Eräät opiskelijoiden taustatekijät ovat yhteydessä opintoihin kiinnittymiseen. Opintojen jatkaminen tai suorittamisnopeus eivät suoraan kerro kiinnittymisestä, mutta ne ovat yh-teydessä onnistuneeseen kiinnittymiseen. Sukupuolen suhteen havaitaan eroja siten, että miehet etenevät opinnoissaan hitaammin (Rautopuro & Korhonen 2011; Suomen virallinen tilasto 2019c) ja keskeyttävät opintonsa naisia useammin ( Suomen virallinen tilasto 2019b;
Korhonen & Rautopuro 2019; Rautopuro & Korhonen 2011), joskin alakohtaista vaihtelua on (Korhonen & Rautopuro 2019). Eräissä tutkimuksissa miesten on kuitenkin havaittu olevan vahvemmin kiinnittyneitä yliopistoyhteisöön, ja he kokevat myös saavansa henki-lökunnalta enemmän tukea kuin naiset. Lisäksi miesten opiskelumotivaatio ensimmäisenä opiskeluvuotena on korkeampi. (Naylor ym. 2018.) Korkeimmat keskeytysosuudet ovat tietojenkäsittelytieteen sekä matemaattisluonnontieteellisten alojen opiskelijoilla, ja harkit-sevat useammin alanvaihtoa. Lääketieteen ja kasvatustieteen opiskelijat keskeyttävät opin-tonsa harvemmin kuin muiden alojen opiskelijat ja ovat varmempia alavalinnastaan. Tämä johtunee ainakin osittain alojen professionaalisuudesta, toisin sanoen opinnot valmistavat tiettyyn ammattiin. (Penttinen, Kosonen, Annala & Mäkinen 2017; Rautopuro & Korhonen 2011.) Kasvatustiede poikkeaa muista aloista myös siinä mielessä, että miehet keskeyttävät opintonsa naisia harvemmin (Korhonen & Rautopuro 2019).
Nuoremmat, alle 25-vuotiaat opiskelijat etenevät useammin omien tavoitteidensa mukai-sessa aikataulussa (Potila ym. 2017), kuin taas iäkkäämpinä aloittaneilla hidas eteneminen
on tavallisempaa (Korhonen & Rautopuro 2019; Potila ym. 2017; Rautopuro & Korhonen 2011; Uusitalo & Korhonen 2012). Kolmekymmentävuotiaina tai vanhempina opintonsa aloittaneiden keskeyttämistodennäköisyys on jopa 25-kertainen verrattuna heti lukion jäl-keen opintonsa aloittaneisiin (Korhonen & Rautopuro 2019).
Vanhempana opintonsa aloittaneet ovat nuoria opiskelijoita heikommin kiinnittyneitä yli-opistoyhteisöön (Cotton ym. 2017; Naylor ym. 2018) ja he osallistuvat nuoria vähemmän opintojen ulkopuolisiin tapahtumiin ja aktiviteetteihin (Cotton ym. 2017). Tämä voi osal-taan johtua osalosal-taan siitä, että heillä on tyypillisesti useampia rinnakkaisia, esimerkiksi vanhemmuuteen ja työhön liittyviä rooleja elämässään opiskelijan roolin rinnalla (Cotton ym. 2017; Korhonen & Rautopuro 2019; Tett ym. 2017; Uusitalo & Korhonen 2012). Osa-syynä on myös se, että he kokevat itsensä ulkopuolisiksi opiskelijaryhmässä, jos ikäero muihin opiskelijoihin on suuri (Cotton ym. 2017). Joidenkin kohdalla kyse saattaa olla myös tietoisesti tehdystä valinnasta (Uusitalo & Korhonen 2012).
Vanhemmille opiskelijoille on tyypillistä syväsuuntautuneiden opiskelustrategioiden käyttö ja he ovat hyvin itseohjautuvia. Toisaalta tämä itsenäisyys etäännyttää heitä yli-opisto-opinnoista, kun kiinnittyminen yliopistoyhteisöön ja siihen liittyviin sosiaalisiin suhteisiin jää ohuemmaksi verrattuna nuorempiin opiskelijoihin. Opiskelun tavoitteena saattaa vanhemmilla opiskelijoilla olla itsensä kehittäminen tai urakehitystä edistävän osaamisen tavoittelu. Tutkinnon suorittaminen valmiiksi saattaa pitkittyä tai se ei välttä-mättä ole heidän tavoitteenaan lainkaan. (Korhonen & Rautopuro 2019; Uusitalo & Kor-honen 2012.) Valtaosa opintoihin kiinnittymistä koskevasta tutkimuksesta koskee toiselta asteelta korkeakouluopintoihin siirtyviä opiskelijoita, kun taas maisteriohjelmissa aloitta-neiden uusien opiskelijoiden kiinnittymisestä löytyy vain niukasti tutkimusta. Voidaan kui-tenkin olettaa, että heidän kohdallaan opintoihin kiinnittymiseen ja kiinnittymättömyyteen liittyy samoja tekijöitä kuin vanhemmilla opiskelijoilla yleisesti opiskeluoikeuden laajuu-desta riippumatta.
