Viidennessä kysymyksessämme ikäihmisille tiedustelimme, onko heihin otettu tai saatu yhteyttä seurakunnasta koronasulun alkamisen jälkeen ja ilmoitettu peruuntuneista kerhoista ja tilaisuuksista, sekä kerrottu mahdollisesti uusista korvaavista toiminnoista. Evankelis-luterilaisen kirkon verkkosi-vuilla kerrotaan, että monella paikkakunnalla oli soitettu yli 80-vuotiaille ja Salminenkin mainitsee tutkimuksessaan, että tilaisuuksia ja tapahtumia siirrettiin verkkoon ja keskusteluapu painottui
voi-makkaasti puhelin- ja verkkovälitteiseksi.149 Tilastokeskuksen diagrammista (Kuvio 9) voi todeta, että puhelin- ja verkkokeskustelujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti vuonna 2020 viikosta 12 alkaen vuoteen 2019 verrattuna.
Kuvio 9. Koronakriisin seuranta. (Kirkon tutkimuskeskus 2021)150
Haastattelemamme diakonit kertoivat, että he ottivat yhteyttä puhelimitse ihmisiin ja kyselivät kuu-lumisia, tuntemuksia ja keskustelivat käytännön asioista. Osa diakoneista mainitsi erikseen soitta-neensa kotikäynnin piiriin kuuluville ja kerhotoiminnassa mukana olleille ihmisille. Syntymäpäivä-onnittelut oli myös hoidettu puhelimitse ja lahjat lähetetty postitse. Myös seurakunnan vapaaehtoi-siin oltiin oltu puhelimitse yhteydessä, ja koska suurin osa heistä oli eläkeikäisiä, heidät jouduttiin vapauttamaan tehtävistään. Osan vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että kaikille ei ehditty soittaa, koska diakonien työkenttään kuului muitakin vastuualueita ja autettavien määrät olivat kasvaneet.151 Salmesvuori oli tutkimuksessaan törmännyt samaan asiaan haastatellessaan Tampereen Messukylän seurakunnan diakoniatyöntekijöitä. Siellä ikäihmisiin oltiin oltu yhteydessä sekä puhelimitse että tekstiviestein, mutta senioripuheluihin ei Messukylässäkään ollut käytettävissä riittävästi aikaa.
Tämä oli ollut työntekijöistä harmittavaa, koska keskustelut olivat olleet syvällisempiä, mitä ne oli-vat olleet aiemmin, kun heille oli soiteltu senioripäivien yhteydessä. Ikäihmiset olisioli-vat myös halun-neet jutella useammin, mutta työntekijöillä ei ajanpuutteen vuoksi ollut mahdollisuutta soitella heil-le niin usein kuin olisi ollut toiveissa.152
149 Evl.fi. Katsottu 18.11.2021; Salminen 2021. Katsottu 18.11.2021.
150 Kirkon tutkimuskeskus. Katsottu 18.11.2021.
151 HA1, HA2, HA3 & HA4.
152 Salmesvuori 2021, 32–33.
Tutkimusotoksemme diakonit eivät olleet ottaneet yhteyttä vain puhelimitse, vaan he olivat myös lähettäneet kirjeitä ainakin osalle seurakuntalaisia. Kesällä 2020 oli joitain vanhuksia tavattu ulko-salla puutarhoissa, mikäli se oli heidän puolestaan ollut mahdollista. Kaikilla vanhuksilla ei ollut tätä mahdollisuutta, koska he eivät olisi omin avuin päässeet ulos ja koskettaminenkin oli kiellettyä.
Kahden metrin turvavälin vuoksi diakonien oli täytynyt kieltäytyä heille tarjotusta pyynnöstä käydä ulkoilemassa ikäihmisten kanssa. Yksi selkeä alueellinen ero löytyi Vaasan ja Kauhavan seurakun-tien välillä siitä, että Vaasassa seurakunta oli tehnyt ennen pääsiäistä 2020 tiedotuslehden, josta löy-tyi kaikkien hengellisen työn tekijöiden yhteystiedot, ja se jaettiin kaikkiin vaasalaistalouksiin mai-nosjakelun mukana. Lehdessä kehotettiin ottamaan itse yhteyttä työntekijöihin.153 Mainokset jaettiin joka luukkuun, ellei sitä oltu erikseen kielletty. Mahdolliset tiedon tarvitsijat ovat saattaneet jäädä ilman tiedotetta, mikäli ovat kieltäneet mainosjakelun.
