Kiintiöpakolaisten vastaanotto ensimmäistä kertaa : työntekijöiden kokemuksia Lapin kunnista

(1)

Kiintiöpakolaisten vastaanotto ensimmäistä kertaa – Työntekijöiden kokemuksia Lapin kunnista

Minna Luiro

Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö

Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden laitos Maaliskuu 2018

(2)

Itä-Suomen yliopisto Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiede- kunta

Laitos

Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä

Luiro, Minna Työn nimi

Kiintiöpakolaisten vastaanotto ensimmäistä kertaa – Työntekijöiden kokemuksia Lapin kunnista Oppiaine

Sosiaalityö

Työn laji

Pro gradu -tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat

Yliopistonlehtori Riitta-Liisa Kinni YTT ja yliopistonlehtori Aini Pehkonen VTT Aika

Maaliskuu 2018

Sivumäärä 70 sivua Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Lapin kuntien maahanmuuttotyöntekijöiden esiin nostamia kokemuksia ja erityispiirteitä tilanteessa, jossa kunta vastaanottaa kiintiöpakolaisia ensimmäistä kertaa.

Kiintiöpakolainen on henkilö, joka on paennut kotimaastaan toiseen maahan ja jolle YK:n pakolaisjär- jestö UNHCR on myöntänyt pakolaisstatuksen sekä esittänyt henkilön uudelleensijoittamista kolmanteen maahan. Halusin selvittää, minkälaisia havaintoja ja kokemuksia työntekijät kokivat tärkeäksi nostaa esille kiintiöpakolaisten vastaanottoon liittyen sekä minkälaisia erityispiirteitä Lappi kontekstina tuo kiin- tiöpakolaisten vastaanottamiseen. Tutkimusaihe on hyvin ajankohtainen, sillä usea Lapin kunta on vastaanottanut kiintiöpakolaisia ensimmäistä kertaa vuoden 2017 aikana. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa, josta on hyötyä kunnille, jotka vastaanottavat kiintiöpakolaisia ensimmäisiä kertoja.

Tutkielma on laadullinen sosiaalityön käytäntötutkimus. Tutkielmanteon taustalla vaikuttanut tieteenfi- losofinen suuntaus on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta laajasta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat maahanmuuttotyöntekijöitä kolmesta Lapin kunnasta. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja ne ovat toteutettu joulukuussa 2017 ja tammikuussa 2018. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin.

Tutkielman tulokset osoittavat, että kiintiöpakolaisten vastaanottaminen on monipuolinen ja mielenkiin- toinen prosessi, jota työntekijät pitivät antoisana ja positiivisena asiana. Työntekijöiden esille nostamat havainnot liittyvät kiintiöpakolaisten vastaanottotyön elementteihin omassa kunnassa sekä maahanmuut- tokeskusteluun. Lapin erityispiirteet kiintiöpakolaisten vastaanotossa ovat yhteydessä ilmastoon ja sijain- tiin sekä tulevaisuuden näkymiin kunnassa. Haastateltavat esittivät kehitysideoita kiintiöpakolaisten vas- taanottotyöhön. Kehitysideat liittyvät oman työn organisointiin, moniammatilliseen työhön sekä raken- teelliseen työhön.

Asiasanat

Kiintiöpakolaisten vastaanotto, työntekijänäkökulma, Lappi

Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto Muita tietoja

(3)

University of Eastern Finland Faculty

Faculty of Social Sciences and Business Studies

Department

Department of Social Sciences Author

Luiro, Minna Title

Accepting quota regufees for the first time – Employee’s experiences from the municipalities of Lap- land

Academic subject Social Work

Type of thesis Master’s thesis Advisors

Senior Lecturer Riitta-Liisa Kinni and Senior Lecturer Aini Pehkonen Date

March 2018

Pages 70 pages Abstract

In this master’s thesis I research the experiences and special features faced by employees from the municipalities of Lapland in a situation where a municipality has accepted quota refugees for the first time. Quota refugee is a person who has fled from their home contry to an other country and who has been given the refugee status and been submitted for resettlement by the UN Refugee Agency UNHCR.

I wanted to find out what kind of observations and experiences the employees want to point out about accepting quota refugees for the first time and what kind of special features do Lapland as a context bring to refugee resettlement. The topic of this thesis is very current because many municipalities of Lapland have accepted quota refugees for the first time during the year 2017. The objective of this study was to provide knowledge that will benefit municipalities that accept quota refugees for the first time.

This thesis is a qualitative pracice research in socia work. The philosophy of science that has affected to this study is social constructionism. The empirical data consist of three wide semi-structured interviews.

The interviewees were immigration employees from three municipalities of Lapland. Interviews were individual interviews and they were conducted in December 2017 and in January 2018. The data were analysed by means of data-based content analysis.

The results indicate that accepting quota refugees is diverse and interesting process that employees thought to be rewarding and positive. The observations that employees pointed out are related to elements that employees has faced in municipalities in their own work with accepting quota refugees and also with the discussion about immigration. The special features about Laplnd in the field of accepting quota refugees have to do with the climate and location and future perspectives in the municipality. The interviewees presented ideas of how to develope the work with accepting quota refugees. The ideas were about organising own work, multiprofessional work and structural work.

Keywords

Accepting Quota Refugees, Employee perspective, Lapland (Finland)

Archive location University of Eastern Finland Library Additional information

(4)

Sisällys

1 JOHDANTO ... 6

2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TARKENNETUT TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 9

3. KIINTIÖPAKOLAISTEN VASTAANOTTOTYÖSTÄ ... 10

3.1 Kiintiöpakolaisuus ja lähikäsitteet ... 10

3.2 Kotoutuminen ja akkulturaatio ... 12

3.3 Työntekijöiden ääni kiintiöpakolaisten vastaanotossa ... 15

4 TUTKIELMAN METODOLOGISET VALINNAT ... 18

4.1 Laadullinen tutkimus ja sosiaalityön käytäntötutkimus ... 18

4.2 Sosiaalinen konstruktionismi ... 21

4.3 Teemahaastattelu ... 22

4.4 Tutkielman aineisto ... 25

4.5 Sisällönanalyysi ... 26

4.6 Eettiset kysymykset... 30

5 TULOKSET ... 32

5.1 Työntekijöiden havaintoja kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ... 32

5.2 Työntekijöiden kokemuksia Lapin erityispiirteistä kiintiöpakolaisten vastaanotossa ... 43

5.3 Työntekijöiden esiin nostamia kehitysideoita ... 48

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 56

7 POHDINTA ... 59

LÄHTEET ... 61

LIITTEET ... 65

Liite 1 Tutkielman toteutuksen aikataulu... 65

Liite 2 Haastattelukutsu ... 66

Liite 3 Haastattelusuostumus ... 67

Liite 4 Teemahaastattelurunko ... 68

(5)

KUVIOT

KUVIO 1 Berryn (1997) akkulturaatiomalli ……… 14

KUVIO 2 Aineiston analyysi Hirsjärveä ja Hurmetta (2001) mukaillen ………... 27

TAULUKOT TAULUKKO 1 Esimerkki aineiston analyysin etenemisestä ………...…. 29

TAULUKKO 2 Työntekijöiden havaintoja kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ………...… 33

TAULUKKO 3 Lapin erityispiirteet kiintiöpakolaisten vastaanotossa ………... 43

TAULUKKO 4 Työntekijöiden esiin nostamia kehitysideoita ……….. 49

TAULUKKO 5 Tutkielman tulosten pääluokat ………. 56

(6)

1 JOHDANTO

Suomen historia kiintiöpakolaisten vastaanotossa on kohtalaisen lyhyt. Marja Tiilikaisen mukaan Ensimmäiset viralliset pakolaiset saapuivat Suomeen Chilestä 1970-luvulla (Tiilikainen 2007, 437.) Virallisella tarkoitan ensimmäisiä pakolaisia, jotka saapuivat Suomeen YK:n pa- kolaisjärjestön UNHCR (The UN Refugee Agency) ehdottamana. Suomessa on kuitenkin ollut pakolaisia jo ennen tätä. Suomen ensimmäisinä pakolaisina pidetään venäläisiä, jotka pakenivat Suomeen Venäjän vallankumouksen vuoksi vuosina 1917–1922. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017c.) Marja Pentikäisen mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotyö alkoi kehittyä Suomessa 1990-luvulla, jolloin Suomeen saapui pakolaisia Vietnamista ja Somaliasta (Pentikäinen 2005). Inkeriläiset saivat paluumuuttajan aseman vuonna 1990, mikä osaltaan kas- vatti maahanmuuttajien määrää (Tiilikainen 2007, 437). Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä Suomen väestöstä on lisääntynyt 0,8 prosentista 6,6 prosenttiin vuosien 1990–2016 vä- lillä. Vuonna 1990 Suomessa oli 37 618 ulkomaalaistaustaista henkilöä. Vuonna 2016 ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä oli 364 787. (Tilastokeskus 2018.) Maahanmuutto on li- sääntynyt, mutta maahanmuuttajien määrä on Suomessa edelleen hyvin pieni verrattuna useim- piin muihin Euroopan maihin. (Tiilikainen 2007, 438).

Kiintiöpakolainen on henkilö, joka on paennut kotimaastaan toiseen maahan ja jolle YK:n pa- kolaisjärjestö UNHCR on myöntänyt pakolaisstatuksen sekä esittänyt henkilön uudelleensijoittamista kolmanteen maahan. Sari Pitkänen ynnä muut (2014) esittelevät kiintiöpakolaisten vas- taanottoprosessia Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa. Kiintiöpakolaisten vastaanottoa koordinoi sisäministeriö ja pakolaisten kuntiin sijoittumisesta vastaa Työ- ja elinkeinoministe- riö yhteistyössä paikallisten ELY-keskusten kanssa. (Pitkänen ym. 2014, 3.) Suomessa on mää- ritelty valtion budjetissa vuosittaisen pakolaiskiintiön koko vuodesta 1986 lähtien. Ensimmäi- senä vuonna pakolaiskiintiön koko oli sata henkilöä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017c.) Suo- men pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä vuodessa, alkaen vuodesta 2001. Syyrian kriisin vuoksi pakolaisten määrä oli kansainvälisesti ennätyksellisen suuri ja useat maat nostivat pa- kolaiskiintiöitään. Vuosina 2014 ja 2015 Suomen vastaanottamien kiintiöpakolaisten määrä nostettiin 1050 kiintiöpakolaiseen vuodessa. (Maahanmuuttovirasto 2017a.) Kiintiöpakolaisia vastaanottavia maita on kansainvälisesti noin 25.