Muuttaminen yliopistokaupunkiin opintojen vuoksi voi altistaa yksinäisyyden kokemuk-sille, jos olemassa olevat sosiaaliset verkostot jäävät aiemmalle asuinpaikkakunnalle tai hajoavat siirtymävaiheessa eri kaupunkeihin (Välimäki ym. 2018). Uusien ystävyyssuhtei-den rakentuminen opiskelupaikkakunnalle muuton jälkeen auttaa sopeutumaan
siirtymä-vaiheen muutoksissa ja selviytymään opintoihin liittyvästä kuormituksesta. Tämä on yh-teydessä opintojen sujuvampaan etenemiseen. Jos ystävyyssuhteiden rakentaminen uudella opiskelupaikkakunnalla ei onnistu toivotulla tavalla, se puolestaan on yhteydessä opintojen keskeytymiseen. (Wilcox, Winn, & Fyvie‐Gauld 2005.)
Jo pitkään on tiedostettu sosioekonomisen taustan ja erityisesti vanhempien koulutustason merkitys sille, ketkä hakeutuvat yliopisto-opintoihin. Yliopistoon hakeutuvien vanhem-mista vähintään toisella on keskimääräistä useammin ylempi korkeakoulututkinto (Heis-kala eym. 2020; Nori 2011; OECD 2017; Potila ym. 2017; Saari ym. 2020). Sitä vastoin työläistaustauset opiskelijat hakeutuvat yliopisto-opintoihin harvemmin ja iäkkäämpinä kuin keskiluokkaisesta taustasta olevat opiskelijat (Mikkonen & Korhonen 2018).
Tuoreempi kiinnostuksen kohde suomalaisessa (Mikkonen & Korhonen 2018) tutkimuk-sessa on se, miten opiskelijoiden sosioekonominen tausta vaikuttaa yliopistossa opiske-luun, opintoihin kiinnittymiseen ja opintojen etenemiseen. Kansainvälisesti aihetta on tut-kittu jo varsin paljon (Cotton ym. 2017; Naylor ym. 2018; Pike & Kuh 2005; Tett ym.
2017). Vaikuttaa siltä, että vanhempien korkeampi sosioekonominen tausta on yhteydessä nuorten parempaan kiinnittymiseen yliopisto-opintoihin (Mikkonen & Korhonen 2018;
Pike & Kuh 2005), joskin eräiden tutkimusten mukaan matalamman sosioekonomisen taus-tan omaavat opiskelijat ovat motivoituneempia opinnoissaan (Naylor ym. 2018). Sen sijaan työläistaustaiset opiskelijat joutuvat tekemään valintoja opintojen ja muun elämän yhteen-sovittamiseksi (Cotton ym. 2017; Tett ym. 2017). He opiskelevat muita useammin sivutoi-misesti, koska työnteon koetaan olevan taloudellisen pärjäämisen kannalta välttämätöntä (Cotton ym. 2017; Mikkonen & Korhonen 2018). Työläistaustaiset opiskelijat käyttävät vähemmän aikaa opiskeluun ja pitävät verrokkiryhmiä todennäköisemmin välivuoden opinnoista (Mikkonen & Korhonen 2018). Heidän tiedetään myös kokevan ulkopuolisuu-den ja riittämättömyyulkopuolisuu-den tunteita keskiluokkaisessa yliopistoyhteisössä silloinkin, kun he ulkoisesti näyttävät sopeutuvan hyvin ja menestyvät opinnoissaan (Käyhkö 2014; Pike &
Kuh 2005; Soria & Bultmann 2014). Myös maahanmuuttotaustaisten ja etnisiin vähemmis-töihin kuuluvien opiskelijoiden vähäisemmästä kiinnittymisestä yliopistoyhteisöön on run-saasti kansainvälistä tutkimusta (Connolly ym. 2017; Cotton ym. 2017; Soria & Bultmann 2014), mutta suomalaiseen kiinnittymistä koskevaan keskusteluun tämä on vasta tuloillaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kiinnittymiseen yhteydessä olevista tekijöistä tiedetään varsin paljon. Tutkimuksissa on kuitenkin käsitelty pääasiassa yhtä kiinnittymisen osa-alu-etta, kuten opiskelumotivaatiota tai yliopistoyhteisöön kiinnittymistä kerrallaan, tai vaih-toisesti on tarkasteltu yhtä taustatekijää, kuten vanhempien koulutusastetta kerrallaan. Tut-kimusta, jossa kiinnittymistä olisi käsitelty laaja-alaisempana ilmiönä ja tarkasteltu saman-aikaisesti useita siihen yhteydessä olevia tekijöitä, löytyi vain vähän.
