Jyväskylän ylioppilaslehti 23. marraskuuta – 13. jouluuuta 2015 55. vuosikerta
10
Hongkongin asuntoloissa
riekutaan raittiisti
Virustutkija matti jalasVuori
popularisoi tiedettä
HIljaIset kIskot
Vain HarVat ruotsalaiset tuleVat VaiHtoon
suomeen
akateeminen stand up -koomikko Helena pÖllänen
HyÖnteisistä saa
HyVää Välipalaa
Vertailussa jyu
ja aurinkokunta
on trendikästä
Haukkua laHtea
J yväskylän ylioppilaskunnan edustajistovaalit on saatu päätökseen ja uudet edaattorit ovat selvil- lä. Jylkkärin puolesta haluan onnitella kaikkia vaa- leissa menestyneitä ja lohduttaa pettymyksen ko- keneita.
Vaali-ilta sujui Rentukan hämyisessä valaistuk- sessa erittäin hyvin. Tipoittain saapuneet äänestys- luvut varmistivat myös sen, että jännitys rakentui pitkän kaavan mukaan, jolloin tunnelma parani jatkuvasti kohti illan huipennusta.
Ilman parempaa tietoa voisi epäillä, että JYYn johtopor- ras viivytteli tahallaan ääntenlaskennan kanssa varmis- taakseen parhaan mahdollisen loppuhuipennuksen.
KoKonaisuutena vaalit
olivat mielenkiintoiset ja yllä- tykselliset. Vaalivoittajaksi selvisi vähemmän yllättävästi Pörssi&Dumppi, jonka vahva ehdokaslista jyräsi muut jo pituudellaan.
Onnistujiksi lasketaan ehdottomasti myös JYYn vih- reät opiskelijat ja Alvarin unioni. Vihreät nosti paik- kamääränsä edustajistossa kahdeksaan. Ensimmäis- tä kertaa kisaan mukaan lähtenyt Alvarin unioni ka- pusi puolestaan hienosti vaalien kolmannelle sijalle seitsemällä paikallaan.
Vaalien pettymyksiin luetaan kokoomus- ja kes- kustaopiskelijat, jotka molemmat menettivät kak- si edustajistopaikkaa. Suurimman kolhun sii- peensä sai kuitenkin JYYn demariopiskelijat, jo- ka menetti näissä vaaleissa kaikki kolme paik- kaansa. Myös ensimmäistä kertaa mukaan
v
iime viikolla joukko yli- opistolaisia allekirjoitti kannanoton, jossa vastus- tetaan hallituksen suun- nittelemia koulutusleik- kauksia. Allekirjoittaneet ovat valmiita työtaisteluun, mikäli tilanne ei muutu.Allekirjoituksia kertyi julkilausumaan parissa viikossa 350 ja allekirjoitusten keräys jatkuu yhä. Tiistaina kaikki kes- keiset yliopistojen henkilöstö- ja opis- kelijajärjestöt vaativat leikkausten pe- ruuttamista Helsingin Sanomissa. Yli- opistolaisten selkeä viesti leikkauksia vastaan kertoo, että huoli on todellinen.
On aivan selvää, että leikkaukset heikentäisivät yliopistojen toimintaa merkittävällä tavalla. Jo nyt useita teh- täviä jätetään täyttämättä yliopistoissa eri puolilla Suomea, koska rahaa ei yk- sinkertaisesti ole. Samaan aikaan halli- tus vaatii entistä tehokkaampaa kurot- telua kohti maailman huippua, mutta tämä olisi siis saavutettava entistä niu- kemmin resurssein. Käytännössä yhtä- lö on mahdoton: heikentyvillä resurs- seilla tutkimuksen ja opetuksen laatu tuskin paranee. Leikkauksilla on myös kertautuvat seuraukset, jotka näkyvät pitkälle tulevaisuuteen.
Opetusministerin mukaan tutki- muksesta olisi saatava enemmän ir- ti ja tulosten kaupallistamista olisi pa- rannettava. Kukapa ei haluaisi vähän
tehokkaampaa toimintaa, missä vain.
Mutta mitä tällä ajetaan takaa? Entis- tä nopeammin mitattavia tuloksia suo- raan yritysmaailman tarpeisiin? Entistä vähemmän oppiaineita ja monimuotoi- suutta? Ongelmia syntyy, jos yliopisto- jen perustehtävä hukataan eikä resur- seja riitä perusopetukseen ja siihen liit- tyvään tutkimukseen. Tai jos tuloksel- lisuuden nimissä yliopistoissa tehtävä tutkimus kapenee. Opetuksen ja tut- kimuksen tulisi antaa välineitä kasvaa ja kehittyä, avata ajattelua ja synnyttää oivalluksia. Tutkimuksen tulisi esittää kysymyksiä, joihin emme tiedä vasta- uksia etukäteen. Tutkimuksen inno- vatiivisuutta on turha vaatia, jos mo- nimuotoiselle tutkimukselle ja opetuk- selle ei ole tilaa.
Olen työskennellyt useissa eri yli- opistoissa Suomessa ja ulkomailla.
Oman urani aikana olen nähnyt suo- malaisen tutkimuksen kansainvälis- tyneen ja professionaalistuneen hyvin nopeasti. Olen nähnyt kilpailun kiris- tyvän, resurssien vähenevän ja epävar- muuden lisääntyvän. Yhä suurempi ai- ka työstä kuluu ulkopuolisen projekti- rahoituksen hakemiseen, niin profes- soreilta, lehtoreiltakin kuin projektitut- kijoiltakin. Tässä tilanteessa hallituksen esittämät leikkaukset ja samanaikaiset toiveet entistä tehokkaammasta huip- putuotannosta tuntuvat käsittämättö-
miltä. Tuntuu myös käsittämättömäl- tä, että vertailussa muiden maiden me- nestykseen ministeriö ei ota huomioon sitä rahoituspohjaa, mistä muiden me- nestys ponnistaa.
Hallituksen leikkaukset vaarantavat yliopistojen perustehtävän ja heiken- tävät opetuksen ja tutkimuksen laatua.
Juuri tästä yliopistoissa ollaan huolis-
saan. Hallitus väittää, ettei meillä ole varaa olla leikkaamatta koulutukses- ta. Olen täysin eri mieltä: meillä ei yk- sinkertaisesti ole varaa näihin leikka- uksiin.
Professori (MA) Kaarina Nikunen Viestinnän laitos, Jyväskylän yliopisto
Edarivaalit kaipaavat nostetta
leikkauksiin ei ole varaa
kisaan lähteneet akateemiset perussuomalaiset joutuivat pettymään, kun ryhmän jokainen ehdokas jäi rannalle.
Yhtä kaikki, vaali-ilta tarjosi suurta jännitystä, karvaita pettymyksiä, riittävästi janojuomia ja onnellisia halauksia.
Mutta ei.
Vaalivalvojaisten hyvän tunnelman takana lymyi- lee karu totuus siitä, että edustajistovaalit eivät liikuta vä- keä kampuksella. Toisin sanoen aivan liian harva opiskeli- ja välittää vaalituloksesta tai eri edustajistoryhmien poliit- tisesta pelistä.
Vaalien äänestysprosentti laski hiukan edellisistä karke- loista, kun vain joka viides Jyväskylän yliopiston opiskelijois- ta kävi antamassa äänensä edustajistovaaleissa. Äänestyspro- sentti oli samalla kaikista Suomen yliopistoista heikoin.
Yhdeksi selittäväksi tekijäksi on jo tarjottu sähköisen äänestämisen puuttumista. Lähes kaikissa muissa yliopis- toissa sähköinen järjestelmä on jo käytössä. Toivottavasti tämä puute korjataan seuraaviin vaaleihin mennessä.
Lappuäänestys ei kuitenkaan selitä koko totuutta. Kam- puksella on epäsuhta edustajistoon pyrkivien ehdokkai- den innokkuuden ja riviopiskelijan kiinnostuksen välillä.
JYYn sisällä keskustelu on usein kiivasta ja poliittinen työ todellista. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan näy tavallisil- le opiskelijoille.
Tästä epäsuhdasta osasyy kuuluu varmasti JYYlle it- selleen ja osa edustajistoryhmille. Myös Jylkkäri voi kat-
soa asiassa peiliin. Seuraavien vaalien tärkein tavoite kautta linjan onkin äänestysprosentin nostaminen.
Jaakko Kinnunen paatoimittaja@jylkkari.fi
Kansan ääni
Puhu suusi Puhtaaksi. anna Palautetta ja herättele keskustelua.
vain joka viides
jyväskylän yliopiston opiskelijoista kävi
antamassa äänensä edustajisto- vaaleissa.
www.sohwi.fi
sohwi’ s sTUDENT BURGERs!
beef, chicken & vegan 9,90€ kpl
oPisKELiJAKAhVi / -TEE
1€ kuppi
VAiN VoiMAssA oLEVALLA oPisKELiJAKoRTiLLA!
MYÖs MUiTA oPisKELiJATARJoUKsiA!
TsEKKAA UUDET NETTisiVUT:
Vaasankatu 21 JYVÄsKYLÄ
Ti-LA KLo 22-23
Pääkirjoitus
2
kansan ääni
Kartalla
Tule Tekemään kanssamme Jylkkäriä!
Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraa- vana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00-16.00.
