Tässä tutkimuksessa on selvitetty metsätalouden vähennyksiä yksityisen metsätalouden harjoittajan näkökulmasta. Tutkielmassa on lisäksi selvitetty arvonlisäveron osuutta niissä tilanteissa, joissa metsätalouden harjoittajat kuuluvat alkutuotannosta arvonlisäverorekisteriin. Metsätalouden vähennyksiä voi tehdä laajasti ja ne voidaan jakaa karkeasti poistoina vähennettäviin menoihin ja kerralla vähennettäviin vuosimenoihin.
Metsätalouden menoja voidaan vähentää vuosittain, riippumatta siitä onko vähennysten tekovuonna saatu pääomatuloja metsästä. Metsätalouden pääomatulosta on lisäksi mahdollista tehdä menovarauksia ja metsävähennyksiä. Menovarauksilla voidaan siirtää osa metsätalouden pääomatulosta tulevien menojen kattamiseen. Metsävähennyksen avulla voidaan puolestaan vähentää osa metsätilan hankintamenosta metsätalouden pääomatulojen verotuksessa. Uutena metsätalouden vähennyksiin on tullut voimaan vuoden 2017 alusta metsälahjavähennys sekä viran puolesta myönnettävä yrittäjävähennys. Metsätalouden harjoittajan on osattava vaatia vähennyksiä metsäverotuksessa sekä arvonlisäverotuksessa.
Vähennyksillä on merkitystä verotettavan pääomatulon laskemiseen tuloverotuksessa sekä maksettavan tai palautettavan arvonlisäveron määrään arvonlisäverotuksessa. Vähennykset oikein esitettynä metsätalouden harjoittaja maksaa vähemmän pääomatuloveroa tai saa hyödykseen suuremman metsätalouden tappion.
Menovaraukset ja metsävähennykset ovat mahdollisia vähennyksiä metsätalouden pääomatuloista, jos metsätila kuuluu maatilarekisteriin ja on vähintään noin kahden hehtaariin suuruinen. Muilta kun maatilarekisteriin merkityiltä metsätiloilta ei voi tehdä kyseisiä vähennyksiä, joten esimerkiksi tontti- ja kesämökkimaat jäävät vähennysten ulkopuolelle. Menovaraus on vähennys, jonka metsätalouden harjoittaja voi esittää omasta vaatimuksesta. Menovaraus on 15 prosentin suuruinen vähennys metsätalouden pääomatuloista. Varauksen tekovuonna se pienentää verotettavaa metsätalouden pääomatuloa, jolloin metsätalouden harjoittaja maksaa vähemmän pääomatuloveroa tai saa varauksen takia suuremman metsätalouden tappiollisen tuloksen. Metsätalouden harjoittajan on muistettava tulouttaa menovaraus varauksen tekovuotta seuraavien neljän verovuoden aikana, jos metsätila sijaitsee Etelä-Suomen alueella ja kuuden seuraavan verovuoden aikana, jos metsätila sijaitsee entisessä Oulun ja Lapin lääneissä. Välttämättä kaikki metsätalouden harjoittajat eivät ole tästä tietoisia, ja menovarauksen tuloutus unohtuu
ilmoittaa verotuksessa oma-aloitteisesti. Menovarauksen tarkoituksena on kattaa menoja, jotka syntyvät vasta myöhemmin puukaupan jälkeisinä vuosina. Metsätalouden harjoittajan kannattaa harkita menovarauksen tekemistä erityisesti silloin, kun puun myyntitulojen kulut tulevat maksuun vasta puun myynnin jälkeisinä vuosina. Tällaisia menoja voivat olla esimerkiksi istutus- tai lannoituskulut. Menovarauksen avulla saadaan katettua tulevien vuosien metsätalouden menoja ja tehdyn menovarauksen tuloutus on mahdollista useampana vuotena.
Metsävähennys on myös metsätalouden harjoittajan vaatimuksesta esitettävä metsätalouden pääomatuloa pienentävä vähennys. Metsävähennys koskee vain niitä metsätiloja, jotka on saatu vastikkeellisesti 1.1.1993 tai sen jälkeen. Perintönä tai lahjana saaduista metsätiloista ei saa metsävähennystä, ainoastaan tällaisissa tilanteissa käyttämätön metsävähennysoikeus voi siirtyä perinnön tai lahjan saajalle. Metsävähennyspohjan suuruus on 60 prosenttia metsätilan hankintamenosta. Metsävähennyspohjaan lasketaan mukaan vain metsänosuus eli tilalla sijaitsevat rakennukset ja muut kuin metsämaat jäävät laskentapohjan ulkopuolelle.
Metsävähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia metsätalouden pääomatuloista ja vähennyksen tekeminen edellyttää vähintään 2.500 euron pääomatuloja metsästä.
Metsävähennyksen pienin myönnettävä määrä on 1.500 euroa. Metsävähennyksiä voi tehdä siihen asti, kunnes koko metsävähennyspohja on käytetty kokonaan. Monelle metsätalouden harjoittajalle voi tulla yllätyksenä se seikka, että tehdyt metsävähennykset tulee ottaa huomioon, jos metsätilat myydään. Tällöin käytetyt metsävähennykset vähentävät metsätilan hankintahintaa eli toisin sanoen lisäävät luovutusvoiton määrää tehtyjen metsävähennysten määrällä. Metsävähennyksen kääntöpuolena on kuitenkin käytetyn metsävähennyksen tulouttaminen, kun metsätila joskus myydään. Metsävähennyksen tekoa kannattaa harkita tarkkaan, jos metsätilan myynti on lähivuosina ajankohtaista, koska tehty metsävähennys lisää luovutusvoitto veroseuraamuksia. Metsävähennys on yksi tehokas tapa pienentää verotettavan metsätalouden pääomatulon verotusta, mutta verosuunnittelussa kannattaa selvittää pitkällä tähtäimellä metsävähennyksen hyöty omassa verotuksessa.
TVL 29 §:n mukaan verovelvollinen voi vähentää tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet kulut. Lisäksi TVL 56 §:ssä on kerrottu mitä vähennyksiä voi metsätalouden harjoittamisesta syntyä. Menot ja poistot voidaan vähentää, vaikka metsätalouden tuloja ei
olisi ollenkaan kyseisenä vuonna. Kerralla vähennettäviä metsätalouden menoja ovat palkkausmenot, matkakulut ja muut vuosimenot. Nämä vähennykset vähennetään omien muistiinpanojen mukaisesti sinä verovuonna, kun meno on syntynyt. Tyypillisiä metsätalouden menoja ovat esimerkiksi puunkorjuuseen liittyvät palkkausmenot, joita syntyy, kun metsätalouden harjoittaja palkkaa työntekijän metsätilalleen. Vähennyskelpoista ovat myös kaikki palkkaan liittyvät sivukulut.
Metsätalouden harjoittaja voi vähentää oman kodin ja metsätilan väliset matkat verotuksessaan. Matkakulut voidaan vähentää todellisten kustannusten suuruisena esimerkiksi juna- tai bussilippujen hintojen mukaan tai oman auton käytön mukaan.
Useimmiten matkakulut vähennetään oman auton käytön mukaan, jolloin myönnettävä vähennys on 0,25 euroa kilometriltä. Matkakulut perustuvat ajopäiväkirjaan, johon on merkittävä matkan päivämäärä, matkan tarkoitus ja ajetut kilometrit.
Muita vuosimenoja metsätalouden harjoittaja voi vähentää melko laajasti verotuksessaan.
Yleensä kaikki menot, jotka liittyvät metsätalouden harjoittamiseen voidaan vähentää verotuksessa. Muina vuosimenoina vähennettäviä menoja ovat esimerkiksi puunkorjuuseen liittyvät metsäyhtiön tekemät korjuu- ja kuljetuskustannukset, metsäkirjallisuus ja kaikki metsätalouteen liittyvät koneet ja kalusto, joiden taloudellinen käyttöikä on alle kolme vuotta ja hankintahinta alle 200 euroa. Lisäksi muissa vuosimenoissa vähennetään metsätöissä tarvittavien traktoreiden ja mönkijöiden tuntitaksat, jos ne eivät sisälly metsätalouden kalustoon.
Pitkävaikutteiset menot vähennetään poistoina metsätaloudessa. Poistoina vähennettäviä menoja metsätaloudessa ovat metsätaloudessa tarvittavat koneet ja kalustot, metsätalouden rakennukset ja metsän ojat ja tiet. Poistoina vähennetään sellaiset menot, joiden taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta. Poistot lasketaan hyödykkeiden poistamattomasta hankintamenosta menojäännöspoistoin. Poistoprosentit ovat erilaiset eri hyödykkeillä.