Ikäihmiset vastasivat siihen, otettiinko tai saatiinko heihin yhteyttä seurakunnan taholta, seuraavasti: eikohdan valitsi 83 vastaajaa (62,4%), en osaa sanoa kohta oli valittu 36 kertaa (27,1%), kyllä -kohdan rastitti 10 kappaletta vastaajista (7,5%), ja otin itse yhteyttä rastittiin yhteensä neljä kertaa (3%). Tuloksessa oli yllättävää, että suurta osaa vastaajista ei oltu tavoitettu. Mutta toisaalta se on ymmärrettävää, koska esimerkiksi Oulussa oli kaupungin taholta yritetty keväällä 2020 soittaa kai-kille yli 70-vuotiaille henkilöille, eli noin 24 000 henkilölle lähes kahdensadan soittajan voimin (mukana eri toimialojen ihmisiä, järjestöväkeä ja seurakunta), mutta siltikin tavoittamatta jäi 1600 henkilöä, vaikka vastaamattomia yritettiin tavoittaa kolmena eri kertana. Edes soittoyritysten jatka-minen ei auttanut tavoittamaan kaikkia, vaan lopuksi tavoittamatta jäi noin 1000 ikäihmistä. Myös Vantaalla jäi puhelimella tavoittamatta satoja yli 85-vuotiaita ikäihmisiä, koska he eivät olleet kau-pungin palveluiden piirissä.154
Rastitettavan vaihtoehdon lisäksi kysymyksessä oli mahdollisuus vastata avoimelle viivastolle omin sanoin, millä tavoin henkilöön oli otettu yhteyttä tai miten itse oli ollut yhteydessä seurakuntaan.
Kyllä -kohtaan oli vastattu esimerkiksi, että ”Kyllä varmaan joku lappunen tuli” (Y80), ”Soitin ja minulle soitettiin ja laitettiin sähköpostia ja kirjepostia” (Y79), ”Peräseinään ilmestyi lappu” (X12) ja ”Tekstiviestit toimi sekä sähköposti” (ÄX10). Ei -kohtaan oli kirjoitettu tämänlaisia vastauksia, kuten: ”Ei kukaan ole välittänyt” (ÄX7), ”Kukaan ei kertonut” (ÄX1), ”Kaupungista otettiin yhteyt-tä” (Y18), ”Sosiaalitoimistosta kysyttiin pärjäämisyhteyt-tä” (Y21) ja ”En yleensä vastaa vieraisiin
nume-153 HA1, HA2, HA3 & HA4.
154 Hagelin 2021. Katsottu 13.12.2021.
roihin, jos on yritetty soittaa” (Y50). En osaa sanoa -kohtaan oli kirjattu kolme vastausta: ”Kau-pungista oli jollekin soitettu, mulle ei” (Y30), ”En vastaa vieraisiin numeroihin, kun kaikki huijarit soittelee” (Y25) ja ”Ei vastata tuntemattomiin numeroihin” (Y24).
Lomakevastauksista ilmeni myös syy siihen, miksi ikäihmiset jättävät mahdollisesti vastaamatta tuntemattomasta numerosta tuleviin puheluihin. Syy on nykyään laajalti levinneet huijaussoitot, joi-den tarkoituksena on saada vastaajalta henkilökohtaisia tietoja, kuten pankkitunnuksia, kaapattua vastaajan tietokone etäyhteyden avulla tai saada ihminen suorittamaan takaisinsoiton, jolloin laskua voi kertyä tuhansia euroja. Juuri koronan alkuaikoina, todennäköisesti samoihin aikoihin, kun dia-konit yrittivät tavoitella ihmisiä puhelimitse, esimerkiksi Yle uutisoi aiheesta.155 Eräs diakoni toi omassa haastatteluvastauksessaan esiin vielä yhden huomion, jota ei useinkaan tulla ajatelleeksi.
