— 240 —
että s a is in o s ta a saip puaa, m u tta sitä ei o le annettu . S a n o k a a m itä m inun pitää te h d ä ? O le n niin v äsy n y t, että en ta h d o jaksaa a a m u sin n o u s ta y lö s, päätäni sä rk e e jo k a päivä, tu ntuu kuin se tah toisi haljeta, silm ät lyö m u stiin, nytkin k irjo itta essa n i, ei ta h d o a ja tu k s e t ju o s ta , o len to rk k u n u t jo m o n ta kertaa ja nyt m enen n u k k u m a a n , tu levana y ö n ä jatkan.
O n j o m e n n y t u se a m p ia öitä e n n e n k u in ehdin jatkaa. O le n tullut niin h eiko ksi, sillä täällä o n ru o k a niin kov in h u o n o a . A am u in ja illoin o n peru nia ja rasvakastikettä, päivisin velliä tai jo tain so p p a a . M a ito a e m m e saa nyt o lle n k aan , sillä täällä on kesävieraita, jo t k a o sta v a t kaikki m aid on . K yllähän to rppareilta saisi, mutta ne eivät sa a m yydä muille kuin isännälle, jo k a taas ei m a k s a e n e m p ä ä kuin viisi p e n n iä litrasta, itse ottaa k a k s ik y m m e n tä m y y d e ss ä ä n . M u tta nyt ei to rp p arit enään m yy m aitoaan vaan pitävät itse. M in ä olen s a n o n u t itseni y lö s, sillä en m ite n kään ja k s a olla täällä, älkää äiti kulta siitä p a h a stu k o , sillä en voi to isin tehdä. E n s i lauvan taina lähden, saa n ä h d ä s a a n k o rahaa, että p ä ä s e n m a tk u sta m a a n , m u tta j o s en saakkaan, niin en a in a
kaan hyvällä en ä ä jää. Kiitollinen olisin j o s äiti saisi jo llain ta
valla sen verran rahaa, että m inä p ä ä sisin täältä p o is. E tte voi u s k o a , ku inka ne ovat kitsaita, o ik e e n ro u v a v a p ise e kuin täytyy antaa pala s o k u ria kahvin k a n ssa . V o u ti ja renki kiro o v at kyökki- tytölle, että selkää karmii kuin a n n e taan s o k u rin pala kahvikupin viereen kuin pienelle lapselle, ruuan h u o n o u d e s t a sa n o in , vaan eihän tyttö sille m itään voi. H änkin lupaa m u u ttaa niinpian kuin vaan pääsee.
Pian taas n ä h d ä ä n to is e m m e . U se in o len ajatellut että k o dissa, s u u r e st a k ö y h y y d e s tä huolim atta, oli e läm ä to ista. Ei m in u a ole niin p aljo n halveksittu kuin — n. s. s iv is ty n e e s s ä p e rh e e s s ä .
H yvästi äiti rakas, u sk o k a a , että o le n teitä m u istam alla koit
ta nu t to im ia paraani m u kaan, m u tta kun vo im at lo p p u u niin . . . E lk ä ä se n tä ä n ikävöikö.
T e id ä n o m a Liisanne.
Kahvia ja kiloleipää.
V a n h a ty ö m ie s valitti, että h ä n e n 2 0 v u o tia s ty ttären sä on k o k o ik ä n sä sa ir a sta n u t herm o tau tia, eikä o le vielä päivääkään te h n y t työtä. V a n h e m m a t o v a t k ä y ttän e et h ä n tä lääkärienkin lu o n a kerta t o is e n s a perään, o s t a n e e t kalliit lääkkeet, ja aina tur
haan , tyttö p o te e au tta m a tto m a sti, ja 10 v u o tia s p o ik a te k ee s a
— 241 —
m o in . Sattu m alta tuli sitten p u h e e k si heidän ru o k a jä r je s te lm ä n s ä , ja ih m e ek se n i kuulin, että heidän p ä ä ra v in to n s a oli — kahvi ja kiloleipä. K u n ihm ettelin sitä, sanoi m ies, että v a n h in jo k a ra
kastaa lastaan, ei voi kieltää lapseltaan mitään, jo t a se haluaa, ja k o s k a la p set ei mitään m u u ta s y ö kuin kahvia ja leipää, niin eikö v an h em p ie n v e lv o llisu u s o le e d e s sitä antaa, sillä m u u te n h a n he kuolisivat nälkään.
