Alueelliset varallisuuserot ja varallisuuden rakenne

Valtaosa alueellisista varallisuuseroista oli täysin satunnaisia riippuen siitä, oliko jon­

kin alueen aineistossa esimerkiksi torppareiden lapsia vai rikkaita lampuoteja. Eniten tä­

hän ryhmään luokitettua väkeä oli Viitasaaren tuomiokunnan alueella.

Muun agraariväestön perukirjojen lukumäärä ja nettovarallisuuden keskiarvot eri tuo-miokuntien alueella.

1850/51 1870/71 1890/91 1910/11

lm mk lm mk lm mk lm mk

Viitasaari 7 320 12 590 14 2 240

Saarijärvi 2 200 5 790 7 890

Jyväskylä 7 160 5 500 4 1 090 3 3 800

Jämsä 2 300 4 1 240 5 1 940 7 2 300

Lukumäärältään ryhmä oli niin pieni, että eri alueilla satunnaispoikkeamat vaikutti­

vat. tuloksiin. Joka tapauksessa on varmaa, että 1800-luvun puolivälissä alueelliset erot olivat pienet ja lisääntyivät myöhemmin, kuten muissakin ryhmissä. Muuhun maaseutu­

väestöön luettavista vähävaraisimmat olivat Saarijärvellä, rikkaimmat Jyväskylän tuo­

miokunnan alueella.

Ryhmän varallisuuden rakenne pysyi 1870-luvulta lähtien perusrakenteeltaan lähes muuttumattomana. Kiinteää omaisuutta oli jonkin verran, mutta se ei ollut varallisuu­

den perustekijä. Jalometalliesineistöt olivat niukanlaisia, sen sijaan käteinen raha muo­

dosti tavanomaista huomattavamman erän varallisuudesta. Hevosten osuus vaihteli en­

simmäistä tutkimusajankohtaa lukuunottamatta 2.6-5.4 %:n välillä nettovarallisuudesta ja karjaa oli yleensä 5-10 %. Irtain omaisuus oli tärkeä varallisuuden tekijä ja erityisesti korostuu saatavien merkitys, sillä tämän varallisuustekijän osuus oli tavallisesti puolet tai lähes 40 % nettovarallisuudesta.

Muun agraariväen nettovarallisuuden koostumus eri tutkimusajankohtina .v. 1850-1911.

Kiin- Jalo- Kä- He- Kar- 1 r- Saa-

Netto-teä met . tei- VOS· ja tain tavat-

varalli-nen om . velat suus

% % % % % % % %

1850/51 7.5 2.5 2.5 20.0 22.5 52.5 -7.5 4 000

1870/71 1.3 11.5 2.6 11.5 28.2 44.9 7 800

1890/91 11.9 0.4 8.2 3.7 4.9 21.8 49.0 24 300

1910/11 20.0 0.4 2.6 5.4 9.1 24.6 37.9 57 000

Varallisuuden rakenne ei vaihdellut alueellisesti kovin paljon, sen sijaan sisäisiä eroja oli tuntuvastikin.

Muun agraariväen varallisuuden rakenne, varallisuuslajien esiintyminen ja keskiarvot.

1850/51 1870/71 1890/91 1910/11

PK lm ^% PK lm % PK lm % PK lm %

Kiinteä 16 13 11 0 26 4 15 32 7 22

300 mk 700 mk 1 600 mk

Jalometalli- 16 2 13 11 3 27 26 7 27 32 11 34

esineet 70 mk 40 mk 15 mk 20 mk

Käteinen 16 13 11 4 36 26 7 27 32 11 34

10 mk 220 mk 330 mk 140 mk

Hevoset 16 9 56 11 2 18 26 5 19 32 13 41

80 mk 90 mk 180 mk 240 mk

Karja 16 10 63 11 10 91 26 8 31 32 17 53

90 mk 90mk 160 mk 300 mk

Irtain 16 15 94 11 11 100 26 26 100 32 32 100

140 mk 200 mk 300 mk 440mk

K i i n t e ä ä esiintyi useimpina tutkimusajankohtina. Kiinteän määrä lisääntyi 1900-luvun alussa. Tämänkin ryhmän kiinteäksi merkittiin useimmiten asunto. Vuosien 1850/

