Kolmanteen tutkimuskysymykseen vastattaessa tunnistettiin kiinnittymisen kolme tyyppiä eli epävarmasti, vahvasti ja itsenäisesti kiinnittyneet. Nämä ryhmät erosivat toisistaan paitsi kiinnittymisen profiilien, myös taustatekijöiden suhteen. Tässä tutkimuksessa luotu ryhmit-tely toi uutta ymmärrystä kiinnittymisen vaihteluun opiskelijoiden keskuudessa sekä siihen, miten opiskelijoiden taustatekijät ovat yhteydessä kiinnittymisen profiilin rakentumiseen.
Vastaavia tyypittelyitä ei löytynyt aiemmasta tutkimuksesta. Nori (2011) on tunnistanut yliopistoon hakevista erilaisia ryhmiä. Samoin aikuisena yliopistoon hakeutuvien (Nori &
Vanttaja 2018; Osborne, Marks, & Turner 2004) ja siellä opiskelevien (Uusitalo & Korho-nen 2012) keskuudesta on tunnistettu elämäntilanteiden ja tavoitteiden suhteen toisistaan eroavia ryhmiä. Nimenomaan kiinnittymisen suhteen tämänkaltaista ryhmittelyä ei löyty-nyt aiemmasta tutkimuksesta.
Epävarmasti kiinnittyneiden ryhmässä vanhempien ylimmät koulutusasteet olivat vahvasti korostuneina. Tässä mielessä he muistuttavat Norin ja Vanttajan kuvaamia koulutuspää-oman uusintajia (Nori & Vanttaja 2018). He ovat ehkä saaneet kodin perintönä sellaisen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman, joka auttaa heitä etenemään sujuvasti koulutusjärjes-telmässä (Käyhkö 2014) ja kiinnittymään yliopistoyhteisöön. Opintoihin hakeutumista kos-kevia päätöksiä ei tehdä irrallaan ympäristöstään, vaan sosio-kulttuurisen ympäristön ym-märretään määrittävän sitä toimintahorisonttia, jonka sisällä valintoja tehdään (Hodkinson
& Sparkes 1997). On siis mahdollista, että yliopisto-opintoihin hakeutumista ei välttämättä edellä yhtä tietoinen harkinta ja päätöksenteko kuin niillä, joiden vanhemmilla on mata-lamman asteen koulutus. Mahdollisesti yliopistoon hakeudutaan, koska se nähdään luonte-vana jatkona toisen asteen (lukio-)opinnoille silloinkin, kun alavalinta ei ole vielä aivan kypsynyt. Yliopisto-opintoihin hakeutuminen saattaa olla ensisijainen oletus riippumatta siitä, mitä nuoren henkilökohtaiset tavoitteet, taipumukset ja kiinnostus ovat.
Epävarmasti kiinnittyneiden ryhmään kuuluvien ohjauksen tarpeet kohdentuivat ennen muuta opiskelumotivaatioon ja henkilökunnalta saatuun tukeen. Tämän ryhmän opiskeli-joilla oli keskimäärin matalampi opiskelumotivaatio ja he kokivat hieman muita enemmän epävarmuutta tekemistään valinnoista. Onkin syytä pohtia, miten paljon yliopiston sisällä on vapautta ja mahdollisuuksia yksilöllisten polkujen etsimiselle ja rakentamiselle, ja saa-vatko opiskelijat ohjausta niiden löytämiseen. Miten vahvasti institutionaalinen tavoite ja
ehkä painekin ripeästä etenemisestä ja valmistumisesta vaikuttavat näihin mahdollisuuk-siin?
Vahvasti kiinnittyneiden opiskelijoiden ryhmässä kiinnittyminen oli kaikilla mitatuilla osa-alueilla erittäin hyvää. Heillä vaikutti siis olevan hyvät edellytykset edetä opinnoissaan su-juvasti ja valmistua tavoiteajassa ja siten toteuttaa niitä koulutuspoliittisia tavoitteita, joita muun muassa hallitusohjelmaan on kirjattu (Pääministeri Sanna Marinin hallituksen oh-jelma 10.12.2019). Vahvasti kiinnittyneille opiskelijoille oli kuitenkin tyypillistä muuta-maa vuotta korkeampi ikä ja mahdollisesti joitain korkeakoulukursseja ennen tutkinto-opis-kelijana aloittamista. Tämä herätti kysymyksen siitä, miten perusteltua politiikkaa tässä mielessä on pyrkiä tehostamaan ja nopeuttamaan siirtymiä korkeakouluopintoihin. Tämän tutkimuksen perusteella on mahdollista, että välivuodet ovat hyödyksi omien toiveiden ja tavoitteiden jäsentymisessä, minkä jälkeen ollaan valmiimpia sitoutuneeseen ja tavoitteel-liseen opiskeluun.
