Toisena tutkimusongelmana kysyttiin, miten opiskelijan sukupuoli, ikä, tiedekunta, opinto-oikeuden laajuus, paikkakunnalle muuttaminen sekä vanhempien koulutusaste ovat yhtey-dessä opintoihin kiinnittymiseen. Seuraavassa tarkastellaan näiden taustamuuttujien yh-teyttä kiinnittymisen eri osa-alueisiin ensin yksittäin ja sitten mallintamalla kiinnittymisen vaihtelua useiden taustamuuttujien yhteisvaihtelun avulla. Taustamuuttujien ja kiinnittymi-sen välisisiä yhteyksiä kuvaavat tulokset on esitetty taulukoissa 7-14 (liite 3). Regressio-kertoimet useiden muuttujien yhteydestä kuhunkin kiinnittymisen osa-alueeseen on kuvattu taulukoissa 15-18 (liite 4).
Yliopistoyhteisöön kuuluminen
Opiskelijoiden taustatekijät vaikuttivat yliopistoyhteisöön kuulumiseen voimakkaammin kuin muihin kiinnittymisen osa-alueisiin. Tarkasteltaessa erikseen kunkin taustamuuttujan yhteyttä kiinnittymiseen havaittiin iän (r = - ,37, p = ,000), opiskeluoikeuden laajuuden (F
2,807 = 27,457, p = ,000), aiempien opintojen (F 2,807 = 44,234, p = ,000) sekä asuinpaikan vaihtamisen (t(808) = 9,85, p = ,000) olevan yhteydessä yliopistoyhteisöön kiinnittymiseen.
Vanhempien koulutustason merkitystä tarkasteltiin erikseen äidin (F4,794 =7,361, p = ,000) ja isän (F4,790=8,321, p = ,000) osalta, nämä molemmat osoittautuivat merkityksellisiksi.
Myös sukupuolen ja yliopistoyhteisöön kuulumisen välinen yhteys läheni tilastollisesti merkitsevän rajaa (F 8,807 = 4,447, p = ,012). Näin ollen tiedekunta oli taustamuuttujista ainoa, jonka ei havaittu olevan yhteydessä yliopistoyhteisöön kuulumiseen.
Nuoret opiskelijat kokivat vahvemmin kuuluvansa yliopistoyhteisöön, mutta iän myötä kuuluvuuden tunne keskimäärin hieman heikkeni. Sirontakuviota tarkastelemalla havaittiin korrelaation muodostuvan siten, että nuorimmat opiskelijat olivat pääosin erittäin vahvasti kiinnittyneitä yliopistoyhteisöön, kun taas iäkkäämmillä kiinnittymistä kuvaavat pistemää-rät jakautuivat tasaisemmin koko skaalalle. Sukupuolen yhteys yliopistoyhteisöön kiinnit-tymiseen ei ollut yhtä selvä. Ei-binäärisen sukupuolen edustajien vastaukset olivat tällä ulottuvuudella matalammat (ka 3,0, kh 1,0) kuin miesten (ka 3,8, kh 0,9) tai naisten (ka 3,6, kh 1,0). Heidän osuutensa oli kuitenkin hyvin pieni, alle kaksi prosenttia vastaajista, joten tulosten tulkinnassa on syytä olla varovainen.
Opiskeluoikeuden laajuus oli yhteydessä yliopistoyhteisöön kuulumiseen siten, että mais-teriohjelman opiskelijat kokivat kuuluvansa yliopistoyhteisöön selvästi heikommin (ka 3,0, kh 0,8) kuin kandidaatin tutkintoon opiskelevat tai niin sanotun pitkä tutkinnon eli kandi-daatin ja maisteritutkinnon opiskelijat (molemmissa ryhmissä ka 3,7, kh 0,8). Myös ensim-mäisiä korkeakouluopintojaan suorittavat (ka 3,8, kh 0,8) kokivat voimakkaammin kuulu-vansa yliopistoyhteisöön kuin ne, joilla oli aiempi tutkinto tai tutkintoja (ka 3,2, kh 0,9).
