Perjantaina 1 päiwä Marraskuuta

Perjantaina 1 päiwä Marraskuuta

Tilaushinnat:^{koko wuo elta4 m.,} kolmeneljannekselta3 m., puolelta2^m.,neljän»

U:o 87.

Ulosannetaan Weilin ^ja Göös'inkirjakaupassaluwäsknlässä ^{joka Tiistai ja}

Per-

1818.

konttoreissa:

^{koko nmodelta 5m. l>4} p., kolmeneljänn 82 p., neljännekseltä1m.41^p.

—

yksityiset numerot 10 p.

nekseltä ^1m.

—

_Post,

4m.23 p., puolelta2m

jantai-aamu,missä ^myöskinilmoituksia wastaanotetaan10 pistä pieneltäriwiltä.

—

Toimittajat:K. («öös, »vastuunalainen toimittaja,

H.

^Hellgren,

F.

ClNlth.

myös menneen ajan hengestä ja mielipiteistä, ja tuntee

itsensä

^ilolla

sen

^{hengen lapseksi.}

_Hän

^ei

enään

halmcksi

^kansaansa,

hän sitä

^rakastaa.

Niistä tapauksista,

missä ^hänen kansansa sisim-

mät ^pyrinnöt tulemat näkymiin,

missä se

^taistelee

ulkonaisessa ^maailmassa toteuttaakseen historiat»

lista tehtämäänsä,

missä se

^{maipuu oman}

olentonsa sisimmäiseen

^snmyytecn

selittääkseen itselleen

^elämän

maikcita armoituksia, on

hän

hymäsisältöiscllä kan-

sallisella

^teaterilla

saanut _nähdä mielensä

^kaikille puolille puhumia kuwaelmia. Ne omat

siinä

ⁿⁱⁱⁿ

sanoaksemme lihana

^{ja mcrcnä astuneet}

hänen ^sil- miensä

^eteen.

Hän

^{on tullut}

hamaitsemaan omassa

hengessään oleman paljon yhteyttä niiden kanssa,

hän

^on

huomannut ^olemansa oksa samasta

^puusta,

hänelle

^on

mahdotonta

^ajatella

siitä

^erottuaan

hen-

gellisesti

elämänsä.

Niistä puolista, mitä teateri

kansalle huomauttaa

itsetuntemiseksi, on erittäinkin

huomattawa sen

^kie-

len

monituiset

käännökset,

sen ^sointu, sen

^simistynyt

käytäntö puheessa. Teatcrin amulla tulee yleiseksi ja makaantuu simistynyt puhekieli.

Teateri huo-

mauttaa, mikä

kielessä

^{sointuu, mikä ei, mikä pu-}

heessa

^{ou kaunista, mikä rumaa. (latk.)}

*) Pikku«lamppu.

Sananen kirjastojen perus- tamisesta.

<Mhetctty.)

Taas

^{lähestyy meitä}

se

^{aika, jona koko pohjo-}

lan luonto laskeutuu lemolle puoleksi

muodeksi

^ja

yön-hallitsiatar anastaa

suurimman osan

^muoro-

kaudcsta.

Nämät kaksi

wastumatointa

seikkaa

^pa-

koittamat

ihmisen hakemaan

^{lämmintään}

huoneiden sisällä

^ja maloaan lampun

ääressä.

^{Oimikä itä-}

mä, maan kuitenki manna, uutinen koto

ihmisknn-

nallc, jonka täytyy amarasta

luonnonhelmasta

muuttautua

ahtaisin kammioihin!

^{Tämä ei war«}

maankaan tuntune niin raskaalta niistä, joille on- netar on

suonut

^amarat

asunnot

kymmenine kyut- tilöinccn; mutta

toisin se

^{on yhteisen}

rahmaan

kanssa, jonka täytyy tuijeen" *) eli päremalkian ympärillä askaroida. Työssä

ollessa

^{tuo menee,}

maan milläs maistuu pitkät ilta- ja aamupuhteet pyhäis-aikoina.

Tähän

^mastaa

ehkä

parhaite kan-

san suussa

^syntynyt

sananlasku:

on yötä yötöi- tellä, Annan-päimänaikuista."

— _Minkäs

sille

^itä-

mälle, _mikä on luonnon-lain määräämä, tekee, an- nellee joku? Löytyyhänkeinoja, joilla

saattaa ^sekä

lähimaistaan

^että

itseään humittaa

ja hyödyttää.

Esimerkiksi,

^{hymäin kirjojen}

lukeminen

Miepi illan niin pian, ettei

sitä huomaakaan. Ei rahat

^kir-

joihin jouda, on niitä parempiaki tarpeita," muti-

see

^{maratoin työmies.}

^Tuo

^onki

osaksi

^totta,

sillä

ei köyhä päilväläinen, etenki jos

hänellä

^on

suuri

perhe, jaksa ostaa hmvikirjoja; ^hymä joS aapisen,

katekismon

j. n. e., jotka _omat tarpeellisimmat.

Jospa kellä nämiitki kirjat löytyy,niin puulle"

se

maistuu miimein samojen kirjojen

lukeminen, sillä ihmisluonto

kaipaa aina jotakin uutta.

No,

mitäs

sitten ^luetaan?

^Siinäpä

se niks" ^onki!

^Tay-

Teaterin ^merkitys kansallisessa

siwistystyössä.

slatkoa wiime ^mroon.)

Täytyy kyllä myöntää, että

itserakkaus useasti-

kin estää katsojata

somittamasta itsehensä

^niitä

narrimaisia

puolia, mitä

hän

näyttämöllä näkee, ja mitä

hänellä itsellä

^{on niiden}

^kanssa

^yhteistä;

täytyy myöntää,että ^{katsojissa on} niin tunnoltaan tylsistyneitä, paatuneita, että näytelmän paras maikutus menee hukkaan, että monet

rikokselliset

irstaalla

mielellänsä sen

^peilin

edessä elämäänsä

puolustamat, että monet näytelmän hymät tunteet

ja

ihanteet

katsojan kylmältä mieleltä lankeamat pojes, mitään

maikuttamatta.

Tuskinpa moinem- me toimoa, että kukaan ^paatunut miattomuuden

»viettelijä, että kukaan turmattomien tyly sortaja, että kukaan

lihallisuuden

palwelukscssa irstailewa,

»veltostunut mässäri, että mikään korttipelin

helme- tilliscssä kuumeessa riehuilewa

itsekkäisyys, että ku- kaan

ahneuden

pauloihin kietoutunut ottaa paran-

tuakseen

siitä, että näkemät teaterissa, _kuinka tör- keitä

heidän himonsa

^omat, mitä onnettomia

seu-

rauksia

^{ne tuomat}

mukanansa.

