Tutkimuksen viitekehys - Henkilöstön koettu työhyvinvointi ja työympäristön käytettävyys sairaa

Kuvio 3. Tutkimuksen viitekehys ergonomian ja käytettävyyden kontekstissa ERGONOMIA

fyysinen kognitiivinen organisatorinen

Työympäristön ja -tilojen käytettävyys

Työprosessien sujuvuus

ja tehokkuus

Henkilöstön työhyvinvointi

Työn tuottavuus

ja laatu

4 TUTKIMUKSEN TAVOITE

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää sairaalahenkilöstön kokemuksia työhyvinvoinnista, työtilojen käytettävyydestä sekä työprosessien sujuvuudesta sairaalarakennushankkeen aikana, jossa muutostyökaluna sovelletaan Lean-ideologiaa. Työhyvinvointia tarkastellaan työtyyväisyyden, koetun terveyden, työn imun sekä stressin ja työn kuormituksesta palautumisen avulla. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää eri ammattiryhmien välisiä eroja ja työkokemuksen merkitystä edellä mainituissa asioissa. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää uusien sairaala- ja hoitotilojen sekä työprosessien kehittämisessä ja ergonomisessa suunnittelussa, huomioiden hoitohenkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen.

Tutkimuskysymykset olivat:

1. Millainen oli henkilöstön työhyvinvointi (työtyytyväisyys, koettu terveys, työn imu, stressi ja palautumisen)?

2. Kuinka tyytyväisiä henkilöstö oli työtiloihinsa?

3. Millaiseksi henkilöstö koki työtilojen käytettävyyden?

4. Miten työtilat tukivat työprosessien sujuvuutta ja tehokkuutta?

5 AINEISTO JA MENETELMÄT 5.1 Aineiston ja menetelmän kuvaus

Pro gradu -tutkielman tutkimusjoukon muodosti Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) anestesia- ja leikkaustoiminnan sekä fysiatrian yksiköiden henkilöstö (N=350).

Tutkimuskohteena olevat yksiköt oli valikoitu asiantuntijoiden pilottihaastatteluiden ja sairaalan rakennushankeaikataulun perusteella (Reijula ym. 2017). KYS:ssä työskentelee hieman yli 4000 henkilöä. KYS on rakennettu vuonna 1958 ja se on tämän jälkeen käynyt läpi lukuisa rakennushankkeita. KYS:ssä on ollut käynnissä mittavia kiinteistökannan peruskorjauksia ja laajennuksia. Syynä ovat olleet kiinteistökannan ikääntyminen sekä toimintojen muuttumisesta ja lisääntymisestä johtuva tilanpuute.

Tutkimuksen kohdeyksiköt on rakennettu vuonna 1985. Kohdeyksiköt muuttivat uusiin tiloihin ”Kaarisairaalaan” kesällä 2015, kun uusi rakennus valmistui (Reijula ym. 2017).

Pro gradu -tutkielmassa käytettiin Työympäristö- ja työhyvinvointikyselyn aineistoa, joka oli kerätty sähköpostikyselynä Terveydenhuollon työprosessien, palvelujen ja tilojen kehittäminen Lean-ajattelun avulla (TeLean) –tutkimushankkeessa.

Työterveyslaitoksen TeLean-hanke (1.8.2014-31.10.2017) toteutui yhteistyössä Kuopion ja Turun yliopistollisten sairaaloiden kanssa (Reijula ym. 2017).

Pro gradu -tutkielmassa käytettiin TeLean hankeen IV -osatutkimuksen aineistoa, joka koostuu kahdesta eri kyselystä, jotka oli tehty KYS:in sairaalarakentamisen eri vaiheissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelu rajattiin koskemaan vain ensimmäistä kyselyä, joka suoritettiin vanhoissa työtiloissa ennen muuttoa.

Tutkimusaineisto (n=103) kerättiin sähköpostikyselynä helmi-maaliskuun 2015 aikana (Reijula ym. 2014). Sähköpostikyselyn etuna oli nopeus ja vaivaton aineiston saanti, mutta suurimpana ongelmana oli kato. Kadon suuruus riippuu vastaajajoukosta ja tutkimuksen aihepiiristä (Hirsijärvi 1997). Vastaamatta jättäneistä ei voida tehdä katoanalyysiä, koska sähköpostikyselyyn vastanneet eivät ole pro gradu -tutkijan tiedossa. Tässä tutkimuksessa kyselylomake jaettiin sähköpostiviestissä olevan linkkitiedoston kautta ja vastaukset tallentuvat suojattuun Webropol-järjestelmään, jota hallinnoi Työterveyslaitos (Reijula ym. 2017). Pro gradu -tutkija oli mukana vain kyselylomakkeen muokkausprosessissa ja sähköisen lomakkeen esitestauksessa.