51 aineistossa kiinteän arvo oli hyvinkin korkea. Aineistossa on poikkeuksellisen varakas

henkilö, jolle on merkitty runsas kiinteä omaisuus. Tällä "fastersonen"·nimikkeellä mai·

nitulla henkilöllä oli varallisuutta saman verran kuin yleensä talollisilla.1

Joukossa oli muutamia, joilla oli huomattavan paljon kiinteää omaisuutta. Tähän ryhmään on luokiteltu esim. myllärin vaimo, jolle on merkitty 5 000 markan kiinteä omaisuus ja myös muuta varallisuutta runsaasti.2 Lampuodeille ei merkitty luonnolli·

sestikaan kiinteää omaisuutta, vaikka muutoin heillä saattoi olla huomattavakin varalli·

suus. Kiinteänä oli useimmiten asunto. Kiinteää omistavia maaseudun asukkaita, joita ei voi lukea muihin ryhmiin, oli mm. ikäcivis, 62-vuotias ylioppilas³ ja konekauppias. Edel·

liselle oli merkitty 300 markan arvoinen asunto ja jälkimmäiselle 50 markan arvoinen tu·

pa.4

J a I o m e t a 1 1 i e s i n e i s t ö ä esiintyi kaikkina tutkimusajankohtina. Useimmi·

ten arvoltaan vähäisen esineistön muodostivat sormus, pikari, taskukello, piippu tai jo•

kin muu vastaavanlainen pikkuesine.

K ä t e i s t ä rahaa oli saman verran kuin torppari· ja itsellisväestöllä. Käteinen yleis·

tyi ja sen määrä lisääntyi näissä talouksissa selvästi 1890-luvun jälkeen.

H e v o s t e n määrä vaihteli. 1800-luvun puolivälissä joka toisessa taloudessa oli he·

vonen, sitten harvemmin, ja tutkimuskauden lopulla ne yleistyivät jälleen. Poikkeamat johtuivat satunnaisista seikoista.

K a r j a a tälläkin agraariväellä oli vaihtelevasti, kuitenkin useammin kuin joka toi•

sessa pesässä. Arvoon vaikuttivat aineistoon tulleet erilaiset tapaukset eikä selvää muu•

toslinjaa voi havaita. Useimmiten vuokraajilla ja talollisten tai torppareiden pojilla ja tyt·

tärillä oli 100-150 markan karjavarallisuus.

1 r t a i n t a oli k2ikilla, ja sen arvo ei juuri muuttunut ennen kuin 1890-luvun jäi•

keen. Koko ryhr,·,än irtaimen lisääntyminen ja sen arvon nousu oli yleistä, joskaan irtai·

men määrä ei kohonnut kovin korkeaksi.

Ryhmän perukirjojen joukossa oli myös tapauksia, jolloin perukirja laadittiin, mutta todettiin, ettei asianomr nen ollut jättänyt mitään perittävää tai oli siirtänyt kaiken omaisilleen.5

Ryhmä poikkeaa kJkonaisuudessaan edellisistä väestöryhmistä varallisuuden raken•

teen puolesta. Hev<' ;c·t ja karja kiinteän ohella olivat tärkeimmät varallisuuden lajit.

Kiinteän osuus oli lähes yhtä suuri kuin torppareilla, hevosvarallisuus hieman pienempi sekä käteisvarojen ja jalometalliesineiden osuus taasen hieman suurempi kuin muutoin varsin samantyyppisissä oloissa elävällä torppariväestöllä.

1. JMA, Viitasaaren käräjäkunnan ark. Abraham Niskasen (41 v.) perukirja v. 1851.

2. JMA, Konginkankaan käräjäkunnan ark. Perukirja 19/1911.

3. JMA, Pihtiputaan käräjäkunnan ark. Gabriel Borgin peru kirja v. 1911.

4. JMA, Laukaan käräjäkunnan ark. Herman Tullan (62 v.) peru kirja v. 1911.

5. JMA, Viitasaaren käräjäkunnan ark. Perukirja 3/1911.

4.8.3. Saatavat

ja velat

Saatavia tähän ryhmään kuuluvilla oli - kuten yleensä muillakin - niukanlaisesti 1800-luvun puolivälissä. Saatavat lisääntyivät 1870-luvun jälkeen ja erityisesti vielä 1890-luvulla ja sitä seuranneiden vuosikymmenten aikana, sillä 1900-luvun alussa saatavaeriä oli perukirjaa kohti 2.6 kun niitä aikaisemmin oli yksi, korkeintaan kaksi.

Muun agraariväen saatavaerien määrä (lm) ja keskiarvo (ka) velallisryhmiltä eri tut-kimusajankohtina v. 1850-1911.