^{Mutta onko}

sillä

sanottu, että teateri ei mitään ole

ihmisissä

^maikut-

tanut niiden paheiden lcmiämistä mastaan? Ei

suinkaan.

^Jos

kohta sillä

ei oletkaan niin

mahta-

man waikutuswoimaa, että

saisi

juurtuneet, niin

sanoaksemme luonnoksi

muuttuneet, paheet

ihmisistä

eriämään, niin

onhan sekin

^jo

suuri

ansio, että

se

huomauttaa

^{niille, jotka} niiden pauloihin mielä ei- wät ole takertuneet, mitä laatua ^{ne omat,} mitä

seurauksia

^niillä

ihmiselämässä

^on,

minkälaisilla mehkeillä

^{ja merkoilla ne koettamat}

ihmistä

^kietoa.

EnMi

^miattomuus

silloin

^{enäänole niitä ymmärtä»}

mätön;

eihän

^ne

siis

^cnään

kohtaa häntä

^kokema-

tonna;

moihau se,

ennakolta niiden kmvan nähty- änsä,

elämässä

^niitä

tamatessaan,

epäillä niitä,

maroa

itseänsä, niin ettei anna niiden

itseään

^pet-

tää ^jamoittaa.

Niinkuin

teaterilla edellä mainittujen paheiden ja monien lukemattomien niiden mertaistcn

suhteen

saamme maroituksia,

joista

meillä elämässä,

^jos panemme niitä ajatelluksemme ja tarkatuksemme, on paljon hyötyä ja opetusta, uiinpä monenmoi-

sissa muissakin

tapauksissa, mitkä meitä kohtaamat, tulemme

sen

kumaelmilla ennakolta

huomautetuiksi siitä,

mitä mastedes olemme

ehkä

^{tapaamat. Sillä}

tuodaan meidän

nähtämäksemme

monenlaatuiSta

ihmisellistä

kärsimystä, monenlaista muiden

ahdin-

koa. Sen ^johdolla

saatamme

kulkea kuoleman

miimeisiä hetkiä kuuntelemassa,

_oppimassa,

saada tuulla tunnustuksia, ihmismielen sisimmistä so-

lukoista lähteneitä, _meitä

waroittawia, wakawasti neuwowia,

puhdistamia,-

silloin saamme nähdä

riettaimman miisastelemisen ^kadottaman rohkeuten-

sa,

kun

sen

^eteen

toisen

tuntemattoman

maailman

olvet ^omat

aukenemaisillaan.

Mutta samalla ^kun

^{näyttämö opettaatätenmei-}

dät

ihmis-elämän monenlaisia hairauksia

^jaonnetto-

muuksia

^tuntemaan,

samalla se

^myöskin,

^kun

^antaa

meidän hawaita

^ja

^arwostella sen

ahdinkojen,

sen

kiusausten

symyyksiä, synnyttää

meissä

^armeliai-

suutta

ja säälimäisyyttä noila elämän

aaltoisella

merellä

haaksirikkoon

^joutuneita

kohtaan.

^Ihmisyy-

den

osanottama

^tunne rupce elämään meidän rin-

nassamme,

emme ^cnääu ole taipumat

heittämään ensimmäistä

kimeä

heikon

^{syyllisenihmisparanpäälle,}

emme ^cnään ole

tuomioissamme

^{niin jyrkät,}

sa-

malla kuin myös olemme ^oppineet ymmärtämään, että emme

suinkaan sentähdcn saa

^{olla mietoja ja}

wclttoja pyrinnöissämme elämän onnettomien

suh

tccu,

tahi

»varomattomia oman mielemme

intohi-

moja hallitessamme, ja päällipuolisianiiden oikeata luontoa

armostellcSsamme.

Jos olemme maailman suuria, jotka maan

saamat

^kiitosta

itsestänsä

^kunlla,

maikka

se

^{ei aina}

ansaittuakaan

^olisi,

saamme tässä

kuulla ^totuutta,

saamme nähdä

jokaisella hymällä luonteella, olkoonpa

se missä haimassa ammatissa

tahansa, olkoonpa

se

^puettu

^mihin

halpaan pukuun hymänsä, oleman

suuren

katoamattoman armon

ih-

miskunnan

elimillisessä

yhteydessä, mieläpä

suurem-

mankin kuin sillä, joka ylhäistä

asemaansa

^{ei an-}

saitse.

Mille elämän kysymykselle ci teatcri, jos

sen

näytettämät sisältö-kappalect omat hymiä ja tar- koittamat ylähälle,

riittäisi

^maloa

heittämään? Itse kasmatuksenkin

^{makama kysymys}

saattaa siltä saada

malaistusta. Monen äidinliiallinen,mieletön rak- kaus lapsiinsa, monen

isän

^nurjat kasmatuspcrus- teet, mitkä niin

usein

ihmislapsista onnettomia te-

kemät,

saattaa siltä ^saada

termecllisiä,mieleen

sat-

tumia,

unohtumattomia muistutuksia. ^Teateri

^moi-

daan

siis

^makaillapyrinnöillä

saada

yhteiseksi,kaik- kia opettamaksi laitokseksi, yhteiseksi ^lempeiden

wa- losätciden

kuljettajaksi

kaikille.

Semoipi puolestansa

tehdä

paljon blirbarisuuden, raakuuden, tylyyden, ymmärtämättömyyden,mietouden,

ahtaan katsanto-

taman

tarkoittamiseksi.