(7)

Pro gradu -tutkielmani aiheena on selvittää työntekijöiden kokemuksia kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta tilanteessa, jossa kunnalla ei ole aikaisempaa kokemusta kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta. Tutkielman kontekstina ovat Lapin kunnat, sillä useaan Lapin kuntaan on saapunut kiintiöpakolaisia ensimmäistä kertaa kevään ja kesän 2017 aikana. Lapin kunnissa tilanne on erityinen, sillä pienissä kunnissa ei yleensä ole maahanmuuttoon keskittyviä yksiköitä vaan vastaanotto- ja kotoutumispalvelut järjestetään pienimuotoisemmin. Kiinnostukseni tutkimus- aihetta kohtaan heräsi työelämässä. Työskentelen sosiaalityöntekijänä Kittilässä, joka on noin kuuden ja puolen tuhannen asukkaan kunta Tunturi-Lapissa. Myös Kittilä vastaanotti kiintiöpa- kolaisia ensimmäistä kertaa kesällä 2017.

Kiintiöpakolaisten vastaanotto on aiheena hyvin ajankohtainen. Tilanne on Lapin kunnissa uusi ja sen tutkiminen oli mielenkiintoista. Koen, että kiintiöpakolaisten vastaanoton tutkiminen on tärkeää, sillä tutkimustiedon avulla kotoutumispalveluita voidaan kehittää. On tärkeää, että tieto kiintiöpakolaisten vastaanoton onnistumisista ja haasteista ei jää ainoastaan pienen ryhmän tai jopa yhden henkilön tietoon vaan tietoa kerätään ja hyödynnetään jatkossa. Tieto on tarpeellista, kun kunta suunnittelee kiintiöpakolaisten vastaanottamista uudelleen. Silloin on hyötyä tie- dosta, mikä viimeksi meni hyvin, mihin olisi pitänyt perehtyä tarkemmin ja minkälaisia haas- teita tuli vastaan. Tutkielmasta voi olla hyötyä myös sellaisille kunnille, jotka vasta pohtivat kiintiöpakolaisten vastaanottoa. Se voi antaa kunnalle käsitystä siitä, mitä on luvassa ja minkä- laisia asioita kannattaa ottaa huomioon. Tutkielman tavoitteena on siis tuottaa tietoa, josta on hyötyä kunnille, jotka vastaanottavat kiintiöpakolaisia ensimmäisiä kertoja. Tarkoituksena ei ole tehdä opasta kiintiöpakolaisten vastaanotosta tai mallinnusta kiintiöpakolaisten vastaanoton vaiheista, sillä sellaisia on jo tehty. Esimerkiksi Pakolaisten vastaanoton opaskirja (Linder 2014), Pakolaisten vastaanotto kunnissa (Kuntaliitto 2016) ja Työ- ja elinkeinoministeriön Pa- kolaisten vastaanotto – Tietopaketti kunnille (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017b). Tarkoituk- sena on kerätä käytännön työntekijöiden esiin nostamia havaintoja. Kiintiöpakolaisten vastaan- ottopalveluihin panostaminen on tärkeää, sillä pakolaisten kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan voi tutkimusten mukaan olla vaikeaa (esim. Tiilikainen 2003; Valtonen 1999). Pako- laisina maahan tulleiden työllistyminen on hidasta ja työttömyysaste korkea (Tiilikainen 2007, 438).

Laki kotoutumisen edistämisestä (30.12.2010/1386) säätelee kotoutumispalveluiden järjestä- mistä ja sisältöä. Muita pakolaisten vastaanottoa sääteleviä lakeja ovat muun muassa Suomen

(8)

perustuslaki (731/1999), Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta sekä auttamisesta eli tuttavallisemmin vastaanottolaki (746/2011), Ulko- maalaislaki (301/2004), Laki ulkomaalaislain muuttamisesta (49/2017), Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) ja Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta eli tasa-arvolaki (609/1986). Pa- kolasten vastaanottoa määrittelevät osaltaan myös Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (77/1968) eli Geneven sopimus, EU-lainsäädäntö ja muut kansainväliset sopimukset.

(Kotouttaminen 2016. Pakolaisten vastaanoton käsikirja.)

Tutkielmani on aineistolähtöinen sosiaalityön käytäntötutkimus. Käytäntötutkimus asettuu laadullisen tutkimuksen tutkimusperinteeseen. Keräsin aineiston haastattelemalla kuntien maahan- muuttotyöntekijöitä. Haastateltavat valikoituivat Lapin kunnista, jotka ovat vastaanottaneet kiintiöpakolaisia ensimmäistä kertaa vuonna 2017.

Seuraavassa luvussa esittelen tarkemmin tutkimustehtävää ja tutkimuskysymyksiä. Luku kolme käsittelee tutkielman käsitteistöä ja teoreettista viitekehystä. Neljännessä luvussa avaan tutkielman metodologiaa. Viidennessä luvussa esittelen tutkielmani keskeiset tutkimustulokset. Tu- loslukua seuraa johtopäätökset, pohdinta ja lähdeluettelo sekä lopuksi liitteet.

(9)

2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TARKENNETUT TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimustehtävänäni oli selvittää maahanmuuttotyöntekijöiden esiin nostamia huomioita ja eri- tyispiirteitä tilanteessa, jossa kunta vastaanottaa kiintiöpakolaisia ensimmäistä kertaa. Tutkiel- man kontekstina ovat Lapin kunnat. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla selvitin, minkä- laisia havaintoja ja kokemuksia työntekijät kokivat tärkeäksi nostaa esille kiintiöpakolaisten vastaanottoon liittyen. Toisen tutkimuskysymyksen avulla etsin tietoa siitä, miten vastaanotto- kunnan sijainti Lapissa vaikuttaa kiintiöpakolaisten vastaanoton käytäntöihin.

Tutkimuskysymykset:

 Minkälaisia havaintoja ja kokemuksia työntekijät nostavat esille kiintiöpakolaisten vastaanotosta?

 Minkälaisia erityispiirteitä Lappi kontekstina tuo kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen?

Tutkimustulosten pohjalta hahmottuu työntekijöiden käsitys siitä, miten ensimmäisten kuntaan saapuneiden kiintiöpakolaisten vastaanotto sujui. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa, josta on hyötyä kunnille, jotka vastaanottavat kiintiöpakolaisia ensimmäistä tai ensimmäisiä kertoja.

Seuraavassa luvussa esittelen tutkielmaan liittyviä käsitteitä sekä teoreettista viitekehystä. Esit- telen kiintiöpakolaisuuteen sekä maahanmuuttoon liittyviä käsitteitä. Käsitteiden avaaminen on tärkeää, sillä se varmistaa sen, että kirjoittaja ja lukija tietävät puhuvansa samasta asiasta. Kiin- tiöpakolaisten vastaanottoon liittyvä työ kunnissa perustuu kotoutumisen tukemiseen ja kotout- tamiseen. Eräs teoreettinen keino lähestyä kotoutumista ja vieraaseen kulttuuriin sopeutumista on akkulturaatio, jota esittelen tarkemmin toisessa alaluvussa. Kolmannessa alaluvussa tuon esille olemassa olevaa tietoa työntekijöiden kokemuksista kiintiöpakolaisten vastaanottoon liittyen.

(10)

3. KIINTIÖPAKOLAISTEN VASTAANOTTOTYÖSTÄ

3.1 Kiintiöpakolaisuus ja lähikäsitteet

Maahanmuuttoon liittyy moninainen käsitteistö (esim. Tiilikainen 2007, 437) ja on tärkeää tie- dostaa käsitteiden sisällölliset eroavaisuudet. Käsitteiden täsmällinen määrittely varmistaa sen, että kirjoittaja ja lukija puhuvat samasta asiasta.

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvapaikkaa muusta kuin kotimaastaan. Turvapai- kanhakijalla ei ole oleskelulupapäätöstä. Turvapaikanhakijat sijoitetaan yleensä vastaanotto- keskukseen. Myös yksityismajoitus on mahdollista, mutta vähemmän käytettyä. Vuonna 2015 Suomeen saapui 32 476 turvapaikanhakijaa. Kaikki turvapaikanhakijat eivät saa turvapaikkaa.

Maahanmuuttoviraston arvion mukaan turvapaikka myönnetään noin 1/3 turvapaikanhaki- joista. (Kotouttaminen 2017.) Turvapaikanhakijan tilanne on siis hyvin epävarma ja henkilölle itselleen mahdollisesti hyvin stressaava. Yleisiä syitä, joiden vuoksi turvapaikanhakija joutuu pakenemaan kotimaastaan ovat muun muassa sota, vaino ja turvattomuus (Sisäministeriö 2017).

Mikäli turvapaikanhakijalle myönnetään turvapaikka jostain maasta, hänen statuksensa muuttuu turvapaikanhakijasta pakolaiseksi. Myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR (The UN Refugee Agency) voi myöntää pakolaisstatuksen. YK:n pakolaissopimuksen eli niin kutsutun Geneven sopimuksen mukaan pakolainen on henkilö, joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi (Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus 77/1968).

Kiintiöpakolainen on henkilö, jolle UNHCR on myöntänyt oleskeluluvan. Suomeen saapuvat kiintiöpakolaiset ovat siis henkilöitä, jotka UNHCR on valinnut myöntämällä heille kiintiöpa- kolaisen statuksen. Kiintiöpakolainen on pakolainen, joka on lähtenyt kotimaastaan tai asuinmaastaan toiseen maahan, mutta hänet päätetään sijoittaa kolmanteen maahan pakolaiskiinti- össä. Päätös kiintiöpakolaisuudesta on mahdollista tehdä, jos pakolainen ei voi asettua asumaan siihen maahan, johon hän on kotimaastaan tai asuinmaastaan lähtemisen jälkeen saapunut. Suo-

(11)

messa eduskunta tekee vuosittain päätöksen siitä, kuinka monta kiintiöpakolaista Suomi sitou- tuu vastaanottamaan. Sisäministeri päättää, miltä alueelta ja minkä kansallisuuden omaavia henkilöitä Suomeen valitaan. Sisäministeri tekee päätöksen sisäministeriön, työ- ja elinkeino- ministeriön ja ulkoministeriön esityksen pohjalta. (Maahanmuuttovirasto 2017a.)

