Haastateltavista jokainen toi useamman pedagogisen ratkaisun esiin ja ne vaihtelivat luonteeltaan yksittäisestä metodista laajempiin taustalla vaikuttaviin arvoaspekteihin.
Muodostin aineiston perusteella kuusi kategoriaa, joihin eri pedagogiset ratkaisut
oppilaslähtöisyys, ympäristö, yhteistyö ja opettajan vuorovaikutus. Näihin jokaiseen liittyi useampi alakohta, jotka kuvaavat tarkemmin pedagogisia ratkaisuja. Nämä olen esitellyt alla olevassa taulukossa (Taulukko 2).
TAULUKKO 2. Pedagogisten ratkaisujen luokittelu
Taulukossa 2. on esitetty luokittelu, jota lähden seuraavaksi avaamaan. Opetuksen järjestäminen koostui yhdeksästä alakohdasta, joista struktuuri esiintyi useimpien opettajien haastatteluissa. Struktuurin merkitystä vaativan erityisen tuen oppilaille korostettiin monissa haastatteluissa. Struktuuri voi olla ympäristön selkeyttämistä kuvin, tekstein tai värikoodein tai alueiden rajaamista. Struktuuri voi olla myös tekemisen pilkkomista pienempiin osiin, jotta lapsi pystyy jäsentämään toimintaansa paremmin ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. (Autismi- ja Aspergerliitto 2017, 6–7.) Strukturoinnissa olennaista on vastata kysymyksiin, mitä tehdään, missä, milloin ja kenen kanssa sekä kuinka kauan tekeminen kestää ja mitä sen jälkeen tapahtuu (Autismiliitto 2020, 12).
Strukturoitu opetus tarkoittaa rakenteiltaan selkeäksi suunniteltua opetusta (Kerola 2001, 14).
No, ää, mä ajattelen, että kouluarjes strukturointi on äärimmäisen tärkeetä, se, et oppilas erityis vaativan erityisen tuen tarpeessa oleva oppilas tietää, et mitä hältä odotetaan, mistä koulupäivä sisältyy ja se, et tarvittaessa se myös visualisoidaan Opetuksen
sit hänelle. Et hän-hän tietää, mitä tapahtuu, millon tapahtuu ja mitä häneltä odotetaan. Se on mun mielestä niinku ehkä se kaikist niinku a ja o aika monessa ja nyt mä niinku ihan ajattelen sitä, et joko niin, et opettaja kirjottaa taululle, liitutaululle, jos oppilas on luokassa, et nää tai niinku koko luokalle, et mitä tänään tapahtuu, mitkä on tehtävät ja plaaplaaplaa ja sit ehkä myös sitten yksilöidysti tälle -tälle erityisen tuen oppilaalle viel tarkentaen ja ehkä myös soveltaen sitte sen, että sen, et onko erityisen oppilaalla kaikki tehtävät vai voidaanko häneltä karsia jotakin pois. (O6)
Strukturoinnista mainittiin myös erikseen kuvastruktuuri, päiväkohtainen struktuuri, luokkahuonestruktuuri, viikkokohtainen struktuuri, vuosikohtainen struktuuri, tehtävien struktuuri, oppimisympäristön struktuuri ja struktuurin luominen päiviin, joissa on erityisohjelmaa. Struktuuriin liitettiin konkreettiset tavat tuoda esiin oppilaille, mitä heiltä odotetaan ja miten eri tilanteissa toimitaan. Struktuuriin viitattiin myös arjen selkeytenä.
Lisäksi ennakointi tuli muutaman opettajan haastattelussa esiin. Tämmönen niiku ennakointi on hirveen tärkeetä, että näille lapsille pyritään kertomaan kaikista niiku tilanteista etukäteen ja valmistelemaan heitä siihen. (O6) Stressitilanteiden ennakointi on yksi toimivimmista keinoista haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisemisessä (Autismiliitto 2020, 11).
