Uusia lainaetymologioita

Vkprm. *ba(n)ča/ə ’luhistua’

Komin sanoihin buždi̮- ’luhistua, romahtaa, sortua; varista, karista; mureta’ ja buže̮d

’luhistuminen, luhistuma; katkaisu, repäisy; maanvieremä, maanvyörymä’ on UEW:ssa (s. 399) rinnastettu mdE M počodo- ’kaataa, läikyttää, ripotella, sirotella’

sekä nenT pudarā- ’ab- herabfallen’, ngan. boʔbtaʔa- ’ausgiessen; ausschütten, melken’. Mordva edellyttää selvästi kantauralin *u:llista rekonstruktioasua, josta komin asua ei voida säännöllisesti johtaa. Samojedin vastineet eivät vastaa toisiaan, ja ngan. boʔbtaʔa- onkin johdos kantasamojedin sanasta *wåptå- (SW: 172). UEW:ssa on lähdetty ajatuksesta, että u olisi komissa kehittynyt i̮:stä sananalkuisen b-:n vaikutuksesta. Tällaisiin ad hoc -selityksiin ei komin osalta kuitenkaan ole tarpeen vedota, sillä sanalle voidaan esittää myös säännöllistä äännekehitystä noudattava indoeurooppalainen lainaetymologia.

Komin sana on jo esipermiin saatu laina indoeurooppalaisesta sanueesta, jota edustaa muinaisindoarjan verbijuuri bhañj ’murtaa, särkeä, rikkoa, taittaa, katkaista’

> perf. babháñja ’hat zerbrochen’, pass. bhajyáte ’wird zerbrochen’, ni-bhañjana ’das Zerbrechen’, vi-bhañjanú- ’zerbrechend’ (EWAia: 242−243; LIV: 66−67). Samainen verbijuuri on rekonstruoitu myös kantairaniin, *baǰ- ’to break’ (Cheung 2007: 3−4).

164 Vkprm. *dära ’palttina’, *däräm ’paita’

Permiläisten kielten sanat, udm. dera ’palttina’, derem ’paita’, komi de̮ra ja de̮re̮m, edustanevat samaa kantapermiläistä sanuetta. Kummankin sanan rakenne viittaa johdosperäisyyteen, mutta sanojen välinen johtosuhde on epäselvä. Johdin, udm. -em, komi -e̮m, on tulkittu denominaaliseksi nominijohtimeksi, vrt. udm. gužem ’kesä’, komi gože̮m ~ komi gož ’auringonpaahde’ (Wichmann 1924: 194; Uotila 1933: 217).

Johdin esiintyy permiläisissä kielissä harvakseltaan nominijohtimena, mutta sillä ei ole selvää funktiota.

Permiläisen sanueen vastineena on pidetty marin sanoja I tuwə̑r, L tə̑γə̑r ’paita’

(UEW: 797; Csúcs 2005: 329). Sana on UEW:ssa palautettu asuun *tokɜ-rɜ, ensitavun

*o:n on permiläisiin kieliin johtaneessa haarassa oletettu ensin sanansisäisen *k:n vaikutuksesta illabiaalistuneen *e:ksi (UEW: 797), minkä jälkeen *e:n on oletettu edelleen *r:n vaikutuksesta avartuneen *ä:ksi. Väite on sekä kronologisesti että metodisesti arveluttava (ks. myös 2.3). Kronologisesti väite on epäuskottava, sillä se pakottaa olettamaan sanansisäisen klusiilin kadonneen ennen yhdenkään säännöllisen permiläisiin kieliin johtaneen vokaalimuutoksen alkamista. Metodisesti väite on kyseenalainen, sillä vokaalihistorian selittämiseksi turvaudutaan kahteen ad hoc -selitykseen. Ei ole myöskään fonetiikan kannalta ilmeistä, miksi klusiililla olisi edeltävään vokaaliin juuri illabiaalistava vaikutus, muuten kuin, että tarjottu selitys sitä sattuu vaatimaan. Marin sanat eivät sitä paitsi edes palaudu ensitavun *o:hon, vaan

*u:hun (ks. kohta 3.3.5.10), joten permiläisten kielten ja marin sanoja ei ole syytä pitää vastineina.

Permiläisten kielten sanoja voidaankin sen sijaan verrata iranilaiseen sanueeseen, jota edustaa mm. oss. daræs ’vaatteet’ (Abaev: 344). Osseetin sanaa pidetään hämärtyneenä yhdyssanana, jonka alkuosa edustaa verbivartaloa *dar- ’pitää (kiinni)’

ja jälkiosa -æs puolestaan on lohjennut sanasta *wæst ’pukeutunut, puettu’. Verbi

*dar-, perusmerkitykseltään ’pitää (kiinni)’ on iranilaisissa kielissä laajalevikkinen indoeurooppalainen perintösana (Cheung 2007: 57−59). Sanan jatkajat osseetissa I daryn, D darun tarkoittavat yleisen ’pitämisen’ lisäksi spesifimmin ’(vaatteen) päällä pitämistä’ (Abaev: 344−345), joten semanttinen yhteys vaatteeseen on ymmärrettävä.