Maahanmuuttovirasto (Migri) vastaa Suomeen saapuvien kiintiöpakolaisten valikoitumisesta yhteistyössä kuntien edustajien, elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) ja suojelupoliisin kanssa. Maahanmuuttovirasto tekee päätökset kiintiöpakolaisista perustuen YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n lähettämään ehdotukseen. UNHCR:n ehdotus puolestaan perustuu pakolaisjärjestön näkemykseen siitä, ketkä tarvitsevat eniten apua. Viranomaiset mat- kustavat haastattelemaan UNHCR:n ehdottamia pakolaisia. Osa kiintiöpakolaisten valinnoista on mahdollista tehdä ilman haastattelua, YK:n pakolaisjärjestön asiakirjojen perusteella. Ilman haastattelua tehtävät valinnat koskevat kiireellisiä hätätapauksia, joita Suomi on sitoutunut ot- tamaan 100 henkilöä vuodessa. Haastattelujen ja asiakirjojen perusteella Maahanmuuttovirasto päättää, ketkä valitaan Suomen pakolaiskiintiöön. Maahanmuuttovirasto myöntää valituille henkilöille pakolaisaseman ja oleskeluluvan Suomeen. Maahanmuuttovirasto päättää pakolaisten sijoittamisesta kuntiin yhdessä ELY-keskusten kanssa. International Organization of Mig- ration eli IOM on kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, järjestää valittujen henkilöiden matkan Suomeen Migrin pyynnöstä. Suomeen saapumisen jälkeen kiintiöpakolaiset siirtyvät heille osoitettuihin kuntiin. (Maahanmuuttovirasto 2017a.)

Maahanmuuttaja on käsitteenä hyvin laaja, sillä se kattaa kaikki edellä mainitut käsitteet. Maa- hanmuuttaja on henkilö, joka on syntynyt ulkomailla ja jolla ei ole Suomen kansalaisuutta, mutta hänen tarkoituksenaan on jäädä asumaan pysyvästi suomeen. Maahanmuuttaja-käsit- teellä tarkoitetaan kaikkia maahan muuttaneita henkilöitä riippumatta lähtömaasta tai maahan- muuton syystä. Maahanmuutto voi olla esimerkiksi työperusteista, perheperustaista kuten per- heenyhdistäminen tai monikulttuuriset liitot, opiskeluun perustuvaa maahanmuuttoa tai pakolaisuutta. (Tiilikainen 2007, 437.) Työperäisestä maahanmuutosta käytetään toisinaan käsitettä siirtolaisuus, sillä siirtolaisuuden nähdään olevan vapaaehtoisuuteen perustuvaa maahanmuut- toa eli ei esimerkiksi pakolaisuutta. Maahanmuuttajia ovat myös paluumuuttajat eli esimerkiksi Suomeen muuttavat henkilöt, joilla on suomalaiset sukujuuret ja entiset Suomen kansalaiset.

Suomen kontekstissa ulkomaalaisena pidetään henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen.

(Maahanmuuttovirasto 2017b.)

(12)

3.2 Kotoutuminen ja akkulturaatio

Työ maahanmuuttajien kanssa perustuu ajatukseen siitä, että maahanmuuttajaa autetaan kotou- tumaan uuteen yhteiskuntaan. Tässä luvussa, esittelen kotoutumista käsitteenä ja käytäntönä sekä akkulturaatiota, joka on keino tarkastella kotoutumista teoreettisesti.

Kiintiöpakolaisten ja muiden maahanmuuttajien sopeutumista uuteen kotimaahan kuvataan tyypillisesti kotoutumisen käsitteellä. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, THL mukaan ko- toutuminen on prosessi, jonka tavoitteena on, että maahanmuuttaja kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, jolla on uudessa kotimaassa tarvittavia tietoja ja taitoja. Esimerkiksi kielitaito on merkittävä osa kotoutumista. Kotoutuminen on yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa tapahtuva prosessi. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2017.)

Kotoutumisen yhteydessä tai sijaan puhutaan usein myös kotouttamisesta. Kotouttamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla maahanmuuttajan kotoutumista tuetaan ja edistetään. (Em. 2017.) Kotouttamistoimenpiteitä ovat esimerkiksi hyvinvoinnin, terveyden, koulutuksen ja työllisyy- den lisääminen eri keinoin. Täytyy pitää mielessä, että kotouttaminen on terminä maahanmuuttajaa passivoiva. Termi antaa ymmärtää, että työntekijä tai yhteiskunta kotouttaa maahanmuuttaja-asiakasta, jolloin asiakkaan rooliksi jää passiivinen kotouttamisen ja kotouttamispalvelui- den vastaanotto. Mielestäni on tärkeää, että puhuttaessa kotouttamisesta, painotetaan aina pu- heen kohteena olevan nimenomaan viranomaisten kotouttamistoimenpiteet. Tällöin käsitteen asiayhteys säilyy eikä kotouttamisesta tule passivoiva versio kotoutumisen käsitteestä. Käy- tössä olevat käsitteet muuttuvat ajan kuluessa. Kotouttaminen on käsitteenä jo hieman vanhen- tunut ja korrekti käsite tällä hetkellä on kotoutumisen edistäminen. Myös lainsäädäntö puhuu kotoutumisen edistämisestä (laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010). Lainsäädäntö onkin merkittävä rooli määritellä käytössä olevat käsitteet.

Osallisuus on vahvasti yhteydessä kotoutumiseen. Osallisuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että henkilö tuntee voivansa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Onnistunut kotoutuminen ja maahanmuuttajan tunne osallisuudesta kaventavat hyvinvointi- ja terveyseroja sekä ehkäisevät syrjäytymistä. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2017.) Maahanmuuttajien hyvinvointiin panostaminen on tärkeää, sillä pahoinvointi ja syrjäytyminen voivat pahimmillaan johtaa radika- lisoitumiseen. Tutkimusten mukaan radikalisoitumiselle altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi ul- kopuolisuuden kokemukset, syrjintä, rasismi ja talousongelmat. (Sisäministeriö 2016, 9.)

(13)

Maahanmuuttajien sopeutumista uuteen kulttuuriin voidaan tarkastella akkulturaation käsitteen sekä siihen pohjautuvien teorioiden ja mallien kautta. Akkulturaatiolla tarkoitetaan kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja sitä käytetään usein kuvaamaan maahanmuuttajien sopeutumista uuteen kulttuuriin. Akkulturaatio-käsitteen ovat luoneet antropologit Robert Redfield, Ralph Lin- ton ja Melville Herskovitz (Redfield ym.1936.) Akkulturaatiomalli on klassinen teoria, jonka pohjalta maahanmuuttajan sopeutumista uuden kotimaan kulttuuriin voidaan tarkastella. Toi- nen käytössä oleva termi akkulturaatiomallille on akkulturaatioasenne. Tunnetuimman akkulturaatiomallin kehittäjä John Berry esittää mallissaan neljä vaihtoehtoista tapaa eli akkulturaa- tioasennetta, jolla maahanmuuttaja voi olla kiinnittynyt uuteen kotimaahan ja yhteiskuntaan.

Vaihtoehdot ovat integraatio, assimilaatio, separaatio ja marginalisaatio. (Berry 1997.)

Integraatiolla tarkoitetaan yhdentymistä. Integraatiossa maahanmuuttaja pitää tärkeänä vuorovaikutusta uuden yhteiskunnan valtavirran ja muiden ryhmien kanssa ja samanaikaisesti arvostaa omaa kulttuuriaan, haluten säilyttää sen. Integraatiota pidetään tutkimusten valossa toivotuimpana akkulturaation muotona. (Berry 1997.) Esimerkkinä suomessa asuva kiintiöpakolai- nen, joka tuntee sopivansa suomalaiseen yhteiskuntaan ja voivansa noudattaa ja tuoda esille oman kotimaansa kulttuuria Suomessa. Kiintiöpakolaisille tarjottavat palvelut tukevat kiin- tiöpakolaisten integraatiota.

Assimilaatio eli sulautuminen tarkoittaa sitä, että maahanmuuttaja arvostaa uutta kotimaatansa jopa niin paljon, että haluaa samaistua siihen täysin. Tällöin maahanmuuttaja saattaa pitää val- litsevaa valtavirtakulttuuria parempana ja hylätä oman, alkuperäisen kulttuurinsa. (Berry 1997.) Suomen kiintiöpakolaisten keskuudessa assimilaatio voi esiintyä esimerkiksi sellaisena, että kiintiöpakolainen viettää aikaa vain suomalaisten henkilöiden kanssa, syö suomalaista ruokaa ja pukeutuu tyypillisiin suomalaisiin vaatteisiin eristäytyen samalla alkuperäisestä kulttuuris- taan ja samasta maasta kotoisin olevista henkilöistä ja muista maahanmuuttajayhteisöistä.

Separaatio tarkoittaa eristäytymistä valtavirtakulttuurista. Oma kulttuuri vaikuttaa kaikin puo- lin paremmalta kuin uudessa yhteiskunnassa vallitseva kulttuuri. Eristäytyneen akkulturaatio- asenteen omaava maahanmuuttaja ei tunne kuuluvansa valtavirtakulttuuriin ja hän saattaa viet- tää aikaa mieluiten vain oman kulttuurin edustajien kanssa ja vältellä kontaktia muiden kanssa.

(Berry 1997.) Kiintiöpakolaisten eristäytyminen on mahdollista erityisesti isoissa kaupun- geissa, joissa on suuret maahanmuuttajayhteisöt.

(14)

Marginalisaatio eli syrjäytyminen on sopiva kuvaus maahanmuuttajan akkulturaatioasenteelle tilanteessa, jossa maahanmuuttaja ei tunne kuuluvansa kumpaankaan, omaan alkuperäiseen kulttuuriinsa eikä uuden maan kulttuuriin. Tällöin voi olla, että maahanmuuttajalla ei ole kon- takteja keneenkään, ei valtavirtakulttuurin eikä oman alkuperäisen kulttuurin edustajiin. (Berry 1997.) Esimerkkinä marginalisaatiosta Suomeen saapunut turvapaikanhakija, jolla ei ole kieli- taitoa. Työpaikan saaminen on vaikeaa ja muiden ihmisten kanssa jutteleminen on haastavaa ilman yhteistä kieltä. Turvapaikanhakijan perhe voi olla edelleen lähtömaassa ja olo Suomessa voi olla hyvinkin yksinäinen. Henkilöstä voi tuntua siltä, että hän ei pääse osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Oma nykyinen elämä Suomessa voi tuntua hyvin erilaiselta kuin elämä lähtö- maassa, mikä voi etäännyttää perheestä ja suvusta sekä kulttuurista.

Seuraavassa kuviossa esittelen akkulturaatiomallin pääpiirteet. Muodostamani kuvio noudattaa tyypillistä akkulturaatiomallin esitystapaa. Akkulturaatioasenteet määritellään yleensä suh- teessa henkilön alkuperäiseen kulttuuriin sekä uuden maan valtavirtakulttuuriin ja muihin ryh- miin. Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään usein termejä home culture ja host culture.

