Tutkimusalue Sisä-Suomi käsit,i:ia Päijänteen vesistön ympäristökunnat eli kutakuin
kin nykyisen Keski-Suomen läänin lukuunottamatta pieniä Kuopion ja Mikkelin läänis
tä liitettyjä alueita, jotka tiettyjen hallinnollisten kokonaisuuksien säilyttämisen vält
tämättömyydestä on jouduttu jättämään pois.2
1. Jokipii, Mauno, Katsaus Keski-Suomen historiaan. Kotiseutuni Keski-Suomi. Kuopio 1974 s.
20-23.
2. Nykyisen läänin alueen ulkopuolelle jäävät Joutsa, Leivonmäki ja Luhanka sekä Konnevesi ja Hankasalmi.
Kuva 1. Tutkimusalue
Alue oli metsäseutua, josta puuta alettiin viedä luvun jälkipuoliskolla.1 1800-luvun puoliväliin saakka se oli taloudellista takamaata, joka oli tuntuvasti Etelä- ja Län
si-Suomen rintamaita köyhempää.
1. Soininen , Arvo, M., Vanha maataloutemme. Helsinki 1974 s. 290-291. Alue kokonaisuudessaan käsittää seuraavat 1900-luvun alussa olleet kunnat: 1 Viitasaaren tuomiokunta: 1. Viitasaari, 2.
Pihtipudas, 3. Konginkangas, 4. Laukaa, 5. Sumiainen, 6. Äänekoski. 11 Saarijärven tuomiokunta:
7. Saarijärvi, 8. Uurainen, 9. Karstula, 10. Kivijärvi. 111 Jyväskylän tuomio kunta: 11. Jyväskylän mlk, 12. Petäjävesi, 13. Toivakka, 14. Keuruu, 15. Multia, 16. Pihlajavesi. IV Jämsän tuomiokun
ta: 17. Jämsä, 18. Korpilahti. Numerot ovat samat kuin seuraavassa käytettävät kunkin tuomio
kunnan ja kunnan koodinumerot.
Ruotsin vallan päättyessä oli tutkimusalue Etelä-Savon kanssa maan köyhintä aluetta, jossa oli vain aniharva yli 1000 riksin varallisuuteen yltänyt talo.1 Alueen rikkainta seu
tua oli Laukaan pitäjä ja pohjoisimmat osat sen köyhintä osaa. Ainoat varakkaat seudul
la olivat rikkaimmat talolliset ja muutamat säätyläiset vuoden 1800 varallisuusluettelon mukaan. 1800-luvun alkupuolella alue oli harvaan asuttua. Peltoa oli henkeä kohti ku
takuinkin maan keskiarvon verran.2
Yhtenä olojen kehittymättömyyden osoittimena voi käyttää savutupien määrää, jo
ka alueella oli huomattavasti_ suurempi kuin lännempänä ja etelämpänä olevilla seuduil
la. 1820-luvulla Viitasaaren pitäjässä oli 870 savutupaa ja Laukaan alueella 938. Vielä 1880-luvulla edellisessä pitäjässä oli yli 400 savutupaa, jälkimmäisessä vain 71.3 Hä�ee
seen rajoittuvalla alueella Jämsän ja Korpilahden tienoilla savutuvat olivat jo miltei ko
konaan hävinneet.4 Tällaisella alueella muutokset tulivat koskemattomaan maaperään, ja niiden vaikutukset on helposti nähtävissä. Tutkimusalueella voidaan miltei korostu
neesti havaita kaikki ne tekijät, jotka olivat tyypillisiä koko maan teollistumisvaiheessa.
Tutkimusalueen väkiluku lisääntyi täsmälleen yhtä nopeasti kuin koko maassa eli tutkimuskauden aikana 2.04-kertaiseksi.