5.2 Mittarin kuvaus

Tutkielmassa käytettiin Työterveyslaitoksen kehittämää ja validoimaa Työympäristö- ja hyvinvointikysely -mittaria (Ruohomäki ja Lahtinen 2013a), joka kartoitti henkilöstön tyytyväisyyttä työympäristöön, tilojen toimivuutta, henkilöstön hyvinvointia ja työsuoritusta. Tutkimuslomaketta muokattiin tätä tutkielmaa varten. Kyselylomakkeessa oli struktoroidut kysymykset. Kyselylomakkeessa oli 3-, 4-, 5- ja 7 -portaisia ja Likert-asteikollisia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä sekä muutama dikotominen kyllä/ei-kysymys. Kaikkiaan kysymyksiä oli 147, joista tässä tutkimuksessa analysoitiin vain osa, jotka liittyivät työhyvinvointiin, työympäristön käytettävyyteen, työprosessien sujuvuuteen, työsuoritukseen ja -tehokkuuteen. Tutkielmassa käytettyä kyselyä ei voida tekijänoikeuksellisista syistä julkaista tutkimuksen liitteenä.

Työympäristö- ja hyvinvointiseurantakyselyn taustamuuttujia olivat syntymävuosi, sukupuoli, koulutustausta, ammatti, esimiesasema ja työkokemus vuosina. Kysely sisälsi seuraavat aiheet: työn sisältö ja tehtävät, sairaalatilojen käyttö, työtilojen toimivuus ja laatu, tyytyväisyys työympäristöön, työtyytyväisyys, työnimu, koettu terveys, palautuminen, stressi, työsuoritus, -tehokkuus sekä Lean-ajattelu (Reijula ym.

2017).

5.3 Tilastolliset menetelmät

Tutkielman aineisto analysoitiin SPSS (Statistical Package for Social Sciences) 24.0 tilasto-ohjelmalla. Vastaajat jaettiin neljään eri ryhmään työtehtävän perusteella:

sairaanhoitaja (n=51), fysioterapeutti (n=24), lääkäri (n=13) ja muu työ (n=15) sekä työkokemuksen perustella seuraavasti; alle 10 vuotta (n=25), 10-20 vuotta (n=29), 20-30 vuotta (n=29), yli 20-30 vuotta (n=20) työskennelleisiin.

Lomakekysymysten sanalliset Likert -asteikolliset vastausvaihtoehdot koodattiin SPSS-matriisiin numeroiksi tilastollisen analyysin selkeyttämiseksi. Esimerkkinä kysymys 12.

”Kuinka tyytyväinen olet työhösi kokonaisuutena?”, jonka vastausvaihtoehdot olivat 1=erittäin tyytymätön, 2=melko tyytymätön, 3=en tyytyväinen, mutta en tyytymätönkään, 4=melko tyytyväinen ja 5= erittäin tyytyväinen. Muuttujien

mitta-asteikkojen arvot ja niiden logiikka kuvataan tulososiossa aina siinä kohdassa, missä muuttujaa koskevat tulokset esitetään. Tähän on päädytty siksi, että kyselylomakkeessa muuttujien arvot ja asteikot ovat hyvin heterogeeniset.

Aineiston analyysissa käytettiin pääkomponenttianalyysia (engl. Principal Component Analysis, PCA), kolmen laajan työympäristötyytyväisyyttä mittaavan monivalintakysymyksen (15, 16 ja 23) sisältämän informaation tiivistämisessä.

Pääkomponenttianalyysin tarkoituksena on ryhmitellä suuri joukko muuttujia muutamaan ryhmään ja näin vähentää ilmiön hajontaa. Pääkomponenttianalyysissä oletetaan, että muuttujien välillä on aitoja korrelaatioita. PCA:ssa korrelaatio- tai kovarianssimatriisi hajotetaan ja siitä muodostetaan lineaarisia yhdistelmiä. Menetelmä pyrkii löytämään kombinaatiot, jotka parhaiten selittävät muuttujien kokonaisvaihtelua.

Pääkomponenttianalyysi tuottaa väittämien kommunaliteettiarvot (engl. Communalites), joiden perusteella analyysin tulos tulkitaan (Metsämuuronen 2001, Valtonen 2015).

Havaintoaineiston kysymyksessä 15 oli alun perin yhteensä 18 työympäristöväittämää.

Aineiston tiivistäminen laajemmiksi työympäristötyytyväisyyttä mittaaviksi muuttujiksi tapahtui hyödyntäen pääkomponenttianalyysia (liite 1.) SPSS-ohjelma tarjosi viiden yli yhden (1) ominaisarvon ylittävän tasavahvan pääkomponentin ratkaisua, jotka yhdessä selittävät pääkomponenttianalyysiin valittujen muuttujien kokonaisvaihtelusta 65,26 %.

