5.2 Asukkaiden turvallisuuskokemukset
5.2.6 Yhteiskunnalliset syyt ja tulevaisuuden epävarmuustekijät
Pelot ja pelon kokeminen ovat yksi osa turvallisuuskokemusta. Siihen, mitä kukin yksilö pel-kää, vaikuttaa monet erilaiset seikat. Niemelä ja Lahikainen (2000, 9–10) kirjoittavatkin, että turvattomuusajattelu on muuttunut kahdenkymmenen vuoden aikana. Nykyisin turvattomuu-den pääaiheuttajat ovat maailmanlaajuisia, kuten maailmantilanteeseen, ympäristöön tai kult-tuurin arvoihin sidottuja.
Turvallisuuden kokemiseen vaikuttavat yhdeltä osalta globaalit tekijät, jotka aikaansaavat erityisesti turvattomuutta. Vastakohtana globaaleille tekijöille ovat niin sanotut läheiset asiat, jotka puolestaan lisäävät turvallisuutta. Jos kuitenkaan läheiset asiat eivät ole kunnossa, ne luovat turvattomuutta, ja puolestaan globaalien asioiden ollessa hyvin, ne eivät aikaansaa tur-vallisuutta. Näitä läheisiä asioita, joita voivat olla esimerkiksi ihmissuhteet, nimitetään posi-tiiviseksi turvallisuudeksi eli turvallisuutta lisääväksi turvallisuuskehäksi. Puolestaan taas globaaleita kysymyksiä ja ympäristöasioita voidaan kutsua turvattomuutta vähentäväksi tur-vallisuuskehäksi eli negatiiviseksi turvallisuudeksi. (Niemelä & Lahikainen 2000, 9–10) Myös Koskela (2009, 33–34) määrittelee turvallisuuden yhdeltä osalta globaaliin järjestyk-seen liittyväksi kysymykseksi.
Tämän tutkimuksen koko aineistosta voitiin päätellä, että niin sanotut globaalit tekijät vaikut-tavat Tesoman ja Muotialan asuinalueilla asukkaiden turvallisuudentunteisiin. Tesoman ai-neiston analyysissä ilmeni, että yleisemmät pelon aiheet tulevat yleisistä maailmanlaajuisista
tai yhteiskunnallisista tilanteista. Nämä pelot eivät ole asuinalueisiin sidottuja vaan muodos-tuvat esimerkiksi maailmanlaajuisesta yleisestä tilanteesta tai yhteiskunnassa tapahtuneista onnettomuuksista. Tesoman aineistosta ilmeni, että neljää asukasta pelottaa tai he kokevat epävarmuutta yleisen yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Tällaisiksi uhkiksi luokiteltiin muun muassa pommiuhat, luonnonkatastrofit, rikollisuuden lisääntyminen ja epävarmuus ihmisten käyttäytymisestä.
”Pelkään luonnonkatastrofia. Ei muuta. Kyllä sen tiedät, et jos tulee pommi tai sitten joku luonnonjuttu, niin kyllä sen tietää, mitä se tekee. Ei oikeen muuta voi niin kun sanoo.” (40 vuotta Tesomalla asunut 73-vuotias mies)
Myös Muotialan alueella yksi haastatteluun osallistuneista koki epävarmuustekijänä niin sa-notun yleisen vaaran. Puolestaan kolmasosa Muotialassa haastatelluista asukkaista koki epä-varmuustekijänä sen, millaiseksi alue tulevaisuudessa muodostuu. Se, millaisia asukkaita alu-eelle muuttaa, miten vuokratalojen lisääntyminen vaikuttaa alueen luonteeseen ja miten esi-merkiksi uusi kevyen liikenteen silta vaikuttaa liikenteeseen Turtolan ja Muotialan välillä, loi asumiseen ja turvallisuuden kokemiseen epävarmuutta. Näitä tekijöitä ei voida luokitella glo-baaleiksi uhkiksi, vaan ne viittaavat enemmän asukkaiden lähiasioihin. Asukkaiden epävar-muus liittyy tässä tapauksessa muihin ihmisiin ja heidän käyttäytymiseensä alueella.
Yhteiskunnallisten syiden ja tulevaisuuden epävarmuustekijöiden vaikutus turvallisuudentun-teeseen ei nouse esille Kytän ym. (2008, 84) koetun turvattomuuden kaaviosta (ks. KUVIO 4). Tässä aineistossa nämä tekijät kuitenkin ilmenevät selvästi, ja sen vuoksi on hyvä huomi-oida, että asukkaiden turvallisuuskokemuksiin vaikuttavat niin sanotut ulkoiset tekijät melko voimakkaasti. Tähän voidaan liittää myös CPTED-mallia kohtaan esitetty kritiikki siitä, että pelkällä suunnittelulla ei voida vähentää rikollisuutta ja turvattomuudentunteita asuinalueilla (Taylor 2002; Walklate 2003). Asukkaiden pelkoihin ja turvallisuudentunteisiin vaikuttavat-kin laajemmat tekijät, joita ei kokonaan voida poistaa pelkällä ympäristösuunnittelulla.
