Pro gradu -työmme tutkimustehtävänä on selvittää, miten ikäihmisten osallisuus ja yhdenvertaisuus toteutui kirkon diakoniapalveluiden piiriin pääsyssä korona-aikana. Lähestymme tutkimustehtä-väämme kahden tutkimuskysymyksen avulla, jotka ovat:
1. Mitkä olivat ne keinot, joilla diakoniapalveluissa pyrittiin tavoittamaan ikäihmiset ja millä tavalla diakoniapalveluiden toteuttajat kokivat valittujen keinojen edistäneen osallisuutta ja yhdenvertaisuutta?
2, Miten yli 70-vuotiaat kokivat heille suunnatut poikkeusolojen diakoniapalvelut, ja miten saavutettavuus ja yhdenvertaisuus näyttäytyivät heidän kannaltaan?
Vastaaminen tutkimuskysymyksiin tuottaa tietoa ikäihmisten sekä diakonien näkökulmasta siitä, miten ja missä määrin seniori-ikäiset pääsivät osallistumaan seurakuntien diakoniatyön tarjoamiin korona-ajan palveluihin ja miten heitä onnistuttiin tavoittamaan ja auttamaan sulun aikana. Toivom-me yhtäältä voivamToivom-me kysymyksiin vastaamalla selvittää toteutuuko osallisuus ikäihmisten parissa tehtävässä työssä pandemia-aikanakin ja myös löytämään vastauksen siihen, toteutuuko yhdenver-taisuuden tunne muihin ikäluokkiin nähden kohderyhmässämme seurakunnan tarjoamista toimin-noista puhuttaessa. Toisaalta toivomme saavamme selville, millaisia ajatuksia palveluiden käyttäjil-lä ja niiden tuottajilla on toiminnan kehittämiseksi. Tutkimuksemme on tarpeellinen, koska vaikka Suomessa kirkon toimialueelle kohdistuvia korona-aiheisia tutkimuksia on jonkin verran tehtykin ja
käynnissä on monia uusia tutkimuksia, vielä ei ole tehty tutkimusta siitä, miten yli 70-vuotiaat ikä-ihmiset kokivat koronasulun aiheuttaman diakoniapalveluiden muutoksen, toteutuiko saavutetta-vuus ja yhdenvertaisuus heidän kohdallaan.
Tutkimuksemme kohderyhmäksi valikoituivat yli 70-vuotiaat siitä syystä, että Suomen valtio teki linjavedon, jonka mukaan tämän ikäiset ihmiset olivat kaikista alttiimpia sairastumaan Covid19 -vi-ruksen aiheuttaman taudin vakavimpaan muotoon. Ja tästä syystä rajuimmat koronarajoitukset kos-kivat kohderyhmämme ikäisiä henkilöitä.92 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) puolestaan pe-rustelee rajoitustoimien kohdistamista heihin sillä, että suurin osa koronavirukseen kuolleista on seurantatilastojen mukaan yli 70-vuotiaita ja heillä on selvästi muita suurempi riski sairastua vaka-vaan koronavirustautiin. Tämä johtuu THL:n mukaan iän karttumisesta aiheutuvan elimistön puo-lustuskyvyn heikkenemisestä. Ikääntyneillä on myös yleensä pitkäaikaissairauksia, jotka altistavat vakavalle koronavirustaudille.93 Alttius koronavirukseen sairastumiseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilö ei muilta osin voisi olla fyysisesti ja psyykkisesti täysin toimintakuntoinen. Ikä vaikut-taa joka tapauksessa ihmisten toimintakykyyn jollain tavalla, ja koska potentiaaliseen kohderyh-määmme kuului myös yli 80- ja yli 90-vuotiaita, oli syytä huomioida tiettyjä ikään liittyviä asioita ennen heille suoritettavaa kyselylomaketutkimusta.
