Yksilölliset tarpeet selkeimpänä perustana pedagogisille ratkaisuille

Opettajien perustelut käytännössä toimiville pedagogisille ratkaisuille jakautuivat erilaisiin teemoihin, joita tässä alaluvussa tarkastelen. Ensimmäisenä isona teemana oli ratkaisujen taustalla vaikuttavat periaatteet (KUVIO 4).

KUVIO 4. Pedagogisten ratkaisujen taustalla vaikuttavat periaatteet.

Pedagogisten ratkaisujen taustaperiaatteista osa oli päällekkäisiä pedagogisten ratkaisujen itsensä kanssa, kuten yksilöllisyys, joka oli opettajien puheessa yleisin pedagogisiin ratkaisuihin liittyvä periaate. Yksilöllisyyteen liittyivät leimaamattomuus ja oppilaslähtöisyys. Opettajat pitivät tärkeänä myös sitä, että he saavat toteuttaa opetusta oman persoonansa mukaan ja valita omilta tuntuvia ratkaisuja.

Ja sitte tietysti se semmonen niikö, jotenki niiku omaan persoonaanki liittyvät asiat, että, että jos vaikka kollegan kanssa miettii jotakin, jollakin kolleegalla saattaa olla toisen tyyppinen se-se oma niiku persoona, että kyllä nää liittyy tietenki siihe opettajan persoonaanki nämä semmoset menetelmien valinnat, jollain-jollain tapaa aina. (O7)

esiin pedagogisiin ratkaisuihin vaikuttavana taustaperiaatteena. Tärkeänä ajatuksena esitettiin, että oppilas on itsensä paras asiantuntija. Yhdenvertaisuuteen pyrkiminen lasta kohdattaessa nousi niin ikään esille.

Lapselta kysyminen. Siis oppilaan muistaminen, et hän on ittensä paras asiantuntija.

Kysymys siinä, et miten mä voin auttaa sua täs tilanteessa. (O2)

Hyvinvointi oli yksi kantava periaate opettajienkin näkökulmasta. Lapsen elämän kokonaisvaltainen huomiointi ja oman paikan löytämisessä auttaminen tulivat myös esiin.

Et kyl se kyl se on kaikist tärkeintä, tärkeintä se oppilaan se hyvinvointi ja valmius. (O11)

Yhtenä periaatteena mainitun turvallisuuden koettiin olevan tärkeä pohja hyvän vuorovaikutuksen rakentamiselle. Yksi opettaja kuvasi sitä talon kivijalkana, jonka päälle voi lähteä rakentamaan erilaisia asioita. Jos turvallisuuden tunne puuttuu, ei oppilas pysty vastaanottamaan mitään.

Et jos oppilaalla ei ole turvallinen olo, niin ei, ei sillon pystytä tavallaan niinku rakentaa myöskään yhtään mitään se, se turvallisuus on se tavallaan niinku se talon kivijalka. Ja, ja sii sen päälle sit pystytään lähtee rakentaa erilaisia juttuja, se et jos oppilas on jatkuvassa stressitilassa ja epävarmuudessa siitä, et mitä tänään tapahtuu, osaanko mä toimia oikeal tavalla, kohdataanko mut hyvin tänään, tai et kohdataanko mua ylipääsään ollenkaan, oonko mä täysin näkymätön, ni ei ei, kukaan pysty semmoses, niinku, jonkin asteises puolustustilassa vastaanottaa yhtään mitään, vaan sillo se mietitään vaan siitä selviytymistä vaan. (O6)

Positiivisuus oli myös osalla opettajista tärkeä periaate. Itsetunnon vahvistaminen koettiin tärkeäksi, samoin hyvän löytäminen vallitsevasta tilanteesta ja sen hyödyntäminen oppilaan parhaaksi. Vahvuuksien nostaminen nähtiin niin ikään tärkeänä. Jos haasteita on paljon, sitä tärkeämpänä nähdään vahvuuksien löytäminen ja huomioiminen oppilaan kannalta. Vahvuuksia on jokaisella ihmisellä, jolloin ne tulee vain löytää ja tunnistaa.

