Sairalahenkilöstön työhyvinvointia vahvistavia tekijöitä olivat hyvä koettu terveys, työtyyväisyys ja erittän hyvät työn imun tuntemukset. Kehitettäviksi asioiksi ilmenivät
työssä koettu stressi ja palautumisen haasteet työpäivän kuormituksesta, erityisesti sairaanhoitajien ja lääkäreiden osalta. Nuoremmat työntekijät kokivat stressiä enemmän ja pidemmän työuran tehneet palautuivattyöstä heikoimmin. Lääkärit kokivat työn imua eniten.
Työympäristön kokonaistyytyväsisyys oli keskimääräistä ja tarkemassa tilojen käytettävyys- ja työprosessiarvionnissa havaittiin useita kehityskohteita.
Työkokemusvuosien ja eri ammattiryhmien välillä ilmeni jonkun verran eroja. Etenkin sairaanhoitajat kokivat kehitystarpeita, niin fyysisen työympäristön käytettävyyden, toimivuuden, työprosessien kehittämisen kuin työn teon tehokkuudenkin osalta. Työn teon tehokkuudessa ja työsuorituksen tyytyväsisyydessä koettiin parannettavaa sekä erityisesti muun työn osuus työajasta osoittautui suureksi.
Työympäristö tuki erityisesti yhteisöllisyyttä ja edisti vuorovaikutusta, työyhteisöön kuulumista ja ryhmässä työskentelyä. Lisäksi koettiin, että vanhat tilat olivat sopivat ja tarkoituksenmukaiset työskentelyyn, vaikka kehityskohteitakin löytyi. Työympäristön ja työhyvinvoinnin kehityskohteet esitetään tutkielman viitekehyskaaviona kuviossa 12.
Eri ammattiryhmien kokemukset esitetään liitteissä 6. ja 7. (kuviot 13,14,15 ja16).
Kuvio 12. Sairaalahenkilöstön kokemukset työympäristön ja työhyvinvoinnin
7 POHDINTA
Työtilojen hyvällä suunnittelulla voidaan tutkimusten mukaan tukea henkilöstön terveyttä, työhyvinvointia, työtyyväisyyttä sekä potilaiden toipumista ja palvelujen sujuvuutta sairaalaympäristössä (Nykänen ym. 2008, Kotilainen 2006, Ulrich 2011, Aaltonen ym. 2012, Nykänen ym. 2016). Yhteiskunnallisesti sairaalaympäristön kehittäminen on perusteltua ja ajankohtaista, sillä terveydenhuoltoon kohdistuu monia haasteita ja muutospaineita. Pitkään kestänyt ja edelleen jatkuva sote-uudistus myös entisestään kuormittaa sairaalahenkilöstöä varsinaisen päätyön lisäksi. Hoidettavien potilaiden määrä on kasvussa, sairaalarakennukset ovat vanhentuneita sekä sopimattomia uusille toimintamalleille ja hoitoprosesseille. Hoitohenkilöstö kokee myös kiireen lisääntyneen ja työn kuormittavuuden kasvaneen (Pekkarinen 2008, Kokkinen 2013, Fagerholm 2014, Lehto ym. 2015, Reijula ym. 2017).
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää sairaalahenkilöstön kokemuksia työhyvinvoinnista, työympäristön käytettävyydestä sekä työprosessien sujuvuudesta ja sairaalarakentamisprosessin aikana poikkileikkaustutkimuksen avulla. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää eri ammattiryhmien välisiä eroja ja työkokemuksen merkitystä edellä mainituissa asioissa. Tutkielman viitekehyksenä on laaja ergonomian käsite (fyysinen, kognitiivinen ja organisatorinen) ja siihen liittyvä käytettävyystutkimus sekä osallistuvan suunnittelun menetelmä. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää uusien sairaala- ja hoitotilojen, työprosessien kehittämisessä sekä ergonomisessa suunnittelussa, huomioiden hoitohenkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen.
Työympäristön käytettävyydessä yhdistyvät ihminen, tekniikka, toiminta, välineet, turvallisuus ja sosiaalinen ympäristö. Hyvän käytettävyyden ominaispiirteitä ovat sujuvuus, helppous ja miellyttävyys sekä kaikkien saavutettavuus. Osallistuva suunnittelu on menetelmä, jolla työoloja ergonomian osalta on tehokasta kehittää.
(Kuutti 2003, Kyläkoski 2003, Väyrynen 2004, Launis ja Lehtelä 2011a, Sipiläinen 2011, Ruohomäki ym. 2013c, IEA 2016). Työtilojen optimaalinen käytettävyys ja hyvä fyysinen, kognitiivinen ja organisatorinen ergonomia tukevat henkilöstön työhyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä työuran eri vaiheissa (Väyrynen ym. 2004, Launis ja Lehtelä 2011a, Leinonen ym. 2018).
