Kuviosta 5 nähdään, että kunnat vastaavat selvästi suurimmasta rahoitusosuudesta hoi-taen 39,4 prosenttia menoista valtioiden osuuden ollessa 23,6 prosenttia ja Kelan 12,8 prosenttia. Näin ollen julkisen rahoituksen osuus vuonna 2018 Suomen terveydenhuollon menoista oli 75,8 prosenttia ja yksityisen 24,2 prosenttia.
Yksityisten sairausvakuutusten osuus kokonaisrahoituksesta on toistaiseksi melko pieni, ollen vain 2 % (406,8 miljoonaa euroa) vuonna 2016 (KKV 2019, 29). Vuonna 2019 vapaaehtoisten tapaturma- ja sairausvakuutusten maksutulo oli 694 miljoona (kasvua 7,4
% suhteessa edelliseen vuoteen) ja korvauksia maksettiin yhteensä 494 miljoonaa euroa (kasvua 9,3 %) (Finanssiala ry 2020b). (THL 2020, 5.)
3.4 Vapaaehtoiset sairausvakuutukset ja niiden keskeiset ehdot Suomessa
Vakuutussopimuslaissa (543/1994) säädetään vakuutussopimuksen osapuolten velvolli-suuksista ennen sopimuksen tekemistä, sopimuksen voimassaollessa sekä vahinkotapah-tuman sattuessa korvauskäsittelyssä. Sairausvakuutusten tuotesisällöt eivät ole täysin sa-manlaiset jokaisessa vakuutusyhtiössä, joten niihin perehtyminen vaatii vakuutusehtojen tutkimista.
3.4.1 Sairausvakuutuksen myöntäminen
Edellytyksenä sairausvakuutuksen myöntämiselle on usein, että vakuutettu asuu Suo-messa ja kuuluu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Vakuutusyhtiöt huomioivat vakuu-tusta myönnettäessä demografisia tekijöitä, kuten vakuutetun ikää. Ala- ja yläikärajat va-kuutuksen myöntämiselle vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin sekä vakuutustyypeittäin. Osa vakuutusyhtiöistä tarjoaa sairausvakuutusta ikärajattomasti, muuta pääsääntöisesti alaikä-raja vaihtelee 15-20 vuoden välillä ja yläikäalaikä-raja 54-85 vuoden välillä. Sairausvakuutuk-sen voimassaolo taas päättyy viimeistään Sairausvakuutuk-sen vakuutuskauden lopussa, kun vakuutettu täyttää vakuutuskirjassa määritellyn iän. Vakuutuskirjaan määritellyt iät vaihtelevat va-kuutusyhtiöittäin 60-100 vuoden välillä. Vakuutusta hakevan henkilön terveydentila ja sairaushistoria vaikuttuvat vakuutuksen myöntämiseen. (KKV 2019, 20-21.)
Vakuutusyhtiö arvioi vakuutuksenhakijan terveydentilaa terveysselvityksellä, jossa ky-sytään terveydentilaan liittyviä kysymyksiä. Vakuutuksen myöntämiseen vaikuttavat ter-veysselvityksessä mainitut vammat, oireet ja sairaudet, jotka vakuutusta hakevalla henki-löllä on ollut jo ennen hakemusta. Terveysselvityksen pohjalta vakuutushakemus voidaan joko hylätä kokonaan, myöntää yksilöllisillä rajoitusehdoilla tai korkeammalla vakuutus-maksulla. Yksilölliset rajoitusehdot merkitään vakuutuskirjaan ja niiden pohjalta ei mak-seta korvausta hoitokuluista. (KKV 2019, 20-21.) Sairausvakuutusten ollessa vapaaehtoi-sia vakuutukvapaaehtoi-sia ei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta myöntää vakuutussopimusta kai-kille. Vakuutushakemuksen hylkäämisen tulee perustua vakuutusyhtiön vastuunvalinta-periaatteisiin (FINE 2019). Terveysselvityksen avulla vakuutusyhtiö voi suunnitella ja
hinnoitella vakuutuksen tehokkaammin vastaamaan todellista riskiä, mutta samalla tämä merkitsee hyvinvointitappioita epätäydellisten vakuutussopimusten muodossa (Cutler &
Zeckhauser 1999, 60).