Varimax-rotatoinnin jälkeen komponenteille vahvimmin latautuneista väittämistä rakennettiin summamuuttujat. Näiden summamuuttujien luotettavuus tarkistettiin Cronbachin Alfa -kertoimella (>0,7) ja normaalijakautuneisuus vinouslukujen sekä Kolmogrov-Smirnov -testin avulla (p < 0,05). Tämän jälkeen nämä viisi uutta summamuuttujaa (pääkomponenttia) nimettiin seuraavasti; yhteisöllisyys, työrauha, säädettävyys, tietojärjestelmät, päivänvalo (liite 1.).

Havaintoaineiston kysymyksessä 16 oli yhteensä 20 työympäristöväittämää, joista muodostettiin edellä kuvatun mukaisesti neljä pääkomponenttia, joista niin ikään rakennettiin summamuuttujat, jotka nimettiin seuraavasti; työtilojen määrä, miellyttävyys ja esteettisyys ja ergonomia (liite 2.). Kysymyksessä 23 oli yhteensä yhdeksän työprosessien sujuvuutta kuvaavaa väittämää, joista muodostui kaksi pääkomponenttia, jotka myös rakennettiin summamuuttujiksi ja nimettiin työyhteisön sujuvuudeksi ja fyysisen työympäristön toimivuudeksi (liite 3.). Pääkomponentit ja

niille latautuneet muuttujat (väittämät) ja uudet summamuuttujat sekä niiden luotettavuustestit on esitetty taulukossa 1-3 (liitteet 1-3).

Työympäristön ja työtilojen käytettävyyttä kuvaavia mittareita oli useita. Aineistosta tarkasteltiin yhteensä 45 työympäristön ja työtilojen käytettävyyteen liittyvää väittämää (mittaria), joista osa analysoitiin edellä esitetyn pääkomponenttianalyysin avulla.

Työhyvinvointia kuvaavat mittarit tässä tutkimuksessa olivat: työtyytyväisyys, koettu terveys, työn imu, stressi ja palautuminen työn kuormituksesta.

Aineiston käsittely eteni koko aineiston analyysistä ryhmien välisten erojen tarkasteluun. Koko aineistosta tarkasteltiin mediaanit, vaihteluvälit, keskiarvot ja keskihajonnat. Vastausten jakautumista koko aineiston tasolla tarkasteltiin mm.

frekvenssien ja ristiintaulukoinnin avulla. Eri ammattiryhmien ja työkokemusvuosien välisiä eroja tarkasteltiin Kruskall Wallisin testillä, jossa tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona käytettiin p < 0.05. Kruskall Wallisin testiin päädyttiin, koska ryhmien otoskoot olivat pieniä (alle 30) ja testi soveltuu hyvin, kun vertaillaan useamman kuin kahden ryhmän välistä eroa ja sen merkitsevyyttä ilman normaalijakautuneisuus oletusta sekä tarkasteltavat muuttujat ovat järjestysasteikollisia, kuten tässä tutkimuksessa.

Tutkimusasetelma ja –kysymykset havainnollistetaan kuviossa 4.

Kuvio 4. Tutkimusasetelma ja -kysymykset.

Sairaalahenkilöstö (N=350) Työympäristö- ja

työhyvinvointi-kysely

Työhyvinvointikokemukset

(kysymys 1.):

Koettu terveys Työtyyttyväisyys

Työnimu Stressi Palautuminen

Työympäristökokemukset

Työympäristötyytyväisyys (kysymys 2.)

Työympäristön ja -tilojen käytettävyys (kysymys 3.)

Työprosessien sujuvuus ja tehokkuus (kysymys 4.)

6 TULOKSET

Työympäristö- ja työhyvinvointi seurantakyselyyn vastasi 103 henkilöä ja vastausprosentti oli 29 %. Vastaajat olivat sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, lääkäreitä sekä muita ammattilaisia (lähihoitajia, vahtimestareita, toimintaterapeutteja, osastonsihteereitä ja esimiehiä). Vastaajista naisia oli 83 %. Vastaajien keskimääräinen työkokemus terveydenhuoltoalalta oli 20 vuotta. Vastaajien muut taustatiedot on esitetty taulukossa 1.

TAULUKKO 4. Vastaajien (n=103) taustatiedot

Muuttuja % N

Vastaajien määrä

Nainen 83,5 86

Mies 16,5 17

Vastaajien ikäryhmät

27-41 v 24,3 25

42-50 v 24,3 25

51-55 v 26,2 26

56-65 v 25,2 26

Koulutustausta

Lukio 3,9 4

Ammattikoulu tai ammatti-instituutti 14,6 15 AMK tai opisto (alempi korkeakoulututkinto) 63,1 65 Korkeakoulu tai yliopisto (ylempi korkeakoulututkinto) 18,4 19 Ammatti

Sairaanhoitaja 49,5 51

Fysioterapeutti 23,3 24

Lääkäri 12,6 13

Muu ammatti (lähihoitaja, toimistosihteeri, toimintaterapeutti, vahtimestari, esimies)

14,6 15

Vastaajien työkokemus terveydenhuollossa

Alle 10 vuotta 24,3 25

10-20 vuotta 28,2 29

20-30 vuotta 28,2 29

Yli 30 vuotta 19,4 20

Henkilöstö raportoi tekevänsä itsenäisiä yksilötehtäviä sekä työskentelevänsä ryhmissä.

