KOSKEN KUISKEITA,
Muistojen muruja Äänekosken äyräiltä
V. 1894—98.
MYYDÄÄN KESKI-SUOMEN KANSANOPISTON HYVÄKSI.
JYVÄSKYLÄSSÄ, JYVÄSKYLÄN KIRJAPAINOSSA,
1 8 9 9 .
Vierailumatkamme Jyväskylään.
Kovin oli mieliä kiihoittanut uutinen, jonka johta- jamme joku viikko sitte meille ilmoitti. Tuo ilolla vas- taanotettu uutinen oli lupaus, että me kansanopistolaiset pääsemme huvimatkalle Jyväskylään. Huvimatka se ta- vallaan tulisi olemaan, mutta paljon siitä olisi oppiakin.
Olivathan opettajamme luvanneet käyttää meitä tutustu- massa siellä oleviin oppilaitoksiin; etenkin seminaarilla oli aikomus käydä kuuntelemassa opetusta. Innolla odo- tettiin lähdön aikaa, sillä mielessä paloi halu päästä näkemään ja kuulemaan jotain uutta, johon täällä ei ole tilaisuutta. Olisihan tuo matka kaikin puolin virkistä- vääkin meille maaseudun nuorisolle. Siellähän olisimme tilaisuudessa sivistyneeseen seurusteluun ja oppisimme jättämään vähemmäksi tuota liiallista taipumusta ujou- teen, joka maalaisia tahtoo vaivata, joutuessaan suurem- piin seuroihin.
Matkamme päätettiin tehdä 16 p:nä helmikuuta ja takaisin oli aikomus tulla 18 p:nä. Lähtöpäivän edelli- set päivät kuluivat kiihkeässä odotuksessa. Eipä paljon muuta joutunut ajattelemaankaan, kuin edessä olevaa
— 94 —
matkaa. Vihdoinpa viimeinkin tuli tuo odotettu päivä.
Ensin aamupäivänä piti johtajamme Jumalanpalveluksen opistomme läheisyydessä olevalla kansakoululla. K:lo 12 tienoilla lähtivät sitte ensimäiset hevoset tielle. Kulimme ensin enempi hajallaan, ettei ollut monta hevosta samassa joukossa, vaan Vehniällä oli määrä kaikkien yhtyä, ja sielläkös oli jo kuormia pihassa, kun mekin sinne viimein ehdimme. Olostamme siellä voin sanoa, että hauskaa oli ja hyvänä pidettiin. Juotiinpa kuppi kahviakin. Lähdimme kaikki yhdessä joukossa sieltä, joten pitkä matkue-jono siitä tulikin, kun oli yli 20 hevosta peräkkäin. Iloisesti kului matkamme ilman sanottavia tapahtumia ja jopa vii- mein alkoi Jyväskyläkin näkyä, suureksi iloksi meille.
Asuntoon päästyämme oli kello jo 6 vaiheilla, ja meidänhän oli jo 7 aikana mentävä seminaarille kuulemaan luennolta.
Kiireesti kävimme asunnossamme, jossa meidät erittäin ystävällisesti vastaan otettiin. Kokoonnuimme sitte lyseon laulusaliin, joka tulikin meillä olemaan jonkinlaisena ko- koontumispaikkana koko kaupungissa olo-aikanamme.
Sinne olivat myös useat pojista saaneet asunnon ilmaiseksi.
Jopa alkoi kellokin lähestyä 7, ja niinpä lähdimme kaikki astelemaan seminaarille päin. Kovin juhlallisen näköiseltä näyttivät seminaari-rakennukset jo ulkoapäin, että oikeinpa pelotti astua sisälle, vaan rohettiin kui- tenkin mennä opettajaimme perässä. Ystävällisesti toivo- tettiin meitä tervetulleiksi ja saatettiin mies-oppilasten juhlasaliin, jossa luentoja pidettäisiin. Enpä ole nähnyt muhkeamman näköistä huonetta, kuin tuo tavattoman suuri sali, joka oli niin juhlallisesti valaistu, että jou- duimme aivan hämillemme kaikesta, kuin näimme. Vir- ren veisattuamme piti lehtori J. Hedberg mieltä ylentävän hartaushetken; tekstinä oli Vapahtajan kiusaus korvessa.
Sen jälkeen taaskin veisasimme virren. Seisoskelimme sitte vielä vähän aikaa katsellen, kuin maalaiset aina-
kin, ympärillemme, vaan lähdimme vihdoin kukin asun- toomme.
Seuraavana aamuna lähdimme jo k:lo 8 jälleen seminaarille, jossa jakaannuimme eri ryhmiin ja menimme kuuntelemaan opetusta. Meidän joukkio oli toisessa luo- kassa kuuntelemassa ensin laulua, sitte historian ope- tusta. Ihmetellen kuuntelimme heidän taitojaan. Lau- lun opetuksesta varsinkin oli huomattavaa, kuinka siellä opetetaan kuulemaan soitosta, mikä nuotti on ja minkä arvoinen, ja me kovin ihmettelimme heidän tarkkuut- taan siinä. Mainiosti sujui historiakin, eivätkä tehneet kiusaa vuosiluvutkaan, vaikka paljon niitä kyseltiin.