3.4.2 Sairausvakuutuksien yleiset ehdot
Sairausvakuutukset ovat voimassa työ- ja vapaa-aikana, mutta niistä ei korvata työter-veyshuollon kuluja. Työterveyshuolto on osa pakollista sosiaaliturvaa ja näin ollen ensi-sijainen vapaaehtoiseen sairausvakuutukseen nähden. (KKV 2019, 20-21.)
Vakuutusehdoissa voi olla rajoituksia liittyen vapaa-ajan urheilutoimintaan. Pääsääntöi-sesti vakuutus on voimassa oman fyysisen kunnon ylläpitämiseksi harrastetussa urheilu-toiminnassa. Vammat, jotka aiheutuvat riskialttiin, vaarallisena pidetyn urheilulajin tai erikoisharrastuksen parissa, ja liittyvät urheiluliiton tai -seuran toimintaan, on usein ra-jattu ulos vakuutussopimuksista eikä niistä makseta korvauksia. Näiden lisäksi vakuutus-sopimukset eroavat korvattavuuden suhteen esimerkiksi seuraavissa lajeissa: laite- tai va-paasukellus, kamppailu-, kontakti- tai itsepuolustuslaji, moottoriurheilu sekä ilmailu- tai kiipeilylaji. (KKV 2019, 22.)
Hoitokorvauksia sairaudenhoidosta maksetaan pääsääntöisesti vain Suomessa tehdyistä toimenpiteistä, mutta osa vakuutusyhtiöistä korvaa ulkomailla toteutetun hoidon, jonka lääketieteellinen tarve on todettu Suomessa. Hoitokorvauksia sairauden tai tapaturman pohjalta maksetaan vakuutussopimuksessa ennalta määrättyyn enimmäismäärään asti, joka on usein vakuutusyhtiön määrittelemä, mutta joissakin tapauksissa enimmäismää-rään on mahdollista vaikuttaa itse. Vakuutuksesta maksetut korvaukset pienentävät kor-vauksien euromääräistä kulukattoa. Enimmäiskorvausmäärät voivat olla vakuutussopi-muksen mukaan joko vahinkokohtaisia tai vakuutuskohtaisia. Enimmäiskorvausmäärillä ja kulukatoilla voidaan hillitä moraalikadon aiheuttamaa vakuutuksen ylikäyttöä (Cutler
& Zeckhauser 1999, 23). (KKV 2019, 22.)
Toinen moraalikadon hillitsemiseen usein käytetty keino on omavastuu, jonka avulla osa kustannuksista jaetaan potilaan maksettavaksi (Pauly 2000, 119). Suomalaisissa vapaa-ehtoisissa sairausvakuutuksissa on useita erilaisia omavastuita:
- Hakukertainen: Omavastuu vähennetään kuluista joka kerta, kun vakuutuksesta haetaan korvausta. Yhdellä hakemuksella voi hakea korvauksia usean eri sairau-den aiheuttamista kuluista
- Sairauskohtainen: Saman sairauden perusteella maksettavista korvauksista vähen-netään omavastuu yhden kerran
- Vakuutuskausikohtainen: Omavastuu vähennetään kerran kalenterivuodessa tai vakuutuskaudessa, mikäli vakuutusta on käytetty.
- Omavastuuton vakuutus, jossa ei ole ollenkaan kustannusten jakoa vakuutetun kanssa. (KKV 2019, 22.)
Koska Kela korvaa osan hoitokuluista sairausvakuutuslakiin perustuen, niin suurin osa vakuutusyhtiöistä edellyttää Kela-korvausten hakemista ensin. Mikäli hoitokulut ovat va-kuutussopimuksen mukaan korvattavia, maksaa vakuutusyhtiö lakisääteisen sairausva-kuutuksen ja vapaaehtoisen sairausvasairausva-kuutuksen omavastuun ylittävän osan vakuutetulle.
Lakisääteinen sairaus-, tapaturma-, potilasvahinko- ja liikennevakuutus ovat ensisijaisia vapaaehtoisesta sairausvakuutuksesta saatavaan korvaukseen nähden, joten mikäli jokin näistä vakuutuksista korvaa vahinkotapahtuman ei korvausta makseta vapaaehtoisesta sairausvakuutuksesta. (KKV 2019, 22-23.)
Vakuutussopimuksen voi irtisanoa vakuutusyhtiö tai vakuutettu. Vakuutettu voi irtisanoa vakuutussopimuksensa myös kesken vakuutuskauden. Vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisa-nomiseen, mikäli vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut puutteellisia tai virheellisiä tietoja terveydentilastaan eikä vakuutusta olisi oikeiden tietojen pohjalta myönnetty. Vakuutusyhtiö voi irtisanoa sopimuksen myös, jos vakuutusmaksua ei mak-seta tai kirjallisella irtisanomisilmoituksella yhtä kuukautta ennen vakuutuskauden vaih-tumista. Irtisanomisen lisäksi vakuutusyhtiö voi muuttaa vakuutusmaksua tai vakuutus-ehtoja sopimusehdoissa määritellyllä tavalla, joka yleensä tarkoittaa ennalta arvaama-tonta korvausmenon kasvua, uutta tai muuttunutta lainsäädäntöä tai viranomaismää-räystä. (KKV 2019, 23.)
3.4.3 Sairausvakuutusten korvauspiiri ja laajuus
Eritasoisia sairausvakuutuksia löytyy useita ja eri vakuutuksista korvattavat sairaanhoi-tokulut on lueteltu tarkasti vakuutusehdoissa. Määritelmät korvattavista kuluista voivat
vaihdella yhtiön sekä vakuutuksen myöntämisajankohdan mukaan ehtojen päivittyessä jatkuvasti. Lisäksi vakuutusyhtiö voi tarjota samaan aikaan useita erilaisia vaihtoehtoja:
rajattua turvaa tarjoava edullinen vakuutus, normaalitasoinen laajempi ja hieman liimpi vakuutus sekä kaikista laajimman turvan tarjoava, mutta vakuutusmaksultaan kal-lein tuote. (KKV 2019, 24.) Suunnittelemalla erilaisia sairausvakuutusmalleja vakuutus-yhtiö voi varautua haitallisen valikoitumisen aiheuttamiin ongelmiin ja pyrkiä houkutte-lemaan matalamman riskin asiakkaita.
Sairausvakuutukset korvaavat kuluja yksityisellä ja julkisella sektorilla. Käytännössä sai-rausvakuutus lisää yksityisten terveyspalvelujen käyttöä, mutta syy julkisen sektorinku-lujen korvaamiselle muodostuu, mikäli yksityiseltä sektorilta ei löydy asianmukaista hoi-toa terveysongelmaan. Pääsääntöisesti sairauskulujen korvattavuuden edellytyksenä on, että tutkimuksen tai hoidon tulee olla lääkärin määräämää sekä tarpeellista ja välttämä-töntä terveysongelman hoitamiseksi. Lisäksi ehdoissa todetaan, että hoidosta aiheutuvien ja korvattavien kulujen tulee olla kohtuullisia. Mikäli korvattavaksi tuleva kustannus ylit-tää merkittävästi kyseessä olevien kulujen normaalin, yleisesti hyväksytyn ja noudatetun tason, voi vakuutusyhtiö pienentää korvaussummaa tältä osin. (KKV 2019, 24-25.) Ku-lujen kohtuullisuudella voidaan pyrkiä hillitsemään ex-post moraalikatoa sekä tuottajien luomaa kysyntää: kohtuullisuus oletuksella saadaan rajattua ulos kaikista kalleimmat, mahdollisesti uusimman teknologian hoitomuodot.
Sairausvakuutusten ehdoissa rajataan vakuutetun mahdollisuutta hoitopaikan valintaan.
Joidenkin vakuutusyhtiöiden ehdot sisältävät lausekkeen, jonka mukaan yhtiöllä on oi-keus ohjata vakuutettu haluamalleen palveluntarjoajalle. Näin toimimalla vakuutusyhtiön on mahdollista hyödyntää kumppanuusverkostoaan (PPO) tai omia terveyspalvelujaan (HMO), jolloin terveyspalvelujen kustannukset ovat yhtiölle alhaisemmat. Mikäli vakuu-tettu kieltäytyy vakuutusyhtiön osoittamasta hoitopaikasta, yhtiö korvaa kulut heidän va-litsemansa hoitopaikan kustannusarvion mukaan. Näin ollen kulujen erotus jää vakuute-tulle itselleen maksettavaksi. (KKV 2019, 25.)
Pauly (2000, 116) toteaa artikkelissaan, että vakuutustapahtuman tulee olla kummankin osapuolen kontrollin ulkopuolella. Näin ollen vakuutusehdoissa onkin rajattu yleensä ulos
kustannukset, jotka ovat aiheutuneet esimerkiksi itsemurhayrityksestä tai vakuutetun ta-hallaan itselleen aiheuttamasta sairaudesta tai vammasta. Ex-ante moraalikadon hillitse-miseksi on myös mahdollista, että vakuutuskorvausta pienennetään, mikäli vakuutetun törkeä huolimattomuus on vaikuttanut vahinkotapahtuman syntyyn. (KKV 2019, 26.)
4 ETÄNÄ TARJOTTAVA HTA-PALVELU
4.1 Hoidon tarpeen arviointi ja terveydenhuollon etäpalvelut
Hoidon tarpeen arviointi (HTA) on terveydenhuollon ammattihenkilön toteuttama arvio potilaan sen hetkisestä terveydentilasta. Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään syy yh-teydenottoon, mahdolliset sairauden oireet ja niiden vaikeusaste sekä kiireellisyys saatu-jen esitietosaatu-jen tai lähetteen pohjalta. Hoidon tarpeen arviointi on mahdollista toteuttaa myös puhelinpalveluna. (Valvira 2017.)
Valvira määrittelee terveydenhuollon etäpalvelut seuraavasti (Valvira 2020): ”Etäpalve-luilla tarkoitetaan terveydenhuollossa sitä, että potilaan tutkiminen, diagnostiikka, tark-kailu, seuranta, hoitaminen, hoitoon liittyvät päätökset tai suositukset perustuvat esim.
videon välityksellä verkossa tai älypuhelimella välitettyihin tietoihin ja dokumentteihin”
(Valvira 2020). Etäterveyspalvelut tai telelääketiede voidaan jakaa kolmeen osaan: neu-vonta ja konsultointi, etäseuranta sekä etänä tarjottavat omahoito-ohjeet (Klaassen, Beijnum & Hermens 2016, 57-58).
4.2 Vakuutusyhtiöiden etäterveyspalvelut
Suomen kaikki kolme suurinta vakuutusyhtiötä Pohjola Vakuutus, If sekä LähiTapiola tarjoavat kaikki terveysneuvontaa sekä etälääkäripalveluita joko itse tai kumppanin kautta. Palvelun hyödyntäminen on vapaaehtoista kaikkien kolmen yhtiön vakuutetuille ja on mahdollista, että vakuutettu jossain tilanteessa hyödyntää palvelua, mutta päätyy toisessa tilanteessa menemään suoraan lääkärin vastaanotolle. Klaassenin ym. (2016) luo-kituksesta vakuutusyhtiöiden etäpalvelut keskittyvät neuvontaan ja omahoito-ohjeiden antamiseen.
Pohjola Vakuutuksen Pohjola Terveysmestari -palvelun tuottaa Pohjola Sairaala, joka on Pohjola Vakuutuksen omistama ja osa OP Ryhmää. Palvelu on ilmainen, Pohjola Vakuu-tuksen asiakkaille tarkoitettu, ja sen käyttö onnistuu joko puhelimella soittamalla tai chat-palvelun kautta. Etäpalvelussa sairaanhoitaja toteuttaa vakuutetulle hoidon tarpeen arvi-oinnin ja ohjaa tarvittaessa etälääkärille tai sopivan ammattilaisen vastaanotolle. Jos lää-kärikäyntiä ei tarvita vakuutetulle annetaan omahoito-ohjeet. On myös mahdollista, että käsitellystä asiasta saadaan korvausratkaisu jo asioinnin aikana. (Pohjola Vakuutus 2020;
Pohjola Sairaala 2020.)