Työtehtävät olivat vaihtelevia ja vastasivat pääasiassa koulutusta. Suurin osa vastaajista eli 49,5 % työskenteli leikkaussalissa. Työtilohin liittyvässä avoimessa kysymyksessä esille nousi erityisesti tarve rauhalliselle työskentelytilalle.

6.1 Henkilöstön työhyvinvointi 6.1.1 Työtyyväisyys

Tutkimusaineiston työhyvinvointia kuvaavat mittarit olivat työtyytyväisyys, koettu terveys, työn imu, stressi ja palautuminen työn kuormituksesta. Henkilöstö (n=103) oli työhönsä melko tyytyväisiä (mediaani=4, vaihteluväli=1-5, keskiarvo=3,46, keskihajonta=1,008), arviointiasteikolla 1-5 (erittäin tyytymätön - erittäin tyytyväinen).

Ammattiryhmistä lääkärit (n=13) olivat työhönsä kaikista tyytyväisimpiä (keskiarvo=3,77, keskihajonta=0,832) ja fysioterapeutit (n=24) vähiten tyytyväisiä (keskiarvo=3,34, keskihajonta=0.970). Eri ammattiryhmien vastausten jakautuminen esitetään kuviossa 5.

Kuvio 5. Henkilöstön (n=103) ja eri ammattiryhmien työtyytyväisyyskokemukset.

Työvuosivertailussa parhaimmaksi työtyytyväisyyden kokivat yli 30 vuotta alalla työskennelleet (n=20) ja heikommaksi 10-20 vuotta työskennelleet (n=29) (kuvio 6).

Ryhmien välisissä vertailuissa erot ammatin tai työkokemuksen perusteella olivat pieniä ja tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut.

Kuvio 6. Henkilöstön työtyytyväisyys työkokemusvuosien mukaan.

6.1.2 Koettu terveys

Henkilöstö raportoi terveydentilansa oman ikäisiin verrattuna melko hyväksi (mediaani=2, vaihteluväli=1-5, keskiarvo=1,95, keskihajonta=0,746), arviointiasteikolla 1-5 (erittäin hyvä - erittäin huono). Ammattiryhmien vertailuissa lääkärit kokivat terveydentilansa parhaimmaksi (mediaani=2, vaihteluväli=1-3, keskiarvo=1,62, keskihajonta=0,650) ja muut ammatit –ryhmässä (mediaani=2, vaihteluväli=1-3, keskiarvo=2,07, keskihajonta=0,704) sekä sairaanhoitajat (mediaani=2, vaihteluväli=1-3, keskiarvo=2,08, keskishajonta=0,771) raportoivat terveydentilansa huonoimmaksi.

Pidemmän työkokemuksen yli 30 vuotta omaavat henkilöt kokivat terveydentilansa huonommaksi (mediaani=2, vaihteluväli=1-4, keskiarvo=2,20, keskihajonta 0,768) ja alle 10 vuotta työssä olleet tunsivat terveydentilansa parhaimpana (mediaani=2, vaihteluväli=1-3, keskiarvo=1,88, keskihajonta=0,781), mutta tilastollisesti merkitsevää eroa ei kuitenkaan havaittu ammattiryhmien tai työvuosien perusteella.

6.1.3 Työn imu

Henkilöstö koki työssään työn imuun liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia, kuten tarmokkuutta, omistaumista ja uppoutumista ainakin kerran viikossa (mediaani=6,

vaihteluväli=1-7, arviointiasteikolla 1-7 (ei lainkaan - päivittäin). Lääkärit olivat muita ammattiryhmiä useammin täysin uppoutuneita työhönsä ja työskennellessään työ vei heitä mukanaan sekä tunsivat tyydytystä työhön syventyessä. Fysioterapeutit olivat muita useammin ylpeitä työstään, energisempiä, tarmokkaita, innostuneita ja inspiroituneita sekä he lähtivät aamulla mielellään töihin. Sairaanhoitajat kokivat edellä mainittuja työn imuun liittyviä asioita muutaman kerran kuukaudessa, mikä oli kaikkia ammattiryhmiä hivenen harvemmin. Eri ammattiryhmien välisissä vertailuissa ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Työn imun 9:n väittämien eri muuttujien tulokset ja vertailuarvot esitetään liitteessä 4 (taulukko 5. ja 6.).

