Kolmas tutkimuskysymys oli, millaisia kiinnittymisen tyyppejä alkuvaiheen opiskelijat muodostavat sekä miten alkuvaiheen opiskelijat ryhmittyvät suhteessa kiinnittymisen eri tyyppeihin. Aineistosta tunnistettiin klusterianalyysin avulla kolme ryhmää, jotka erosivat toisistaan kiinnittymisen suhteen. Ensimmäiseen ryhmään (n = 232) kuuluvat opiskelijat arvioivat kiinnittymisensä muita heikommaksi kaikilla kiinnittymisen osa-alueilla lukuun ottamatta yliopistoyhteisöön kuulumista. Tämä ryhmä nimettiin epävarmasti kiinnitty-neiksi. Toinen ryhmä oli kooltaan suurin (n = 372), ja siihen kuuluvilla vastaajilla oli muita ryhmiä korkeimmat pisteet kaikilla kiinnittymisen osa-alueilla. Tämän vuoksi ryhmä ni-mettiin vahvasti kiinnittyneiksi. Kolmas ryhmä (n = 206) poikkesi kahdesta muusta ryh-mästä siinä, että siihen kuuluvat opiskelijat arvioivat motivaationsa lähes yhtä vahvaksi kuin vahvasti kiinnittyneillä, mutta muilla kiinnittymisen osa-alueilla kiinnittyminen oli heikompaa. Yliopistoyhteisöön kuulumisen osalta kolmannen ryhmän vastaajilla oli jopa
kaikkein matalimmat pisteet. Kolmas ryhmä nimettiin itsenäisesti kiinnittyneiksi. Kiinnit-tymistä kuvaavien tulosten yhteenveto ryhmittäin on kuvattu kuviossa 3. Ryhmät erosivat toisistaan kaikilla kiinnittymisen osa-alueilla tilastollisesti erittäin merkitsevästi (kaikkien osa-alueiden p = ,000). Ryhmiin kuuluvat opiskelijat erosivat toisistaan myös kaikkien taustamuuttujien suhteen. Yhteenveto kiinnittymisen tyyppien ja taustamuuttujien välisistä yhteyksistä on kuvattu taulukossa 19 (liite 5).
KUVIO 3. Kiinnittymisen kolme tyyppiä, osa-alueiden keskiarvot tyypeittäin
Epävarmasti kiinnittyneet
Noin 29 prosenttia kaikista alkuvaiheen opiskelijoista kuului epävarmasti kiinnittyneiden ryhmään. Ryhmään kuuluvat kokivat varsin vahvaa kuuluvuutta yliopistoyhteisöön (ka 3,7, kh 0,6), ja tämä olikin kiinnittymisen osa-alueista vahvin heidän kohdallaan. Kokemus yli-opistoyhteisöön kuulumisesta ilmeni muun muassa siinä, että he pitivät melko paljon kam-puksella olemisesta (ka 3,9, kh 0,7) ja olivat tutustuneet ensimmäisen kuukauden aikana toisiin opiskelijoihin (ka 4,0, kh 0,7). Epävarmasti kiinnittyneiden alun kiinnittyminen oli muita ryhmiä matalampi (ka 3,5, kh 0,5). Tähän ryhmään kuuluvat opiskelijat kokivat muita
3,7
Epävarmasti kiinnittyneet (n = 232) Vahvasti kiinnittyneet (n = 372) Itsenäisesti kiinnittyneet (n = 206)
Kiinnittymisen kolme tyyppiä
Yliopistoyhteisöön kuuluminen Opintojen alun kiinnittyminen Oppiaineen henkilökunnalta saatu tuki Opiskelumotivaatio
harvemmin yliopisto-opintojen vastanneen odotuksiin (ka 3,5, kh 0,7) ja olivat muita vä-hemmän tyytyväisiä tekemiinsä oppiainevalintoihin (ka 3,7, kh 0,8).
Oppiaineen henkilökunnalta saatu tuki koettiin tässä ryhmässä niin ikään varsin mataksi (ka 3,1, kh 0,6). Epävarmasti kiinnittyneiden ryhmään kuuluvat olivat muita epävarmempia siitä, mitä heiltä odotetaan opinnoissaan (ka 3,0, kh 1,0). He kokivat myös muita harvem-min oppiaineen henkilökunnan olevan kiinnostuneita heidän edistymisestään (ka 2,8, kh 0,8) ja saavansa vähemmän palautetta henkilökunnalta (ka 2,7, kh 0,8). Epävarmasti kiin-nittyneiden opiskelumotivaatio oli selvästi matalampi (ka 3,5, kh 0,6) kuin muilla ryhmillä.