Tutkimuksemme aineisto muodostuu kahdesta osa-aineistosta:diakoniatyöntekijöiden teemahaastat-teluaineistosta ja yli 70-vuotiaiden diakoniatyön asiakkaiden kyselylomakeaineistosta. Aineistomme on kerätty kesäkuun 2021 ja marraskuun 2021 välisenä aikana. Tutkimusaineistomme keräsimme kahden seurakunnan, Vaasan ja Kauhavan, alueilta. Teimme näiden kaupunkien ikäihmisten parissa työskenteleville diakoniatyöntekijöille teemahaastattelun, jossa kartoitimme heidän näkemystään vanhuksille suunnatun diakoniatyön toimivuudesta pandemian aikana. Tämän lisäksi keräsimme sekä Kauhavan että Vaasan alueen yli 70-vuotiailta diakoniapalveluiden mahdollisilta käyttäjiltä tie-toa kyselylomakkeen avulla. Tutkimukseen valikoitui henkilöitä sekä sattumanvaraisesti että diako-niatoimintaan liittyvien syntymäpäiväkäyntien myötä. Kyselylomakkeen käytöllä on tavoitteena Hyypän ja Kronholmin mukaan hankkia mahdollisimman luotettavaa tietoa. Se on viestintäväline, jonka avulla lomakkeen laatija pyrkii mahdollisimman täsmälliseen ajatustenvaihtoon vastaajan kanssa.94 Ylimääräisenä lähteenä käytämme yhden diakonin meille sähköpostilla lähettämää
koro-92 Valtioneuvosto 19.3.2020. Katsottu 11.11.2021.
93 Thl.fi. Katsottu 26.10.2021.
94 Hyyppä & Kronholm 1994, 110.
napäiväkirjan otetta keväältä 2020. Tämä haastateltava halusi antaa meille tarkentavaa tietoa siitä, miltä tuntui toimia diakoniatyössä juuri tuolloin hankalimpana aikana, kun rajoitus- ja sulkutoimet olivat päällä. Saimme kaikki oikeudet käyttää materiaalia osana tutkimustamme ja halusimme sitä myös käyttää, koska se tuo toisen osapuolen ja toisenlaista näkökulmaa tutkimaamme asiaan ja pa-rantaa kokonaiskuvan hahmottamista.
Näkemyksemme mukaan oli tutkimuksemme kannalta käytännöllisempää kerätä tietoa ikäihmisten osalta puolistrukturoitujen lomakkeiden avulla, jolloin aineistoa oli mahdollista analysoida niin laa-dullisin kuin määrällisin menetelmin. Määrällisesti analysoitava aineisto sisälsi kysymyksiä, joihin oli valmiita vastausvaihtoehtoja. Kysymyksiin pystyi lisäksi antamaan tarkentavaa informaatiota avoimien vastausosioiden avulla. Kyselylomakehaastattelut olimme päättäneet toteuttaa kasvok-kain, sillä pääkohderyhmämme edustivat ikäryhmää, joiden digiosaaminen saattoi olla heikkoa tai sitä ei ollut laisinkaan. Iäkkäämpien henkilöiden puhelimetkin saattoivat edelleen olla lankamallisia tai tavallisia matkapuhelimia ilman älytoimintoja. Näin ollen sähköiset kyselyt eivät olisi soveltu-neet tutkimukseemme tältä osin. Tämäntyylinen aineistonkeruu oli tutkimukseemme parhaiten so-veltuva.
Käyttämässämme puolistrukturoidussa kysymyslomakkeessa alussa oli taustatietoja kartoittava osio, jossa kysyttiin muun muassa ikää, sukupuolta ja kuuluuko seurakuntaan vai ei. Tätä osiota seurasi kymmenen kysymystä, joissa suurimmassa osassa oli ensiksi rasti ruutuun -tyyppisiä kysy-myksiä ja niiden jälkeen viivasto, jolle saattoi kirjata lisätietoja sekä tarkennuksia kysyttävään asiaan. Kysyimme esimerkiksi, millaisia seurakunnan tarjoamia palveluita he ovat käyttäneet ja mil-laisia palveluita heille on mahdollisesti pandemiasulun aikana tarjottu. Tällä kysymyksellä pyrimme saamaan tietoa, onko osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tunne säilynyt pandemia-aikana. Kysymys-lomakkeisiin voi tutustua tarkemmin liitteessä neljä.