(Uusitalo & Vuorinen 2020, 185.) Positiivisella kasvattamisella on paljon hyviä vaikutuksia lapseen. Myönteisten emootioiden herättäminen onnistumisia huomioimalla on yhteydessä

fysiologisiin muutoksiin, kuten turvallisuuden kokemukseen, stressin laukeamiseen ja pysyvien muistijälkien syntymiseen (Uusitalo & Vuorinen 2020, 194). Positiivinen vahvistaminen tuli haastateltavista parilla esiin ja perusteluina tälle he totesivat, että menetelmällä on kantavammat seuraukset kuin rangaistuksilla ja negatiivisella huomioinnilla. Eräs opettaja toi esiin tärkeänä positiivisten kokemusten tuottamisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen tarjoamisen ohella, sillä monilla vaativan erityisen tuen oppilailla ei välttämättä ole montaakaan positiivista kokemusta koulusta, minkä takia tällaisten korjaavien kokemusten tarjoaminen nähdään tärkeänä.

Kokonaisuuksien korostaminen yksityiskohtien sijaan tuli niin ikään erään opettajan kommenteissa esiin. Vaativan erityisen tuen oppilaiden kanssa tärkeää on keskittyä olennaiseen ja karsia turhiksi koetut asiat pois opetuksesta. Helppokäyttöisyys tulee myös esiin, mikä näkyy erityisesti pedagogisten ratkaisujen valinnassa. Aikuiset ovat mallina lapsille, minkä myötä esimerkkinä olo oli sekin eräs pedagogisten ratkaisujen taustalla vaikuttava periaate. Kuviossa 4 on kuvattu nämä seitsemän pedagogisten ratkaisujen taustalla vaikuttavaa periaatetta.

Opettajat toivat haastatteluissa esiin myös vuorovaikutukseen liittyvät kokemukset ja perustelut. Vuorovaikutus oli keskeinen teema pedagogisissa ratkaisuissa. Eräs opettaja kuvasi vuorovaikutuksen olevan pohja luottamuksen syntymiselle. Tärkeänä nähtiin myönteisen oppilas-opettajasuhteen muodostaminen ja rauhallinen kohtaamistyyli.

Elikkä kokeiltu kaikki ja todettu, että ainut, milkä pikkuhiljaa lähtee rakentamaan sen vuorovaikutuksen rakentaminen. Ettei siin hirveesti oo vippaskonsteja, sitten ku se vuorovaikutus on saatu rakennettua, ni sitte voidaan lähtee miettimään et niin mistä, minkälaisista tää nuoren niikun hyötyy taikka mikä on hänestä jotenki ja millä hän pystyy oppimaan parhaiten. (O3)

Isoksi teemaksi nousivat yhteistyö sekä siihen liittyvät kokemukset, joiden kautta opettajat perustelivat yhteistyön merkittävyyttä kokemuksiensa kautta. Eräs opettaja kuvasi, kuinka säännöllinen keskustelu yhdessä tiimin kanssa auttaa käsittelemään viikoittain tulevia uusia asioita ja kuinka toisten tuki ja apu on erittäin merkittävää vaativan erityisen tuen

yhteistyö perustuu kansainvälisiin tutkimuksiin ja nämä tutkimukset osoittavat, että ainoa, mikä todella auttaa on varhainen puuttuminen ja perhetuki. Eräs toinen opettaja totesi, että on tärkeää olla samat toimintatavat koulussa ja kotona. Yhteistyö erityisesti vanhempien kanssa on merkityksellistä. Kantaa otettiin myös siihen, miten muodostetaan toimiva verkostotyö. Aikuisten toimivan yhteistyön taustalla nähtiin joustavuus. Tämä mahdollisti sen, että yhteistyö toimii ja saadaan konkreettisiakin tekoja tehtyä. Eräs opettaja mainitsi ”salapoliisityön” tekemisen eli usean ihmisen näkemyksen saamisen oppilaan asioihin. Tärkeänä nähtiin se, että muistettaisiin tiimityön tekeminen ja asenne, ettei työtä tarvitse tehdä yksin.

