Käteinen raha .................................... 6 6

Käteinen raha merkittiin peru kirjaan muusta omaisuudesta erilleen joko "käteistä ra­

haa", "puhdasta rahaa" tai "contanta penningar" -ryhmäksi. Käteistä esiintyi perukir­

joissa koko tutkimuskauden ajan vaihtelevia summia. Perukirjoihin merkittiin joskus pie­

netkin käteisrahan summat.

Käteisen rahan esiintyminen ja keskiarvo perukirja-aineistossa eri tutkimusajankohti­

na 1850-1911. Kä = perukirjojen lukumäärä, joissa oli käteistä rahaa, PK = perukirjo-jen lukumäärä.

1850/51 1870/71 1890/91 1910/11

PK Kä % PK Kä % PK Kä % PK Kä %

198 20 10 196 40 20 . 350 89 25 567 219 38

140 mk 130 mk 190 mk 190 mk

Käteinen raha yleistyi perukirja-aineistossa koko ajan. Tutkimuskauden alkupuolella joka kymmenennessä perukirjassa esiintyi käteistä rahaa ja tutkimuskauden lopulla perä­

ti 38 %:ssa perukirjoista. Edellä mainittiin pankkilaitoksen yleistyminen, velkapääoman lisääntyminen ja yleensä siirtyminen entistä enemmän rahatalouteen 1890-luvulta al­

kaen. Perukirja antaa yhtäläisen kuvan rahankäytön yleistymisestä.

Perukirja-aineiston mukaan käteisvarallisuus ei kasva mainittavasti tutkimuskauden aikana. 1870-luvun jälkeen on ollut pienehkö muutos. Käteisen osuus kokonaisvaralli­

suudesta oli vähäinen. Nettovarallisuuden kokonaissummasta se muodosti keskimäärin noin prosentin tai kaksi eri tutkimusajankohtina.

Alueellisia eroja esiintyi vähänlaisesti. Käteinen raha lisääntyi perukirjoissa koko ajan

1, ... :1.,1.: .... 11 ... v:.: ...... : ... +:.: ... :: .... + •• : ... ,,.,. ... : ... rJ ... .... 1,,,. ... ,...,.,,;+ ... 1;.;. ... ;.;, .... : ... 1 ... ,;.;. ... 1.,,,1;.;, .... +,,,...,;,....1.,..,, ....

"a1""1a11a. 1,alCl::>la c;;:,1111Ly1 vuv:,1;:,aua11 a1u;:,.:,a c;111u:;;11 ua111::,a11 JO uyva;:,J'\.y1a11

Luv1111v1,u11-tien alueilla. Edellisellä alueella oli käteistä rahaa merkitty miltei 60 %:iin peru kirjoista ja jälkimmäisellä alueella noin joka toiseen perukirjaan: Saarijärven ja Viitasaaren tuo­

miokuntien alueilla käteistä oli joka neljännessä perukirjassa. Tutkimuskauden alkupuo­

lella käteistä esiintyi satunnaisesti noin joka kymmenennessä - joka kuudennessa peru­

kirjassa.

Käteisen rahan esiintyminen ja keskiarvot perukirja-aineistossa tuomiokunnittain eri tutkimusajankohtina 1850-1911. Kä = perukirjoja, joihin on merkitty käteistä rahaa, PK = perukirjojen määrä.

1850/51 1870/71 1890/91 1910/11

PK Kä % PK Kä % PK Kä % PK Kä % Viitasaari 62 4 6 36 4 12 100 16 16 199 52 26

170 mk 100 mk 145 mk 160 mk

Saarijärvi 13 5 15 38 5 14 56 15 27 102 25 25

25 mk 80 mk 280 mk 190 mk

Jyväskylä 53 5 9 61 13 22 91 30 33 143 70 49

35 mk 75 mk 220 mk 200 mk

Jämsä 70 9 13 61 18 29 103 28 27 123 71 58

170 mk 205 mk 140 mk 210 mk

Käteinen ·raha yleistyi Jämsän ja Jyväskylän tuomiokuntien alueilla jo ennen 1870-lu­

kua, Saarijärven ja Viitasaaren alueilla tämän jälkeen.