Mitään aiempaa kokemusta em- me edellytä, vaan olemme paikal- la auttaaksemme mahdollisim- man monia luomaan itse kaupun-
kiin lehden, jota opiskelijat halu- avat tehdä ja lukea.
ke 25.11.
seuraava avusTaJapalaveri ilmoiTukseT
Valto Merta:
044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin loppuvuoden ilmestymispäivät:
14.12.
Jylkkärin ToimiTus
Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi
Päätoimittaja:
Jaakko Kinnunen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja:
Arimo Kerkelä toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362
Kuvaaja-graafikko:
Unto Luoto sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Unto Luoto Painos: 6000 kpl
Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola
www.botniaprint.fi ISSN 0356-7362
3
Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2015
”FysiiKKA OLi VAin Lähinnä LAsKeMisTA, KUn TAAs MUA Ois KiinnOsTAnUT POhTiA eriLAisiA AsiOiTA, KUTen PirU eTTä JUPiTer On isO!”
Ismo Leikola muisteli fysiikan opintojaan Jylkkärissä 8/2011
Universumi on niin iso paikka, ettei sen koosta ota mitään tolkkua.
Oman aurinkokuntamme voi kuitenkin hahmottaa, kun sitä vertaa Jyväskylän yliopistoon.
nepTunuksen kaasukehässä on ha- vaittu aurinkokuntamme suurin tuulen- nopeus 2000 kilometriä tunnissa (noin 560 m/s). Vertailun vuoksi Suomea al- kusyksystä riepotellut Valio-myrsky porhalsi Jyväskylässä ainakin 70 kilo- metrin tuntinopeudella (19 m/s).
JupiTerilla on enemmän kuita kuin Jy- väskylän yliopistolla rakennuksia. Yliopis- tolla on Jyväskylän kampuksilla toimintaa noin 40 rakennuksessa, kun taas Jupi- terilla tiedetään olevan ainakin 67 kuuta, mikä on aurinkokunnan ennätys.
nasan New Horizons -luotain saavutti (kääpiö)planeetta Plu- ton tämän vuoden heinäkuus- sa. Projektin kokonaisbudjet- ti on arviolta 700 miljoonaa dol- laria. Samalla summalla Jyväs- kylän yliopisto pyörisi noin kol- men vuoden ajan.
marsin Olympus Mons on aurinko- kuntamme planeettojen korkein vuori.
Noin 22-kilometrinen sammunut tuli- vuori on 150 kertaa korkeampi kuin Jy- väskylän yliopiston korkein kukkula, 146 metriin yltävä Ylistönmäki.
venuksen matka auringon ympäri kestää 224,7 päivää. Mikäli yliopisto- opiskelija opiskelisi yhtäjaksoises- ti yhden Venuksen kierron ajan, saisi hän kerättyä kandidaatin tutkintoon vaadittavat 180 opintopistettä ja 20 lisäpistettä päälle, kun yksi opinto- piste vastaa 27 tunnin opiskelua.
aurinkokunTamme pienimmän planeetan Merkuriuksen ympärys- mitta on 15 000 kilometriä. Toisin sanoen planeetan kehä on 6800 kertaa pidempi kuin 2,2 kilometrin taival Kortepohjan ylioppilaskylästä yliopiston kirjastolle.
TeKSTIT Ja grafIIKKa: arIMO KerKeLä (grafIIKKa eI OLe MITTaKaaVaSSa.)
Uutiset 4
Vaihto Suomessa ei
kiinnosta ruotsalaisia
opiSkelu. Ruotsi pitää pintansa suomalaisten vaihtoon lähtijöiden kestosuosikkina, mutta Suomi ei näytä läntisten naapureidemme silmissä yhtä hohdokkaalta.
teksti Hinni Hirvonen kuvitus Markku Mujunen
V
iimeisen viiden vuoden ai- kana Ruotsi on vuosittain mahtunut yliopiston vii- den suosituimman vaih- tokohteen joukkoon. Myös Saksa, Iso-Britannia ja Espanja kohoa- vat kärkisijoille.Viime vuonna Ruotsi sijoittui yliopis- ton opiskelijavaihtokohteista viiden- neksi suosituimmaksi, kun sinne suun- tasi 27 opiskelijaa.
Sen sijaan viimeksi Jyväskylässä opis-
keli ruotsalainen vaihto-oppilas vuon- na 2012. Kasvatustieteellisessä tiede- kunnassa on lisäksi ollut viime vuonna kirjoilla yksi vaihto-
opiskelija, joka kui- tenkin suoritti opin- tonsa Kokkolan yli- opistokeskus Chyde- niuksessa.
Vuonna 2014 Jyväs- kylässä koko tutkin- toaan suoritti yksi ja jatko-opintoja neljä ruotsalaista.
YkSi SYY ruotsalaisten vähäiselle kiin- nostukselle Suomea kohtaan lienee kieli.
”Suomalaiset hyötyvät työelämäs- sä ruotsin kielestä, mutta suomesta ei ole ruotsalaisille samanlaista hyötyä”, Laura Laamanen kansainvälisistä pal- veluista mainitsee.
Kasvatustieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden suunnitteli- ja Elisa Heimovaara epäilee erilaisen opiskelumallin se- littävän eroja. Esi- merkiksi Tukhol- man yliopistossa kurssit opiskellaan jopa viidentoista pisteen moduulei- na. Suomessa opis- kellaan pienempiä kokonaisuuksia, jol- loin suurempi kurs- simäärä voi kauhis- tuttaa tottumattomia.
Mitä SanoVat itse ruotsalaiset?
Göteborgin yliopistossa japania ja sukupuolentutkimusta opiskeleva Nora Jansson arvelee, että Suomi vai- kuttaa ruotsalaisten silmissä liian sa- manlaiselta.
”Esimerkiksi Helsinki on ilmastol- taan, arkkitehtuuriltaan ja kulttuu- riltaan kuin Tukholma. Menisin mie- luummin Tukholmaan, jonne pääsee nopeasti junalla.”
Göteborgin kansainvälisten opiske- lijoiden järjestössä aktiivisesti toimiva Jansson ei tunne ketään, joka olisi ollut vaihdossa Suomessa tai edes Pohjois- maissa. Jansson aikoo suorittaa maiste- rinopintonsa ulkomailla, eikä Suomi- kaan ole poissuljettu vaihtoehto.
”Kohdemaata tärkeämpi on itse oh- jelma”, Jansson huomauttaa.
Maria Sundin päätyi suorittamaan vaihto-opintojaan Helsinkiin Aalto-yli- opistoon tuttavan suosituksesta.
Teknologia-alalla pohjoismainen osaaminen on suuressa arvostuksessa, mikä houkuttelee Suomeen opiskeli- joita myös länsinaapurista. Moni Sun- dinin kurssikavereista suuntasi Norjaan
Vaihtokohdetta
Valitessa
suomea ei
Vain tule
ajatelleeksi.
5
Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2015
Jyväskylän yliopiston ylioppilas- kunnan edustajistovaalit päättyivät tänä vuonna Järjestöjen ääni -vaali- renkaan voittoon. Vaalien voittajaksi nousi Pörssi&Dumppi 11 paikalla (+2 viime vaaleista). Lisäksi Alvarin unio- ni sai seitsemän paikkaa ja Luonnon- tieteilijät kasvattivat edarimääräänsä viiteen paikkaan (+1).
Vaalien toinen suuri voittaja oli en- tisen Grönionin pohjalle perustettu JYYn vihreät opiskelijat kahdeksalla paikalla (+5). Muilla poliittisilla ryh- millä meni sen sijaan heikommin.
Jyväskylän yliopiston vihreän va- semmisto sai läpi kuusi ehdokasta (-1). Sekä kokoomus- että keskusta- opiskelijat menettivät kaksi paikkaa, mutta jatkavat edustajistossa kumpi- kin kahden edustajan voimin.
Pahiten takkiinsa ottivat JYYn de- mariopiskelijat, jotka putosivat edus- tajistosta kokonaan (-3). Myös uutena
ryhmänä mukaan pyrkineet Jyväsky- län akateemiset perussuomalaiset jäi- vät ilman edustajaa.
Jyyn tiedottajan Oskari Rantalan mukaan vaaleissa nähtiin yllättäviä tuloksia.
”Erityisesti demariopiskelijoiden putoaminen edustajistosta oli kyllä sellainen muutos, että en osannut sitä odottaa”, Rantala kommentoi tulosta vaalivalvojaisissa.
Edustajistovaalien äänestyspro- sentti jäi tänä vuonna 20,39 prosent- tiin, mikä on hieman vähemmän kuin viime vaaleissa. Samalla se on koko maan alhaisin äänestysprosentti.
Äänestysprosenttin todennäköisesti vaikutti se, ettei Jyväskylässä ole vie- lä saatu käyttöön sähköistä äänesystä.
Sähköinen äänestys pyritään saamaan mukaan ensi vaaleihin.
Arimo Kerkelä
Järjestöryhmät veivät voiton hiljaisissa edarivaaleissa
Pörssi&Dumppi tuuletti voittoaan vaalivalvojaisissa Rentukassa 4. marraskuuta.
yliopistoväki kamppailee korkea- kouluja kurmottavia hallituksen kou- lutusleikkauksia vastaan.