Tarve oman kulttuurin säilyttämiseen

Vuorovaikutus valtavirran ja muiden ryhmien kanssa

Kyllä Ei

Kyllä Integraatio Assimilaatio

Ei Separaatio Marginalisaatio

KUVIO 1. Berryn (1997) akkulturaatiomalli

Akkulturaatio on vakiinnuttanut paikkansa maahanmuutosta käytävässä keskustelussa. Se on yksi käytetyimmistä termeistä tutkittaessa maahanmuuttajien sopeutumista uuteen kulttuuriin.

Akkulturaatio on saanut osakseen myös kritiikkiä. Akkulturaatioteoriaa on kritisoitu siitä, että sitä käytetään yksisuuntaisesti maahanmuuttajien sopeutumisen kuvaamiseen, vaikka akkulturaation kuvataan olevan kaksisuuntainen prosessi, jossa myös valtavirtakulttuuri on mukana.

Jasinskaja-Lahti (2003) ynnä muut huomauttavat, että maahanmuutosta käytävän keskustelun vallitseva diskurssi on länsimaissa hyvin monikulttuurisuutta ja integraatiota painottava, millä

(15)

voi olla vaikutusta esimerkiksi siihen, että integraatiota pidetään toivotuimpana akkulturaatio- asenteena. Integraation suosio voi perustua osittain siihen, että ihmisillä on tapana vastata sosi- aalisesti hyväksyttävällä tavalla. (Jasinskaja-Lahti, Liebkind, Horenczyk & Schitz 2003.) Ber- ryn akkulturaatiomallia ei pidetä kaiken kattavana vaan siihen on esitetty lisäyksiä tekemällä vaihtoehtoisia akkulturaatiomalleja. Bourish ynnä muut (2009) pohtivat marginalisaatiota tarkemmin ja esittävät, että Berryn akkulturaatiomallin neljänteen lohkoon voisi lisätä marginalisaation lisäksi individualismin. Individualismi sopii siinä mielessä yhteen marginalisaation kanssa, että yksilö ei välttämättä tunne tarvetta säilyttää omaa alkuperäistä kulttuuriaan, mutta ei myöskään ylläpitää myönteisiä suhteita valtaväestön kanssa. Bourish ynnä muut näkevät tär- keänä tuoda esille, että individualistisesti suhtautunut yksilö määrittelee itsensä ja muut ennen kaikkea yksilöinä, ei minkään kulttuurin edustajina ja he voivat olla hyvin orientoituneita saa- vuttamaan omat henkilökohtaiset tavoitteensa. Tämän vuoksi individualismi ei voi olla yhtä kuin marginalisaatio eli syrjäytyminen. (Bourhis, Barrette, El-Geledi & Schmidt 2009.)

3.3 Työntekijöiden ääni kiintiöpakolaisten vastaanotossa

Tässä luvussa esittelen kiintiöpakolaisten vastaanottoa kirjallisuuden pohjalta. Nostan esiin erityisesti kirjallisuudesta löytyvää työntekijöiden ääntä. Työntekijänäkökulma kiintiöpakolaisten vastaanoton tutkimuksessa näyttäisi olevan melko vähäistä. Kim Robinsonin (2014, 1617) mukaan myös kansainvälisestä tutkimuksesta kiintiöpakolaisten vastaanotosta työntekijöiden nä- kökulmasta on puutetta.

Suomessa kuntien kokemuksia on koottu yhteen Maiju Ruhasen (2013) toimittamassa oppaassa Kiintiöpakolaisten vastaanotto. Kokemuksia kotouttamisen järjestämisestä. Kyseinen opas perustuu Työ- ja elinkeinoministeriön HAAPA-hankkeeseen, joka tuki vuosina 2010–2013 haa- voittuvassa asemassa olevien kiintiöpakolaisten kotoutumista. Hankkeessa oli mukana 17 kun- taa ja hankkeen avulla kunnat kehittivät kiintiöpakolaisten vastaanotto- ja kotouttamistyötä.

Hankkeeseen osallistui kuntia, joilla on vaihtelevasti kokemusta kiintiöpakolaisten vastaanotosta. Mukana hankkeessa oli uusia kiintiöpakolaisia vastaanottavia kuntia sekä kuntia, joilla on jo pitkä historia ja paljon kokemusta kiintiöpakolaisten vastaanotosta. (Ruhanen 2013, 4.) Myös Työ- ja elinkeinoministeriö on koonnut yhteen kuntien kokemuksia pakolaisten vastaanotosta. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017a.)

(16)

Oppaan keskeiset havainnot ja neuvot liittyvät pakolaisten psykososiaalisen tuen tarpeen kar- toittamiseen, terveydenhuollon prosesseihin ohjaamiseen, omankieliseen tukimateriaaliin, sel- kokieliseen opetukseen ja arjen vaikeissa kysymyksissä auttamiseen. (Ruhanen 2013, 4.) Op- paan lähestymistapa on hyvin positiivinen. Siinä esitellään hankkeiden hyviä kokemuksia ja käytäntöjä, mikä on äärimmäisen tärkeää. Samankaltaista tietoa haluan kerätä Lapin kunnista.

Maahanmuutto ja kiintiöpakolaisten vastaanotto ovat tällä hetkellä niin tunteita herättäviä ai- heita, että ymmärrän oppaan halun painottaa positiivisia kokemuksia. Haluan kuitenkin omassa tutkielmassani antaa haastateltaville luvan puhua myös haasteista ja vastoinkäymisistä.

Seuraavaksi esittelen muutamia työntekijöiden huomioita pakolaistaustaisten henkilöiden kanssa työskentelystä. Seuraavat havainnot ovat peräisin suomalaisesta ja kansainvälisestä tut- kimuskirjallisuudesta. Luottamuksellinen työskentelysuhde on olennaista sosiaalityössä ja myös kiintiöpakolaisten vastaanottotyössä. Kati Turtiainen (2009) tuo esille, että pakolaisilla on usein taustallaan vaikeita ja traumaattisia kokemuksia. He ovat voineet kokea vainoa, van- gitsemista ja kidutusta. Nämä vaikeat kokemukset voivat liittyä viranomaisiin, mikä voi han- kaloittaa tai hidastaa luottamuksen rakentumista viranomaisiin Suomessa (Turtiainen 2009, 329.) Tapio Hallan (2007, 473) mukaan pakolaisena kotimaastaan lähteneet henkilöt ovat usein hyvin herkkiä havaitsemaan heihin kohdistuvan epäluulon tai väheksynnän. Kiintiöpakolaisten kanssa työskentelevien työntekijöiden on otettava nämä asiat huomioon.

Työskentely pakolaisten kanssa voi olla haastavaa monella tapaa. Pakolaiset ovat voineet koh- data hyvin vaikeita asioita kuten esimerkiksi kidutusta ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Pahuu- den kohtaaminen voi olla työntekijälle stressaavaa ja työntekijä voi kokea myötätuntouupu- musta tai sijaistraumatisoitumista, mikäli hän ei osaa erottaa asiakkaan tunteita omistaan. Pit- käkestoinen työlähtöinen stressi voi johtaa uupumiseen ja loppuun palamiseen. Kouluttautumi- nen ja työpaikalla saatava tuki helpottavat vaikeiden asioiden parissa työskentelyä. (Robinson 2014, 1606-1607.)

Pakolaiset kohtaavat syrjintää ja rasismia. Pakolaisista käytävä julkinen keskustelu voi olla sä- vyltään hyvinkin negatiivista ja pakolaisia pidetään helposti pelottavana asiana ja uhkana. Toi- seus voi asettaa pakolaisen passiiviseen uhrin rooliin. Onkin tärkeää, että pakolaisten kanssa työskentelevät työntekijät tiedostavat tämän ja tukevat pakolaisten itsenäisyyttä ja toimijuutta.

(Robinson 2014, 1604.)

(17)

Suomessa kuntien kokemuksia kiintiöpakolaisten vastaanottoon liittyvistä haasteista on koonnut yhteen kuntaliitto, joka teki aiheesta kyselyn kunnille. Kyselyn avulla selvisi, että kunnat kokevat, että pakolaisten vastaanotosta kunnille korvattavat kustannukset ovat liian pienet, kor- vattava aika liian lyhyt ja korvausjärjestelmä on kankea. Lisäksi ongelmia on tuottanut henki- löresurssien puute, kuntien vaikea asuntotilanne ja vaikeudet kotoutumiskoulutuksen järjestä- misessä. Jotkut kunnat ovat kieltäytyneet vastaanottamasta kiintiöpakolaisia, koska kuntaan muuttaa itsenäisesti paljon turvapaikanhakijoita ja muita maahanmuuttajia. Myös kuntien kiris- tynyt taloudellinen tilanne vähentää halukkuutta kiintiöpakolaisten vastaanottoon. Kuntaliiton kyselyssä selvisi, että maahanmuuttajilla on joskus vaikeuksia saada pankkitili avattua Suo- meen, varsinkin tilanteissa, joissa maahanmuuttajan henkilöllisyyttä ei ole pystytty vahvista- maan. (Kuntaliitto 2016, 7.)

(18)

4 TUTKIELMAN METODOLOGISET VALINNAT

4.1 Laadullinen tutkimus ja sosiaalityön käytäntötutkimus

Pro gradu -tutkielmani on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Laadullinen tutkimus ja laadulliset menetelmät ovat hyvin tyypillisiä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kentällä (Eskola

& Suoranta 1999). Jouni Tuomen ja Anneli Sarajärven mukaan laadullinen tutkimus on katto- käsite, jonka alle mahtuu erilaisia laadullisia tutkimuksia. Laadulliset tutkimukset voivat erota toisistaan muun muassa tieteenfilosofisten lähtökohtien kuten ontologisten oletusten ja tutki- musperinteiden sekä metodologisten ominaisuuksien tasolla. Laadullinen tutkimus ei siis ole synonyymi toiselle laadulliselle tutkimukselle. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)

Jari Eskolan ja Juha Suorannan mukaan jako kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen vä- lillä on yksinkertainen, sillä tutkimuksen aineisto määrittelee tutkimussuuntauksen. Yksinker- taistetusti sanottuna tutkimua on laadullinen, jos aineiston ilmaisu on tekstimuotoista, kun taas jos aineiston on numeraalinen, on kyseessä määrällinen tutkimus. Laadullisen aineiston voi tunnistaa esimerkiksi laadullisesta aineistonkeruumenetelmästä, harkinnanvaraisesta tutkittavien valikoitumisesta, tutkittavien näkökulman esiin nostamisesta, ja hypoteesittomuudesta. Myös- kin tutkijan asema, tulosten esitystapa ja tutkimuksen yleinen tyylilaji voivat kertoa tutkimuksen laadullisuudesta. (Eskola & Suoranta 1999, 9-11.) Laadullinen tutkimus oli luonnollinen menetelmäsuuntaus omalle tutkielmalleni, sillä aineistoni muodostuu haastatteluista. Myöskin tutkimusaihe puoltaa laadullista tutkimusta, sillä tutkin työntekijöiden havaintoja ja kokemuksia kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta. Tällaisten asioiden selvittäminen määrällisen tutkimuksen keinoin olisi käsitykseni mukaan haasteellista.

