Kolmanneksi kysyimme, miten usein henkilö on osallistunut seurakunnan toimintaan koronapande-mian alkamisen jälkeen ja millä tavalla he ovat tilaisuuksiin osallistuneet. Salminen on todennut että, kokoontumisrajoitukset ja vaateet ihmiskontaktien välttämisestä johtivat siihen, että kokoava toiminta tuli järjestellä lähes kokonaan uusiksi ja esimerkiksi jumalanpalvelukset siirrettiin verk-koon. Lisäksi keskusteluapu painottui puhelin- ja verkkovälitteiseksi.144
Useimmat niistä, jotka olivat koronan aikana osallistuneet seurakunnan toimintaan, valitsivat vas-tausvaihtoehdon satunnaisesti (46 vastaajaa eli 34,6%). Kysymyksessä viitattu seurakunnan toimin-taan osallistuminen piti sisällään sekä mahdollisesti fyysisesti paikan päällä tapahtumiin osallistu-miset että radion, tv:n tai striimausten kautta osallistuosallistu-miset. Seuraavaksi eniten, kaikkiaan 41 vas-taajaa 133:sta (30,8%) vastasi, että ei ole osallistunut laisinkaan. Kerran viikossa -kohtaan vastan-neita oli 25 henkilöä (18,8%) ja vaihtoehtoon useammin kuin kerran viikossa tuli vastauksia 14 kap-paletta (10,5%). Kaksi kertaa kuukaudessa osallistui kolme henkilöä (2,3%), samoin kerran kuukau-dessa kohtaan vastasi kolme ikäihmistä (2,3%). Lisäksi muutamia kertoja vuokuukau-dessa -kohtaan vastasi yksi henkilö (0,8%). Sen sijaan yhtään vastausta ei tullut kohtiin: kerran vuodessa, kerran puolessa vuodessa ja useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Diagrammi (Kuvio 6) auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa.
143 Raivio & Karjalainen 2013, 14; evl.fi. Katsottu 17.11.2021.
144 Salminen 2021. Katsottu 17.11.2021.
Kuvio 6. Osallistuminen seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin pandemian alun jälkeen.
Realiteettien ollessa epäedulliset kasvokkain tapahtuviin kohtaamisiin, jäivät jäljelle toisenlaiset vaihtoehdot, eli sähköiset laitteet ja perinteinen puhelinsoitto. Seurakuntien tarjoamaa hengenravin-toa oli mahdollista saada edelleen radio- ja televisio-ohjelmien kautta, hengellisiä ohjelmia on lähe-tetty kyseisten joukkotiedotusvälineiden kautta jo vuosikymmeniä. Diakonit kertoivat vastauksis-saan, että pandemian alettua kaikki meni ”stoppiin”; kerhot loppuivat, ei järjestetty kevätretkiä, ko-tikäyntejä, syntymäpäiväkäyntejä eikä juhlia. Diakoniaruokailut loppuivat ja ruokakassijako siirret-tiin ulkotiloihin. Alueellinen ero Vaasaan näkyi siinä, että Kauhavan seurakunnassa ruoka-avun ja-kaminen tuli uutena tehtävänä ja Kauhavalla sururyhmiä ei täysin lopetettu, koska ryhmät olivat pieniä. Uusista työskentelytavoista diakonit mainitsivat etätyösuositukset, kaikkien kokousten ja koulutuspäivien siirtymisen Teams:iin, hartaus- ja jumalanpalvelus-striimausten tekemisen nettiin, ostoskorttien ja ruokakassien vieminen suoraan ovelle. Eräs diakoni oli lähettänyt palveluasunnois-sa asuville kehitysvammaisille henkilökohtaisen kirjeen, eräällä alueella oli perustettu pienimuotoi-nen puhelinkerho, johonkin hoivakotiin oli lähetetty hengellipienimuotoi-nen karaoke-DVD, yksinäisille van-huksille oli jollain alueella heti koronapääsiäisenä 2020 lähetetty pääsiäiskirje, ja eräissä paikoissa oli pidetty ulkotiloissa ehtoollishartaus, maskit päässä tietenkin.145
Haastatteluidemme mukaan kaikki edellä mainitut olivat käytössä olevia tai käyttöön otettuja uusia toimintatapoja koronasulun aiheuttamassa uudessa tilanteessa. Kuitenkin monet asiat siirtyivät net-tiin, ja osallistuakseen niihin, olisi ikäihmisellä tullut olla joko omat digitaidot ja -laitteet kunnossa tai saada apua mahdollistaakseen osallistumisensa. Toimintojen siirtäminen nettiin oli valtakunnalli-nen ilmiö, kuten Alakoskelakin kertoo, Lapuan hiippakunnan poikkeusolojen ohjeistuksen mukaan
