Tiina Kuusisalo
M o n ia m u is t o j a v ih t a v u o r e n
RUUTITEHTAALTA
LAHJA RAUTIAINEN TYÖSKENTELI KONTTORISSA YLI 30 VUOTTA
” Viime itse n ä isyysp ä ivä n ä vietin juhlia. Kutsuin lapset kylään ja sanoin, että nyt ju h litaan 60-vuotispäiviä. Tulin n ä e t V ih ta v u o re e n 6.12.1940. ”Näin kertoo Lahja Rautiainen os. Keronen. Hän kuuluu niihin lukuisiin evakoi- hin, joiden tie toi Vihtavuo
reen, ei tosin alunperin teh
taalle töihin.
Vuonna 1917 syntynyt, Käsi- salmelta evakkoon lähtenyt Lahja tuli Vihtavuoreen veljensä peräs
sä. Veli oli Keskimaan myymälä- hoitajana ja tarvitsi puolivuotiaalle lapselleen kaitsijaa. Kauaa ei Lah
ja lapsenlikkana ehtinyt kuitenkaan olla, kun tehtaan laboratoriossa avautui työpaikka. Hänellä oli jo aiempaa kokemusta laboratorio
ty ö s tä K ä k is a lm e lta , jo te n 1.2.1941 hän aloitti Valtion ruutiteh- taan palveluksessa.
Kun kemia ei juurikaan kiin
nostanut, haki Lahja vuonna 1943 konttorista paikkaa. “Tytöt alkoivat sanoa, että tule tänne ja niin minä menin yläkertaan konttoripäällikön
puheille ja tulin valituksi. Meitä oli konttorissa jo hta jan ja kolmen päällikön lisäksi ainakin kassan
hoitaja, kirjanpitäjä apulaisineen, konekirjoittaja ja kaksi palkanlas
kijaa. Minä olin palkanlaskussa ja postituksessa. "Kirjanpitäjä hoiti myös erillistä huoltokonttoria, jo
hon sai paitsi tallettaa myös laina
ta rahaa ilman korkoa. Sovittu sum
ma vähennettiin sitten tilin maksus
sa. Myöhemmin huoltokonttorin hoitaminen siirrettiin kassalle.
"Turkulainen konttoripääl
likkömme Volter Alonen oli erikoi
nen mies, hyvin nuuka ja kovan kurin pitäjä. Äänekästä naurua hän piti aivan so p im a tto m a n a ."K o nekirjoittajat eivät tahtoneet saada hänen käsialastaan selvää, mutta eivät olisi uskaltaneet kysyä. Kaikki oli Aloselta pyydettävä, kyniä ja kumia myöten. Hän oli hyvin tie
toinen asemastaan, mutta pehme
ni vanhemmiten. "Työaika kontto
rilla alkoi kello 8.30 päättyen kello
12
16. Lauantaina tehtiin töitä kello 8.30-13. Lahjan päivät tosin ve- nyivät paljon pitemmiksi. "Alle
kirjoitettavat kirjeet tulivat takai
sin yleensä myöhään ja ne piti heti merkata ylös isoon kirjaan.
Toisaalta minun piti viedä myös posti mennessäni. Pysäkillä si
jainnut posti oli auki vain puoli viiteen, joten kiire oli. "Lauantai
na posti oli pantu kiinni, kun kont- toriaika tehtaalla loppui. Niinpä Lahjan oli m entävä postipussi mukanaan kotiin ja palattava pos
tiin iltapäivällä sen avauduttua uudelleen."Verorahat lääninkont
toriin maksettiin rahassa. Jatko
sodan aikaan työväkeä oli yli 900 ja postipussissa saattoi olla iso
ja summia. Se oli vanha salkku, joka hädin tuskin pysyi koossa.
Ei mieleenkään tullut, että joku veisi rahat. "P a lkat m aksettiin kahden viikon jaksoissa. Joka osastolla oli tuntikirjuri, joka kel
lokorttien mukaan laski palkat.
K o n tto ris s a s u m m a t tarkistettiin,m erkattiin vähennyk
set ja p u ssite ttiin rahat, jo tka työnjohtajat jakoivat."Aika kiiret
tä oli. Viisi päivää oli aikaa las
kea. Silloin kun työväkeä oli eni
ten, oli useampia palkanlaskijoi
takin eikä vain kahta.