Strukturoinnin kanssa läheisesti tekemisissä ovat rutiinit ja pysyvyys, jotka tulivat myös esille. Rutiineista erityisesti päivän- ja viikonaloitusrutiinit nähtiin tärkeinä ja osaltaan nämä myös tuovat pysyvyyttä arkeen. Pysyvyyteen liittyi tasaisuus ja selkeys, mutta spesifinä mainintana tuli myös aikuisten pysyvyys, jolloin aikuisten liian tiuha vaihtuminen nähtiin haitallisena vaativan erityisen tuen oppilaille. Visuaalisuus ja kuvien käyttö opetuksen tukena nähtiin myös tärkeänä pedagogisena ratkaisuna näille oppilaille. O11: Ja kuvat on aina hyvät, visuaalisuus on niiku aina - se ei oikeestaa koskaan huono. Erilaiset visuaaliset tukikeinot ovat todetusti tehokkaita välineitä opetuksen edistämisessä. Myös Dettmerin, Simpsonin, Mylesin ja Ganzin (2000) mukaan erilaiset visuaaliset tukikeinot helpottavat viestintää ja sosiaalista kehitystä sekä vähentävät haastavaa käyttäytymistä.
Osa haastateltavista toi esiin joustavuuden tärkeyden pedagogisena ratkaisuna.
Joustavuutta kuvaili eräs haastateltava seuraavasti: semmonen tosi selkee, mutta väljä, väljä suunnitelma. Joustavuuteen liittyi sekin, että suunnitelmaa voidaan pilkkoa ja
toiminnallisuus ja elämyksellisyys nousivat myös esiin. Lisäksi asioiden liittäminen arkeen nähtiin tärkeänä näkökulmana opetuksen järjestämisessä. Pedagogiset asiakirjat toimivat informantteina tuomalla käytännön kirjattuja tavoitteita arjen järjestämiseen. Motivointi, innostavuus ja omatoimisuuteen tukeminen olivat myös käytännön keinoja, joilla vaativan erityisen tuen oppilaita pyrittiin auttamaan.
Yleensä lähetään liikkeelle on se, että mietitään ihan, että mikä - mikä sitä lasta motivoi, missä se oppilas on hyvä, mitkä on hänen vahvuutensa ja mikä häntä niinku motivoi, mikä se on-on, mistä hän niinku innostuu, koska ite oon huomannu sen, että jos ei kiinnosta, iha sama mitä sää niinku siinä teet, jos ei kiinnosta. (O5)
Muutama opettaja mainitsi teknologiset ratkaisut haastatteluissa. Etäopetus teknologian mahdollistamana ja teknologiset sovellukset tablet-laitteilla mainittiin pedagogisina menetelminä. Sosiaalisuuden tukemisen jaoin kahteen kategoriaan, jotka olivat kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tukeminen. Kommunikoinnin tukemisen keinoina haastatteluissa tulivat esiin sormiaakkoset, huuliot, selkokieli, AAC eli vaihtoehtoiset kommunikointimenetelmät ja Oiva-menetelmä.
Jos on vaikka heijän vaikea muistaa kirjaimia ja-ja ylipäänsä siihe lukemiseen liittyy monenlaista pulmaa, ihan siihe lukemaan oppimiseen, niin sitte otetaan hyödyksi, ää, sormiaakkoset. Niistä opettelu, sor- tää on semmonen pieni detalji ehkä sitte, sitte niikö huuliot ja kaikki tämän tyyppiset asiat, että käytetään sitä moniaistisuutta. (O7)
Vuorovaikutuksen tukemiseen liittyivät vaihtelevat ryhmäinterventiomenetelmät, tunnetaito-ohjelmat ja erilaiset sosiaalistavat menetelmät. Tunne- ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen oli eräs pedagoginen ratkaisu, jota käytettiin vaativan erityisen tuen oppilaiden kanssa. Haastatteluissa mainittiin myös Resetti-hanke, jossa tehtävänä on tukea lapsen tai nuoren kasvua ja hyvinvointia ryhmätoiminnan ja perheluokan mallia apuna käyttäen. Itseohjautuvuus- sekä ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen tuotiin niin ikään esiin tärkeinä taitoina, joita olisi hyvä opettaa vaativan erityisen tuen oppilaille.
Oppilaslähtöisyys ja erityisesti yksilöllisyys pedagogisia ratkaisuja valittaessa tuli esiin useimmissa haastatteluissa. Lapselta kysyminen ja oppilaan muistaminen olivat myös tärkeitä keinoja ottaa lapsi huomioon ratkaisuja suunniteltaessa.
Lapselta kysyminen. Siis oppilaan muistaminen, et hän on ittensä paras asiantuntija.
