3. Perukirjoitetun maaseutuväestön varallisuuden määrän ja raken-
4.9. Käsityöläiset
4.9.1. Käsityöläisryhmä j._ ;en kokonaisvarallisuus
Käsityöläisiksi katsottavia oli tutkimusalueen maaseudulla vähän 1800-luvun lopulla.
Jokaisessa pitäjässä oli kuitenkin aina muutama seppä, räätäli tai nahkuri, joiden peru
kirjat ovat tulleet aineistoon. Koko täysi-ikäisestä väestöstä käsityöläisten osuus on 1800-luvun puolivälissä 2.5 % ja 1900-luvun alussa 1.5 %. Ryhmä on pieni, mutta kaikil
ta tutkimusajankohdilta käsityöläisiä on aineistossa.
Käsityöläisten peru kirjojen määrä ja niiden osuus peru kirja-aineistossa v. 1850-1911.
1850/51
Perukirjoja on niukasti, mutta kuitenkin riittävästi käsityöläisten varallisuuden muu
tosten ja sen rakenteen selvittämistä varten. Koska käsityöläisiä on näinkin vähän, vaih
telee ikäjakauma eri tutkimusajankohtina. Vuosien 1850/51 aineistossa ikäjakauman keskiarvo on 53 vuotta, 1870/71 39 vuotta, 1890/91 41 vuotta ja 1910/11 51 vuotta.
Vaihtelu ei aiheuta oleellisia poikkeuksia tuloksiin, sillä ikä ei vaikuttanut käsityöläis
väestön varallisuuteen kovinkaan paljon. Tutkimusalueen käsityöläisväestö oli köyhän
puoleista. Käsityöläisten varallisuus lisääntyi jo 1850-luvun jälkeen, mutta ei enää mai
nittavasti varsinaisen kasvukauden aikana.
Käsityöläisten brutto- ja nettovarallisuuden keskiarvot v. 1850-1911.
Bruttovarallisuus 1800-luvun puolivälin käsityöläisten joukossa oli muutamia poikkeuksellisen köyhiä ja lisäksi vielä yksi velkaantunut räätäli.1 Käsityöläisten keskivarallisuus oli lähes saman
suuruinen kuin torppareilla, jopa hieman korkeampikin 1890-luvun tienoilla. Sen sijaan vuosisadan alussa olivat käsityöläiset torppareita köyhempiä ja heidän olosuhteensa oli
vat miltei huonontuneet. Ei ole mahdotonta, että halvat kauppatavarat jossain määrin al
koivat syrjäyttää käsityömestareiden perinnäisiä tuotoksia. Käsityöläisten velkaantumi
nen lisääntyi hieman samoin kuin muidenkin ryhmien velkarahan käyttö koko tutkimus
kauden ajan.
Käsityöläiset olivat maaseutuväestön köyhimpiä 1800-1 uvun puolivälissä eikä ryhmän sisäisiä eroja juuri ollut. Vaikka käsityöläisten määrä on pieni, ryhmän edustavuus on kuitenkin hyvä, sillä useimmista käsityöläispesistä (42-70 %) tehtiin perukirjat. Vel
kaantuneiden osuus 1850-luvun aineistossa on poikkeuksellisen suuri eikä kellään ole yli 100 markan omaisuutta.
Varallisuuserot lisääntyivät tutkimuskauden aikana. Muutos johtuu tosin osaksi ai
neistoon tulleista muutamista varakkaista käsityöläisistä, mutta yleensäkin osa ryhmästä lisäsi omaisuuttaan. Käsityöläisväestöstä 42 % kuuluu varallisuusryhmään, jossa omai
suus vaihtelee 60:sta 200 markkaan. Joukossa oli muutamia tätä varakkaampia, mutta rikkaimpienkin käsityöläisten varallisuus ylti vain 1010-3000 markkaan.2
1. JMA, Laukaan käräjäkunnan ark. Räätäli Johan Strömin (44 v.) perukirja v. 1850. Ström oli vel
kaantunut lähitalollisille. Omaisuuttakaan hänellä ei ollut muuta kuin irtainta 40 mk:n arvosta.