Mahdollinen rinnakkainen johdos on sakan hadarāṁ ’vaate(kappale)’ < fra-darāna- (ESIJ: 338−339).

Permiläisten kielten sanat lienevät lainaa kyseisestä iranilaisesta sanueesta.

Äänteellisesti sanat kuuluvat ns. ä-lainojen joukkoon (ks. kohta 5.2) Ainakin udm.

derem, komi de̮re̮m ’paita’ -sanat voivat olla myös omaperäisiä johdoksia, vrt.

deverbaalinen johdin udm. -em, komi -e̮m (Bartens 2000: 125−126) < *där-äm ’päällä pitämä’.

Vkprm. *gapa ’kuoppa’ ’kuoppa, hauta’

Kantapermiin voidaan udmurtin gu ’kuoppa; hauta; luola; kolo, pesä’ ja komin gu, J gu ’kuoppa, hauta’ -sanojen perusteella palauttaa sana *gu ’kuoppa, hauta’. Sekä udmurtista että komista tunnetaan denominaalinen verbijohdos, udm. gua- ’kaivaa pieniä kuoppia; syventää’ (WotjWsch: 61), komi guav- ’haudata, kaivaa, kuopata (SSKZD: 91). Johdoksia gu-sanasta ovat niin ikään udm. gudi̮- ’kaivaa, tonkia, kääntää (maata)’ ja komi gudji̮- ’kaivella, tonkia, kaivaa, kääntää (maata)’. KESKJ:ssa (s. 81) sanoihin on rinnastettu unk. gödör ’kuoppa, hauta, monttu’, mutta tätä

165

rinnastusta ei äänteellisen epäsäännöllisyyden vuoksi voida hyväksyä. Unkarin ö palautuu esiunkarin *ü:hyn, joka ei ole permiläisten kielten kannalta mahdollinen.

Sana on luettu kantapermiin palautuvien sanavartaloiden joukossa omaksi hakusanakseen (Csúcs 2005: 334), mutta tämä on etymologisesta ja johto-opillisesta näkökulmasta tarpeetonta, johtosuhteesta, vrt. kprm. *mu > udm. komi mu ’maa’ → kprm. *mud- > udm. mudi̮- ’kaivaa, tonkia, kuokkia; mullata’, komi mudji̮-.

Kantapermiä vanhempiin kielen vaiheisiin alkuperän selitystä ei sanueelle ole tiettävästi esitetty (KESKJ: 81; Csúcs 2005: 334).

Kantapermin sana saattaisi olla lainaa kantairanin sanasta kiran. *gaba, *gauba

’luola, onkalo, kuoppa, hauta; syvennys’ > pahl. gōβān, klassinen persia gav ’kuoppa, hauta; kaivo’ (ESIJ: 90−91). Iranilaista sanaa vastaa muinaisindoarjan gabhá- ’vulva’, jonka oletetaan kehittyneen nykymerkitykseensä aiemmasta ’raon; ’aukon’

merkityksestä (EWAia: 463), vrt. myös johdos mia. gabhīrá- ’syvä’ (EWAia: 464).

Ensitavun vokaalisubstituutiosta kii./kiran. *a → esiprm. *a > kprm. *u on monia esimerkkejä (ks. kohta 5.2). Kanta-arjan ja kantairanin sananalkuisia klusiileja vastaa tavallisesti soinnillisuudeltaan korreloiva klusiili permiläisissä kielissä. Kantairanin sanansisäisen soinnillisen *-b-:n substituutiosta voidaan esittää useita kronologisia tulkintoja. Yhtenä mahdollisuutena on, että permiläisissä kielissä ei vielä lainakontaktien aikaan ole ollut sanansisäisiä soinnillisia klusiileja, jolloin kiran. *-b-:ta on esipermissä yksinkertaisesti substituoitu *-p-:llä. Mahdollisesti todennäköisempi tulkinta on, että sanansisäiset klusiilit ovat tässä vaiheessa olleet foneettiselta reaalistumaltaan joko soinnillisia klusiileja t. spirantteja, sillä jonkinlainen heikkenemiskehitys on katoon johtaneen kehityksen vuoksi joka tapauksessa postuloitava. Soinnillisten klusiilien esiintyminen sanansisäisessä asemassa selittäisi myös sananalkuisten klusiilien soinnillisuuskorrelaation. Tämä kuvio näyttäisi olevan ristiriidassa sen vanhan näkemyksen kanssa, jonka mukaan soinnilliset klusiilit olisivat syntyneet ensin denasalisaation kautta sanansisäisessä asemassa ja levinneet iranilais- ja volganbolgaarikontaktien myötä sananalkuiseen asemaan vasta myöhemmin (Bartens 2000: 36). Nimenomaan eri-ikäisisten iranilaisten lainojen perusteella näyttäytyvät sananalkuiset soinnilliset klusiilit kuitenkin denasalisaatiota varhaisempana innovaationa.

