Kunnat ovat vastuussa vammaisille järjestettävien palveluiden ja tukitoimien organisoinnista.
Vammaispalvelut ovat yksi osa sosiaalihuoltoa. Sosiaalihuoltolain mukaisesti yksilöasioissa jotka koskevat sosiaalihuoltoa, päätösvalta kuuluu kuntien valtuustojen nimeämille toimielimille jotka ovat monijäsenisiä. toimielin koostuu vähintään kolmesta luottamushenkilöstä. Yleensä ottaen to i-mielimiksi voidaan luetella sosiaalilautakunta, perusturvalautakunta tai sosiaali- ja terveyslautakun-ta (Räty 2017, 33).
Vammaispalvelujen tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia mui-den kuntalaisten kanssa mahdollisimman yhmui-denvertaisesti sekä vähentää vammaisuumui-den aiheutt a-mia haittoja ja esteitä. Vaikeavammaiselle henkilölle laaditaan palvelusuunnitelma jossa selvitetään palveluiden tarve. Vaikeavammaiselle henkilölle tarkoitettuja palveluita ovat -kuljetus- ja saattaja-palvelut, henkilökohtainen apu, päivätoiminta, asunnon muutostyöt, palveluasuminen sekä muut välttämättömät palvelut joita vammainen henkilö tarvitsee suoriutuakseen tavanomaisen elämän toiminnoista (Räty 2017, 33).
Suomessa kuntien on varattava subjektiivisiin oikeuksiin määrärahat jotka vastaavat tarvetta täys i-määräisesti. Toimielin joka vastaa sosiaalihuollosta, ei voi päätöksenteossa vedota siihen ettei mä rärahoja ole varattu riittävästi subjektiivisiin oikeuksiin. Talousarviota on muutettava, mikäli määr ä-rahat loppuvat kesken talousarviovuoden. Erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluita ovat päivätoiminta, henkilökohtainen apu, palveluasuminen, kuljetuspalvelut, asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet sekä asunnon muutostyöt. Näistä palveluista järjestämis- ja kustannusvastuussa on ensisi-jaisesti vaikeavammaisen henkilön kotikunta (Räty 2010, 110, 142). Osa vammaisten palveluista voidaan järjestää palvelusetelillä, joka antaa asiakkaalle valinnanvapauden valita palveluntuottaja
”listasta” jonka kunta on hyväksynyt palveluntuottajaksi. Viranhaltija tekee päätökset niistä palve-luista mihin seteli myönnetään (Henkilökohtainen budjetointi www- sivut).
Vammaispalvelulain mukaiset päätökset palveluista ja tukitoimista tehdään ilman aiheetonta viivy-tystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vammainen henkilö tai hänen edustajansa on esittänyt palvelua tai tukitoimia koskevan hakemuksen. Vammaispalvelulain mukaisia palveluita haetaan vammaispalveluhakemuksella, johon tulee laittaa liitteeksi alle vuoden vanha lääkärinlau-sunto (Vammaispalvelulaki 1987/380).
Yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat muut vammaispalvelulain tarkoittamat palvelut ja tukitoimet. Näitä palveluita järjestetään määrärahojen puitteissa, kuitenkin kuntien on huolehdittava siitä, että palvelut ja tukitoimet vammaisille henkilöille järjestetään laajuudeltaan ja sisällöltään sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Viranhaltijat kunnissa ovat velvollisia noudatt a-maan ohjeita ja päätöksiä mitä kunnanvaltuustossa sekä lautakunnassa on tehty, elleivät ne ole il-meisen lainvastaisia. Päätöksenteossa viranhaltijat ovat kuitenkin velvollisia ottamaan huomioon erityislainsäädännön ohella myös velvoitteet jotka on säädetty perustuslainsäädännöllä julkiselle vallalle (Räty 2010, 110,111).
Vaikeavammaiselle henkilölle laaditaan palvelusuunnitelma, jossa selvitetään palveluiden tarvetta.
Mikäli kyseessä on vain tilapäinen neuvonta tai ohjaus, voidaan palvelusuunnitelma jättää laatima t-ta. Muutoin palvelusuunnitelma laaditaan aina ja tämä on lakisääteinen velvoite (Räty 2017 266).
Vaikeavammaiselle henkilölle tarkoitettuja, erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia pal-veluita ovat -kuljetu ja saattajapalvelut, henkilökohtainen apu, päivätoiminta, asunnon muuto s-työt, palveluasuminen, asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet sekä muut välttämättömät palvelut, joiden avulla vammainen henkilö suoriutuu tavanomaisen elämän toiminnoista. Nämä muut tuk i-toimet ja palvelut kuuluvat yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin, joten niitä järjestetään määr ä-rahojen puitteissa (Räty 2017, 213).