6 Johtopäätökset
Turvallisuusajattelu on tullut osaksi asuin- ja elinympäristöjen suunnittelua ja niiden kehittä-mistä 2000-luvulla. Turvallisuus on mahdollista nähdä jopa tietynlaisena muoti-ilmiönä aluei-den kehittämisessä. Turvallisuualuei-den painoarvoa aluekehitystoiminnassa ei voida kuitenkaan väheksyä, sillä jokaisen asukkaan perusoikeuksiin voidaan katsoa kuuluvaksi turvallinen asuminen alueella. Tästä johtuen turvallisuuden kokeminen asuinaluekontekstissa on tärkeä teema, kun tarkastellaan asuin- ja elinympäristöjä. Tampereen kaupunkistrategia 2020:n mu-kaan yhtenä strategisena päämääränä on kuntalaisen hyvinvoinnin paraneminen. Asukmu-kaan turvallisuudentunteen voidaan ajatella lisäävän myös hyvinvointia alueella. Tämän vuoksi tutkimusteema asukkaiden turvallisuuskokemuksista ja turvallisuuslähtöisten suunnittelupe-rusteiden kohtaamisesta pureutuu samalla asukkaan hyvinvointiin. Tutkimuksen yhteys Tam-pereen kaupunkistrategiaan puolestaan lisää tutkimusteeman ajankohtaisuutta.
Tutkimukseni tavoitteena oli vastata kysymykseen, miten asukkaiden turvallisuuskokemukset ja asuinalueiden turvallisuuslähtöiset suunnitteluperusteet kohtaavat toisensa. Se, millaisia rajapintoja näiden näkökulmien välillä on, kertoo suunnitteluperusteiden hyödyllisyydestä ja toisaalta myös laajentaa niitä näkemyksiä, joita turvallisuuden kokemiseen yleensä liitetään.
Tutkimuksen kohdealueet, Muotiala ja Tesoma, ovat toisiinsa nähden erilaisia asuinalueita, ja tämän vuoksi alueiden kontekstitekijöiden huomioiminen syventää tutkimuksen näkökulmaa turvallisuussuunnittelusta.
Tutkimuksessani ilmeni, että asukkaiden turvallisuuskokemuksiin vaikuttavat useat erilaiset tekijät, kuten myös aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet. Turvallisuudentunne muodos-tuu asuinaluekontekstissa asuinalueen rakenteesta ja ympäristötekijöistä, liikenteen vaikutuk-sista, toisista asukkaista ja suhteista heihin, henkilökohtaisista kokemuksista sekä yhteiskun-nan luomista epävarmuustekijöistä. Tutkimuksessa hyödynnetty Kytän ym. (2008, 84) koetun turvattomuuden määritelmä ei kuitenkaan ota huomioon asuinalueen rakennetta eikä ympäris-tön ominaisuuksia niin laajasti kuin ne tulevat esille tämän tutkimuksen tuloksissa. Oma tut-kimukseni osoittaa, että tulevaisuuden ja yhteiskunnan aiheuttamat epävarmuustekijät vaikut-tavat turvallisuuden kokemiseen asuinalueilla. Nämä näkökulmat laajenvaikut-tavat Kytän ym.
(2008, 84) määritelmää koetusta turvattomuudesta.
Tutkimukseni osoittaa myös, että asukkaan turvallisuudentunteeseen voidaan vaikuttaa myön-teisellä tavalla CPTED-mallin (rikosten torjumista ympäristösuunnittelun keinoin) mukaisilla
suunnitteluperusteilla. Muotialan alue on ensimmäinen Suomessa toteutettu asuinalue, jonka suunnitteluprosessissa on hyödynnetty CPTED-mallin mukaisia suunnitteluperusteita. Alueel-la hyödynnetyt turvallisuuslähtökohdat tukevatkin asukkaiden turvallisuudentunteen muodos-tumista. Esimerkiksi hyvät näkyvyydet ja valaistus mahdollistavat asukkaiden liikkumisen asuinympäristössä ilman, että heidän tarvitsee kokea pelkoa. Puolestaan Tesomalla CPTED-periaatteita ei ole käytetty. Kuitenkin alueen laaja palvelukeskittymä ja asukkaiden kokema yhteisöllisyys voidaan nähdä tekijöinä, jotka kuuluvat turvallisuuslähtöisiin suunnitteluperus-teisiin. Nämä asuinalueen piirteet tukevat osaltaan asukkaiden turvallisuudentunteen muodos-tumista Tesomalla. Toisaalta ne ovat samalla piirteitä, joita Muotialan alueella ei esiinny.
