Erityisopettajien toiveita opettajankoulutukselle

Haastatteluissa kartoitin opettajilta, minkälaisia oppisisältöjä he toivoisivat erityisopettajaopiskelijoille opetettavan vaativasta erityisestä tuesta. Muodostin vastauksista kuusi luokkaa, joihin opettajien toiveet sisältyvät. Opettajat tiedostivat kuitenkin koulutuksen rajallisuuden ja sen, ettei aika riitä kaikkien asioiden syvälliseen läpikäyntiin. Tärkeää onkin opettajien vastauksia tarkasteltaessa keskittyä siihen, mitkä asiat he kokivat kaikkein tärkeimmiksi opettaa opiskelijoille ennen työelämään siirtymistä.

Alla olevassa kuviossa olen esittänyt teemat, joita opettajat toivoisivat lisää erityisopettajakoulutukseen (KUVIO 5).

KUVIO 5. Teemat, joita opettajien mielestä pitäisi lisätä opetukseen.

Moniammatillisen

Yllä olevasta kuviosta tulee hyvin esiin se, kuinka laajoja toiveita opettajilla oli koulutuksen suhteen. (KUVIO 5.) Suurimmat luokat olivat moniammatillinen yhteistyö sekä erityispedagogiikan oppisisällöt, joihin liittyviä sisältöjä opettajat painottivat eniten.

Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyi vahvasti verkostotyö, johon opettajat toivoivat, että opiskelijoita valmistettaisiin. Verkostotyössä erityisesti verkostokokouksien pitäminen, moniammatillisen työryhmän toiminta ja yhteistyökuvioiden opettaminen nähtiin tärkeinä.

Eräs opettaja kuvasi, että yhdessä yliopistossa eri alojen opiskelijat istuvat samoilla luennoilla ja suorittavat yhdessä opintoja. Tämän hän näki todella hyvänä ja tässä toteutui juuri se toivottu moniammatillisuuden opetteleminen jo opiskelujen aikana. Perheiden kanssa työskentelyyn valmentaminen oli myös tärkeä moniammatillisuuden teema, joka tuli haastatteluissa esiin. Vanhempien ja perheen kohtaaminen sekä vanhempien tukeminen tulivat niin ikään toivottuina teemoina esille.

Opettajat painottivat haastatteluissa paljon erityispedagogiikan oppisisältöjä, joita opiskelijoille toivottiin. Tähän osa-alueeseen liittyi toive tarjota opiskelijoille konkreettisia välineitä työelämään. Tällaisina välineinä nähtiin esimerkiksi vierailut eri oppilaitoksiin, lisätty harjoitteluissa oppiminen, fyysinen hallintakoulutus, vierailut ja videot ja pedagogisten ratkaisujen opettaminen. Teknologian osalta toivottiin ajankohtaista opetusta teknologian sovelluksiin. Vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen opettaminen koettiin myös tärkeäksi mahdollistaa opiskelijoille. Tukea tarvitsevien oppilaiden opettamisesta opettajat mainitsivat eri oppilasryhmiä, joihin opiskelijat olisi hyvä tutustuttaa. Tällaisia ryhmiä olivat haastavasti tai väkivaltaisesti käyttäytyvät, aistivammaiset, autismikirjolaiset, ADHD- tai tunne-elämän diagnoosin saaneet, toiminta-alueittain opiskelevat, neuropsykiatrisia tai psykiatrisia häiriöitä potevat sekä kehitysvammaiset.

No siis jos nyt lähetään siitä, että nää oppilaat on paljonki: heil on autismi, autisminkirjon diagnoosi, ADHD, joku nepsy-diagnoosi, käyttäytymisen pulmia tot-, sieltä puolelta voi olla diagnoosia tämmösiä tu-tunne-elämän diagnooseja. Sitte on, sitte on ehkä nämä, tuota niin-niin, osa toiminta-alueittain opiskelevista, emmä tie, onko, voiko heistä kaikki lukea tänne vaa. Monenkin määritelmän mukaan varmasti voi, mutta tota en tiiä. No elikkä siis, sillohan pitäs opettaa, opettaa tai, tota, tutustuttaa näitten oppilaitten maailmaan ne oppilaat – öö - ne opiskelijat.

(O10)

Vuorovaikutukseen liittyen opettajat toivoivat opiskelijoille keinoja tukea oppilaiden sosiaalisia taitoja sekä välineitä heidän kohtaamiseensa. Tärkeiksi teemoiksi nousivat yksilöllisen näkökulman ymmärtäminen ja valmiudet kohdata erilaisia oppilaita.