145 HA1, HA2, HA3 & HA4.
seurakuntien tuli mahdollisuuksien mukaan hyödyntää juurikin etäyhteyksiä ja verkkosovelluksia.146 Halusimme selvittää, miten ikäihmiset olivat päässeet osallistumaan seurakuntien korona-aikana tarjoamiin palveluihin. Lomakkeessa oli jälleen avoin viivasto, johon sai kirjata, millä tavoin osal-listuminen oli toteutunut.
Selvästi suosituin osallistumistapa oli tv- ja radiojumalanpalvelusten seuraaminen. Striimien kautta osallistuvien osuus jäi hyvin pieneksi, kuten tuloksista selviää. Useammin kuin kerran viikossa tai kerran viikossa osallistuneet olivat kirjanneet seuraavanlaisia vastauksia: TV (sunnuntain jumalan-palvelus) 26 kappaletta, radio (Yle) 14 kappaletta, Järviradio 9 kappaletta ja striimauksia netistä neljä kappaletta (mies 73 vuotta, mies 75 vuotta, nainen 78 vuotta ja nainen 85 vuotta147). Lisäksi oli mainittu myös radio Dei ja Alfa tv. Eräs vastaaja kertoi osallistumisestaan näin:
”Tytär (70 v.) käy TV:stä sunnuntaisin näyttämäs minulle jumalanpalveluksen.”
(X80)
Kaksi kertaa kuukaudessa ja kerran kuukaudessa osallistuneet kirjasivat television viisi kertaa, ra-dion kaksi kertaa ja yhden kerran striimauksen (nainen 73 vuotta). Satunnaisesti osallistuneilla oli 33 kirjausta televisiosta, 13 radiosta, kaksi Järviradiosta, kolme kirjasi striimauksia netistä (nainen 70 vuotta, nainen 76 vuotta ja mies 80 vuotta). Myös tässä ryhmässä mainittiin radio Dei. Huomioi-tavaa oli, että kaksi tapausta heistä, jotka kertoivat, että eivät osallistuneet ollenkaan, kuitenkin kir-jasivat television. Päättelimme, että he eivät tulkinneet jumalanpalveluksen TV:n kautta katsottuna olevan osallistumista seurakunnan tarjoamiin palveluihin. Juuri tähän asiaan liittyen eräs diakoni kommentoi asiaa seuraavasti:
Osallisuus toteutuu vuorovaikutuksessa seurakuntayhteisön kanssa. Henkilö ei koe osallisuutta, jos seura-kunnalla on tarjota vain valmista ohjelmaa, jota katsotaan tai kuunnellaan. Jos henkilö on heikkokuntoi-nen, hän voi olla aivan tyytyväinen valmiiseen ohjelmaan, jota voi kuunnella radiosta tai seurata TV:stä.
Vanhuksillakin pitää olla kuitenkin mahdollisuus päästä mukaan aktiiviseksi toimijaksi, jos hän niin ha-luaa. Siihen kuuluu myös henkilön omien henkilökohtaisten vahvuuksien ja taitojen käytön mahdollista-minen. Ikä ei sinänsä ole este seurakunnassa toimimiselle. Vanhuksia on erilaisia ja monet ovat henkisesti virkeitä vielä 90-vuotiaina.148
Saamiemme vastauksien mukaan edellä mainittu saattaa selittää sen, miksi vastauksissa oli paljon en osallistunut ollenkaan -valintoja, koska vastaajat eivät mahdollisesti kokeneet radion tai televi-sion kautta vastaanotettujen ohjelmien kautta osallistuneensa seurakunnan toimintaan. Etenkin, jos
146 Alakoskela 2021, 12.
147 Tuomme tässä osiossa poikkeuksellisesti esille vastaajien ikiä, koska tiedon avulla voi tehdä johtopäätöksiä, että ikä-ihmisistä digitaitoisimpia löytyy eniten 70–79 -vuotiaiden kategoriasta, yli 80-vuotiaat taitajat ovat harvinaisempia.