Vastakohtaisesti voidaan todeta, että Muotialassa käytetyt CPTED-periaatteet eivät ilmene Tesoman asukkaiden turvallisuuskokemuksissa. Tutkimukseni osoittaakin, että jo osa CPTED-mallin mukaisista piirteistä riittää lisäämään turvallisuudentunnetta asuinalueella.
On kuitenkin huomioitava, että suunnitteluperusteet ovat ainoastaan yksi tekijä siinä kokonai-suudessa, josta asukkaan turvallisuudentunne muotoutuu. Siihen, miten asukas kokee asuin-alueensa, vaikuttavat aina yksilön omat henkilökohtaiset lähtökohdat ja yhteiskunnan luomat uhkakuvat. Yksilölliset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat asioita, joihin ei asuinalueen suunnit-telulla voida vaikuttaa. Onkin tärkeää huomioida, että vaikka asukkaat kokevat kohdealueet turvallisiksi, on tekijöitä, jotka lisäävät asukkaan turvattomuutta alueilla. Eniten turvattomuut-ta aiheutturvattomuut-tavat yksilölliset ja henkilökohturvattomuut-taiset syyt sekä tulevaisuuden epävarmuustekijät. Voi-daankin korostaa sitä, että nämä tekijät eivät ole asuinaluekontekstiin sidoksissa olevia. Toi-saalta tutkimus osoittaa, että on myös tekijöitä, jotka ovat tiukemmin sidoksissa käsiteltävään kontekstiin. Näitä ovat esimerkiksi häiriökäyttäytyminen, liikenteen aiheuttamat vaarat ja CPTED-mallin mukaiset ympäristöön ja ympäristösuunnitteluun yhdistettävät näkökulmat.
CPTED-lähestymistavassa huomioidut tekijät, kuten rakennusten korkeudet ja niiden sijoitte-lu sekä sosiaalisen kontrollin mahdollistuminen, ovat asioita, joiden puuttuminen asijoitte-lueelta muun muassa rajoittaa asuinympäristössä liikkumista ja siellä viihtymistä.
Tutkimuksessani havaittu erilaisten pelkojen olemassaolo asuinaluekontekstissa vahvistaakin Walklaten (2003) kritiikkiä CPTED-mallista. Walklate (2003) esittää, että CPTED-mallin periaatteet eivät huomioi asukkaiden pelkoja. Se, että asukkaiden pelot ovat tutkimukseni mukaan sekä asuinaluekontekstiin sidottuja että siitä irrallaan olevia, todentaa suunnittelutyön haasteellisuutta turvallisuuden parantamisessa. Oma tutkimukseni osoittaa, että aina on ole-massa tekijöitä, joihin on mahdotonta vaikuttaa pelkillä suunnittelukäytännöillä.
Turvallisuuden kokemista asuinalueella ei voida siis irrottaa käsiteltävästä kontekstista, eli siitä ympäristöstä ja sen ominaisuuksista, jossa ihminen asuu. Tutkimuksessani ilmenee, että asukkaat kokevat olonsa turvallisiksi kummallakin alueella, vaikka turvallisuuskokemukset muodostuvat tutkimukseni kohdealueilla osittain erilaisista tekijöistä: Muotialassa korostuvat rakentamiseen ja ympäristösuunnitteluun liittyvät tekijät enemmän kuin Tesomalla. Puoles-taan Tesomalla sosiaaliset suhteet ja asukkaan oma käyttäytyminen koePuoles-taan tärkeänä turvalli-suudentunteen luomisessa. Tämä vahvistaa ajatusta siitä, että kontekstitekijöillä on vaikutusta siihen, millaiseksi asukkaan turvallisuudentunne muodostuu.
Asuinalueiden kontekstitekijöitä olisikin huomioitava asuinympäristöjen suunnittelu- ja kehi-tystyössä. Muun muassa asuinalueen ikä, koko, palvelu- ja asukasrakenne, ympäröivät alueet sekä historia voidaan oman tutkimukseni mukaan nähdä näkökulmina, jotka vaikuttavat asuinalueen kokemiseen ja sitä kautta myös asukkaan turvallisuudentunteeseen. CPTED-mallia on kritisoitu muun muassa siitä, että malli ei huomioi kontekstitekijöitä rikosten torju-misessa ympäristösuunnittelun keinoin. Tutkimukseni vahvistaakin, että tämä kritiikki on oikeutettua. Voidaan kuitenkin nähdä, että mikäli kontekstitekijät huomioidaan alueiden ke-hittämisessä, CPTED-periaatteet tukevat asukkaiden turvallisuuskokemusten muodostumista asuinalueilla.