Äänteellisesti ja semanttisesti permiläisten kielten sanoja muistuttavia sanoja on monissa kielissä ja osa niistä on niin ikään lainoja, esim. saP gohpi ’kuoppa; painanne, notko; syvänne, syvä kohta (joessa tai järvessä); ruuhi (höyläpenkissä), kouru’ < esisa.

*kupa ← kii. *kūpa- > mia. kū ́pa ’kuoppa; kaivo’ (Holopainen 2018: 161−162; 2019:

125–126). Osaltaan permin gu-sanueen lainaselityksen tekee kuitenkin epävarmaksi se, että asuja, joihin sana voi esipermin tasolla palata on varsin mittava joukko. Sanan sisältä on *-p-:n lisäksi voinut kadota myös *-k-, *-t-, *-w-, *-δ- t. *-x- ja u:kin voi palautua *a:n lisäksi myös *o-a:han t. *e̮:hen.

Vkprm. *jača ’hankikanto, talvitie’

Udmurtin juž ’hankikanto’ -sanaa vastaa komin juž ’kovettunut lumipinta’, J juǯ

’kova, kiinteä lumi’ (KESKJ: 334). Komijaźvan juǯ viittaa kantapermin affrikaattalliseen asuun, mutta muut komin murteet viittaavat sibilanttiin.

Komijaźvassa esiintyy myös sibilantillisia asuja, juž tɯj ’kovaksi tallattu tie (talvella)’, juždi- ’tallata, polkea lumista paikkaa (esim. talvitietä)’ (Lytkin 1961: 122), joten kantapermiin sana lienee viime kädessä syytä rekonstruoida asussa *juž.

166

Permiläisten kielten sanaa on verrattu saameen, saP jassa ’viipymälumi tunturissa, kengissä t. vaatteissa sisään tullut lumi’, saKo. jõcc, sekä mariin, L jož ’lumipyry’

(UEW: 630). Saamen sanat palautuvat eri kantasaamen asuihin, pohjoissaamen sana kantasaamen asuun *je̮se̮, koltansaame puolestaan asuun *je̮ce̮, mitä on pidetty viitteenä siitä, että sanat on omaksuttu saamelaiskieliin vasta kantasaamen jälkeen keskenään sukua olevista substraattikielistä (Aikio 2006b: 45). Kantasaamen *e̮-e̮ ei myöskään palaudu permiläisten edellyttämään takavokaaliseen asuun.

Länsimarin jož ’lumipyry’ -sanalla on vastineet itä- ja niittymarissa I N juž ’ilma, kylmä raikas ilma, kylmä pureva tuuli, kylmä tuuli’ (TschWb: 195). Marin sanan vastineiksi on nyttemmin esitetty sanoja, saLu. joasso ’viileä sää’, udm. juz ’raikas, viileä, vilpoinen’, selkTy. tʹāt ’(vielä lumeton) alkutalvi’ (Aikio 2015b: 52), joten sen liittämisestä kprm. *juž-sanaan voidaan luopua. Kur. *jasə-asuun palautuvia komin vastineita ei lähteessä mainita, mutta johdokset juzgi̮- ’jomottaa, kolottaa, vihloa kylmästä (hampaat)’, juznit- ’kulkea (kylmät väreet selässä)’ (KESKJ: 334) on johdettu udmurtin sanaa vastaavasta vartalosta.

Permiläisten kielten sanan osalta on harkittava lainautumista kantairanin sanasta

*i̭adzā- ’jäätikkö’ > sarikoli yoz, vahan yaz, kati yūc (Sadovski 2017: 570), joka edustaa indoeurooppalaista ’jää’-sanaa, vrt. kie. *ieǵ-o(n) > kgerm. *jeka(n)- ’jää’, mn. jaki ’murtunut jää, jäävirta’, alasaksa is-jack ’jääpuikko’, sveitsinsaksa jäch

’kuura, huurre’, kie. *ieǵ-o- > heetti eka ’kylmä, pakkanen, jää’, *ieǵ-i- > mir. aig

’jää’ (Kroonen 2013: 273). Samasta kantagermaanisesta vartalosta on johdettu myös mn. jǫkull ’jääpuikko; jäätikkö’ < kgerm. *jekiljō. Sana on iranilaisella taholla mahdollisesti viitannut jäähän jonkinlaisena kulkemisen kannalta olennaisena olosuhteena. Nykymerkitykseen iranilaisella taholla tuskin on voinut olla vaikuttamatta, että sana on säilynyt vuoristoalueilla puhutuissa kielissä. Sarikolia puhutaan Pamirin vuoristoalueen itäisimmässä kolkassa Kiinan Xianjingissa (Payne 1989: 418), vahanin puhuma-alue keskittyy Wakhanin käytävään Afganistaniin Pamir- ja Hindukuš-vuoristojen väliselle alueelle (mts. 419), indoiranilaisten kielten nuristanilaiseen haaraan kuuluvaa katia puhutaan Koillis-Afganistanin vuoristoalueella.