2. JMA, Jämsän käräjäkunnan ark. Räätäli Alfred Hyppösen (48 v.) perukirja v. 1911.
Kuvio 28. Käsityöläisten nettovarallisuuden jakauma v. 1850/51 ja 1910/11.1
-Tutkimuskauden alkupuolen käsityöläisillä ei ollut kiinteää ollenkaan ja omaisuuden tärkeimmän osan muodosti irtain. Jalometalliesineistöäkään ei alueen käsityöläisillä ol
lut mainittavasti, sen sijaan käteisen rahan osuus kuolinpesien varallisuudesta oli keski
määräistä suurempi ja käteinen raha lisääntyi hieman tutkimuskauden lopulla.
Käsityöläisten nettovarallisuuden koostumus eri tutkimusajankohtina v. 1850-1911.
Kiin- Jalo- Kä- He- Kar- 1 r- Saa-
Karjaakin käsityöläisväestöllä oli vähänlaisesti varsinkin 1870-luvun jälkeisinä vuosi-kymmeninä. Pääosan varallisuudesta muodosti 1890-luvulle saakka irtain ja saatavat.
1900-luvun alussa käsityöläisillä oli kiinteää omaisuutta jo verrattain runsaasti ja kiin-teä sekä irtain muodostivat lähes koko omaisuuden. Kiinkiin-teää omaisuutta ei kuitenkaan ollut läheskään kaikilla. Niillä, joilla kiinteää puuttui, omaisuuden runkona oli irtain.
1. Kuvion ja vuosien 1870/71 ja 1890/91 luvut ovat liitteessä 21.
Käsityöläisten varallisuuden rakenne, varallisuuslajien esiintyminen ja keskiarvot eri tutkimusajankohtina v. 1850-1911.
1850/51 1870/71 1890/91 1910/11
PK lm % PK lm % PK lm % PK lm %
Kiinteä 7 0 8 0 11 2 18 14 4 28
600 mk 1 020 mk
Jalometalli- 7 0 8 2 25 11 4 36 14 3 21
esineet 15 mk 45 mk 15 mk
Käteinen 7 0 8 12 11 4 27 14 7 50
50 mk 90 mk 40.mk
Hevoset 7 14 8 3 37 11 9 14 2 14
110 mk 180 mk 80 mk 150 mk
Karja 7 3 43 9 6 75 11 5 45 14 4 28
60 mk 100mk 40 mk 65 mk
Irtain 7 7 100 8 8 100 11 11 100 14 14 100
40 mk 190 mk 380 mk 160 mk
Tutkimuskauden alkupuolella oli käsityöläisväestön varallisuus etupäässä irtainta omai
suutta, jota oli kaikilla. Useimmilla oli myös joitain karjaksi katsottavia eläimiä ja ani harvoilla hevonen. Käteistä esiintyi vähän, samoin jalometalleja. Alueen käsityöläisillä ei ollut edes omia asuntoja.
1890-luvulla ja 1900-luvun alussa rikkaimmilla käsityöläisillä oli a s u n t o, ja ryh
män varakkuuskeskiarvon nousu johtuu suurelta osalta tästä. J a I o m e t a 1 1 e j a oli vähän ja ne olivat taloudelliselta merkitykseltään mitättömiä. K ä t e i s t ä oli runsaam
min kuin aikaisemmin, mutta keskimääräiset käteisvarat olivat vähäiset. Joillakin oli h e v o n e n ja muutamilla hieman k a r j a a. 1 r t a i m e n k i n määrä pysyi edelleen niukkana. Kiinteä omaisuus oli poikkeuksetta asunto.
Varakkaimmilla aineiston käsityöläisillä oli myös saatavia ja jollain yli 500 markan pankkisäästöt. Perukirja-aineistossa oli yksi poikkeuksellisen varakas nahkuri. Kyseessä oli ilmeisesti koko ryhmästä ja muistakin ryhmistä poikkeava henkilö, joten hänet on syytä mainita erikseen. Mainitun nahkurin pesässä oli perukirjaan arvioitu 45 000 mar
kan arvoinen kartano, jalometalliesineistöä sekä käteistä 500 markan ja karjaa 300 mar
kan arvosta sekä kaikkiaan 61 000 markan irtain omaisuus.