Tämä tutkimus on mahdollista nähdä niin sanottuna katsauksena tämänhetkisestä tilanteesta Muotialassa ja Tesomalla. Muotialan alueen keskeneräisyys ja toisaalta myös tulevaisuuden kehityshankkeet Tesomalla aiheuttavat sen, että seurantatutkimus turvallisuusteemasta kohde-alueilla olisi tärkeää. Lisäksi erilaisten alueiden tutkiminen ja esimerkiksi taloudellisten sekä kulttuuristen kontekstitekijöiden pohtiminen laajentaisivat teemasta olemassa olevaa tietoa.
Samalla tutkimustiedon määrä kokemuksellisesta turvallisuudesta kasvaisi.
Jatkotutkimuksissa voitaisiin myös pohtia CPTED-mallin piirteitä ja niitä suunnitteluperiaat-teita, joita asuinalueilla hyödynnetään. Suunnittelutavat ja -tyylit on mahdollista nähdä osana yhteiskunnallista kehitystä, ja ne muovaantuvat yhteiskunnallisten muutosten mukana. Tur-vallisuus on vain yksi lähtökohta suunnittelulle muiden näkökulmien joukossa. Nykyisin suunnittelutyössä onkin paljon tekijöitä, joita on huomioitava. Tällöin turvallisuusnäkökulmat eivät välttämättä ole suunnittelutyön perustana. Muotialan alueen jälkeen asuinalueiden suun-nittelussa on huomioitu turvallisuustekijöitä, mutta pelkästään turvallisuuslähtökohdista asuinalueita ei ole suunniteltu. Tähän saattaa olla syynä se, että turvallisuuden korostaminen voi lisätä ihmisten pelkoja. Voidaankin pohtia, onko turvallisuutta tarpeellista tuoda esille
yksittäisillä asuinalueilla, jos sitä ympäröivillä alueilla turvallisuuteen ei kiinnitetä erityistä huomiota. Alueiden suunnittelussa eri tavoin huomioidut turvallisuustekijät saattavat aiheut-taa alueiden eriarvoistumista, mikä puolesaiheut-taan voi lisätä asukkaiden kokemia pelkoja.
Olisikin tärkeää suunnata tutkimusta tulevaisuudessa niihin suunnittelukäytäntöihin, joita ny-kyään hyödynnetään asuinaluesuunnittelussa. Toisaalta tutkimusta voitaisiin kohdistaa myös niihin kehittämismenetelmiin, joita sovelletaan vanhoilla asuinalueilla. Tutkimalla laajemmin tämänhetkistä asuinaluesuunnittelua turvallisuusnäkökulmasta saataisiin tietoa turvallisuuden huomioimisesta nykyisessä suunnittelussa. Samalla saataisiin tietoa siitä, miksi CPTED-periaatteita ei hyödynnetä laajemmin asuinaluesuunnittelussa. Jatkotutkimusta olisi mahdol-lista suunnata myös uusien asuinalueiden suunnittelukäytännöistä niin sanotulle toteuttavalle tasolle. Mielenkiintoista olisikin pohtia, toteutuvatko turvallisuuden parantamiseen tähtäävät suunnitelmat käytännössä. Tällöin tärkeäksi näkökulmaksi nousisivat, minkälaiset turvalli-suussuunnitelmat ovat toteuttamiskelpoisia rakennusvaiheessa.
Jatkotutkimustarvetta voidaan korostaa, sillä turvallisuudentunne on yksi tärkeä tekijä asuk-kaan hyvinvoinnin muodostumisessa. Lisäksi kehitettäessä asuin- ja elinympäristöjä osana alueen kilpailukykyä, asukkaiden turvallisuudentunne voi muotoutua kilpailutekijäksi. Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että myös jatkossa asuinalueiden suunnittelukäy-tännöissä olisi hyvä huomioida CPTED-mallin mukaisia tekijöitä. Tärkeää olisi, että tulevai-suudessa turvallisuuslähtöiset suunnitteluperiaatteet muodostaisivat ehyen kokonaisuuden alueen muun ympäristön ja olemassa olevien kontekstitekijöiden kanssa.
LÄHTEET
Abu-Lughod, L. & Lutz, C. A. (toim.) 1990. Language and the Politics of Emotion. Cam-bridge University Press.