Nämä ryhmät ovat tietenkin osittain päällekkäisiä, sillä maisteriohjelman hakukelpoisuus-vaatimuksena on vähintään alempi korkeakoulututkinto. Kuitenkin myös kandidaatin tut-kintoon johtavissa koulutuksissa ja pitkissä koulutuksissa aloitti opiskelijoita, joilla oli jo yksi tai useampia korkeakoulututkintoja. Voidaan olettaa, että nämä aiemman tutkinnon omaavat opiskelijat ovat jo työelämässä ja perheellisiä, ja niiden myötä kuuluvat erilaisiin yhteisöihin. Näin ollen heidän elämässään ei ehkä ole samalla tavoin ”tilaa” yliopistoyhtei-söön kiinnittymiselle, kuin päätoimisesti opiskelevilla. Työssäkäyntiä tai perheellisyyttä ei kuitenkaan kysytty tämän tutkimuksen tiedonkeruussa, joten täsmällistä tietoa asiasta ei saatu.
Molempien vanhempien koulutusasteen havaittiin olevan yhteydessä yliopistoyhteisöön kuulumiseen. Ne opiskelijat, joiden äidillä oli ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijakoulu-tus (ka 3,8, kh 0,8), kokivat voimakkaammin kuuluvansa yliopistoyhteisöön verrattuna nii-hin opiskelijoinii-hin, joiden äidillä oli perus- (ka 3,2, kh 0,9) tai keskiasteen (ka 3,6, kh 0,8) koulutus. Vastaava yhteys havaittiin isien koulutusasteen ja yliopistoyhteisöön kuulumisen suhteen. Opiskelijat, joiden isällä oli ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijakoulutus (ka 3,9, kh 0,8) olivat vahvemmin kiinnittyneitä kuin ne, joiden isillä oli perus- (ka 3,4, kh 0,9) tai keskiasteen (ka 3,6, kh 0,9) koulutus. Asuinpaikan vaihtaminen oli yhteydessä yliopistoyh-teisöön kiinnittymiseen siten, että muuttaneilla (ka 3,8, kh 0,8) kiinnittyminen oli voimak-kaampaa kuin niillä, jotka eivät olleet muuttaneet (ka 3,2, kh 0,9).
Usean muuttujan askeltavalla regressioanalyysillä tarkasteltaessa ikä, asuinpaikan vaihta-minen, isän koulutusaste, opiskeluoikeus sekä tiedekunta olivat tilastollisesti merkitseviä selittäjiä yliopistoyhteisöön kiinnittymiselle. Nuoremmat (β = -,216, p = ,000), opintojen vuoksi muuttaneet opiskelijat (β = ,194 p = ,000), joiden isällä oli ylempi korkeakoulutut-kinto tai tutkijakoulutus (β = ,125, p = ,000), olivat muita vahvemmin kiinnittyneitä yli-opistoyhteisöön. Heikompaa kiinnittymistä sen sijaan ennustivat opiskelu maisteriohjel-massa (β = -,130, p = ,000) ja filosofisessa tiedekunnassa (β = -,066, p = ,041). Sukupuoli,
äidin koulutusaste tai aiemmat korkeakouluopinnot eivät selittäneet yliopistoyhteisöön kiinnittymistä. Malli sopi aineistoon (p = ,000), mutta sen selitysaste jää kuitenkin varsin vaatimattomaksi (R2ₐ = 0,20).
Yliopisto-opintojen alun kiinnittyminen
Yliopisto-opintojen alun kiinnittymisessä oli eroja sukupuolten (F 8,807 = 7,283, p = ,001) ja opiskeluoikeuden laajuuden (F 2,807 = 6,955, p = ,001) suhteen. Opiskelijat, jotka eivät kokeneet tai halunneet määritellä itseään mieheksi tai naiseksi, arvioivat yliopisto-opinto-jen alun kiinnittymisensä heikommaksi (ka 3,2, kh 0,6) kuin miehet (ka 4,0, kh 0,6, p = ,001) tai naiset (ka 4,0, kh 0,6, p = ,000). Ryhmän pienen koon vuoksi löydöksen merkitys oli kuitenkin epäselvä. Aihetta olisi syytä tutkia tarkemmin laadullisesti tai suuremmalla vastaajajoukolla. Myös maisteriohjelmien opiskelijat kokivat myös yliopisto-opintojen al-kuvaiheen kiinnittymisen hieman heikommaksi (ka 3,7, kh 0,8) kuin pitkän tutkinnon opis-kelijat (ka 4,0, kh 0,6).