Suomen ylioppilaskuntien liit- to SYL, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Opetusalan ammatijärjes- tö OAJ, Tieteentekijöiden liitto, Pro- fesssoriliitto ja Yliopistojen ja tutki- musalan henkilöstöliitto YHL vaati- vat yhteisessä vetoomuksessaan sa- tojen miljoonien eurojen koulutus-
leikkausten perumista. Vetoomusta jaetaan sosiaalisessa mediassa hash- tagilla #yliopistovetoomus.
Leikkauksiin on pyritty vaikutta- maan myös somejakoja kovemmin keinoin. Yhteisessä julkilausumas- sa yli 350 yliopistotyöntekijää esittää poliittista lakkoa, mikäli leikkauksia ei kumota. Lausumassa on mukana 36 Jyväskylän yliopiston työntekijää.
Arimo Kerkelä
yhteiskuntatieteelliset kor- keakoulutetut ry on myöntänyt Vuo- den yhteiskuntatieteellinen pro gra- du -palkinnon Jyväskylän yliopistos- sa opiskelevalle Erno Mähöselle.
Mähösen yhteiskuntapolitiikan ja taloustieteen tutkielma Labour Mar- ket Reforms, Institutions, and the Quality of Employment – Should we all follow German Hartz model in
reforming labour markets? valittiin voittajaksi kymmenen ehdokkaan joukosta. Valinta julkistettiin Yhteis- kuntatieteilijäpäivillä Helsingissä 13.
marraskuuta.
Vuoden yhteiskuntatieteellinen pro gradu -palkinto on suuruudel- taan 1500 euroa. Palkinto jaettiin tä- nä vuonna ensimmäistä kertaa.
Arimo Kerkelä
leikkauksiin vastataan hashtagilla ja lakkouhalla
Jyväskyläläisopiskelijan pro gradu -työ palkittiin
Jaakko kinnunen
SuomalaiSet hyötyvät työelämäSSä
RuotSin kieleStä,
mutta SuomeSta
ei ole RuotSalaiSille
SamanlaiSta hyötyä.
tilastoJa
z
zRuotsalaisiazvaihto-opiskelijoitazSuo- menzkorkeakouluissazv.z2014z:z85
z
zSuomalaisiazvaihto-opiskelijoitazzRuot- sinzkorkeakouluissazv.z2014:z531
z
zJyväskylästäz(jyu)zlähteneitäzvaihto- opiskelijoitazRuotsissazv.z2014:z27
z
zRuotsalaisiazvaihto-opiskelijoitazJyväs- kylässäzv.z2014:z1z(Kokkola)zz
z
zSuomalaisetztutkinto-opiskelijatzRuot- sissaz2014/2015:z1539
z
zRuotsalaisetztutkinto-opiskelijatzSuo- messaz2014:z461
z
zRuotsalaisetztutkinto-opiskelijatzJyväs- kylässä:z5
LÄhde: cimo, JyvÄskyLÄn yLiopisto
ja Tanskaan.
”Suomalainen opetus on mieletön- tä! Haluaisin jatkaa opiskelujani tääl- lä vaihdon jälkeenkin”, Sundin ylistää.
Lisäksi kiitosta saa riehakas opiskelija- elämä.
Vaikka teknologia-alalla suomalaista osaamista arvostetaan, myöntää Sun- din, ettei Suomi muuten kohteena hou- kuttele kaikkia ruotsalaisia.
”Vaihtokohdetta valitessa Suomea ei vain tule ajatelleeksi”, Sundin selittää.
Toiseksi tekijäksi hän nimeää hanka- lan kielen.
Sundinin kotiyliopisto ei markkinoi- nut erikseen mitään yliopistoa tai oh- jelmaa, vaan kaikki tieto oli etsittävä itse. Toisaalta yliopisto järjesti haluk- kaille Inspiration evening –tilaisuu- den, jossa vaihdosta palanneet kertoi- vat kokemuksistaan. Ruotsiin palattu- aan myös Sundin aikoo suositella Suo- mea ystävilleen.
Myös laaManen peräänkuuluttaa vaihdosta palanneiden palautteen tär- keyttä.
”Yleensä innostus lähtee, kun joku kertoo, kuinka hieno kokemus vaihto on ollut.”
Kansainvälisissä palveluissa ruotsa- laisten ja muiden pohjoismaalaisten vähäistä kiinnostusta Jyväskylää koh- taan on pohdittu yhdessä kansainvä- listen koordinaattoreiden kanssa. Myös Heimovaara kertoo, että hänen pohjois-
maiset kollegansa lähettäisivät mielel- lään enemmän opiskelijoita Suomeen.
Kohdeyliopistoihin on lähetetty esit- teitä, joissa kerrotaan esimerkiksi laajas- ta myös englanninkielisestä opiskelutar- jonnasta, toimivasta opiskelijapalvelusta ja mukavasta opiskelijakaupungista.
”Emme kuitenkaan voi vaikuttaa lähtevän yliopiston markkinointiin”, Laamanen toteaa.
Toisaalta esimerkiksi Tanskasta tuli viime vuonna enemmän hakijoita.
nordplus- Ja Nordlys-ohjelmat toi- mivat verkostoina, jolloin korkeakou- lut sitoutuvat vastaanottamaan vaih- to-oppilaita samanlaisella innolla huo- limatta siitä, lähteekö heiltä saapujan yliopistoon opiskelijaa. Sen sijaan Eras- mus –ohjelmassa laitokset solmivat so- pimuksensa keskenään. Viestintätietei- den laitoksen kansainvälisten asioiden yhdyshenkilö Sari Mäkikangas kertoo yhdestä ruotsalaisesta yliopistosta, jo- ka oli purkanut Erasmus-sopimuksen viestintätieteiden laitoksen kanssa, kun Ruotsista lähtijöitä ei tullut.
”Toisaalta he sanoivat, että opis- kelijavaihtoa voidaan edelleen tehdä Nordplus-verkoston puitteissa”, Mäki- kangas selventää.
Kaikki kolme haastateltavaa vakuut- tavat, että yhteistyö ruotsalaisten yli- opistojen kanssa jatkuu, vaikka kan- sankodin kasvattien kiinnostus Suo- mea kohtaan pysyisi vähäisenä.
Opiskelu maailmalla 6
K
ello on 3.38. Hongkong Baptist Universityn käytä- viltä kuuluu rajua räkätys- tä, huutoa ja penkkien ko- linaa.”Asuntoloiden eri kerrosten olohuo- neet ovat kuin pubeja. Siitä johtuu me- lu”, neljännen eli viimeisen vuoden journalistiikan opiskelija Nathaniel Suen toteaa.
Vain sillä erotuksella, että näissä pu- beissa alkoholia ei saa nauttia. Olohuo- neisiin kokoonnutaankin pääasiassa katsomaan televisiota, pelaamaan kort- ti- tai lautapelejä ja soittamaan esimer- kiksi kitaraa. Arkiöinäkin hongkongi- laiset voivat villiintyä riehumaan aa- muviiteen saakka.
”Olen tyytyväinen, että majoitun nyt yliopiston asuntolassa. Se on hyvin tär- keä ja erottamaton osa yliopistoelämää täällä”, Suen hehkuttaa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole aina ol- leet yhtä onnellisia asuntolaelämästä.
Nyt myös viimeistä vuottaan ranskaan suuntautuneita eurooppatieteitä opis-
kelevan Kei Ka-hei Cheungin mukaan yksityisyyden puute oli yksi huonoim- mista puolista asuntolaelämässä.
”Pahimmillaan yhdessä pienessä huoneessa asui kolme ihmistä kerros- sängyissä. Myös melu häiritsi. Seinät eivät ole kovin paksuja”, toisena opis- keluvuotenaan asuntolaan majoittunut Cheung listaa.
Tiukat säännöt ja tarkka valvonta kaihersivat samalla Cheungia.
”Joka päivä pitää kävellä kääntöport- tien läpi ja vilauttaa opiskelijakorttia lu- kijaan. Asuntolassa käsitellään myös ai- kuisia kuin esikoululaisina tai ekaluok- kalaisina. Säännöt rajoittavat paljon va- pauksia”, Cheung lataa.
Silti hän pääsääntöisesti nautti asun- tolaelämästään. Cheung olisi halu- kas muuttamaan takaisin kampuksen asuntolaan, jos jonotuslistalta paik- ka uudelleen aukeaisi. Toinen suosittu vaihtoehto on vanhempien luona asu- minen, sillä pieni yksiö kauempana keskustasta maksaa keskimäärin peräti noin 1400 euroa kuukaudessa.
”Baptist Universityssa jokaiselle opis- kelijalle taataan vähintään yksi luku- vuosi majoittua asuntolassa. Minulla pisteet riittivät paikkaan vasta viimei- senä vuonna, koska perheeni asuu niin lähellä kampusta”, Suen puolestaan taustoittaa järjestelmää.
Yhteen vuoteen asuntolaelämä saat- taa usein jäädäkin kovan kilpailun ta- kia. Vuonna 2012 koulujärjestelmään tehty muutos edesauttoi kamppailua.
Korkeakoulujen kandidaattitutkinto- ohjelmiin lisättiin vuosi. Samalla toi- sen asteen koulutuksesta pudotettiin yksi vuosi pois.
Näin ollen esimerkiksi Baptist Un- versityn kandidaatin tutkintoa suorit- tavien opiskelijoiden määrä kasvoi rei- luun yhdeksään tuhanteen, kun asun- toloissa majoitus riittää vain noin 1800 alempaa korkeakoulututkintoa suorit- tavalle.