Esipermiin saadussa lainasanakerrostumassa kantairanilaista *a:ta on substituoitu

*a:lla (> kprm. *u). Kantairanin soinnillisen affrikaatan *-dz- substituutiosta ei ole esimerkkejä, mutta vastaavaa soinnitonta affrikaattaa kiran. *-ts-:tä on substituoitu esipermin *-č-:llä, kprm. *už ’ori’ < esipermi *ača ← kiran. *atsva ’hevonen’

(Koivulehto 1999a: 226). Sanan säilyminen pelkästään nykyiranissa ei sanan indoeurooppalaisen alkuperän vuoksi ole lainaoletuksen este.

Vkprm. *marka ’maho’

Udmurtin muri̮ ’maho, marto, hedelmätön’, komiP murka ’maho lehmä’, Ud. mur

’maho (lehmästä)’, Le. murjal-, Ud. murjav-, I murmi̮- ’käydä mahoksi’ -sanoja on etymologisessa kirjallisuudessa verrattu empien sm. marras-sanueeseen, marras:

marta- ’kuolemaisillaan, kuoleman kielissä oleva, raihnas; kuollut, vainaja, kuoleman enne’, rinnan myös marto ’maho’ (UEW: 699). Marras-sanuetta on edelleen pidetty kanta-arjalaisena t. kantairanilaisena lainana ← kii./kiran. *mr̥tá-s > mia. mr̥tá-ḥ

’kuollut, av. mar^əta- (Rédei 1986: 52−53; SSA: 151). Näissä pohdinnoissa ei suomen ja permiläisten kielten sanaa enää rinnasteta. UEW:n sana-artikkelissa mainitaan, että ims. -rt-:n ja prm. -r- on äännesuhteena epäsäännöllinen. Permin sana ei voi

167

äännelaillisesti olla lainaa samasta kanta-arjalaisesta originaalista kuin itämerensuomen sana. Arjalainen *mr̥tá-s on johdettu kanta-arjan verbistä *mar-

’kuolla’ > av. mar-, mia. mar- (Cheung 2007: 264−265), joka periaatteessa sopii permiläisen sanan lainaoriginaaliksi, kprm. *mur- < esipermi *marə- ← kii. mar-.

Permiläinen sanalle voidaan esittää lainaoriginaalin osalta täsmällisempi kilpaileva iranilainen lainaetymologia. Kantapermin *mur ’maho’ on lainaa kantairanin sanasta *marka- > mav. mahrka- ’tuho, hävitys’, pahl. marg ’kuolema’, mia. marká- ’tuho, hävitys, kuolema’, márka- sairauden demonin nimi, oss. marg

’myrkky’ (Cheung 2002: 202). Substantiivia vastaava verbi on kantairanin *marč-

’tuhota, vahingoittaa’ > av. mərəṇč- ’tuhota’, (+ṷi-) ’tuhota, pilata’, khotan-saka malstä ’hän murskaa’ (< *maljs- ’tuhota, vahingoittaa’ < *marča-), pass. maich-

’saada keskenmeno’ (< *mulch- < *mr̥čya-) (Emmerick & Skjærvø 1997: 122−123), mia. marc ’vaurioittaa, satuttaa, vahingoittaa, loukata’, á-mr̥kta- ’vahingoittumaton’, ormuri māk ’kuihtunut, lakastunut’ (< *marxta-ka) (EWAia: 323−324; Cheung 2007:

265−266)). Indoiranilaisella verbivartalolla *marč- (*mark-) on vastine kreikassa, mkr. βλάπτω ’minä satutan, vahingoitan’ < kie. *melk^ṷ- (LIV: 434−435).

Permiläisissä kielissä *rk-yhtymien jälkikomponentti katoaa säännöllisesti (ks.

kohta 3.4.3.), joten kantapermin *mur ’maho’ voidaan säännöllisesti johtaa esipermin asusta *marka, joka on lainautunut kantairanin sanasta *marka-. Esipermiläiseen kerrostumaan saaduissa lainoissa kantairanin *a:ta on substituoitu *a:lla (> kprm. *u).

Sanueella on iranilaisella taholla monia ’vahingoittumiseen’ ja ’hedelmättömyyteen’

viittaavia merkityksiä, jotka sopivat hyvin yhteen permiläisen sanan merkityksen

’maho’ kanssa. Olen esittänyt marin *mirće- ’sairastella, riutua, kuihtua’ -sanaa lainaksi samaisesta iranilaisesta sanueesta (ks. kohta 5.7.1.1.).