Usean muuttujan askeltavalla regressioanalyysillä vain opiskeluoikeus oli tilastollisesti merkitsevä selittäjä yliopisto-opintojen alun kiinnittymiselle niin, että maisteriohjelmien opiskelijat (β = -,139 p = ,000) olivat muita heikommin kiinnittyneitä tällä osa-alueella.
Malli sopi aineistoon (p = ,000), mutta selitysaste oli heikko (R2ₐ = 0,02).
Oppiaineen henkilökunnalta saatu tuki
Oppiaineen henkilökunnalta saatu tuki arvioitiin kokonaisuudessaan matalimmaksi verrat-tuna muihin kiinnittymisen osa-alueisiin, ja lisäksi sukupuolten (F 8,807 = 8,921, p = ,000) ja tiedekuntien (F 3,804 = 8,596, p = ,000) välillä havaittiin eräitä eroja. Miehet kokivat saa-vansa hieman enemmän tukea (ka 3,8, kh 0,6) kuin naiset (ka 3,6, kh 0,7). Tiedekuntien väliset erot ilmenivät niin, että filosofisen tiedekunnan opiskelijat kokivat saavansa oppiai-neen henkilökunnalta enemmän tukea (ka 3,7, kh 0,7) kuin muiden tiedekuntien opiskelijat.
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan opiskelijat arvioivat saamansa tuen vähäisimmäksi (ka 3,4, kh 0,7).
Usean muuttujan askeltavalla regressioanalyysillä tiedekunta, sukupuoli ja aiemmat kor-keakouluopinnot selittivät oppiaineen henkilökunnalta saatua tukea. Vahvemmaksi koettua
tukea ennustivat miessukupuoli (β = ,141, p = ,000) sekä opiskelu filosofisessa tiedekun-nassa (β = ,107, p = ,005). Heikommin tukea puolestaan kokivat saavansa yhteiskuntatie-teiden ja kauppatieyhteiskuntatie-teiden tiedekunnan opiskelijat (β = -,134, p = ,000) sekä ne opiskelijat, joilla ei ollut aiempia korkeakouluopintoja (β = -,119, p = ,001). Malli sopi aineistoon (p = ,000), mutta tässäkin selitysaste jäi heikoksi (R2ₐ = 0,06)
Opiskelumotivaatio
Opiskelumotivaatio oli koko vastaajajoukossa keskimäärin vahva, mutta eräitä eroja vas-taajien keskuudessa kuitenkin havaittiin. Opiskeluoikeuden laajuus (F 2,807 = 5,540, p = ,004), tiedekunta (F 3,804 = 9,048, p = ,000) ja aiemmat opinnot (F 2,807 = 32,313, p = ,000) olivat yhteydessä opiskelumotivaatioon. Iän ja motivaation korrelaatio oli heikko (r = ,255), mutta tilastollisesti merkitsevä (p = ,000), joten opiskelijan iän noustessa myös motivaatio keskimäärin hieman kasvoi. Sirontakuviota tarkastelemalla havaittiin, että heikoimmin mo-tivoituneet olivat lähes yksinomaan nuoria opiskelijoita, mutta vahvimmin motivoituneissa oli kaikenikäisiä opiskelijoita.
Maisteriohjelmien opiskelijat arvioivat motivaationsa hieman korkeammaksi (ka 4,3, kh 0,5) kuin kandidaattiopiskelijat (ka 4,0, kh 0,7), vaikka heidän kiinnittymisensä muilla osa-alueilla mitattiin vähäisemmäksi. Samoin niillä opiskelijoilla, joilla oli aiempi tutkinto (ka 4,4, kh 0,6), oli korkeampi opiskelumotivaatio verrattuna niihin, joilla ei ollut aiempia opin-toja (ka 4,0, kh 0,7).
Terveystieteiden tiedekunnan opiskelijat arvioivat motivaationsa korkeimmaksi (ka 4,3, kh 0,6), vastaavasti filosofisen tiedekunnan opiskelijoiden motivaatio oli matalin (ka 4,0, kh 0,6). On mahdollista, että terveystieteiden tiedekuntaan on korkeampi hakukynnys, eli esi-merkiksi lääketiedettä hakeutuu opiskelemaan sellaisia opiskelijoita, joille opiskelu yli-päänsä on tärkeällä sijalla elämässä. Edellytetäänhän jo opiskelijavalinnoissa laajoja oppi-määriä ja hyviä arvosanoja tietyistä aineista.
