Taulukosta 19 nähdään myös, että rakennevalintamallin yhtälöiden residuaalit ovat kor-reloituneita keskenään kerroinestimaatin ollessa 0,51 ja p-arvon <0,001. Toisin sanoen mallin yhtälöiden ulkopuoliset tekijät ovat korreloituneita keskenään, jolloin korostuu myös HTA-palvelun endogeenisuus. Korrelaatio voi johtua useista tekijöistä. Vakuutetut saattavat esimerkiksi käyttää palvelua vain tietyntyyppisissä terveysongelmissa, jolla luonnollisesti on suora vaikutus hoitojen kustannuksiin – eri terveysongelmille löytyy erilaisia hoitoja, joiden kustannukset vaihtelevat. Etäpalveluiden käyttö on myös helppoa
ja kätevää. Tämän vuoksi käyttäjiä voivat olla kiireiset ihmiset (lapsiperheiden vanhem-mat tai paljon työskentelevät ihmiset) tai fyysisesti liikuntarajoitteiset ihmiset. Erityisesti liikuntarajoitteisuudella voidaan ajatella olevan vaikutusta korvausmenoon. Malleista 1c ja 1d nähtiin myös, että AVI-alueiden välillä on vaihtelua korvauksissa, joten myös tämä aiheuttaa korrelaatiota. Mallin toimivuuden kannalta olisi parasta, että valintayhtälön instrumentit eivät korreloisi korvausmenon kanssa, mutta valitettavasti sellaisia instru-mentteja ei datassa ollut tarjolla.
7 YHTEENVETO
Työn tavoitteena oli tutkia, miten etänä tarjottava HTA-palvelu vaikuttaa vakuutusyhtiön korvausmenoon. Päämalli estimoi yli 50 prosentin laskua korvauksiin. Korvausten laskun suuruus vaikuttaa suurehkolle, mutta toisaalta tulos tukee työhypoteesia ja vaikuttaa loo-giselle ottaen huomioon etälääkäripalveluiden ja avainkumppaneiden paremman hyödyn-tämisen. Myös Klaassen, Beijnum & Hermens (2016) ovat todenneet etäpalveluiden las-kevan terveydenhuollon kustannuksia. Kokonaiskuvan muodostamiseksi tulisi mallin si-sältää myös tapaukset, joissa vakuutetun asia saadaan hoidettua kotihoito-ohjeilla suoraan ensimmäisellä yhteydenotolla. Näiden tapausten osuus on arviolta noin 15 % kaikista HTA-palvelun yhteydenotoista ja kustannus vain murto-osan keskimääräisistä korva-tuista kustannuksista. Vakuutettujen pyrkiessä käyttämään vakuutusta mahdollisimman paljon (ex-post moraalikato) saadaan HTA-palvelun avulla pienimmät terveyshuolet hoi-dettua puhelimessa tai etälääkärillä alhaisemmilla kustannuksilla.
Havaittiin myös, että kumppanuusluokalla on merkittävä vaikutus korvauksiin. Kuten kappaleessa 3 todettiin, on vakuutusyhtiöillä oikeus määrätä tietyissä tilanteissa vakuute-tun hoitopaikka ja tätä ehtokohtaa sovelletaan käytännössä vain kalliimmissa hoidoissa.
Tämän vuoksi aineisto rajattiin käsittämään ainoastaan sairaanhoitokulut-luokka, jolloin esimerkiksi leikkaukset ja magneettikuvaukset jäävät ulkopuolelle. On kuitenkin mahdol-lista, että myös sairaanhoitokulut-luokka sisältää sen tyyppisiä hoitotoimenpiteitä, joita vakuutusyhtiö suorittaa ainoastaan kumppanilaitoksissaan. Oletettavasti tämän vuoksi avainkumppani-luokan kustannukset ovat korkeammat kuin ei kumppaneilla. Tämä on syytä huomioida mallin tuloksia tulkittaessa.
Haitallisen valikoitumisen estämiseksi Cutler & Zeckhauser (1999) mainitsevat iän esi-merkkinä sairausvakuutusten yksilölliseen hinnoitteluun. Myös tämän työn tuloksista ha-vaittiin tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys iän ja korvausmenojen välillä. Iän kasva-essa nousevat myös keskimääräiset korvaukset.
