Muita kuin äidinkieleltään suomen-, ruotsin ja saamenkielisiä oli Suomessa vuonna 2015 runsas kuusi prosenttia väestöstä eli vähän alle 330 000 henkeä. Vuonna 2015 yleisimmin puhutut kielet suomen-, ruotsin- ja saamenkielten lisäksi olivat venäjä, viro ja somali. Kaiken kaikkiaan eri kieliä oli rekisteröity Suomessa vakituisesti asuvilla noin 150. Vieraskielisten väestön osuus Suomen koko väestöstä on vielä melko pieni muihin Euroopan maihin verrat-tuna. Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa vieraskielisten osuus väestöstä oli muuta maata selvästi suurempi, yli 14 prosenttia koko väestöstä.
Vieraskielisen väestön määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi vasta 1990-luvun alusta, ja koulun merkitys toimivan monimuotoisen yhteiskunnan rakentajana on 2010-luvulla koros-tunut. Tänä päivänä perusoikeus omaan kieleen ja kulttuuriin nähdään yhtenä yhdenvertaisen oppimisympäristön peruspilarina. Vieraskielisten oppijoiden määrän lisääntyminen on vaa-tinut koulussa uudenlaista heidän tarpeidensa huomioonottamista ja ymmärrystä erilaisten identiteettien tukemisesta. Opetussuunnitelmien perusteissa kielen merkitys oppimisessa korostuu. Monikielisessä koulussa kieliä käytetään rinnakkain luontevasti kaikkea kielen osaamista arvostaen. Kielitietoisuus näkökulmana ohjaa kielen näkemiseen yhteiskunnalli-sena ilmiönä ja kieltä käsitellään jokaisen oppiaineen omassa kontekstissa.
Tilastoinnissa ei ole käytössä yksiselitteistä maahanmuuttaja-indikaattoria
Viranomaiset keräävät tietoja vieraskielisyydestä eri tarkoituksiin. Vieraskielisyys liittyy useimmiten maahanmuuttoon, mutta tilastoinnissa ei ole käytössä yksiselitteistä maahan-muuttaja-indikaattoria. Niinpä käsitteiden käytössä tuleekin olla erityisen tarkkana. Tilasto-keskus käyttää pääosin kansalaisuutta, äidinkieltä ja syntymämaata maahanmuuttajataus-taisten henkilöiden tilastoinnissa.
Tässä raportissa tarkastelu on tehty äidinkielen perusteella. Muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvat on luokiteltu vieraskielisiksi. Äidinkieltä käytetään tässä raportissa, koska koulutukseen liittyen eniten ja monipuolisimmin tietoa on saatavilla äidin-kielen mukaan. Äidinkielitieto perustuu Suomessa asuvien henkilöiden Väestörekisterikes-kukseen ilmoittamaan äidinkieleen.
Rekisteröity äidinkieli ei poimi tarkasteluun mukaan kaikkia maahanmuuttajataustaisia oppi-joita. Näin ollen esimerkiksi toisen polven maahanmuuttajat eivät välttämättä näy tilastoissa.
Toisen polven maahanmuuttajaksi luokitellaan henkilö, jolla ainakin toinen vanhemmista on ulkomaalainen, kotimaansa ulkopuolelle pysyvästi asumaan asettunut henkilö. Kilven (2010) tutkimuksessa noin 40 prosentilla opiskelijoista, joilla on vähintään yksi maahanmuuttaja-vanhempi, on rekisteröitynä äidinkielenä suomi tai ruotsi. Suuri osa kyseisestä ryhmästä saattaakin jäädä tarkastelun ulkopuolelle. Jos luokittelu tehtäisiin esimerkiksi vain syntymä-maan perusteella, toisen polven maahanmuuttajat puuttuisivat poiminnasta silloinkin.