Kun tiedostetaan heikompaan kiinnittymiseen yhteydessä olevia taustatekijöitä, on mah-dollista tunnistaa ne opiskelijat, jotka hyötyvät kohdennetusta ohjauksesta ja tuesta. Ei kui-tenkaan ole tarkoituksenmukaista tarkastella kiinnittymistä ilmiönä ainoastaan opiskelijoi-den ominaisuuksista käsin. Hedelmällisempää on tarkastella, millä keinoilla akateeminen yhteisö ja yliopistot instituutioina voivat tunnistaa ja purkaa niitä tekijöitä, jotka johtavat systemaattisesti joidenkin opiskelijaryhmien heikompaan kiinnittymiseen. Millä tavoin kulttuuri ja toimintatavat yliopistossa voisivat olla inklusiivisia niin, että kaikenlaisilla opiskelijoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet tulla tasavertaisiksi yhteisön jäseniksi, kiin-nittyä opintoihinsa ja edetä niissä sujuvasti.
Edellä on kuvattu kiinnittymisen merkitystä sekä opiskelijoiden näkökulmasta, että suh-teessa koulutuspoliittisiin tavoitteisiin. Lisäksi on tarkasteltu kiinnittymisen käsitteen mo-niulotteisuutta ja tunnistettu sen keskeisiksi osa-alueiksi yliopistoyhteisöön kuuluminen, opintojen alkuvaiheen kiinnittyminen, oppiaineen henkilökunnalta saatu tuki sekä opiske-lumotivaatio. Vaikka korkeakoulutuksen yhdenvertainen saavutettavuus on nimetty tavoit-teeksi koulutuspoliittisissa asiakirjoissa, se vaikuttaa toteutuvan vain osittain. Edelleen opiskelijoiden taustatekijät ja sukupuoli ovat yhteydessä siihen, miten yliopisto-opintoihin valikoidutaan ja miten opintoihin kiinnitytään. Nämä lähtökohdat ovat ohjanneet tämän tutkimuksen kysymyksenasettelua sekä niiden mittareiden valintaa, joilla kiinnittymistä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä on tässä tutkimuksessa mitattu.
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on alkuvaiheen opiskelijoiden kiinnittyminen yli-opisto-opintoihin. Hyvän opintojen alun tiedetään olevan merkityksellinen myös tulevien opiskeluvuosien ja yliopistosta työelämään siirtymisen näkökulmasta. Hyvä kiinnittymi-nen ennakoi opintojen sujuvaa etenemistä, parempia oppimistuloksia sekä parempaa opis-keluhyvinvointia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata alkuvaiheen opiskelijoiden kiinnittymistä yliopisto-opintoihin sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus on osa OHO!-hanketta ja sen aineisto on kerätty Itä-Suomen yliopiston ensimmäisen vuoden opis-kelijoilta.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Miten alkuvaiheen opiskelijat ovat kiinnittyneet opintoihinsa?
2. Miten opiskelijan sukupuoli, ikä, tiedekunta, opinto-oikeuden laajuus, paikkakunnalle muuttaminen sekä vanhempien koulutusaste ovat yhteydessä opintoihin kiinnittymi-seen?
3. Millaisia kiinnittymisen tyyppejä alkuvaiheen opiskelijat muodostavat? Miten alkuvai-heen opiskelijat ryhmittyvät suhteessa kiinnittymisen eri tyyppeihin?
Ensimmäinen tutkimuskysymys keskittyy alkuvaiheen opiskelijoiden kiinnittymiseen, ja ilmiötä tarkastellaan neljän keskeiseksi tunnistetun kiinnittymisen osa-alueen avulla. Tä-män tutkimuskysymyksen avulla tarkastellaan, miten yliopistoyhteisöön kiinnittyminen, opintojen alun kiinnittyminen, henkilökunnan tuki opintoihin kiinnittymisessä sekä opis-kelumotivaatio vaihtelevat ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa. Toinen tutki-muskysymys liittyy opiskelijoiden taustatekijöiden ja kiinnittymisen väliseen yhteyteen.
Sen avulla voidaan kuvata, miten systemaattisesti voimakas ja toisaalta heikko kiinnitty-minen keskittyvät jollekin tietylle opiskelijaryhmälle ja mitä nämä ryhmät ovat. Kolman-nen tutkimuskysymyksen avulla tarkoituksena on tunnistaa kiinnittymisen tyyppejä, eli kiinnittymisen painottumista eri tavoilla erilaisista taustoista tulevilla opiskelijoilla. Lisäksi tarkastellaan, miten opiskelijat ryhmittyvät suhteessa näihin kiinnittymisen tyyppeihin.
Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa kiinnittymistä vahvistavia ja toisaalta heikentäviä tekijöitä. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää alkuvaiheen yliopisto-opiskelijoiden ohjausta tukemaan paremmin erilaisista taustoista tulevien ja eri tavoin kiin-nittyneiden opiskelijoiden onnistuneita siirtymiä yliopisto-opintoihin.
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
Tämän luvun aluksi kuvataan tarkemmin tutkimuksen taustaoletuksia. Taustaoletukset oh-jasivat tutkimuksen toteuttamisen vaiheita sekä eri vaiheissa tehtyjä menetelmällisiä valin-toja. Nämä kuvataan ja perustellaan seuraavissa alaluvuissa.