Yksi syy suomalaisten päätökselle ostaa vapaaehtoinen sairausvakuutus on nopeammin saavutettavat terveydenhuollon palvelut. Etäpalveluiden hyödyntäminen kertoo vakuutet-tujen halukkuudesta saada palveluita nopeasti ja pienienkin terveyshuolien kohdalla. Voi olla, että vakuutettujen kontaktien määrä terveydenhuollon palveluntarjoajille jopa kas-vaa HTA-palvelun alhaisemman kynnyksen seurauksena, mutta samalla keskimääräiset kustannukset laskevat. Työn tulos on linjassa myös vakuutusyhtiön tavoitteen kanssa ai-nakin alhaisemman korvausmenon osalta.
Tapaus-verrokki tutkimuksissa keskeisenä ongelmana ovat usein valikoitumisesta johtu-vat vääristymät, joten korvausten selittämisen lisäksi oli tärkeää pyrkiä löytämään teki-jöitä, jotka selittävät vakuutettujen valintaa päätyä käyttämään HTA-palvelua. HTA-pal-velun ja kumppanuusluokan välillä havaittiin selvä yhteys, joten HTA-palHTA-pal-velun voidaan todeta ohjaavan vakuutettuja avainkumppaneille. Lisäksi AVI-alueella oli yhteys etäpal-velun käyttöön. Käyttöaste oli selvästi suurinta Pohjois-Suomen alueella, mutta hieman yllättäen samaa ei havaittu Lapissa, jossa välimatkat vastaanotolle ovat keskimäärin pi-simpiä Suomessa. Paremman mallin muodostamiseksi olisi tarvittu tarkempia tietoja, toi-sin sanoen paremmat instrumentit, siitä minkä vuoksi vakuutetut päätyvät käyttämään palvelua. Päämallin tuloksen luotettavuutta heikentää myös yhtälöiden residuaalien voi-makas korrelaatio.
Työssä keskityttiin tutkimaan asiaa vakuutusyhtiön kannalta. Olisi mielenkiintoista tutkia vakuutusyhtiöiden etäterveyspalveluita ja terveyspalvelukumppanuuksiin liittyviä asioita myös muista näkökulmista. Tiedostavatko kuluttajat, että vakuutusten hinnat määräytyvät lopulta vakuutuksesta maksettujen korvausten perusteella? Jos tämä olisi tiedossa, vai-kuttaisiko se vakuutettujen terveyspalveluntarjoajan valintaan tai etäpalveluiden käyt-töön? Paremman kumppanuuksien ja etäpalveluiden hyödyntämisen kautta siis hyötyisi-vät myös vakuutetut alhaisempien vakuutushintojen seurauksena. Mikäli tarjolla on useita vaihtoehtoja, ei kuluttajien valintamahdollisuuksiakaan rajoitettaisi. Pauly (2000) ja Cut-ler & Zeckhauser (1999) mainitsevat useista sairausvakuutusmalleista, joita käsiteltiin tä-män työn teoriaosuudessa. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä poikkeaa merkittävästi Yhdysvalloista, mutta osa suomalaisista kuluttajista voisi olla kiinnostuneita halvem-masta sairausvakuutusmallista, jossa hoitopaikkojen määrää rajataan (HMO- tai
PPO-malli). Suomen kolmen suurimman vakuutusyhtiöiden kumppanuuksia ovat pääsääntöi-sesti useilla paikkakunnilla toimivat Terveystalo, Mehiläinen tai Pihlajalinna. Lisäksi Pohjola Vakuutus omistaa oman sairaalaketjun. En kuitenkaan usko, että kovinkaan moni kuluttaja kykenisi näkemään hoitojen laadussa tai vaikuttavuudessa suurempia eroja edellä mainittujen laitosten välillä.