Työn imun kokemuksia tunsivat eniten alle 10 vuotta (n=25) ja yli 20 vuotta (n=15) alalla työskennelleeet työntekijät. Vähiten työnimun kokemuksia edellä mainituilla osa-alueilla tunsivat 10-20 vuotta työssä olleet henkilöt. Näissä työkokemusluokissa ryhmien väliset erot olivat myös tilastollisesti merkitseviä, kun tarkastellaan uppoutumisen liittyvää työn tuomaa tyydytyksen tunnetta työhön syventyessä arvo=0,026) sekä omistaumimiseen liittyvää ylpeyden tunnetta omaa työtä kohtaan (p-arvo=0,030) (liite 5, taulukko 7.).

Henkilöstö koki työtilojen vaikuttavan jonkun verran (mediaani=3, vaihteluväli 1-5, keskiarvo=2,90, keskihajonta=1,133) työn imun tunteisiin ja ajatuksiin (energisyys, tarmokkuus ja innostus jne), arviointiasteikolla 1-5 (ei lainkaan - erittäin paljon).

Ammattiryhmistä fysioterapeutit kokivat hieman enemmän (mediaani=3, keskiarvo=3,25, keskihajonta=1,189) työtilojen vaikuttavan työn imun tuntemuksiin ja ajatuksiin, kun taas muut ammatit ryhmässä (n=15) (lähihoitajat, toimistosihteerit, toimintaterapeutit, vahtimestarit, esimiehet) kokivat vähiten näitä vaikutuksia (mediaani=3, keskiarvo=2,67, keskihajonta=0,900). Työntekijät, jotka olivat työskennelleet alalla 20-30 vuotta, kokivat työn imun tuntemukset kaikista vähäisimpinä. Positiivisimmat vaikutukset työtiloilla työn imun tuntemuksiin oli puolestaan yli 30 vuotta (n=20) työssä olleilla. Ryhmien välisissä vertailuissa erot ammatin tai työkokemuksen perusteella olivat niin pieniä, että tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu.

6.1.4 Stressi

Stressituntemuksia henkilöstöllä oli jonkun verran (mediaani=3, vaihteluväli=1-5, keskiarvio=2,95, keskihajonta=1,013) arviointiasteikolla 1-5 (ei lainkaan - erittäin paljon). Ammattiryhmistä lääkärit (mediaani=3, vaihteluväli=2-5, keskiarvo=3,15, keskihajonta=0,987) ja sairaanhoitajat (mediaani=3, vaihteluväli=1-5, keskiarvo=3,10, keskihajonta=1,044) kokivat stressiä eniten ja vähiten taas fysioterapeutit (mediaani=2,5, vaihteluväli=1-5, keskiarvo=2,58, keskihajonta=1,018) (kuvio 7.).

Eniten stressituntemuksia esiintyi alle 10 vuotta työssä olleilla henkilöillä ja vähiten 10-20 työvuosia olevilla. Ryhmien välisissä vertailuissa erot ammatin tai työkokemuksen perusteella olivat niin pieniä, että tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu.

Kuvio 7. Henkilöstön ja eri ammattiryhmien työstressituntemukset.

6.1.5 Palautuminen

Työn aiheuttamasta kuormituksesta työpäivän ja työvuoron aikana henkilöstö palautui mielestään kohtalaisesti (mediaani=2, vaihteluväli=1-3), arviointiasteikolla 1-3 (hyvin – huonosti). Fysioterapeutit kokivat palautuvansa työn aiheuttamasta kuormituksesta parhaiten (mediaani=1, kesiarvo=1,54, keskihajonta 0,658), kun taas lääkärit (mediaani=2, keskiarvo=2, keskihajonta=0,577) ja sairaanhoitajat (mediaani=2, keskiarvo=1,94, keskihajonta=0.614) kokivat palautuvansa huonoiten (kuvio 8.).

Ammattiryhmien väliset erot työkuormituksen palautumisessa olivat tilastollisesti suuntaa-antavia (p-arvo= 0,055) (taulukko 8).

Kuvio 8. Henkilöstön ja eri ammattiryhmien palautuminen työn aiheuttamasta kuormituksesta.

TAULUKKO 8. Ammattiryhmien väliset erot työn aiheuttaman kuormituksen palautumisesta asteikolla 1-3.

n = vastaajien määrä. Keskiarvo, keskihajonta, Khi2, df=vapausaste ja P-arvo (tilastollinen merkitsevyys 95 % luottamusvälillä) on laskettu koko aineistosta (n=103). Kruskal Wallis testi.