Perukirjan laatija oli erityisesti huomauttanut irtaimesta, että siihen sisältyi nahkuri
verstaan varasto. Saatavia perukirjaan oli merkitty kaikkiaan 23 henkilöltä yli 6 000 markan arvosta. Pesän bruttovarallisuus oli 114 000 markkaa, mutta velkoja niin run
saasti, että kokonaisvarallisuus jäi 28 000 markkaan. Perukirjan laatijat olivat eritelleet pesästä 14 000 markan "liikevelat" ja 32 000 markan pankkivelat.1
1. Jämsän käräjäkunnan ark. Perukirja 15/1911.
4.9.3. Saatavat ja velat'
Saatavia ja velkoja käsityöläisillä oli niukasti. Useimmat saatavista olivat talollisilta ja joukossa oli joskus suuriakin saatavia. Lähteistä ei tarkoin kerro onko kyseessä työsaa
tavia vai kenties muita lainoja. Luultavimmin käsityöläisten saatavat olivat erilaisia työ
saatavia, sillä päätellen saatavien koosta, ei käsityöläisväestö ole toiminut varsinaisesti luotonantajana.
Käsityöläisten saatavaeriel') määrä (lm) ja keskimääräinen saatavaerä (ka) velallisryh-miltä eri tutkimusajankohtina v. 1850-1911.
Peru- Talollisilta Torppareil- ltselli- Kauppi- Pankeilta Muilta Saatava- Keskim.
kirjoja ta siltä ailta eriä
saatava-yhteensä erä lm ka lm ka lm ka lm ka lm ka lm ka lm
mk mk mk mk mk mk
1850/51 7
1870/71 8 1 2000 1 100 2 1 100
1890/91 11 5 340 6 30 5 10 2 300 30 70 48 100
1910/11 14 5 60 13 60 3 10 3 1000 1 300 25 180 Käsityöläisillä oli myös säästöjä sekä 1890-luvun että 1900-luvun alkupuolen aineis
tossa. Jälkimmäisenä ajankohtana keskimääräissäästöt olivat verrattain suuria ja säästö
jä oli suunnilleen joka viidennessä käsityöläistaloudessa. (21.4 %). Käsityöläisten saata
vien summasta oli 1900-luvun aineistossa talollisilta vain noin 7 %, torppareilta 18 %, pankeilta peräti 68 % ja muilta 7 %.
Käsityöläiset olivat velkaantuneet useimmin talollisille, jonkin verran torppareille ja itsellisille ja erityisesti 1900-luvun alussa kauppiaille. Käsityöläisillä oli myös pankkivel
koja, mutta ne eivät olleet kovin suuria.
Käsityöläisten velkaerien määrä (lm) ja keskimääräinen velkaerä (ka) velkojaryhmille eri tutkimusajankohtina v. 1850-1911.
Peru- Talol- Torp- ltsel- Kaup- Pan- Muil- Velka-
Keski-kir- Ii- pa- Ii- piail- keil- le eriä määräinen
joja sille reille sille le le yhteensä velkaerä
lm ka im ka lm ka lm ka lm ka lm ka mk
mk mk mk mk mk mk
1850/51 7 14 20 10 - 1 10 -- 1 20 17 20
1870/71 8 8 50 1 200 - - 2 10 - 2 20 13 50
1890/91 11 5 100 2 10 2 50 4 220 2 250 8 30 23 100 1910/11 14 18 70 6 50 6 30 13 140 3 430 4 10 50 100
Veloista oli suurin osa (36.7 %) saatu luottoina kauppiailta. Pankkivelkojen osuus oli 26.5 % ja saman verran oli velkaa talollisille ja lisäksi pikkueriä torppareille ja itsellisväel-le.
Varallisuudeltaan käsityöläiset kuuluivat maaseudun köyhimpään väestöön tutkimus
alueella. He eivät pystyneet oleellisesti kohentamaan varallisuusasemaansa edes yleisen
vaurastumiskauden aikana vaan jäivät useimmiten kutakuinkin samanlaisiin oloihin kuin itsel I iset ja köyhänpuoleiset torpparit.