Sosiaalinen kontrolli

Jacobsin (1961) ja Newmanin (1977) teorioissa sosiaalinen kontrolli on tärkeänä tekijänä tur-vallisuudentunteen luomisessa esimerkiksi asuinalueella. Sosiaalisen kontrollin katsotaan li-sääntyvän muun muassa erilaisia toimintoja sekoittamalla ja omaleimaisen sekä persoonalli-sen ympäristön luomisella. Sosiaalisella kontrollilla tarkoitetaan ympäristön tarkkailua ja sil-mälläpitoa. (Koskela 2009, 181) Toisaalta se, miten sosiaalista kontrollia edistetään ja minkä-laisia mahdollisuuksia sen toteutumiselle luodaan, on tärkeä osa Jacobsin (1961) ja Newma-nin (1977) teorioita.

Sosiaaliset suhteet ja sosiaalisen kontrollin esiintyminen asuinalueella voidaan nähdä toisiinsa yhteydessä olevina tekijöinä. Kuten edellisessä kappaleessa tuli ilmi, Muotialan alueella kol-me haastatteluun osallistunutta henkilöä koki sosiaalisten suhteiden vaikuttavan sosiaalisen kontrollin lisääntymisen kautta turvallisuuden tunteeseen. Tesomalla puolestaan naapuriapuun ja sosiaalisiin suhteisiin kaksi haastatelluista liitti myös sosiaalisen kontrollin määritteen. He näkivät, että on tärkeää, että naapurit pitävät silmällä ympäristöä silloinkin, kun he itse eivät ole paikalla. Toisaalta yksi haastateltavista sanoi, että viihtyisyyttä lisäisi, jos taloyhtiössä aktiivisemmin tarkkailtaisiin ympäristöä ja puututtaisiin ilkivaltaan, jos sitä nähdään:

”Asioihin puuttuminen on niin kuin muutamien harteilla, että kun muut näkevät noita puuvarkaita ei niistä puhuta mitään. Nähdään vaan, että ei pihatakalla oo enää puita. Että vois vähän enemmän sanotaan, että yhteistä hiiltä puhaltaa, et-tä tuota, jos et-täällä tapahtuu jotakin, niin huutais vaikka parvekkeelta, etet-tä ne on meidän eikä teidän.” (40 vuotta Tesomalla asunut 73-vuotias mies)

Aineistosta tehtyjen havaintojen mukaan Tesomalla asukkaat kohtaavat vieraita ihmisiä piha-piireissään melko usein – erityisesti kerrostaloissa asuvat ihmiset. Kuitenkaan vieraan näköi-siä ihminäköi-siä ei millään tavalla koettu vaaraksi eikä heitä erityisesti tarkkailtu. Myös Muotialan aineistosta voitiin havaita sama asia: asukkaat eivät erityisesti tarkkaile vieraan näköisiä ihmi-siä pihapiirissä. Kaksi Muotialassa haastateltua asukasta kuitenkin mainitsi, että vieraan nä-köisistä ihmisistä huomaa nopeasti, ovatko he niin sanotusti väärällä asialla.

Sen sijaan niin sanotuissa pientaloissa (omakotitalo tai paritalo) asuvat henkilöt molemmilla asuinalueilla kertoivat tarkkailevansa ympäristöä ja pitävänsä sitä silmällä vieraan näköisten ihmisten liikkuessa lähellä omaa pihapiiriä. Sosiaaliseen kontrolliin ja pientaloasumiseen voi-daan liittää myös ajatus territoriaalisuudesta ja sen puolustamisesta. Territoriaalisuudella

vii-tataan oman tilan puolustamiseen personalisoinnin ja tilan haltuun ottamisen keinoin (Som-mer 1969). Territoriaalisuuden ja niin sanotun oman alueen rajan rikkominen voidaankin tul-kita jokaisen henkilökohtaiselle alueelle tunkeutumisena ja tämä ilmenee tutkimukseni aineis-tosta:

”Rikollisuuteen pitää varautua muilla keinoilla, koska ei se vaikka varastettai-siinkaan, mut se, että joku tulee. Siis pelkästään se, että sä näät, että joku on käynyt pihassa, niin sekään ei oo kiva. Että se on vähän niin kuin omaa revii-riä.” (6 vuotta Tesomalla asunut 46-vuotias nainen)

Voidaan siis päätellä, että oman reviirin ja territoriaalisuuden tunne liitetään enemmän pienta-loasumiseen kuin kerros- tai rivitapienta-loasumiseen. Kerrostalo- ja rivitaloympäristössä kohdataan enemmän vieraan näköisiä henkilöitä, koska samassa pihapiirissä asuu paljon ihmisiä. Ei kui-tenkaan voida sanoa, ettei kerros- ja rivitaloissa puututtaisi nähtävään ilkivaltaan tai jonkinlai-seen häiritsevään toimintaan. Pihapiiriä ei kuitenkaan välttämättä niin tarkkaan pidetä silmäl-lä, koska alue ei ole oma eikä niin sanottua omaa reviiriä ole olemassa. Tämä voitiin havaita erityisesti kerrostaloasumisen yhteydessä molemmilla asuinalueilla. Lisäksi aineistosta ilme-ni, että kontekstilla ei ole merkitystä siinä, miten asukkaat kokevat omaa reviiriä tai miten niin sanottuja vieraita ihmisiä tarkkaillaan. Voidaankin päätellä, että asukkaan talotyypillä on enemmän vaikutusta sosiaalisen kontrollin muodostumiseen pihapiirissä kuin vallitsevalla kontekstilla.