Tutkielman tutkimusjoukon muodostivat Kuopion yliopistollisen keskussairaalan henkilöstö kolmelta eri osastolta (n=103). Kyselyyn vastasi 103 henkilöä ja vastausprosentti oli 29 %. Vastaajista 84 % oli naisia, suurin osa eli puolet (50 %) toimi sairaanhoitajan tehtävissä sekä leikkaussalissa. Henkilöstön keski-ikä oli 46 vuotta.
Vastaajajoukko on melko yhteneväinen sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön kansallisen tilastojen kanssa, joskin hieman nuorempaa ja miesvaltaisempaa.
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (2015) mukaan vuonna 2014 henkilöstön keski-ikä oli 44 vuotta ja naisten osuus oli yli 90 %. Vastaajat olivat jakautuneet tasaisesti eri ikäluokkiin. Eläkeikää lähestyvien (56-65 -vuotiaiden) osuus oli 25 %, joka niin ikään kuvastaa tilastojen mukaista sairaanhoitajien ja lääkäreiden eläkkeelle siirtymisen ennustetta. Sairaanhoitajista 19 % ja lääkäreistä lähes 25 % täyttää 65 vuotta vuoteen 2025 mennessä (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2015). Riittävän työvoiman saatavuus ja ikääntyvä henkilöstö on yksi tulevaisuuden haasteita sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tässä tutkielmassa vertailtiin eri ammattiryhmien välisiä eroja ja työkokemuksen merkitystä työhyvinvointi- ja työympäristötyytyväisyyteen.
Tutkielmassa käytetty tutkimusaineisto kerättiin henkilöstön kokemuksista Työympäristö- ja työhyvinvointikyselyn avulla vuoden 2015 alkupuolella, kun he työskentelivät vielä vanhoissa työtiloissa. Launis ja Lehtelän (2011a) mukaan hyvä ja onnistunut suunnitteluprosessi tarvitsee tuekseen kerättyä tietoa ja aikaisempaa käytettävyyskokemusta työympäristöstä, menetelmistä ja toimintaprosesseista, joita ollaan kehittämässä tai suunnittelemassa. Tämä tutkimusaineisto mahdollistaa sairaalahenkilöstön työhyvinvoinnin ja työtilojen käytettävyyskokemusten tarkastelun muutostilanteessa. Suomalaista tutkimustietoa on vielä varsin vähän saatavilla sairaalatilojen ergonomiasta ja käytettävyyskokemuksista henkilöstön näkökulmasta.
Tähän tarpeeseen pro gradu -tutkielma pyrkii tuomaan uutta tietoa.
Kansainvälisesti sairaaloiden suunnittelussa ja kehittämissä on käytössä näyttöön perustuva suunnittelu (EBD) ja Lean-ideologia. Suomessa on käynnissä sairaalarakennushankkeita, joissa sovelletaan näitä menetelmiä eri tavoin (Jorma ym.
2015, Nykänen ym. 2016 Reijula ym. 2017). Tutkittua tietoa näiden menetelmien käytöstä suomalaisen terveydenhuollon työympäristön kehittämisessä on saatavilla niukasti. Leanissa tarkastelunäkökulma sekä tutkimukset painottuvat usein
asiakasnäkökulmaan ja työprosessien tehostamiseen (Hasle ym. 2012, Reijula ja Tommelein 2012, Dellve ym. 2015, Jorma ym. 2015, Barnas ja Addams 2017, Suneja ja Suneja 2017), kun taas henkilöstön työhyvinvoinnin tarkastelu on jäänyt pienemmälle huomiolle. Ergonomisessa suunnittelussa ja Lean-ajattelun tavoitteissa on samoja elementtejä työympäristön kehittämisen kontekstissa. Yhteisenä pyrkimyksenä on työprosessien sujuvuuden parantaminen ja tuotannon tehostaminen (Väyrynen ym.
2004, Launis ja Lehtelä 2011, Reijula ja Tommelein 2012, Modig ja Åhlström 2013, Reijula ym. 2014, Dellve ym. 2015, Barnas ja Addams 2017, Suneja ja Suneja 2017).
Uusien sairaaloiden rakentaminen on kallis ja iso investointi kunnille ja sairaanhoitopiireille ja tarkkojen investointikustannustilastojen saatavuus on hyvin haasteellista. Alkuvaiheen huolellinen ja moniammatillinen suunnittelu ja varsinkin tilojen loppukäyttäjien, kuten hoitohenkilöstön, mukaanottaminen suunnitteluprosessiin mahdollistaa parhaan lopputuloksen ja vähentää kalliita muutostöitä valmiissa rakennuksessa (Väyrynen ym. 2004, Autio 2006, Launis 2011, Lehtelä 2011). Tässä tutkielmassa tilojen loppukäyttäjien kokemusten arviointi on rajattu koskemaan vain sairaalan hoitohenkilöstöä eli sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, lääkäreitä sekä muuta hoitohenkilöstöä.