Väkiluvun muutokset tutkimusalueella 1850-19105 1850
Luvut ovat kirkonkirjaväkilukuja. Henkikirjoittajan väkilukutiedot eivät juuri poikkea kirkonkirjaväkiluvusta. Nopeinta väestön kasvu oli 1870-luvun alussa, jolloin ensimmäi
senä viisivuotiskautena Keski-Suomen väestön luonnollinen lisäys oli maan suurimpia, jo sinänsä korkean keskiarvon ylittävää.6
Pääelinkeinona alueen väestöllä oli maatalous. Mikäli kylvömäärällä mitataan maa
talouselinkeinon kehitystä, maatalous edistyi alueella tutkimuskauden aikana hieman nopeammin kuin väestö kasvoi. Kylvömäärä lisääntyi erityisesti 1870-luvun jälkeen. On 1. Jutikkala, Eino, Varallisuussuhteet Suomessa Ruotsin ajan päättyessä. HAik. 1949 s. 182.
2. Cajan, Aune, Keski-Suomen varallisuusolot vuoden 1800 varallisuusluettelon mukaan. Keski-Suo
mi VI 1. Jyväskylä 1965 s. 27, 57 ja 111.
3. Valonen, Niilo, Zur Geschichte der finnischen Wohnstuben. Suom.-Ugr. Seuran toim. 133. Hel
sinki 1963 s. 154 ja 165.
4. VA, Kuvernöörien kertomukset Vaasan lääni 1876.
5. JMA, Jyväskylän rovastikunnan ark. Väestötaulut v. 1850, 1870. Jämsän srk:n Väestötaulut v. 1850 ja 1870. Keuruun srk:n Väestötaulut v. 1850 ja 1870.
- Laukaan ja Jämsän henkikirjoittajien ark. Henkikirjat v. 1870 ja 1890; SVT, Väestö 1892, 1912.
6. Strömmer 1969 s. 32-36.
luonnollista, ettei kylvömäärä (ruis, ohra, kaura) kuvaa tarkasti maanviljelyksen tuottoa, sillä sato vaihteli runsaastikin, mutta joka tapuksessa se osoittaa kehityssuunnan.
Rukiin, ohran ja kauran yhteenlaskettu kylvömäärä ( hl) 1 1870
Maanviljelys kykeni jossain määrin kartuttamaan väestön tuloja, mutta ei oleellisesti.
Kylvömäärä kuvastaa yleistä suuntaa: väen lisääntyessä isonnettiin peltoalaa ja lisättiin kylvömäärää. Elintason kohentumista maanviljelys ei kuitenkaan voinut aikaansaada kasvaneen väestön keskuudessa.
Karjan tuotto oli merkitykseltään vähäistä. Lehmien määrä alkoi nousta vasta 1880-luvun lopulla. 1900-1880-luvun alussa alueen meijereiden tuotto oli noin 150 000 kg. Nauto
jen lukumäärä alueella kasvoi puolitoistakertaiseksi 1870-luvulta 1910-luvulle.2
Sisä-Suomen liikenne oli kautta aikain ollut kehittymätöntä. 1800-luvun alussa Lo
viisan, Hämeenlinnan, Kuopion, Kokkolan ja Vaasan porvarit pitivät seutua kauppa-alu
eenaan,3 ja liikenneongelmat olivat vielä 1800-luvun puolivälissä ennallaan.
Teollisuutta oli alueella jonkin verran jo tutkimuskauden alussa. Jyväskylän ympäris
tössä oli sahoja mm. Haapakoskella; Kannonkoskella oli pohjoisosan ainoa saha. Näiden sahausmäärä oli kuitenkin vähäinen. Alueella oli lisäksi muutamia "puhallinverstaita".