Työntekijät, jotka olivat työskennelleet pitkään (20-30 vuotta ja yli 30 vuotta) alalla, kokivat palautuvansa huonoiten työn aiheuttamasta kuormituksesta, kun taas 10-20 vuotta ja vähemmän työssä olleet kokivat palautuvansa paremmin, mutta tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu työvuosien perusteella.

6.2 Työympäristötyytyväisyys

Henkilöstö (n=103) oli keskimäärin tyytyväisiä työympäristöönsä (mediaani=3, vaihteluväli=1-5, keskiarvo=2,96, keskihajonta=1,128), arviointiasteikolla 1-5 (erittäin

tyytymätön - erittäin tyytyväinen). Kaikista tyytyväisempiä olivat lääkärit (mediaani=4, vaihteluväli=1-4, keskiarvo=3,38, keskihajonta=1,044) ja tyytymättömämpiä fysioterapeutit (mediaani=2, vaihteluväli=1-5, keskiarvo=2,79, keskihajonta=1,318) ja sairaanhoitajat (mediaani=2, vaihteluväli=1-4, keskiarvo=2,84, keskihajonta=0,967). Eri ammattiryhmien tyyväisyydessä oli vaihtelevuutta, mutta tilastollollisesti merkitsevää eroa ei havaittu (kuvio 9.).

Kuvio 9. Henkilöstön ja eri ammattiryhmien työympäristötyytyväisyys.

Työkokemuksen perusteella vanhoihin työtiloihin tyytyväisimpiä olivat 10-20 vuotta alalla työskennelleet, kun taas tyytymättömämpiä olivat 20-30 vuotta työssä olleet henkilöt (kuvio 10.). Työkokemusryhmien välillä erot olivat myös niin pieniä, ettei tilastollisesti merkitsevää eroa havaittu.

Kuvio 10. Henkilöstön työympäristötyytyväisyys työkokemusvuosien mukaan.

6.3 Työtilojen ja työympäristön käytettävyyskokemukset

Työtilojen käytettävyyskokemuksia kysyttäessä henkilöstö (n=103) oli melko samaa mieltä (mediaani=4, vaihteluväli 1-5,) siitä, että työtilat olivat sopivat ja tarkoituksenmukaiset työtehtävien hoitamiseen, ryhmässä työskentelyyn, edistivät henkilöiden välistä vuorovaikustusta ja työyhteisöön kuulumista sekä mahdollistivat tehokkaan työskentelyn. Työtilojen muunneltavuudesta sekä yksintyöskentelyn sopivuudesta henkilöstö oli melko eri mieltä eli tyytymättömämpiä näihin asioihin (mediaani=2, vaiheluväli 1-5) asteikolla 1-5 (täysin samaa mieltä - täysin eri mieltä).

Eri ammattiryhmien välisten erojen tarkastelussa havaittiin, että fysioterapeutit kokivat työtilojensa edistävän eniten työyhteisöön kuulumista, kun taas sairaanhoitajat kokivat tätä vähiten. Muut ammatit -ryhmä (lähihoitaja, toimistosihteeri jne.) olivat muita tyytyväisempiä työtilojen sopivuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen, kun taas sairaanhoitajat olivat tyytymättömämpiä. Muut ammatit -ryhmään kuuluvat kokivat vahvimmin työtilojen sopivan yksintyöskentelyyn. Lääkärien mielestä työtilat sopivat vähinten yksintyöskentelyyn ja tukivat parhaiten ryhmässä työskentelyä. Fysioterapeutit olivat muista ammattiryhmiä tyytymättömämpiä työtiloihin niiden muunneltavuuden, työskentelyn tehokkuuden, vuorovaikutuksen ja ryhmätyöskentelyn kannalta.

Ammattiryhmien väliset erot olivat ainoastaan ryhmätilojen osalta tilastollisesti merkitseviä (p-arvo=0,011, keskiarvo=2,88, keskihajonta=1,041). Fysioterapeutit olivat tyytymättömin ammattiryhmä ryhmätilojen osalta, kun taas puolestaan lääkärit ja sairaanhoitajat olivat tytyyväisimpiä tässä asiassa (taulukko 9.).

Työkokemuksen perusteella tehdyssä ryhmävertailussa havaittiin, että 10-20 vuotta alalla työssä olleet henkilöt olivat muita tyytyväisisempiä työtilojen tarkoituksenmukaisuuteen, yksintyöskentelyn sopivuuteen ja muunneltavuuteen.

Sairaalassa 20-30 vuotta työskennelleet olivat tyytyväisin ryhmä kysyttäessä työtilojen tehokkuutta sekä sopivuutta vuorovaikutukseen ja työyhteisöön kuulumisen edistämiseen. Pisimpään (yli 30 vuotta) työssä olleet olivat kokonaisuudessa kaikista tyytymättömämpiä työtilojen sopivuuteen kaikilla osa-alueilla, lukuun ottamatta ryhmätyöskentelytiloja. Lyhimmän ajan (alle 10 vuotta) työssä olleet olivat vähiten tyytyväisiä ryhmätyöskentelyyn sopiviin tiloihin, kun taas vanhimmat (yli 30 vuotta

työssä) olleet olivat tyytyväisimpiä ryhmätyöskentelyyn sopiviin tiloihin. Eri työkokemusryhmien välillä ei todettu kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä eroja.