Suomen väestö ikääntyy ja terveydenhuollonmenot kasvavat jatkuvasti. Samalla tämä ke-hitys johtaa myös vakuutusyhtiöiden korvausmenon nousuun ja lopulta mahdollisesti kor-keampiin vakuutusmaksuihin. Etänä tarjottava HTA-palvelu, etälääkäripalvelut sekä hoi-tolaitoskumppanuudet ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka nousevia kustannuksia ja näin ollen myös kuluttajien maksamia kustannuksia voidaan hillitä. Jatkotutkimukset aiheesta voivat mahdollistaa uusien sairausvakuutustuotteiden kehittämisen yksityisille vakuutusyhtiöille, mutta myös uusien palvelumallien löytämisen julkiselle sektorille.
LÄHTEET
Altman Daniel, Cutler David M. & Zeckhauser Richard J. 1998. Adverse Selection and Adverse Retention. The American Economic Review, May 1998, Vol. 88, No. 2, Papers and Proceedings of the Hundred and Tenth Annual Meeting of the American Economic Association (May 1998, p. 122-126)
Arrow Kenneth. Uncertainty and the welfare economics of health care. The American Economic Review. Vol. 53, No. 5 (Dec., 1963), 941-973
Bardey David & Lesur Romain 2005. Optimal health insurance contract: Is a deductible useful?
Böhm Katharina, Schmid Achim, Götze Ralf, Landwehr Claudia & Rothgang Heinz 2013. Five types of OECD healthcare systems: Empirical results of a deductive classifi-cation. Health Policy 113 (2013) 258-269
Cain M.K., Zhang, Z. & Yuan, K. Univariate and multivariate skewness and kurtosis for measuring nonnormality: Prevalence, influence and estimation. 2017 Behav Res 49, 1716–1735 (2017)
Cameron A. C. & Trivedi P. K. 2005. Microeconometrics - methods and applications. Cambridge University Press.
Cutler David M. & Zeckhauser Richard J. 1999. The Anatomy of health insurance. NBER Working Paper No. 7176.
Dahlby Bev G. 1981. Adverse selection and Pareto improvements through compulsory insurance. Public Choice 37, 547-558.
Deb Partha, Norton Edward C. & Manning Willard G. 2017. Health econometrics using Stata.
Finanssiala ry 2020. Sairauskuluvakuutus 2009-2019.
Finanssiala ry 2020b. Vakuutusvuosi 2019. Julkaisut ja tutkimukset 2020.
Garrat Dean, Sloman John & Guest Jon 2018. Economics. 10th Edition.
If 2020. If Terveysneuvonta. Saatavilla: https://www.if.fi/henkiloasiakkaat/vakuutuk-set/henkilovakuutukset/if-terveys/if-terveysneuvonta (Luettu 12.11.2020)
Jegers Marc, Kesteloot Katrien, De Graeve Diana, Gilles William 2002. A typology for provider payment systems in health care. Health policy 60 (2002) 255-273
Jones Andrew. 2000. Health Econometrics in Handbook of Health Economics, Volume 1, Edited by A.J. Culyer and J.P. Newhouse.
KELA 2020. Sairaanhoito Suomessa. Saatavilla: https://www.kela.fi/ulkomailta-suo-meen-sairaanhoito-suomessa (Luettu 1.10.2020)
KKV 2019. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksiä 2/2019.
KvantiMOTV. Regressioanalyysi 2008. Saatavilla: https://www.fsd.tuni.fi/menetelma-opetus/regressio/analyysi.html#dummy (Luettu 27.10.2020)
KvantiMOTV. Ristiintaulukointi 2004. Saatavilla: https://www.fsd.tuni.fi/menetelma-opetus/ristiintaulukointi/ristiintaulukointi.html (Luettu: 28.10.2020)
Luona 2020. Hoidon tarpeen arviointi ja ohjaus. Saatavilla: https://www.luona.fi/palve-lut/hoidon-tarpeen-arviointi-ja-ohjaus (Luettu 12.11.2020)
LähiTapiola 2020. TerveysHelppi apunasi joka päivä. Saatavilla: https://www.lahita-piola.fi/henkilo/vakuutukset-ja-elake/terveyshelppi (Luettu 12.11.2020)
Ma Ching-To Albert & McGuire Thomas G. 1997. Optimal Health Insurance and Pro-vider Payment. The American Economic Review, Sep., 1997, Vol. 87, No. 4 pp. 685-704.