Anttonen, A., Niemi, L. & Piironen, R. 1980. Naapuruus kaupunkilähiössä. Tutkimus sosiaa-lisesta kanssakäymisestä, epävirallisen sosiaaliturvan esiintymisestä ja asuinalueen merkityk-sestä kaupunkilähiön asukkaille. Jyväskylän yliopiston yhteiskunpolitiikan laitoksen tutki-muksia 28. Jyväskylä.
Ahmed, S. 2003. Pelon politiikka. Teoksessa Mikko Lehtonen & Olli Löytty (toim.): Erilai-suus. Suom. Laura Huttunen. Tampere: Vastapaino.
Asuminen ja rakentaminen. Tampereen kaupunkiseutu. Tilastoaineisto 2008.
http://www.tampere.fi/material/attachments/5iHTLSId5/ASRA2009_Kokonainen.pdf. Kat-sottu 26.4.2010.
Aura, S., Horelli, L., Korpela, K. 1997. Ympäristöpsykologian perusteet. Porvoo: WSOY.
Beck, U. 1986. Risikogesellschaft. Auf dem weg in eine andere Moderne. Frankfurt am Main:
Suhrkamp.
Brown, B., Perkins, D.D. & Brown, G. 2003. Place attachment in a revitalizing neighbour-hood: Individual and block level of analysis. Journal of Environmental Psychology, 23, 259–
271.
Colquhoun, I. 2004. Design out Crime: Creating Safe and Sustainable Communities. Oxford:
Elsevier / Architectural Press.
Ekman, U-K. 2002. Paikan varjo. Arkirikollisuuden varjot Tampereen keskustassa. Pro Gra-du-työ. Tampereen yliopisto, aluetieteen laitos 2002.
Funk, L.M., Allan, D.E. & Chappell, N.L. 2007. Testing the Relationship Between Involve-ment and Perceived Neighborhood Safety: A Multinomial Logit Approach. EnvironInvolve-ment and Behavior, 39(3), 332–351.
Galtung, J. 1990. Cultural violence. Journal of Peace Reasearch 27:3, 291–305.
Grönfors, M. 1982. Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. Helsinki: WSOY.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2004. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki: Yliopistopaino.
Horelli, L. 1982. Ympäristöpsykologia. Espoo: Weilin + Göös.
Jackson, J., Gray, E. & Farrall, S. 2008, Reassessing the fear of crime. European Journal of Criminology 5:3. 363–380.
Jacobs, J. 1961. The Death and Life of Great American Cities. Harmondsworth: Penguin.
Jalkanen, R., Kajaste, T., Kauppinen, T., Pakkala, P. 1997. Asuinaluesuunnittelu. Helsinki:
Karjalainen, P. 2004. Uudenlaisia otteita ja kertaustyylejä. Lähiöuudistus 2000 –ohjelman arvioinnin loppuraportti. Suomen ympäristö 703. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osas-to. Helsinki: Edita Prima Oy.
http://209.85.129.132/search?q=cache:VQNJ_kdeblgJ:www.ymparisto.fi/download.asp%3Fc
onten-tid%3D17007+ymp%C3%A4rist%C3%B6ministeri%C3%B6+l%C3%A4hi%C3%B6uudistu sohjelma+tesoma&hl=fi&ct=clnk&cd=2&gl=fi. Katsottu 3.3.2009.
Kartta Muotialan alueesta. Muokattu Fonectan kartasta. 29.4.2010.
Kartta Tesoman alueesta. Muokattu Eniron kartasta. 29.4.2010.
Karvonen, E. 1999. Elämää mielikuvayhteiskunnassa. Imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa. Helsinki: Gaudeamus.
Kaufmann, F-X. 1970. Sicherheit als soziologisches und sozialpolitisches Problem. Unter-suchungen zu einer Wertidee hochdifferenzierter Gesellhaften. Neue Folge Nr. 31. stuttgart:
Ferdinand Enke Verlag.
Kern, L. 2005. In place and at home in the city: connecting priviledge, safety and belonging for women in Toronto. Gender, Place and Culture 12, 357–377.
Korander, T. 2000. Turvallisuus rikollisuuden ja sen pelon vastakohtana. Teoksessa Pauli Niemelä & Riitta Lahikainen (toim.): Inhimillinen turvallisuus. 177–216. Tampere: Vastapai-no.
Koskela, H. 2009. Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta.
Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.
Kyngäs, H. & Vanhanen, L. 1999. Sisällönanalyysi. Hoitotiede 11, 3–12.
Kyttä, M., Puustinen, S., Hirvonen, J., Broberg, A. & Lehtonen, H. 2008. Turvallinen asuin-alue. Tampereen Muotiala suunnitelmissa ja kokemuksissa. Espoo: Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B93.
Laitinen, A. 2003. Kriminologian tarjoamat teoreettiset lähtökohdat. Teoksessa Ahti Laitinen (toim.): Rikollisuus ja kaupunkiturvallisuus. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Rikos- ja prosessioikeuden sarja A N:o 30. Turku: Digipaino.
Laitinen, A. & Aromaa K. 2005. Rikollisuus ja kriminologia. Tampere: Vastapaino.
Linnamaa, R. 2004. Verkostojen toimivuus ja alueen kilpailukyky. HAUS-julkaisuja 1/2004.
Tampere: Cityoffset Oy.
Linnamaa, R. 1999. Kaupunkiseudun kilpailukyvyn rakenteelliset ja dynaamiset elementit.
Teoksessa Sotarauta, Markku (toim.): Kaupunkiseutujen kilpailukyky ja johtaminen tietoyh-teiskunnassa. Suomen Kuntaliiton Acta-sarja nro 106, 18–40. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
Manninen, M. 2000. Sosiaalinen ulottuvuus kaavoituksessa. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus-ja kehittämiskeskus. Aiheita 32/2000. Helsinki: Stakesin monistamo.
McCrea, R., Shyy, T-K, Western, J. & Stimson, R.J. 2005. Fear of crime in Brisbane. Indi-vidual, social and neighbourhood factors in perspective. Journal of Sociology, 41(1), 7–27.
Muotiala Korkinmäki, Rakentamistapaohjeet Ro-7757-1,2,3,4. Asemakaavan muutos no 7757.
http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/ajankoht/projekti/muotiala/muotialarakennustapa.pdf. Kat-sottu 20.10.2009.
Muotiala, Rakentamistapaohjeet. Korttelit 1608-1613. Lähiympäristön suunnitteluohje (Ro-7880-1,2,3,4 Asemakaava no 7880). Tampereen kaupunki.
Newman, O. 1977. Defensible Space. People and Design in the Violent City. London: Archi-tectural Press.
Niemelä, P. 2000. Turvallisuuden käsite ja tarkastelukehikko. Teoksessa Niemelä, P. & Lahi-kainen, A. R. (toim.) Inhimillinen turvallisuus. Tampere: Vastapaino.
Niemelä, P. & Lahikainen, A. R. (toim). 2000. Inhimillinen turvallisuus. Tampere: Vastapai-no.
Pantazis, C. 2000. `Fear of crime´, vulnerability and poverty. British Journal of Criminology 40, 414–436.
Rakennettu ympäristö, rikollisuus ja turvattomuus. 1995. Rikoksentorjunnan neuvottelukunta.
Yhdyskuntasuunnittelu- ja rakennustutkimuksen neuvottelukunta. Ympäristöministeriö. Jul-kaisu 1/95. Helsinki: Painatuskeskus Oy.
Roh, S. & Oliver, W.M. 2005. Effects of community policing upon fear of crime. Understand-ing the causal lUnderstand-ingage. PolicUnderstand-ing: An International Journal of Police Strategies & Management, 28(4), 670–683.
Sommer, R. 1969. Personal Space: the Behavioral Basis of Design. Englewood Cliffs, NJ.:
Prentice-Hall.
Sotarauta, M. & Linnamaa, R. 1997. Kaupunkiseudun elinkeinopolitiikka ja prosessien laatu:
Tampere, Turku, Oulu, Seinäjoki, Vammala ja Parkano Benchmarking-vertailussa. Tampe-reen yliopisto, Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitos, sarja A 19. Tampere.
Suhonen, P. 1988. Suomalaisten arvot ja politiikka. Helsinki: WSOY.
Suomalainen turvattomuus: Inhimillisen turvattomuuden yleisyys, perusulottuvuudet ja tyy-pittely - haastattelututkimus 1990-luvun Suomessa. 1997. Sosiaaliturvan kirjallisuus, Sarja Sosiaaliturva, sosiaalipolitiikka. Helsinki : Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.
Tampereen kaupunki. Muotiala.
http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/ajankoht/projekti/muotiala/. Katsottu 12.3.2009.
Tampereen kaupunki, väestö ja muuttoliike.
http://www.tampere.fi/hallintojatalous/tilastotjakatsaukset/tiedotteetaihealueittain/vaestojamu uttoliike.html. Katsottu 26.4.2010.
Tampere. Tampereen turvallisuusohjelma.
http://www.tampere.fi/projektit/paattyneet/turvallisuusohjelma.html. Katsottu 19.2.2009.
