• Ei tuloksia

3. Perukirjoitetun maaseutuväestön varallisuuden määrän ja raken-

3.3. Varallisuuden kokonaismuutokset elinkeinoelämän murros-

4.1.2. Varallisuuserot ja varallisuuden rakenne

Pienen ryhmän varailisuuden rakenne ja määrä vaihtelee tuntuvasti satunnaisesti sen mukaan, miten varakkaita pesiä aineistoon on tullut. Tiettyä yhdenmukaisuutta ja omin­

takeisuutta säätyläisten ryhmässä voi selvästi havaita; ryhmänsisäiset piirteet erottavat sen muista. Alueelliset erot vaihtelevat sen mukaan, kuinka rikkaita kultakin paikkakun­

nalta kulloinkin aineistoon on tullut, eikä alueellisten tekijäin vaikutuksesta.

Säätyläisryhmän brutto- (B) ja nettovarallisuus (N) keskiarvot tuomiokunnittain eri tutkimusajankohtina v. 1850-1911. (PK = peru kirjojen määrä)

1850/51 1870/71 1890/91 1910/11

B PK N B PK N B PK N B PK N

Viita- 3 6

saari 570 mk 430 mk 2 680 mk-860 mk 33 593 32 520 mk 23 293 23 050 mk

Saari- 2 2 5

järv\ 7 015 mk 7 015 mk 800 mk 700 mk 35 500 34 800 mk 11 184 6 118 mk

Jyväs- 2 5

kylä 11 345 9 995 mk 11 614 8 432 mk

Jämsä 1 2

51 140 mk 49 000 mk 28 400 28 400 mk 99 990 98 280 mk3

1800-luvun puolivälissä erot olivat suurimmat. Saarijärven tuomiokunnan keskiarvo (n. 7 000 mk) kuvastaa parhaiten säätyläis- ja virkamiesperheiden keskivarallisuutta.

Jämsän tuomiokunnan tuomari on ehdottomasti ollut ryhmänsä varakkaimpia. Vuosien 1870/71 aineiston virkamiehet ovat olleet poikkeuksellisen köyhiä.

1890- ja 1900-lukujen aineisto kuvastaa jo luotettavasti ja monipuolisesti ryhmän va­

rallisuutta. Alueelliset erot olivat satunnaisia, ja kokonaisvarallisuus oli runsaat 20 000 mk. Viitasaaren, Saarijärven ja Jyväskylän tuomiokuntien alueilla ryhmään kuuluvien varallisuus on vaihdellut 10 000 ja 20 000 markan välillä. Vuosien 1910/1 l aineistossa

1. JMA, Viitasaaren käräjäkunnan ark. Perukirja 2/1910.

2. JMA, Kivijärven käräjäkunnan ark. Perukirja 3/1910; Saarijärven käräjäkunnan ark. Perukirja 5/

1910;9/1911.

3. Varakkain oli vuonna 1910 kuollut nimismies, jonka nettovarallisuus oli 139 403 mk. Viitasaa­

ren käräjäkunnan perukirja 3/1910.

Säätyläis- ja virkamiesryhmän nettovarallisuuden jakauma varallisuusluokkiin vuo­

sina 1910/11 eri tuomiokunnissa. (PK = perukirjojen lukumäärä) Nettovaral I isuus Viitasaari

mk PK % Kuten keskiarvotkin osoittavat, ovat säätyläis/virkamiesryhmään kuuluvat Viitasaa­

ren, Saarijärven ja Jyväskylän tuomiokuntien alueilla eläneet kutakuinkin samanlaisissa oloissa; erot ovat vähäisiä. Varakkaimmat säätyläiset ovat olleet koko tutkimuskauden ajan Jämsän tuomiokunnan alueella, missä tutkimuskauden aineistossa ei ole yhtään alle 15 000 markan arvoista pesää.

Aineistossa on esimerkiksi rovasteja, varapastori, nimismies, tuomarin leski, apteek­

kareita, asianajajia ja asemapäällikön rouva.