”Kampusalue on pieni, eikä ole oi- kein mahdollisuutta rakentaa uutta.
Opiskelijamäärän kasvuun ei ollut va- rauduttu”, Cheung avaa.
HongKong.
Asuntolaelämä
kampuksen kyljessä on hongkongilaiselle tärkeä palanen opiskelijavuosia.
Viime vuosina opiskelijat ovat heränneet myös politiikkaan.
”Se on kuin pubi”
teksti Roope Visuri kuvat Wikimedia Commons & Roope Visuri Hongkong on säilyttänyt
suuren autonomian Kii- nan alaisuudessa.
Kolumni 7
Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2015
teksti Roope Visuri kuvat Wikimedia Commons & Roope Visuri
OpiskelijOiden mielestä vakavam- piakin ongelmia on koettu viimeisten vuosien aikana. Pelko demokratian ka- ventumisesta sai nuoret kaduille vuo- si sitten syksyllä. Tuhansien ihmisten joukko valtasi Hongkongin tärkeimmät liikenneväylät 79 päiväksi peräkkäin.
Silti demokratiamieliset kansan- edustajat kaatoivat tekeillä olleen uu- den vaalilain viime kesäkuussa. Lain mukaan hongkongilaiset olisivat saa- neet yleisen äänioikeuden hallintojoh- tajan vaaleihin, mutta Kiinan kommu- nistijohtoon nojaava komitea olisi saa- nut valita ehdokkaat. Demokratiamie- liset katsoivat, että tähän ehtoon suos- tumalla mahdollisuus suurempaan kansanvaltaan katoaisi.
”Emme menneet taaksepäin, mutta emme myöskään eteenpäin. Pysyim- me paikallaan”, ahkerasti megafoniin iskulauseita viime syksynä huudellut ja useamman yön kadulla viettänyt Su- en muotoili.
Suen arvioi, että noin 70 prosenttia Baptist Universityn opiskelijoista osallis- tui ainakin yhtenä päivänä katujen val- taamiseen. Vaikka aihe ei ole enää nyt niin tulikuuma kuin vuosi sitten, niin journalistiikan opiskelijan mielestä vai- kutukset näkyvät yliopistolla.
”Ennen ajateltiin politiikan olevan
O n ihmisiä, jotka tekevät jotain ahkeras- ti ja mielellään, vaikka eivät saisi siitä ra- haa (ks. harrastus). Toisaalta on ihmisiä, jotka tekevät jotain, vaikka ovat jo saaneet niin paljon rahaa, että heidän ei tarvitsisi enää tehdä sitä (ks. Teemu Selänne). Näi- tä molempia yhdistää niin sanottu rakkaus lajiin (ks. Teemu Selänne). Mikäli teitä, rakkaat opiskeli- jat, kiinnostaa tulevaisuudessa tutkijan ura, on syytä miet- tiä jo nyt, kumpaan edellä mainituista ryhmistä kuulutte.
Tiedettä nimittäin tehdään mitä suurimassa määrin rak- kaudesta lajiin.
Väitöskirjatyön voi rahoittaa joko apurahalla, lottovoi- tolla tai lottovoittoon todennäköisyyksien puolesta rinnas- tettavalla tutkijakoulupaikalla, jolloin tohtorikoulutetta- va voi saada ihka oikean työsuhteen, jolloin pääsee työter- veyshuollon lisäksi pikkujouluihin.
Taloussanomien (14.10.2015) 20 huonoiten palkatun ammatin listalla ei jostain syystä ole otettu mukaan jatko- opiskelijoita. Mikäli olisi, sijoittuisi apurahalla väitöskir- jaa kirjoittava suoraan sijalle yksi n. 1600e/kk bruttotuloil- laan. Työsuhteessa oleva tohtorikoulutettava pääsee sen- tään noin listan puoliväliin yhdessä mm. torikauppiaiden, koulunkäyntiavustajien ja tarjoilijoiden kanssa. Seminolo- git menevät palkassa heittämällä ohi.
YliOpistOjen rahOitusta
leikataan rajusti tulevina vuo- sina, ja säästöt otettaneen määräaikaisista työntekijöis- tä, koska vakituisia työntekijöitä (professorit, jotkut har- vat opettajat) ei voi irtisanoa niin helposti. Tämä tarkoittaa tohtorikoulupaikkojen ja post doc –rahoituksen vähentä- mistä, eli lottovoiton todennäköisyys alkaa olla suurempi kuin tutkijana itsensä elättämisen.
Tieteen laadusta huolta kantavat toivovat toki, että tut- kijoiksi valikoituisi niitä kaivattuja huippulahjakkuuksia.
Nyt tohtorikoulutettaviksi valikoituvat ne, joiden osaami- nen ei ole työmarkkinoiden näkökulmasta tarpeeksi hip, tai ne, joiden osaaminen on
työmarkkinoiden näkökul- masta niin hip, että hakijoi- ta on jokaiseen avoimeen työ- paikkaan ne 99(9) muutakin.
Väitöskirjan kirjoittaminen on maisterille kuin lukio all over again: saa aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä, ja työ- elämään tottumattomalle ton- ni kuussa käteen tuntuu opin- totuen jälkeen huikealta.
mikäli YliOpistO
ei pysty tar- joamaan järkevää tulevaisuut- ta ja urapolkua nuorille tutki- joille, tullee tutkimustyöstä lähi- vuosina vain mukava harrastus muutamille (ks. pappa betalar).
Itse olen väitöskirjan valmistu- misen jälkeen ajatellut hakea lähihoitajakouluun. Ja lotota joka lauantai.
Eva Kottonen Journalistiikan opiskeli-
ja Nathaniel Suen muutti viimeisenä opiskeluvuo- tenaan asuntolaan.
Kei Ka-hei Cheung arvi- oi, että ainakin hänen ka- veripiirissään politiikasta puhuminen sosiaalises- sa mediassa on lisään- tynyt.
Rakkaudesta lajiin
jotain likaista, mistä ei haluta puhua.
Nyt ymmärretään, että politiikka vai- kuttaa kaikkeen.”
Viime vuonna Ranskasta käsin Hongkongin mullistavia tapahtumia seurannut Cheung on kokenut vastaa- vaa palattuaan kotipaikkakunnalleen.
”Ainakin kaverini puhuvat politii- kasta sosiaalisessa mediassa paljon ak- tiivisemmin. Itsekin olen syventynyt tarkemmin Hongkongin politiikkaan.
Tiedän poliittisen tilanteen kokonais- kuvan paljon tarkemmin nyt.”
Kumpikin pitää viime syksyn mie- lenosoituksia yhtenä eniten reaktio- ta herättäneistä tapahtumista Hong- kongissa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
”Ymmärrämme nyt, että demokratia on jotain arvostettavaa”, Suen tiivistää.
eNNeN aJateltiiN politiiKaN olevaN
JotaiN liKaiSta, miStä ei haluta
puhua. tiedettä
NimittäiN tehdääN mitä SuurimmaSSa
määriN raKKaudeSta
laJiiN.
8 Pakina In English 8
text Arimo Kerkelä translation Minna Tiainen
Maggots for gastronomists
Insects. If the planned changes in legislation take place, insect dishes can soon be purchased in the stores.
Because the lightweight maggots bounce off easily from the sizzling frying pan, a lid is recommended for cooking.
F
ifth year speech communication major Johanna Puolitaival has eaten and grown mealworms for a couple of years. This year she also started her own Kitiinikokki-blog, where she spreads information about eating insects to others.Advocates of insect eating consider insects a good and high-protein alternative to, for instance, meat.
Growing insects is significantly more ecological and ethical than for example producing beef.
”In order to take pressure off of intensive animal farming, we have to find other sources of protein. This would be a terribly easy alternative for that, competitive with soy in both price and ecological value. From this, it is also easier to get really delicious, even meaty food”, Puolitaival explains.
Puolitaival endorses insect eating also for culinary reasons. If insect eating were to become more common in western countries, it would open up completely new possibilities for the food culture.
”I think it is absolutely great if we can really bring a new type of ingredient to the western diet”, Puolitaival says.
At the moment, legislation limits bug- munching. Selling and serving insects for food is forbidden in the European Union. The situation might change fast, though.
Puolitaival explains that the EU is dismantling legislation that restricts using insects in human nutrition.
Insect foods could, at the fastest, be brought to supermarket shelves already early next year.
”There are several firms in Finland which are just waiting for the legislation to change.”
Although ready-made insect dishes are not available in the stores, insects are easy to grow at home. Puolitaival herself grows mealworms, the maggots of which are sold in pet stores as food for animals.
”Growing is not expensive. The purchase price is high in the sense that if you eat insects, at least as a student you almost have to grow them yourself.
At its cheapest, a half a kilo batch can be bought for 25 euros”, Puolitaival says.
After the first mealworm maggots have been obtained, growing them is very easy according to Puolitaival. She has two boxes the size of shoeboxes, one of which contains the beetles and the other the maggots that can be eaten. The pupas that will later turn into beetles have their own, smaller boxes.
There is oatmeal and wheat flour in the bottom of the boxes. In addition, the insects eat for instance carrots, apples and salad. The boxes also contain pieces of egg carton for the insects to hide in.
”The upkeep is practically free”, Puolitaival says.
But whAt about the most important part, taste? Johanna Puolitaival fries us mealworm maggots. To avoid covering the taste of the maggots, they are fried crispy in oil and seasoned only mildly with chili paste and salt.