If Terveysneuvonta on vakuutusyhtiö Ifin tarjoama palvelu. Etäpalvelu on ilmainen, käy-tettävissä Ifin henkilövakuutus asiakkaille, ja sen toteuttaa Ifin kumppani Luona Hoiva Oy. Palvelussa sairaanhoitaja toteuttaa hoidon tarpeen arvioinnin, antaa neuvoja, hoito-suosituksia tai ohjaa tarvittaessa lääkärille. Luona Hoiva Oy tarjoaa HTA, neuvonta ja ohjaus palveluita vakuutusyhtiöiden lisäksi esimerkiksi sairaanhoitopiireille, kunnille ja yksityisille terveydenhuollon toimijoille. (If 2020; Luona 2020.)
LähiTapiolan TerveysHelppi toimii puhelimella tai chat-palvelun kautta. Palvelussa sai-raanhoitajat tai lääkärit toteuttavat hoidon tarpeen arvioinnin, antavat neuvoja ja tarvitta-essa varaavat lääkärin vastaanottoajan. Palvelu on käytettävissä LähiTapiolan lapsi-, sai-rauskulu-, tapaturma- tai matkavakuutus asiakkaille ja palvelun tuottaa Mehiläinen Oy.
Myös TerveysHelppi on ilmainen edellä mainitulle asiakasryhmälle. Korvauskäsittely on mahdollista avata samalla yhteydenotolla. (LähiTapiola 2020.)
Etänä tarjottavien terveydenhuollon palveluiden on todettu voivan ylläpitää tai jopa pa-rantaa käyttäjien elämänlaatua sekä laskevan sairaalakäynnistä aiheutuvia kustannuksia (Klaassen, Beijnum & Hermens 2016, 63). Vakuutusyhtiöt toteavat palvelun vähentävän turhien lääkärikäyntien määrää sekä parantavan terveyspalvelujen tavoitettavuutta (Poh-jola Vakuutus 2020; LähiTapiola 2020; If 2020). On siis oletettavaa, että etäpalvelun ta-voitteena on tuottaa laadukkaampaa palvelua asiakkaille ja samalla pyrkiä kontrolloimaan vakuutuksen kustannuksia. Kustannusten kontrolloimiseksi voidaan nähdä kolme eri mahdollisuutta:
1) vakuutetun asia saadaan hoidettua puhelimitse tai chatissa, jolloin vahinkotapahtumaa ei muodostu,
2) vakuutettu voidaan ohjata kumppanuusverkoston etälääkärille, 3) vakuutettu voidaan ohjata kumppanuusverkoston vastaanotolle.
Tämän työn tutkimusosiossa keskitytään tutkimaan HTA:n vaikutuksia korvausmenoon, joten kohdan 1) vaikutukset jäävät tämän työn ulkopuolelle.