Palvelusuunnitelman rooli on vahvistunut Suomessa vuonna 2009, jolloin vammaispalvelulakia uudistettiin edellisen kerran. Palvelusuunnitelma tulee laatia aina asiakaslähtöisesti, sekä sitä laadit-taessa asiakkaalla sekä työntekijällä tulisi olla yhteinen näkemys asiakaan palveluiden tarpeesta ja ne tulisi kirjata palvelusuunnitelmaan. Suunnitelmassa tulee näkyä asiakkaan itsensä määrittelemät palveluiden tarpeet sekä tavoitteet. Mikäli asiakas ei pysty itse kommunikoimaan, on apuna käyte t-tävä joko asiakkaan muita käyttämiä kommunikointikeinoja, asiakkaan läheisiä tai tarvittaessa es i-merkiksi tulkkia. Olisi erittäin tärkeää että asiakkailla olisi aidosti valinnanvapaus heitä koskevissa palveluissa (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos- muistio, 9).
Kuljetus –ja saattajapalvelut ovat keskeisiä vaikeavammaisten henkilöiden omatoimista suoriutu-mista auttava palveluita. Koulunkäynti, työ sekä harrastukset edellyttävät mahdollisuutta liikkua.
Vammaispalvelulain mukaisilla kuljetuspalveluilla turvataan kaikista vaikeimmin vammaisille hen-kilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muillekin kansalaisille (Rä-ty 2017, 290).
Saattajapalvelu on järjestettävä, mikäli vammainen henkilö tarvitsee runsaasti toisen henkilön apua matkan aikana, eikä matkaa voida toteuttaa ilman saattajaa. Palvelun voidaan katsoa tarkoitettavan välittömästi ennen matkaa, matkan aikana sekä välittömästi matkan jälkeen tapahtuvaa avustamista.
Saattajapalvelun tarkoituksena on mahdollistaa kuljetuspalvelujen käyttö (Räty 2017, 343).
Henkilökohtainen apu kohdistuu sellaisiin toimiin, jotka henkilö tekisi muuten itse, mutta ei näistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Osaltaan henkilökohtaisen avun tuella toteutetaan perustuslain 19§:ssä tarkoittamaa oikeutta riittäviin sosiaalipalveluihin sekä huolenpitoon. Henkilökohtaisen
avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä omien valintojensa toteuttamisessa niin kotona kuin kodin ulkopuolella, esimerkiksi päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitä misessä (Räty 396, 397).
Päivätoiminta on yleensä sellaista toimintaa, jota järjestetään kodin ulkopuolelle. Sitä voidaan jä r-jestää myös esimerkiksi palveluasumisyksikön tiloissa. Toiminnalla tuetaan vammaisen itsenäistä selviytymistä sekä edistetään sosiaalista vuorovaikutusta. Päivätoiminta on tavoitteellista toimintaa ja yhtenä tavoitteena on lisätä vaikeavammaisten henkilöiden kontakteja kodin ulkopuolella. Päivä-toiminnan sisältö vaihtelee paikasta riippuen, mutta se voi sisältää esimerkiksi ruuan laittoa, liikun-taa, retkeilyä, keskustelua sekä muuta sosiaalisten taitojen harjaannuttamista edistävää toimintaa (Räty 2017, 368, 369).
Asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankinnasta kunta on vel-vollinen korvaamaan niistä syntyneet kohtuulliset kustannukset silloin, kun vammainen henkilö niitä välttämättä tarvitsee suoriutuakseen päivittäisistä ja tavanomaisista elämäntoiminnoista. Näillä tukitoimilla pyritään turvaamaan ja mahdollistamaan se että vammainen henkilö voi asua omassa kodissaan. Sairauden tai vamman vuoksi välttämättömiksi asunnon muutostöiksi voidaan luetella välttämättömät rakennustyöt (esim. oviaukon leventäminen), luiskien rakentamine n, Wc:n, kylpy-huoneen tai ja vesijohdon asentaminen, rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen kiinteiden kalusteiden osalta, sekä muut vastaavat vammaisen henkilön vakituiseen asuntoon toteutettavat välttämättömät rakennustyöt (Räty 2017, 475).
Palveluasumisen tarkoituksena on antaa tukea vaikeavammaiselle henkilölle, joka on jatkuvan avun ja tuen tarpeessa sekä puutteellisen toimintakyvyn vuoksi tarvitsee paljon apua jotta omatoiminen asuminen mahdollistuisi. Palveluasumisessa on kiinnitettävä huomiota asumisturvallisuuteen tehtä-vä järjestelyt siten, että asiakkaan kuntoa sekä selviytymistä pystytään tarvittaessa seuraamaan vaikkapa päivittäin. Tällöin mahdollistuu se, että palvelut ovat jatkuvasti ja tarvittaessa ympärivuo-rokautisesti asiakkaan saatavilla. Yksinkertaisesti palveluasuminen tarkoittaa itsenäistä asumista sekä riittäviä palveluja ja turvallisuutta sen mahdollistamiseksi (Räty 2017, 371, 372).
Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat osittain määrärahasidonnaisia palveluja tai tukitoim ia.
Tämä ei kuitenkaan koske ainoastaan vammaispalvelulain piirissä olevia palveluja, vaan myös muun lainsäädännön mukaisista palveluista moni on määrärahasidonnaisia. Määrärahasidonnaiset
palvelut järjestetään kunnissa varattujen määrärahojen puitteissa. Sellaiset palvelut jotka kuuluvat yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin ja ovat määrärahasidonnaisia, tekevät sosiaalityöntekijät päätökset näistä harkinnan mukaan (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos).