10.
Tapahtuman järjestäjä ja tällä kertaa myös voittaja Antti Suora kommentoi sijoitustaan nöyrästi.
“Omaksi iloksi täällä mennään, mutta ainahan se on mukavaa kun menestyy.”
Kuudetta vuotta järjestettävä tapah- tuma sai alkunsa etäisestä kiinnostuk- sesta liikuntaa kohtaan.
“Kaikilla on aika hirveitä muisto- ja jostain yläasteelta, joten ajattelin et- tä voisi verestää muistoja ja testata kuupperia rennosti ja leikkimielisesti.
Kerran syksyllä ja kerran keväällä ko- koonnutaan kirmaamaan.”
Tänä syksynä kuupperiin osallis- tui vain neljä juoksijaa, mutta Suo- ra kertoo keskiarvon olevan kymme- nen paikkeilla.
“Yleensä 7-8 tyyppiä pinkoo mu- kana, ja he ovat jollakin tavalla teatte- rin tai musiikkikulttuurin saralta”, Ant- ti kertoo.
Jere Kyrö Antti Suora järjesti Kulttuuri-Kuuppe- rin ja juoksi voittajaksi.
JERE KYRÖ
BUSSILIPPUJEN HINNAT ERI KAUPUNGEISSA:
Kertalippu: Jyväskylä 3,20 e (linja 13 Onnibus 2 e), Helsinki 2,20 e, Tampere 2,50 e, Kuopio 3,20 e.
Matkakortti 40 matkaa, opiskelijat: Jy- väskylä 53 e, Helsinki 36,80 e, Tampere 48,40 e, Kuopio 50 e (2 kertaa 20 mat- kan kortti).
Kausilippu, 1 kuukausi, opiskelijat: Jy- väskylä 51 e, Helsinki 22 e, Tampere 31 e, Kuopio 45 e.
TAMPEREEN JA HELSINGIN MATKAKORTTIHINNAT ON LASKETTU KERTOMALLA LIPUN HINTA 40:LLÄ.
Kuntavaaliehdokkaat Antti Yli-Tainio (vihr.), Konsta Kalenius (kok.), Aino Kainulainen (komm.), Noora Luukka (sd.) ja Joonas Könttä (kesk.) toivoisivat pysäkeille parempia karttoja ja tarkempaa ai- katauluinformaatiota. Miika Hämynen (piraattipuolue) ei päässyt kuvaan ja bussiajelulle, sillä ei tajunnut nousta aikataulustaan 11 minuuttia etuajassa kulkeneeseen bussiin.
Aino Kainulainen haluaisi kaupungin hoi- tavan bussiliikenteen itse. Konsta Ka- lenius taas kilpailuttaisi linjat ja houkut- telisi Jyväskylään halpayhtiöitä.
99
Bussilla suoraan luennolle
Ilmaiset bussiliput yleistyvät
VIRON PÄÄKAUPUNKI Tallinna on päät- tänyt muuttaa bussilippunsa maksutto- miksi tammikuun 2013 alusta lähtien. Il- mainen joukkoliikenne koskee tallinna- laisia, mutta Baltic Times -verkkolehden mukaan myös kaikki opiskelijat kansalai- suudesta riippumatta saavat matkustaa ilmaiseksi.
Tavoitteena on, että ruuhkat vähenisi- vät ja ihmiset eivät hankkisi niin helposti autoa. STT kuitenkin kertoo, että bussien huono maine on Tallinnassa ongelma.
Tallinnan vanavedessä ilmaista jouk- koliikennettä harkitsevat nyt myös Latvi- an ja Liettuan pääkaupungit Riika ja Vil- na. Muualla maailmassa täysin maksu- ton joukkoliikenne on käytössä lähinnä pikkukaupungeissa muun muassa Rans- kassa ja Belgiassa. Esimerkiksi Teksa- sin Austinissa yliopistolle ajava bussilin- ja ei maksa mitään opiskelijoille ja henki- lökunnalle.
SUOMESSA ilmaisista bussimatkoista saavat nauttia ainoastaan Maarianhami- nan medbörgaret. Maarianhaminan kau- punki luopui maksullisuudesta vuonna 2000. Perusteena oli vähentää autoilua kaupunkialueella ja kohentaa ympäris- töä. Seurauksena oli, että vuodesta 1999
vuoteen 2011 linja-autojen matkustaja- määrät lähes kolminkertaistuivat.
Maarianhaminan kaupunki tukee bus- siliikennettä noin 800 000 eurolla vuo- dessa, mikä tekee noin 71 euroa kaupun- kilaista kohti. Samalla maarianhaminalai- set veronmaksajat tukevat Ahvenanmaan haja-asutusalueiden maksullista joukko- liikennettä 80 eurolla vuodessa.
Manner-Suomessa joukkoliikenteen muuttaminen maksuttomaksi on Helsin- gin Sanomien mukaan ollut esillä Helsin- gissä, Oulussa, Lahdessa ja Porissa. Idea on kuitenkin toistaiseksi tyssännyt kal- leuteen ja muihin ongelmiin, kuten pel- koon joukkoliikenteen arvostuksen vähe- nemisestä.
OLISIKO ilmainen joukkoliikenne mah- dollinen Jyväskylässä?
”Jos reitit tukevat työmatkaliikennettä, olisin valmis kannattamaan ilmaista jouk- koliikennettä”, toteaa kunnallisvaaliehdo- kas Antti Yli-Tainio (vihr.).
Konsta Kalenius (kok.) suhtautuu ilmai- seen bussimatkailuun varovaisemmin.
”On ihmisiä, jotka tarvitsevat pitkän työ- tai koulumatkan takia omaa autoa.
He häviäisivät siinä, jos joukkoliikenne oli- si ilmaista.”
E ikö olisi hienoa, jos yksi puolue olisi aina oi- keassa? Helpottaisi kunnallisvaaleissakin ää- nestämistä, jos voisi luottaa saman poru- kan rehtiyteen ja luotettavuuteen. Harmi, et- tei näin ole.
Vaikka päämäärät poikkeavat, ovat keinot pitkälti samoja. Omia virheitä vähätellään ja muiden kämmejä korostetaan kaikissa puolueissa. Yhtä huonoja argumentteja löytyy jokaisesta joukkiosta.
Se ei kuitenkaan estä, etteivätkö puolueaktiivit ja muut kannattajat voisi uskoa omaan paremmuutensa.
MIKSI IHMISET
ovat sokeita puolueidensa virheille? Syitä on runsaasti. Ilmiötä voidaan selittää vaikka lauma-ajattelul- la: omia voi helposti kehua ja vastapuolta mustamaalata, jos kukaan lähipiirissä ei väitä vastaan.
Jako meihin ja muihin tapahtuu automaattisesti pienis- säkin porukoissa. Välittömästi alamme nähdä oman ryh- män kirkkaammassa valossa, vaikkei eroja oikeasti oli- si. Vaikka erottelu on luonnollista, ei se tee siitä täysin ter- vettä. Huutelu poteron pohjalta ei tuota kovin rakentavaa keskustelua. Vastakkainasettelu vaikuttaa myös vastaan- ottokykyymme. Tämän takia en mainitse nyt erikseen mi- tään puolueita. Joku lopettaisi lukemisen, jos nimittäisin esimerkkiääliön vasemmalta, oikealta tai keskeltä.
Puolueuskollisuutta on helppo seurata vaikka Faceboo- kissa, jos kavereista löytyy pari poliittisesti aktiivisempaa tapausta. Kun vastapuolen töhö möläyttää, yleistetään höl- möys koko puolueen ominaisuudeksi. Mutta jos omissa ri- veissä sekoillaan, puhutaan yksittäisestä poikkeuksesta.
Kuulostaako tutulta? Ainakin muutamat omista tutuistani paasaavat politiikkaa tällä otteella.
Kyse ei välttämättä ole pelkästä sokeudesta. Ihmiset ha- luavat myös silotella julkikuvaansa. Olisihan se ennen- kuulumatonta, jos joku joskus
myöntäisi oman virheensä.
POLIITTINEN
vaikuttaminen houkuttelee vain harvoja suo- malaisnuoria, vaikka yhteis- kunnalliset asiat kiinnostavat- kin. En nostaisi tästä suunna- tonta älämölöä. Voi olla, ettei keskenään kinastelevia puolu- eita koeta kovin mielekkääk- si vaikutuskanavaksi. Mielipi- teitä on helpompi muodostaa, kun polemiikkia seuraa vähän kauempaa.
Tästä syystä en itse kuu- lu mihinkään puolueeseen.
Olen kyllä aina äänestänyt sa- maa sakkia, jonka arvot osu- vat lähimmäksi omiani. Minul- la ei ole kuitenkaan ongelmia myöntää, kun sen jäsenet käyt- täytyvät kuin idiootit.
Arimo Kerkelä arimo.j.kerkela@student.jyu.fi
Idiootteja kaikki
HUUTELU POTERON POHJALTA EI TUOTA KOVIN RAKENTAVAA KESKUSTELUA.
Kuntavaaliehdokkaat Antti Yli-Tainio (vihr.), Konsta Kalenius (kok.), Aino Kainulainen (komm.), Noora Luukka (sd.) ja Joonas Könttä (kesk.) toivoisivat pysäkeille parempia karttoja ja tarkempaa ai- katauluinformaatiota. Miika Hämynen (piraattipuolue) ei päässyt kuvaan ja bussiajelulle, sillä ei tajunnut nousta aikataulustaan 11 minuuttia etuajassa kulkeneeseen bussiin.
Conrad Isidore, 69, kehottaa kuuntelemaan luonnon
10
musikaalia. Linnut sirkuttavat, vesi solisee, tuuli lyö rytmiä puilla, sammakot kurnuttavat. Lontooseen verrattuna Suomessa on tarjolla usein hyviä ilmais- konsertteja. Kuva: Tiina Saari
11
PIKAKELAUKSELLA MAAILMAN
YMPÄRI
MATKAILU. Jos haluaa sukeltaa vieraisiin kulttuureihin, ei välttämättä tarvitse matkustaa minnekään. Läheltä voi nähdä kauas. Jylkkäri päätti lähteä kiertämään maapallon eri
kolkkia Jyväskylässä.
A
amulla kello yhdeksän menemme Auvilanperälle Kor- tepohjaan. Sillä aikaa, kun tyttäret Tilda, 3, ja Eva, 1, katsovat Merenneitoa telkkarista, isä Duncan Snape, 37, paistaa kananmunia ja pekonia, keittää sieniä ja paahtaa vaaleaa leipää. Perinteinen englantilainen aa- miainen on harvinainen hetki myös suomalais-englan- tilaiselle perheelle. He ajattelevat terveyttään.”Suomalaisesta makkarasta en pidä ollenkaan. Englantilainen on maustettu ja se on ihan oikeasti lihaisa,” englantilainen isä peruste- lee tyypillisen osan puuttumista.
Pekoni puolestaan on Suomessa amerikkalaistyylinen – Englan- nissa se on paksumpi ja isompi. Myös sienet on vaihtoehtoinen rat- kaisu, sillä yleensä aamiainen sisältää papuja.
Teehen on laitettava maitoa ja sokeria. Snape puristelee teepussia saadakseen juomaan vahvan maun.
Äiti Varpu Saramäki-Snape, 35, keittää suomalaiseen tapaan kahvia. Englannissa hänen oli usein vaikeaa saada teetä ilman mai- toa, mutta hunajan kanssa.
”Englantilaiset eivät halua nähdä kupin pohjaa.”
Perhe on asunut tähän syksyyn saakka Englannissa. Äiti kaipaa teeleipää (crumpet), joka on päältä rapea ja sisältä pehmeä. Väliin laitetaan voita.
PÄIVÄLLISEN SYÖN Japanissa. Valmistamme yhdessä Tomoko Mochizukin kanssa onigiria, joka on Japanissa suosituin välipala.
Puristamme puuroriisistä kasaan kolmion tai neliön, ja laitamme sen sisälle merilevää tai tonnikala-majoneesi-sekoitusta. Vasta kol- mas kolmioni onnistuu.
Mochizukin merilevä on hänen äidiltään, Japanista tuotua.
Hän ei pidä suomalaisesta ruisleivästä, koska se on liian hapanta.
Mochizuki valitsee onigirin, josta on kymmeniä makuvaihtoehtoja japanilaisessa kauppahyllyssä.
Tyypilliseen lounaaseen kuuluu myös keitto. Japanilainen nimit-
tää sitä ”misokeitoksi”, jossa on muun muassa soijapapuja.
Japanilaiset syömäpuikot putoilevat otteesta.
Jälkiruoka tarjoillaan Itävallassa, Etelä-Tirolissa. Paloittelemme Greta Rögglan kanssa omenoita niin pieniksi viipaleiksi kuin mah- dollista. Tavoitteenamme on saada aikaan omenatorttu, ”Apfelstru- del”. Ripottelemme päälle paljon kanelia.
Rögglan mukana lähden Viroon. Aigi Margus ja Käll Haarde val- mistavat lasagnea.
Pienessä keittiössä vierailevat myös espanjalaiset, Alba Macava ja Haissa Alves de Oliveira.
Monesti joku nojaa ovenpieleen niin, että valot sammuvat keitti- östä. On puutetta tilasta.
”Tämä on ongelmallinen soosi”, sanoo Haarde.
Espanjalaiset naiset lähtevät pois keittiöstä ja alkavat tanssia lati- notansseja, kuten cha cha chata. He laulavat ja nauravat. Kompaste- levat askelissa, sillä toisen pitää vetää miehen roolia.
Odottaessamme lasagnea uunista kuolaamme vessan ovessa roik- kuvien kuvien komeita miehiä.
OSTAMME RANSKALAISET jyväskyläläisestä kebab-ravintolasta. Pa- rikymppiset belgialaiset Sarah Verzin, Charlotte de Meshaeker ja Isaline Jeanty ovat jo ehtineet kaivata perunoita; he syövät Belgias- sa ranskiksia vähintään kerran viikossa.
Belgialaiset ostavat niitä ranskalaisiin erikoistuneista Friterie-ni- misistä pikaruokakioskeista. Aiemmin he olivat löytäneet Suomesta ranskalaisia vain McDonaldsista.
Kun belgialaistytöt avaavat mukaan otetun laatikon ylioppilasky- län soluasunnon ruokapöydällä, he näyttävät järkyttyneiltä. Ranska- laiset eivät ole rapeita. Ne ovat rasvaisia. Maukkaan kastikkeen sijaan yhdessä nurkassa on ketsuppia. He lisäävät suolaa reilusti.
”Oliko ketsupille muita vaihtoehtoja?” he kysyvät.
Ei ollut.
Jeanty ja Verzin selvittävät, että Friteriessa on useita kastikkeita.
teksti Tiina Saari kuvat Jere Kyrö
12
Belgialaiset painottavat, etteivät heidän ranskalaisensa ole niin ras- vaisia kuin suomalaiset. He uskovat, että nämä perunat jäävät vii- meisiksi Suomessa.
Tytöt tarjoavat suklaata, jonka sisällä on toffeeta. Belgialaisten lempiherkkuihin kuuluu stereotyyppisesti myös suklaa-hasselpäh- kinälevite Nutella.
Teeaika Iranissa koittaa.
”Olen Hoori [Huori],” iranilainen kolmekymppinen nainen esit- telee itsensä englanniksi.
”Kyllä, tiedän, että minun pitäisi esimerkiksi venyttää vielä enem- män u-kirjainta sanoessani nimeni. Lähes jokainen suomalainen on kommentoinut nimeni kuulostavan pahalta,” hän lisää naurahtaen.
Hänen ystävättärensä Azadeh Okhovat kaataa teetä kuppiin.
Azadeh tarkoittaa vapautta.
Hän tarjoaa lisäksi sokerista tehtyä ”nabatia”. Tikkarin näköinen, sahramilla maustettu keltainen teesokeri narisee hampaissa. Sitä ei olekaan tapana pureskella, vaan antaa sen sulaa kuumaan veteen.
”Tämä yhdistelmä tekee rauhalliseksi ja onnelliseksi,” naiset lu- paavat.
Okhovatin seinillä on kuvia hänen perheestään. Hän kuuntelee klassista kotimaansa musiikkia. Hoori puolestaan pitää rockista ja metallista. Hän soittaa rumpuja.
”Vanhempani ovat edelleen kauhistuneita valinnastani. Rumpu- jen soittaminen on miehinen juttu. Onneksi aviomieheni on tuke- nut minua kaikessa.”
Molemmat naiset ovat ensimmäistä kertaa Iranin ulkopuolella.
KIINALAISET GAO HANG, Zhang Miao ja Zhao Yi Yang keskustelevat intohimoisesti keskenään. Gao käsittelee pensaspapuja, Zhao leik- kaa juureksia. Zhang puolestaan pitää yllä keskustelua. Hän kysyy muun muassa, mitä suomalaiset oikeastaan syövät.
”Niitä lihapullia ja perunamuussia,” vastaamme.
He tarjoilevat pöytään kananmunaa, kanaa, vihanneksia ja spa- gettia, jonka emme tienneet olevan osa kiinalaista perinnettä. To- dennäköisesti he luulivat sitä nuudeliksi.
Zhangin lempiruoka on hotpot-pata, mausteliemi, jossa kypsyte- tään lihaa, kasviksia, sieniä, nuudeleita tai mitä vain.
Tšekkiläinen Kateřina Schönová tulee kotiinsa. Gao, Zhang ja Zhao toivottavat hänet tervetulleeksi syömään.
Schönová kertoo kaipaavansa tšekkiläistä lihaa. Hän on yllätty- nyt mielihalustaan, sillä ei oikeastaan ole syönyt kotimaassaan niin paljon lihaa.
”Pidän karjalanpiirakasta. Luulin sitä makeaksi, keskellä olevaa hilloksi.”
Schönová sanoo tykkäävänsä myös lonkerosta. Suomalainen vod-
ka puolestaan on hänelle tuttu jo entuudestaan. Hän päättää lähteä mukaamme tapaamaan venäläisiä ylioppilaskylän A-rakennukseen.
Pavel Gonchukov on iloisissa tunnelmissa. Viinakaapista löytyy lähinnä suomalaisia alkoholijuomia. Hän painottaa pitävänsä enem- män viinistä kuin viinasta, vaikka monet suomalaiset liittävät vod- kashotit mielikuvaansa naapurimaasta.
Gonchukov tuo pöytään Koskenkorva-pullon ja suolakurkkuja.
”Missä on ruskea leipä,” kysyy Sergei Chernov.
Chernov on tarkka venäläisistä juomaperinteistä. Ennen jokaista lasia pitää sanoa jotakin, kertoa tarina. Toinen lasillinen juodaan ai- na vanhemmille, kolmas rakkaudelle.
Pullo pitää juoda tyhjäksi viimeistä tippaa myöten. Tippa jaetaan venäläisen ruletin tapaan: Se, kenen lasiin tippuu viimeinen pisa- ra, saa toivoa jotain.
Toivomme ja löydämme itsemme viinin tyyssijasta Chilestä.
Santiagossa 30 vuotta elämästään viettänyt Juan Ignacio Mendo- za Garay, 34, sanoo, ettei ole juurikaan ylpeä maastaan.
”Vain viini on hyvää. Piscosta ja Terramoto-drinkistä pidän.”
Chileläisen alkoholijuoman piscon nimi tarkoittaa alun perin pientä lintua, terramoto taas maanjäristystä. Drinkkiä juovat mie- hetkin, vaikka se lähtökohtaisesti kuulostaa ”naisten juomalta”
ananasjäätelöpaloineen.
”Joka tapauksessa elän unelmaani – olen Suomessa. Arvostan suomalaisia paljon,” Garay kertoo baari Vakiopaineen kynttilän va- lossa.
Chilestä tuotua viiniä on saatavilla melko usein Jyväskylässä.
Seuraavaksi juomme kaljaa saksattaren, Sabine Kemlerin, 22, kanssa. Kemler yllättäen kehuu suomalaista olutta, mutta siideri on hänelle liian makeaa.
Saksassa iltapalaksi saattaisi saada makkaraa, Wurstia, jostain ko- justa, mutta sitä emme lähde etsimään täältä. Kemler on kasvissyöjä.
Haluamme kuunnella vaihteeksi musiikkia.
Tutustumme kanadalaiseen musiikin intohimoiseen opiskelijaan Matthew Buckleyhin, 27. Hän soittaa kitaraa Ylä-Ruthilla. Buckley on myös pelannut vuosia jääkiekkoa.
Musiikin vapauttavasta voimasta kuulemme pienellä Karibian- meren saarella Dominicassa. Sieltä kotoisin oleva rumpali Conrad Isidore, 69, muutti nuorena miehenä Lontooseen. Hän on soitta- nut suuruuksien, kuten Jimi Hendrixin kanssa. Isidore eli 1960- ja 1970-luvuilla tapahtumien sydämessä Lontoossa ja Los Angelesissa.
Nyt hän asuu Jyväskylässä, ja katsoo, kuinka Ameth Wade ja Pape Cisse Senegalista soittavat rumpuja kadulla Tourujoen sillan vieres- sä. Cisse lyö djembe-rumpua Mama African järjestämässä ohjelmas- sa. Rakie Janha Gambiasta tanssii paljain varpain kadulla.
Tunne ilosta ja onnesta leviää.
Englantilaisisä Duncan Snape, 37, leikkaa tomaat- tia Tildalle, 3. Pikkusisko Eva, 1, tarkkailee ja sot- kee kananmunaa naamaansa.
Juan Garay, 34, pitää chi- leläisestä punaviinistä Jy- väskylässäkin. Hän on vaativa viinien suhteen, joten on yllättynyt sen maistuvuudesta.
Tomoko Mochizuki tyk- kää enemmän onigirista kuin suomalaisesta ruis- leivästä.
Venäjällä, mutta suomalaista leipää ja viinaa.
Azadeh Okhovatille tärkeitä pe- rinteitä ovat muun muassa käsin- tehdyt pöytäliinat ja keramiikka.
TIINA SAARI
13
19.10. FREETIME
AVANTGARDEROCKBÄNDI Sydän sydän on yksi Suomen omituisimmista oikeasti hyvistä bändistä. Äkkiväärää punkia kah- della akustisella kitaralla vetävä Jak-
ko & Jay on yksi Suomen parhaista oikeasti omi- tuisista bändeistä. Jos oikeasti välität artistista baari-iltana, niin menepä katsomaan.