Usean muuttujan askeltavalla regressioanalyysillä ikä, tiedekunta, aiemmat korkeakoulu-opinnot ja opiskeluoikeus ennustivat tilastollisesti merkitsevästi opiskelumotivaatiota.
Vanhemmilla opiskelijoilla (β = ,157, p = ,000) ja terveystieteiden tiedekunnassa
opiskele-villa (β = ,178, p = ,000) oli muita korkeampi motivaatio. Vastaavasti ensimmäisiä korkeakouluopintojaan tekevillä (β = ,177, p = ,000) ja kandidaatin tutkintoa opiskelevilla (β = -,080, p = ,020) oli vähäisempi motivaatio. Malli sopi aineistoon (p = ,000), mutta sen seli-tysaste oli matala (R2ₐ= ,12).
Yhteenveto opiskelijoiden taustatekijöiden yhteydestä kiinnittymiseen
Yhteenvetona voidaan todeta, että opiskelijoiden taustatekijät vaikuttivat kiinnittymisen osa-alueista eniten yliopistoyhteisöön kuulumisen kokemukseen. Tiedekuntaa lukuun otta-matta kaikki taustamuuttujat olivat tilastollisesti vähintään melkein merkitseviä yliopisto-yhteisöön kuulumisen kannalta. Myös motivaation ja taustatekijöiden välillä havaittiin var-sin paljon vahvoja yhteyksiä. Sitä vastoin yliopisto-opintojen alun kiinnittymisessä havait-tiin vähemmän systemaattista vaihtelua opiskelijoiden välillä.
Iän ja kiinnittymisen yhteyttä tarkasteltaessa havaittiin nuorempien opiskelijoiden olevan vahvemmin kiinnittyneitä yliopistoyhteisöön, kun taas vanhemmilla opiskelijoilla opiske-lumotivaatio oli keskimäärin vahvempi. Aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden kohdalla havaittiin samantapainen kiinnittyminen: yliopistoyhteisöön kuuluminen oli muita vähäisempää, mutta opiskelumotivaatio oli muita korkeampi.
Maisteriohjelmissa opintonsa aloittaneet olivat muita heikommin kiinnittyneitä sekä yli-opistoyhteisöön kuulumisen, että opintojen alun kiinnittymisen suhteen. Samaan aikaan he arvioivat motivaationsa kuitenkin korkeammaksi kuin kandidaatin tutkinnon tai pitkän kou-lutuksen opiskelijat. Maisteriohjelman opiskelijat ja aiemman korkeakoulututkinnon suo-rittaneet olivat tietysti osittain, vaikkakaan eivät täysin samoja vastaajia, edellytetäänhän maisteriohjelmaan hakeutuvilta alemman korkeakoulututkinnon suorittamista edeltävästi.
Kuitenkin myös alempaa tutkintoa suorittavissa oli aiemman korkeakoulututkinnon omaa-via.
Nämä vastaajat olivat luonnollisesti myös keskimäärin hieman muita vanhempia, kuin en-simmäistä korkeakoulututkintoaan suorittavat opiskelijat. Erot kiinnittymisen suhteen ker-tonevat erilaisista opiskeluorientaatioista, vanhemmilla, aiemman tutkinnon suorittaneilla ja nyt maisteriohjelmassa aloittaneilla opiskelijoilla opiskelun tavoitteena oli nimenomaan
osaamispääoman kasvattaminen. Sen sijaan nuoremmilla ensimmäistä korkeakoulututkin-toaan opiskelevilla yliopistoyhteisöön jäseneksi tulemisen merkitys korostui.
Nuorempien ja ensimmäistä korkeakoulututkintoaan suorittavien lisäksi myös korkeasti koulutettujen vanhempien lapset olivat voimakkaammin kiinnittyneitä yliopistoyhteisöön.
Muihin kiinnittymisen osa-alueisiin vanhempien koulutusaste ei ollut yhteydessä. Jos aka-teemisuus on ollut osa lapsuudenperheen arkisia käytäntöjä, keskiluokkaiselle kulttuurille rakentuvassa yliopistoyhteisössä oleminen ja toimiminen tuntunee tutummille. Tämän voi olettaa edistävän yhteisöön kiinnittymistä. Samoin opiskelupaikkakunnalle muuttaneet ko-kivat voimakkaampaa kuuluvuutta yliopistoyhteisöön kuin ne, jotka eivät olleet muutta-neet. Tämäkin oli varsin odotettava tulos siinä mielessä, että uudelle paikkakunnalle muu-ton yhteydessä usein rakennetaan suhteita uusiin yhteisöihin, ja tähän opiskeluympäristö voi tarjota luontevia mahdollisuuksia. Myöskään asuinpaikan muuttamisella ei ollut yh-teyttä muihin kiinnittymisen osa-alueisiin.
