Sosiaalinen toiminta ja yhteisöllisyyden kokeminen

Aineiston tarkastelussa ilmeni, että sosiaalinen kanssakäyminen ja sosiaaliset suhteet vaikut-tavat siihen, millaisena asuinalue koetaan. Sosiaaliset suhteet ovatkin tämän tutkimuksen kan-nalta ajateltuna tärkeä tekijä, sillä ne vaikuttavat siihen, miten alueella viihdytään, millaiseksi turvallisuuskokemukset alueella muotoutuvat ja miten erilaiset asiat koetaan asuinalueella.

Sosiaalisten suhteiden ja esimerkiksi sosiaalisen tuen voidaan nähdä vaikuttavan asuinalueella turvallisuuden ja turvattomuudentunteisiin (ks. esim. Kyttä ym. 2008, 84; Niemelä 2000, 25–

36). Asukkaiden välisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisten suhteiden merkitystä turvallisuu-dentunteeseen käsitellään tarkemmin luvussa 5.2.1.

Tesomalla kerätystä aineistosta yhdeksästä haastateltavasta kahdeksan oli aktiivisesti erilaisis-sa yhdistys- ja alueen kehittämistoiminnaserilaisis-sa mukana. He myös oerilaisis-sallistuivat aktiivisesti oman taloyhtiön talkootoimintaan, koko alueella järjestettäviin tapahtumiin ja hankkeisiin. Onkin huomioitava, että tutkimukseen mahdollisesti tavoitettiin alueen aktiivisia asukkaita. Kuiten-kin yksi haastateltavista koki asuinalueen hiljaiseksi paikaksi asua, sillä hän oli muuttanut alueelle toisesta kaupungista. Tästä huolimatta asukas ajatteli, että mahdollisuuksia sosiaali-seen kanssakäymisosiaali-seen olisi ja että on itsestä kiinni, ettei ole lähtenyt aktiivisosiaali-seen toimintaan mukaan.

Toisaalta taas Tesoman alueella haastatelluista yhdeksästä asukkaasta kuusi koki ongelmaksi, että alueella ei ole sosiaalista kanssakäymistä mahdollistavia tiloja joko nuorille tai ikäihmi-sille. Kolmen haastateltavan mielestä taas kokoontumistiloja ja mahdollisuuksia on alueella hyvin. Tällaisina paikkoina mainittiin muun muassa kirjasto, Wihreä Puu, Kotipirtti, käsityö-keskus, seurakunnan järjestämä toiminta eri paikoissa ja alueen ravintolat. Lisäksi sosiaalisen kanssakäymisen tiloina mainittiin kerrostalojen kerhohuoneet ja muut yhteistilat sekä pihat.

Aineistosta voitiin havaita, että sosiaalisten suhteiden muodostuminen eroaa toisistaan hyvin paljon Tesoman ja Muotialan asuinalueilla. Voidaan ajatella, että tähän vaikuttavat asuinalu-eiden ikä ja se, että asukkaat ovat ehtineet asua Muotialan alueella vasta muutamia vuosia.

Muotialan aineistosta ilmeni, että viidelle haastatteluun osallistuneista on syntynyt sosiaalisia suhteita oman taloyhtiön sisällä tai esimerkiksi lasten kerhotoiminnan kautta. Näistä viidestä asukkaasta kaikilla oli lapsia, ja heillä oli myös taloyhtiössä tai pihapiirissä muun muassa tal-kootoimintaa, muuta yhteistyötä tai aikaa vietettiin pihassa yhdessä, kun ulkoiltiin lasten kanssa. Vastakohtaisesti taas neljä Muotialan asukasta kertoi, että sosiaalisia suhteita ei ole syntynyt tai ne rajoittuvat muutaman sanan vaihtoon naapureiden kanssa. Heistä ainoastaan yhdellä oli pieni lapsi. Siitä, että sosiaalisia suhteita tai yhteistyötä on muodostunut niille haastatelluille asukkaille, joilla on perheessä lapsia, voitiinkin päätellä, että lapset edistävät sosiaalisten suhteiden muodostumista Muotialan asuinalueella.

Kerätystä aineistosta oli mahdollista päätellä, että asuinalueen kontekstilla, sen tarjoamilla palveluilla ja erilaisilla toimintamahdollisuuksilla on vaikutusta siihen, miten paljon asuinalu-eella muodostuu sosiaalisia suhteita. Lisäksi kontekstilla voidaan ajatella olevan vaikutusta erityisesti siihen, millaiseksi muodostuu niiden asukkaiden sosiaalinen verkosto, joilla ei asu lapsia kotona. Tesomalla kahdeksasta aktiivisesta asukkaasta kuudella ei asunut kouluikäisiä lapsia kotona. Heille kuitenkin tästä huolimatta oli muodostunut sosiaalisia suhteita asuinalu-eella. Muotialassa taas, kuten jo tuli ilmi, asukkaille, joilla ei ollut lapsia, ei ollut myöskään muodostunut sosiaalisia suhteita.