Kysymys siinä, et miten mä voin auttaa sua täs tilanteessa. Ni se on useesti se oikee lähtökohta niiku. (O2)
Tärkeää on opettajien mukaan etsiä keinot, millä tavoin kyseinen nuori oppii parhaiten ja sen mukaan räätälöidä ratkaisut. Yksi haastateltavista kuvasi hyvin erityisopettajan
”salapoliisityötä”, jossa selvitetään, miten lasta voidaan tukea, mitkä asiat vaikuttavat pedagogisiin ratkaisuihin ja miten voidaan ennaltaehkäistä kuormittumista.
Semmonen tavallaan salapoliisityö, että sun niiku tarvii joteki suhtautua siihen lapseen vähän niiku sillai sä pyrit selvittämään, että mitkä keinot vois tukea vaikkapa jossain haastavassa tilanteessa, teet vähän semmosta taustatyötä ja tota toisaalta konsultoivaaki työtä eri ihmisten kanssa, mikä on tän lapsen toimintaympäristö, miten se tietyissä tilanteissa vaikkapa käyttäytyy, ja mitkä tekijät siihen voi vaikuttaa ja miten sitte voitas, millä keinoin niiku pedagogisin ratkaisuin vaikkapa ennaltaehkästä jotaki kuormittumista. Et se on aika tärkee semmonen niiku uteliaisuus sit siihen lapseen ja hänen tilanteeseensa ja sitte semmonen halu ottaa sitä tietoo vastaan, mitä vaikka tulee uudesta oppilaasta. (O6)
Oppilaiden vahvuuksien löytäminen ja niiden kautta opettaminen tuli myös esiin haastatteluissa. Vahvuuspedagogiikka nostettiin esiin pedagogisena ratkaisuna ja opettajat toivat esiin pienten edistysten huomaamisen sekä onnistumisia seuraavan palautteen antamisen tärkeyden. Oppilaan kehityksen huomaaminen, onnistumisten kautta motivointi ja tsemppaus nähtiin myös toimivana ratkaisuna.
Ehkä mä melkeen sanon, se semmonen vahvuuspedagogiikka ja välittäminen ja se, et kes- keskitytään niihin olemassa oleviin hyviin asioihin eikä, eikä koko ajan puhuta niist asioista jotka, mitkä niiku puuttuu ja mitä pitää tehdä ja muuta vaa niiku vahvistaa olemassaolevia taitoja. (O2)
olevaan hyvään keskittyminen ja olemassa olevien taitojen vahvistaminen tuli myös esiin haastatteluissa.
Kokonaisvaltaisen tukemisen keinoihin sisältyivät eri osa-alueita huomioivat pedagogiset ratkaisut, kuten leikki, isot projektit, monialainen harjoittelu ja turvataito-ohjelmat. Myös eläinavusteinen opetus tuli esiin pedagogisena ratkaisuna, jonka eräs opettaja oli kokenut toimivana. Koiran läsnäolo luokassa on tutkitusti vaikuttanut oppilaiden empatian ja herkkyyden lisääntymiseen sekä aggressiivisuuden vähenemiseen (Hergovich, Monshi, Semmler & Zieglmayer 2002, 37).
Ja mä ajattelen, että tämä on mun opetuksessa ollu täällä *Valteri-koulun nimi kaikkein keskeisin pedagoginen ratkasu, jolla mä oon saanu erittäin hyviä oppimistuloksii eli tota et nää koirat, ää, ensinnäki luo erittäin hyvää fiilistä tähän luokkaan, rentoa ilmapiiriä, lapset tulee tosi mielellään tänne ja sitten se, et ne koirat rauhottaa tätä opp- oppimisympäristöä ihan merkittävästi et lapset rauhottuu siinä, ku ne tulee sisään koska koira menee niitä vastaan, sillo lapset tulee hyväntuulisena ja ne rauhottuu, koska ne tietää, et koiran läsnä ollessa täytyy olla hiljaa ja rauhallinen. (O9)
Yksittäisiäkin pedagogisia menetelmiä, kuten konduktiivinen pedagogiikka, kokemuksellisen matematiikan Varga–Neményi-menetelmä ja neuropsykiatriset harjoitukset (nepsy), kuvattiin toimiviksi. Valmiista pedagogisista ohjelmista mainittiin Friends ja Tullis.