We pick the first maggots a bit cautiously from the plate.
”Surprisingly mild, this is a bit like eating popcorn”, our photographer Unto Luoto gives his approving judgements.
Surprisingly, the taste is really good, and so the rest of the maggots disappear quickly from the plate. I could definitely imagine buying these from the store.
T ervetuloa tänne Lapualle Kokoomusten Nuorten Liiton vuoden 2017 liittokokouk- seen! Minä olen uusi puheenjohtajanne
Brunhilde von Gutenberg-Wahlroos. En-nen kuin siirrymme Suomen julkisen sek- torin lakkauttamista koskevaan keskuste- luun, on aika nousta seisomaan ja laulaa järjestömme uusi tunnuslaulu.
Noniin, nyt kaikki laulaa mukana!
Kokoomusuoriso valmis on taistelemaan puolesta luokkansa verovapauden.
Piinat ei peljätä, ei vankilat kun laulunsa ilmoille raikuvat.
Siks` kunnes valta on markkinoilla ja päivä koittaa gryndereille
pääoman uljaat nuoret, luo yksityiskoulujemme jo käykää taiston tuoksinaan!
Pelvotta aina päin SAK:ta käy kulku nuorten armeijan.
Ei askel horju, ei Ayn Rand säiky, vaan into hehkuu otsallaan.
Taistelohon, taistelohon, käy kulku nuorten armeijan.
Ei askel horju, ei Ayn Rand säiky, vaan into hehkuu otsallaan.
Pelvotta aina päin verotusta käy kulku nuorten armeijan.
Ei libertarismi horju, ei silmä säiky, vaan into hehkuu otsallaan.
Taistelohon, taistelohon, käy kulku nuorten armeijan.
Ei libertarismi horju, ei silmä säiky, vaan into hehkuu otsallaan.
Demarit eessämme kauhistelee, kumous kun mielessä kummittelee.
Valtansa horjuu, kun astumme me, Friedrich Hayekia siteeraamme.
Uus` yhteiskunta, porvariston valta, ja koko maailma vapaiden pääomaliikkeiden
on ihanteemme, ja sydänvereen, sen puolesta me kamppaillaan.
Brunhilde von Gutenberg-Wahlroos
Kokoomusnuorison marssi
Unto LUoto
Hylätyillä raiteilla
teksti Arttu Seppänen kuvat Unto Luoto
Junaliikenne. Rataosuus Jyväskylä-Seinäjoki uhkaa tulla tiensä päähän maaliskuussa 2016.
Jäähyväismatkalla läpi muuttotappiokuntien löytyi
muun muassa hylätty villin lännen kylä.
Kello 10.14 Jyväskylän rautatieaseman laitu- rilla neljä villakangastakkeihin pukeutunut- ta, isoin matkalaukuin varustautunutta kes- ki-ikäistä miestä ottaa itsestään itselaukaisul- la kuvan (tai siis selfien). Yksi varusmies sei- soskelee levottoman näköisenä vilkuillen ym- pärilleen. Harmaa taivas sylkee vettä.
Mikä mahtava päivä lähteä Pohjanmaalle!
Paria minuuttia myöhemmin saapuu pieni junantynkä, hädin tuskin raitiovaunun kokoi- nen. Tämäkö se on?
Astun sisään ja valitsen paikan vaunun etu- osasta, kuljettajan takaa. Alan puhutella käytä- vän toisella puolella istuvaa Asmoksi esittäyty- vää nuorta miestä. Hän ottaa kuulokkeet kor- viltaan. Asmo on nähnyt Jyväskylä-Seinäjoki rataosuuden rappion
pala palalta.
”Tämä lyheni noin vuosi sitten vanhas- ta taajamajunasta täl- laiseksi pikkujunak- si. Konduktööriäkään täällä ei ole ollut vuo- teen”, Asmo tietää.
Junankuljettaja - ja
samalla junan ainoa henkilökunnan jäsen - kuuluttaa junan toisessa päässä olevan lip- puautomaatin maksupäätteen rikkoutuneen eli vain käteinen käy. Samalla juna nytkähtää liikkeelle. Kuulutuksen perään VR:n äänitäh- ti Reidar Wasenius muistuttaa omalla kuu- lutuksellaan, että liputtomat joutuvat maksa-
maan myös tarkastusmaksun lipuntarkastuk- sen sattuessa.
”En mä ole ikinä ketään tarkastajaa nähnyt”, Asmo sanoo.
Juolahtaa mieleen, että mikäli tämä pitää paikkansa, voi rataosuuden matkustajamää- rissä olla tilastoharha. Moni voi jättää lippunsa ostamatta tietäen, ettei lippua kuitenkaan tar- kasteta.
Urheilulliseen Halti-asuun sonnustautu- nut Asmo kulkee Seinäjoelle menevällä junal- la useamman kerran vuodessa. Hänelle vuo- ron loppuminen on kuitenkin yhdentekevää.
Tampereen kauttakin pääsee, ja hän ymmär- tää myös VR:n tilanteen.
”Eihän tässä junassa ole ikinä juuri ketään, paitsi viikonloppuisin juna on usein täyn- nä.”
Tällä hetkellä ju- nassa on alle kym- menen matkusta- jaa. Täynnä olevaan junaankaan ei tosin montaa kymmentä mahdu.
Kello 10.56 juna pysähtyy ensimmäisen ker- ran - Petäjävedelle. Kyytiin nousee yksi van- hempi rouva. Kunnan nettisivuilla lukee: “Ra- kenna tulevaisuutesi Petäjävedelle!” Netti- sivuilla mainostetaan Petäjäveden valttikort- tina olevan isot, väljät sekä edulliset tontit.
Junaa vastapäätä nököttävä, suurikokoinen harmaanvihreä puinen asemarakennus piha- tontteineen mitä ilmeisimmin on juuri tällai- nen. Se näyttää hyvin hoidetulta ja siirtyneen alkuperäisestä funktiosta eteenpäin uuden omistajan käyttöön. Yritän etsiä vihjeitä siitä, missä käytössä rakennus nykyään on. Yhdessä ikkunassa on lasten tekemiä töitä, pihalla on leikkimökki. Asmo katkaisee ajatukseni.
”Valtio on myynyt näitä vanhoja asemara- kennuksia, mutta käsittääkseni Haapamä- en asema on edelleen tyhjillään”, Asmo huo- mauttaa käytävän toiselta puolelta kehuen Haapamäen asemarakennusta oikein isoko- koiseksi.
Ennen Haapamäkeä meidän on tyydyttävä kuitenkin Keuruun asemarakennukseen, jon- ka eteen juna saapuu useita minuutteja etu- ajassa, noin 11.18. Ihmettelemme tilannetta kuvaajan kanssa ääneen.
”Tämä juna on aina etuajassa”, Asmo töräyt- tää.
Keuruun vaaleansininen asemarakennus on selvästi asuinkäytössä. Pihamaalla pensasai- dan takana mies sinisessä takissa vaihtaa au- toonsa talvirenkaita. Vilkaisen Keuruun netti- sivuja. Harva mies saa kotitalonsa kunnan net- tisivujen parhaalle paikalle.
Katsellessani taloa en voi välttyä ajatukselta, etteikö jättimäinen kello ja paikkakunnan ni- mi valtavin kirjaimin ulkoseinässä olisi mes- sevä lisä taloon kuin taloon. Vielä maaliskuu- hun asti tuonkin talon asukkaalla olisi mah-
konduktööriäkään täällä ei ole ollut
vuoteen.
Höyryvetureiden ja rautateiden kehdoksi kutsutulta Haapamäeltä uhkaavat junat kadota.
keuruun asemarakennus on asuttuna.
omakotitalo uhattuna olevan radan varrella.
Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2015
dollisuus hypätä mikä päivä tahansa etupihal- taan impulsiiviselle matkalle Pohjanmaan sy- dämeen tai Jyväskylään kuuntelemaan Harjun iltasoittoa. Pian Keuruunkin asema liittyy lu- kuisten puisten asemarakennusten joukkoon, jotka ovat jääneet radanvarteen vaille pysäh- dystä. Tilalle ovat nousseet modernit matka- keskukset. Mielessäni alkaa pyöriä kuva Jyväs- kylän matkakeskuksen aulassa olevasta vitrii- nistä. Vitriinissä oleva ilves on kuin suoraan
”Paskasti täytetyt eläimet” -facebook-ryhmäs- tä, tervehtien ohikulkijoita häiriintyneellä ole- muksellaan: ”Tervetuloa Jyväskylään!”
Kello 11.32 tuttu merkkiääni saa kehon jo ki- helmöimään jännityksestä. Millainen asema- rakennus onkaan luvassa seuraavaksi? Saa- vumme jo Asmon aiemmin mainitsemalle Haapamäen asemalle. Tuijotamme junan ik- kunasta ulos Petäjävedellä kyytiin nousseen mummon kanssa. Hiljalleen näkökenttäämme koko komeudessaan ilmestyy hillitön määrä puutavaraa lastattuna tavaravaunuihin. Mum- mo on lukenut rataosuuden lakkautuspäätök- sestä paikallislehdistä. Asmon lailla mummo- kin ymmärtää lakkautuksen, vaikka se myös vähän harmittaakin. Häntä askarruttaa kui- tenkin eräs toinen asia enemmän.