"Työpäivään kuului myös ruokatunti, jolloin väki kuljetettiin junalla, ns.pässillä kerholle. Ky
län keskellä sijainneelta rautatie- pysäkiltä oli tehty tehtaalle kape
araiteinen pistoraide. Tavaraa tehtaalle kuljettavassa,eritoten kattilahuoneeseen halkoja v ie neessä junassa oli kaksi vaunua matkustajille. Kumpikin vaunu oli jaettu väliseinällä kahteen osaan, jotta insinöörikunnalla, ylem m il
lä ja alem m illa to im ihe nkilöillä sekä työväellä oli omat osaston
sa. Sivuilla oli penkit, ellei sitten joutunut seisomaan. Lahja Rau
tiainen m uistaa, kuinka ykkös- puolen penkit oli pehm ustettu,
m utta työ vä e llä oli puupenkit.
"Pässi lähti korjauspajan luota ja pysähtyi varaston ja konttorin edessä. Matka kesti kymmeni
sen m inuuttia. Kun kiirettä piti niin ehti käydä Sudeetissa asti syömässä niin kuin minä. Jotkut söivät kerholla ruokalassa. "Myö
hem m in ru o k a tu n tik u lje tu k s e t h o id e ttiin k u o rm a -a u to n
la v a lla .H iiva -a u to ksi kutsuttiin puolestaan henkilöautoa, jo lla vietiin väkeä kaupunkiin ostoksil
le. Ennen sotia sen käytöstä ja käyttäjistä oli hyvintarkat ohjeet.
Sotien jälkeen se kulki viikoittain lähinnä insinöörien ja ylempien toim ihenkilöiden ja heidän per
heidensä tarpeisiin. Jos autossa oli vapaita paikkoja, joku muukin saattoi päästä mukaan kaupun
kiin muiden suostum uksella.So
dan jä lke e n te htaan jo h ta jie n vaihtuessa tuli konttoriinkin sel
vä luokkajako.
S ota-aikana tehdas toimi täysillä. Se pystyi valmistamaan tuontantokapasiteettiin nähden
paljon ruutia rintamalle. Työnte
kijäm äärä nousi 900:ään, jo u kossa paljon evakkoja, inkeriläi
siä ja työvelvollisia.Kylän katuku- vaankuuluivat myös asevelvolli
set, jotka vartioivat yötä päivää tehtaalla. Mäen asuinalueella oli
vat puolestaan yövartiossa teh
taan kouluttamat vartijat.Työta
paturmien kannalta aika oli hyvin
synkkää. P akonom ainen kiire esti laitteiden huoltoa ja kolmivuo
rotyö väsytti väkeä. Työkokemus
ta ei aina ollut kuin yhdellä työn
tekijällä joka vuorossa, tila p ä i
sesti töihin haalittujen työmoraali oli heikko ja laiminlyöntejä ja huo
limattom uuksia sattui usein. Va
k a v ia o n n e tto m u u k s ia oli useita.Työpaikan vaarallisuus ei kuitenkaan käynyt koskaan Lah
jan mielessä. Konttorissa ei osat
tu ajatella vaaraa."Ensimmäinen kuolemantapaus sattui tehtaalla juuri ennenkuin aloitin työt alku
vuodesta 1941. Yksi siinä kuoli.
Jatkosodan aikaan tuotanto oli siinä
K otiseutulehti
Laukaan Joulu 2001
m a llis s a , e ttä o n n e tt o m uuksia sattui. Keitä meni s il
mä, keitä käsi, keitä s o rm ia ” , hän m uistelee. Seuraavan ker
ran, kun tehtaalla sattui vakava o n n e tto m u u s , L a h ja oli k ä y mässä Karjalaan palanneen ä i
tin s ä lu ona. T u o llo in k e s ä llä 1942 kuoli kolme työntekijää vä
littöm ästi, neljäs puolen vuoden kuluttua. Sodan jä lkee n tu livat uud et m ä ä rä y k s e t, tu o ta n to a v ä h e n n e ttiin h u o m a tta v a s ti.
Vuoden lopussa 1944 työ lä isiä oli enää puolet edellisen kesän vahvuudesta. "Kädet oli n yrkis
sä pöydän alla, kun pisti niin v i
haksi v e n ä lä is e n v a lv o n ta k o m ission m iesten käydessä te h taalla. Tuotanto m uuttui rauhan tultua. No eetteriä m yytiin a p te ekeille ja lä äketeollisu udelle.