Toinen tutkijoista työskenteli kesän 2021 Vaasan suomalaisen seurakunnan palveluksessa kesäteo-logina ja hänen yhtenä vastuualueenaan oli ikäihmisten syntymäpäivätervehdyskäynnit. Näiden käyntien yhteydessä hän kertoi meidän pro gradu -tutkimuksestamme, ja poikkeuksetta ihmiset ha-lusivat osallistua tutkimukseemme. Näin koostui osa otoksestamme, muut vastaukset kerättiin Kau-havan seurakunnan alueelta.
Olimme ennakkoon varautuneet siihen, että vaikka iäkkäiltä ihmisiltä kysytään asioita lomakkeella, saattaa olla, että kysymykset täytyy todennäköisesti silti lukea heille ääneen ja toistaa muutamaan kertaan, sekä varmistaa myös, että ne ymmärretään oikein. Artikuloinnin tulee olla selkeää ja on käytettävä kuuluvaa ääntä. Lisäksi tuli huomioida, että käsien motoriikka saattaa olla joidenkin vas-taajien kohdalla niin heikentynyt, että tutkijan täytyy heidän puolestaan kirjata ylös kaikki, mitä tut-kittavat haluavat asiasta sanoa.
Ennakko-odotuksemme vastasivat hyvin todellisuutta. Sangen harva kykeni tai halusi itse kirjoittaa asioita paperille, ja kirjaaminen jäi meidän tutkijoiden vastuulle. Kyselylomakkeen kysymykset ei-vät olleet vaikeita ja lomakkeen rakenne oli sellainen, että kokonaisuus oli helppo hahmottaa. Käy-timme tutkimuslomakkeissa selkeyden vuoksi kirkosta usein termiä seurakunta, että se ei sekoittuisi kirkko-termiin fyysisenä rakennuksena. Kaikista edellä mainituista toimista kyselylomakkeen suh-teen aikaa lomakkeen täyttämiseen kului paljon ennakoitua enemmän, puolesta tunnista lähes puo-leentoista tuntiin. Tämä johtui siitä, että vastaajilla oli selvästi, ja ymmärrettävistä syistä, sosiaalisen kanssakäymisen vajetta, joka ilmeni niin, että tutkimuksen tekijälle tahdottiin tarjota myös kahvia ja keskustella muistakin kuulumisista eikä pelkästään tutkimukseen liittyvistä asioista. Näimme elä-väisen keskustelun välttämättömäksi, että kyselylomakkeen täyttämisen kannalta olennainen tunnel-ma sekä tutkittavien motivaatiotaso vastata kysymyksiin aidosti, rehellisesti ja tunnel-mahdollisimtunnel-man kat-tavasti pysyisi hyvänä. Puheen vilkkaudesta huolimatta jotkin kysymyslomakkeen varsinaisista vas-tauksista jäivät joidenkin vastaajien osalta hieman niukoiksi. Tästä huolimatta kaikki olennaiset asiat tulivat kirjatuiksi, ainakin lyhyesti ja ytimekkäästi. Suurin osa vastaajista asui Vaasan ympäris-tössä, mutta myös Kauhavalta löytyi profiiliin sopivia vastaajia riittävästi.
Diakoneja ja muita seurakuntien työntekijöitä varten olimme laatineet teemahaastattelukysymykset.
Emme haastattelulla keränneet niinkään tietoa yksittäisten työntekijöiden työ- ja toimintatavoista, vaan halusimme selvittää seurakuntien yhteiset toimintatavat ja suositukset yli 70-vuotiaiden osalta pandemia-aikana. Teemahaastattelu on mielestämme metodisesti hyvä vaihtoehto, koska haastatte-lun avulla on mahdollista saada heiltä yksityiskohtaisempaa tietoa, kuin pelkällä strukturoidulla ky-selyllä.
Diakonien haastattelumenetelmänä käyttämämme teemahaastattelurunko löytyy liitteestä kolme.