Tampere virtaa. Tampereen kaupunkistrategia 2020.
http://www.tampere.fi/material/attachments/5kC1W6Z6K/Tampereen_kaupunkistrategia.pdf.
Katsottu 20.4.2010.
Tampereen väestö 31.12.2008 ikäryhmittäin ja osa-alueittain. Tampereen kaupungin Tieto-tuotannon ja laadunarvioinnin julkaisusarja B 4/2009. Tampereen kaupunki 2009. (sähköinen julkaisu). http://www.tampere.fi/tiedostot/5EkvCsvMR/Vaesto_2008vrk.pdf. Katsottu
12.3.2009.
Taylor, R. B. Crime Prevention thorough Environmental Design (CPTED): Yes, No, Maybe, Unknowable, and All of the Above. Teoksessa Handbook of Environmental Psychology. Ed-ited by Bechtel R. B. & Churchman A. 2002. John Wiley & Sons, Inc.
Tesoman aluekehityshanke 2001–2003, loppuraportti. CD-ROM-levy & liite. Tampereen kaupunki. Aluekehitys.
Tesoma. Tietoa Tesomasta.
http://www.mansetori.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=363&Itemid=345.
Katsottu 12.3.2009.
Tuan, Y. 1980. Landscapes of Fear. Oxford: Blackwell.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustan-nusosakeyhtiö Tammi.
Virta, S. 1998. Poliisi ja turvayhteiskunta. Lähipoliisi turvallisuusstrategiana. Poliisiammatti-koulun tutkimuksia 1. Helsinki.
Walklate, S. 2003.Understanding Criminology. Current Theoretical Debates. Buckingham:
Open University Press. http://site.ebrary.com/lib/tampere/docDetail.action?docID=10175255.
Katsottu 22.9.2009.
LIITTEET
LIITE 1: Asukashaastattelun teemahaastattelurunko A) Taustatiedot
1. Nimenne?
2. Ikänne?
3. Keitä perheeseenne kuuluu? Jos lapsia, minkä ikäisiä?
4. Mitä teette työksenne?
5. Kertoisitteko missä asutte?
6. Minkälainen taloyhtiö teillä on?
a. Talotyyppi?
b. Talojen määrä?
c. Omaa pihaa? Yhteispihaa?
7. Kuinka kauan olette asuneet Tesomalla / Muotialassa?
B) Turvallisuuslähtöinen suunnittelu
8. Mitkä asiat tekevät asuinalueestanne viihtyisän?
a. Miten nämä viihtyisyysseikat vaikuttavat turvallisuuden tunteeseenne?
b. Mitkä asiat asuinalueellanne vähentävät viihtyisyyttä?
c. Miten nämä seikat vaikuttavat turvallisuuden tunteeseenne?
d. Mitkä asiat lisäisivät asuinalueenne viihtyvyyttä?
e. Miten nämä vaikuttaisivat turvallisuuden tunteeseenne?
9. Millaisia sosiaalisia suhteita tai muuta yhteistoimintaa teille on muodostunut taloyhtiössänne tai laajemmin asuinalueellanne?
a. Missä nämä sosiaaliset suhteet ovat muodostuneet?
b. Millaisia sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistavia paikkoja pihapiirissänne tai asuin-alueellanne on?
i. Millaisia toimintoja pihassa on? Hyödynnättekö niitä?
c. Miten kuvailisitte asuinalueenne yhteisöllisyyttä? (yhteishenkeä)
d. Millaisena koette sosiaalisten suhteiden merkityksen omaan turvallisuuden tuntee-seenne asuinalueella?
e. Millaisiin arjen ongelmatilanteisiin teillä on mahdollisuus saada apua naapurilta tai muulta tutulta asuinalueellanne?
10. Millä tavoin teillä on mahdollisuus osallistua omassa taloyhtiössänne tehtäviin päätöksiin?
a. Millä tavoin tiedotus taloyhtiössänne toimii?
b. Entä puolestaan koko asuinaluetta koskeviin päätöksiin?
c. Millä tavoin otatte osaa oman pihapiirinne tai laajemmin asuinalueenne siistinä pitä-miseen, talkoisiin tai muihin hankkeisiin?
11. Mitä erityistä omalla asuinalueellanne on verrattuna muihin alueisiin? (Ainutlaatuista?) 12. Missä paikoissa liikutte asuinalueellanne? (kauppakäynnit, vapaa-aika, työmatkat)
a. teitä, puistojen läpi, metsikön läpi, talojen pihat, autotiet, kevyen liikenteen väylät… ? b. Mihin vuorokauden aikaan liikutte näissä paikoissa?
c. Miten liikkuminen vaihtelee eri vuodenaikoina?
d. Ovatko käyttämänne reitit suorimmat mahdolliset? (kauppaan, lenkkipolulle, ystävälle) e. Millainen valaistus näillä teidän käyttämillä reiteillä on muihin reitteihin nähden?