Vkprm. *marta(-) ’mitta; mitata’

Udmurtin merta- ’mitata, punnita’ ja komin murtal- ’mitata’, SysY mo̯rtal- -sanat on rinnastettu kysymysmerkillä unkarin mér- (murt. mír-) ’mitata, punnita’ -sanaan (UEW: 273). Sanat on palautettu peräti kantauraliin, mutta tätä ajatusta ei rinnastuksen epäsäännöllisyyden vuoksi voi hyväksyä. Unkarin sanan todetaan voivan olla slaavilainen laina, joskin samassa yhteydessä todetaan, että unkarin sanasta puuttuu verbisuffiksi (infinitiivin tunnus?), joka slaavilaislainoissa muuten on edustuneena (UEW: 273).

Kantapermiläiseksi asuksi on rekonstruoitu *mertal- (Csúscs 2005: 356), mutta ei ole tiedossa, kuinka tähän nimenomaiseen asuun on päädytty, sillä permiläisissä kielissä esiintyy kaiken kaikkiaan vain kaksi sanuetta, joissa tavataan vokaaliyhdistelmä udm. e ~ komi u (Wichmann 1915: 80), eikä kyseessä näin ollen ole mikään tunnettu säännöllinen kehitys. Nähtävästi joko udmurtin tai komin vokaaliedustus on jollain tapaa sekundaari. Udmurtin sanan vokalismiin on saattanut vaikuttaa äänteellisesti ja semanttisesti läheinen venäjän мерить ’mitata’. Koska on mielestäni helpompi selittää udmurtin vokalismi sekundaariksi kuin toisin päin, voidaan sanan etymologisten pohdintojen osalta lähteä komin vokalismin ensisijaisuudesta.

Komissa sana tunnetaan vain komisyrjäänin murteissa: murtav- (Lu. VyčY Ud.), murtal- (SysY LL VyčY), murtoo- (Vym, Iž.), murte̮sal- (Le.) (SSKZD: 228). Ylä-Sysolan murteessa sana tunnetaan sekä asussa murtal- että mo̯rtal-. Komin murteiden enemmistön perusteella on u sanassa kuitenkin alkuperäinen. Udmurtin -a(l) ja komin

168

-av, -al, -oo ovat tunnettuja johtimia (Bartens 274−276). Kyseisiä johtimia käytetään sekä denominaalisesti, esim. udm. gopa- ’kaivaa kuoppa’ ← gop ’kuoppa, komi ke̮mav- ’panna jalkineet’ ← ke̮m ’jalkineet’ että deverbaalisesti, esim. udm. iška-

’repiä (eri paikoista)’ ← iški̮- ’repiä’, komi uśal- ’pudota usein’ ← ús- ’pudota’. On periaatteessa mahdollista, että kyse on moninkertaisesta johdoksesta, vrt. komi ti̮ r-t-av- ← ti̮r-t- ’täyttää’ ← ti̮r(-) ’täysi; täyttyä’ (SSKZD: 390−391). Johtamaton vartalo on kantapermissä ollut joko *mur- t. *murt- olettaen, että udmurtin vokalismi selittyy sekundaariksi.

Vaikka lainautuminen venäjästä ei komin vokalismin perusteella tulekaan kysymykseen, on venäjän sanan мерить-sanan indoeurooppalaisen taustan tarkastelu epäilemättä paikallaan. Venäjän sana palautuu kantaslaavin verbiin *měriti (Derksen 2008: 312), *mē̱˙rī˙tēj ’mitata’ (Klotz 2017: 154). Verbi on Derksenin mukaan denominaalinen johdos sanasta *měra ’mitta’ > ven. мера (Derksen 2008: 312),

*mē̱˙rā˙ (Klotz 2017: 154). Kantaslaavin *měra on johdos indoeurooppalaisesta verbijuuresta *meh1- ’mitata’ → *meh1-reh2 ’määrä’ (Kroonen 2013: 362).

Rinnakkaisia johdoksia ovat kie. *meh1-ti- > kgerm. *mēþi- ’mitta’ > mengl. mǣð, kie. *mh1-tro- > mkr. μέτρον ’mitta(väline)’ (mts. 367). Kreikan μέτρον on johdettu instrumentaalijohtimella -tro-, samalla johtimella on verbin eri ablaut-asteesta muodostettu mkr. μήτρα ’pinta-alamitta’, jota vastaa täsmällisesti mia. mā ́trā f. ’mitta’

(Beekes 2010: 940). Muinaisindoarjassa verbistä mā- esiintyy monia muitakin nominaalisia johdoksia, mm. pra-mā ́- f. ’perusmitta’, mā ́na- n. ’mittanauha’ (EWAia:

341−342). Verbi esiintyy myös iranilaisissa kielissä (Cheung 2007: 254−255 s.v.