Peru- Talo!- Torp- ltsel- Kaup- Pan- Muil- Saatava-

.Keski-kir- Ii- pa- Ii- piail- keil- ta eriä määräinen

joja silta reilta siltä ta ta yhteensä saatavaerä

lm ka lm ka lm ka lm ka lm ka lm ka mk

mk mk mk mk mk mk

1850/51 16 9 40

--

_{1 100 - 10 40}

1870/71 5 600 4 80 5 200 - 14 310

1890/91 26 19 720 7 170 3 70 - 2 100 16 160 47 420 1910/11 32 33 360 ¹⁹ 140 2 500 8 1900 25 580 87 520

1890-luvulle saakka valtaosa saatavaeristä oli talollisilta. Velallisina olivat joskus myös torpparit ja harvoin itselliset. Saatavasuhteet talollisiin ja torppareihin säilyivät vie­

lä 1890-luvun aineistossa, joskin pankkisäästöjä alkoi jo olla muutamilla. Saatavaeristä 38 % oli 1900-luvun alussa talollisilta ja 22 % torppareilta, 10 % oli pankeilta ja poik­

keuksena edellä käsitellyistä ryhmistä saatavat "muut"-ryhmältä olivat hyvin lukuisat.

Tutkimuskauden alussa saatavien kokonaissummasta 75 % oli talollisilta ja loput torppareilta. Talollisten osuus saatavista eli talollisten velka väheni vasta 1900-luvun alussa, jolloin tämän ryhmän saatavista neljännes (26.7 %) oli talollisilta, tasan kolman­

nes pankeilta ja lähes saman verran "muut"-ryhmältä. Torppareilta oli saatavia vain 6 % koko saatavien summasta.

Muun agraariväestön luottosuhteet - myös velat - kulkivat 1870-luvulle saakka mil­

tei yksinomaan siten, että velkojina oli talollisia.

Muutos alkoi ilmetä vuosisadan vaihteen tienoilla, jolloin tämänkin ryhmän edustajil-le alkoi ilmaantua pankkivelkoja ja talollisten ja torppareiden osuus velkojina väheni.

Muun agraariväestön velkaerien määrä (lm) ja keskimääräinen velkaerä (ka) velkoja-ryhmille eri tutkimusajankohtina v. 1850-1911.

Peru- Talo!- Torp- Itse\- Kaup- Pan- Muil- Velka-

Keski-kir- Ii- pa- Ii- piail- keil- le eriä määräinen

joja sille reille sille le \e yhteensä velkaerä

lm ka lm ka lm ka lm ka lm ka lm ka mk

�

mk mk mk mk mk mk

1850/51 16 17 20 16 20 5 60 28 30

1870/71 11 7 40

-

_{1 100 9 60 17 50}

1890/91 26 19 190 7 70 10 120 1 20 1 400 16 130 54 140 1910/11 32 31 200 10 90 8 80 4 550 7 750 36 220 87 270

Yli kolmannes velkaeristä oli 1900-luvun alussa vielä saatu talollisilta. Torpparei­

den osuus oli pieni samoin velat muille velkojaryhmille.

Pankkivelkoja oli useissa talouksissa (22.6 % perukirjoitetuista) ja keskimääräinen pankkivelka oli selvästi isompi kuin itsellisillä ja mäkitupalaisilla.

Muun agraariväen velkasumman prosenttiosuudet velkojaryhmille eri tutkimusajan­

kohtina v. 1850-1911. Sekä talollisten että pankkien osuus velkasummasta oli noin neljännes, kauppiaiden osuus oli vajaat 10 % ja hyvin suuri osa oli "muut"-ryhmältä, jossa oli samaan ryhmään kuuluvia eli ryhmäkeskeiset velat näyttävät olleen tässäkin ryhmässä yleisiä talollisten rahoitusenemmyydestä huolimatta.

Muu agraariväestö eli monessa suhteessa lähellä torppareiden asemaa. Suuret sisäiset varallisuuserot johtuivat ryhmän heleruge1misuudesla. Varakkaimmat olivat lähellä ta­

lollisväkeä, köyhimmät vähävaraisimpien itsellisten tasolla. Merkille pantavaa on ryhmän poikkeuks,,llinen ikärakenne; ryhmä edustaa maaseudun nuorinta väestöä, harvoja poik­

keuksia lukuunottamatta.

In document Maaseutuväestön varallisuusolot ja luottosuhteet Sisä-Suomessa elinkeinoelämän murroskaudella v. 1850-1914 (sivua 147-151)