Muotialan alueella kerätystä aineistosta voitiin kuitenkin tehdä havaintoja siitä, että sosiaali-nen kontrolli koetaan alueella tärkeänä turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Sosiaalisosiaali-nen kontrolli on osa ympäristösuunnittelua, jota käsitellään myöhemmin luvussa 5.2.3. Muotialan aineistosta oli mahdollista nostaa esille, että suurimmalle osalle haastatelluista yhtenä turvalli-suuteen vaikuttavana tekijänä ovat hyvät näkyvyydet alueella. Tämä on osa sosiaalista kont-rollia, ja aineistosta voitiin havaita, että alueella valvonta toimii, sillä näkyvyydet ovat hyvät joka suuntaan.

Kuten on tullut ilmi, sosiaalisen kontrollin ajatus perustuu siihen, että ihmiset pitävät aluetta silmällä liikkuessaan (ks. esim. Jacobs 1961; Newman 1977). Vaikka tutkimuksen aineistosta ei voida nostaa esille, että vieraita ihmisiä erityisesti tarkkailtaisiin kerros- ja rivitalojen pi-hoilla, aineistosta tehtyjen havaintojen mukaan muiden ihmisten liikkuminen vaikuttaa omaan

liikkumiseen asuinalueella. Tesomalla kaikki haastatelluista ja Muotialassa kahdeksan haasta-teltua asukasta koki liikkumisen mukavaksi silloin, kun muitakin ihmisiä on liikkeellä.

Lisäksi muiden ihmisten liikkuminen lisää Tesomalla seitsemän asukkaan mielestä turvalli-suudentunnetta alueella. Neljä haastateltavaa uskalsi liikkua Tesoman alueella mihin aikaan vuorokaudesta vain ja missä tahansa. Heistä kolme oli miehiä ja yksi nainen. Puolestaan kaksi haastateltavista ei liiku pimeän aikaan ollenkaan ulkona ja kolme asukasta kertoi liikkuvansa pimeällä ja myöhään illalla mielellään pääreittejä. Pimeille ja syrjäisille reiteille nämä kolme vastaajaa eivät mielellään lähde. Lisäksi kaksi miesvastaajaa kertoi, että monet naispuoliset ja iäkkäämmät asukkaat eivät uskalla lähteä pimeällä liikkeelle ollenkaan. Vastaajat korostivat, että syynä tähän on yleinen pimeän pelko ja median luomat uhkakuvat. Pelot eivät olleetkaan vastaajien kokemusten mukaan Tesomaan sidottuja, vaan he kokisivat samoin missä tahansa muuallakin. Kontekstin ei siis ajateltu vaikuttavan koettuihin pelkoihin. Pelkojen liittämistä median luomiin mielikuviin tukevat muun muassa Karvosen (1999) ja Koranderin (2000) nä-kemykset siitä, että medialla voidaan nähdä olevan merkittävä asema pelon sosiaalisessa tuot-tamisessa ja mielikuvien välittämisessä.

Muotialan alueella puolestaan viisi haastateltua koki, että muiden ihmisten liikkuminen lisää turvallisuudentunnetta asuinalueella. Kolmen haastatellun mielestä taas muut ihmiset vaikut-tavat jollakin tasolla turvallisuudentunteeseen. Epävarmuutta aiheutti muun muassa se, ettei-vät asukkaat tiedä, puuttuisivatko ihmiset, jos jotakin tapahtuisi:

” … Tosin en tiedä sitten, minkä verran ihmiset sitten reagoisi, jos jotakin tulisi, että vaikea sanoa mutta luulisi että jokainen osaisi vähän puuttua, jos olisi jo-tain semmoista. En kyllä oo kokenut mitään semmoisia tilanteita ollenkaan.” (4 vuotta Muotialassa asunut 40-vuotias nainen)

Lisäksi Muotialan aineistosta voitiin havaita, että suurin osa haastatelluista uskaltaa liikkua alueella iltaisin ja myös pimeän aikaan. Alue koettiin hyvin valaistuksi, ja reitit kulkevat nä-kyvillä, jolloin liikkumisen sanottiin olevan turvallista.

Sosiaalisen kontrollin merkityksestä turvallisuudentunteeseen voidaan päätellä, että sillä on vaikutusta turvallisuuden kokemiseen enemmän silloin, kun on kyse omasta henkilökohtaises-ta henkilökohtaises-tai omaisuuteen kohdistuvashenkilökohtaises-ta turvallisuudeshenkilökohtaises-ta. Esimerkiksi kerroshenkilökohtaises-talon pihapiiriä ei mielle-tä niin mielle-tärkeäksi alueeksi itselle, etmielle-tä simielle-tä pidetmielle-täisiin tarkasti silmällä. Aineistosta tehtyjen

asti ja siihen myös puututaan, mutta niin sanottu arkipäiväinen ympäristön seuranta ei ole niin aktiivista kuin pientaloasumisessa. Toisaalta voidaan myös päätellä, että mahdollisuus sosiaa-liseen kontrolliin luo asukkaille turvaa asuinalueella.