(Lii-kutteko pimeällä näillä reiteillä?)
f. Miten valaistus vaikuttaa turvallisuuden tunteeseenne?
g. Miten paljon näillä reiteillä liikkuu muita ihmisiä?
h. Mitä kevyen liikenteen väyliä ette käytä ollenkaan? Miksi?
i. Mikä tekisi näistä käyttämättömistä kevyen liikenteen väylistä sellaisia, että niitä olisi miellyttävä käyttää?
13. Millaisia muita paikkoja välttelette asuinalueellanne? Miksi?
14. Miltä teistä tuntuu liikkua asuinalueella silloin kuin alueella liikkuu paljon muitakin ihmisiä?
a. Millä tavoin muut ihmiset vaikuttavat turvallisuuden tunteeseen?
b. Millaisena puolestaan koette liikkumisen asuinalueella silloin kun muita ihmisiä ei ole paljoa liikkeellä?
c. Miten hyvin tunnette taloyhtiönne asukkaita ulkonäöltä?
d. Miltä tuntuu kohdata vieraita ihmisiä pihapiirissänne?
15. Miten paljon huomaatte asuinalueellanne roskia, graffiteja, rikottuja paikkoja tms?
a. Entä häiritsevää käyttäytymistä? (juopottelua, maleksijoita, asunnottomia tms?) b. Miten nämä vaikuttavat omaan turvallisuuden tunteeseenne?
i. Miksi nämä tekijät tuntuvat pelottavilta? (Mikä niissä pelottaa?)
c. Oletteko muuttaneet omaa käyttäytymistänne (esim. liikkumistottumuksianne) havait-semienne merkkien seurauksena? Miksi?
C) Turvallisuus ja koettu turvattomuus
16. Mitkä tekijät omalla asuinalueellanne vaikuttavat omaan turvallisuuden tunteeseenne?
17. Mitä asioita pelkäätte asuinalueellanne? Miksi?
18. Oletteko itse tai oletteko kuullut jonkun muun joutuneen rikoksen tai ilkivallan uhriksi asuin-alueellanne?
a. Jos olette niin, miten kokemukset ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseen asuinalu-eella (liikkumiseen tms)?
19. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on asumisen suhteen?
a. Aiotteko asua samalla alueella vai onko suunnitelmissa muuttaa johonkin muualle?
Miksi?
LIITE 2: Asiantuntijahaastattelun teemahaastattelurunko
1. Olette ollut sekä Muotialan että Tesoman turvallisuushankkeissa mukana. Mistä idea turvalli-suusteemaisen asuinalueen suunnitteluun syntyi?
2. Millainen tausta on puolestaan Tesoman hankkeella?
Muotiala
3. Miten turvallisuus määritellään Muotialassa? (rikollisuuden määrän pienentäminen? asukkaiden turvallisuuden tunteen lisääminen?) Mihin turvallisuuden parantamisella pyrittiin?
a. Miksi juuri näin? Oliko jotakin muita vaihtoehtoja turvallisuuden määrittelemiselle?
4. Miten määrittelisitte koetun turvallisuuden?
5. Millaisin keinoin turvallisuutta pyrittiin lisäämään?
a. Mitkä näistä suunnitteluperusteista vaikuttavat asukkaiden koettuun turvallisuuteen?
6. Millaisia muita tavoitteita hankkeella oli turvallisuuden parantamisen lisäksi?
a. Miten niissä onnistuttiin?
b. Missä epäonnistuttiin?
c. Mistä tavoitteet johdettiin?
7. Millaista palautetta olette saaneet asuinalueen suunnittelusta asukkailta tai muilta tahoilta? (tut-kimustietoa?)
a. Miten palautetta hyödynnettiin suunnitteluprosessin aikana?
b. Kerätäänkö palautetta vielä ja miten sitä hyödynnetään?
8. Millaisia toimijoita hankkeessa oli mukana?
a. Miksi juuri nämä toimijat? (Miten ne valikoituivat?)
9. Miten hankkeesta tiedotettiin alueella?
a. Miten osallistamisessa onnistuttiin?
Tesoma
10. Tesoman hanke oli erilainen verrattuna Muotialaan. Miten Tesoman projekti eroaa Muotialan
10. Tesoman hanke oli erilainen verrattuna Muotialaan. Miten Tesoman projekti eroaa Muotialan