Nykyiset tietosuoja-asiat hankaloittavat heidänkin ammattikuntansa toimintaa, koska diakoniatyön-tekijät eivät saa mistään seurakuntalaistensa tietoja, edes puhelinnumeroita. Jos siis puhelinnumero on salainen, ei henkilölle voi soittaa. Oulussa oli ollut samantyylisiä ongelmia: mikäli ikäihminen ei ollut minkään kaupungin tarjoaman palvelun piirissä, oli todella työlästä saada hänen yhteystieto-jaan selville. Suurimmat syyt puheluun vastaamattomuuteen Oulun alueella oli ollut joko virheelli-nen numerotieto tai että ihmivirheelli-nen ei halunnut vastata tuntemattomaan numeroon.156
Viimeisenä vaihtoehtona ollut Otin itse yhteyttä -kohdassa oli myös kolmen ikäihmisen kommen-tit: ”Koitin soittaa, mutta ei vastattu eikä soitettu perään” (ÄX8), ”Vaimo soitti, mutta ei siellä vas-tattu” (Y27), sekä ”Koitettiin soittaa ja kysyä, mutta ei siellä vasvas-tattu” (Y26). Neljästä vastaajasta kolme ei onnistunut saamaan yhteyttä seurakunnan työntekijään. Montako kertaa vastaajat olivat yrittäneet soittaa tai olivatko he kokeilleet soittaa jollekin toiselle henkilölle, ei vastauksista käynyt ilmi. Yhden vastauksesta selviää, että hän oli soittanut kerran ja jäänyt odottamaan, että hänelle soi-tettaisiin takaisin. Koska kukaan näistä vastaajista ei kuitenkaan painottanut vastauksissaan, että oli-sivat useaan kertaan soitelleet ja yrittäneet tavoitella seurakunnan työntekijöitä saamatta heitä kiin-ni, voimme päätellä, ettei soittamalla tavoittelu kovin aktiivista ole ollut.
Yhden diakoniatyöntekijän haastattelusta ilmenee, että osa asiakkaista on kuitenkin osannut ottaa diakoneihin yhteyttä aivan itsenäisesti ja vielä WhatsApp-sovellusta käyttäen, ja lähettäen jopa
ku-155 Harjumaa 2020. Katsottu 19.11.2021; Mtvuutiset.fi. Katsottu 19.11.2021.
156 Hagelin 2021. Katsottu 13.12.2021.
via laskuista. Mutta samalla tämän asian kertonut diakoni totesi, että: ”sitä (WhatsApp) ei kukaan yli 85-vuotias osaa käyttää.”157
Kuudes ikäihmisille suunnattu kysymyksemme koski sitä, onko henkilölle tarjottu korona-aikana seurakunnan järjestämiä uusia, vanhoja tai korvaavia palveluja tai tilaisuuksia. Tulosten mukaan 77 henkilöä (57,9%) vastasi ei, 34 henkilöä (25,6%) en osaa sanoa ja 22 henkilöä (16,5%) vastasi kyl-lä. Tuloksia voi tarkastella myös kuviosta (Kuvio 10).
Kuvio 10. Onko tarjottu uusia, vanhoja tai korvaavia palveluja tai tilaisuuksia.
Avoimelle viivastolle oli tässäkin kysymyksessä mahdollista tarkentaa, minkälaisia palveluja oli tai ei oltu tarjottu. 13 kyllä -vastauksen antajaa oli kirjoittanut, että olivat lehdistä lukeneet nettitilai-suuksien ilmoituksia. Esimerkkinä kyllä -vastauksista seuraavia poimintoja: ”Lehdessä on ollut il-moituksia” (ÄX11), ”Netissä on ollut tarjolla kaikkea” (ÄX18), ”Lehdestä luin nettijumalanpalve-luksista” (ÄX16), ”Lehdestä luin tietokone-Joulu-Jumalanpalveluksesta. Kattottiin sitten TV:stä se”
(Y31), ”No, kaikkea mitä ovat pystyneet järjestämään. Pääasiassa netissä tapahtuvia toimintoja”
(Y63) ja ”Kodinhoitaja kertoi, että kun kirkkoon ei voi mennä, niin se etsi televisiosta ja radiosta sunnuntaijumalanpalvelukset, että kuunneltiin yhdessä, tai laittoi minulle kanavat oikein, niin seura-sin ykseura-sin.” (Y55). Kahdessa vastauksessa (Y53) ja (Y20) mainittiin, että he olivat saaneet linkin Fa-cebookiin. Tuloksesta voi päätellä, että näillä vastaajilla täytyy olla jonkinlaiset digitaidot, koska he ovat selkeästi sosiaalisen median käyttäjiä. Kyllä -vastauksista kävi ilmi, että sanomalehden kirkol-liset ilmoitukset oli luettu hyvin, koska vastaajat olivat nähneet ilmoituksia netin kautta saatavasta tarjonnasta. Lisäksi yhden vastauksesta selvisi, että hän on löytänyt netin kautta monenlaista seura-kunnan tarjoamaa palvelua. Tarkastellessamme seuraavan eli seitsemännen kysymyksen vastauksia, havaitsimme, että 18 vastaajaa oli kertonut joko suoraan tai epäsuorasti, että tietokoneen käytön