Etäterveyspalvelut voidaan myös nähdä eräänlaisena moraalikadon hillitsijänä. Vakuute-tun pyrkiessä käyttämään vakuutusta mahdollisimman paljon, voi terveydenhuollonpal-velujen kulutus pienemmissä vaivoissa, jotka monesti voidaan hoitaa myös etänä oma-hoito-ohjeilla, siirtyä etäpalveluun. Kuluttajien moraalikadon hillitseminen keskittyi pää-sääntöisesti lääkärikäyntien frekvenssin alentamiseen, joten etäpalvelun avulla osa näistä käynneistä saadaan hoidettua puhelimessa tai chat-palvelussa. Potilaan hoito etäpalve-lussa taas tulee vakuutusyhtiölle halvemmaksi, kuin lääkärin vastaanottokäynnin korvaa-minen. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kaikkien edellä mainittujen vakuutusyhtiöi-den etäpalvelu on vakuutetuille vapaaehtoinen ja he voivat itse valita haluavatko sitä käyttää. Palvelun ollessa vapaaehtoinen voi käyttäjissä tapahtua valikoitumista, jota py-ritään myös mallintamaan empiirisessä osiossa. Voidaan myös havaita muutamia insen-tiivejä, joilla etäpalvelun sekä kumppanuusverkoston hyödyntämistä pyritään kasvatta-maan. Jos vakuutetun terveyshuoli hoituu etäpalvelussa ei hän joudu maksamaan sairaus-vakuutuksen mahdollista omavastuuosuutta. Etäpalvelun käyttöön ohjaa myös apu oikean terveydenhuollon ammattilaisen valintaan, jos vakuutettu ei ole varma, minne aika tulisi varata. Etäpalvelussa ohjausta kumppanuusverkostoon voidaan perustella muun muassa helpommalla vahinkoilmoittamisella – kumppani hoitaa vahinkoilmoituksen vakuutetun puolesta, eikä hänen tarvitse kuin maksaa omavastuuosuus. Lisäksi etäpalvelussa voidaan hoitaa ajanvaraus suoraan kumppanuusverkoston palveluntarjoajalle vakuutetun puo-lesta, joten on oletettavaa, että vakuutettu ohjautuu käyttämään kumppaneiden palveluita useasti.
5 AINEISTO JA MENETELMÄT 5.1 Aineisto
Työn tarkoituksena on selvittää vakuutusyhtiön etänä tarjottavan hoidon tarpeen arviointi -palvelun (HTA) vaikutuksia vapaaehtoisen sairausvakuutuksen korvausmenoon. Tutki-muksessa käytettävä aineisto on poimittu vakuutusyhtiön tietokannasta ja se sisältää va-hinkotapahtumia, joista on maksettu korvauksia vuonna 2019 ja vuonna 2020. Alkupe-räinen aineisto sisälsi yli 2,1 miljoonaa henkilövahinkotapahtumaa. Aineisto päädyttiin rajaamaan yhteen sairausvakuutustuotteeseen, jonka korvauspiiriin kuuluvat sekä sairau-det että tapaturmat. Lisäksi toimeksiantajan pyynnöstä päädyttiin tutkimaan yhtä vahin-kotyyppiä, tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien sisällä hoitoku-lujen tyyppi rajattiin vielä sairaanhoitokuluihin, jotta aineistosta saatiin homogeenisempi.
Rajauksella pyrittiin myös poistamaan vain avainkumppaneilla toteutettavia hoitoja, jol-loin esimerkiksi leikkaukset ja magneettikuvaukset jäävät ulkopuolelle. On kuitenkin mahdollista, että sairaanhoitokulu-luokkaan jäi vain avainkumppaneilla toteutettavia hoi-toja. Samalla päädyttiin maaliskuussa 2020 alkaneen koronapandemian vuoksi rajaamaan ulos vuoden 2020 helmikuun jälkeiset tapahtumat, joten vahinkotapahtumien aikaväli on 1.1.2019-28.2.2020. Aineiston eri muuttujia kuvaillaan keskiarvojen, frekvenssien, pro-senttiosuuksien, erilaisten kuvioiden sekä χ2-testin avulla. Kuvailun jälkeen perehdytään työssä käytettyihin tilastollisiin menetelmiin.
Tulosten tilastollista merkitsevyyttä arvioidaan p-arvon pohjalta, joka kuvaa virheellisen päätelmän todennäköisyyttä. Yleisesti tieteellisessä tutkimuksessa käytetään 0,05 eli 5
%:n tai 1 %:n merkitsevyystasoa. Tässä työssä p-arvon ollessa alle 0,05 tulkitaan se tilas-tollisesti ”melkein merkitsevänä”, alle 0,01 tilastilas-tollisesti ”merkitsevänä” ja alle 0,001 ti-lastollisesti ”erittäin merkitsevänä”.
5.2 HTA-palvelun käyttö
Hta_palvelu on 0/1-dummy-muuttuja, joka kuvaa etänä tarjottavan HTA -palvelun käyt-töä. Tässä tapauksessa arvo 1 siis tarkoittaa, että vahinkotapahtuma on edennyt etäpalve-lun kautta ja arvo 0 tarkoittaa muita vahinkotapahtumia, jotka eivät käytä HTA-palvelua.