Kyseessä oli puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jota Hirsjärvi & Hurme kutsuvat
teemahaastat-teluksi. Eskola & Suoranta (1998) kuvaavat puolistrukturoitua haastattelua sellaiseksi, jossa kysy-mykset ovat kaikille tutkittaville samat, mutta vastauksia ei ole sidottu vastausvaihtoehtoihin, vaan haastateltavat voivat vastata omin sanoin. Teemahaastattelu-termin hyvänä puolena Hirsjärvi &
Hurme näkevät sen, että nimi ei sido haastattelua joko kvalitatiiviseen tai kvantitatiiviseen leiriin, eikä se ota kantaa haastattelukertojen määriin tai siihen, kuinka ”syvälle” haastattelussa mennään.95 Haastattelurunkomme oli temaattisesti jäsennelty, ja haastattelutilanteessa varmistimme, että usein vapaasti soljuneessa haastattelussa kaikki osallisuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta tärkeät teemat tulivat käsitellyiksi.
Olennaista tällaista teemahaastattelua tehdessä on, että tutkija omaksuu aktiivisen kuuntelijan roolin ja seuraa tarkasti, mitä haastateltava vastaa, sekä on valmis sen pohjalta esittämään tarkentavia jat-kokysymyksiä. Tutkijan on hyödyllistä myös toistaa haastateltavan esittämä ajatus, jolloin hän var-mistaa, että ymmärsi sen oikein ja saa samalla haastateltavan tarkentamaan ilmaisuaan.96 Kuunteli-jan roolissa olevan täytyy pystyä ymmärtämään muiden kommunikoijien vastaukset kommunikatii-visessa vuorovaikutuksessa. Se vaatii sen tasoista empatiakykyä, että pystyy jättämään sivuun omat taipumuksensa etukäteen tulkita ja arvioida lausuntoja tietyllä tavalla. Vain siten on mahdollista prosessoida moniulotteisia verbaalisia ja nonverbaalisia viestejä.97
Interaktiivisuus tutkittavan ja tutkijan välillä vaikutti pitävän hyvin motivaatiota yllä haastatteluti-lanteen ajan. Tuomi & Sarajärvi näkevät haastattelun positiivisena puolena myös, että se on jousta-va: haastattelija voi toistaa kysymyksen, selventää ilmausten sanamuotoa ja tarvittaessa hän pystyy oikaisemaan mahdolliset väärinkäsitykset, sekä keskustelemaan haastateltavan kanssa. Kysymykset voidaan lisäksi esittää siinä järjestyksessä kuin tutkija pitää aiheellisena.98 Tutkimuksen eettisyys huomioitiin siten, että tutkittava sai vastata täysin vapaasti, oman näkemyksensä mukaan ja ilman minkäänlaista johdattelua.
Diakonien kohdalla haastattelut suoritettiin sekä kasvokkain että puhelimitse, sen mukaan miten he olivat tavoitettavissa. Yksi vastaajista lähetti vielä kasvotusten tapahtuneen haastattelun jälkeen tar-kentavia tietoja sähköpostitse. Kaikki haastattelemamme diakonit olivat kokeneita ammattilaisia, jotka ovat toimineet alalla pitkään.
95 Hirsjärvi & Hurme 2015, 47–48.
96 Ahonen 1995, 137.
97 Wolvin 2010. Katsottu 29.10.2021.
98 Tuomi & Sarajärvi 2018, 85.
Diakonien vastauksista kolme oli Vaasan alueella toimivilta diakoneilta ja kaksi Kauhavalta. Kau-havalla toimii neljä diakonia.99 Toimintakulttuuri kappeliseurakuntien alueella on yhtenäistä, joten kysyessämme 50%:lta alueen diakoneista Kauhavan seurakuntien toimintatavoista korona-aikana, niin he osasivat vastata asiasta koko Kauhavan osalta. Vaasan suomalaisen seurakunnan toiminta-alueella puolestaan toimii kymmenen diakonia,100 joista kolme haastateltiin tutkimukseemme. Näin ollen voidaan todeta, että kolmannes alueen diakoneista kertoi näkemyksensä. Myöskään Vaasan eri alueiden välillä ei ollut juurikaan eroa toimintakulttuurissa koronasulun aikana, mikä antaa lisävah-vistuksen sille, että näiden kolmen vastauksilla saavutettiin niin sanottu saturaatiopiste. Diakoneja oli helppo lähestyä tällaisen tutkimuksen tiimoilta, koska kaikki tiedostivat ne haasteet, jotka liittyi-vät ikäihmisten tavoitettavuuteen ja palveluiden saatavuuteen korona-aikana. He avasivat toiminta-tapojaan sekä seurakuntansa käytänteitä ja heillä oli myös näkemyksiä, siitä miten tulevaisuudessa voisi toimia toisin, jos vastaavanlainen erityistilanne uusiutuu. Palaamme heidän näkemyksiinsä tar-kemmin tulos-osiossa.