157 HA1.
kanssa ei ole ollut ongelmia ja neljä vastaajaa omaa jonkinlaiset digitaidot. Tämä herätti meissä ky-symyksiä siitä, että olivatko nämä henkilöt mahdollisesti käyneet myös seurakunnan sivuilla tutki-massa tarjontaa, vaikka eivät välttämättä ole niitä hyödyntäneetkään. Kolmannen kysymyksen vas-taukset paljastivat kuitenkin, että vain kahdeksan vastaajaa oli seurannut striimauksia.
Ei -vastanneista yksi henkilö totesi, että: ”Lehdessä on ollut mainoksia, mutta en ole osallistunut.
Henkilökohtaisesti minulle ei ole mitään tarjottu” (Y82). Yhteensä kolme henkilöä oli maininnut sa-masta asiasta, eli että olivat lukeneet lehdestä ilmoituksen, mutta eivät olleet saaneet henkilökoh-taista tarjousta mistään palvelusta tai tilaisuudesta. Yhdessä vastauksessa todettiin vain suorasukai-sesti, että: ”Ei kukaan oo tarjonnu mitään” (ÄX6). Ei -vastauksista nousi mielestämme selkeästi esiin, että ihmiset eivät kokeneet lehdessä ilmoitettuja tilaisuuksia tai tapahtumia heille tarjotuksi palveluksi. Moni vastaaja mielsi tarjotuksi palveluksi ainoastaan hänelle henkilökohtaisesti ilmoite-tun asian. Tämä on harmillista, koska se opettaa meitä tutkijoitakin siitä, kuinka eri tavoin ihmiset voivat tulkita tiettyjä verbejä tai sanoja, joten kysymyslomakkeissa käytettävien termien tulisi olla sellaisia, että niitä ei voisi tulkita kuin yhdellä tavalla.
En osaa sanoa -kohdan rastittaneista vain yksi kommentoi avoimelle viivalle ja senkin lyhyesti ja ytimekkäästi: ”En näistä tiedä...” (Y25). Tässä tulee esiin mielestämme sama ongelma kuin ei -vas-taajien kohdalla: vastaajat eivät ole välttämättä osanneet tulkita, mitkä kaikki asiat voidaan laskea heille tarjotuiksi palveluiksi. Silloin oikea vastaus on, että ei osaa sanoa.
Ikäihmisten lomakkeen seitsemännessä kysymyksessä kysyimme, oliko tarjottuihin palveluihin helppo osallistua. Kuten taulukosta (Taulukko 2) on helppo todeta, suurin osa, eli 85,7% ei pitänyt osallistumista helppona tai sitten vastaaja ei ollut osallistunut ollenkaan. Ainoastaan 19 henkilöä otannan 133:sta henkilöstä (14,3%) piti tarjottuihin palveluihin osallistumista helppona.
Taulukko 2. Onko tarjottuihin palveluihin ollut helppo osallistua.
Vaasan alueelta kerätyssä aineistossa 21:ssä lomakkeessa oli kahdeksannen kysymyksen kohdalla tyhjää ja Kauhavan alueelta kerätyissä lomakkeissa saman kysymyksen kohdalla tyhjiä vastauksia
oli viisi, tyhjäksi jääneitä vastauskohtia oli prosenteiksi muutettuna 19,5 % kaikista lomakkeista.