Kun ru u tile ikku rit tu liva t kä yttä m ättöm iksi, m ietittiin niille uut
ta käyttötapaa. Niistä tulikin v ä häksi a ikaa ke ss u h a k k u re ita . Sodan jälkeen panssarimiinojen sijaan tehtiin kantopom m eja ja m aalien raaka-aineeksi lakka- ko lla d iu m ia . H aulikon p a tru u noilla oli kova ky
syntä. Lahja Rau
tiainen m uistelee, kuinka postia sai lu k e a h y m y s s ä suin. K irjeissä lu vattiin läskiä, v o i
ta ja vaikka mitä, jos vain haulikon p a tru u n o ita o lis i m y y ty s u o ra a n . R u o a s ta o li n iin k o v a p u la , e ttä m etsälle teki m o
nen mieli.
Lahja R a u tia in e n kuului sota-aikana Lotta Svärd -järje s
töön. Hänkin oli neljän tunnin il- m a v a lv o n ta v u o ro is s a tä h y ä m ässä vih ollisen lentokoneita.
K o rkeim m alle kohd alle V ihta- mäkeen rakennetusta kolm ila- vaisesta näkötornista näkyi pit
källe, aina Laukaan kirkontorniin saakka. Kun yhtään konetta ei näköpiiriin saatu ja pitkät syys- sateet alkoivat, lopetettiin ilm a
valvonta m uutaman kuukauden jälkeen vuonna 1941. Lotilla oli viikottain om peluilta kerhon s i
vuhuoneessa. S iellä neulottiin rintam alle mm. kypärän- su o ju ksia ja sukkia. Kesällä 1944 o s a llis tu ttiin jä rje stö n 25-vuo- tis ju h liin Jyväskylässä. J u h la päivällisen lopuksi tiedettiin ta r
jottavan oikeaa kahvia. Se oli korvikeaikana jotain se. V a litet
tavasti vain illan ohjelm a venyi niin pitkäksi, että viim einen juna puoli yh d e ltä to ista ehti lähteä ennen k a h vita rjo ilu a . "U s e im m ilta vih tavu orelaisilta jäi kahvi juom atta. M utta oli niitäkin, jo t
ka jo iva t kahvinsa ja kävelivät kotiin 17 kilom etrin m atkan.
" A s u n n o is ta o li a in a 1 9 5 0 -lu v u lle s a a kka h u u ta va pula, jo ta lieventäm ään raken
nettiin useita väliaikaisia parak
k e ja k in . L a h ja asui ensi alkuun M ä e n a s u n to alueella, joka oli ra k e n n e ttu s a m oihin a iko ih in kuin itse ru u ti- tehdas eli 1920- lu vu lla . S itte m min hän m uutti
S u d e e 11 i i n . A s u in a lu e e lle
annettu nimi liit
ty y m a a ilm a n h is to ria a n : e n sim m äise t asukkaat m uuttivat Sudeettiin 1930-luvun lopulla eli sam aan aikaan, kun Saksa sai h a ltu u n sa m ie h ittä m ä n s ä s u d e e ttia lu e e t T s e k k o s lo v a k ia s sa. Leivin tuvista Lahja R a utiai
sella on m onta m uistoa m ieles
sään. Yhteisten saunojen ja pe
sutupien yhteyteen oli rakennet
tu leivintupa, sillä asunnoissa ei ollut leipomista varten kuin pais- tin u u n i. L e iv in tu v is s a oli iso uuni, johon sopivat m etriset ha
lot. Neljän tunnin vuoroja va ra t
tiin ahkerasti. Leivin vuoroja o i
kein jo notettiin joulun alla ja n ii
tä ja e t t iin k in k u n p a is t a jille yöksikin.H än m uistelee, kuinka leivintuvat olivat mieluisia asuin
paikkoja myös to ra koille. Niitä sai leipom usten m ukana k o tiin kin vie tävä ksi, ellei ollut e rik o i
sen huolellinen lähtiessään. Sa
m o in y h te is is s ä s a u n o is s a saattoivat torakat piiloutua vaa- tekassiin, jo tka sietikin p u is te l
la ta r k a s ti e n n e n poislähtöä."Joskus leivintupaan m ennessä saattoi vesihanan ja kaatoaltaan ym päryksessä olla ruskeita se lkiä kasapäin. N o
peat kintut niillä oli sitten piilo u tua. Pöydän rakosissa oli aina sen verran ta ikin a a ja jauhon jätteitä, ettei nälkä päässyt elu koita yllättäm ää n. Kyllähän n ii
tä m uutam an kerran vuodessa y rite ttiin ruokkia m y rk y illä k in , m utta kyllä aina siem enet jä i
vät.