Mitä se

^täten woipi wailuttaa kuntin

kansan

hengen kohotukseksi, mitkä

siiwet se

lainaa koko

sen ihanteelliselle

^nousulle, mikä malttamattoman tarpeellinen laitos

se

^{on, jos}

kansa ^tahtoo

^tulla

itseänsä

^{tuntemaan yhteisillä} hengellisillä pyrin- nöillä, yhteisellä ajatustamalla, yhteisellä simistyk-

sellä — _se

kullekin ennakkoluuloitta

asiaa

ajattelemalle käynee

edellisestä selmälle. Ainoastaan teaterille

^on

mahdollista suuremmassa ^{määrässä saada}

^aikaankan-

san kaikissa kerroksissa

^{yhtäläistä} mieli-pidcttä useampien

elämässä kohtaamien asiain

^suhteen,yh-

täläistä niiden

asiain

annostelemista, joista muut

kansat toisin

^{päättämät; ainoastaan}

se ^saattaa suu<

remmassa määrässä

^antaa

kansan katsella itseään,

omaa elämäänsä, opettaa

sitä

hymiä ja huonoja puoliansa ^tuntemaan, luoda

sen silmien

^eteenmen-

neistä ajoistaan kuwaelmia,

kutsua sen suuret ^hen-

get

taistelemaan heidän aikainsa taisteluita,

toimit- tamaan

heidän aikainsa

^{tehtämiä,puhumaan}

^heidän aikainsa

tunteita, mielipiteitä, pyrinnöitä,^opetuk-

seksi ^elämälle

^polmelle,

innostuttuinaan sitä

^hymiin

pyrinnöihin,^pahoista

sitä waroittamaan. Wähem-

mänkin tieteissä

^{oppinut saapi}

sen

wälityksellä käsitystä

kansansa

ei ainoastaan nykyisen

maan

Vatjanne

Auna oli ^metäuyt

MM

^käden

^kaulansa

^ympäri

ja

saavut häncu siteu

niin likelle,että»voi uojata päänsä

hänen

^{rintaansa, ja Irjö,jonka}

selittämättömät

^tuu-

teri »ualtasimat,

seurasi

»vastustamatta

hauen tahtoausa.

Mjö", alkoi Anua uudelleen, mcuueen ajan kau-

histus

^jaTommirauknn»varjo eroittawatmeitä

toisistam-

me,

seisoivat

meidän mälillcunme tuin

uhkaama

^haamu,ja

aiuoastaan

chdotoin

julkitotisuus minun puoleltani »voi meidät

siitä

^{mapauttaa. Prjö,paljonon}

sinulla

^linnulle

anteeksi

annettamaa, enkä^tiedä,»voitko

sen

^{koskaan täy-}

destä sydämestäsi

tehdä.

^{Kuule mua}

^ensin

^ja

tuomitse

mua

sitten."

Hän

^alkoi,

alussa

mapisemalla, mutta

»vähitellen

yhä makamammalla äänellä ^kertoa, kuinka kaikki oli käynyt,

ensimmäisestä

rakkaudestaan alkaen aina^myö- hempiin

taisteloihinsa.

^Ei

hän

^{mitään peittänyt, ei}

»vähääkään itseään

^{säästänyt, »vaan} kertoi tarkkaan kaikki

tuohon

onnettomaan tapaukseen

saakka.

^Oli

juurikuinjokutautiminussa",lopettihän,tuo Tommia

alituisesti

ajatteleminen, mutta usko minua, jo »vii-

meisessä keskustelussamme

^{ja silloin, kun}

»viskasin

^ket-

juni

hänen

^eteensä,

tunsin

sydämessäni olemani ijäksi

hänestä

eroitettuna, tunsin, että jok'ainoa

side

^»välil-

lämme oli

ainiaaksi

^{katkaistu. Oli kuin joku »vaiku-}

tus ylhäältä, joku äkkinäinen herätys, joka

hänen hur-

jasti

raiwotcssa

^johdatti mieleeni sinun ^tyynen, luot- tamusta

hcrättäwän ^olentosi.

^{Jo silloin, V^jö,}

^olisin hakenut

turwani

sinun

^luonasi,

olisiu

^kaikki

^sinulle

tuuuustanut, ja

silloin — _silloin

_{piti niin onnetto-}

masti käymän. Ia kuu

sittcu

^{myöhemmin istuiu}

Mantilassa, _{kun luulin} ijäksi kadottaneeni elämäuion- nen,

silloin

käwi minulle noina äärettömäu pitkinä

öisiuä

^sclwäksi, mitä oliu kadottanut. Silloin tun-

sin

^{kalmaawan ikäwyydeu, kuu muistelin lasta ja}

si-

nua, 'Zrjö. Minun täytyi taistella Pysyäkseni tun-

nossani, säilyttääkseni monniani siihen, jonka luulin

tehtämänäni

^oleman.

^Ia

^minä taistelinkiu, taistelin, waikka ^epätoiwo oli sydämeni malloittauut, _taistelin siksi, kuin Jumala

itse lähetti

^minulle päästö-sanan, ja micraat

huulet

^ikäänkuin

taiwaallisenn

sanantuojana minulle ilmoittiwat

sinun miattomuutcsi.

^Sinä

het-

kenä

Maltasi

minut äärettömän

ouncllisuuden

^tunne,

joka wci

»viimeisetkin

^{moimani ja löi minun}

maahan tainnoksiin."

Oi, Anna",

huusi Heikkinen

hämmästyneenä ^ka-

mahtaen

istumiltaan.

»Luulit

^nis

— ^"

Suo minulle sekin, Mjö. anteeksi",rukoili Anna painaen Yrjönkättä

otsaansa.

Sinä olit tuona il-

tana

semmoisessa mielenliikutuksessa,

etteu wieläkos- kaan ollut

sinua senlaisena

^{nähnyt. Tiesin myöskin,}

mimmoiseenka

raimoon olin Tommin jättänyt. Älä pane

sitä

^{Pahaksi, jos} luulin tcioän joutuneen taiste- loon ja annelin

sinun kätesi

joko mahingossa taikka waan

henkeäsi

»varjellessa

tehnee»

tuon onnettoman piston".

Sen luulit",

sai

^{Yrjösywästi} liikutettuna

sano-

tuksi, ja

siitä

^tuli

sivun

puhumattomuutesi, _jokamei- dät kaikki Pam epätoiwoon."

Anna painoi päänsä alas ja

lausui

^nöyrästi:

Kuu

kaikkein ^epäluulo kääntyi minuun, _luulin

siinä huomaamani

^Jumalan wiittauksen, joka

siten osoitti

minulle, _kuinka johonkin määrään

moisin somiltaa sen

rikoksen, jonka sydämessäni olin

sinua

^{mastaan tehnyt.}

Sentähdcn

en mastannut mitään syytökseen,maan an- noin

ihmisten

^{luulla,niitä}

tahtoimat.

^{Se maan ka-}

Mi minulle yhä selwemmäksi, että aiuoastaan

sev

kautta moin sinut pelastaa, ja säilyttää lapsellemme

hänen ^isänsä

^{ja puhtaan}

nimensä."