Eri koulutusasteilta saatavilla olevan tiedon tarkkuus vaihtelee. Perusopetuksen oppilaiden äidinkielestä tiedetään vain, että se on muu kuin suomi, ruotsi tai saame, koska Tilasto-keskus ei kerää oppilaista henkilötunnuspohjaista tietoa. Tosin lähitulevaisuudessa tullaan saamaan henkilöpohjaista tietoa myös perusopetuksen oppilaista uudesta KOSKI-palvelusta (Kansallisten opiskeluoikeuksien ja suoritusten keskitetty integraatiopalvelu). Toisen asteen opiskelijoista Tilastokeskuksella on käytössä opiskelijan henkilötunnus, jonka avulla henki-lön Väestörekisteriin ilmoittama äidinkieli voidaan yhdistää opiskelijatietoihin.
Monikielisyyden näkökulmasta on huomioitava, että väestötietojärjestelmän ISO639-1-stan-dardi ei pidä sisällään kaikkia maailman kieliä. Suomalainen järjestelmä ei myöskään salli kuin yhden kielen ilmoittamisen äidinkieleksi, mikä jättää piiloon sen, kuinka monta muuta kieltä henkilö osaa ja mikä hänen kielitaitonsa kussakin kielessä on. Kaikki henkilöt eivät myöskään aina ilmoita väestörekisteriin vahvinta tai eniten käyttämäänsä kieltä, vaan jonkin muun kielen. Niinpä käytössä olevien tilastojen avulla ei voida kattavasti kartoittaa yksilöi-den tai oppimisympäristöjen monikielisyyttä. Kansallisesti on huomionarvoinen puute, että romanikieltä eikä viittomakieltä eritellä opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen raporteilla.
Tästä syystä emme pysty erittelemään näitä oppijoita omiksi kieliryhmikseen.
Myös vieraskielisten oppijoiden opintopolkujen seuraamisessa tilastojen avulla on joitakin haasteita. Opiskelemaan hakeutumisesta ja perusopetuksen jälkeisestä sijoittumisesta tut-kintoon johtavaan koulutukseen on tilastoja, mutta pientä tilastollista epätarkkuutta aiheut-taa se, että Tilastokeskuksen yhdistetyissä aineistoissa ovat mukana vain ne henkilöt, joilla on suomalainen henkilötunnus. Henkilötunnus annetaan Suomen kansalaisille sekä Suo-messa pysyvästi tai pitkäaikaisesti (vähintään vuoden) oleskeleville ulkomaalaisille, mutta sitä ei ole pakko hankkia, jos opiskelija ei ole oikeutettu sosiaalietuuksiin.
Suomessa asuvat vieraskieliset ovat taustaltaan hyvin erilaisia. Osa tilastoissa vieraskieli-siksi luokitelluista henkilöistä on syntynyt Suomessa. Jotkut vieraskieliset ovat saattaneet muuttaa työn perässä ja voivat olla hyvinkin pitkälle kouluttautuneita. Vuonna 2015 Suo-meen saapui poikkeuksellisen paljon, lähes 32 500 turvapaikanhakijaa. Saapuneet olivat hyvin eri-ikäisiä ja joukossa oli paljon myös alaikäisiä. Esimerkiksi 0–13 -vuotiaita oli 4 250 ja 14–17-vuotiaita noin 3 400. Kaiken kaikkiaan lähes neljäsosa kaikista turvapaikanhakijoista oli alaikäisiä. Turvapaikanhakijat eivät näy vielä koulutustilastoissa, sillä väestötilastoon päätyvät vain turvapaikan saaneet. Hekin näkyvät tilastotiedoissa yleensä vasta, kun he ovat saaneet Suomesta vakituisen kotikunnan.
Koulutus merkittävää kotoutumisen ja tasa-arvoisten
mahdollisuuksien kannalta
Vuonna 2015 kaikissa Suomen kunnissa oli vieraskielisiä asukkaita. Tämä tulisikin huomioida kuntien päätöksenteossa sekä erityisesti koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa. On tär-keää taata, että vieraskielisillä ja vähemmistökieliä äidinkielenään puhuvilla on samat mah-dollisuudet koulutukseen pääsyssä ja etenemisessä kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvilla. Lisäksi oppivelvollisuusiän ylittäneille Suomeen tulleille henkilöille tulisi tarjota mahdollisuuksia täydentää puutteellista koulutusta.