”Minnehän päin nuo kaikki puut ovat mat- kalla. Pohjanmaalle varmasti, mutta minne sinne”, mummo miettii.
Haapamäen slogan on nettisivujen mukaan:
”Höyryvetureiden ja rautateiden kehto”. Kai- ken järjen mukaan slogan mennee piakkoin vaihtoon. Tai no, toki raiteet jäävät edelleen paikoilleen.
Haapamäen asemaraken- nus on nopeasti tarkasteltu- na edellisiä noin kolme ker- taa suurempi. Pihalla on kol- me ruostunutta traktoria ja kolme muovisen näköis- tä moottorikelkkaa. Pysäh- dys kestää kuusi minuuttia.
Kyytiin nousee omistajansa kanssa Kaisla, 9 kuukauden ikäinen englannincockerspa- nieli. Saisikohan vielä jotain muuta kolmen kertotauluun sopivaa?
Huomaan, että olen muo- dostanut tiiviin siteen pie- neen junanpätkäämme. Vain siksi, koska se on kaikessa sympaattisuudessaan bussin kokoinen ja tuntuu kuin oli- simme kaikkien matkustajien kanssa yhdessä luokkaretkel-
lä. Koolla on väliä, sillä monta vaunua käsittä- vä peruspendolino on vain hengetön, paikas- ta A paikkaan B vievä kulkuväline. Tälle pät- källe en voisi olla vihainen, vaikka se olisi vä- hän myöhässä - kaiken lisäksi se on koko ajan etuajassa!
Kello 11.55 saavumme Pihlajaveden asemal- le. Syöksyn saman tien laiturille tutkailemaan ympäristöä, sillä pysähdys kestää jopa viisi mi- nuuttia. Kajaanista Alavudelle matkalla oleva
varusmies sytyttää tupakan ja suuntaa katseensa kohti met- sää. Proosallinen hetki on kuin suoraan Aki Kaurismäen elo- kuvasta ja haluaisin ottaa hä- nestä kuvan, mutta hän ei ha- lua kuvaansa lehteen. Varus- miestä vuoron lakkautus har- mittaa enemmän, sillä hänen matkustamisensa Alavudel- le mutkistuu entisestään. Hän sytyttää toisen tupakan.
Katselemme keski-ikäi- sen kanssamatkustajan kans- sa Pihlajaveden asemaraken- nusta. Seisomme sen verran lä- hekkäin, että mies päättää rik- koa hiljaisuuden välillämme.
”Onhan tuo aika surullisen näköinen”, hän sanoo katsoes- samme julkisivultaan jo hive- nen rapautunutta, kellertävää asemarakennusta.
Kysyn, onko mies kenties matkustanut tällä junalla aiemminkin.
”En, tää on ihan eka kerta”, hän hymyilee ja vaikuttaa olevan neitsytmatkastaan yhtä on- nellinen kuin minäkin.
Hankasalmelaisen Aseman koulun kuudesluokkalaisten kuvataiteen tunnilla oli levoton meno.
Osa asemarakennuksista oli paremmassa kunnossa kuin toiset.
Ähtärin eläinpuiston vierestä löytyy Santerin Seikkalupuiston jäänteet.
Tapasimme junamatkalla Kaisla- koiran.
Tekisi mieli hihkaista, että tämä on minulle- kin se eka kerta.
Kello 12.23, Eläinpuisto - Zoo. Ähtärin eläin- puisto on saanut oman juna-asemansa, mutta esimerkiksi Petäjäveden Wanhan witosen me- lontareitti ei kelpaa vastaavanlaiseksi instituu- tioksi. Ikkunasta näkyy erikoinen näky: kuin vanhoja teatterilavasteita olisi heitetty jättö- maalle. Pitkästä aikaa Asmon aivot saavat är- sykkeen.
”Siinä oli ennen villin lännen puisto”, hän hihkaisee.
Suomenakin tunnettu Santerin Seikkailumaa ei ole toiminut enää vuosiin.
Seikkailumaan nettisivut vastaavat tyhjentävästi ky- symykseen, mitä tapah- tui: “Kuten muissa vastaa- vissa paikoissa, ei Seikkai- lumaassakaan ole tavalli- sia huvipuistolaitteita. Sen sijaan siellä on runsaasti kohteita, joissa riittää näh-
tävää ja tekemistä. Muista puuhapuistoista poiketen Ähtärissä ei ole juurikaan ajopelejä, mutta sitäkin enemmän katseltavaa. Useat koh- teista soveltuisivat jopa oppitunnin pitoon, sillä niissä annetaan kyseisestä kohteesta runsaasti tietoa. Näitä ovat mm. karttahuone, metsätalo, eduskuntatalo sekä pienikokoiset vesi- ja ydin- voimalat.”
12.30, ÄhtÄri. Asmo nousee junasta pois ja toi- vottaa meille hyvää loppumatkaa virnistyksen kera. Kunnioitan Asmoa. Kun häiritsin häntä ensimmäisen kerran, hänellä oli luurit korvil- la. Hän otti ne pois, kun aloimme jutella, mut- tei laittanut niitä pitkään aikaan takaisin, vaik- kemme sanoneetkaan mitään. Hän oli ikään kuin valmiudessa. Jossain vaiheessa hän lait- toi luurit takaisin korville, mutta vain sellai- selle äänenvoimakkuudelle, ettei hän jäisi pait- si keskustelusta. Huomautuksia hän teki tar- peen vaatiessa. Kysyn kuvaajalta, tuliko hän ot- taneeksi Asmosta yhtään kuvaa.
Osa tästä matkasta lähti Asmon mukana.
Kello 12.46, tuuri. Harmaa syyspäivä ei an- na armoa Vesa Keskisen tarunhohtoiselle kylä- kaupalle - se on vielä surullisemman näköinen kuin kuvittelin. Junan ikkunasta näkee koko rakennuksen sivusta katsottuna ja se paljas- taa, kuinka kyläkaupan koristeltu julkisivu on kuin valtavaan teollisuushalliin liimattu pah- viläpyskä. Junasta poistuneet äiti ja poika ot- tavat kuvia parkkipaikalla ja tuntuu kuin tosi- tv, meemit ja kapitalismi löisivät kaikki minua turpaan yhtä aikaa.
Pari kilometriä aiemmin vilahtanut Tuu- rin vanha asema on korvautunut tällä pysä- killä. Punainen vanha ase- marakennus on esteettises- ti hienompi, mutta ajanku- vana nykyinen Tuurin ase- ma on luonnollisesti osu- vampi. Niin surkuhupaisaa kuin se onkin, nykyisin Ala- vuteen kuuluva Tuurin kylä on suomalaisten kollektii- visessa muistissa yhtä kuin Tuurin kyläkauppa.
Lannistuisin täysin, el- lei seuraavana olisi Seinäjoki. Sielläkin on Al- var Aallon suunnittelema kirjasto. Vähän kuin kotona olisi.
Kello 19.34 käynnistyvä paluumatka on huo- mattavasti hiljaisempi. Ikkunasta katsominen on turhaa. Likaisista ikkunoista ei näe pimeään iltaan yhtään mitään - paitsi omien kasvojen heijastuksen, mitä en ole ikävöinyt. Ainoa va- lonlähde on ohilentäviltä tulikärpäsiltä näyttä- vät valotolpat ja radan varressa sijaitsevien talo- jen valot. Koristevaloista päätellen joulunvietto on jo alkanut radanvarren puutaloissa.
Istun jälleen kuljettajan kopin takana oleval- la istuimella ja kuuntelen kopista kantautuvaa vaimeaa suomenkielistä musiikkia yrittäen saada selvää kappaleesta. Se on Tiktakin epä- onnistunut yritys pitää otteessaan jo myöhäis- tä teini-ikää kohti kasvavia fanejaan gootti- maisella ja tummanpuhuvalla singellään San- karitar (vuodelta 2005). Googletan sanat ja ne jotenkin summaavat hyvin kuluneen päivän kokemukset tämän junanpätkän kyydissä.
Mä näen tyhjän taistelukentän Oon ihan yksin sodassa siellä Ja vihaan tyyntä myrskyn edellä Kun tapahtuu on helpompi hengittää Kappaleen jälkeen kopista ei enää kuulu mi- tään. Kun katselen ympärilleni vanhoja, tyhjiä junan penkkejä, kuunnellen junan liikettä, tun- tuu kuin olisin scifielokuvassa - ja tämä mat- ka symboloi siirtymistäni pois maanpäällisestä elämästä. Automaattisesti avautuvilla Tuonelan porteilla tervehdin ilvestä.