Kävimme sitte päivällä ottamassa yhteisvalokuvan, jonka jälkeen useat oppilaat lähtivät kävelyretkelle Lohi- kosken paperitehtaalle, jossa kertoivat olleen paljon suu- remmoista katsottavaa. Ikävää oli, etten joutunut mu- kaan. Illaksi oli meille valmistettu iltama seminaarille, jonne taas kiirehdittiin. Ensin kuitenkin käytiin kuuro- mykkäkoululla. Siellä oli erittäin liikuttavaa katsella noita raukkoja, jotka eivät voineet puhua, eikä edes kuullakaan. Hyvin he siltä tulivat toimeen, puhuen viittomalla opettajansa kanssa. Häntä olisi melkein voi- nut luulla myös mykäksi, niin äänetöntä oli opetus.
Kiirehtien menimme sitte seminaarille. Juhlasali oli siellä järjestetty iltamaa varten erittäin hauskan ja kodikkaan näköiseksi. Istuimet olivat somissa ryhmissä pöytäin ympärillä, ja puhuja-lavan ympärillä lippuja, vaa- kuna ja kuusia aistikkaasti laitettuina. Oli siellä kan- saa koolla. Tuo tavattoman suuri huone oli aivan kuin pakattuna täyteen. Siellähän olivat kaikki seminaarin oppi- laat, meitä koko joukko, seminaarin opettajat perheineen ja useita lyseonkin opettajia. Ohjelmana oli tervehdys- puhe, erään oppilaan pitämä puhe, Seminaarin johtajan tohtori Y. K. Yrjö-Koskisen pitämä esitelmä koulupakosta,
— 96 —
tilaisuuteen tehty tervehdysruno ja vielä erittäin kauniisti esitettyjä lauluja mies-, nais- ja seka-äänisiä. Pianon soittoa myös saimme kuulla. Loma-ajoilla tarjottiin teetä kaikille. Erinomaisen hyväntahtoisesti meitä koh- deltiin. Emmehän osanneet odottaakaan sellaista ystä- vyyttä ja osanottoa heidän puoleltaan. Hauskat muis- tot jäivätkin mieleemme siitäkin illasta, niinkuin koko matkasta.
Tiistai-aamuna olimme taas seminaarilla, jossa lehtori L. Kiljander meille näytteli kokoelmia ja teki havain- nollisia kokeita kemiasta. Sieltä kiirehdimme lyseolle katsomaan lyseolaisten kaunista ja reipasta voimistelua, jota he meille näyttivät, suureksi mielihyväksemme. Haus- kan hetken vietimme sielläkin; saimme kuulla kaunista laulua ja eräs oppilaista lausui meille runon. Rehtori K. H. Kahelin vielä lämpimin sanoin kiitteli meitä käynnistämme katsomassa heidänkin kouluaan. Johta- jamme vastasi puheeseen ja kiitti puolestamme siitä, että olivat kohdelleet sellaisella ystävällisyydellä meitä kan- san lapsia. Lauloimme pari laulua ja lausuimme jää- hyväiset, sillä kiirehtiä täytyi pois yhdestä, kun oli mo- nessa paikassa käytävä ja aikaa oli vähän. Lähdimme sitten käymään tyttökoululla, jonne olimme saaneet ys- tävälliset kutsumukset. Siellä olivat opettajat jo ovella vastaan ottamassa ja lausuivat meidät tervetulleiksi viettä- mään hetken heidänkin suojissaan. Saimme kuulla tohtori I. Rosenqvistin pitämän hauskan ja hyvin ymmärrettävän luennon sähkön vaikutuksesta ja neiti A. Länkelän kaunista laulua. Mekin lauloimme pari laulua, lausuimme lämpi- mät kiitokset heille kohteliaisuudestaan, kun olivat kahvit- kin hommanneet meille. Jäähyväiset sanottua lähdimme taaskin seminaarille kuulemaan tohtori O. A. Forsströmin esitelmää Kaarle XII:sta ja ,,Ison vihan ajoilta Suomessa."
Kuvaavasti ja tarkasti selitti hän maamme tilaa sinä
kurjana aikana, aikana, jolloin se oli alituisena taistelu- tantereena.
Eräs mies-oppilaistamme piti sitte puheen ja lausui kiitokset meidän kaikkien puolesta siitä erinomaisesta ystävällisyydestä, jota he olivat meitä kohtaan osoitta- neet. Kummallista olikin mielestämme, kuinka yksityi- set henkilötkin olivat paljon osoittaneet meille hyvyyttä.
Niinpä kauppias Vilh. Wessmanin luonakin 5 tyttöä sai ilmaiseksi asunnon ja täyden ylöspidon. Samoin kanttori K. Sarlin oli paljon nähnyt vaivaa, hankkimalla meille asun- toja, ruokapaikkoja y. m. Paljon oli muitakin, joille saamme olla kiitollisia. Siitä heidän hyvyydestään oppilaat kan.
tavatkin kiitollisuuden tunteita, niinkuin koko matkasta niille, jotka sen olivat alkuun hommanneet. Paljon siitä oli huvia ja hyötyä meille. Ijäti pysyy mielessämme tuo erittäin muistorikas matka, jolta läksimme paluumatkalle tiistaina päivällisen jälkeen, sanottuamme ensin jäähyväi- set seminaarilla ja asunnoissamme.
Jos oli hupainen menomatka, niin vielä oli hupai- sempi tulomatka. Paljon oli jokaisella kertomista koke- mistaan, että kyllä juttua piisasi. Laulellen ajoimme kaikki samassa joukossa takaisin kohisevan Äänekosken rannoille, päätellen mielessämme, että muistaahan sen matkan vielä vanhanakin.
1896. Kansanopistolainen.