Odotimme tähän kysymykseen vastauksia esimerkiksi fyysisistä saavutettavuusongelmista, esimer-kiksi, että: ”omat liikuntarajoitteet estivät osallistumasta ulkona pidettyyn hartauteen, joten vastasin ei ollut helppo osallistua”, mutta tämäntyylisiä vastauksia emme saaneet. Yhdessä vastauksessa to-dettiin, että henkilörajoitukset ovat hankalia. Vastauksissa ilmeni kaikkiaan kymmenen erilaista syytä, jotka estivät tai vaikeuttivat etäyhteyksien äärelle pääsemistä:
1. Tietokonetta ei ole (27,8%)
Tämänkaltaisia vastauksia oli koko aineistonkeruualueelta yhteensä 37 kappaletta. Tämä ei kuiten-kaan kerro, osaisiko vastaaja käyttää tietokonetta, jos sellainen olisi. Todennäköisintä kuitenkin on, että koska sitä ei ole, sitä ei myöskään osata käyttää.
2. Osataan hakea tietokoneelta kaikkia ohjelmia ja striimauksia (13,5%)
Kahdeksantoista vastaajaa kertoi, ettei tietokoneelta katsottavien ohjelmien tai tilaisuuksien hakemi-sessa ja seuraamihakemi-sessa olisi ollut mitään ongelmia. Neljä vastaajaa kertoi, ettei se periaatteessa ole hankalaa, mutta ongelmat liittyivät joko netin hitauteen tai motivaation puutteeseen istua tietoko-neen ääressä. Tietokotietoko-neen käytön osaajilta saimme seuraavanlaisia vastauksia:
”Minulle ei mikään. Olisin kyllä halutessani voinut osallistua kaikkiin ja kaikilla ta-voilla.” (Y46)
”Onnistuu löytää, jos haluaisi.” (Y22)
”Ei hankalaa, mutta jotain puuttuu, kun ei pysty kohtaamaan ihmisiä henkilökohtai-sesti.” (ÄX19)
”Osaan kyllä käyttää konetta, mutta koneen kautta hengelliset tilaisuudet ei tunnu oikein miltään.” (Y12)
Kaksi viimeisintä kommenttia korreloivat hyvin Metson, Ahosen, Mikkolan & Kallatsan saamien tutkimustulosten kanssa, joista kävi ilmi, että striimattuja jumalanpalveluksia katsottaessa ihmisten kaipuu toisten ihmisten seuraan oli konkretisoitunut. Ihmiset olivat kokeneet outona sen, että he ei-vät voineet ottaa kontaktia muihin jumalanpalvelukseen osallistuviin. Eräs vastaaja oli esimerkiksi todennut, ettei oman olohuoneen nojatuolissa oikein pääse kirkkotunnelmaan.158
158 Metso et al. 2021, 8.
3. Ei osata käyttää tietokonetta (12%)
Tähän kategoriaan kuuluvia perusteluja oli yhteensä 16 kappaletta. Näistä 13:ssa vastauksessa tode-taan, että ei edes tiedetä radion ja TV:n lisäksi muista palveluista.
”Ei tiedetä edes mitä olisi ja kuinka voisi osallistua. Lehdessä joskus ollut jotain internet-osoitteita, mutta kun ei päivittäin käytetä tietokonetta, niin nekin on sitten jäänyt.” (Y26)
”En tiedä mitä olisi tarjolla.” (Y77)
”En tiedä mitä ne korvaavat jutut on” (Y40)
4. Tietokonetta ei ole eikä osata käyttää (6,8%)
Näitä vastauksia oli yhdeksän kappaletta. Vastaukset selventävät, että vaikka olisi kone, sitä ei osat-taisi käyttää.
5. Radion ja TV:n tarjoamia palveluja on helppo käyttää (4,5%)
Tähän tyyliin vastanneita ikäihmisiä oli kuusi kappaletta. Näiden vastausten yhteydessä kerrottiin myös, että avustaja, kodinhoitaja tai tytär oli etsinyt kanavat paikoilleen.