Itsenäisesti kiinnittyneiden kiinnittymisen profiili poikkesi olennaisesti muista ryhmistä si-ten, että heidän opiskelumotivaationsa oli korkea, mutta yliopistoyhteisöön kiinnittymi-nensä jopa heikkoa. Nämä opiskelijat muistuttavat taustansa perusteella niitä aikuisia yli-opisto-opiskelijoita, joita Nori ja Vanttaja (2018) kutsuvat toisen mahdollisuuden käyttä-jiksi. He olivat muita selvästi vanhempia opintojen alkaessa. Itsenäisesti kiinnittyneiden vanhemmilla oli tyypillisesti matalampi koulutus ja siten kodin taloudelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset pääomat ovat mahdollisesti olleet muita heikompia (Nori & Vanttaja 2018), mikä voi olla yhteydessä myöhäisempään opintojen aloitusikään ja ulkopuolisuuden koke-mukseen yliopistoyhteisössä (Cotton ym. 2017; Käyhkö 2014).
Toisaalta itsenäisesti kiinnittyneistä moni on todennäköisesti elämäntilanteessa, jossa opin-tojen kanssa ajasta kilpailevat perhe ja työ toisella paikkakunnalla. Tällöin heikko kiinnit-tyminen saattaa olla seurausta pikemminkin omasta valinnasta kuin ulkoapäin tulleesta pa-kosta (Uusitalo & Korhonen 2012). Heikompi yhteisöön kiinnittyminen saattoi heijastella myös haasteita sovittaa opiskelijan rooli yhteen muiden elämässä läsnä olevien roolien kanssa, minkä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu vaikeuttavan siirtymää ja yliopisto-opiskelijan identiteetin rakentumista (Trautwein & Bosse 2017).
Perheen, työn ja opintojen sekä usean paikkakunnan välillä matkustaminen edellyttää opis-kelijalta korkeaa motivaatiota. Ne edellyttävät myös yliopistolta erilaisten elämäntilantei-den mukaan joustavia opiskelu- ja ohjauskäytänteitä (Tanhua 2020), vaikka koulutuspoliit-tisissa tavoitteissa painotetaankin lähinnä nuorten ylioppilaiden koulutussiirtymien suju-voittamista (Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019). Riittävän jous-tavien ja monipuolisten opiskelutapojen mahdollistaminen eri elämäntilanteissa oleville opiskelijoille voivat vaikuttaa kaikki, jotka osallistuvat yliopiston opetustyön suunnitteluun ja toteutukseen. Jos yliopiston opetusjärjestelyt on suunniteltu yksinomaan yliopistokau-pungissa asuville ja päätoimisesti opiskeleville, muunlaisessa elämäntilanteessa olevien voi olla vaikea osallistua niihin, vaikka he olisivatkin motivoituneita. Tämä voi heidän kohdal-laan johtaa opintojen hidastumiseen tai jopa keskeytymiseen. (Uusitalo & Korhonen 2012.) Ohjauksella puolestaan voidaan vaikuttaa siihen, että opiskelijat osaavat realistisesti arvi-oida yliopisto-opintojen vaatiman ajan ja vaivannäön sekä tunnistavat itselleen sopivat opiskelutavat ja löytävät opetustarjonnasta sopivat toteutukset.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ohjauspalveluiden suunnittelussa. Tulok-set vahvistavat käsitystä kiinnittymisen prosessien moniulotteisuudesta, yksilöiden kiinnit-tymiseen vaikuttavat samanaikaisesti lukuisat tekijät. Ohjaustyön arjessa kyse on mm. näi-den yksilöllisten prosessien tukemisesta, toimijuunäi-den esteinäi-den purkamisesta ja toisaalta vahvuuksien ja voimavarojen tunnistamisesta ja hyödyntämisestä. Yksilöiden tilanteet ei-vät tietenkään pelkisty tämän tutkimuksen tuloksena syntyneisiin luokitteluihin. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää erilaisten ohjauksen tarpeiden tunnistamisessa ja ohjauspal-veluiden suunnittelussa vastaamaan aiempaa paremmin opiskelijoiden erilaisiin tarpeisiin.
Ohjauksessa ja koulutuksen järjestämisessä laajemminkin tulisi huomioida monenlaisten opiskelijoiden tarpeet ja luoda heille yksilöllisiä ja joustavia mahdollisuuksia. Kiinnittymi-sessä on määritelmällisesti kyse opiskelijan ja yliopiston välisestä vuorovaikutuksesta, ja yliopiston kiinnittymistä kuvaa se, miten hyvin se pystyy tunnistamaan opiskelijoiden op-pimiseen liittyvät tarpeet ja vastaamaan niihin. Kiinnittymisen osa-alueita tarkastelemalla voidaan myös tunnistaa aiempaa tarkemmin, millaisesta ohjauksesta ja tuesta opiskelijat voivat hyötyä. Jos opiskelijan kiinnittymisen haasteet liittyvät ulkopuolisuuden kokemuk-seen yliopistoyhteisössä, tuen tarve eroaa sellaisesta, joka etsii vielä omaa alaansa opiske-lijana.