14 RAVINTO Englantilainen keittiö, 15 HELPOTUS: Älä alistu vieraan voiman hallintaan, 16 KULTTUURI: Urheilun sankari- ja anti-sankarikuvaukset,
17 ARVIOT: Rokkia, poppia, pari leffaa ja energiavalistusta, 19. SIVUN KASVO: Eva haki maailmalta miehen ja menestystä.
Menot
Kaljan ja kulttuurin keidas 20 vuotta!
JYVÄSKYLÄN parhaan baarin, Vakio- paineen, 20-vuotisjuhlahumut alkavat perjantaina 2.11, jolloin lauteita lämmit- tää Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Lau- antaina 3.11. lavalle astuu vanhoja iskel- miä nukkavierulla otteella soittava Lin- nunrata-orkesteri yhtyeineen. Solistei- na kuullaan Tuuli Mari Fareedia ja sitä kaljua, ruutupaitaista miestä Vakiopai- neen tiskin takaa eli Matti ”Masa-eno”
Perälää.
Sunnuntaina 4.11. nähdään Helsin- gin juhlaviikoillakin tunnustusta saanut, jyväskyläläisten runoilijoiden teksteis- tä tehty Pimeänä puhallan kattoon –te- atteriesitys. Maanantaina 5.11. ”Suomen semilegendaarisin stand up-komiikan treeniklubi” Alipaineklubi tarjoaa mah- dollisuuden nähdä, kun aloittelevat koo- mikot kokeilevat siipiään tai vanhat ke- häketut kokeilevat uutta settiään. Itsekin voi kokeilla, kun ilmoittautuu.
Varsinaisena syntymäpäivänä 6.11. voi vain olettaa jotain tapahtuvan. Perjan- taina 9.11. vietetään legendaarista mer- killisen musiikin iltaa Älylän ehtoota.
Lauantaina 10.11.lavalle kipuaa Suomen
katu-uskottavin iskelmäprinssi Ville Lei- nonen, joka muuten soitti ensimmäisen Jyväskylän keikkansa juurikin Vakiopai- neessa vuonna 1999.
Pertti Kukkola, Terhi Åman ja Tuija Mi- konranta perustivat Vakiopaine-baa- rin 6.11.1992. Nimi saatiin paikallisel- ta takavuosien putkifirmalta ja samalla saatiin myös vitsi: ilmakehän vakiopai- ne on yksi baari. Kyltti, jossa on vuosi- luku 1853, löydettiin kaatopaikalta.
13.10.!8.12.
KELLARITEATTERI MIILU, SAMMONKATU 7
AD Astra-teatterin Doloreksen tunnus- tus perustuu Stephen Kingin kirjaan Do- lores Claiborne. Doloresin rapajuopon aviomiehen kuolemasta on kulunut 30 vuotta, kun kuulustelut käynnistyvät uu- delleen. Nyt Dolores on valmis kerto- maan kaiken erikoisesta ystävyydestään veran kanssa, vai-
teliaasta tyttä- restään Selenas- ta, rankasta avio- liitostaan, kirvees- tä ja iltapäivästä vuoden 1963 au- ringonpimennyk- sen aikaan.
3.11. LUTAKKO
UUNOTURHAPUROMAISTA karismaa omaavan Vesku Jokisen luotsaama suomipunkrockbändi Klamydia ei ole koskaan ollut kriitikoiden tai yliopisto- opiskelijoiden ykkössuosikki, mutta levyt ovat myyneet hyvin ja keikoilla on riittänyt väkeä. Vuonna 1988 perustetun Klamydian suurimpia hittejä ovat olleet Huipulla tuulee (1994) ja Perseeseen (1997).
2.!10.11. VAKIOPAINE
19.10. ILOKIVI
ETTEI MENISI pelkäksi rock-hippeilyksi nämä me- not, kerrottaan, että Dreadmark tuo Tes la Rokin en- simmäistä kertaa Jyväskylään. Dj on Suomen dubstep- skenen tunnetuin ja melko yksiselitteisesti arvostetuin tekijä. Kivaa tuo pörinä kuulostaa tosiaan olevan.
Ilpo Puhakka
KAMPUSKINO
PETTERI KALLIOMÄKI
ARVOSTELEE ILOKIVEN TULEVAT NÄYTÖKSET
Neds
PETER MULLAN, 2010 TI 16.10. KLO 19.00 Priimusoppilas muuttuu häiri- köksi tässä 1970-luvun Skot- lantiin sijoittuvassa nuoriso- kuvauksessa. Muutamat per- soonalliset kosketukset (mm.
aavemaisen Jeesus-hahmon kohtaaminen hautausmaal- la) eivät kykene peittämään alleen sitä tosiasiaa, että elo- kuvan arvomaailma on kuin suoraan jostain 1950-luvun
“juvenile delinquent” -rai- nasta.
Arvosana: 2/5
Pariisin vainotut
ROSE BOSCH, 2010 TI 23.10. KLO 19.00 Natsien miehittämän Rans- kan juutalaisvainoista kertova teos on kaikessa ulkokohtai- suudessaan masentava to- diste siitä, kuinka nykypäivän elokuvantekijät ovat kadot- taneet kontaktin parin vuo- sikymmenen takaiseen his- toriaan. Pariisin vainotut vai- kuttaa perustuvan todellisten tapahtumien sijasta lähinnä muihin holocaust-elokuviin, ja jäävän esikuvistaan toivot- tomasti jälkeen sekä älyn et- tä emootion saroilla. Arvok- kaampia ranskalaisnäkemyk- siä samasta aiheesta etsivi- en kannattaa katsastaa mm.