*maH-). Instrumentaalijohtimella muodostettua sanaa ei nähtävästi iranilaisista kielistä löydy, mutta saman johdoksen esiintyminen sekä kreikassa että muinaisindoarjassa viittaa siihen, että se voi olla muodosteena vanhakin.

Kantapermin *murt- ’mitata’ onkin nähtävästi lainattu juuri kyseisestä indoeurooppalaisesta instrumentaalijohdoksesta, jota edustavat mkr. μήτρα ja mia.

mā ́trā ’mitta’. Sanan kantaindoiranilainen asu lienee ollut *maH-tra-. Tämä sopii ongelmitta permiläisen sanan lainaoriginaaliksi olettaen, että sana on lainautunut jo esipermiin (vkprm.), kii. *maH-tra- → esiprm. *marta- > kprm. *murt-. -Tr-yhtymä on ollut uralilaisissa kielissä fonotaksin vastainen, joten yhtymän metateesi on odotuksenmukainen ja siitä on muitakin esimerkkejä, joskaan ei välttämättä täsmälleen samasta lainakerrostumasta, kprm. *bɔrd ’siipi’ ← kii./kiran. *patra-

’siipi’. Varhaiskantapermiläisissä lainoissa kii. *a:ta on substituoitu *a:lla ja se vastaa edustukseltaan perintösanastossa havaittavaa edustusta (ks. kohta 3.4.4.2.12).

Sanaluokkaero ei nähdäkseni ole merkitsevä, sillä permiläisten kielten sana sopii denominaaliseksikin johdokseksi, kprm. *murt ’mitta’ → *murt-al ’mitata’. ’Mittaa’

ja ’mittaamista’ tarkoittavat sanat ovat merkityksensä puolesta varsin tyypillistä lainatavaraa, sm. määrä esimerkiksi on lainaa edellä mainitusta venäjän мера-sanasta (SSA: 196).

Osseetin mært ’kuiva-ainemitta (pääsääntöisesti viljamitta)’ -sanaa on vanhemmissa lähteissä pidetty johdoksena verbijuuresta *maH- (Cheung 2002: 204).

Sanan æ on tässä tapauksessa Cheungin mukaan epäsäännöllinen, joten hän ehdottaa osseetin sanalle vaihtoehtoista alkuperän selitystä, jonka mukaan sana palautuisi kantairanin asuun *hmar-θrā- ’lukumäärän merkitsemistapa’ > mav. marəθra- n.

’merkki, mielessäpitäminen’. Permiläisten kielten sana ei vokalismin perusteella sovi lainaksi osseetista, sillä myöhemmät iranilaiset alaani-osseettityyppiset lainat on saatu kieleen siinä määrin myöhään, että näissä on vokaalisubstituutiona mkprm. *a (ks.

169

kohta 5.4). Lainautuminen kantairanista esipermiin on äänteellisesti mahdollista, mutta ensimmäisenä esitetty lainaetymologia on semanttisesti suoraviivaisempi.

Vkprm. *mäntä- ’aikoa, olla lähdössä, aikeissa’

Komin me̮d- ’lähteä, tehdä lähtöä; alkaa, aloittaa, ryhtyä’ (SSKZD: 225), J mȯd-

’aikoa, olla aikeissa, alkaa (tekemään jtakin)’ (Lytkin 1961: 147) ja udmurtin medi̮-

’aikoa, olla aikeissa, haluta’, (murt.) ’hidastella, viivästellä’ (USS: 292), ’laittautua, olla aikeessa, tuumata, ruveta, aikoa’ (WotjWsch: 157) -sanojen perusteella voidaan kantapermiin rekonstruoida verbi *mäd- ’aikoa, olla lähdössä, aikeissa’. Sanalle ei ole esitetty kantapermin taakse ulottuvaa alkuperän selitystä (KESKJ: 176; Csúcs 2005:

356). Kantapermin *mäd- palautuu esipermin asuun *mäntä- t. *mäntə-. Toisen tavun vokaalin laatua ei voida pitävästi päätellä pelkästään permiläisten sanojen perusteella.