Ajan oloon sahatavaran lisääntynyt kysyntä rohkaisi yrittäjiä sijoittumaan Sisä-Suo
meenkin. Alueelle syntyi vähitellen teollisuuskeskuksia ja oma teollisuustyöväestön ryh
mä. Ensimmäisinä tulivat sahalaitokset 1870-luvulla. Sahoja perustettiin Kannonkoskel
le, Äijälään Lohikoskelle, Äänekoskelle ja Jämsään. Kankaan paperitehdas syntyi aivan kaupungin läheisyyteen 1870-luvun alussa. Jämsänjokilaakson paperiteollisuus alkoi 1880-luvun lopulla, ja Äänekoskelle perustettiin 1890-luvun alussa paperi- ja kartonki
tehdas.4 Teollisuus hakeutui alueelle raaka-ainelähteiden äärelle parinkymmenen
vuo-1. JMA, Laukaan kruununvoudin ark. Vuosikertomukset.
VA, kuvernöörien kert. Hämeen ja Vaasan lääni; SVT 3 Maatalous 1910. Yhden vuoden luvut ovat usein satunnaisia. Kylvömääristä samoin kuin kaikista muista on laskettu lukusarjat myös vuosittain. Ks. Markkanen, Erkki, Maaseutuväestön varallisuus ja luottosuhteet elinkeinoelämän murroskaudella v. 1850-1914. Lis.työ JY 1971.
2. JMA, Laukaan kruununvoudin ark. Vuosikertomukset;
VA, Kuvernöörin kertomukset Hämeen ja Vaasan lääni;
SVT, Maatalous 1910. Koko maata koskevasta kehityksestä: Simonen Seppo. Lypsykarjavaltai
nen tuotantojärjestelmä Suomessa. Helsinki 1949.
3. Ajo, Reino, Suomen kaupunkien kauppa-alueet 18. vuosisadan lopulla. Helsinki 1944 s.
4. JMA, Laukaan ja Jämsän kihlakuntien kruununvoudin ark.; Ahvenainen, Jorma, Kankaan paperi
tehdas 1872-1902, Jyväskylä 1972 s. 27; Jämsän osalta myös Kulha, Keijo, Vanha Jämsä, Turku 1974 s. 141, 148.
den aikana, tutkimusjakson keskivaiheilla. Alueen teollistumisen vauhti näkyy teollisuu
den työntekijöiden määrän ja teollisuuden tuotannon arvon kasvuna.
Teollisuuden työntekijäin määrä ja tuotannon arvo eräinä vuosina 1 Vuosi Työntekijöitä Tuotannon arvo
1862 118 26 000 mk
1870 96 129 000 mk
1875 116 219 000 mk
1880 214 322 000 mk
1885 257 820 000 mk
1910 2490 6 262 000 mk
Alueen liikenneongelma ratkesi lopullisesti, kun Jyväskylään valmistui rata, josta sitä jat
kettiin välittömästi Äänekoskelle, suuren puualueen keskelle v. 1899.
Jo tätä ennen olivat kuitenkin alueen talouselämän perusteet suoranaisesti mullis
tuneet. Puuta opittiin uittamaan vaikeissa koskiväylissä ja yhteys Kotkan sahakeskuk
seen ulottui 1870-luvun alussa aivan Keiteleen perukoille saakka. On arvioitu, että alu
eelta kuljetettiin 1840-luvun alussa puuta noin 6 000 runkoa vuosittain. Määrä kasvoi n. 150 000 tukkiin 1860-luvun lopulla.2 1870-luvun alussa perustettiin Kymin lauttaus
yhdistys, joka organisoi puun kuljetuksen alueella.3 Kun myyty puumäärä jokseenkin kokonaisuudessaan Päijänteen pohjoispuolen vesistöistä kulki Haapakosken erottelun kautta, saadaan tutkimusalueelta poikkeuksellisen hyvät tiedot myydyn puun määrästä, mitä muutoin olisi miltei mahdoton selvittää.
1. Vuosilta 1862-1870 tiedot: JMA, Laukaan kruununvoudin ark. Vuosikertomukset 1870, 1875 ja 1880; VA kuvernöörien kertomukset Vaasan ja Hämeen lääni, vuosi 1910 SVT, Teollisuus.