Claude Berrin Me kaksi tai Jo- seph Loseyn Mr. Klein.
Arvosana: 2/5
Pom Poko
ISAO TAKAHATA, 1994 TI 30.10. KLO 19.00 Maineikkaan Studio Ghiblin söpöhöpötuotantoa edusta- va japanilaisanimaatio kertoo olomuotoaan muuttamaan kykenevistä pesukarhuis- ta, jotka alkavat taistella alati laajenevan suurkaupungin ra- kennustöitä vastaan. Tarinan kokonaisvaltainen yllätyksel- lisyys ja suorastaan hysteeri- sen villi mielikuvitus nostavat Takahatan ohjaustyön pää- tä muita genretovereitaan pi- demmäksi.
Arvosana: 4/5
2.11. MUSTA KYNNYS
OBJEKTIIVISIN kriteerein Suomen parhaisiin bändeihin kuuluva 22 Pistepirkko perustettiin Utajärvellä vuonna 1980. Vaikutteet otettiin 1960-luvun brittiläisestä garage- ja psykedeelises-
tä rockista. Kitarat tehtiin itse lankuista ja vahvis- timet äidin putkiradiosta. Yhtye voitti rockin SM:t 1982 ja sen suurin hitti on Birdy vuo- delta 1992. 14 albumia julkaisseen bän- din viimeisin levy Lime Green Delorean tu- li ulos viime vuonna.
20.10. MUSTA KYNNYS
HELMI Levyt –klubi tuo Mustaan kynnykseen Jaak- ko Eino Kalevin ja hänen päiväkotikaverinsa Sami
”Long-Sam” Toroin, jotka soittavat kokeellista elektro-
diskoa minimalistisilla analogisoundeilla. Kaksikon de- byyttialbumi Totuuden rakastajat / Amateurs de vérité ilmestyi elokuussa. Soundissakin viittä tähteä saanut Talmud Beach taasen veivaa ”käsitebluesia”. DJ.:nä toi- mii itse Arwi ”Herra Helmi Levyt” Lind!
15.10 KELLO 20. VAKIOPAINE
HALUATKO LUKEA runosi tai suosikkikirjailijasi novellin? Halu- atko kertoa vitsin tai surullisen tarinan, joll´ei oo vertoa? Tai ehkä vain istua kynttilänvalossa punaviinilasin äärellä kuuntelemassa muiden juttuja? Vakiopaineen Cuenta Cuentos-tarinankerrontail- loissa kuka tahansa saa kertoa mitä tahansa.
VIRVE RÄISÄNEN
koonnut Petri Kaikosuo
JUSSI KILPONEN MIIKKA PIRINEN
SAMI JA JAAKKO ITSE
”TÄÄLLÄ SYNTYY OUTOJA KESKUSTELUJA”,
”TÄÄLLÄ VOI OLLA JUURI SELLAINEN KUIN ON”.
Vakiopaineen kanta-asiakkaat ”Narsu” ja Seija Hakkarainen.
Ravinto 14
TUO KEITTIÖÖSI PIENI BRITANNIA
PIKARUOKA. Lähes
keittotaidottomat britit ovat hioneet opiskelijakeittiöiden tehokkuuden huippuunsa.
P
ikainen kysely Newcastlen yliopis- ton kampuksella osoitti, et- tä suosituimpia ruokalaje- ja ovat purkkinuudelit, säi- lykepurkkikeitot, erilaiset paahtoleipäpohjaiset ruuat ja tie- tenkin kaupan valmiit kolmiolei- vät. Ruuan kanssa on tapana nauttia kourallinen perunalastuja ja voileipä huuhtoutuu mukavasti alas tölkillisel- lä Coca-colaa.Hieman enemmän vaivaa ruokansa eteen näkevä opiskelija voi valmistaa uu- niperunoita mikrossa. Se tapahtuu laitta- malla todella iso peruna lautaselle ja kyp- sentämällä perunaa mikrossa viitisen mi- nuuttia. Kypsään perunaan leikataan keskelle viilto ja peruna täytetään vaikkapa tonnikalas- ta ja majoneesista tehdyllä mössöllä. Jos budjetti sallii, voi ruokaan saada eksoottisemman vivahteen käyttämällä perunan sijasta bataattia.
Todellinen klassikko ovat tietenkin erilaiset paah- toleivän ympärillä rakentuvat ruokalajit. Helpoin näistä lienee cheese on toast, joka on nimensä mukai- sesti paahtoleipää juustolla. Valmistustapa eroaa ar- vattavasta siten, että britti paahtaa aina leipänsä en- sin erikseen, ja sitten sulattaa juustoraasteen sen pin- taan uunissa. Leivän on siis ehdottomasti oltava rape- aa juuston alla.
Muita vaihtoehtoja ovat mm. beans on toast ja eggs on toast. Eli paahtoleivän päälle joko purkkipapuja tai munakkaan tapaista mössöä. Paahtoleivän käyttöä ruuanlaitossa rajoittaa vain mielikuvitus, joten kan- nattaa kokeilla esimerkiksi eilisen pastan tai jauheli- hakastikkeen nauttimista paahtikselta.
teksti & kuva Annimaria Valli
2 siivua paahtoleipää 1 tölkki papuja
1 rkl voita tai margariinia (kourallinen raastettua juustoa) TÄTÄ RESEPTIÄ voi varioida loput- tomasti.. Klassisin versio koostuu tietenkin valkoisista pavuista to- maattikastikkeessa ja valkoises-
ta höttöleivästä, mutta voit käyt- tää juuri sellaista leipää ja sellaisia papuja, kuin haluat. Opintotuki- päivänä voit lisätä ruokalajiin hie- man juustoa. Britti käyttäisi var- maan cheddaria, mutta suomalai- nen opiskelija voi käyttää sitä, mi- tä kaapista löytyy, tai mikä sattuu olemaan halvinta.