Laadullista tutkimusta on lähdetty kehittämään alun perin siksi, että tilastollisten menetelmien avulla ei katsottu voitavan tutkia ihmisen inhimillistä toimintaa. (Eskola & Suoranta 1999, 23).

Sosiaalityöhön pohjautuva tutkimusaihe ei kuitenkaan automaattisesti määrittele tutkimussuun- tausta laadulliseksi. Sosiaalitieteiden tutkimus on ollut suurelta osin laadullista vasta 1970-lu- vulta lähtien. Sitä ennen vallassa oli vahva luonnontieteisiin pohjautuva kvantitatiivinen meto- dologia. Laadullista tutkimusta on kritisoitu liiasta pehmeydestä ja sitä on pidetty vähemmän tieteellisenä kuin määrällistä tutkimusta (em., 20, 9). Laadullisen ja määrällisen tutkimuksen ei

(19)

pitäisi kilpailla suosiosta keskenään. Tutkijan olennaisena tehtävänä on pohtia, minkälainen tutkimussuuntaus sopii juuri kyseiseen tutkimukseen.

Pertti Alasuutarin (2012) mukaan laadullisen tutkimuksen tekemistä voidaan pitää arvoituksen ratkaisemisena. Laadullinen tutkimussuuntaus näkyy tutkimusprosessin aikana monella tavalla.

Määrälliseen tutkimukseen verrattuna, on laadullisen tutkimuksen aineisto usein huomattavasti pienempi. Laadullisen tutkimuksen aineiston avulla pyritään saamaan syvä ymmärrys tutkimus- kohteesta. Harkittu ja perusteltu aineiston valikoituminen osoittaa parhaimmillaan tutkijan pe- rehtyneisyyden aihealueeseen ja teoriaan. Laadullinen tutkimus tunnistaa ja tunnustaa todellisuuden kontekstuaalisuuden sekä sosiaalisen rakentuvuuden ja muuttuvuuden. Tämän vuoksi laadullisen tutkimuksen tutkimustuloksia ei voi yleistää. Laadullisessa tutkimuksessa tutkimus- suunnitelma usein elää ja muuttuu tutkimuksen aikana. Ei ole tavatonta, että tutkimusongelma muotoutuu lopulliseen muotoonsa vasta tutkimusprosessin loppuvaiheilla. (Eskola & Suoranta 1999, 11.)

Sosiaalityön tavoitteena on aina ollut tutkittuun tietoon perustuva toiminta. Jo 1900-luvun alussa sosiaalityön pioneerit Jane Addams ja Mary Richmond painottivat sosiaalityön käytän- nöistä lähtevää tiedonmuodostusta. Mirja Satka, Synnöve Karvinen-Niinikoski ja Marianne Ny- lund (2009) esittävät, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sosiaalityön käytäntöihin sijoittuvaa tutkimusta. (Satka, Karvinen-Niinikoski & Nylund 2005, 9.) Sosiaalityön käytäntö- tutkimus on vahvasti yhteydessä sosiaalialan käytäntöihin, sillä käytäntötutkimuksessa keskei- sessä asemassa on käytännön työntekijöiden ja asiakkaiden tieto ja toiminta. Sosiaalityön käy- täntötutkimuksen lähtökohdat ovat usein asiantuntijoiden ja asiakkaiden toiminnasta esiin nou- sevissa tiedontarpeissa tai huolenaiheissa. Olennaista sosiaalityön käytäntötutkimuksessa on se, että tutkimustiedosta on hyötyä käytännön työlle. (Satka ym. 2016, 8-12.) Katson tutkielmani olevan luonteeltaan käytäntötutkimusta, sillä tutkimusaiheeni on vahvasti työelämälähtöinen.

Käytäntötutkimusta puoltaa myös se, että tutkielmani tavoitteena on hyödyttää tutkittavia kuntia kiintiöpakolaisten vastaanottotyön käytännön tasolla. Käytäntötutkimuksella saatava tieto on tärkeää tehdä julkiseksi ja välittää esimerkiksi poliittisille päättäjille (Satka ym 2005, 9).

Sosiaalityön käytäntötutkimus on käsitteenä ollut osa sosiaalityön keskustelua vuodesta 2005 lähtien. Sosiaalityön käytäntötutkimuksella ei ole tarkkaa määritelmää eikä käytäntötutkimuk- sen teorioita ja metodeja ole rajattu tarkasti. Käytäntötutkimuksen tulee olla jatkuvasti kehitty-

(20)

vää, joten tarkkojen määritelmien ja rajausten tekeminen ei ole mielekästä eikä tarkoituksen- mukaista. (Satka ym. 2005, 10-11.) Käytäntötutkimuksen käsitteellä voidaan tarkoittaa sosiaa- lityön kehittämiseen ja tutkimukseen pohjautuvaa tiedonmuodostusprosessia (Satka ym. 2016, 8). Käytäntötutkimus onkin saavuttanut merkittävän aseman sosiaalialan tiedonmuodostuk- sessa ja sitä voidaan pitää yleisesti sosiaalityön kehittämistyönä (Satka ym. 2005, 10-11). Erja Sauraman (2016) mukaan käytäntötutkimuksen vaikutukset voidaan jakaa kahteen osaan. En- sinnäkin käytäntötutkimus vaikuttaa paikallisesti siinä kontekstissa, jossa tutkimus tapahtuu.

Sosiaalityön käytäntötutkimuksen vaikutus perustuu siihen, että käytäntötutkimus tekee näky- väksi sosiaalityön käytännöstä nousevia havaintoja. Toiseksi, käytäntötutkimus pyrkii jäsentä- mään käytännöstä nousevia asioita tieteellisesti ja teoretisoiden. (Saurama 2016, 78.)

Käytäntötutkimus ei ollut alusta asti itsestään selvä valinta tutkielmani lähestymistavaksi. Poh- din myös toimintatutkimusta ja arviointitutkimusta. Käytäntötutkimus, toimintatutkimus ja arviointitutkimus ovat mielestäni kaikki mahdollisia tutkimussuuntauksia, kun tutkitaan työtä ja työntekijöitä. Tarkempi perehtyminen näihin kolmeen tutkimussuuntaukseen auttoi minua va- litsemaan omaan tutkielmaani parhaiten sopivan tutkimussuuntauksen. Hannu Heikkisen ja Jyrki Jyrkämän (1999, 29–33) mukaan toimintatutkimuksen tavoitteena on usein saada aikaan muutos tai tutkia muutoksia. Toimintatutkimus olisi ollut hyvä valinta, jos tutkielmani aiheena olisi esimerkiksi tietyn näyttöön perustuvan hyvän käytännön tuominen osaksi kiintiöpakolais- ten vastaanottotyötä. Arviointitutkimuksessa nimensä mukaisesti arvioidaan tutkittavaa il- miötä. Arviointitutkimus olisi voinut olla relevantti tutkimussuuntaus, jos tutkisin esimerkiksi kiintiöpakolaisten vastaanottotyön tai maahanmuuttotyön vaikuttavuutta. Käytäntötutkimus sopii tutkielmaani, sillä tutkin työntekijöiden käsityksiä ja huomioita käytännön työstä kiintiöpa- kolaisten vastaanoton parissa. Mikäli tutkielmani onnistuu ansiokkaasti, on sen avulla mahdollista kehittää tutkittujen työyhteisöjen sekä lähikuntien käytäntöjä. Koen, että toimintatutkimuksen ja arviointitutkimuksen toteuttaminen olisi vaatinut minulta lähtökohtaisesti jo ennen tutkielman tekoa huomattavasti laajempaa tietoperustaa aihepiiristä.

Tutkielmani ei kaikilta osin täytä tyypillisiä käytäntötutkimuksen määritelmiä. Tyypillisesti käytäntötutkimuksessa on mukana eri toimijoita kuten esimerkiksi tutkijoita, työntekijöitä sekä asiakkaita eli palvelun käyttäjiä ja eri toimijat ovat mukana tutkimuksen suunnittelussa tutkimuksen tavoitteista ja tutkimuskysymyksen muotoilusta lähtien. (Socca - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Käytäntötutkimus.) Tämän tutkielman toimijat ovat työntekijöitä,

(21)

jotka työskentelevät kiintiöpakolaisten kanssa. Tutkielman tiedonintressi kiintiöpakolaisten vastaanottoa kohtaan on vahvasti lähtöisin käytännön työelämästä.

4.2 Sosiaalinen konstruktionismi

Tieteenfilosofiselta taustaltaan tutkielmani asettuu osaksi sosiaalista konstruktionismia. Tie- teenfilosofisten viitekehysten esille tuominen ja avaaminen on tärkeää, sillä niiden avulla voin tutkielman tekijänä selventää lukijoille esimerkiksi sitä, miten ymmärrän tiedon ja tietämisen sekä miten suhtaudun tieteen tekemiseen ja omiin tutkimustuloksiini. Sosiaalisen konstruktionismin käsitteen ovat esitelleet ensimmäistä kertaa sosiologit Peter Berger ja Thomas Luck- mann (1966). Myös sosiaalipsykologi Kenneth Gergen (1973) on tunnettu sosiaalisen konstruktionismin teoreetikko.