TAULUKKO 9. Ammattiryhmien väliset mielipide-erot työtilojen sopivuudesta ryhmätyöskentelyyn, asteikolla 1-5 (täysin samaa mieltä - täysin eri mieltä).

merkitsevyys 95 % luottamusvälillä) on laskettu koko aineistosta (n=103). Kruskal Wallis testi.

Työympäristön käytettävyys

Seuraavat tulokset työympäristön käytettävyyteen liittyen on analysoitu summamuttujien avulla (liitteet 1-2). Henkilöstö oli tyytyväisin (melko samaa mieltä) (mediaani=2, vaihteluväli 1-5) arviointiasteikolla 1-5 (täysin samaa mieltä - täysin eri mieltä) siihen, että työskentely oli yhteisöllistä. Henkilöstö oli hivenen tyytymättömämpiä työympäistössä vallitsevaan työrauhaan (mediaani=3,vaihteluväli=1-5), tietojärjestelmien käytettävyyteen (mediaani=3,vaihteluväli=1-5), työympäristön miellyttävyyten (mediaani=3,vaihteluväli=1-5), työympäristön esteettisyyteen (mediaani=3,vaihteluväli=1-5), työympäristön ergonomiaan (mediaani=3,25,vaihteluväli=1-5), työympäristön säädettävyyteen (mediaani=3,6, vaihteluväli=1-5) työtilojen riittävyyteen (mediaani=3,57,vaihteluväli=1-5) ja päivänvalon määrään (mediaani=4, vaihteluväli= 1-5).

Eri ammattiryhmien välisessä tarkastelussa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero työympäristön ergonomiassa (p-arvo=0,013), esteettisyydessä (p-arvo=0,024), työtilojen riittävyydessä (p-arvo=0,004) ja luonnonvalon määrässä (p-arvo=0,000) (taulukko 10.). Muu ammatti -ryhmään kuuluvat olivat eniten tyytyväisiä tilojen riittävyyteen ja ergonomiaan. Lääkärit puolestaan olivat työympäristön esteettisyyteen

tyytyväisin ammattiryhmä. Sairaanhoitajat olivat muita tyytymättömämpiä työtilojen ja luonnonvalon riittävyyteen sekä työympäristön esteettisyyteen. Fysioterapeutit olivat tyytyväisempiä luonnonvalon määrään ja tyytymättömimpiä työympäristön ergonomia-asioihin.

TAULUKKO 10. Ammattiryhmien väliset erot työympäristöön liittyvistä väittämistä (ergonomia, esteettisyys, tilojen riittävyys ja päivänvalon määrä), asteikolla 1-5 (samaa mieltä - täysin eri mieltä). Liitteissä 1 ja 2 on esitetty näiden summamuuttujien muodostaminen luottamusvälillä) on laskettu koko aineistosta (n=103). Kruskal Wallis testi.

Vastaajat, jotka olivat työskennelleet alle 10 vuotta, olivat tyytymättömimpiä työympäristön työrauhaan, tietojärjestelmien toimivuuteen, luonnon valon määrään ja esteettisyyteen. Yli 30 vuotta työssä olleet työntekijät olivat eniten eri mieltä työympäristön ergonomiasta, säädettävyydestä ja riittävyydestä sekä miellyttävyydestä.

Työyhteisön yhteisöllisyysasioihin olivat eniten tyytymättömiä 10-20 vuotta työssä olleet työntekijät, mutta työvuosien määrällä ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä edellä mainittuihin työympäristöön liittyviin väittämiin.

6.4 Työprosessien sujuvuus ja tehokkuus

Työprosessien sujuvuuttaa tarkasteltiin kahden summamuuttujan kautta, jotka nimettiin työyhteisön sujuvuudeksi sekä fyysisen työympäritön toimivuudeksi. Henkilöstö koki työssään työyhteisön sujuvuutta haittaavia asioita, kuten johtamisen pulmia, organisointi- ja työyhteisöongelmia sekä työn keskeytyksiä silloin tällöin (mediaani=3 vaihteluväli=1-5, keskiarvo=3,143, keskihajonta=0,908) asteikolla 1-5 (erittäin harvoin tai ei koskaan – hyvin usein tai jatkuvasti). Fysioterapeutit kokivat harvemmin haittaa työyhteisön sujuvuudessa ja sairaanhoitajat kokivat tätä useammin. Alle 10 vuotta työskennelleet kokivat harvemmin työyhteisön sujuvuudessa haittaavia tekijöitä ja yli 30 vuotta työskennelleet kokivat haittaa eniten. Ryhmien välisissä vertailuissa erot ammatin tai työkokemuksen perusteella työyhteisön toimivuudessa olivat niin pieniä, ettei tilastollisesti merkitsevää eroa havaittu (taulukko 11.).