Varallisuuden rakenne vaihteli. Tutkimuskauden alkupuolen aineistossa varakkåim­

milla on ollut kaikkea omaisuutta, mutta 1870-luvun aineiston vähävaraisilla virkamie­

hillä kiinteää omaisuutta ei ollut lainkaan. Useilla tähän ryhmään kuuluvilla oli kaikkia omaisuuden lajeja.

Säätyläis- ja virkamiesväestön nettovarallisuuden koostumus eri tutkimusajankohti­

na.1

Kiinteä Jalo- Kätei- Hevos- Karja Irtain

Saatavat-met. nen om. velat

Kiinteä omaisuus oli säätyläisväestön varallisuudesta yleensä alle puolen eli sen osuus oli suurimmillaankin 1800-luvun puolivälissä 44 %. Tavallisesti kiinteän osuus oli run­

saat 30 % säätyläisväestön omaisuudesta. Tyypillinen piirre on koko ajan karjan ja

he-1. Eri varallisuuslajien summat ja niiden suhteelliset osuudet ovat liitteessä 8 ja 16.

vosomaisuuden pieni määrä. Jalometalliesineitä ja käteistä ei ole kokonaisomaisuudessa kovin runsaasti, yleensä vain prosentin verran.

1 rtainta on koko tutkimusjakson ajan runsaanlaisesti ja varsinkin saatavien runsaus erottaa tähän ryhmään kuuluvat selvästi muista maaseudun asukkaista. Säätyläisten saa­

tavat olivat niin suuria, että osa heistä on selvästi toiminut ympäristönsä rahoittajina var­

sinkin ennen pankkilaitoksen syntyä. Saatavat muodostavat miltei puolet säätyläisväes­

tön varallisuudesta. Varallisuuden rakenteessa oli huomattavia ryhmän sisäisiä eroja.

Yleensä papistolla ei ol_lut maaomaisuutta ollenkaan, jolloin irtain oli säästöjen ohella merkittävä omaisuuden osa. "(luutamilla taasen oli poikkeuksellisen suuriakin maaomai­

suuksia.

Selkeän kuvan säätyläis- ja virkamiesryhmän varallisuuden luonteesta saa vuosien 1890/91 ja 1910/11 aineistosta.

Säätyläis-/virkamiesryhmän varallisuuden rakenne, eri varallisuuslajien esiintyminen ja keskiarvot v. 1890/91 ja 1910/11. PK = perukirjojen määrä.

1890/91 1910/11

PK lm % PK lm %

Kiinteä 8 4 50 18 8 47

10 300 mk 23 210 mk

Jalomet. 8 8 100 18 16 89

160 mk 350 mk

Käteinen 8 6 75 18 14 78

310 mk 340 mk

Hevoset 8 3 38 18 8 44

300 mk 460 mk

Karja 8 5 63 18 11 61

390 m� 710 mk

Irtain 8 8 100 18 18 100

1 840 mk 2 570 mk

K i i n t e ä ä omaisuutta oli suunnilleen joka toisessa pesässä. Sitä esiintyy huomat-tavasti useammin kuin koko aineistossa keskimäärin. Vuosien 1890/91 aineistossa on keskiarvo runsaat 6 000 mk ja 1910/11 aineistossa lähes 10 000 mk. Alueellisia eroja ei ole. ·Kiinteää oli tavallisimmin vallesmanneilla, tuomareilla ja apteekkareilla sekä vähiten seurakuntien työntekijöillä ja opettajilla.

J a I o m e t a 1 1 i e s i n e i s t ö ä oli miltei kaikissa säätyläisväen pesissä. Muutamis­

sa talouksissa arvoesineitä oli runsaastikin. Saarijärveläisellä tuomarin leskellä oli lähes 1 000 markan arvoesineistö;1 viitasaarelaisella nimismiehellä oli jalometalliesineiksi kat-1. JMA, Saarijärven käräjäkunnan ark. Perukirja 41 /191kat-1.

sottavaa omaisuutta yli 700 markan arvosta 1 ja kivijärveläisellä rovastilla vajaat 200 mk.2 Säätyläisväestö alkoi entistä enemmän arvostaa jalometalliesineitä 1890-luvun jälkeen, sillä varakkaissakin pesissä oli tutkimuskauden alkupuolella vain runsaan sadan markan arvosta arvoesineitä.