Paahda leivät ja asettele vierek- käin lautaselle. Voitele leivät. Läm- mitä purkkipavut joko kattilassa tai mikrossa. Kaada pavut leipien päälle. Jos olet varoissasi, ripotte- le päälle kourallinen juustoraastet- ta. Syö veitsellä ja haarukalla mie- luiten televisiota katsellen sohvalla aidon tunnelman saavuttamiseksi.
Papuja paahtoleivällä
"Siitä on kohta viikon päivät, kun kävin viimeksi ostamassa tavaraa jääkaappiin. Nyt vaan jostain syystä tuli tämmöinen tauko tässä. Siellä ei ole enää edes niitä Pirkka-oluita, mi- tä yleensä on.
Syön lähinnä opiskelijaruokaloissa, niin syöminen kotona on aika vähäistä.
Yleensä ei löydy mi- tään ison aterian an- timia tuolta. Se on ai- ka tommosta sitä sun tätä.
Aion kyllä mennä tänä iltana kauppaan.
Jääkaapista puuttuu ai- ka paljonkin, että ei tuolta hirveästi mitään aamupalaa huomen- na saa. Siellä on hapan- kaalia, hilloa ja mustik- kaa. Niillä ei vielä pitkäl- le pötkitä.”
Arimo Kerkelä KRAPULAINEN YHTEISKUNTA!
POLITIIKAN FUKSI MIIKA LÄHDENIEMI:
JÄÄKAAPPIRATSIA
JYLKKÄRI KURKISTAA JÄÄKAAPPIISI.
Helpotus 15
Rauni-Leena Luu- kanen-Kilde luennoi Kosmisilla Parapäivil- lä Jyväskylässä.
KESKUSTAN NUORET EHDOKKAAT KUNTAVAALEISSA JYVÄSKYLÄSSÄ KESKUSTAN NUORET EHDOKKAAT
KUNTAVAALEISSA JYVÄSKYLÄSSÄ
AJATUKSEN VOIMALLA
ILLUMINATIA VASTAAN
SALALIITOT. Foliohatut eivät auta, jos haluaa suojautua ulkopuolisten mielenhallinnalta.
M
ind control eli mielenhallinta on erittäin negatiivinen sotilaallinen ase ihmiskuntaa vastaan. Se tar- koittaa sitä, että kaikki ihmisen ajatuk- set, unet ja alitajunta sekä käytös voidaan saada ulkopuoliseen kontrolliin supertie- tokoneiden ja satelliittien kautta. Näin sa- noo ufologi ja lääkäri Rauni-Leena Luu- kanen-Kilde.Norjassa asuvan Luukanen-Kilden mu- kaan mielenhallinta vaikuttaa aivojen frekvensseihin. Kun aivoihin lähetetään eri värähtelytasoja, voidaan ihmistä halli- ta ulkopuolelta.
”Jos olet oikeistolainen, niin sinut voi- daan saada äänestämään vasemmistolais- ta”, hän havainnollistaa.
MITEN MIND CONTROLILTA voi sitten suo- jautua?
Rauni-Leena Luukanen-Kilden mukaan mielenhallinnassa voidaan käyttää mikro- siruja, joita levitettiin mm. sikainfluenssa- rokotteen mukana.
”Toisaalta tämän päivän teknologia ei tarvitse mikrosirua, että sinua voidaan ohjata. Riittää se määrätty frekvenssi, jo- ka osoittaa sinuun. Mutta se on helpompi jos sinulla on mikrosiru, koska silloin si- nua seurataan missä tahansa.”
Entä toimiiko usein mainittu foliohattu signaaleja vastaan?
”Ei toimi, se on ihan höpö höpöä. Peri- aatteessa sillähän vain pilkataan.”
Puolustuskeinoja kuitenkin on. Luuka-
nen-Linde neuvoo, että vastaan voi taistel- la ajatusenergialla – siis ajatustemme voi- malla. Tähän kykenee kuka tahansa.
”Kotona oleva tiskaava äiti voi ajatel- la positiivisesti, lähettää rakkausenergi- aa vaikka Maa-planeetalle tai läheisille tai ystäville tai kaikille. Se menee perille. Siis jokaisella meillä on hirmuinen energia, jo- ta me voidaan käyttää.”
Hän kertoo esimerkin Jugoslaviasta. Na- ton pommitukset eivät riittäneet Slobodan Miloševićin kukistamiseen. Milošević pu- tosi vasta, kun miljoona ihmistä alkoi huu- taa ja vastustaa kaduilla.
”Tässä oli taas demonstraatio mitä ih- misten ajatusenergia ja tämmöinen ihmis- ten voima saa aikaan. Käytetään sitä!”
MIND CONTROL
Ihmisiä ohjaava elektro- magneettinen ase
Taustalla Illuminatin tai muiden halitsijoiden maail- manlaajuinen salaliitto.
CIA:n ensimmäinen ko- keilu, Project Moonstruck, vuonna 1952.
Tunnettuja uhreja mm.
Anders Breivik ja monet muut sarjamurhaajat.
Voitaisiin käyttää myös hyvään.