Poistot aloitetaan tekemään sinä vuonna, kun hyödyke otetaan käyttöön. Metsätalouden koneet ja kalusto poistetaan 25 prosentin suuruisina poistoina ja mahdollisuus 50 prosentin suuruisiin poistoihin on väliaikaisesti asetettu vuosille 2020–2023. Uusi korotettu poisto-
mahdollisuus voi kannustaa metsätalouiden harjoittajia uusimaan kalustoaan. Tällöin metsätalouden koneen täytyy kuulua yli 50 prosenttisesti metsätalouden kalustoon eli sen pääasiallinen käyttö täytyy olla metsätaloudessa. Käytössä on oltava myös tarvittavat lisävarusteet metsätöiden tekemiseen, pelkkää mönkijää ei voi vähentää metsätalouden verotuksessa, vaan se vaatii tarvittavan lisävarustuksen kuten peräkärryn tai tukkikärryn.
Arvonlisäverovelvollinen metsätalouden harjoittaja ottaa huomioon tuloverotuksessa hyödykkeen arvonlisäverottoman hinnan eli niin sanoton nettohinnan poistojen tekemisvaiheessa. Metsätalouden harjoittaja, joka ei kuulu arvonlisäverorekisteriin, aloittaa poistojen tekemisen arvonlisäverollisesta hinnasta. Metsätalouden harjoittajilla voi olla erinäkemyksiä Verohallinnon kanssa siitä, mitä katsotaan kuuluvaksi metsätalouden kalustoon. Metsätalouden harjoittajalle voi olla vaikea ymmärtää, että satunnaisesti metsätöissä käytettävää konetta ei lueta metsätalouden kalustoon, vaan menot vähennetään käyttötuntien mukaan vuosimenoissa.
Metsätalouden koneiden kuuluminen metsätalouden kalustoon katsotaan tapauskohtaisesti.
Metsätalouden harjoittajan on yleensä esitettävä selvitys metsätalouteen hankitusta koneesta tai laitteesta. Selvityksessä on perusteltava metsätalouden koneen käyttöä metsätaloudessa.
Yleensä paljon hankintatyötä tekevällä metsätalouden harjoittajalla on peruste esittää metsätalouden kone kalustoon ja sitä kautta vähentää menot poistoina. Metsätalouden koneessa on oltava myös riittävä konetehokkuus ja soveltuvuus metsätalouden käyttöön.
Mikäli konetta käytetään myös yksityistaloudessa, on yksityiskäyttöä vastaava osuus tuloutettava. Esimerkiksi pelkästään yksityiskäyttöön tehtyjen polttopuiden teko metsätalouden koneella ei ole vähennyskelpoista verotuksessa miltään osin.
Rakennukset, joita käytetään ensisijaisesti metsätalouteen, katsotaan metsätalouteen kuuluviksi. Metsätalouteen kuuluvia rakennuksia ovat esimerkiksi konesuojat, polttopuiden myyntiin tarkoitetut rakennukset sekä metsätöiden taukosuojat. Metsätalouden rakennuksia eivät ole puolestaan metsänomistajan asunto tai kesämökkirakennukset, vaikka niitä käytettäisiin majoittumiseen metsätilalla. Metsätalouden rakennukset poistetaan 10 prosentin suuruisin menojäännöspoistoin.
Metsätalouden ojien ja teiden kunnossapitomenot poistetaan 15 prosentin suuruisin poistoin.
Sen sijaan ojien ja teiden ylläpitomenot vähennetään vuosittain kerralla muissa vuosimenoissa.
Uutena vähennyksenä vuoden 2017 alusta on tullut voimaan metsälahjavähennys metsätalouden pääomatulosta. Metsälahjavähennyksessä on monia ehtoja, joiden tulee täyttyä saadakseen metsälahjavähennyshyödyn itselleen. Ensinnäkin metsän on täytynyt saada lahjaksi 1.1.2017 tai sen jälkeen, lahjaveroa on täytynyt maksaa metsästä, eikä lahja saa olla perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitettu yhteislahja, lahjaan ei saa soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta ja lahjaksi saadun metsän täytyy olla pinta-alaltaan riittävän iso.
Metsälahjavähennystä on itse vaadittava, sitä ei myönnetä automaattisesti.
Metsälahjavähennys koskee tilanteita, joissa metsätila on saatu lahjaksi 1.1.2017 tai sen jälkeen ja siitä on maksettu lahjavero. Metsälahjavähennyspohja määräytyy maksetun lahjaveron perusteella. Vähennyspohjaan otetaan huomioon vain metsämaa ja joutomaa.