2. Hyytiäinen, Veijo, Keski-Suomen sahateollisuus vuoteen 1879. Keski-Suomi X. Jyväskylä 1970 s. 181; Anttila, Leo, Kotka som industristad. Helsingfors 1957 s. 243.
3. Gripenberg, Lennart, Kymin lauttayhdistys. Helsinki 1924 liitetaulukot I ja 11.
Kuvio 1. Alueen pohjoisosasta uitetun puun määrä v. 1865-19141
Luvuista puuttuvat Jämsän tiedot, mutta kehitys on ollut sielläkin hyvin samanlainen.
Puun hankinta jakaantui tasaisesti tutkimusalueen - sen pohjoisosien -kesken. Eri rei
teillä uitettiin puutavaraa saman verran, ja myös nousu- ja laskukaudet olivat yhtaikai
sia. Kun vaurastuminen perustui lähes yksinomaan puun myyntiin, pitäisi muutosten ol
la samansuuntaisia koko alueella.
Kuvio 2. Tutkimusalueen eri osista uitetun puun määrä v. 1881-19152 (100 kpl)
,., "'
Saarijärven Kivijärven Pihtiputaan
reitti reitti reitti
l00l00U")0l()
1. Gripenberg 1924 liitetaulut I ja 11: arvioluvut ovat tutkimuksesta: Lehonkoski, A.N., Keski-Suo
men metsäoloista ja metsäkaupoista 1860-luvun molemmin puolin. Keski-Suomi 11. Jyväskylä 1937, s. 91.
2. Gripenberg 1924 liitetaulu 111
Puutavaran hinta ei vaihdellut kovin paljon lukuunottamatta muutamia lamakausia, jotka olivat verrattain lyhyitä. Eri alueilla 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun metsien myynnit tulivat 15-kertaisiksi. Ainakin alueen talolliset rikastuivat, ja yhtä var
masti myös metsätyötulot lisääntyivät.
Aikalaiset huomasivat itsekin uuden ajan koittaneen. Eri pitäjistä lehtiin lähetetyissä
"kirjeissä" ihmeteltiin metsien saamaa arvoa ja maaseudulle virtaavaa rahan paljoutta.
Useat kirjoittajista olivat hämmentyneitä tästä käänteestä; he varoittelivat ihmisiä sor
tumasta rahan tuomiin houkutuksiin. Ylellisyydeksi luonnehdittuja tarvikkeita ilmestyi maakauppojen hyllyille, puhumattakaan "joutavuuksista", joita oli jo lähikaupunkien kauppiailla. Maaseudulla tarjoutui uusia työtilaisuuksia: metsässä ja tukinuitossa. Pessi
mistisimmät kirjoittavat arvelivat maanviljelysammatin joutuvan perikatoon työvoiman puutteen vuoksi, kun kaikki ryntäsivät metsätöihin ja kesäisin kiireimpään aikaan uit
toon. Muutosta paheksuttiin ja sen arveltiin olevan vain hetkellistä.1 Yleistä vaurastu
mista pidettiin 1870-luvun vaiheilla vielä jotenkin moraalisesti arveluttavana, mutta jo 1890-luvun alussa sanomalehtien pitäjänkirjeiden lähettäjät puhuivat suhdanteista ja seu
rasivat tarkasti puun hinnan muutoksia maailmanmarkkinoilla.
Kasvanut varallisuus näkyi paitsi jo mainittuna asumistason kohentumisena ja aika
laisten maininnoissa myös maakauppaverkoston miltei räjähdysmäisenä nousuna. Näl
kävuosien jälkeen vuonna 1870 alueella oli 15 varsinaista maakauppaa ja vuonna 1910 niitä oli 90. Maakauppaverkosto tihentyi kutakuinkin tasatahtia koko maan maakauppa
verkoston kanssa, sillä vastaavana aikana maassa maakauppiaiden lukumäärä tuli 5.4-ker
taiseksi.2
1870-luvun vilkkaan puun kysynnän jälkeen syntyivät alueelle myös ensimmäiset pankit. Vuosien mittaan väestöltä liikeni säästöjä enenevässä määrin. Säästäjiä oli kaikis
ta väestöryhmistä. Vuoden 1870 lopussa alueen ainoassa pankissa oli yksi säästökirja.