Oi

sinä

eriskmnmainen lapsi",

sanoi

^Urjö,pai-

naen

häntä ^mahwalla käsiwarrellaan lähemmäksi

^rin-

taansa. ^En

^tiedä, tuleeko minun enemmän

ihmetellä

sinun

alttiiksi

antamustasi ja ylemämiclisyyttäsi taikka

sinuun

^{suuttua, kun}

saatoit

lnulla minunottaman

sem-

moista

uhria

^{wastaan. Että}

saatoit sen

^luulla,

^sitä

en

sulle

^{ikinä woi}

anteeksi

antaa."

En

^{minä sitä puolta}

asiasta

ajatellut, Mjö.

Wcdin ^maan ainamieleeni, että

sinä

olit ollut parempi

isä

lapsellemme, kuin mitä minä syntisine ajatuksiucni olin moinut olla

hänelle

^äitinä;

sentähoen

^{olit sinä}

hänelle

säilytettämä. Ia^nyt, Mjö",

—

_hiin

nosti arasti lempeät sinisilmänsä, joissa

kaksi

kirkasta kyy- neltä mälkkyi, ylös ja loi ne mieheensä, nyt

—

let minua ^{nyt, kun} kaikki ^tiedät,

tahdo

^{hyljätä,olen} el-^to-

tisesti Paremmin welmollisuuteni

^täyttämä,kun rakkaus ne minulle helpoiksi tekee."

Rakkaus, _Anna?"

Hän

^{kesti Prjöntutkiman, sywän ja makaan}

^sil-

mäyksen

mahaakaan

liikuttamatta

stlmäluomiaan

^ja

su-

Helsingin

suomenkielisen

alleis-opiston

kan-

nattajat käsketään yleiseen

kokoukseen,

joka^pidetään lauantaina Marraskuun ² p. k.lo 7 j. pp. opiston

kokoussalissa. Raha-asia.

Hyskussa ^pantinIymcrskylcrn ScrstopanMntal- len

raha

^yhtenscr

Tuhat sata

^{kolmeknmmcntcr}

(1,130) markka 20 pcnnice.

Tö raha-mcrrcr si-

jotcltin

B:sän

uten Vastakirjan

Numeroilla

1277

—

_1284.

_Tallen

paniat olimat

kolosin seurämista

paikkakunnista, nimittcrin:

nclice

⁽⁴⁾ Iylvceskylcrn kaupllnnista, kolme (3)

Lautasta

^{ja yksi}

lorosiSta.

Ihlelmcr

^{tältenpantua}

^raha

^tcrmcrnmöden alusta

shskun

^{loppuu oli}

^y h

^{d ek}

ses

^crntoistatn

_h

^{at ta wi-}

sisatä

^{(19,500) markka} 53 pennice.

Raha

^{on csilc, jota jokainen tarmitse, Man jota}

Harma se ihminen

^{tcrtcr uylyw onn}

entisen suhlcn.

Kuitcnni, aina

sitcr

lyyth mtcrkin, ^joiltalitenc pan- na

scrslhn

^{raha, niiltä.'}

mcrhemmcrn

^{kullaenemmcrn.}

Se elu olikin I:kylccn scrstppantista, cttcr taltcn-

paina tarmitcssa pian

sitcr sä rahansa

^{pois; ja täs}

ellei

hlrn sitcr

^{tarmilsc, kasmä}

sincr rahalle

^koroin

takin korko.

Mom yksityinen hcntily kyllcr

isosti

^lupa

isom-

man koron ja melcrpcr

hlimatt

hymcrlttcticrisct, kun män

melaksi sä.

Mutta icrksipcr ^jccfti monen täksc

sckcr

^{korot etta' pcroma mys.}

tyy

siis

^perustaa lainatirjastoita, joistactcnkiköy-

hemmät woisiwat ^saada

hyödyllistälukemista. Lu- kioita alkaa nykyaikaan kyllin olla,

sillä ^onhan lus^

silaki, joka

itse

ei näe

silmälasillakaan"

^lukea,

pikku

Pekka

^{ja Maiju,}mitkä lukemat

niinkuin

^wettä.

Mutta

mistäs

rahat

^tulemat, joilla kirjastolta pe- rustetaan?

—

_Niin,

eiköhän tässäki asiassa si-

wistyneet ja warakkaat

woisi keksiä

^{jotakin keinoa.}

Onpa moneen

muuhun

^hymään

tarkoitukseen

^koottu

rahoja: luennoilla, laulajaisilla, arpajaisilla

y.

m.;

jospa

tiihänki tarkoitukseen koetettaisiin

^{samoja kei-}

noja.

Monella lukumiehellä

löytyy myösmanhoja, monasti luetuita kirjoja ja sanomia, joita sopisi lahjoittaa kirjastojentäytteeksi. Paljonon Suomen

kansa uhrannut nurisematta

^ja

uhraa

^yhteiseksi

eduksi

^{rahojaan, maan}

uhratkaa ^wielä tähänki

^tar-

koitukseen

^{joku roponen, joten»voitte} poistaa monta itämää

hetkeä

^{ja monta pahetta} kansaltamme,

sillä

hymät kirjat simistyttämät ja

sotimat

^turmelusta

»vastaan enemmän kuin

huonon ..koulumestarin"

opetukset. Itikka.

Onnettomuus.

Kun Taanalan

^{isäntä, Isokyrön}

pitäjästä,

Hewonkosken

^kylästä wiime lokakuun 19 päiwänä

tuli

iltapimeässä ajaen kotiapäin

Vaa-

sasta, kaatoi

hullunkurinen hewosensa ^hänet

^rattai-

neen ojaan, jolloin

rintansa

loukkaantui niin pa- hoin, että

hän

wuorokauden kuluttua

heitti henkensä.

Niin

^kirjoittaa meille

Isoknröstä

^{O. S. S.}

Mlassörilsi

^{Suomen pankissa on}

^Mbl:n

^mu-

kaan, nimitetty

lassöri I.

^A.

^Landtman.

Suomen lähetystöin». Suomen lähetysseura ei tänä

wuonna

ole woinut

lähettää

^mitään

lähe-

tyssaarnaajaa

Afrikaan;

waan tulewana

kesänä

^tu-

lee

sinne

^palaamaan lähetyssaarnaaja

Veikkoiin.

Suomen

kaarti

wietti 24 ^p.

w.

k. juhlallisesti wuosipäiwää Gorny-

Tuoniakin

tappelusta.