Eikä tarkastajia. Yhtä hyvin olisin voinut mennä ilmaiseksi
Vuorot laKKautusuhan alla
VR ja Liikenne- ja viestintäministeriö ovat sopineet yhdessä lakkautettavista junavuoroista. Liikennöin- ti uhkaa lakata näillä asemilla ja rataosuuksilla:
z
zAlavusz(Seinäjoki-Jyväskylä) z
zEläinpuistoz-zZooz(Seinäjoki-Jyväskylä) z
zEnoz(Joensuu-Nurmes) z
zHaapamäkiz(Seinäjoki-Jyväskylä) z
zHeinävesiz(Pieksämäki-Joensuu) z
zHöljäkkäz(Joensuu-Nurmes) z
zInkooz(Helsinki-Turku) z
zJuupajokiz(Tampere-Keuruu)z z
zKeuruuz(Tampere-Keuruu)z z
zKohtavaaraz(Joensuu-Nurmes)z z
zKolhoz(Tampere-Keuruu)z z
zKylänlahtiz(Joensuu-Nurmes)z z
zLieksaz(Joensuu-Nurmes)z z
zMyllymäkiz(Seinäjoki-Jyväskylä)z z
zNuppulinnaz(Helsinki-Riihimäki)z z
zNurmesz(Joensuu-Nurmes)z z
zOrivesizkeskustaz(Tampere-Keuruu)z z
zPetäjävesiz(Seinäjoki-Jyväskylä)z z
zPihlajavesiz(Seinäjoki-Jyväskylä)z z
zPurolaz(Helsinki-Riihimäki)z z
zSiuntioz(Helsinki-Turku)z z
zTuuriz(Seinäjoki-Jyväskylä)z z
zUimaharjuz(Joensuu-Nurmes)z z
zVihtariz(Pieksämäki-Joensuu)z z
zViinijärviz(Pieksämäki-Joensuu)z z
zVilppulaz(Tampere-Keuruu) z
zVuonislahtiz(Joensuu-Nurmes)z z
zÄhtäriz(Seinäjoki-Jyväskylä)
Myös Vesa Keskisen ostosparatiisilla on oma juna-asema.
Tälle päTKälle en Voisi olla Vihainen, VaiKKa se olisi KoKo ajan
Myöhässä.
13
Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2015
”Tällainen helsinkiläinen pullamössönössökin alkaa jo vakavasTi harkiTa junalippuja kehä kolmosen ulkopuolelle.”
Musiikkilehti Rumba Rentukan Ghetto Party -tapahtuman esiintyjäkaartista aiemmin syksyllä.
tekstit Menot-setä (menotseta@gmail.com)
On taas se aika, kun tontut alkavat pyöriä kaupungilla sankoin joukoin ja punaisin nenin. Pitäkää siis toisistanne huolta.
Menot
Underground-räppärit kokoontuvat Rentukkaan
Rentukassa toista kertaa järjes- tettävillä Ghetto Party Festivaaleil- la esiintyvät melkein kaikki Suomen Underground-räppärit. Artistikattaus on asiantuntevien tahojen mielestä jopa Suomen talven kovin.
Kahden päivän aikana 11.-12. joulu- kuuta ravintola Rentukassa Jyväsky- län Kortepohjassa ovat esiintymäs- sä Memmy Posse, Tantr Slangrr (Thono Slowknow), DJ Kridlokk, Jontti & Shaka, Mikidi & Gaiaf, Kriso & Are, Eino Antiwäkki, Se-
re & Silkinpehmee, Korstoraatio vs. Area52, Mac Bueno & DJ Tatc, Kolmiyo, Alamaa, Ventovieras sekä DJ:t Yollu, NadaOne & Ilpo Varvaskorpi.
Osallistujalista on saanut ug-räp- pifanit valtakunnallisia musiikkimedi- oita myöten innostumaan.
”On tuo minustakin aika mielen- kiintoinen sekoitus legendoja ja tä- män hetken kovimpia vaihtoehto- nimiä. Mikään noista keikoista ei ole mitenkään arkipäivää Jyväskylässä”,
kommentoi tapahtuman promoottori Marko Kainulainen tyytyväisenä.
Kainulaisen mukaan tämän koko- luokan kahden päivän tapahtuman järjestäminen lähiöbaariin on “vähän sellainen järjetön kokonaisuus”, ja toimii juuri siksi. Artistit tulevat, koska tapahtumalla on sielu.
”Varmaan se on tämä rento räp- pihippimeininki ja puskaradio, jotka saavat artistit ja yleisön paikalle. Vai- kuttaisi siltä, että tänäkin vuonna li- put myydään loppuun.”
24.11. PaViLJonki
tunnetko olosi marraskuun pimeydessä vähän nostal- giseksi? Vanha Intian kä-
vijä ja rasta-punkka- ri Pelle Miljoona tuo
joulukuun alussa Lu- takkoon melko legen- daarisen kokoonpa- non Pelle Miljoona Oy:tä: Pelle Miljoona, Andy McCoy, Tumppi Varonen, Ari Taskinen, Jukka Melametsä.
11.-12.12. Rentukka
Dj kridlokk on yksi rentukan Ghetto party Festivaalissa esiintyvistä kotimaisista underground-nimistä.
23.11 - 27.11. YLioPiston kaMPus
JYVäskYLän yliopiston kirjallisuuden opiskelijat esittelevät kaunokir- jallisuuden Finlandia-ehdokaskirjat pääkirjaston Tietotorilla (aikuisten- osasto, 2. kerros). Tilaisuuden juontaa kirjallisuuden läänintaiteilija Ve- sa Lahti.Tämän vuoden ehdokaskirjat ovat: Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus), Kari Hotakainen: Henkireikä (Silta- la), Pertti Lassila: Armain aika (Teos), Laura Lindstedt:Oneiron.
Fantasia kuoleman jälkeisistä sekunneista (Teos), Markku Pääs- kynen: Sielut (Tammi) sekä Panu Rajala: Intoilija (WSOY).
28.11. YLä-RutH
anaRkistista post-punkkia soittava 1981 esiintyy 28.11 Tanssisali Lutakossa Svart Festivaaleilla. JKLDIY tarjoaa ilmaisen mahdollisuuden päästä keikalle jo ai- kaisemmin samana päivänä (kello 17) Jyväskylän yli- opiston pääkirjaston sivukonttorissa, Ylä-Ruthilla. Ai- ka näppärää!
24.11. PaViLJonki
Vain eLäMää -sarjassa vii- meksi suomalaiset tytöt ja po- jat hurmannut poptähti on eh- kä laulajana keskinkertainen, mutta estottomana esiintyjänä
monien mielestä maailman- luokkaa.
Onko toista noin lutuista ja sympaattista poptähteä? Me-
not-setä suosittelee mene- mään konserttiin yhdessä äi-
din kanssa.
11.12. Musta kYnnYs
teksti-tV 666 soitti ensimmäi- sen keikkansa alle kaksi vuotta sitten, mutta bändistä on tullut suomalaisen punkrockin puhutuimpia nimiä. Surise- vaa garagepunkia ja vellovaa kitaraju- mitusta yhdistelevän yhtyeen kappa- leet, kuten Sä et tuu takaisin enää koskaan,Piritorilta taivaaseen ja Hautakivi ovat voittaneet kuulijat puolelleen suoraviivaisen rehellisel- lä tyylillään.
24.11. VakioPaine
JouLubiLeet on Jari Halosen alun- perin näyttämölle kirjoittama teks- ti, jonka ilmestymisestä nyt jo kultti- maineeseen nousseena elokuvana tu- lee ensi vuonna kuluneeksi 20 vuotta.
AdAstra-teatteri puolestaan juhlistaa 30-vuotista taivaltaan tuomalla tekstin näyttämölle.
Keskikesään sijoittuvassa tarinassa koetellaan veljeyden rajoja, kun arvet revitään auki vanhojen haavojen päältä.
5.12. JYVäsHoVi
aRtisti, joka lauloi
”Saanko rinnois- tasi tilkan kahvi- maitoa? Multa löytyy käden- taitoa”, mutta on yhä vapaal- la jalalla, so- pii esimerkik- si extreme-nu- meroksi pikkujou- luihin.
Arttu Wiskaril- ta löytyy pateettisia, tart-
tuvia melodioita, arkirealistisia tarinoita ja häpeilemä- töntä asennetta.
23.11 - 27.11. YLioPiston kaMPus
iHMiset istuvat nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tavallinen suomalainen aikuinen käyttää valveillaoloajastaan noin 80 % liikkumatto- mana, pääsääntöisesti istuen. Tämä taas ei edistä terveyttä eikä hyvinvointia. JYY:n “Penkit paitsioon”
-viikolla massaluennoille on mahdollista tilata tau- koliikuttaja, yliopiston kirjastolle on järjestetty lisää seisomatyöpisteitä ja JYY rohkaisee pitämään istu- misesta taukoja muun muassa piilottamalla jump- papalloja eri puolille kampusta. Lisätietoa saa ta- pahtuman facebook-sivuilta.
ChRISTIAn KOCK
WARneR MUSIC FInLAnD WARneR MUS
IC FIn LAnD PenTTI h
OKKAn en
Ravinto 14
Eri paikkakunnilta tulEvat opiskElijat haukkuvat kotikuntansa omalla murtEEllaan.
paska kotiseutu
Lahti eli near-death experience
Joku saattais ajatella, et kaupungin ni- mi viittaa siihen, millaseks turpaan anta- mine voi pahimmillaa kehittyy. lahellahan tätä historiaa on sen verra, et pieksämä- ki vois olla osuvampi nimi. oikeesti lahen nimi tulee siit, et se on “lake town” eli ve- sijärven poukamasta. jep jep. järvi mis on vettä. lahti o just niin mielikuvituksellinen, ku nää nimetki.
ja et lahti ois suomen Chicago? aika kaukaa haettuu. Yhteist turpaan antami- sen ja saamisen lisäks on lähinnä se, et ne palo melkeen samaan aikaan. lahen pa- lo vaa tuskin kiinnosti ees lahtelaisii. sen verran alistuneesti se paljon pilkattu tun- nustus “lahest” monelt tulee nykyäänki.
joutais kulotuksee. ihan ku kysyttäes ko- tikaupunkii olis tunnustamas jonku känni- hölmöilyn. just siks ku sanoo “lahest”, se kuulostaa nii lahtelaiselt. Ei pelkästää ton d-kirjaimen olemattomuuden takii.