Indoeurooppalaisissa kielissä esiintyy sanoja, jotka muistuttavat esipermiläistä sanuetta jossain määrin sekä äänteellisesti että semanttisesti, vrt. lat. mēns, mentis

’mieli’, mia. matí- ’ajatus, ajattelu, mieli, huomio, aikomus, ylistyslaulu’, liet. mintìs

’ajatus, idea’, ksl. pamętь ’muisti, muistelu, muistaminen’ > ven. память ’muisti, muisto, taju’, gt. ga-munds ’muistelu’ < kie. *mn̥-ti- (de Vaan 2008: 372; Kroonen 2013: 375). Sana on johdos indoeurooppalaisesta verbijuuresta *men- ’ajatella, miettiä, pohtia’ > av. mā̆n- ’ajatella’, mp. man- ’ajatella’, saka mañ- ’pitää jonakin’, sgd. myn- ’ajatella’ (< kiran. *man-), mia. man-, mkr. μέμονα (pf.) ’minä aion’, lat.

meminī ’muistin’, mir. do-moin- ’ajatella, uskoa’, liet. miñti ’muistaa’, gt. man-

’ajatella’ (Cheung 2007: 262−263). Kantagermaanin *mainjan- ’ajatella’ > mengl.

mǣnian ’tarkoittaa, aikoa’, engl. mean, mys. meinen ’tarkoittaa; uskoa; sanoa’ edustaa kausatiivijohdosta *moin-eie- (Kroonen 2013: 348). Suomen mainita on lainaa kantagermaanista, meinata ’aikoa; tarkoittaa, arvella, ajatella’ on lainaa ruotsin sanasta mena ’luulla, arvella, tarkoittaa’, joka puolestaan on keskialasaksalainen laina, kas. meinen, mēnen (SSA: 157).

Ensisilmäyksellä parhaiten esipermin *mäntä- t. mänti- sopii lainaksi kantaindoeuroopan sanasta *mn̥-ti- ’ajatus, mieli’. Tavuakantavan *n̥:n substituoinnista ei ole tunnettuja rinnakkaistapauksia. Lisäksi lainautumisen korkea ikä herättää epäilyksiä. Myöhempi lainautuminen indoeurooppalaisen sanan jatkajista tuskin sekään tulee kyseeseen. Vokaalisubstituutiosta esipermin *ä ← kii./kiran. *a (<

*kie. *n̥), on esimerkkejä, mutta permiläisen sanan *nt-yhtymään palautuvaa keskikonsonantistoa on vaikea selittää indoiranilaisesta *mati-asusta käsin.

Yhtymälle *-nt- saattaa löytyä kielensisäinen selitys. Kantauraliin voidaan palauttaa morfofonologinen vaihtelu, jossa vartalonloppuinen *-ə katoaa muodostaen ns. konsonanttivartalon, kun vartaloon liittyy johdin -CV(C)-hahmoinen johdin, (C)VC(C)ə- → (C)VC(C)-CV(C) (Aikio tulossa a). Kantauraliin palautuvia konsonanttivartaloisia *tA-johdoksia ovat ainakin seuraavat tapaukset.

 kur. *kan-ta- ’kantaa’ ← *kanə- ’mennä, kulkea, lähteä’ (Janhunen 1981: 221, 231)

 kur. *kul-ta- ’kalastaa nuotalla’ ← *kulkə- ’juosta, virrata’ (Aikio tulossa a:

 18) kur. *kär-tä- (> udm. kertti̮-, komi ke̮rt- ’sitoa’) ← *kärə- ’kietoa, sitoa’ (Aikio 2002: 18−20; Pystynen 2018: 90−93)

170

 kur. *men-tä- ’erehtyä; ampua ohi, olla osumatta’ (> saP meaddit, hntVVj.

mintəγtə-) ← *menə- ’mennä’ (> saP mannat) (Aikio tulossa a: 23)

Saamessa ja jossain määrin myös permiläisissä kielissä ensitavun vokaalinkehitys on riippuvainen toisen tavun vokaalinlaadusta, minkä avulla sekundaarit johdokset voidaan erottaa vanhemmista jo kantauraliin palautuvista johdoksista. Koska vokaalikombinaatio *e-ä tuottaa kantasaameen vokaalikombinaation *ē (> saP ea-i) ja kur. *e-ə-vokaalikombinaatio kantasaamen *e̮-e̮:n (> saP a-a) on johtoprosessin men-tä- ← menə- edellettävä kantasaamen vokaalirotaatiota. Samantapaista järkeilyä voidaan soveltaa permiläisten kielten udm. kertti̮-, komi ke̮rt- ’sitoa’ -sanoihin.

Kantauralin vokaalikombinaatiosta *ä-ə kehittyy permiläisiin kieliin säännöllisesti i̮ resonanttien edellä, kur. *kärə- ’kietoa, sitoa’ -asun pitäisi siis tuottaa **ki̮r. Mikäli johdos olisi muodostettu vasta vokaalimuutosten jälkeen, odottaisi permiläisiin kieliin tämän vartalon pohjalta muodostettua asua **ki̮rt- ’sitoa’. Kantauralin *ä-ä sen sijaan tuottaa säännöllisesti kantapermin *ä:n (> udm. e ~ komi e̮), joten johtoprosessi voidaan äänteellisin perustein palauttaa jo esipermiin. Aina eroa kantauralilaisten ja myöhempien johdosten välillä ei ole permiläisten kielten perusteella mahdollista tehdä.