Viitasaarella ja Jämsässä oli vuosien 1850/51 aineistossa käteisvarallisuuden keskiar­

vo varsin korkea. Mukana oli muutamia varakkaita talollisia, jotka säilyttivät rahaa kätei­

senä. Vuosien 1890/91 aineistossa ja sen jälkeen erot olivat jo pieniä. Käteisvarallisuutta oli kaikilla alueilla keskimäärin 160-210 markan verran. Käteisvarallisuus yleistyi kaik­

kien väestöryhmien perukirjoissa. Kun käteinen muodosti vain vähäisen osan kokonais­

varallisuudesta, eivät ryhmien sisäiset erot myöskään olleet kovin suuria. Niillä, joilla kä­

teistä oli, sen määrä useimmiten vaihteli 10 ja 50 markan välillä.

Käteisen rahan jakauma 1850/51 ja 1910/11

1850/51 1910/11

% %

Vailla käteistä 88 62

10- 50 mk 5 17

60- 100 mk 2 6

110- 200 mk 1 5

210- 500 mk 2 4

510-1000 mk 2 5

Tutkimuskauden aikana lisääntyivät pienet käteissummat. On mahdollista, että raha­

talouden yleistyessä tuli tavaksi ilmoittaa arviomiehille jokin pikkusumma käteistä. Kä­

teisvarallisuuden yleistyessä lisääntyivät myös suurehkot summat, sillä yli viidensadan markan käteisvaroja oli merkitty 5 %:iin perukirjoista. Suurehkojen summien esiintymi­

sessä ei ole mainittavia alueellisia eroja. Käteisvarallisuuttakin oli siksi harvoilla, että ero­

ja synnytti jo yksikin muita huomattavasti enemmän käteistä rahaa omistanut.

Käteistä rahaa oli perukirjoihin merkitty hieman useammin kuin jalometalliesineitä, mutta sen arvo vaihteli kutakuinkin samalla tavalla.

3.2.5. Hevosvarallisuus

Hevoset merkittiin usein perukirjoihin omaksi ryhmäkseen, toisinaan samaan luette­

loon muiden eläinten kanssa. Aineistosta sai vaikutelman, että hevoset on arvioitu var­

sin tarkasti. Niistä mainittiin useimmiten jopa nimi. Tammat, oriit ja ruunat oli mainittu erikseen, ja hevosista oli laatumainintoja kuten "vanha", "2-vuotias" jne. Hevosvara.lli­

suuden yhteydessä olivat vain eläimet; hevosvälineet on laskettu irtaimeksi omaisuudek­

si.

Hevosvarallisuuden esiintyminen ja keskiarvo perukirja-aineistossa eri tutkimusajan­

kohtina 1850-1911. H = peru kirjat, joissa on hevosvarallisuutta, PK = perukirjojen mää­

rä. Hevosvarallisuutta esiintyi perukirjoissa runsaasti, runsaammin kuin muita varallisuu­

den lajeja irtainta ja karjaa lukuunottamatta. Hevosia oli melkein joka toisessa pesässä sil­

lä väellä, jolta perukirjat laadittiin. Hevosvarallisuus jopa hieman lisääntyi perukirja-ai­

neistossa tutkimuskauden lopulla, samaan aikaan kun maatyöväenkin perukirjoja tuli aineistoon aikaisempaa runsaammin.

Varallisuuden karttuessa lisääntyivät käteinen raha sekä kotien esineistö, ja myös ve­

tojuhtia hankittiin enemmän tai ainakin niiden laatu parani ja arvo nousi. Nettovaralli­

suuden kasvuun ovat vaikuttaneet kaikki varallisuustekijät. 1870- ja 1880-lukujen ai­

kana hevosten arvo perukirjoissa kaksinkertaistui, kun metsätöissä tarvittiin entistä run­

saammin miehiä ja hevosia.