”Ei ollut hankalaa, kun avustaja on hakenut oikean radiokanavan jumalanpalveluk-seen.” (Y75)
6. Kaikki toiminta tarkoitettu nuorille (3,8%) Näin oli vastannut otoksestamme viisi vastaajaa.
7. Linkkejä ei löydy tai ei osattu yhdistää (3%)
Neljän vastaajan lomakkeissa todetaan, että linkkejä ei ole löytynyt, sitä ei osattu yhdistää, tai netin kanssa on ollut ongelmia, eikä siksi ole voinut osallistua. Vastaukset kertovat, että vastaajat osaavat tehdä jotakin tietokoneella, mutta taidot ovat heikot.
8. Puoliso hoitaa netinkäytön (3%)
Neljässä lomakkeessa kerrottiin, että puoliso hoitaa ”nettihommat”, kun itsellä ei onnistu. Mitä nämä ”nettihommat” ovat, ei selvinnyt yhdestäkään lomakkeesta.
9. Ei ole rahaa tietokoneisiin (3%)
Neljässä vastauksessa syyksi kerrottiin, että ei ole riittävästi rahaa tietokoneen ostamiseen.
10. Sekalaisia vastauksia (3%)
Seuraavanlaisia yksittäisiä vastauksia löytyi neljä kappaletta.
”Ei mitään tietokoneita ja älypuhelimia ole. Ne on mulle hepreaa.” (X15)
”Ei oo ollu halua opetella tietokonetta, ittepäinen kun oon!” (X6)
”Ei voi osallistua, kun ei tiedä mihinkä voisi osallistua ja nettiä kyllä käytän, mutta en ole osannut hakea oikeita sivuja, joissa ohjelmia voisi olla.” (ÄX9)
”En tiedä mistään toiminnasta mitään, enkä millään mihinkään mukaan pääse, ellei henkilökunta järjestä ja auta.” (X7)
Vielä kaksi esimerkkiä ikäihmisten kommenteista kahdeksanteen kysymykseen liittyen:
”Tietokone, maksan vain laskut ja pakolliset, mutta muuten en ole kiinnostunut, Ei onnistu multa. Oon komianluontoinen, en halua pyytää apua sisarusten lapsilta.”
(Y3)
”Kyllä on hankalaa, koska palvelut netissä enkä osaa käyttää sitä. Ja mitään muuta meille vanhuksille ei oo tarjottukaa. Itse oon kuullut, että netistä jotakin uskonnollis-ta vois korona-aikana löytää.” (YÖ2)
Kahdeksannen kysymyksen tuloksista kävi ilmi, että otannassamme oli niitä, jotka hallitsivat koneen käytön striimauksineen, mutta myös sellaisia, jotka osasivat vain jonkin verran käyttää tieto-konetta. Neljä tutkimukseemme osallistunutta ikäihmistä vastasi, että he osaavat käyttää tietokonet-ta sen verran, että saavat pankkiasiansa hoidettua ja pidettyä Facebookin avulla yhteyttä lapsiinsa ja lastenlapsiinsa. Käytyämme tietokoneen hallintaan liittyvät kohdat uudelleen läpi ”tiukalla seulal-la”, saimme tulokseksi, että suhteellisen hyviksi luokiteltavia tietokoneen käyttäjiä oli aineistossam-me 20 henkilöä 133 vastaajasta, eli kokonaisuudessaan 15 prosenttia. Näistä kahdestakymaineistossam-menestä osaajasta 70–79-vuotiaiden kategoriaan kuuluvilla oli enemmistö, eli 14 henkeä (70%) ja vähem-mistön muodostivat 80–89-vuotiaiden kategoria, jossa oli yhteensä viisi ”taituria” (30%). Kolman-nesta kategoriasta, 90–100-vuotiaat, ei ollut yhtään edustajaa. Osaamisprosentit näyttävät noudatta-van Tilastokeskuksen vuoden 2020 tutkimustuloksia. Heillä ikäkategoriat olivat hieman erilaiset, 65–74-vuotiaat sekä 75–89-vuotiaat, ja niitä vanhemmista ei tietoja oltu kerättykään, mutta
prosent-tiluvut internetiä yleensä useita kertoja päivässä käyttävien luokassa olivat 65–74-vuotiailla 62%
koko väestön osalta, ja 75–89-vuotiailla 30% koko väestön osalta.159