T ä m m ö is i ä »lapsiaan rakastavia» v a n h e m p ia o n meillä k a u p u n g e i s s a paljo n, aja ttele m atta ollenkaan, mitä ru u m is tarvitseisi rav in n o k se e n , tyrkytetään lapsille jo p ien e n ä k a h v is s a liotettua leipää, ja ju o te ta a n kahvia jo k a kerta kuin itse ju o d a a n . K a u p u n - kilaisäidit eivät o llenkaan p a n e arvoa keittorualle, vaan sy ö d ä ä n p ä ä a s ia ss a kuivaa ruokaa. U s e a m m a t eivät o le k o d i s s a a n l a p s u u d e s s a a n o p p in e e t r u o k a jä r je s te lm ä s tä mitään, sillä »äidin rakkau s- on heid ät siitä estänyt. T y t t ö ä k oitetaan ko u lu u n , ja sitten te h ta a se e n , pu otiin, tai jo h o n k i n am m attiin, ja äiti koittaa ta so itta a h än e n tien sä niin kevyeksi kuin m ahd ollista, saattae n siten tyttäret aivan tietäm ättö m äk si t a lo u d e n h o id o s ta . K u n t ä m m ö in e n tyttö jo u tu u naimisiin, ei h än y m m ä r rä r u o k a o s t o k s is t a m itään. O le n jo s k u s sattu n u t k a tse le m a a n lihakau ppiaan lu o n a kun köyh ä, luku isan p e rh e en äiti o s t a a lihaa. O n m arkka rahaa jo lla pitäisi saada 7 h e n k ise lle perh e elle lihaa pu oliseksi, hän p yytää p arasta lihaa ilman luuta, jo ta a n n e ta a n pieni palanen, ei kiloakaan täyttä, mitä s y ö 7 h e n k in en p e rh e tu o sta . T o i n e n vaim o, jo k a on o p p i nu t käytän n ö llisyyttä, o s ta a sam alla rahalla u se a m p ia kiloja so p a k si kelpaavia luita ja lihoja, jo is t a hän voi laittaa pariksi kertaa vah van s o p a n k o k o perh e ellee n . E de llinen paistaa pien en iihapalasen v o is s a , (rasv aa ei o s a t a käyttää) ja sitä saa jo k a in e n m aistaa, k a h via ja k iloleipää täytyy heti s y ö d ä lisää, k o s k a liha ei riitä ravit
s e m a a n jo u k k o a . Ei o le ihme, että u s e a m m a n p e rh e en lapset o v a t kivulloisia, k o s k a h e eivät ju uri olle n k aan s y ö keittoruokia.
P u u r o a ja velliä, jo k a maalla o n p äärav into lapsille, ei kaup unki- laisäiti u se in k a a n anna. M u tta kyllä o n ero m y ö sk in lasten ter
v e y d e s s ä , m aalaiset, k ö y h i s s ä p e r h e is s ä k a s v a n e e t o v at sisällisesti terveitä, k o s k a ru o k a siellä o n lu o n n o n m u k a is e m p a a , jo s k in h u o n o m p a a . K a u p u n g e i s s a o n e n sin e päterveelliset a s u n n o t , h u o n o ilma, ja lo p u k si mitä epäterveellisin ruoka.
Elyvät kaupunkilaisäidit, j o s rakastatte lap sian n e , ja j o s ta h d o tte n ä h d ä niitä terveinä ja reippaina, niin älkää o p e tt a k o niitä eläm ään kahvilla ja kiloleiväliä, vaan keittäkää e n n e m m i n ruis- ja kau rajau hovelliä, heti aam ulla kahvin a s e m a s ta , niin s a a tte n ähdä kuinka la st e n n e te rveys tu lee su u re sti m u u ttu m a a n .
T u le v a is u u tta kuin rak e n n a m m e , e m m e sa a u n o h ta a , että e n n e n kaikkia ta rv itse m m e te rv e e n ruumiin, j o s s a te rv e sielu voi viihtyä. Siis enem p i p a in o a talou so p p iin .