Alueellisiakin eroja hevosvarallisuuden esiintymisessä oli. Ennen 1870-luvun murrok­

sen aikaa hevosia oli eniten alueen pohjoisimman osan väestöllä. Tällä alueella runsaasti yli puolella perukirjoitetuista väestöstä oli hevosia. Perukirja-aineisto tukee aikalaisten kuvausta pohjoisesta Keski-Suomesta. Vuonna 1889 painetussa Laukaan voutikunnan taloudellisia oloja käsittelevässä kertomuksessa mainittiin erityisesti Viitasaaren tienoo hevoskasvatusalueena. Hevoskasvatus oli jopa lisätulojen lähde.1 Jämsän ja Jyväskylän tuomiokuntien alueella oli 1800-luvun puolivälissä hevosvarallisuutta suunnilleen joka toisessa pesässä.

1. Wadenstierna, 0. W. Jack, Rudolf, Talousolot Laukaan voutikunnassa. Helsinki 1889, s. 26.

Hevosvarallisuuden esiintyminen ja keskiarvot perukirja-aineistossa tuomiokunnittain eri tutkimusajankohtina 1850-1911. H = perukirjat, joihin on merkitty hevosvarallisuutta, PK = perukirjojen lukumäärä. Murroskauden jälkeen esiintyi eniten hevosvarallisuutta Saarijärven ja Jämsän tuo­

miokuntien perukirjoissa, joissa tutkimuskauden lopulla oli tätä omaisuuden lajia mer­

kitty joka toiseen perukirjaan.

Hevosvarallisuuden keskiarvot eivät poikenneet tutkimuskauden alkupuolella alueelli­

sesti paljoakaan. Tutkimuskauden lopullakin erot selittyvät osaltaan siitä luonnollisesta vaihtelusta aineistossa, jonka muutamat poikkeuksellisen varakkaat saattoivat aiheuttaa.

Kuitenkin näyttäisi siltä, että Jämsän tuomiokunnan alue olisi ollut hevosvarallisuudel­

taan vaurainta seutua ja Jyväskylän tuomiokunnan alue köyhintä. 1800-luvun puolivä­

lissä vaihteli hevosvarallisuus useimmiten 60:stä 100 markkaan. Yli 500 markan arvosta hevosia oli vain 2 %:lla koko aineistosta. Hevosten arvo nousi koko tutkimuskauden ajan. Tyypillisin hevosten arvo 1910/11 aineistossa oli 210--500 markan välillä. Kaikista hevosvarallisuutta omistavista talouksista 21 % kuului tähän luokkaan. Yli tuhannen markan arvosta hevosia oli 2 %:lla koko perukirjoitetusta väestöstä.

Kuvio 11. Hevosvarallisuuden jakauma vuosina 1850/51 ja 1910/11.1

100%

80 60 40 20

100%

80 60 40

20

L

Sopivan vertailumateriaalin vuosien 1910/11 perukirja-aineistolle antaa hevosten osal­

ta vuoden 1910 maataloustiedustelu. Se koski tilallisia ja vuokraviljelijöitä. Kun laske­

taan tutkimusalueen viljelmiksi myös ;--ienimmät eli alle 0.5 hehtaarin tilat tulee tilaa kohti keskimäärin yksi (1.1) hevonen. Hevosen hinta peru kirjoissa vaihteli useimmiten sadan markan tienoilla, joten perukirja-aineiston antama keskiarvo 250 mk, on hieman korkeampi eli perukirjoitetulla väellä oli pari hevosta pesää kohti. Maataloustiedustelus­

sa ovat mukana myös hevosettomat viljelmät. Kun näiden osuus huomioidaan tulevat maatalouslaskennan ja perukirja-aineiston arvot lähelle toisiaan.2

In document Maaseutuväestön varallisuusolot ja luottosuhteet Sisä-Suomessa elinkeinoelämän murroskaudella v. 1850-1914 (sivua 67-71)