Vuonna 1890 säästäjiä oli jo 651, ja pankin ottolainauksen määrä oli 527 000 mk. Kas
vaneet tulot kulkeutuivat pankkiin yhä useammin 1900-luvun alussa, sillä tuolloin sääs
tökirjoja oli alueen pankeissa 5475, ja näillä oli talletettua rahaa 4
737
000 mk3. Tutkimusalueella esiintyivät kaikki teollisuusajan kasvukauteen liittyvät ilmiöt. Varallisuuden kasvu - rikastuminen - on selvästi havaittavissa, ja alue on muuttunut van
hasta agraariyhteisöstä uudentyyppiseksi, teollisuudesta ja sen vaikutuksista riippuvaksi 1. Asiaa koskevia kirjoituksia esim. Keski-Suomen lehdessä 18.5.1872, 14.7.1872, 16.8.1873, 3.1.
1874 ja 1.6.1874. Taloudellisia asioita käsiteltiin yleensäkin runsaasti Keski.Suomen lehdistössä.
Ks. Tommila, Päiviö, Keski-Suomen lehdistö 2, 1886-1917. Jyväskylä 1973 s. 131.
2. Tutkimusalueen osalta JMA, kruununvoutien kertomukset. Maakauppojen lukumäärä; Markka
nen, Erkki, Keski-Suomen kauppaolot maakaupan vapauttamisesta osuuskauppojen syntyyn. Pro gradu, JY v. 1966. Alanen, Aulis J., Suomen maakaupan historia. Jyväskylä 1957 s. 288 ja 505.
3. SVT, Säästöpankkitilasto; Urbans, Runar, Suomen Säästöpankkilaitos v. 1822-1922. Vammala 1963 s. 424-440.
alueeksi. Se ei ollut 1870-luvun jälkeen enää suljettu omavaraisalue, vaan kehittyi vähi
tellen osaksi monipuolista markkinatalousaluetta.
On todennäköistä, että muutokset tutkimusalueella ovat olleet keskimääräistä no
peampiakin. Tällaisena alue soveltuu hyvin aikaisemmin käyttämättömän lähteistön ja uuden tutkimusmenetelmän kelvolliseen tarkasteluun.
Alue on rajattu tiettyjen hallinnollisten kokonaisuuksien mukaan. Käytetylle mene
telmälle on välttämätöntä säilyttää tuomiokunta- ja seurakuntajaon alueellinen vastaa
vuus. Alueen edustavuutta koko maata silmällä pitäen voi arvioida vain summittaisesti.
Alueeseen rajoittuvien viiden läänin - Vaasan, Kuopion, Mikkelin ja Oulun läänin - tie
tyillä alueilla kehityspiirteet ovat olleet varsin samanlaisia. Muutokset ehkä ajoittuvat toisin, ja varallisuuden koostumus saattaa vaihdella. Lisäksi väestörakenne aiheuttaa poikkeavuutta eri alueiden kesken. Kuitenkin erot ovat vähäisiä, kuten paikallishistorian tutkimus osoittaa. Sen sijaan rannikkoseutu poikennee jo tuntuvasti tutkimusalueesta, ja viljanviljelyalue jäi puun kysynnän alettua erilaisiin oloihin.
Vaikka tutkimusalueelta saaduille tuloksille ei korostetusti annettaisi liian painokasta edustavuutta, on melko varmaa, että maaseudun kehitys kulki koko mi!assa samansuun
taisena.