"Tehdas tarjosi ty ö v ä e l
leen myös hyvät te rv e y s p a lv e lut. Lahja R autiainen m uistaa lä m m ö llä te rv e y s s is a r L a ila Räisästä, joka oli lääkäri R ik
hard Sotam aan oikea käsi. Hän oli tehtaan esim m äinen v a k itu i
nen sa ira a n h o ita ja ja toim i te h tävässä 35 vu o tta ."L a ila oli to della tärke ä henkilö ja ahkera.
Hän kulki antam assa p isto ksia kin kaiket illat, kun antibiootteja ei ollut tabletteina.""M eillä oli to della hyvä terveydenhuolto. So
tam aa kävi tä ällä ja tehdas jä r
jesti säännöllisesti ja ta rvitta e s
sa autokyydin sairaalaan Lau-
Kirjeissä luvattiin
läskiä, voita ja vaikka mitä, jos
vain
haulikon patruunoita olisi
myyty suoraan.
Ruoasta oli niin kova pula, että
metsälle teki monen mieli.
14
Ruutitehtaan konttorihenkilökuntaa v. 1960. Istumassa vas.konttoripäällikkö Volter Alonen, myyntipääll. S.J.
Mäkinen, kirjanpitäjä Heikki Rantanen, puheiinvälitt. Kirsti Salo, palkanlaskija Mervi Pynnönen.
Seisomassa vas. ostopääll. Väinö Salo, myyntipääll.apui Greta Koukku, kassanhoitaja Lahja Rautiainen, varastokirjanpitäjä Pekka Räisänen ja palkanlaskija Elvi Jormakka.
kaaseen. M eille tai p e rhe enjä
se n ille hoito ei m aksanu t m i
tään. V ihtavuorelaiset Sotamaa tahtoi ottaa Laukaassakin en
sim m äisinä vastaan. M eistä p i
d e ttiin t o d e lla h y v ä ä h u o l
ta."H am m aslääkärin vastaanot
tokin löytyi v ä lillä om alta kylä l
tä. Lahja Rautiainen kertoo käy
neensä jo h ta ja Kinnusen ham- m aslääkärivaim on va sta a n o to l
la. Sitä tehdas ei maksanut. Kar
ja la s s a K a n n a kse lla hän kävi vielä kolme kertaa Vihtavuoreen m u u te ttu a a n ,k e s ä is in kahden
viikon lom allaan. "Kävin kolm e
na kesänä H iitolassa auttam as
sa ä itiä m aatöissä. V iim eisen kerran kun lähdin, tuli seuraa- vana päivänä lähtökäsky, kaik
kie n p iti lä h te ä v e n ä lä is te n tie ltä ."J a tk o s o d a n jä lke e n äiti m uuttikin tyttärensä luokse asu
m aan. L a h ja m eni n a im is iin vuonna 1947. Vuonna 1955 val
m istui S ikom äkeen R autiaisten oma omakotitalo. Tehtaalta Lah
ja R autiainen jäi eläkkeelle 60- vuotiaana vuonna 1977, 36 ty ö vuoden jälkeen. V iim eiset p a ri
kymmentä vuotta hän toimi kas
sanhoitajana. Hän oli m ennyt töihin Valtion ruutitehtaalle, mut
ta eläkkeelle jäi Kemira Oy Vih- tavuoren tehtaalta. S ittem m in
kin tehtaan nimi on m uuttunut.
Nykyisin se on Nexplo Vihtavuo- ri Oy. Lahja R autiaisen haas
tattelun lisäksi ju tussa on käy
te tty lähteenä teosta Pertti To
rikka: V ih ta vu o re n se itsem än v u o s ik y m m e n tä . J y v ä s k y lä
1992.
K otiseutulehti