LÄHDE: RAUNI!LEENA LUUKANEN!KILDE teksti & kuva Arimo Kerkelä
Kulttuuri 16
L
yhyen ajan sisään valkokangas on todistanut kahden hyvin erilaisen suomalaista urheilua käsittelevän do- kumenttielokuvan ensi-illat. Ensin kankaalle piirtyi kuva suomen legendaarisimmasta jalkapalloilijasta ni- mikko elokuvassaan Kuningas Litmanen.Arto Koskisen ohjaama, koko Littin peliuran läpi- käyvä katsaus, toimii katsojalle oivana mieleen palau- tuksena Kuninkaan huikeasta urasta. Kuitenkin doku- mentti on ennen kaikkea kunnianosoitus miehelle, joka antoi niin paljon suomalaiselle jalkapalloilulle.
Perässä seuraa Arto Halosen Sinivalkoinen valhe ja katastrofin mittasuhteet saanut suomalaisen hiihdon dopingkulttuuri. Sini- valkoinen valhe ei säästä mitään tai ketään vaan käsittelee dopin- gin käytön taustoja ja etenkin Lahden 2001 maailmanmestaruus- kisojen jälkipyykkiä kriittisellä silmällä. Doku-
mentti herättää kysymyksen urheilun arvopoh- jan terveydestä.
ELOKUVIEN TAPAHTUMIEN kuvauksessa on tyylillisesti paljon samaa. Molemmissa esite- tään menneet urheilutapahtumat koskettavi- na välähdyksinä suurien nimien haastattelujen sekä yleisen kerronnan lomassa. Taustalla soi tunteikas musiikki urheilun muistorikkaimpi- en hetkien juostessa silmien edessä. Aimo an- nos fiilistelyä kuuluu nyky urheiluun eikä si- tä ole elokuvissa säästelty. Valkokankaalle tans-
sitetaan kuuluisuuksia kertomaan kantansa. Xavi, van der Sar, Hyypiä... kaikki kehuvat Litmasta.
Kieli ei ole turhan teknistä eikä katsojan tarvitse ymmärtää jal- kapallosta mitään kommentteja kuunnellessa. Litmasen teot kuit- taillaan huumorilla ja ihailulla, jonka jälkeen näytetään saksipot- kumaali. Selkeä keveys ei huononna elokuvaa, joka jo perus lähtö- kohdista on viihteellinen, vaan antaa katsojan nauttia päätään vai- vaamatta.
Sinivalkoinen valhe noudattaa samaa tyylikaavaa, vaikka sisäl- tö itsessään onkin vakavaa asiaa. Valmentajien ristiriitaiset lausun- not, kohun jälkeiset lehdistötiedotteet ja urheilijoiden kuulemiset selventävät kiistojen vyyhtiä.
Sitten on todistusaineiston vuoro, jonka jälkeen hiihtäjä katkai-
see sauvansa tai dopingin kiistäjä pakenee haastattelua. Sinivalkoi- nen valhe marssittaa esiin pitkän listan todis teita ja esittää, että ai- noastaan dopingin käytön yleinen, harkittu ja järjestelmällinen peit- täminen ovat pitäneet dopingkulttuurin hengissä aina Lahteen asti.
Rivien välistä käy ilmi, että koko totuutta ei ole vieläkään saatu esille. Ote asioiden käsittelyyn on enimmäkseen asiallinen, mutta dokumentti ratsastaa Lahden kohun tunnelatauksella eikä missään nimessä pyri sitä vähentämään.
ALKUASETELMA ON SAMA, on sankari. Liitmaanen -huuto- jen myrsky tuhansien fanien huutaessa suosikilleen Amsterdam ArenA:lla; Ylen selostajan ylistys kultahiihtäjille Lahdessa, kun nor- jalainen jää taakse kertovat sankariin liittyvästä arvostuksesta. Kan- sa on ylpeä omastaan, mutta millainen on sankari?
Elokuvat ottavat eri suunnan alkaessaan kä- sitellä aiheiden taustoja. Kuningas Litmanen pyrkii esittelemään Jarin numero kympin li- säksi. Littiä itseään haastatellaan paljon ja hän esiintyy, kuten on totuttu näkemään, asiallise- na ja pilke silmäkulmassa. Mitään paljastuksia ei kuitenkaan tehdä ja elokuvassa vältetään yk- sityiselämän käsittelyä jalkapallon ulkopuolel- ta. Tämä sopii kontekstiin.
Loukkaantumiset saavat paljon huomio- ta, vaikka ne ovat esitetty hauskasti piirruste- lemalla rasteja leikattuihin polviin ja kuvaile- malla sen kuuluisan pullonkorkin osumista Lit- tin silmään. Kuitenkin loukkaantumisten ja etenkin sitä pullon- korkkiakin kuuluisamman Unkari -pelin kuvauksista jää jossittelun sivumaku. Elokuva ei ole päässyt ylitse historian traumoista. Mene- tettyä vatvotaan hiukan liikaa, mikä välillä latistaa hyvää yleistun- nelmaa.
Siinä missä Kuningas Litmanen syventää urhailijakuvaa niin Sini- valkoinen valhe etäännyttää urheilijat aiheesta käsittelemällä yleisiä syitä dopinginkulttuurin takana. Dokumentti osoittaa, miten urhei- lijat ja taustaorganisaatiot hyötyvät huomattavasti rahallisesti me- nestyksestä. Eikä menestyminen ilman vippaskonsteja ole mahdol- lista, mikäli kanssakilpailijat niitä käyttävät.
Toisaalta urheilu perustuu sankaritarinoihin ja kansa janoaa me- nestystä. Paine on kova ja päät heikosti harteilla. Yksilöistä tulee jär-
KUNNIAN
KAHDET KASVOT
URHEILUKUVAUKSET. Kuningas Litmanen ja Sinivalkoinen valhe kuvaavat urheilun kirkkaimmat ja synkimmät piirteet.
teksti Jesse Saarinen Kuvat Filmikamari