TAULUKKO 1. HTA-palvelun käyttö
Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja korvauslajiluokan sairaanhoitokulut osalta hieman alle 11 prosenttia kaikista vahinkotapahtumista on auennut etänä tarjottavan HTA -palvelun kautta (taulukko 1).
5.2.1 Ikäluokat, ikä ja HTA-palvelu
Taulukosta 2 voidaan havaita, että ikäluokka ja etänä tarjottava HTA -palvelu ovat riip-puvaisia toisistaan (p-arvo < 0,001), eli ikäluokalla on vaikutusta palvelun käyttöön. Etä-palvelun käyttö on suhteellisesti pienintä ikäluokassa 0-9, joka voi kertoa siitä, että van-hemmat tai lapsen huoltajat suosivat lasten hoidossa enemmän perinteistä, fyysistä vas-taanottokäyntiä saman tien hoitopolun alussa. Suurinta käyttö on ikäluokassa 20-39, josta vanhempiin ikäluokkiin mennessä käytön osuus vahinkotapahtumista laskee tasaisesti, mutta yllättäen 80-vuotiaiden tai vanhempien kohdalla käyttöaste on jopa 12,77 prosent-tia. Tähän syynä voi olla, että vanhemmat henkilöt ovat päätyneet hakemaan apua vakuu-tuksen käyttöön puhelinpalvelun kautta. Myös otanta tässä ikäluokassa on selvästi pienin, joten vaihtelua voi aiheutua myös tämän vuoksi.
TAULUKKO 2. Ikäluokat ja HTA-palvelu
Taulukosta 3 nähdään vakuutustapahtumien vakuutettujen keski-ikä, joka on noin 38 vuotta. Pienin arvo on -1, jolloin vakuutus on otettu, ja vahinko on tapahtunut, ennen lapsen syntymää.
TAULUKKO 3. Ikä-muuttuja
HTA-palvelua käyttäneiden iän keskiarvo on hieman yli vuoden korkeampi, kuin kont-rolliryhmällä (Taulukko 4). P-arvon ollessa 0,0182 on ero myös tilastollisesti melkein merkitsevä.
TAULUKKO 4. T-testi kontrolliryhmän (group = 0) ja HTA-palvelun (group = 1) iän välillä
Ero on hyvin pieni eri ryhmien välillä, mutta huomioitavaa silti, että korkeampi ikä tar-koittaa myös korkeampia korvauksia.
5.2.2 Sukupuoli ja HTA-palvelu
Taulukossa 5 on kuvattuna vahinkojen jakauma sukupuolittain. Arvo M tarkoittaa miehiä, N naisia ja E syntymättömiä lapsia, jolloin sukupuoli ei ole vielä välttämättä tiedossa.
Nähdään, että vahinkotapahtumista suurempi osuus oli naisten kuin miesten.
TAULUKKO 5. Sukupuoli
Taulukon 6 mukaan HTA-palvelun käyttö eroaa tilastollisesti erittäin merkitsevästi mies-ten, naisten ja syntymättömien lasten välillä. Miehet käyttävät HTA-palvelua enemmän kuin naiset ja syntymättömien lasten kohdalla käyttö on ollut selvästi pienintä.
TAULUKKO 6. Sukupuoli ja HTA-palvelu
5.2.3 Kumppanuusluokat ja HTA-palvelu
Kumppanuusluokka kertoo, onko vakuutuksen perusteella korvattu sairaudenhoito toteu-tettu vakuutusyhtiön avainkumppanilla, ei kumppanilla vai julkisessa sairaalassa. Avain-kumppanit ovat vakuutusyhtiön ensisijaisia palveluntarjoajia (PPO, preferred provider organization). Kuvio 6 esittää kumppanuusluokan jakauman kontrolliryhmän (hta_pal-velu = 0) osalta. Kuviosta nähdään, että noin 55 % tapauksista on hoidettu avainkumppa-nilla, noin 35 % ei kumppaneilla ja noin 10 % julkisella puolella.