Yksi haastattelemistamme diakoneista toteaa, että monelle vanhukselle osallistumisen esteeksi nou-see juuri liikkuminen: ajokorttia ei ole ja yleisten liikennevälineiden käyttö on liian hankalaa. Hän tuo esille myös huomion, että Vaasan alueella kaupungin järjestämä vanhusten palveluliikenne, kut-subussit, eivät liikennöi sunnuntaisin,160 jolloin voisi, mikäli koronarajoitukset sallivat, mennä sun-nuntaijumalanpalvelukseen. Diakonien vastauspohdinnoissa nousivat esille, myös sellaiset seikat, että sekä tietoteknisten taitojen että -välineiden puute, osaamisen puute, tilojen esteettömyyspuutteet ja myös liikkeelle lähtemisen pelko, tekevät palveluihin osallistumisen vaikeaksi. Lisäksi omaiset saattavat asua kaukana, jolloin hekään eivät pysty auttamaan. Pienituloisimmilla eläkeläisillä ei myöskään ole varaa tilata lehtiä, joista lukea kirkollisia ilmoituksia.161
Diakonien teemahaastattelujen vastauksissa painotettiin, että kanavat, joita vanhukset käyttävät, ovat radio, televisio ja sanomalehti. Vastauksissa huomioitiin myös kuulon heikentymisen aiheutta-mat ongelaiheutta-mat. Varsinkin tilaisuuksissa, joissa on ylipäätään tarjolla induktiosilmukoita, niiden toi-mivuus ei aina ole itsestäänselvää. Suurena ongelmana nähtiin myös, että palvelutaloissa ei aina huomioida ikäihmisten hengellisiä tarpeita. Seurakunta kyllä tarjoaa tilaisuuksia ja tapahtumia, mut-ta on henkilökunnasmut-ta kiinni, tuodaanko asukkaimut-ta näihin tilaisuuksiin. Mikäli henkilökunmut-ta ei avus-ta, asukkaat saattavat jäädä ulkopuolisiksi. Ja edelleen monessa diakonien vastauksessa painottui
”digiloikan” tuomat saavutettavuusongelmat, ikäihmisten digisyrjäytymisestä oltiin huolissaan.
Vaikka nuoremmilla ja yksittäisillä vanhemmillakin ihmisillä saattaisi olla jonkinlaiset netinkäyttö-taidot, erään diakonin mukaan vain harva osaa etsiä striimauksia katsottavakseen. Nettiyhteyksien toimiminen ei myöskään ole alueellisesti tasaista. Haja-asutusalueilla yhteydet eivät toimi kunnol-la.162
Diakoniatyöntekijöille suunnatussa kahdeksannessa teemakysymyksessä kysyttiin heidän mielipi-dettään siitä, minkä asioiden he näkisivät tuottavan ongelmia uusien palveluiden saavutettavuudessa diakoniatyön asiakkaan näkökulmasta. Eräs vastaus oli: ”Digitaalisuus, netti”.
159 SVT 2021. Katsottu 15.11.2021.
160 HA1.
161 HA1, HA2, HA3 & HA4.
162 HA1, HA2, HA3 & HA4.
Analysoidessamme uudelleen ikäihmisten kysymyksiä seitsemän ja kahdeksan, havaitsimme, että lomakekyselyn vastaajat olivat useimmissa tapauksissa mieltäneet näiden kysymysten liittyvän vain internetin kautta tarjottuihin ja löydettäviin seurakunnan palveluihin. Tutkimustilanteessa tutkijan olisi täytynyt tarkentaa kysymystä. Useista vastauksista voi kuitenkin huomata, että kysymys on ymmärretty oikein, eli vastaaja on tarkastellut kaikkea seurakunnan järjestämää toimintaa ja tilai-suuksia, eikä vain netin kautta saavutettavissa olevia palveluja. Kahdeksannen kysymyksen tyhjäksi jättämiselle saattoi olla vastaajilla olla samanlaiset inhimilliset syyt kuin monella muullakin kysely-lomakkeiden täyttäjällä, eli kun kysymys ei kiinnosta tai ei tiedä mitä vastaisi, niin on helpompi jät-tää tyhjäksi ja siirtyä seuraavaan kysymykseen. Rastittavassa kysymyksessä voisi valita nopeasti en osaa sanoa -vaihtoehdon, mutta avoin viivasto vaatisi kirjoittamista, jolloin pelkkä eteenpäin siirty-minen on kätevämpää.