Vähennyspohjaa ei siten muodostu lahjaksi saatujen metsätalouden kaluston tai rakennusten perusteella. Metsälahjavähennyksen saamisen edellytyksenä on se, että lahjaksi saatu metsätila on riittävän iso pinta-alaltaan. Vähimmäispinta-ala saadaan laskettua siten, että 30.000 euroa jaetaan metsän arvostamislain mukaisella hehtaariarvolla. Vähimmäispinta-alat ovat eri suuruisia eri kunnilla. Metsävähennyspohjan monimutkaista laskentakaavaa ei tarvitse soveltaa niissä tapauksissa, kun metsäpinta-ala ylittää vähintään 100 hehtaaria.
Metsälahjavähennyksen tekeminen vaatii riittäviä pääomatuloja metsästä. Verovuonna tehtävän metsälahjavähennyksen enimmäismääräksi on säädetty 50 prosenttia metsätalouden puhtaasta pääomatulosta. Vähennyksen minimimäärä on 1.500 euroa ja maksimimäärä on 195.000 euroa. Jos metsälahjan saanut henkilö menee luovuttamaan vähintään 10 prosenttia metsäkiinteistöjen pinta-alasta ennen 15 vuoden määräaikaa lahjoitushetkestä, tuloutetaan tehdyt metsälahjavähennykset 20 prosentilla korotettuna metsätalouden pääomatuloon tai tappiolliseen pääomatuloon.
Metsälahjavähennys on merkittävä veroetu yksittäiselle metsätalouden harjoittajalle. Jos lahjaksi saatu metsätila on riittävän suuri, voi lahjansaaja saada hyvitystä maksamansa lahjaveron perusteella. Metsälahjavähennyksen tarkoituksena on pienentää lahjaksi saaneen metsätalouden harjoittajan puun myyntitulon verotusta. Metsälahjavähennyksellä pyritään myös siihen, että metsänomistajien ikärakenne nuorenesi ja metsätilojen koko ei pirstoutuisi liian pieniksi metsätiloiksi. Pinta-alaltaan isommilla metsätiloilla metsätaloudenharjoittaminen on tehokkaampaa ja tuottavampaa. Metsälahjavähennyksen laskentaperuste on monimutkainen, mutta riittävällä paneutumisella asiaan, voi yksittäinen metsänomistaja säästää valtaosan lahjaveron kustannuksista.
Yrittäjävähennys myönnetään viranpuolesta. Yrittäjävähennys on viiden prosentin suuruinen vähennys metsätalouden puhtaasta pääomatulosta. Yrittäjävähennystä ei myönnetä kuitenkaan metsätalouden tappiollisesta metsätalouden pääomatulosta.
Metsätalouden harjoittajan täytyy ilmoittautua alkutuotannosta arvonlisäverorekisteriin, jos puunmyynnit ylittävät 10.000 euroa jonakin kalenterivuonna. Vapaaehtoisesti voi myös hakeutua arvonlisäverorekisteriin, vaikka puun myynnit eivät ylittäisikään 10.000 euron rajaa. Perusteltua on hakeutua silloin arvonlisäverorekisteriin, jos metsätalouden harjoittajalle syntyy paljon kuluja metsäverotuksessa. Puunmyynnissä on tyypillistä, että puukauppatuloja ei välttämättä synny joka vuosi, mutta menoja voi olla siitäkin huolimatta vuosittain.
Alkutuottajan arvonlisäverorekisteriin kuuluva metsätalouden harjoittaja saa vähentää metsätalouden menoihin liittyvät arvonlisäveron määrät veroilmoituksella oma-aloitteisista veroista. Vähennettävät arvonlisäverot lasketaan yhteen ja vähennetään veroilmoituksen kohdassa ”verokauden vähennettävä vero”. Arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoista ovat kaikki metsätalouden harjoittamiseen liittyvien menojen arvonlisäveron osuus.
Alkutuotannosta arvonlisäverovelvollinen vähentää vastaavasti menojen nettokulut metsätalouden veroilmoituksella. Arvonlisäverotuksessa ei ole samanlaista vaatimusta kuin tuloverotuksessa, että vähennyksen saa, jos hyödykkeen pääasiallinen käyttö eli yli 50
prosenttia on metsätaloudessa. Arvonlisäverotuksessa saa vähentää juuri sen osuuden, joka katsotaan metsätalouden käyttöön, eli mitään minimirajaa ei sovelleta.