148 HA1.
henkilö on lähes koko ikänsä (parhaassa tapauksessa lähemmäksi sata vuotta) kuunnellut radiosta hartauksia tai jumalanpalveluksia, niin toiminta on jo niin automaattista ja itsestäänselvää, eikä sitä osata mieltää osallistumiseksi seurakunnan toimintaan. Eräs, ei ollenkaan -vastaaja, kuitenkin antoi selkeät perusteet, miksi vastasi näin:
”En voi TV:tä ja radiota käyttää, kun en kuule.” (X6)
Kolmannen tutkimuskysymyksemme yhteydessä kysyimme myös, kenen tai keiden kanssa vastaaja oli tilaisuuksiin osallistunut (katso Kuvio 7). Lähes puolet (49,1%) eli 52 vastaajaa, jotka olivat pandemia-aikana toimintaan jollain tavoin osallistuneet, vastasivat osallistuneensa yksin. Seuraa-vaksi eniten oli osallistuttu puolison kanssa, 35 vastausta (33%). Kolmanneksi eniten oli osallistuttu ryhmässä, kahdeksan henkilöä (7,5%). Vastauksissa oli myös ystävien kanssa osallistuneita, viisi henkilöä (4,7%), avopuolison kanssa kolme henkilöä (2,8%), avustajan kanssa kaksi henkilöä (1,9%) ja tyttären kanssa osallistunut, yksi henkilö (0,9%).
Kuvio 7. Kenen tai keiden kanssa on osallistunut seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin pandemian alun jälkeen.
Neljäntenä tutkimuskysymyksenämme oli, ovatko vastaajat osallistuneet koronapandemian aikana jonkin muun kuin evankelis-luterilaisen kirkon järjestämään toimintaan. Huomattavan moni, jopa 19 henkilöä (14,3%) vastasi tähän kysymykseen: kyllä. Ei -vastauksia saimme 94 kappaletta (70,7%) ja 20 henkilöä ( 15%) ei osannut sanoa, olivatko osallistuneet vai eivätkö olleet osallistu-neet jonkin muun kirkon järjestämään toimintaan.
Kuvio 8. Osallistuminen koronan alkamisen jälkeen jonkin muun kuin ev.lut.
-seurakunnan toimintaan.
Tässä yhteydessä kysyimme myös, minkä seurakunnan ja mihin toimintaan vastaajat olivat osallis-tuneet. Tuloksista ilmenee, että he, jotka ovat muiden seurakuntien tarjoamaan toimintaan osallistu-neet, ovat hengellisyyden nälkänsä tyydyttämiseksi osallistuneet seurakuntamielessä varsin moni-puolisesti, nimittäin 15:ssä vastauksessa oli merkitty minkä vain, neljässä vastauksessa ortodoksisen kirkon ja kahdessa vastauksessa katolisen kirkon. Vapaaseurakunta oli niin ikään mainittu kahdessa vastauksessa ja helluntaiseurakunta yhdessä. Kysyttäessä mihin toimintaan henkilö on osallistunut, niin TV:n jumalanpalvelukset olivat suosituin vastaus, 12 kappaletta. Jumalanpalvelusta radiosta oli kuunnellut viisi henkilöä, internetistä mitä vain oli seurannut kolme henkilöä ja yksi henkilö vastasi
”mitä vain on tarjolla”. Tämä vastaus on vaikea tulkita; tarkoitettiinko, että mitä vain on ollut tarjol-la radiosta, TV:stä, netistä, tosielämästä ja niin edelleen, vai pelkästään esimerkiksi radion tai TV:n tarjontaa? Yksi vastaus liittyi palvelimien kautta kohtaamiseen ihmisten kanssa, eli henkilö oli osal-listunut pienryhmän rukoustapahtumaan.