Suurin osa vieraskielisistä on maahanmuuttajataustaisia. Nämä lapset, nuoret ja aikuiset osallistuvat samaan opetukseen kuin saman ikäiset suomen-, ruotsin- ja saamenkielisen väestön lapset heti, kun heillä on siihen riittävät kielelliset ja muut valmiudet. Valmiuksien takaamiseksi tarjotaan valmistavaa opetusta. Valmistavassa opetuksessa kielen oppiminen taataan tarpeen ja resurssien mukaan tarjoamalla suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta, oppilaan oman äidinkielen opetusta ja muuta tukea opiskeluun. Vuonna 2015 perusopetuksen valmistavaan opetukseen osallistui 3 481 oppilasta ja vuonna 2016 yli puolitoistakertainen määrä, 5 643 oppilasta.
Valmistavista menettelyistä huolimatta vieraskielisten oppilaiden opintopolkujen on todettu poikkeavan suomen- ja ruotsinkielisten oppilaiden opintopoluista. Perusopetuksen päättä-vien vieraskielisten osuus ikäluokasta on pienempi kuin vastaava suomen-, ruotsin- ja saa-menkielisen osuus. Vieraskieliset myös aloittavat toisen asteen koulutuksen keskimäärin vanhempana kuin suomen-, ruotsin- ja saamenkieliset.
Oppijan äidinkielellä on merkitystä oppimistulosten ja
koulutuspolkujen kannalta
Perusopetuksessa on pidetty huolestuttavana sitä, että OECD:n PISA-tutkimuksessa vuonna 2012 ero maahanmuuttajataustaisten ja suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien oppijoi-den osaamiserossa oli yksi vertailumaioppijoi-den suurimpia ja osaaminen yksi heikoimpia. Erityi-sesti ensimmäisen polven maahanmuuttajilla eroja selittävät mm. sosioekonominen tausta, kotona puhuttu kieli, luokka-aste, maahantuloikä ja erilaiset oppimisympäristöön liittyvät tekijät.
Oppimistuloksien parantamiseksi on ehdotettu muun muassa suomen ja ruotsin kielen taidon kehittymisen tukemista jo varhaiskasvatuksessa. Kansainvälisissä tutkimuksissa maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumisella varhaiskasvatukseen on ollut vaikutusta myöhemmän iän oppimistuloksiin, kuten lukutaitoon.
Vieraskielisillä ja maahanmuuttajataustaisilla on todettu olevan haasteita toisen asteen koulutukseen pääsyssä ja opinnoissa etenemisessä. Vaikeuksia on erityisesti puutteellisen koulutustaustan omaavilla ja suomalaisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelta tulleilla. Lukio-koulutukseen ja ammatilliseen Lukio-koulutukseen pääsyä ja etenemistä vaikeuttaa myös kova kil-pailu koulutuspaikoista, joista maahanmuuttajaväestö kilpailee hyvin menestyvien suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvien kanssa. Esimerkiksi vuoden 2016 yhteishaussa ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen hakeneista vieraskielisistä 70 prosenttia tuli valituksi, kun kan-taväestössä sama luku oli 25 prosenttiyksikköä korkeampi, 95 prosenttia.
Myös vanhimpien oppijoiden suomen ja ruotsin opiskelua tulisi tukea. Yhtenä koulutuspolkuja nopeuttavana vaihtoehtona on esitetty kielikoulutuksen integroimista ammatillisiin opintoi-hin. Myös vieraskielisten aiempien tutkintojen ja osaamisen tunnustaminen on tärkeää, jotta he pääsisivät nopeammin mahdolliseen täydennyskoulutukseen tai työelämään.