K:lo lie.

pp. pidettiin jumalanpalwelus_pataljonankir-

kossa,

jossa w. t.pastori,jumaluus-opin_kandidaati Colliander

suomeksi

^ja

ruotsiksi

^{piti lyhyen puheen}

päiwän merkityksestä,

huomauttaen

^että

tämä

^oli ilojuhla

saawutetun

^{woiton muistoksi, mutta}

sa-

malla surujuhla niiden kaatuneitten ja

haawoitet-

tuin johdosta, jotta

saman

^taistelun

_uhriksi

^joutui-

wat.

Teksti

^{oli otettu Kuning.}

Taw. Wir.

^105, w. l—

s.

lumalanpalwelutscn jälkeen pidettiin kirkkoparaati.

Miehistö sai

päiwälliseksi juhlaruo- kaa, ja upseerit lotoontuiwat

scurahuonecsensa

^päi-

wällisiin, _joihin

wieraitsi

^oli

^kutsuttu kenraalima-

juri ^paroni

P.

Ramsay, joka Gorny-Dubniakin

taistelussa

johti pataljonaa,

sekä

^{muitapataljonan}

entisiä

^upseereja.

Päiwän kuluessa

^tuli

useita sähkösanomia

^muu-

alla

olctsiwilta

upseereilta ja

entisiltä

^towereilta

sekä

pataljonankomentajalta _ewersti V.

Procovelta,

joka oli

Pietarissa osan kanssa

pataljonasta

osalli-

sena

^kaartin joukkokunnan

suuressa

^juhlassa.

Ehtoolla kutsuttiin

^{pataljouan kowaa kokeneet,}

kahdella urhoollisuuden

^ristillä

^koristetut

^uljaat

wältwääpelit ja waunumestarittin

osallisiksi

^juh-

laan.

Kun pataljona

lähti

sotaretkelle, _{oli tunnettu} karhuntappajamme, kapteeni

V. Höök luwannut

muutamille

tuttawillcnsa

upseereista, että, jos

he

kunnialla kulkemat

Balkanin

^yli,

hän tenvehtisi heitä terwetulleikst

^{kotiinmaljalla, joka}

olisi

^tehty

omituisesta ^aineesta,

^{ja josta}

he saisiwat

^juoda

maljan tämän urosteon

muistoksi. Tässä

^juhlassa

täytti kapteeni

Höök

lupauksensa. Pataljonan up-

seeristo sai ^nimittäin häneltä

^{nyt lahjaksi erittäin}

kauniin

suuren

^maljan

harmaan

^mustastagra-

niti-kiwestii. Malja, joka on tehty

Joensuussa,

on ulkopuolisesti ainoastaan

sileäksi hakattu

ja wä-

riltään

^harmaa,

waan sisus

^on

hiottu

^ja

kiiltämän

musta. Tämän

omituisen

^{maljan käsipiteet} owat kiilloitetusta

teräksestä. Ensiksi

juotiin tietysti tästä

astiasta

malja antajalle, joka oli

itse

^läsnä

juhlansa.

. W. L.

Suomen

kansatieteellinen

^jakaslvatus-opillinen näyttely

Parisissa.

Journal oMcioi luettelee ne maat, joiden

kommissariuksct

^{owat yleisen opetuksen}

jataidetten ministerin

haltuun

^jättäneetkaikki taikka enimmät

esineet maansa kansatieteellisistä

^{ja kas-}

watus-opillisista näyttelyistä.

Näiden

maitten jou- kossa, joita on 27, mainitaan myös Suomi.

Nämä

Ranskalle lahjoitetut näyttely-esineet

asetetaan ^sii- hen kansatieteelliseen

^jakaswatus-opilliseen

museoon,

jonka

mainittu

ministeri aikoo ^perustaa.

Maamies No 26

on ilmestynyt ja

sisältää:

Maidon

yhdistyksestä ja tuotteista, _11. (jatkoa).

Kotiteollisuus

^ja

talon-isäntä.

^Tietoja

Maamme wirkatunnista

^{j. n.} e. Kauppatietoja.

Ilmoituksia.

Kansakoulun suosiota setin.

^{N. S.elle onker-}

rottu, että yksi (sanoo l)tyttö on

tulla

^jurahta-

nut"_kouluun,tänä syksynä Kangasniemen piitäjän

kansa-

eikä yhtäkään ^poikaa.

Palkintoja pitkäaikaisesta ja

rehellisestä

^pal-

weluksesta

^{owat Suomen}

Talous-seuralta saaneet

^:

pronssisen tunnia

raha

^{n renki Olli}

Newalai-

nen, joka on >9 wuotta palwellut

talollisen

^Mikko

Mustosen

^luona

Nurmeksen

^{pitäjässä;} renki Matti

Toikkanen, palwellut 12 wuotta torpanmiehen

Ju- ho Hanhimäen

^luona Saarijärwen pitäjässä, ^ja renki

lisak Immanuel

Juhanpoika, palwellut 28 wuotta

talollisen

^Taawetti

Warhenmaan ^luona Mouhifärwen

^pitäjän

^Lawian

kappelissa.

suomalaisessa tcaterissa

^{näytettiin teskiwiik-}

kona

ensi

kerta täällä

I.I. Wecksell'in

^{ämäytötsi-}

ncn murhenäytelmä:

Daniel

Hjort",

P.

^C:n

suo-

mentama.

Tätä omamaisen

^hengen synnyttämää näytelmää on ^ynnä

Z.

Topeliusten

Rea.ma von

Emmeritz"-näytelmää pidetty ^{etewimpänä niistä} Suomen ^miesten sepittämistä dramoista, joita

maassamme

^on näytetty ja jotka näytäntöön,

sen

tähän

asti olleella ky'yn-kannalla,

soweltuwat.

Niitä kumpaakin näytelmää on

Ruotsikin

^näyttä-

mällä

kunnioittanut.

Emme suinkaan

tässä unhota

Runebergin

suurta klassillista

^{näytelmää:}

Salam-

iin Kuninkaat", joka erään maamme sywämietti-

simmän

arwostelun mukaan (josta

ehkä saamme

tilaisuutta

^{wasta puhua)}

^esittää

^tragedian

sen

korkeimmassa

(kristillisessä) merkityksessä," ^mutta

sitä

^{ei näytäntö Suomessa,} ainakaan ei

sen

^koko-

naisuudessa,

ole

tähän

asti onnistuneena woinut kuwata.