Mann C J 2003. Observational research methods. Research design II: cohort, cross sec-tional, and case-control studies. Emerg Med J 2003;20:54-60.
Metsämuuronen Jari 2011. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä 4 tutkijalai-tos.
Miller Robert H. & Luft Harold S. 1997. Does Managed Care Lead To Better Or Worse Quality Of Care? Health Affairs – Volume 16. Number 5.
Montgomery Douglas C., Peck Elizabeth A. & Vining Geoffrey G. 2012. Introduction to Linear Regression Analysis, 5th Edition.
Neudeck Werner & Podczeck Konrad 1996. Adverse selection and regulation in health insurance markets. Journal of Health Economics 15 (1996) 387-408
Newey Whitney K. 2007. Treatment effects, course materials for 14.386 New Economet-ric Methods, Kevät 2007. MIT OpenCourseWare (http://ocw.mit.edu), Massachusetts In-stitute of Technology.
Pauly Mark V. 2000. Optimal Health Insurance. The Geneva Papers on Risk and Insur-ance Vol. 25 No. 1. 116-127
Pauly Mark V. 1968. The Economics of Moral Hazard: Comment. The American eco-nomic review. June 1958, Vol 58, No 3, Part 1. 531-537
Pohjola Sairaala 2020. Terveysneuvontaa chatissa ja puhelimitse. Saatavilla:
https://www.pohjolasairaala.fi/fi/palvelumme/pohjola-terveysmestari (Luettu 12.11.2020)
Pohjola Vakuutus 2020. Pohjola Terveysmestari -palvelu. Saatavilla:
https://www.op.fi/henkiloasiakkaat/vakuutukset/pohjola-terveysmestari (Luettu 12.11.2020)
Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste 2020. Terveydenhuoltojärjestelmä Suo-messa. Saatavilla: https://www.eu-terveydenhoito.fi/hoitoon-ulkomailta-suomeen/ter-veydenhuoltojarjestelma-suomessa/ (Luettu 28.9.2020)
Richardson Jeffrey R.J. & Peacock Stuart J. 2006. Supplier-Induced Demand. Reconsid-ering theories and New Australian Evidence.
Sekhri Neelam K. 2000. Managed care: the US experience. Bulletin of the World Health Organization. 78 (6)
Shavell Steven 1979. Risk sharing and incentives in the principal and agent relationship.
The Bell Journal of Economics Vol. 10, No. 1 (Spring, 1979), pp. 55-73 (19 pages).
STM Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Terveydenhuolto Suomessa. Esitteitä 2 (2013).
Saatavilla: URN_ISBN_978-952-00-3389-7.pdf (valtioneuvosto.fi) (Luettu 3.2.2021) Stock James & Watson Mark 2017. Introduction to Econometrics (3rd Edition).
THL 2020. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2018. Tilastoraportti 23/2020.
23.06.2020.
Tynkkynen Liina-Kaisa, Alexandersen Nina, Kaarbøe Oddvar, Anell Anders, Lehto Ju-hani & Vrangbaek Karsten 2018. Development of voluntary private health insurance in Nordic countries – An exploratory study on country-specific contextual
factors. Health Policy 122 (2018) 485-492.
Valtonen Hannu, Kempers Jari, Karttunen Anna. 2014. Supplementary health insurance in Finland. Consumer preferences and behavior. Kela. Working papers 65/2014.
Valvira 2017. Hoidon tarpeen arviointi. Saatavilla: https://www.valvira.fi/terveyden-huolto/hyva-ammatinharjoittaminen/hoidon_tarpeen_arviointi (Luettu: 6.2.2021)
Valvira 2020. Potilaille annettavat terveydenhuollon etäpalvelut. Saatavilla:
https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/yksityisen_terveydenhuollon_luvat/potilaille-an-nettavat-terveydenhuollon-etapalvelut (Luettu 17.8.2020)
Winter Ralph 2013. Optimal Insurance Contracts Under Moral Hazard. Handbook of In-surance.
Wilson Charles 1977. A model of insurance markets with incomplete information. Jour-nal of Economic Theory 12.
LIITTEET
LIITE 1. Regressioanalyysin tulokset malli 1a