Hallinnollisiin tehtäviin liittyen toivottiin erityisesti opiskelijoiden tutustuttamista pedagogisiin asiakirjoihin. Lausuntojen kirjoittaminen ja salassapitoon sekä yksityisyyteen liittyvät teemat nähtiin myös tärkeinä asioina avata opiskelijoille. Opettajuuteen liittyen haastatteluissa tulivat esiin opiskelijoiden asenteisiin vaikuttaminen, opettajiin kohdistuvien vaatimusten avaaminen ja työhyvinvoinnin näkökulma. Haastatellut opettajat toivoivat, että opiskelijoihin saataisiin valettua rohkeutta, aitoa kiinnostusta löytää ratkaisuja sekä mahdollisuuksia, avoimuutta ja yhdessä tekemisen asennetta.

-- pitäs ehkä sitä semmosta niiku rohkeutta ja semmosta pioneeriasennetta saada ja sitä semmosta niiku avoimuutta (O6).

Erityisopetuksen järjestämiseen liittyen haastatteluissa tuotiin esiin, että olisi tärkeä tutustuttaa opiskelijat eri vaihtoehtoihin järjestää opetus. Eräs opettaja kuvasi, että olisi hyvä esitellä esimerkiksi Valteri-koulut ja sairaalakoulut kertoen, mitä nämä tarkoittavat ja milloin voi ottaa näihin tahoihin yhteyttä. Eräs toinen haastateltava kuvasi inkluusion ja lähikouluperiaatteen avaamisen tärkeäksi. Tällöin opiskelijat voivat ymmärtää, kuinka hyvinkin vaativia oppilaita pystytään opettamaan yleisopetuksen piirissä, jos oppilas nähdään yksilönä ja tukitoimia on tarpeeksi. Opetuksen toiminnallistamisen avaaminen ja yhteisten pelisääntöjen tärkeys tulivat niin ikään esiin tärkeinä sisältöinä.

6.3.2 Erityisopettajien koulutusten opetussuunnitelmat vaativan erityisen tuen valossa

VETURI-hankkeen kartoituksessa todetaan, että erityisopettajankoulutus ei tällä hetkellä tuota riittävästi päteviä opetusalan ammattilaisia vaativan erityisen tuen tarpeisiin. On huomattu myös, ettei koulutus anna vaativan erityisen tuen hallinnasta tarpeeksi syvällistä

ja perustavanlaista osaamista oppilaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. (Kokko ym. 2014, 8.) Tarkastelenkin seuraavaksi Suomen eri kaupunkien erityisopettajakoulutuksien opetussuunnitelmia ja sitä, millä tavoin niissä opetetaan vaativan erityisen tuen sisältöjä.

Suomessa erityisopettajaksi voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Turun, yliopistoissa ja Åbo Akademissa. Tutkimuskohteina minulla ovat tässä erityisopettajakoulutus ja erilliset kelpoisuusopinnot. Erityisopettajakoulutus pitää sisällään kasvatustieteen kandidaatin (180 op) ja maisterin ohjelmat (120 op), kun taas erilliset kelpoisuusopinnot (60 op) antavat erityisopettajan kelpoisuuden henkilöille, joilla on jo luokanopettajan kelpoisuus tai yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyvät opettajan pedagogiset opinnot (Opintopolku 2020).

Tarkastelin opetussuunnitelmia siten, että etsin niistä opetusjaksoja, jotka liittyvät vaativaan erityiseen tukeen. Kartoitin opetussuunnitelmista, kuinka monessa opintojaksossa mainitaan vaativa erityinen tuki tätä ilmausta käyttäen. Etsin opintojaksoja, joissa on opetusta vaativan erityisen tuen kohdejoukon eli esimerkiksi kehitysvammaisten, autististen ja psyykkisistä ongelmista kärsivien oppilaiden opettamisesta. Rajasin oppisisältöjen kartoituksen koskemaan nimenomaan vaativan erityisen tuen kohdejoukkoa, sillä useimmiten kyseessä ovat oppilaat, joilla on vakavia psyykkisiä pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvammaisuutta tai autismin kirjoa (TUVET 2020). Luin opintojaksojen osaamistavoitteet ja sisällöt, joiden perusteella tein päätelmät. Taulukossa 3 on kuvattuna opetustarjonta, jonka sisällöt liittyvät vaativaan erityiseen tukeen.

TAULUKKO 3. Opettajankoulutusten vaativan erityisen tuen opetustarjonta.

Vaativaan erityiseen tukeen liittyvät opintojaksot E = erityisopettajakoulutus

K = erilliset kelpoisuusopinnot Helsingin yliopisto

E, K

Vaativa erityinen tuki, 5 op, E, K

Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tuki, 5 op, E, K Itä-Suomen yliopisto

E, K

Kommunikoinnin ja laaja-alaisen kehityksen tukeminen, 10 op, E, K

E, K 5 op, E

Autismikirjo, moni- ja vaikeavammaisuus: taustaoletukset, tukipalvelut ja pedagogiset ratkaisut, 5 op (valinnainen opintojakso) K

Oulun yliopisto E, K

Aistit ja kommunikaatio, 5 op, E, K

Turun yliopisto K

-

Åbo Akademi E

Toiminnallinen vaihtelu II, 5 op (Funktionsvariation II) E

Helsingin yliopisto oli ainoana opintojakso, jonka nimi on ”Vaativa erityinen tuki” (Liite 1).