Tutkimukseen osallistunut henkilöstö koki haittaavia asioita fyysisen työympäristön toimivuudessa, kuten tilaratkaisuissa, ergonomiassa, tietotekniikka-, sisäilmasto- ja ääniympäristön ongelmissa silloin tällöin (mediaani=3 vaihteluväli=1-4, keskiarvo=3,141 , keskihajonta=0,785) asteikolla 1-5 (erittäin harvoin tai ei koskaan - hyvin usein tai jatkuvasti). Ammattiryhmien välisessä vertailussa lääkärit ja muut ammatit -ryhmään kuuluvat kokivat työympäristön toimivuudessa haittoja harvemmin.

Sairaanhoitajat kokivat työympäristön toimivuudessa haittaavia asioita taas muita ammattiryhmiä useammin. Ammattiryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä (p-arvo=0,034) fyysisen työympäristön toimivuutta kuvaavissa asioissa (taulukko 11.).

Työkokemusvertailussa harvemmin fyysisen työympäristön toimivuudessa haittaavia tekijöitä kokivat 10-20 vuotta työskennelleet ja eniten haittaa kokivat yli 30 vuotta työskennelleet, mutta tilastollisesti merkitsevää eroa työvuosien määrällä ei kuitenkaan havaittu.

TAULUKKO 11. Ammattiryhmien väliset erot työyhteisön sujuvuus (johtaminen, organisointi- ja työyhteisöongelmat sekä työn keskeytykset) ja fyysisen työympäristön toimivuus (tilaratkaisut, ergonomia, tietotekniikka-, sisäilmasto- ja ääniympäristöongelmat) kokemuksista, asteikolla 1-5 (erittäin harvoin tai ei lainkaan - hyvin usein tai jatkuvasti). Liitteessä 3 on esitetty näiden summamuuttujien muodostaminen Pääkomponenttianalyysillä (PCA).

n = vastaajien määrä. Keskiarvo, keskihajonta, Khi2 ja df=vapausaste ja P-arvo (tilastollinen merkitsevyys 95 % luottamusvälillä), on laskettu koko aineistosta (n=103). Kruskal Wallis testi.

6.4.1 Työn tehokkuus ja tyytyväisyys työsuoritukseen

Henkilöstö raportoi työskennelleensä kuluneen työviikon aikana keskimääräisellä tehokkuudella (mediaani=3, vaiteluväli=1-5, keskiarvo=3,11, keskihajonta=0,791), arviointiasteikolla 1-5 (selvästi yli keskimääräisen tehokkuuteni - selvästi alle keskimääräisen tehokkuuteni). Eri ammattiryhmien ja työssäolovuosien välisessä tarkastelussa havaittiin, että fysioterapeutit sekä alle 10 vuotta työssä olleet raportoivat työn tehokkuutensa parhaimmalle tasolle, kun taas muut ammatit -ryhmässä olevat työntekijät sekä 10-20 vuotta työssä olleet raportoivat tehokkuutensa vähäisemmäksi.

Tilastollisesti merkitsevää ero ryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu.

Henkilöstö oli melko tyytymättömiä työsuoritukseensa kuluneen työviikon aikana (mediaani=4, vaihteluväli=1-5, keskiarvo=3,81, keskihajonta=0,780), arviointiasteikolla 1-5 (erittäin tyytyväinen - erittäin tyytymätön). Muut ammatit -ryhmään kuuluvat henkilöt ja yli 30 vuotta työssä olleet henkilöt olivat tyytyväisimmät omaan työsuoritukseensa. Lääkärit ja alle 10 vuotta työssä olleet olivat kaikista ryhmistä tyytymättömimpiä omaan työsuoritukseen, mutta tilastollista eroa eri ryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu.

6.4.2 Muun työn osuus

Valtaosa (yli 50 %) vastaajista ilmoitti käyttävänsä työaikaa erilaisiin muihin töihin tai tehtäviin, kuten työympäristön siivoamiseen, potilaiden ja tarvikkeiden odotteluun tai etsimiseen, virheiden korjaamiseen, saman tiedon kirjaamiseen useita kertoja sekä tarvikkeiden, työkalujen ja materaalien tilaukseen sekä liikkumiseen työpisteestä toiseen (kuvio 11). Eri ammattiryhmien välisessä vertailuissa erot olivat tilastollisesti

In document Henkilöstön koettu työhyvinvointi ja työympäristön käytettävyys sairaalasuunnittelussa (sivua 29-0)