Nigel Parton ja Patric O’Byrne (2000, 25) esittävät, että sosiaalisen kontruktionismin mukaan todellisuus ja sille annetut merkitykset ovat sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa rakentuvia sekä tulkinnallisia. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että eri henkilöt voivat tulkita saman tilanteen tai asian eri tavalla. Kirsi Juhilan (2004) mukaan sosiaalinen kostruktionismi on esimerkiksi sitä, että tieto on aina historialliseen aikaan ja paikkaan sidonnaista eikä tutki- mustuloksista voi tehdä objektiivisia yleistyksiä. Tutkimuksen avulla voidaan saada ainoastaan tietoa siitä, miltä maailma tai tietty tutkittava asia vaikuttaa juuri tässä kontekstissa, tässä ja nyt (Juhila 2004, 165.) Vivien Burr (1997, 5–8) painottaa kontekstisidonnaisuuden ja kielellisyy- den lisäksi muun muassa antirealistisuutta eli kieltää objektiivisten faktojen olemassaolon. So- siaalinen konstruktionismi voi ilmetä sosiaalityön käytännössä sosiaalityöntekijän kriittisenä ja kyseenalaistavana suhtautumisena erilaisia itsestäänselvyyksiä kohtaan (Parton & O´Bryne 2000, 24).

Sosiaalisen konstruktionismin käsite sopii mielestäni hyvin laadulliseen tutkimukseen, sillä tiedon kontekstuaalisuus ja absoluuttisten totuuksien puuttuminen ovat laadullisen tutkimuksen yleisiä ominaisuuksia. Sirkka Hirsjärven, Pirkko Remeksen ja Paula Sajavaaran (2004) mukaan laadullinen tutkimus pyrkii yleisesti ottaen kuvaamaan todellista elämää ja todellisuuden mo- nimuotoisuus on laajasti tunnustettu ominaisuus. Laadullisen tutkimuksen voidaan siis sanoa pyrkivän tuottamaan kokonaisvaltaista ymmärrystä moninaisista todellisuuksista. (Hirsjärvi,

(22)

Remes & Sajavaara 2004, 151‒152.) Myös tämän vuoksi sosiaalinen konstruktionismi sopii tutkielmaani hyvin.

Käsitykseni tieteestä nojaa osittain feministiseen tietokäsitykseen. Kristiina Bergin (2008) mukaan tiede ei ole koskaan täysin neutraalia vaan tutkimukseen vaikuttaa aina myös tutkijan omat kokemukset, ajatusmaailma ja arvot. Myös tutkijan ennakko-oletuksilla on suuri merkitys tutkimuksessa. On tärkeää tehdä näkyväksi nämä ennakko-oletukset ja muut tutkijan taustalla vaikuttavat tekijät. Oma roolini tutkielmassani ja tutkimustulosten muotoutumisessa on keskeinen.

Omat kokemukseni ja käsitykseni ovat vaikuttaneet tutkimusaiheen ja hakusanojen valintaan, mikä taas on ohjannut aineiston valikoitumista. Eri lähtökohdista ja erilaisella elämänkokemuk- sella varustettu tutkielman tekijä olisi voinut valita erilaisen aineiston ja saada siitä hyvinkin erilaisia tuloksia. (Berg 2008, 56–57.)

Haluan painottaa, että tämä tutkielma ei kerro koko totuutta työntekijöiden kokemuksista kiin- tiöpakolaisten vastaanottoon liittyen vaan tutkielma tuo esille muutamien tähän kyseiseen tutkielmaan valikoituneiden työntekijöiden näkemyksen siltä osin kuin se haastattelutilanteessa tulee ilmi. Haastatteluaineisto kuvaa yksittäisten työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia, jotka ovat muodostuneet haastateltavien omassa ympäristössä ja todellisuudessa. Käsitykset to- dellisuudesta ovat harvoin pysyviä. Merja Anis (2006, 112) huomauttaa, että käsitykset maa- hanmuuttajista yleensä muuttuvat sitä mukaa kun tieto ja kokemus lisääntyvät. Uskon, että haastateltavien oma elämänkokemus, arvot ja asenteet ja niin edelleen vaikuttavat heidän näke- myksiinsä ja tätä kautta tutkimustuloksiin. Tutkimustulokset voisivat olla hyvinkin erilaiset, jos haastateltavat olisivat valikoituneet eri tavalla. Myös tutkija vaikuttaa tutkimuksensa tuloksiin, sillä tutkimustulokset perustuvat aina tutkijan omaan tulkintaan (Juhila 2001, 166). Tutkielmani tulokset ovat siis vain yksi mahdollinen tapa katsoa ja tulkita tutkimusaihettani, tulokset eivät ole absoluuttisia eikä tutkimustuloksia voi yleistää koskemaan laajempaa kontekstia.

4.3 Teemahaastattelu

Tämän tutkielman aineistonkeruumetodi on teemahaastattelu. Matti Hyvärisen (2017) mukaan haastattelu on hyvin tavanomainen asia, johon törmäämme arjessa jatkuvasti. Esimerkiksi tele-

(23)

visiossa ja radiossa esitetään haastatteluohjelmia. Haastattelu on myös tunnettu työväline mo- nessa ammatissa. Sosiaalityöntekijät, lääkärit, työvoimatoimiston viranomaiset, puhelinmyyjät ja monet muut esittävät asiakkailleen kysymyksiä, joihin asiakkaan odotetaan vastaavan. Haas- tattelun arkisuuden vuoksi haastattelua pidetään helposti pelkkänä kysymysten esittämisenä.

Haastattelu on kuitenkin paljon muuta kuin pelkkää kysymysten esittämistä. Haastattelu on vuorovaikutukseen perustuva aineistonkeruu menetelmä, jota tutkijan täytyy opiskella ja har- joitella tullakseen hyväksi tutkimushaastattelujen tekijäksi (Hyvärinen 2017, 11.)

Haastattelua pidetään tärkeänä tutkimusaineiston keruumenetelmänä, sillä haastattelun avulla on mahdollista ottaa tutkimuksen kohteeksi asioita, jotka helposti jäävät näkymättömäksi. Eri- tyisesti sellaisia asioita ja tapahtumia, joita tutkija ei itse ole ollut paikalla näkemässä ja koke- massa on vaikeaa tutkia ilman haastattelua. Esimerkiksi henkilöiden kokemuksia syrjinnästä voi olla jopa mahdotonta tutkia ilman haastattelua. (Hyvärinen 2017, 12.) Sirkka Hirsjärvi ja Helena Hurme (2001) pitävät haastattelun etuna sitä, että se antaa haastateltavalle aktiivisen roolin, jossa haastateltava on mukana tuottamassa tietoa. Haastattelun avulla voi olla vaikeaa kerätä tietoa erittäin henkilökohtaisista ja kipeistä asioista. Vaikeasta asiasta kertominen voi olla kivuttomampaa strukturoidun rasti ruutuun -kyselyn avulla. Tutkijat kiistelevät tästä aiheesta, sillä joidenkin mielestä haastattelu on nimenomaan sopiva menetelmä arkojen ja vaikeiden asioiden tutkimiseen (Hirsjärvi & Hurme 2001, 35.)

Haastattelu on tyypillinen laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmä. Haastattelu ai- neistonkeruumenetelmänä jaetaan usein strukturoituun, puolistrukturoituun ja strukturoimatto- maan eli avoimeen haastatteluun. Strukturoitu haastattelu etenee haastattelulomakkeen mukaisesti ja haastateltavalle annetaan valmiiksi muotoillut vastausvaihtoehdot. Strukturoidusta haastattelusta käytetään myös nimitystä lomakehaastattelu, sillä haastattelun kulku on tarkkaan määritelty etukäteen haastattelulomakkeessa. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 47–48.) Avoin haastattelu on strukturoidun haastattelun vastakohta. Avointa haastattelua voidaan pitää keskuste- lunomaisena, sillä haastattelun kulkua tai kysymyksiä ei ole määritelty etukäteen. On kyseen- alaistettu, voiko täysin avointa haastattelua olla olemassakaan, sillä avointakin tutkimushaas- tattelua ohjaa tutkimuksen aihe. Puolistrukturoitu tutkimushaastattelu on strukturoidun ja avoi- men haastattelun välimuoto. Suuri osa laadullisista haastattelututkimuksista on puolistrukturoi- tuja. (Hyvärinen 2017, 20–21.)

(24)

Teemahaastattelu on yksi esimerkki puolistrukturoidusta haastattelusta. Teemahaastattelu on yleiskäsite, joka sisälle mahtuu useita variaatioita puolistrukturoidusta haastattelusta. Tyypilli- sesti teemahaastattelun suunnitteluvaiheessa määritellään tietyt teemat, jotka käydään läpi kaikkien haastateltavien kanssa, mutta tarkkojen kysymysten määrittely ei ole pakollista. Sitä ei välttämättä määritellä, missä järjestyksessä teemat tai yksittäiset kysymykset käydään läpi. Mi- käli alustava suunnitelma teemojen järjestyksestä on tehty, on siitä mahdollista poiketa haastattelutilanteessa. Olennaista teemahaastatteluissa on se, että haastateltavat saavat vastata va- paasti, ei valmiiden vastausvaihtoehtojen mukaan. (Hyvärinen 2017, 21–22; Hirsjärvi & Hurme 2001, 47.) Mielestäni teemahaastattelu antaa haastattelutilanteelle mahdollisuuden edetä keskustelun omaisesti ja luontevasti. Valmiiden vastausvaihtoehtojen puuttumisen vuoksi haastateltavien oman äänen kuulumiselle on hyvät edellytykset. Haastateltavien on myös mahdollista nostaa esille asioita haastattelurungon ulkopuolelta.

Teemahaastattelun avulla saatavat tutkimustulokset ovat aina riippuvaisia siitä, minkälaisia teemoja tutkimushaastatteluun on valittu. Teemojen valikoituminen ja haastattelurungon muodostaminen on tärkeää kuvata, jotta tutkimusta voidaan pitää laadukkaana. Tutkielman aineiston- keruussa käytetty teemahaastattelurunko muodostui seuraavista teemoista: ennen kiintiöpako- laisten vastaanottoa, kiintiöpakolaisten vastaanoton alkumetrit, vastaanottotyön käytännöt, moniammatillinen työ, kontekstina Lappi, työskentely kiintiöpakolaisten kanssa nyt sekä kiin- tiöpakolaisten vastaanotto jatkossa. Valitut teemat heijastavat sitä käsitystä, joka minulla oli tutkielman tekoaikana kiintiöpakolaisten vastaanotosta a ja siihen olennaisesti liittyvistä teki- jöistä. Teemojen valikoituminen ei perustu mihinkään tiettyyn teoriaan, vaan siihen vaikutti kirjallisuuden, työn ja opiskelun perusteella muodostunut käsitykseni kiintiöpakolaisten vas- taanottotyöstä.