Kuinka sen

^näytäntö

^Ruotsissa,

^jossa

se

kuuluu tapahtuneen, on onnistunut, emme

tiedä. —

Aine

Daniel

Hjortissa" on ^mitä tragillisempaa woi olla ja mitä Suomen

historia

^{woi antaa.}

Siinä nuo

oikeutetut

^ja

mahtawat siweelliset

^woi-

mat,

lutherisen

^{uskonnon ja}

isänmaan

^wapauden

harrastus toisella

^{ja pyhän}

kuninkaallisuuden

^ja

waltiolaillisuuden ^kunnioitus toisella

puolella tais- telemat keskenänsä, johon

taisteluun Daniel

^Hjot'- in,

näennäisesti kansalliseksi ^korotettu, sukukosto

taiteellisesti

^yhtyy.

Kun iloksemme saamme

kumminkin kerta

wielä,

tänään,

nähdä

näytelmää näytettäwän, jätämme tarkemman

kertomuksen

näytännöstä

toistaiseksi.

Mainitsemme

tällä kertaa waan, että

se

^tapa,

^millä

näyttelijäkunta näytäntönsä

toissa

^{iltana suoritti,}

oli mieltä ^yientäwä.

Lokakuulla

kypsynyt

mansikka

on tawattu

Nas-

tolan pitäjän

Jokelan

kartanon maalta.

Homiteltu.

Novelli.

nkj. Emilie

Tcsttmclicr.

Mulailemalla suomentanut^Nilja.

(Jatkoa85^numeroon.)

Lienee

jo noin puolentoista kuukauden paikoille siitä, _kun eräänä tyynenä, juhliwan

näköisenä syys-

iltana saawuin, matkalaukutkainalossa,_muutamalle rautatien

asemahuoncclle Itäsuomessa,

matkalla yllä- ilmoitctnlle

seudulle. Heti

minutin parin kuluttua ilmoitti höyryhewonwinkiä wihellys matkan alka wan.

—

Ia ^toisen

minuutin parin kuluttua jokii dettiiu nykyajan kulkuncuwoin mukawuuoella eteen- päin. Ei wirstoilla

wiisin

^wiiwytty,

^cikä

^aikaa

allapäin aprikoittu, kuu jooltiin ensimmäisellä,_toi-

*) Rawintola Lahdessa.

sella, j. n. e.

ascmahuoncclla.

^{Matta käwi syystä}

ja

toisesta

towcrien kesken

warsin

hnpaiscsti, päi- wän

uutisia

keskustellessa, joista

huomenis

^ta-

pahtmvan

suomalaisen

altcis-opiston

huoneen wih- kiäisct

Helsingissä oli cnimmästi kaikkein mielestä tärkein päiwän uutinen. Aprikoittiin ja tuumail- tiin, millä juhlallisuudella ja mielien

osoituksilla

tuo Suomen

kansan rakkaudesta lohonnccn

^raken-

nuksen wihlimincn tulisi

tapahtumaan. Jutelles-

samme

^emme

huomanneettaan

matkan kulumista eunenkuiu jo olimme kahdessa, johon minun mat- kani rautatiellä päättyi.

Nyt pillit ^{pussiin ja} aloin apostoli-kyydillä

Lahden

uutta kaupunkia

katselemaan.

^{Sen pitem-}

mältä en

tahdo

^{entä laioa kaupungin}plaanijärjcs- tytscstä ja ratcnnustawaStamainita,

siitäkin

^syystä

että olen

rakennustaiteessa

^liian

heitto

niin uutta juurin jaksain alotcttua ^kaupunkia annostelemaan.

Enkä myös tullut

sen

litemmiu kauppalan kauppa- liikkeen ja kauppiainkaan lukua tietämään. Se ta«

sitys, jonka kauppalasta ylipään sain, on, _että uu-

sia

^huoneita, waikka pieniäkin,

nousi

^parastaaikaa

niinkuin tattia

sateella. Useimmin siellä

^kutenmuu-

allakin nykyaikana

maassamme

^kuului

lause rahaa

on wähän, ja

ansiot ^huonot

kaikilla muilla paitsi Mosbcrg'illä.*)

Painia

^{kun jo} oli kauppalassa

ollessani mailleen

menemässä, aioin

lähteä

^{laiwaan aamua} odottele- maan.

Mutta

mitä

ihmc!

^Höyrylaiwa

^Jämsä,

jonka kulun mukaan olin malkani

suuimitclmali

määrännyt, olikin kliiwalla maalla.

Hetken

^tätä

näkyä mietittyäni, muistin

ilmoituksen

^{jo aikoja}

sillen Jämsän

^rikki meliosta olleen

sanomalehdissä.

Mutta koska U. Suomettaren

n.ossa

^{106 oli il-}

moitus

Jämsän säännöllisestä tulusta

painettuna, tulin

wätiscnkin siihen

päätökseen,ctläPäijänteellä tultcwat laiwat

samoin

^kuten

Hämeessä ^kaikki

^kirk-

toweuhect seisomisen

^{ajaksi maalle}

kiskotaan. Asia

kuitenkin tällä kertaa oli niin, että

ilmoitus sa-

nomalehdessä

^{ei pitänyt} paikkaansa, waan _arwatta- wasti ci

asianomainen

^{laiwanomistaja}S.

Kontola

ollut

katsonut welwolllsuuoctsccil

laiwan rikkimen-

nessä

kieltää ilmoitusta painamasta.

Wai

^pitäneekö S. K— la

sen

^{yhden-tckcwänä, mailla jokn}kaukai.

nentinkiireillä

asioilla

^mattuötawa

saa matkansa Wesi-

järwen ja Päijänteen yli yhtä sliännöllisesti, _luin

Jämsä

«laiwatin tniwalla maalla,

tehdä? lättä<

käälmne jo tämä piltu yksityisteittä,

kcwä,päiwä pari

siellä

taikka täällä.

Jo

^riennäm-

me

Hämccnmaan suloudelta

»viehätettynä Päijän- teen salasaaria, _{kumpuja ja}

kuttnloita

perjantai, aamuna

lähtemällä Lnhtis-laiwalla ihailemaan.

Niitä kaunis ja

wiehättäwä

^näky

P—

^teen

saa-

rista ja kukkuloista, jos

kohta

tolkkoinc kiwikko- rantoineentin,

warsinkin ^sille,

^jokatietää niidenkin- kamien kintereillä

cnsimäisct

^askeleet

astuneensa

^ja

niiden

mahtawain

wuosisatoja

kaswancitten honkain huminan

ja kumpujen kuminan

hänelle

^syksyisen

myrskyn

riehuessa kehtolaulua laulaneen!