Esipermin *mänə- voidaan selittää ä-lainaksi kantairanin sanasta *man- ’ajatella’, josta on edellä kuvatun johtoprosessin mukaisesti muodostettu esipermissä konsonanttivartaloinen *tA-johdos, esiprm. *män- → *män-tä-. Kantauralin *-tA-johdinta pidetään funktioltaan kausatiivisena, mutta johdosten kausatiivisuus ja semanttinen suhde pääsanaansa eivät ole nykytasolla välttämättä kovin suoraviivaisia.

Semanttisen kehityksen kannalta edellä mainittujen germaanisten kausatiivijohdosten merkitykset ovat kuitenkin valaisevia: kgerm. *mainjan- > mengl. mǣnian ’tarkoittaa, aikoa’, engl. mean ’tarkoittaa, merkitä’, mys. meinen ’tarkoittaa; uskoa; sanoa’.

’Tarkoittamisen’ ja ’aikomisen’ välinen semanttinen ero on jo suhteellisen vähäinen ja merkityksenkehitys ’tarkoittamisesta’ ’aikomiseen’ voidaan havaita verrattaessa sm. meinata-sanan merkityksiä ruotsalaiseen lainaoriginaaliin mena ’luulla, arvella, tarkoittaa’.

Kantauraliin palautuu verbi *mänə- ’vapautua, pelastua’ > komi mi̮n- ’irtautua, vapautua’ (UEW: 268), mutta tämä tuskin tulee merkityseron vuoksi kyseeseen esipermin *män-tä-sanan kantasanana. Udmurtin medi̮-sanan murteelliset merkitykset

’hidastella, viivästellä’ lienevät venäjän медлить ’hidastella, vitkastella, aikailla’ -verbin vaikutusta.

Vkprm. *tara/ə- ’jäykistyä (kylmästä)’

Komin tural- ’jäykistyä (kylmästä)’ -sanaan on rinnastettu saP doarggistit ’järistä;

täristä’, sm. tarkene- ’tulla toimeen palelematta’, hntVVj. tărəγ-, Sur. tårəγ- ’vapista, väristä (kylmästä, pelosta, kuumeesta, vanhuudesta)’, mnsT tark-, So. tɔ̄rγ- (Aikio 2015b: 53). KESKJ:ssa (s. 287; s.v. турдыны, туравны) komin sanaan on rinnastettu marin turtaš ’rypyttyä, kutistua’, sm. turtua ja epävarmana vastineena mdE tardems

’kohmettua’. Jälkimmäinen rinnastus voitaneen hylätä äänteellisesti epäsäännöllisenä.

Suomen u ei tavallisesti vastaa komin u:ta perintösanastossa. Marin sanassa soinniton -rt- viittaa siihen, että sana on kielessä kohtuullisen myöhäinen, sillä se ei ole osallistunut uralilaiselle perintösanastolle tyypilliseen soinnillistumiseen kur. *-rt- >

kma. *-rδ-.

171

Ensimmäinen rinnastus on komin osalta äänteellisesti täysin odotuksenmukainen.

Saame ja obinugrilaiset kielet vastaavat toisiaan semanttisesti varsin tarkasti. Suomen ja komin sanatkin lienee mahdollista liittää samaan yhteyteen kylmyyteen liittyvinä ilmiönä, vaikka täsmällistä semanttista paralleelia ei rinnastuksen yhteydessä ole esitetty.

Varsinaista estettä uralilaiselle rinnastukselle ei ole, mutta nähdäkseni komin sanalle voidaan esittää myös lainaetymologia. Kantairaniin palautetaan verbijuuri

*starH- ’jäykistyä’ > av. hąm-stərət ’jäykistyminen’, saka stīrū ’jäykkä, kova’

(Cheung 2007: 365). Kantairanin sana palautuu indoeurooppalaiseen *sterH-

’jäykistyä’ -juureen (> liet. stérti ’kivettyä, jäykistyä’, sks. starren ’jäykistyä’).

Äänteellisesti lainaetymologia edellyttäisi olettamaan, lainautumista jo esipermiin

*tara/ə- ← kiran. *starH. Vastaavan kerrostumaan palautuvia komiin rajoittuvia lainoja on muitakin (ks. kohta 5.2.). Lainasubstituutiosta prm. *t- ← iran. *st- ei ole muita esimerkkejä, mutta sananalkuisen konsonanttiyhtymän yksinkertaistuminen on odotettavissa. Laryngaali on mahdollisesti jätetty kokonaan substituoimatta. Mikäli äännettä on substituoitu velaarilla k/γ, on kato joka tapauksessa täysin äännelaillinen.

Sanojen merkitys on molemmilla tahoilla sama.

In document Periytyminen ja lainautuminen : Marin ja permiläisten kielten sanastontutkimusta (sivua 179-187)