He arvioivat esimerkiksi opiskelemisen tuottaman mielihyvän muiden ryhmien opiskeli-joita vähäisemmäksi (ka 3,3, kh 0,8). Myös epävarmasti kiinnittyneiden kohdalla kaikkien kiinnittymisen osa-alueiden keskiarvot olivat asteikon keskikohdan yläpuolella, joten kiin-nittymistä ei heidänkään kohdalla voi luonnehtia heikoksi. Ryhmän vastauksille oli kuiten-kin leimallista eräänlainen epävarmuus siitä, ovatko he tehneet oikean valinnan opintojen suhteen ja mitä heiltä yliopisto-opiskelijoina odotetaan.
Ryhmät erosivat toisistaan myös taustamuuttujien osalta. Epävarmasti kiinnittyneet opis-kelijat olivat iältään nuorimpia, keskimäärin 22-vuotiaita. Sukupuolen suhteen havaittiin vain vähäisiä eroja, miehistä ja naisista suurin piirtein yhtä suuret osuudet kuuluivat epä-varmasti kiinnittyneiden ryhmään. Kandidaatin tutkintoa suorittavien osuus oli korostunut epävarmasti kiinnittyneiden ryhmässä, samoin filosofisen tiedekunnan ja yhteiskuntatietei-den ja kauppatieteiyhteiskuntatietei-den tiedekunnan opiskelijoiyhteiskuntatietei-den osuus. Tyypillisesti opiskelijoilla ei ollut aiempia korkeakouluopintoja, joten heidän odotuksensa eivät ehkä tämän vuoksi olleet yhtä jäsentyneet kuin muihin ryhmiin kuuluvilla keskimäärin. Valtaosa, noin neljä viidestä tähän ryhmään kuuluvasta opiskelijasta oli muuttanut asuinpaikkakuntaa opintojen vuoksi. Van-hempien koulutusasteista keskiaste oli tyypillisin, mutta myös alempi tai ylempi korkea-koulutusaste olivat keskimääräistä yleisempiä epävarmasti kiinnittyneiden ryhmässä.
Vahvasti kiinnittyneet
Vahvasi kiinnittyneiden opiskelijoiden ryhmä oli suurin; heitä oli 46 prosenttia kaikista vastanneista. Kokemus yliopistoyhteisöön kuulumisesta oli voimakas (ka 4,2, kh 0,5). Vah-vasti kiinnittyneet opiskelijat pitivät kampuksella olemisesta (ka 4,6, kh 0,6) ja he olivat tutustuneet toisiin opiskelijoihin (ka 4,6, kh 0,6). Myös alun kiinnittyminen oli vahvasti
kiinnittyneillä muita ryhmiä korkeampi (ka 4,4, kh 0,4). He pitivät paljon yliopisto-opiske-lijana olemisesta (ka 4,8, kh 0,5) ja olivat hyvin tyytyväisiä alavalintaansa (ka 4,6, kh 0,5).
Vahvasti kiinnittyneet arvioivat myös oppiaineen henkilökunnan tuen paremmaksi (ka 4,0, kh 0,6) kuin muiden ryhmien opiskelijat. He pitivät opetushenkilökuntaa helposti lähestyt-tävänä (ka 4,3, kh 0,7) ja innostuneena opettamistaan aiheista (ka 4,5, kh 0,6). Opiskelu-motivaatio oli niin ikään korkea (ka 4,5, kh 0,5). Opiskelijat kertoivat nauttivansa opintoi-hin liittyvistä älyllisistä haasteista (ka 4,5, kh 0,6) ja pitivätkin omaa alaansa älyllisesti in-nostavana (ka 4,7, kh 0,5). Vahvasti kiinnittyneiden ryhmässä kaikkien kiinnittymisen osa-alueiden pisteiden keskiarvo oli neljä tai korkeampi, mitä voidaan pitää kokonaisuudessaan erittäin hyvänä tuloksena.
Vahvasti kiinnittyneet opiskelijat olivat iältään hieman vanhempia kuin edellä kuvattu epä-varmasti kiinnittyneiden ryhmä, he olivat keskimäärin 24-vuotiaita. Miesten osuus oli hie-man korostunut naisiin verrattuna. Vahvasti kiinnittyneet olivat tavallisimmin pitkän kou-lutuksen opiskelijoita, mutta myös kandidaatin tutkintoa opiskelevia kuului tähän ryhmään.
Terveystieteiden tiedekunnan opiskelijoiden osuus korostui voimakkaasti; heistä 55 pro-senttia kuului vahvasti kiinnittyneiden ryhmään. Myös tämän, samoin kuin edellä kuvatun-kin ryhmän opiskelijoista valtaosa, noin 80 prosenttia, oli muuttanut asuinpaikkakuntaa opintojen vuoksi. Tyypillisesti heillä ei ollut aiempia korkeakouluopintoja, mutta hieman runsaalla viidenneksellä oli yksittäisiä kursseja ja hieman vajaalla viidenneksellä oli yksi tai useampia tutkintoja korkeakoulusta. Vanhempien koulutusasteista keskiasteen koulutus tyypillisin, mutta myös äidin ja isä ylempi korkeakoulutusaste tai tutkijakoulutus korostui tässä ryhmässä verrattuna niiden yleisyyteen koko vastaajajoukossa.