Olkoon

hän sitten

^joko epäonnen tai onnettaren johtamana jonkun aikaa ulompanana

Kesti-suomesta, taikka

jos wielä ulkopuolellakin Äänisjänveä, Pohjanlah- tea,

Auran

rantaa ja Ruijan

suuta oleskellut,

rien- tää

hän sentään Kcskichlomecn waluututsclla,

_että

siellä

^ja yksinomaisesti oma

sulo

^{Suomen kieli}

meriswirkamiehistöltäkin

^soi,

^niinkuin:

Riemun

^rannoille,

Kultansa

^kaunoille,

Sinne

missä

^myös

Ei puutu toimen tarpeita,

Eikä

onnen aarteita.

Mutta

palatkaamme _jo

takaisin Lahtis-laiwalle,

jossa nyt jo

aukealla

ulapalla, Vellamon neidon luonnon

woimalle kuuliaisen

^rinnan

huokauksista

Wesijärwen

kimaltelemalla

^pinnalla

hetken

^häilym-

me,

siksi ^kunnes

^Wääksyn kanawalle

saawumme,

jossa_{laiwan hiljainen kulku ja}15 minuutin

seiso- misen

^aika antaa

tilaisuuden

^Wääksyn

kosken

wottonums wiimeintm pakoitti tekemään niistä lopun.

Hän

pyysi palwelustyttöäauttamaan

häntä

^owestaja,kun hän,hiljaa tuoliaanpyöritellcn,witkaan

heitä

^kumpaakin

lähestyi,kun hän,

heidän

^wielä

häntä

huomaamatta, _näki täydellisen

rauhan

^ja

sowinnon

^{kuwanedessään,silloin}

painoi

hän ehdottomasti kätensä

^{ristiin,nosti}

silmänsä

ylöstaiwasta

kohden

^ja

^lausui

sydämessään:

.Minä

kiitän Sinua, _Jumalani! Tästälähin,

sittenkuin

^tä-

män

hetken

olet minulle suonut, jolloin sydämeni ke-

wennctääu

suurimman katumuksen

ja tunnonwaiwojen kuormasta,

tästälähin

^{en enää} koskaan ajattele, että elämäni on kurja, iloton ja toiwoton."

Loppu.

loinen

hohde lensi hänen

poskilleen. ^Niiu,

rakkaus.

?jrjö,eikä ainoastaan rakkaus lapseemme. ^Sydämeni iloinen

riemuhuuto kuullessani

^nnuu wiattomuutesi,

se

tunvallisuudcn

^{tunne, joka minun waltasi,kun}

tiesin

sinun noina pitkinä kiwun ja tuskan öinä^walwowau

wuotccni

^ääressä, taikka ^k.m

sinä känwarsillasi

^kannoit minua

toisesta

^wuotecsta toiseen, ilo, joka

heräsi sy-

dämessäni,kun kuulin

sinun

^{askeleesi,eiwätköne}

"

))rjö kumartui alas ^ja

suuteli ^{häntä. Ia}

^kui-

tenkin, Anna",

sanoi

^{hän, et}

tahtonut

^minua

näh-

däkään, silloin

— ^{— "}

..Silloin ^tuo werinen ^warjo wielä

seisoi

^meidän

wälillämme", keskeytti Anna. Se ^oli surullinen, synkkä,

kauhea

^{aika, Mjö,pidäthän}minusta wielä pik- kuruisenpa

autathan waimoraukkaasi

^jaoletkärsiwällincn, waikka

hän

^ei

olisikaanheti

^{semmoinen, kuin}

hänen

^tu-

lee olla?

Ethän käsitä

^{mua wäärin,} waikka wieläkin wuodatan sääliwäisyydcn kyynelen Tommiraukan

täh-

den ja

murheella

^ajattelen

hänen ^surullista kohtaloansa?

Heikkinen suuteli häntä

taaskin hlnnycllen ja pu-

hui

sitten kaikkea

rauhoittamaa

^ja lohduttamaa, mitä uskollinen sydämensä

hänelle

^johdattimieleen. Mutta Anna jatkoi: Simm ^{tulee kirjoittaa}

wanhemmillc

ja pyytää

heitä

^{tulemaan hywinpian, että woin}

heil-

iäkin rukoilla

anteeksi sitä suurta

^{huolta, jota}

he

^mi-

nun

tähteni

^ownt

saaneet

^{kärsiä, ja}

silloin

^tuowat

he

pikku Katin mukanaan, ja Katri jää wielä meidän luoksemme, ja joka

wuosi

^täytyy

heidän

^antaa

hänen

muutamia

kuukausia

^olla täällä."

Niin

hän

^{yhä waan} puheli eikä ollenkaan muis-

tanut, että Katriraukka

wiereisessä huoneessa ^kärsi odotuksen

ja epätiedon waiwoja,

siksi

^kuin

hänen

^le-

den, että

sitä ensi katsannolla

^{ci woi}

muuksi

^eroit-

taakaan, kuin ranteesta poikki

hakatuksi kädeksi.

Taniallisesta

kämmen-pöydästä

lähtee siinä wiisi luonnollisen suuruista sormea,

muodostaen kukin

sormi luonnollisen wahwuuden

^ja pituudenkin. Ai-

noastaan peukalo on tawallista hoikempi. (Sarat.)

Turun

konepajan osakeyhtiö on

irtisanonut

³⁰

työmiestänsä,antaen

heille

^{kuukauden ajan tiedus-}

telluksensa

toista paikkaa, kertoo S.

T.

Rahaleräys. Kuten tietty, on tänä wuonna

hirweä

^{näljänhätä raiwonnut}

Kiinassa

^ja

Intiassa sekä

^{tappanut, niinkuin} arwellaan, yksistään

Kii-

nassa

^noin

wiisi

^miljonaa

henkeä.

^{Syynä on ol-}

lut

sateen

^{puute, joka} on häwittänyt

wchnä

^ja

opiumi-sadot. Rahoja onnettomain

awutsi

^{on ke-}

rätty

warsinkin

Englannissa, ja Suomen Lähetys-

sanomissa kerrotaan^

^{että nyt meidänkin}

maassa

^on

ruwettu keräämään rahalahjoja

hätää kärsiwäin awuksi Intiassa.

^Kötarin

seurakunnassa Ahwenan-

maalla on alkutehty.

Hywin paljon karjaa on Turusta koko

kesän

^ja

syksyn

kuluessa

^{wicty Ruotsiin, kertoo Ä. N.}

Työnpuutetta jatyöpalkkojenwähyyttä

Porissa-

kin yleisesti walitetaan.