Emme analyysissamme suorita tarkkaa vertailua Vaasan ja Kauhavan seurakuntien ja kaupunkien välisistä eroista. Teemme kuitenkin analyysissa paikoin havaintoja maantieteellisistä ja seurakun-tien toimintaa koskevista eroista niissä kohdin, kun aineistomme antaa siihen aihetta.
Tutkimusalueemme rajauksesta huolimatta aineistoa kertyi mielestämme riittävästi, jopa runsaasti, sillä käytössämme oli 133 kappaletta ikäihmisten antamia lomakevastauksia ja 5 kappaletta diako-nien teemahaastatteluja analysoitavaksi.
Tutkimusta aloittaessamme oli oletuksena, että korona ei tule jatkumaan enää pitkään sen jälkeen, kun rokotteet virusta vastaan saadaan kehitettyä ja väestö suurimmaksi osaksi rokotettua. Lähihisto-riasta muistamme sikainfluenssan, joka onnistuttiin hävittämään nopeasti rokotusten myötä.101 Näin ei kuitenkaan käynyt koronaviruksen osalta, vaan korona on ennakko-oletuksista huolimatta edel-leen äärimmäisen ajankohtainen yhteiskuntiin ympäri maailmaa vaikuttava kriisi. Ennakko-odotuk-silla viittaamme esimerkiksi Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuun 1/2020, missä futuristi Elina Hiltunen kertoo sen hetkisistä erilaisista skenaarioista, joiden mukaan akuutti koronakriisiti-lanne on ohi vuodessa tai kahdessa. WHO oli tosin ennakoinut, ettei tautia välttämättä saada
koko-99 Kauhavan seurakunta. Diakoniatyö. Katsottu 25.10.2021.
100 Vaasan suomalainen seurakunta. Diakonit. Katsottu 25.10.2021.
101 Lumio 2021. Katsottu 11.11.2021.
naan katoamaan maailmasta.102 Tämän pro gradun valmistuessa joulukuussa 2021 on pian kaksi vuotta tästä kulunut ja tilanne jatkuu edelleen vakavana, vaikka Suomessa kaksi koronarokotetta saaneiden määrä kaikki ikäryhmät huomioon ottaen on jo ylittänyt 80 % (80,1 %).103
Syitä pandemian jatkumiselle on monia: viruksen uudet ja helpommin tarttuvat variantit, ihmisten viivyttely rokotteiden ottamisessa ja rokotevastaisuus, yhteiskuntien avautuminen rajoitusten purka-misen myötä, maskin käyttöpakon muuttuminen suositukseksi, yleinen väsyminen maskien käyt-töön ja käsihygieniasta huolehtimiseen, ja niin edelleen.104 Lisäksi yleisesti käytetyiden rokotteiden antama suoja heikkenee jo muutamassa kuukaudessa.105 Tällä hetkellä puhutaan jo väestölle annet-tavasta kolmannesta rokotteesta.106 Vaikka aluksi ajattelimmekin, että tutkimuksestamme olisi mah-dollisesti hyötyä tulevaisuuden pandemioiden varalle, niin nyt näyttää, että tutkimustuloksille voisi olla käyttöä jo nyt, koska koronatilanne uhkaa huonontua uudelleen meillä Suomessakin. Sekä tar-tuntamäärät että sairaalahoidossa olevien potilaiden määrä jatkaa kasvuaan marraskuussa 2021.107