Opettajat toivat esiin ympäristöön vaikuttavina pedagogisina ratkaisuina rauhallisen ja muuttumattoman ympäristön sekä yhteiset toimintatavat. Opettajien mielestä ympäristön ja luokkahuoneen rauhallisuus oli tärkeä tekijä oppilaiden kannalta. Ympäristön muuttumattomuuteen viitattiin niin, että ympäristössä olisi hyvä tapahtua mahdollisimman vähän muutoksia. Eräs opettaja näki myös rauhoittumispisteet ja oman nurkkauksen mahdollistamisen luokassa toimivina ratkaisuina.
Niiku ympäristö- ja luokkahuonemuokkaus, et on rauhallinen ympäristö eikä oo muutu koko ajan ja, mm, että on erilaisia pisteitä, missä on pystyy olemaan vähän rauhassa ja saa rauhoittua ja - ja oma nurkkaus. (O1)
Yhteistyö ja sen tärkeys pedagogisena keinona nousi usean opettajan haastattelussa esiin.
Yhteistyöhön liittyivät moniammatillisuus ja yhteistyö vanhempien kanssa sekä aikuisten välinen yhteistyö. Tärkeitä tekijöitä olivat avoin keskustelu, lapsen ja vanhempien kuunteleminen ja yhdessä suunnitelmien viilaaminen. Työyksikön rakennetta, jossa saman katon alla on eri alojen toimijoita, pidettiin yhteistyötä helpottavana tekijänä. Ohjaajat nähtiin myös tärkeinä toimijoina. Säännölliset tapaamiset, ohjauskeskustelut, kokoukset ja tilanteiden kartoitus, ovatko keinot toimineet, nähtiin käytännössä tärkeinä yhteistyön muotoina.
Yhteisopettajuus nousi myös esiin toimivana keinona muutamassa haastattelussa. Se linkittyi inkluusion ajatuksiin mahdollistaen oppilaiden käymisen lähikoulussa erityisopettajan läsnäololla. Yhteisopettajuus tukee inkluusion toteutumista ja siitä hyötyvät niin oppilaat kuin opettajatkin (Takala, Sirkko & Kokko 2020, 139).
Ite joteki aattelen, et jos tuki vois sit jo olla yhteisopettajuuden keinoin tai et sen erityisopettajan läsnäololla - niii – semmosta, et mahollisimman paljon pystys maholl- niiku oppilaat käymään lähikoulussaan ja olemaan niiku iha omien naapureitten kans koulukavereina. (O2)
Yhteistyöhön liittyi myös yhdessä tekeminen ja kokeileminen. Lisäksi haastatteluissa mainittiin hyvien ideoiden jakaminen sekä yrittäminen ja erehtyminen pedagogisina keinoina.
Opettajan vuorovaikutus oppilaaseen oli pedagoginen ratkaisu, joka tuli niin ikään esiin aineistossa. Vuorovaikutukseen liittyivät läsnäolo, välittäminen, kunnioitus, kohtaaminen, kuunteleminen, turvallisuus ja rauhallisuus. Keskusteltaessa nähtiin tärkeänä tasavertainen asema lapsen kanssa sekä uteliaisuus lasta ja hänen tilannettaan kohtaan. Eräs opettaja kuvasi tärkeänä oppilaan asemaan asettumisen. Toinen totesi vuorovaikutuksen luomisen lapseen olevan pohjana sille, miten oppiminen alkaa rakentua.
nuoreen niin, että hän alkaa luottaa muhun. Jonka jälkeen, kun oppilaalle tulee tämmönen aito aikuiskontakti, ni jossakin vaiheessa hänelle tulee tarve miellyttämään opettajaa. Millä tavalla opettajaa miellytetään? Tehdään hyvin tehtäviä ja opitaan. Ne on vaa, emmä tiedä, onks tää pedagoginen keino vai mikä se on, mut se vaan toimii. (O3)
Et se vuorovaikutus on niiku a ja o. (O12)
Eräs opettaja kuvasi vuorovaikutuksen rakentumiseen liittyvän sen, että testataan eri keinoin, miten saadaan vuorovaikutus nuoreen. Toinen opettaja kertoi, kuinka vuorovaikutuksen rakentumiseen liittyi opettajan kyky vastaanottaa oppilaan kertomat asiat sekä halu ottaa vastaan tietoa oppilaasta. Vuorovaikutuskanavan löytäminen ja sen harjoitteleminen nähtiin myös tärkeäksi vuorovaikutuksen rakentumisessa.
Emotionaalisesta ilmapiiristä huolehtiminen ja nopea reagointi olivat niin ikään tärkeitä tekijöitä.