Ja

^jos ruoka-aineiden

hinta olisi

ⁿⁱⁱⁿ korkea kuin

edesmenneinä

^wuosina,

olisi

^{warmaantin työkansan} toimeentulo jo hywin

ahtaalla.

^{Mutta kun}

ruoka-aineet

^owat

lähes

^puolta

halwcmmat, riittää ^jo puolta pienempi palkkakin

elatukseksi.

Mainittakoon eräs

walaisewa seikka.

Hiljattain

läksi sieltä

^eräs

ammatissaan taitawaksi

tunnettu seppämies ^perheineen

Helsinkiin

^työtäet-

simään, myöden

lähtiessään elonsa

^tawaransa,

waan

kun ei

saanut

^{työtä siellä, palasi}

hän

^Turkuun,

mutta kun ei ollut ^työtä sielläkään, jatkoi

hän matkaansa

^Turusta

Pietariin onneansa

koittamaan.

Waan

kuulumiset

^tietämät

sielläkin

tchdaspaikoissa työwätcä wähennetyn, joten ei

uusia

^{enään oteta,}

ja niin tawoin taitaa olla

suo ^siellä,

^{wetelätäällä,}

eikä kuiwaa

tussakaan. Paras

lienee pysyä paikoillaan.

Joku ^ilkiö

oli wiime torstaina toimittanutnuo- relle rakastetulle laulajallemme Alma

Fohström'illc

nimettömän

ruotsinkielisen

kirjeen, jossa

häntä

^pyy-

dettiin olemaan

waroillansa

^muta

uhkaawaa hirw-

eätä

salahanketta"

^{(ohygssliq komplott) wastaan.}

Asia

ilmoitettiin poliisille, ja

se

^on kaupungissa pannut

liikkeelle

jos jonkinlaisiahuhuja, yhtä

ilkeitä

ja tyhmiä, luin

sen

^{konnan tuumat, jota kirjeen}

kirjoitti ja

sillä

^{nuorta naista} pelästytti.

(U. S.)

Wiisilylumentä pohjalaista työmiestä tuli kes-

tiwiiktona w.

^{k. 28 päiwänä}

Meäbora/' nimisellä

höyrylaiwalla

Turkuun.

^Pienempi

osa _heistä

^jäi

Turkuun,

muut jatkoiwat

matkaansa Heisinkiin

^ja

Pietariin.

^Kaikki

etsiwät he

^työtä.

Oudonlainen luolontapaus. ^Viipurista kertoo

Ilm.:

Niime teskiwiittoiltana tuli

Pietarista

^tun-

tematon upseeri, jota tiedusteli kuta on ^parhain lääkäri kaupuna.issa.

Hän

^meni

sitten Phoenir'in rawintolaan,

jossa

sai

^{erityisen kammarin}

asunnok- seen, _waan

_{muuttui yölläniin}

rauhattomaksi,

että täytyi noutaa

sinne

^poliisi. Sillä wälillä löi

hän

rikki kaikki,

mihin

ylettyi, ja kun poliisin tultua

saatiin

^{sidotuksi, rupesi}

hän

^yht'ättiä kolvia tuskia waikeroimaan

setä

^kuoli

hetkisen

^kuluttua.

Hänen taskuistansa

^{on löydetty}45 ruplaa, kultakello pe- rineen, wihcllyspilli ja

sähkösanomakuitti,

minkä

lviimemainitun

kautta

saatance

^{sclwille, kuka ja}

mistä

hän

^oli.

Ruotsia

^puhui

hän

hywin, waan

suomea huonosti.

Rauhankokous

on hiljakkoin pidetty

Parisissa.

Siinä oli saapumilla jäseniä

sekä

^{Europasta että}

Amerikasta, naisia

^{ja herroja.}

^Kokous

^päätti

työnsä2 ^p. w. k. ja keskusteli

koossa ollessaan

^mo-

nista

ehdoituksista.

^Näistä hywäksyttiin 17. Nii- den

tarkoituksena

^{on yleisellä wapaudella}

tasoittaa kansalliset

wastakohdat,

sowinto-oilcutsten

^perusta-

misella

^pyytää estää sotia,

solmia

yhdistyssitcen kaikkien

rauhanscurain

wälillä, jotta

kaikissa maissa

yhteisesti pyrkiwät

tähän

^yhteen

tarkoitukseen ^— sotain estämiseen. ^Tätä

tarkoitustaWarren

asetet-

tiin wakinaincn komitea, jonka tulee

kutsua uusi

^ko-

kous

tulewaksi wuodcksi.

Wiisi metsoa tuli taloon

Anomaankylässä Tyr- wännöllä wiime wiikolla.

Kaksi

näistä Mäentaus- tan kukoista

istahti

^myllyn siipiin, kolme

asuinra- kennuksen

^{katolle; ja niin}

sitä

^istuttiin lewollisina, kunnes jokulicsäikähyttänyt wieraat

tiehensä.

^Näin

kertoo Ilm.

Hyntynyt ilmapallossa.

Wiime

kuun 13 p:nä synnytti eräs nuori englantilainen rouwa Lallou capUt'

nimisessä

ilmapallossa

Parisissa

poikalapsen, kun ilmapallo oli monta

tuhatta

^{kyynärääkorkealla}

ilmassa. Onneksi

^oli purjcstijaili joukossa lääkäri niin että

hän sai

tarpeellista apua. Semmoista ci warmaankaan ole ennen

maailmassa

tapahtunut.

Iltityö.

Maskun

^pitäjän

Ruskon

^kappelin

Paa-

waisten

talossa

ammuttiin wiime kuun 20päiwää wastaan yöllä

ikkkunasta

^täysilatinki, jokatarttui tmvan peräseinään. Kukaan

tumassa ^nukkumista

^ci

tullut

haawoitetuksi. ^Tuntematon

^{ilkiö pääsi yön}

pimeässä pakoon. Näin kertoo S.

T.

Ihmisen käden muotoinen

juurikas.

Porwari Tortbensin taswitarhassa ^Porissa

^{on kaswanut}

juurikas, joka muodostaa niin

ilmeisen ^ihmisen

^ka-

Zilllmcrnllllluitt murhajutussa «n Airaksi-

seu ^todistus näytetty tykkänään wäärätsi.

Oikeus ou julistannt Keinäsen, Ranisen, Huo- misen ^ja Hätiscu ^{wapaiksi. Tutkinto lykätty}

Marraskuun ^{7 piimää».}

Lennlltin-sanoma

Päijänteelle.

Muistoja matkalta Itäsuomesta

Keskisuomeen.