Tutkielma on aineistolähtöinen, sillä aineistoa ei ole kerätty eikä analysoitu tietyn teorian nä- kökulmasta. Kyseenalaistan kuitenkin täysin aineistolähtöisen tutkimuksen olemassaolon. Kä- sitykseni mukaan tutkijan omat lähtökohdat, mielenkiinnon kohteet, ennakkokäsitykset ja lu- kutapa vaikuttavat aina tutkielman toteutukseen ja lopputulokseen. Näin ollen teemahaastatte- luun valikoituvat teemat perustuvat tutkijan valintaan ja valinnan taustalla vaikuttavat aina jossain määrin tutkijan lähtökohdat. Teemahaastattelu painottaa todellisuuden ja erilaisten käsi- tysten rakentumista sosiaalisissa tilanteissa (Hirsjärvi & Hurme 2001, 48), mikä mielestäni ko- rostaa teemahaastattelun ja sosiaalisen konstruktionismin yhteenkuuluvuutta.

(25)

Haastattelutilanne on aina vuorovaikutuksellinen hetki, mikä tuo mukanaan omat piirteensä.

Haastattelun kulkua voi ennakoida ja monenlaisiin tilanteisiin voi valmistautua, mutta haastattelutilanne on silti aina avoin yllätyksille. (Hyvärinen 2017, 13.) Myös haastatteluympäristö voi vaikuttaa haastattelun kulkuun. Haastattelutilanteissa tuli vastaan odottamattomia ja hauskoja- kin käänteitä. Esimerkiksi kun jouduin itse laittamaan takin päälle kesken haastattelun, sillä haastattelutilassa oli kylmä tai spontaani tauko kesken haastattelun, kun haastateltava halusi pitää kahvitauon. Yksi haastattelu keskeytyi muutamaksi minuutiksi, kun haastateltavan asiak- kaat koputtivat haastateltavan työhuoneen oveen, jossa haastattelu pidettiin.

4.4 Tutkielman aineisto

Pro gradu -tutkielmani aineisto koostuu kolmesta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat maa- hanmuuttotyöntekijöitä kolmesta eri Lapin kunnasta. Haastateltavien henkilöiden työskentely- kuntien asukasmäärät vaihtelevat noin 2000 ja 9000 välillä. Jokaisen haastateltavan työskente- lykunta on vastaanottanut 20 syyrialaista kiintiöpakolaista vuonna 2017. Kaikki vastaanotetut kiintiöpakolaiset ovat lapsiperheitä. Haastattelut pidettiin virka-aikana haastateltavien omilla työpaikoilla. Lähetin teemahaastattelurungot haastateltaville etukäteen sähköpostitse, jotta he pystyivät halutessaan valmistautumaan haastatteluun. Otin teemahaastattelurungot mukaan haastattelutilanteeseen kahtena paperiversiona, jotta sekä haastattelijan, että haastateltavan oli helppoa seurata haastattelun etenemistä. Haastattelurungon toimittaminen haastateltaville etu- käteen vaikutti jossain määrin haastatteluiden sisältöön ja etenemiseen. Osa haastateltavista oli tehnyt haastattelurungon perusteella itselleen muistiinpanoja ja osa haastateltavista ikään kuin johti haastattelun etenemistä haastattelurungon pohjalta.

Haastateltavat valikoituivat harkinnanvaraisesti. Työni puolesta tiesin, että useampi Lapin kunta on vastaanottanut kiintiöpakolaisia ensimmäistä kertaa vuoden 2017 aikana, joten aloitin selvittämällä, mitä nämä kunnat ovat. Lähetin haastattelukutsut sähköpostitse viiden kunnan maahanmuuttotyöntekijöille. Tavoitteenani oli saada haastateltavia 3–5 kunnasta ja lähettää tar- vittaessa toinen erä haastattelukutsuja, mikäli en saa riittävästi haastateltavia. Sain haastateltavia kolmesta kunnasta ja aineistosta tuli mielestäni kysymyksenasetteluun nähden sopivan ko- koinen.

(26)

Alun perin minun oli tarkoitus haastatella maahanmuuttotyöntekijöiden lisäksi myös sosiaali- työntekijöitä ja omankielisiä arjen avustajia. Haasteeksi muodostui se, että osassa tutkituista kunnista omankielisten avustajien työsuhteet olivat jo päättyneet. Myös kuntien sosiaalityönte- kijät olivat osittain vaihtuneet, mistä johtuen kiintiöpakolaisten vastaanotossa olennaisesti mukana olleet sosiaalityöntekijät eivät enää olleet tavoitettavissa. Yllätyin siitä, miten avuliaasti minua luvattiin auttaa tavoittamaan pois lähteneitä työntekijöitä heidän uusista työpaikoistaan, mutta koin itse, että se ei olisi ollut sopivaa. Arvelin, että entistä työtä koskevaan haastatteluun osallistuminen ei välttämättä ole haastateltavalle mieluisaa eikä siihen luultavasti saa käyttää työaikaa uudessa työpaikassa.

Toteutin haastattelut joulukuun 2017 ja tammikuun 2018 aikana. Haastattelut kestivät yhteensä viisi tuntia ja 22 minuuttia. Haastattelut olivat keskenään hyvin saman pituisia, keskimäärin 1 h ja 47 minuuttia. Litteroitua materiaalia kertyi 60 sivua kirjoitettuna fontilla Times New Ro- man, rivivälillä 1 ja kirjaisinkoolla 12. Litterointi on toteutettu melko nopeasti haastattelujen jälkeen, joulukuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä.

4.5 Sisällönanalyysi

Analysoin aineistoni sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysi on tyypillinen laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmä. Sisällönanalyysissa aineistoa tarkastellaan erittelemällä ja tiivis- tämällä sekä etsien aineistosta yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Sisällönanalyysilla tarkoitetaan tekstin sisällön sanallista kuvailua eli sisällönanalyysilla analysoitava aineisto on aina tekstimuotoinen. Sisällönanalyysin tavoitteena on tuottaa tutkittavasta ilmiöstä tiivistetty kuvaus sekä luoda käsitteet, joiden avulla tutkimus voidaan ottaa osaksi laajempaa aiheesta käytävää tieteellistä keskustelua. Hyvin toteutetun analyysin avulla tutkijan on mahdollista tehdä luotet- tavia johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 91.) Tutkielman analyysi on aineistolähtöinen.

Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan aineiston analyysin voi esittää kolmivaiheisena proses- sina: 1) aineiston pelkistäminen eli redusointi, 2) aineiston ryhmittely eli klusteriointi ja 3) teo- reettisten käsitteiden luominen eli abstrahointi (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Myös tämän tutkielman aineiston analyysi mukailee Tuomen ja Sarajärven (2009) mallia: 1) kokonaiskäsityksen

(27)

muodostaminen aineistosta litteroinnin ja aineiston lukemisen avulla, 2) teemoittelu ja teemojen yhdistely ja 3) aineistoon sopivien teoreettisen käsitteiden muodostaminen sekä omien tul- kintojen tekeminen. Seuraavalla kuviolla selvennän tutkielmani aineiston analyysivaihetta. Ku- vio perustuu Hirsjärven ja Hurmeen (2001, 144) esittämään haastatteluaineiston käsittelyyn analyysista synteesiin. Kuvion jälkeen esittelen analyysin vaiheita tarkemmin.

KUVIO 2 Aineiston analyysi Hirsjärveä ja Hurmetta (2001) mukaillen

Aloitin aineiston analyysin litteroimalla haastattelut. Johanna Ruusuvuoren ja Pirjo Nikanderin (2017) mukaan litterointia voidaan pitää aineiston analyysin ensimmäisenä vaiheena, sillä sen avulla aineisto muutetaan tekstimuotoon. Tekstimuotoinen aineisto on yksi sisällönanalyysin kriteereistä. Litteroinnin avulla tutkija saa alustavan käsityksen aineistostaan. (Ruusuvuori &

Nikander 2017, 427, 437.) Litteroin haastattelut sanatarkasti. Litteroin täytesanat kuten esimerkiksi ”öö”, ”tota”, ”niinku” sekä selkeästi huomattavat asiat haastattelun aikana kuten huomat- tavan pitkä tauko puheessa, nauru tai muu reaktio taikka haastateltavan poistuminen paikalta.

Sen sijaan en huomioi litteroinnissa lyhyitä taukoja tai äänenpainoja. Tutkielman tutkimusase- telma vaikuttaa litterointitarkkuuden valintaan. Erittäin tarkka litterointi olisi tarpeen, jos teki- sin tutkielmaa esimerkiksi keskustelunanalyysin tai diskurssianalyysin keinoin. Tässä tutkiel-

Aineistokokonaisuus ja sen

hahmottaminen

Aineiston pilkkominen kokonaisuudesta pienempiin osiin, osien yhdistely

Uuden kokonaisuuden muodostaminen,

teoreettinen uudelleen hahmottaminen,

tulkinta

(28)

massa olennaista on se, mitä haastateltavat sanovat. Ei niinkään se, miten he sen sanovat. Olen- naista on noudattaa valittua litterointitarkkuutta systemaattisesti koko aineiston läpi. (Yhteis- kuntatieteellinen tietoarkisto 2017.)

Litteroinnin jälkeen teemoittelin aineiston. Luin ensin aineiston läpi muutamaan kertaan. En- simmäisillä kerroilla keskityin ainoastaan lukemiseen. Myöhemmillä lukukerroilla teen alusta- via muistiinpanoja ja huomioita sekä aloin etsiä aineistosta teemoja. Teemoittelulla tarkoitetaan sitä, että aineistosta etsitään analyysivaiheessa toistuvia asioita eli teemoja. Toistuvuudella voidaan tarkoittaa aineiston luonteesta riippuen esimerkiksi sitä, että teema ilmenee eri haastateltavien haastatteluissa tai toistuu useaan kertaan tietyssä haastattelussa. (Hirsjärvi & Remes 2001, 173.)

Laadullisen tutkimuksen analyysia kritisoidaan helposti siitä, että analyysi jää lähinnä haastateltavien suorien sitaattien varaan, jolloin analyysi ei ole ansiokasta (Eskola & Suoranta 1999, 23). Laadullisen tutkimuksen analyysin heikkoutena voidaan pitää myös sitä, että aineisto on pilkottu osiin ja se esitetään tutkimustuloksina uudelleen järjestellyssä muodossa. Myös tällöin varsinainen analyysi on jäänyt tekemättä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 103.) Tällaisen kritiikin vuoksi on äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota analyysiin, siihen, että todella tekee aineiston analyysia. Onnistunut analyysi vaatii käsitteiden määrittelemistä sekä aiheen nostamista teoreettiselle, abstraktille tasolle. Seuraavan taulukon avulla esittelen aineiston analyysiproses- sia. Taulukossa avaan tutkimustulosteni yhden pääluokan, työntekijöiden kehitysideoita moniammatilliseen työhön liittyen.