Itsenäisesti kiinnittyneet
Noin 25 prosenttia kaikista alkuvaiheen opiskelijoista kuului kolmanteen ryhmään, joka nimettiin itsenäisesti kiinnittyneiksi. Itsenäisesti kiinnittyneiden kiinnittymisen profiili erosi kahdesta muusta ryhmästä siinä, että kiinnittymisen eri osa-alueiden keskiarvot poik-kesivat toisistaan varsin paljon, kun taas kahdella edellä kuvatulla ryhmällä kiinnittyminen oli tasaisempaa eri osa-alueilla. Yliopistoyhteisöön kuuluminen oli selvästi vähäisempää itsenäisesti kiinnittyneillä (ka 2,6, kh 0,6) kuin muilla ryhmillä. Ryhmään kuuluvat
osallis-tuivat vain vähän yliopiston tapahtumiin (ka 1,7, kh 0,8) ja olivat tutustuneet toisiin opis-kelijoihin harvemmin (ka 3,0, kh 1,0) kuin muihin ryhmiin kuuluvat opiskelijat. Itsenäisesti kiinnittyneiden ryhmään kuuluvat arvioivat alkuvaiheen kiinnittymisen varsin hyväksi (ka 3,6, kh 0,6). He pitivät orientaatiota vähemmän hyödyllisenä kuin muiden ryhmien vastaa-jat (ka 3,2, kh 1,1). Toisaalta he pitivät kuitenkin yliopisto-opiskelijana olemisesta (ka 4,1, kh 0,8) ja olivat tyytyväisiä oppiainevalintaansa (ka 4,0, kh 0,8).
Oppiaineen henkilökunnan tukea koskevat tulokset olivat itsenäisten osalta lähellä koko otoksen keskiarvoa (ka 3,4, kh 0,6). Itsenäisesti kiinnittyneet kokivat kuitenkin akateemi-sen henkilöstön olevan vain jossain määrin kiinnostuneita heidän edistymisestään (ka 3,1, kh 0,9) eivätkä he uskoneet, että edes yksi opettajista tietää heidän nimensä (ka 2,6, kh 1,5).
Siitä huolimatta, että itsenäisesti kiinnittyneet olivat kiinnittyneet yliopistoyhteisöön vain heikosti, heidän opiskelumotivaationsa oli kuitenkin lähes yhtä korkea (ka 4,3, kh 0,5) kuin vahvasti kiinnittyneillä. Myös tähän ryhmään kuuluvat opiskelijat pitivät omaa alaansa älyllisesti innostavana (ka 4,4, kh 0,6) ja he kertoivat nauttivansa opintoihin liittyvistä älyl-lisistä haasteista (ka 4,3, kh 0,7).
Tämän kolmannen ryhmän jäsenet olivat iältään vanhimpia, keskimäärin 30-vuotiaita. Nai-sista hieman suurempi osuus kuin miehistä kuului itsenäisesti kiinnittyneisiin. Niistä opis-kelijoista, jotka eivät kokeneet tai halunneet määritellä itseään mieheksi tai naiseksi, yli puolet kuului itsenäisesti kiinnittyneisiin. Tämä löydös on kiinnostava, mutta sen syste-maattisuutta on vaikea osoittaa joukon ollessa tässä aineistossa niin pieni. Maisteriohjel-mien opiskelijat olivat vahvasti kokoaan suuremmalla osuudella edustettuina tässä, heistä 60 prosenttia kuului itsenäisesti kiinnittyneiden ryhmään. Tiedekuntien osalta jakautumi-nen oli melko tasaijakautumi-nen, joskin yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden opiskelijoiden osuus hieman korostunut. Lähes kahdella kolmesta oli aiempia korkeakouluopintoja, 42 prosen-tilla oli vähintään yksi aiempi korkeakoulututkinto. Yli puolet ei ollut muuttanut opintojen vuoksi, mikä oli merkittävästi yleisempää kuin kahdessa aiemmin kuvatussa ryhmässä. It-senäisesti kiinnittyneiden vanhemmat olivat keskimääräistä matalammin koulutettuja. Sekä äidin että isän koulutusasteista tavanomaisimpia olivat perus- tai keskiasteen koulutus. Sa-moin niitä, joiden vanhempien koulutusaste ei ollut tiedossa, oli enemmän kuin muissa ryh-missä. Koska itsenäisesti kiinnittyneiden ryhmän profiili poikkesi olennaisesti kahden edel-tävän ryhmän profiileista sekä kiinnittymisen että taustatekijöiden osalta, myös heidän oh-jauksen tarpeensa ovat todennäköisesti erilaiset.