Newmanin (1977) turvallisen alueen piirteisiin sisältyy ajatus kylämäisen yhteisön luomisesta (Koskela 2009, 183). Tämän voidaan olettaa sisältävän sosiaalisten suhteiden muodostumista ja yhteisöllisyyden tuntua asuinalueella. Aikaisemmin oletettiin, että satunnainen ohikulkija olisi tärkeämmässä asemassa turvallisuuden luomisessa Tesomalla kuin Muotialassa, sillä Tesoma on laajempi alue niin asukasmäärältään, kooltaan kuin palvelutarjonnaltaankin. Toi-saalta myös Muotialan suunnittelussa on pyritty kylämäisen yhteisön luomiseen. Aineistosta

kuitenkin ilmeni, että yhteisöllisyys koetaan Tesomalla hyvänä kun taas Muotialassa yhteisöl-lisyyttä ei ole muodostunut laisinkaan asuinaluetasolla.

Yhteisöllisyys näyttäytyikin tutkimuksen aineistossa Tesoman asukkaiden mielestä melko hyvänä ja aktiivisena. Haastatelluista asukkaista kuusi koki, että yhteisöllisyys on hyvää, siitä ollaan yllättyneitä tai että siihen pyritään aktiivisesti kannustamaan erityisesti alueella toimi-van Tesoma-Seuran kautta.

”Mää oon yllättynyt yhteisöllisyydestä. Tesoma-Seurahan tekee siinä aika pal-jon ja kaikennäköistä, että se on yllättävää. Siihen on panostettu ja on, joskin it-te en oo hirveesti osallistunut niihin, mutta kyllä mä koen, että siihen on panos-tettu.” (6 vuotta Tesomalla asunut 46-vuotias nainen)

Toisaalta yhteisöllisyys nähtiin myös hajanaisena tai että se on ainoastaan eläkeläisten varassa – nuorempia osanottajia kaivattiin niin taloyhtiöiden kuin koko alueenkin toimintaan mukaan.

Puolestaan Muotialan aineiston analyysistä voitiin havaita, että koko Muotialan alueella ei ole yhteisöllisyyden tunnetta, kuten jo aikaisemmin ilmeni. Kaikki haastatteluun osallistuneista olivat tätä mieltä. Puolestaan taas neljä vastaajista koki, että omassa taloyhtiössä tai pihapii-rissä on yhteisöllisyyttä ja yhteistä toimintaa. Viisi asukasta oli kuitenkin sitä mieltä, että yh-teisöllisyyttä ei ole myöskään omassa taloyhtiössä. Yksi syy siihen, että yhteisöllisyyden tun-netta ei ole koettu muodostuneen Muotialassa, vaikutti olevan yhteistilojen ja järjestetyn toi-minnan puute alueella. Alueelle toivottiinkin jonkinlaista toimintaa järjestettäväksi esimerkik-si Muotiala-talolle:

”No ehkä tässä vois olla jotakin palveluja tai jotain semmoisia, mitkä vähän jo-tenkin. Täällä ihmiset aikalailla liikkuu niin kun tulee autoilla tohon ja menee sisälle. … Ei oo sellaista luonnollista paikkaa, missä näihin ihmisiin tutustuis.

Ei ole mitään semmosia yhteispaikkoja, missä lapsettomat ihmiset luontevasti tutustuis alueen muihin ihmisiin.” (Puoli vuotta Muotialassa asunut 32-vuotias nainen)

Aineistosta ilmenikin, että Muotialan alueella ei ole ollut yhteisiä tapahtumia tai muuta toi-mintaa lukuun ottamatta muutamia myyjäisiä Steiner-koululla tai päiväkodilla. Toisaalta myös kaksi haastateltavaa mainitsi, ettei niin sanottu pakkoyhteisöllisyys ole toivottavaa. Toi-nen heistä ei kaivannut yhteistiloja tai toimintaa alueelle. ToiToi-nen puolestaan koki, että olisi

tärkeää järjestää alueella toimintaa niille, jotka siellä viettävät aikaa. Kolme haastateltavaa mainitsi yhteistiloina tai paikkoina, joissa ihmisiä voi tavata, alueen puistot. Taloyhtiöiden yhteispihat ja pihapiirit puolestaan olivat tapaamispaikkoja viidelle asukkaalle. Voidaankin päätellä, että Newmanin (1977) ajatus kylämäisestä yhteisöllisyydestä ei ole toteutunut Muo-tialan alueella.