Opettajat kertoivat haastatteluissa myös pedagogisesta ympäristöstä ja siihen liittyvistä kokemuksista. Pedagogiseen ympäristöön liittyi useampi ratkaisu, joita perusteltiin kokemuspohjaisesti. Visuaalisuuden ja kuvatuen käyttöä opettajat perustelivat arkea helpottavina käytännön ratkaisuina ja totesivat kuvien käytön liittyvän asioiden jäsentämiseen. Kuvitetut aikataulut ja ohjeet auttavat oppilasta ymmärtämään, mitä tapahtuu, mitä häneltä odotetaan tiettynä aikana ja missä järjestyksessä asiat tehdään.

Visuaalinen tuki auttaa tukemaan itsenäisen toiminnan kehittymistä. (Bryan & Gast 2000.) Struktuuriin liittyi myös useamman opettajan kokemuksiin pohjautuvia perusteluja.

Opettajat kertoivat struktuurin liittyvän ennakointiin, ajan hahmottamiseen ja omatoimisuuden kehittymiseen. Eräs painotti, että kaikilla on oikeus hahmottaa aika ja päivänkulku. Tämä auttaa ennakoimaan tapahtumia ja sitä kautta oppimaan. Ajan hahmottamisen oppiminen on niin ikään tärkeä taito. Yksi haastateltava perusteli struktuurin ja ennakoinnin tärkeyttä myös sen kautta, että jos joskus ei ole pystytty ennakoimaan, on todennäköisesti sattunut jotakin ikävää. Alla olevassa lainauksessa aineistosta opettaja kuvaa, kuinka struktuuri tuo selkeyttä oppilaan päänsisäiseen sekasotkuun.

No jokkainen ihminen tarvitsee semmosta tietynlaista järjestystä elämäänsä. Usein tämmösillä oppilailla se järjestys on aivan sekameteli tuolla päässä. Ja tota he eivät välttämättä tiiä, et mitä, mitenkä siellä koulussa toimitaan ja, ja, tota, voivat jollakin tasolla tietääkin, mutta kuitenkaan eivät niiku pysty siihen. Niin-niin-niiku kelle tahansa meistä ni tietynlaiset selvennykset tästä-tästä systeemistä ni auttavat sitte olemaan ja toimimaan. (O10)

Monikanavaisesti oppiminen oli yksi olennainen teema, jonka toimivuudelle mainittiin useampia perusteluja. Eräs opettaja hyödynsi eläinavusteista opetusta ja oli kokenut tämän olleen merkittävin pedagoginen ratkaisunsa. Hän totesi, että koira tuo luokkaan hyvää ja rentoa ilmapiiriä sekä rauhallisuutta ja motivaatiota. Kyseinen opettaja toi esiin myös eläinavusteisuuden perustumisen tutkimusperustaiseen näyttöön. Toiminnallisuuden hyödyntämistä kuvattiin tärkeäksi, sillä se tuo monikanavaisuutta, mielekkyyttä ja motivointia oppimiseen. Leikki nähtiin hyvänä keinona opettaa sosiaalisia suhteita lapsille ymmärrettävällä tavalla. Tutkiva oppiminen ja tutkiva ote oppimiseen tulivat niin ikään esiin haastatteluissa. Tässä eräs opettaja näki tärkeänä sen, ettei kerrota suoraan, miten jokin asia toimii, vaan lähdetään miettimään yhdessä, mikä se on ja miten se voisi toimia. Tutkiva oppiminen pitää sisällään kokemuksellisuuden ja sen, että oppilaalle tarjotaan mahdollisuus tutustua tieteelliseen prosessiin ja ymmärtää ilmiöitä aktiivisen tekemisen ja havainnoinnin kautta (Browder, Trela, Courtade, Jimenez, Knight & Flowers 2012).

Pedagogiset asiakirjat nähtiin tärkeinä informaation tuojina. Eräs opettaja kuvasi, kuinka lausunnot ja HOJKS vaikuttavat siihen, mitä menetelmiä valitaan ja mitä asioita painotetaan. Yhteisten tavoitteiden tärkeyttä muuan opettaja perusteli sillä, että silloin molemmat ymmärtävät, miksi jotakin tehdään, ja oppilas kokee toteutettavan asian merkitykselliseksi. Joustavuus oppilaiden kanssa koettiin tärkeäksi, sillä heidän vireystilansa ja toimintakykynsä vaihtelee ja on hyvä pystyä mukauttamaan suunnitelmia olosuhteisiin.