Yhteenveto kiinnittymisen tyyppejä koskevista tuloksista
Vaikka vastaajat kokonaisuudessaan olivat hyvin kiinnittyneitä, heidän joukostaan oli tun-nistettavissa kolme toisistaan erottuvaa ryhmää: epävarmasti, vahvasti ja itsenäisesti kiin-nittyneet. Ryhmät erottuivat toisistaan kaikilla kiinnittymisen osa-alueilla ja eri ryhmiin kuuluvien opiskelijoiden kiinnittyminen muodosti siten erilaiset profiilit. Ryhmät erosivat toisistaan myös taustamuuttujien suhteen.
Epävarmasti kiinnittyneiden opiskelijoiden kiinnittyminen oli keskimäärin vähäisintä, vaikka sitäkään ei voi luonnehtia heikoksi. He olivat vahvimmin kiinnittyneitä yliopistoyh-teisöön, kun taas opiskelumotivaatio ja henkilökunnalta saatu tuki koettiin heikommaksi.
Suurin ryhmä oli vahvasti kiinnittyneet. He olivat hyvin kiinnittyneitä kaikilla osa-alueilla, joskin opiskelumotivaatio oli vielä muitakin osa-alueita korkeampi. Itsenäisesti neet olivat myös motivoituneita opintoihinsa, mutta selvästi muita heikommin kiinnitty-neitä yliopistoyhteisöön.
Opiskelijoiden taustatekijöitä tarkasteltaessa havaittiin, että epävarmasti kiinnittyneet oli-vat muihin ryhmiin kuuluvia opiskelijoita nuorempia eikä heillä tyypillisesti ollut aiempia korkeakouluopintoja. Kandidaatin tutkintoa suorittavien osuus oli korostunut. Vahvasti kiinnittyneet opiskelijat puolestaan olivat keskimäärin pari vuotta epävarmasti kiinnitty-neitä vanhempia, heillä saattoi olla joitakin korkeakouluopintoja edeltävästi. Vahvasti kiin-nittyneiden opiskelijoiden vanhemmat olivat muihin ryhmiin kuuluvia useammin korkeasti koulutettuja. Itsenäisesti kiinnittyneet olivat selvästi muita vanhempia. Heillä oli tyypilli-sesti aiempi korkeakoulututkinto tai ainakin joitakin opintoja, ja maisteriohjelmien opiske-lijoista valtaosa kuuluikin tähän ryhmään. Itsenäisesti kiinnittyneiden vanhemmilla oli sel-västi matalampi koulutusaste verrattuna muiden ryhmien opiskelijoihin.
Erilaiset kiinnittymisen profiilit viittasivat erilaisiin ohjauksen tarpeisiin. Epävarmasti kiin-nittyneillä ohjauksen tarve kohdentui opiskelumotivaatioon ja henkilökunnalta saatuun tu-keen. Itsenäisesti kiinnittyneillä ohjauksen tarve sen sijaan liittyi yliopistoyhteisöön kiin-nittymiseen. Siihen, miten yliopistossa tunnistetaan nämä erilaiset ohjauksen tarpeet ja mi-ten niihin opintojen edetessä pystytään vastaamaan, ei tämän tutkimuksen perusteella saatu vastausta.
7 POHDINTA
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin alkuvaiheen opiskelijoiden kiinnittymistä yliopisto-opin-toihin ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuskysymykset olivat 1. miten alkuvai-heen opiskelijat ovat kiinnittyneet opintoihinsa? 2. miten opiskelijan sukupuoli, ikä, tiede-kunta, opinto-oikeuden laajuus, paikkakunnalle muuttaminen sekä vanhempien koulutus-aste ovat yhteydessä opintoihin kiinnittymiseen? sekä 3. millaisia kiinnittymisen tyyppejä alkuvaiheen opiskelijat muodostavat? ja miten alkuvaiheen opiskelijat ryhmittyvät suh-teessa kiinnittymisen eri tyyppeihin?
Käsillä olevassa viimeisessä luvussa tarkastellaan tutkimuksen keskeisiä tuloksia sekä nii-den suhdetta aiempiin tutkimuksiin ja koulutuspoliittiseen keskusteluun. Esitetään myös ehdotuksia tulosten hyödyntämisestä ohjauksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Luotetta-vuutta ja eettisyyttä koskevien ratkaisujen onnistuneisuutta arvioidaan koko tutkimuspro-sessin osalta. Lopuksi ehdotetaan tulosten perusteella tunnistettuja jatkotutkimusaiheita.