Tiedekuntien välillä havaitut erot kiinnittymisessä eivät olleet johdonmukaisia siinä mie-lessä, että joku yksittäisen tiedekunnan opiskelijat olisivat olleet vahvimmin tai heikoim-min kiinnittyneitä kaikilla kiinnittymisen osa-alueilla. Filosofisen tiedekunnan opiskelijat kokivat saavansa oppiaineen henkilökunnalta enemmän tukea kuin muiden tiedekuntien opiskelijat, mutta samaan aikaan he arvioivat oman motivaationsa muita alhaisemmaksi.
Filosofisessa tiedekunnassa suuret koulutusohjelmat ovat opettajankoulutukset ja kasvatus-tieteiden koulutusohjelma. On siis mahdollista, että näiden oppiaineiden henkilöstökun-nalla on vahvempi pedagoginen orientaatio, kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja kaup-patieteiden tiedekunnan henkilökunnalla, joiden opiskelijat puolestaan arvioivat oppiai-neen henkilökunnalta saamansa tuen vähäisimmäksi. Vastaavasti terveystieteiden tiede-kunnan opiskelijoilla oli korkein motivaatio. Terveystieteiden tiedetiede-kunnan suurin vastaa-jajoukko oli aloittanut opintonsa lääketieteen koulutusohjelmassa, joka perinteisesti on ol-lut hyvin kilpailtu. On siis todennäköistä, että opiskelijat olivat jo ennen yliopisto-opinto-jensa alkua motivoituneita opintoihinsa. Opiskelijoiden joukossa ei myöskään liene paljoa sellaisia, jotka olisivat päätyneet toisella tai kolmannella sijalla olleisiin hakukohteisiin, koska ovet ensimmäiseen hakukohteeseen eivät avautuneet. Myös avointen vastausten pe-rusteella oikeaksi koettu alavalinta koettiin motivaatiota vahvistavaksi ja vastaavasti väärä opiskeluala heikensi motivaatiota.
Sukupuolen yhteys kiinnittymisen eri osa-alueisiin osoittautui muita taustatekijöitä vai-keimmin tulkittavaksi, vaikka tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä löytyikin. Opiskelijat, jotka eivät osanneet tai halunneet määritellä itseään mieheksi tai naiseksi olivat heikommin kiinnittyneitä yliopistoyhteisöön ja arvioivat yliopisto-opintojensa alun kiinnittymisen vä-häisemmäksi kuin miehet tai naiset. Ryhmä oli kuitenkin hyvin pieni ja mahdollisesti myös epäyhtenäinen. Koska sukupuolimuuttujaa analysoitaessa yhdistettiin muu ja en halua ker-toa –vaihtoehdot, ei voida yksiselitteisesti tulkita kaikkien vastaajien kuuluvan sukupuoli-vähemmistöihin. Edellä mainituista syistä tulosten tulkinnassa on tarpeen olla varovainen.
Koska tässä tutkimuksessa ei-binäärisesti sukupuolensa määritelleille kuitenkin oli keski-määrin selvästi matalammat pisteet eräillä kiinnittymisen osa-alueilla, aihetta on tarpeen tutkia lisää.
Tarkasteltaessa opiskelijoiden taustatekijöiden ja kiinnittymisen osa-alueiden välisiä yh-teyksiä havaittiin, ettei vahva kiinnittyminen yhdellä osa-alueella merkinnyt yhtä vahvaa kiinnittymistä muilla osa-alueilla. Sen sijaan vastaajajoukosta vaikutti erottuvan erilaisia kiinnittymisen profiileja, erilaisista taustoista tulevilla opiskelijoilla painottuivat kiinnitty-misen eri osa-alueet. Tämän vuoksi analyysiä jatkettiin klusterianalyysillä, muodostamalla vastaajajoukosta kiinnittymisen suhteen toisistaan eroavia ryhmiä.