K ä t e i s t ä r a h a a oli todennäköisesti jokaisessa taloudessa, mutta sitä ilmoitet­

tiin 75 %:iin pesistä. Käteisvarojen määrä ei juuri muuttunut 1890-luvun jälkeen. Käteis­

tä tällä ryhmällä oli keskimääräistä useammin, sillä koko aineistossa sitä oli vain 38 %:lla.

Arvoltaan käteisvarallisuus oli säätyläispesissä kaksinkertainen koko aineistoon verrattu­

na. Yleensä käteistä oli ilmoitettu 100-500 markan verran, aniharvoissa tapauksissa enemmän. Saarijärveläisellä papin tyttärellä oli tosin käteistä yli 2 700 markan arvosta.3

H e v o s i a virkamiehistöllä oli vähemmän kuin muilla. Koko aineistossa oli hevosia yli puolella perukirjoitetusta väestä, mutta tällä ryhmällä vain 38-42 %:lla. Arvoltaan hevosvarallisuus on tuntuvasti keskiarvon yläpuolella. Muutamilla säätyläisillä oli poik­

keuksellisen arvokkaita hevosia ja suuria hevosmääriä, kuten esim. mainitulla vallesman­

nilla, jolla oli yli 1 700 markan arvosta hevosia. Aikaisemmin mainitulla tuomarinles­

kelläkin oli muutama hevonen. Pappisväellä oli hevosia vähiten; usein niitä ei ollut lain­

kaan.

K a r j a a oli muulla väellä yleisemmin kuin virkamiehillä. Koko aineistossa on 1890-1910 -luvuilla karjaa 66-61 %:lla perukirjoitetusta väestä; säätyläisväestä noin 60 % omisti sitä. Säätyläisten karjavarallisuuden keskiarvo vaihtelee noin 400 markasta 700 markkaan, kun se koko aineistossa on 220 ja 375 markan välillä. Ryhmän sisäiset erot olivat suuria. Iäkkäimmillä tämän ryhmän edustajilla ei ollut karjaa ollenkaan.4

1 r t a i n t a o m a i s u u t t a oli luonnollisesti kaikilla. Säätyläisväellä sitä oli run­

saati 1850-1890 -luvuilla eli perukirjoitetun väen keskiarvo yli kolminkertaisesti. 1900-luvun alussa tähän ryhmään kuuluvilla oli lähes nelinkertaisesti irtainta omaisuutta koko perukirjoitettuun väkeen verrattuna. Säätyläisväestä 26 %:lla oli irtainta 210-500 mar­

kan arvosta, 21 %:lla 510 ja 1 000 markan arvosta ja 26 %:lla oli yli tuhannen markan ir­

tain omaisuus.

Viitasaarelaisella nimismiehellä oli irtainta yli 13 000 markan edestä ja kivijärveläisel­

lä rovastinnalla sitä oli tuhannen markan arvosta;5 välskärin pesässä oli yli 2 000 markan irtain omaisuus ja papin tyttäreksi merkityllä 65-vuotiaalla yksineläjällä oli muutaman sadan markan arvoinen irtain. Keuruulaisen asemapäällikön pesässä oli irtainta peräti 4 800 markan arvosta.6

1. JMA, Viitasaaren tuomiokunnan ark. Perukirja 3/1911.

2. JMA, Kivijärven käräjäkunnan ark. Perukirja 3/1911.

3. JMA, Saarijärven käräjäkunnan ark. Peru kirja 245/1890.

4. JMA, Saarijärven käräjäkunnan ark. Perukirja 41 /1911.

5. JMA, Kivijärven käräjäkunnan ark. Perukirja 133/1890.

6. JMA, Keuruun käräjäkunnan ark. Perukirja 15/1910.