(29)

TAULUKKO 1 Esimerkki aineiston analyysin etenemisestä

AINEISTOSITAATTI ALALUOKKA YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA

”Senhän vois jatkossa, jos tulee lisää (kiinttiöpakolai- sia), niin vaikka ihan kir- jata ylös, että ei tule sitte niinku päällekkäisyyksiä.”

H1

Eri toimijoiden välisen työnjaon selkeyttäminen

Työnjako

Moniammatillinen työ

”Siinä ennen ku nää tuli, niin siinä koko kuntaan laadittiin tiedote, että tämä on meidän kaikkien asia.

Että on joka hallintokun- nan asia eikä vaan yksis- tään minun.” H2

”Kunnan eri hallintokun- tien ihmisten pitäis olla sa- man pöydän ääressä ihan systemaattisesti ja se pitäis suunnitella paljon ennen ku ne saapuu se prosessi, miten etenee.” H3

Maahanmuutto- työntekijä ei ole yksin vastuussa pakolaisista ja kotouttamisesta

Kunnan yhteinen, toimialarajat ylit- tävä kotouttamistyö

”Ehdottomasti pitäis ky- syä, minkälaiset perheet teille sopis. Että tuota se olis kyllä tärkeää.” H3

Tiedonsaanti mahdollisista kuntaan saapuvista kiintiöpakolaisista ennen kuntapai- kan myöntämistä sekä mahdollisuus esittää toiveita kuntaan osoitetta- vista kiintiöpako- laisista.

Yhteistyö ELY- keskuksen kanssa

(30)

Aineiston analyysi lähti tässä tutkielmassa liikkeelle aineistosta ja aineistositaateista. Muodos- tin sitaattien perusteella alaluokkia, jotka teemoittelin osaksi laajempia yläluokkia. Tulokset on nostettu teoreettiselle tasolle määrittelemällä pääluokat, joiden alle yläluokat sijoittuvat.

4.6 Eettiset kysymykset

Etiikka pohtii kysymyksiä oikeasta ja väärästä. Etiikka ja eettiset kysymykset ovat vahvasti läsnä sosiaalityön käytännössä ja tutkimuksessa, sillä sosiaalityössä käsiteltävät aiheet ovat usein hyvin sensitiivisiä. Niin myös tässä tutkielmassa. Kiintiöpakolaisten vastaanotto liittyy vahvasti maahanmuutosta käytävään keskusteluun, joka on välillä hyvinkin latautunutta puolesta ja vastaan. Tutkimuksen eettisyyttä tarkasteltaessa on otettava huomioon myös yleiset tutkimuksen tekoon liittyvät eettiset ohjeet. Tämän tutkielman tekoa varten minun ei tarvinnut hankkia tutkimuslupaa.

Pro gradu -tutkielmassa eettisyyttä on muun muassa tutkimuseettisten käytäntöjen noudattami- nen. Tutkimuksen teon etiikkaan kuuluu esimerkiksi viitteiden täsmällinen merkitseminen. Asi- anmukaiset lähdeviitteet antavat kunnian sille, joka tiedon on alun perin julkaissut. Mikäli läh- teiden käytössä on suuria puutteita, tutkielman tekijä voi syyllistyä plagiointiin.

Eettisesti toteutetussa tutkimuksessa tutkittavia on informoitu tutkimukseen liittyvistä asioista riittävästi. Pidin tärkeänä antaa haastateltaville kirjallista tietoa tutkielmasta, sen toteuttami- sesta, tavoitteista ja aikataulusta. Haastateltavat saivat kirjallista informaatiota haastattelukut- sun (liite 2) ja haastattelusuostumuksen (liite 3) yhteydessä. Painotin haastateltaville, että haastatteluun osallistuminen on vapaaehtoista ja osallistumisen voi keskeyttää koska tahansa. Ker- roin myös, että haastateltavan osallistuminen tutkielmaan ei vaarannu, vaikka haastateltava ei haluaisi vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Pyrin käymään kutsukirjeen ja suostumuslo- makkeen tiedot läpi myös suullisesti ennen haastattelun alkua.

Tutkittavien anonymiteetti on eräs tutkielman tekoon olennaisesti liittyvä eettinen kysymys.

Tutkittavien henkilöllisyys ei saa tulla ilmi tutkimusraportista eikä paljastua muille kuin tutkielman tekijälle. Tutkittavien anonymiteetin säilyttämiseksi täytyy tehdä tarvittavat toimenpi- teet. Tässä tutkielmassa en mainitse haastateltavien työskentelykuntaa ollenkaan. Näkemykseni

(31)

mukaan kunnan mainitseminen ei toisi tutkielmalle lisäarvoa ja kunnan mainitseminen vaaran- taisi haastateltavien anonymiteetin. Haastateltavat olivat kuntiensa ainoita maahanmuuttotyön- tekijöitä, joten kunnan mainitseminen nimeltä olisi ollut melkein yhtä paljastavaa kuin haastateltavan nimeltä mainitseminen. En mainitse myöskään haastateltavien ammattinimikkeitä vaan kutsun heitä kaikkia maahanmuuttotyöntekijöiksi. Kansallisesti käytössä olevia ammattinimik- keitä ovat muun muassa maahanmuuttokoordinaattori, pakolaiskoordinaattori ja pakolaisoh- jaaja. Tulosten raportointia varten olen nimennyt haastateltavat seuraavasti: H1, H2 ja H3.

Haastateltavien anonymiteetin turvaamiseksi olen tehnyt tietoisen valinnan olla paljastamatta haastateltavista mitään tunnistetietoja kuten ikää tai sukupuolta.

Eettisesti toteutettu tutkimus ei aiheuta tutkittaville haittaa. Tutkielma koskee haastateltavien työtä. Sen vuoksi minulla ei ollut syytä olettaa, että haastatteluun osallistuminen, haastattelutilanne tai haastattelussa käsiteltävät aiheet aiheuttaisivat haastateltaville ahdistusta ja pahaa oloa. Toisaalta, haastateltavat ovat voineet joutua pohtimaan sitä, mitä ja miten omasta työstä ja osittain myös työnantajasta voi puhua. Käsitykseni mukaan haastateltaville mahdollisesti ai- heutunut haitta liittyi käytännön järjestelyihin kuten esimerkiksi haastatteluajan sopimiseen.

Yritin omalta osaltani ennaltaehkäistä ja vähentää haastateltavien kokemia haittoja järjestä- mällä haastattelut haastateltavien omalla työpaikalla ja työajan puitteissa. Haastattelutilassa ei ollut haastateltavan ja haastattelijan lisäksi muita henkilöitä.

Tutkimusaihe tuo mukanaan omat eettiset kysymykset. Maahanmuutosta, turvapaikanhaki- joista ja pakolaisista käydään tällä hetkellä paljon keskustelua niin kansallisesti kuin kansain- välisestikin. Osa keskustelusta on hyvin kriittistä ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt kohtaavat syrjintää ja jopa vihamielisyyttä. Suvi Keskisen, Anna Rastaan ja Salla Tuorin (2009) toimittamassa teoksessa todetaan, että suomalainen maahanmuuttokeskustelu on hyvin polarisoi- tunutta ja keskustelussa kovaa ääntä pitävät niin kutsutut ”maahanmuuttokriittiset” henkilöt.

Suomalaiset ovat osoittaneet maahanmuuttajia kohtaan myös suurta empatiaa ja auttamishalua esimerkiksi vapaaehtoistyön ja lahjoitusten keinoin (Euroopan muuttoliikenneverkosto 2016, 5). Polarisoituneen keskustelun toisena ääripäänä pidetään usein maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ihannoivaa diskurssia. Tutkielmani asettuu osaksi maahanmuutosta käytävää jul- kista keskustelua. Tutkielman tekijänä minulla on valta valita käyttämäni käsitteet. Vallan mukana tulee vastuu valita sopivat käsitteet. Olennaista on se, että valitsemani käsitteet ovat kor- rekteja, eivät leimaavia tai toiseutta lisääviä.

(32)

5 TULOKSET

5.1 Työntekijöiden havaintoja kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta

Tässä luvussa esittelen haastateltujen maahanmuuttotyöntekijöiden havaintoja kiintiöpakolais- ten vastaanottamisesta. Aineiston analyysin perusteella olen muodostanut kaksi pääluokkaa:

kiintiöpakolaisten vastaanottotyön elementtejä ja maahanmuuttokeskustelu. Seuraavassa taulukossa esittelen kaikki tutkimustulokset, jotka koskevat työntekijöiden havaintoja kiintiöpako- laisten vastaanotosta. Taulukon jälkeen esittelen tutkimustuloksia tarkemmin.

(33)

TAULUKKO 2 Työntekijöiden havaintoja kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta

ALALUOKKA YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA

Ei valmiita toimintaohjeita Kiintiöpakolaisten vas- taanottotyön uutuus

Kiintiöpakolaisten vas- taanottotyön element- tejä

Töitä on paljon kiintiöpakolaisten saapumisen aikaan, virka-aika ei aina riitä työn hoitamiseen

Työn määrä ja sen vaihte- levuus

Kiintiöpakolaiset tarvitsivat aluksi apua hyvin laajasti

Työn kokonaisvaltaisuus ja moinpuolisuus

auttaminen vs. liika holhoaminen Itsenäisen toimijuuden tu- keminen

Psyykkiset ongelmat ovat tyypilli- siä, niihin on osattu varautua, täytyy olla resursseja niiden hoitamiseen

Psyykkiset ongelmat

Työntekijöiden halu jakaa tietoa Salassapito Vain yksi maahanmuuttotyöntekijä

kunnittain

Työn itsenäisyys

Lähikuntien maahanmuuttotyönte- kijät, oman kunnan moniammatillinen yhteistyö, neuvot maahanmuut- toasioissa kokeneemmilta paikka- kunnilta, internet, vapaaehtoiset, arjen avustaja

Yhteistyö, yhteistyökump- panit ja verkostoitumisen tärkeys

Päätös kiintiöpakolaisten vastaanotosta ei ollut yksimielinen eikä helppo

Poliittinen keskustelu

Maahanmuuttokeskus- telu

Pelko turvallisuuden ja kunnille ai- heutuvien kustannusten vuoksi

Pelko

Virheellinen tieto, käsitteiden täs- mennyksen tärkeys

Käsitteet

Kiintiöpakolaiset ovat kohdanneet Rasismi ja ennakkoluulot Tasa-arvoinen kohtelu, samat oikeu-

det ja velvollisuudet

Tasa-arvo