Muista Åbo Akademi oli ainoa, jossa myös mainittiin vaativa erityinen tuki yhden opintojakson oppisisällöissä (Liite 5). Lopuissa yliopistoissa sivuttiin vaativan erityisen tuen teemoja muita sanoja käyttäen (Liitteet 2, 3 ja 4). Helsingin yliopiston vaativan erityisen tuen opintojakso kuului erityispedagogiikan syventäviin opintoihin ja oli laajuudeltaan viisi opintopistettä. Helsingissä oli myös toinen opintojakso, joka sivusi vaativan erityisen tuen teemoja: kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tuki. Tällä opintojaksolla tutustutaan monipuolisesti eri kommunikointitapoihin sekä esimerkiksi eri aistivammojen aiheuttamiin vaikutuksiin kommunikoinnissa. (Liite 1.) Itä-Suomen yliopistossa kommunikoinnin tukeminen ja laaja-alaiset kehitysvaikeudet oli yhdistetty yhteen isoon opetuskokonaisuuteen: kommunikoinnin ja laaja-alaisen kehityksen tukeminen (10 op).

Tämä opintojakso kuului myös erityispedagogiikan syventäviin opintojaksoihin. (Liite 2.) Oulussa opintojakso Aistit ja kommunikaatio (5 op) vastasi yliopiston tarjonnasta eniten vaativan erityisen tuen sisältöihin. Opintojakso keskittyy tutustumaan monipuolisesti eri kommunikaatiokeinojen tukemiseen, arviointiin sekä kuntouttamiseen. (Liite 4.) Jyväskylän opintojakso vastasi vähiten vaativan erityisen tuen sisältöjä. Käyttäytymisen ja kouluun kiinnittymisen tehostettu tukeminen -opintojakso keskittyy kolmiportaisen tuen erilaisiin keinoihin käyttäytymisen ongelmien ennaltaehkäisyssä ja toivotun käytöksen tukemisessa. (Liite 3.)

Variaatio eri kaupunkien opetussuunnitelmissa ja opetuksen määrässä oli melko suurta.

Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa vaativaan erityiseen tukeen liittyviä opintojaksoja oli kymmenen opintopisteen edestä. Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa opintojaksojen laajuus oli viisi opintopistettä. Kuitenkin jokaisessa oli hyvin laajat tavoitteet, joten on todennäköistä, että asioihin ehditään tutustua vain pintapuolisesti.

(Liitteet 1–5.)

Erityisopettajaksi voi opiskella erillisten kelpoisuusopintojen kautta Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistoissa. Tarkastelin erillisten kelpoisuusopintojen opetussuunnitelmia ja etsin niistä opintojaksoja, jotka vastaisivat vaativan erityisen tuen sisältöihin. Kaikissa muissa paitsi Jyväskylän yliopistossa tarjottiin samat opintojaksot kuin erityisopettajakoulutuksessa. Turun opintotarjonta erosi paljon muista yliopistoista pelkistetyimmillä opinnoilla. En löytänyt opetussuunnitelmasta yhtään opintojaksoa, joka olisi vastannut vaativan erityisen tuen sisältöihin. Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistoissa vaativan erityisen tuen sisältöihin vastattiin samalla tavoin kuin näiden kaupunkien erityisopettajakoulutuksissa.

Jyväskylän erilliset kelpoisuusopinnot oli rakennettu erilaisiksi kuin muissa yliopistoissa.

Hakuvaiheessa opiskelijat valitaan seuraaviin ryhmiin: varhaiskasvatuksen erityisopetus, kehitysvammaisten oppilaiden erityisopetus, luokkamuotoinen ja osa-aikainen erityisopetus sekä osa-aikainen erityisopetus. Opiskelijat jaetaan näihin ryhmiin ja tämän valitun ryhmän kanssa suoritetaan opinnot. (Jyväskylän yliopisto 2020.) Erillisten kelpoisuusopintojen opetussuunnitelma ja valittavat opintojaksot erosivat paljon Jyväskylän erityisopettajakoulutuksen opintojaksoista. Täydennyskoulutuksen tarjonnassa ei ollut ollenkaan erityisopettajakoulutuksen opintojaksoa Käyttäytyminen ja kouluun kiinnittymisen tehostettu tukeminen. Sen sijaan vapaavalintaisten opintojaksojen joukossa oli vaativan erityisen tuen sisältöihin hyvin vastaava opintojakso: Autismikirjo, moni- ja vaikeavammaisuus: taustaoletukset ja pedagogiset ratkaisut. (Liite 3.) Tämä opintojakso oli kuitenkin vapaavalintainen, jolloin ei voida olettaa, että kaikki valitsevat sen. Toisaalta moni, jota kiinnostaa mahdollisesti työllistyäkin vaativan erityisen tuen oppilaiden pariin, varmasti tämän opintojakson myös valitsee.