Ehkä toi modernisoituminenki voiaa laskee yhistäväks tekijäks lahes ja Chica- gos. lahen tapaukses se tarkottaa, et ju- gend-hienostelijat helvettiin ja helvetis- ti betonihelvettii tilalle. sit ollaa vähän nii- ku enemmä amerikkalaisii: lahti the Busi- ness City. kyllä, luit oikein.
lahen on tosi vaikeet hyväksyy omaa asemaansa. vaik se on suomen mittakaa- vas iso kaupunki, se yrittää olla kaikkee lii- kaa: ympäristökulttuuriurheilukaupunki, suomen Chicago, suome amerikkalaisin kaupunki. lukija saatto just naurahtaa ää- neen. surkuhupasinta o just se, et lahti on niin tosissaa.
Chicagon vastapainona lahti o usein yrittäny mun mielest olla helsinki pienois- koossa. vuonna 2015 se on kuitenki niin kuollu mesta, et ainoo puolustus sil on, et- tä “ollaapaha lähel hesaa.” mut ku ne ih- miset kerran helsinkiin menee, ne ei tuu
lahtee enää ikinä. jakomäes on kauniim- paa.
tosin helsingissäki tuntuu menevän iha uskomattomat jutut läpi: Cheekin uu- den levyn mainostukselta ei oo keskus- tas voinu välttyä tänä syksynä. mä ku luu- lin, et se pyöri lahen kaduil aikanaa lä- hinnä huonona huulena. ja nyt puhutaa kuitenki lahest. ku- ten eräs sketsihahmo on to- dennu.
jyväskylää muuttaes huomas, et lahen haukkumisest on tullu viime aikoin suo- rastaa trendi. ihmiset, jotka ei oo koskaan käyny lahessa, osaa kuitenki kertoo, mi- ten paska paikka se o. mun mielest se o väärin. lahes pitää viettää kakskyt vuot- ta elämästään, et voi tuntee sen ankeu- den vanhoissa luissaan. koska lahti- han vanhentaa tosi nopeesti.
Riku Lehtoranta
Toukkia kulinarisTeille
Hyönteiset. Mikäli kaavaillut lakimuutokset toteutuvat, saa
hyönteisruokia kohta kaupoistakin.
V
iidennen vuoden pu-heviestinnän opiskelija Johanna Puolitaival on syönyt ja kasvattanut jau- hopukin toukkia muuta- man vuoden ajan. Tänä vuonna hän aloitti myös oman Kitiinikokki-blogin, jossa hän jakaa tietoa hyönteissyönnis- tä muille.
Hyönteissyönnin kannattajat pitävät hyönteisiä hyvänä ja proteiinipitoisena vaihtoehtona vaikkapa lihalle. Hyön- teisten kasvattaminen on huomattavas- ti ekologisempaa ja eettisempää kuin esimerkiksi naudanlihan tuottaminen.
”Jotta voisimme vähentää painet- ta tehotuotannosta, niin meidän pitää tuoda muita proteiininlähteitä. Tämä olisi hirveän helppo, soijan kanssa sekä hinnaltaan että ekologisuudeltaan kil- pailukykyinen vaihtoehto siihen. Täs- tä on myöskin helpompi saada oikeasti herkullista, lihaisaakin ruokaa”, Puoli- taival sanoo.
Puolitaival kannattaa hyönteissyöntiä myös kulinaristista syistä. Mikäli hyön- teisten syöminen yleistyisi länsimais- sa, avaisi se kokonaan uusia mahdolli- suuksia ruokakulttuurille.
”Mun mielestä on aivan mahtavaa, jos me saadaan länsimaiseen ruokava- lioon tuotua oikeasti ihan uudenlainen raaka-aine”, Puolitaival maalailee.
Tällä hetkellä lainsäädäntö jarruttaa ötököiden popsintaa, sillä hyönteisruo- kien myyminen ja tarjoilu on Euroopan Unionissa kiellettyä. Tilanne voi tosin muuttua nopeastikin.
Puolitaival kertoo, että EU on pur- kamassa lainsäädäntöä, joka rajoittaa teksti Arimo Kerkelä kuva Unto Luoto
Jauhopukin toukissa on runsaasti rasvaa ja proteiinia.
hyönteisten käyttämistä ihmisravin- noksi. Nopeimmilleen hyönteisruokia voitaisiin saada kauppojen hyllyille jo ensi vuoden alkupuolella.
”Suomessa on useampiakin yrityk- siä, jotka vain odottavat sitä, että lain- säädäntö muuttuu.”
Vaikka Valmiita hyönteisruokia ei saakaan kaupoista, voi hyönteisiä kas- vattaa helposti itse kotonaan. Puolitai- val itse kasvattaa jauhopukkeja, joiden toukkia myydään eläinkaupoissa elu- koiden ruuaksi.
”Kasvattaminen ei ole kallista. Os- tohinta on siinä mielessä kova, että jos syö hyönteisiä, niin ne on ainakin opis- kelijana melkein pakko kasvattaa itse.
Halvimmillaan puolen kilon satsin saa 25 eurolla”, Puolitaival sanoo.
Kun ensimmäiset jauhopukin toukat on hankittu, on niiden kasvattaminen Puolitaipaleen mukaan todella help- poa. Puolitaipaleella on kaksi suun- nilleen kenkälaatikon kokoista lootaa, joista toisessa on kuoriaiset ja toisessa syötäväksi kelpaavat toukat. Lisäksi ko- tiloille on oma pienempi rasiansa.
Laatikoiden pohjalla on kaurahiu- taleita ja vehnäjauhoja, minkä lisäk- si hyönteisille voi syöttää esimerkiksi porkkanaa, omenaa ja salaattia. Lisäk- si laatikoista löytyy munakennon pala- sia hyönteisten piilopaikoiksi.
”Ylläpitäminen on käytännössä mel- kein ilmaista”, Puolitaival sanoo.
Vaan entäs se tärkein, eli hyönteisten maku?
Johanna Puolitaival paistaa meille maistiaisiksi jauhopukin toukkia. Jot- ta toukkien oma maku ei peittyisi lii- kaa, maustetaan öljyssä rapeiksi pais- tuvia toukkia tällä kertaa vain miedosti chilitahnalla ja suolalla.
Ensimmäiset toukat poimimme sui- himme hieman varoen.
”Yllättävän mietoa, tämä on vähän niin kuin popkornia vetäisi”, kuvaa- jamme Unto Luoto antaa hyväksyvän tuomionsa.
Maku on yllättäen todella hyvä, jo- ten loputkin pötkylät katoavat lauta- selta nopeasti. Kyllä näitä kelpaisi kau- pastakin ostaa.
Kulttuuri 16
V
irologian dosentti Matti Jalasvuorella oli idea kirjasta. Nuori tutkija oli aina ollut kiinnostu- nut tieteestä, mutta valitettavasti suomalaisen tiedekirjallisuuden taso jättää paljon toivomi- sen varaa.Jalasvuori halusi kirjoittaa kirjan, joka esittäi- si tieteen löydökset kansantajuisella ja innosta- valla tavalla. Tuloksena syntyi tänä syksynä jul- kaistu Virus - elämän synnyttäjä, kuoleman kylväjä, ajatusten tartuttaja -kirja, joka syventyy virusten maail- maan.
”Olen itse lukenut tiedekirjallisuutta todella paljon, etenkin eng- lanniksi. Valitettavasti suomenkielistä tiedekirjallisuutta ei ole ko- vinkaan paljon. Ja niistä kirjoista joita suomeksi on tehty, puuttuu
monesti tieteen inhimillinen puoli, mikä on usein se mielenkiintoi- sin asia”, Jalasvuori toteaa.
Jalasvuori aloitti yliopistouransa tähtitieteen parissa. Tieteessä riittää kuitenkin niin paljon mielenkiintoisia aiheita, ettei nuori tut- kijanalku halunnut rajoittaa tiedonnälkäänsä vain yhteen lajikkee- seen. Jalasvuori siirtyikin pian tähdistä biologian pariin.
Laajat kiinnostuksen kohteet vaikuttivat myös Virus-kirjan sisäl- töön. Kuten otsikon perusteella voi päätellä, kirja keskittyy viruk- siin ja niiden merkitykseen elämälle. Teoksen loppupuolella tarina vie kuitenkin lukijan pohtimaan elämän syntyä, seksiä, galaksien rakenteita ja Marsin asuttamista.
”Kirjan työnimi oli pitkään Kosmoksen kapellimestari, joka viit- tasi siihen, että viruksen toimintaperiaatteita voidaan löytää mel-
PoPulaaritiedettä JyVäskylästä
tietokirJa. Sanasta virus tulee tietokonevirusten lisäksi monelle mieleen influenssavirus ja mahdollisesti HI-virus. Virusten tarina on
kuitenkin huomattavasti monimuotoisempi.
teksti Jaakko Kinnunen kuva Unto Luoto
Virus on biologinen järjestelmä, joka tarvitsee lisääntymiseen isäntäsolun. Matti Jalasvuori on puolestaan virustutkija Jyväskylän yliopistossa.
