3.3 Kantauralin kehitys kantamariin
3.3.6 Toisen tavun vokalismi
Tässä kappaleessa tarkoituksenani on kuvata pääpiirteissään toisen tavun vokalismin kehitys kantauralista kantamariin. Kaksitavuiset nominit jakaantuivat kantamarissa vartalotyypin mukaan kolmeen ryhmään: 1) vokaalivartaloihin *CVCə, 2) konsonanttivartaloihin *CVC ja 3) sekatyyppin, jossa osa murteita viittaa vokaalivartaloon ja osa konsonanttivartaloon (Bereczki 1994: 121). Kantamarin toisen tavun redusoitunut vokaali on säilynyt osassa itämaria (UP USj. MK) sekä luoteis- ja länsimarissa, muualla se edustuu vokaaliharmonian mukaisena täysvokaalina.
Keskikonsonantiston kato on marissa johtanut myös yksitavuisiin CV-vartaloihin
*kiwə > kma. *kü, joita en ole tähän tarkasteluun sisällyttänyt. Olen myös jättänyt johdokset tarkastelun ulkopuolelle (ainoat selvät poikkeukset tähän pyrkimykseen ovat jo kantauralissa johdoksina esiintyneet kur. *aδma ’uni’ > kma. *om(ə) ja kur.
*ńelmä ’kieli’ > kma. *jĭlmə ’kieli’, kur. *ńe̮rka ’rusto’ > kma. *nürγə ’rusto’).
*A-vartalot:
*a-a: kur. *aδma ’uni’ > kma. *om(ə) ’uni’, kur. *ja/e̮lka ’jalka’ > kma. *jål
’jalka’, kur. *kala ’kala’ > kma. *kol ’kala’, kur. *kama ’iho, kuori’ > kma.
*kom ’kuori’, kur. *pa/e̮ra ’hyvä’ > kma. *porə/*purə ’hyvä’, kur. *pa/e̮rma
’paarma’ > kma. *pårmə ’paarma’, kur. *pata ’pata’ > kma. *påt ’pata’
*e-ä: kur. *čečä ’setä’ > kma. *čü̆ čə ’eno’, kur. *neljä ’4’ > kma. *nĭl ’4’, kur.
*ńelmä ’kieli’ > kma. *jĭlmə ’kieli’, kur. *pečä ’mänty’ > kma. *pü̆nčə
’mänty’, kur. *terä ’reuna, sivu; ranta; terä’ > kma. *tü̆r ’laita, reuna, sivu;
ranta’
*e̮-a: kur. *me̮ksa ’maksa’ > kma. *moks ’maksa’, kur. *me̮rja ’marja’ > kma.
*mür ’mansikka’, kur. *ńe̮rka ’rusto’ > kma. *nürγə ’rusto’, kur. *pe̮ ŋka
’psykoaktiivinen sieni’ > kma. *poŋgə ’sieni’, kur. *śe̮ta ’100’ > kma. *šüδə
’100’
*o-a: kur. *kopa ’kuori’ > kma. *kŭwə ’ruumenet’, kur. *kota ’kota, talo’ >
kma. *kuδə ’kesäkeittiö’, kur. *močča ’mätäs’ > kma. *mŭčə ’mätäs’, kur.
83
*oksa ’oksa’ > kma. *uks ’oksa’, kur. *ora ’orava’ > kma. *ur ’orava’, kur.
*śonta ’sonta’ > kma. *šåndə ’paska’
*u-a: kur. *juma ’jumala’ > kma. *jŭmə ’jumala’, kur. *lunta ’hanhi’ > kma.
*lŭδə ’sorsa, hanhi’, kur. *lupsa ’kaste’ > kma. lŭps ’kaste’, kur. *muna > kma.
*mŭnə ’muna’, kur. *mura ’huuto; laulu’ > kma. *mŭrə ’laulu’, kur. *ńulka
’jalokuusi’ > kma. *nŭlγə ’jalokuusi, pihtakuusi’, kur. *puna ’karva’ > kma.
*pŭn ’karva’, kur. *turpa ’turpa, huuli’ > kma. *tü̆rwə ’huuli’
*ü-ä: kur. *külmä ’kylmä’ > *kĭlmə ’jäätynyt, jäinen’
*ä-ä: kur. *jäwrä ’järvi’ > kma. *jer, kur. *kämä ’kenkä, saapas’ > kma. *kem
’saapas’, kur. *lämä ’rupi’ > kma. *lim(ə) ’rupi’, kur. *pälä ’puoli’ > kma.
*pel(ə) ’puoli’, kur. *śänä ’sieni’ > kma. *šin ’taula’, kur. *särńä ’saarni’ >
kma. *šertnə, kur. *särä ’suoni’ > kma. *ser ’verisuoni’, kur. *śäśnä ’tikka’ >
kma. *šištə ’tikka’, kur. *tälwä ’talvi’ > kma. *tel(ə) ’talvi’, kur. *wärkä
’munuainen’ > kma. *werγə, kur. *äjmä ’neula’ > kma. *im(ə) ’neula’, kur.
äskä ’kiila’ > kma. *iskə ’kiila’
*ə-vartalot:
*a-ə: kur. *čašə ’mallas, ohra’ > kma. *šož ’ohra’, kur. *śalə ’suoli’ > kma.
*šol(ə) ’suoli’, kur. *śarwə ’sarvi’ > kma. *šur ’sarvi’, kur. *tammə ’tammi’ >
kma. *tum(ə) ’tammi’
*e-ə: kur. *kerə ’kuori’ > kma. *kü̆r ’niini, kaarna’, kur. *mekšə ’mehiläinen’
> kma. *mükš ’mehiläinen’, kur. *werə ’veri’ > kma. *wü̆r ’veri’, kur. *wetə
’vesi’ > kma. *wü̆t ’vesi’
*e̮-ə: kur. *e̮ppə ’appi’ > kma. *owə ’appi’, kur. *e̮ptə ’hius’ > kma. *üp, kur.
*le̮mpə ’lampi, suo’ > kma. *lo/åp ’notko, alanne’, kur. *ńe̮ čkə ’märkä’ > kma.
*nåčkə ’kostea, märkä’, kur. *ńe̮lə ’nuoli’ > kma. *nülə ’nuoli’, kur. *ńe̮rə
’heikko, pehmeä’ > kma. *nürə ’taipuisa, notkea’, kur. *śe̮mə ’suomu’ > kma.
*šüm ’suomu’, kur. *se̮nə ’suoni’ > kma. *sün ’suoni, jänne’, kur. *śe̮rə
’(taka)reuna’ > kma. *šür ’sivu, kylki’, kur. *te̮ktə ’kuikka’ > kma. *toktə
’kuikka’
*i-ə: kur. *nimə ’nimi’ > kma. *lü̆m ’nimi’, kur. *pilwə ’pilvi’ > kma. *pĭl
’pilvi’, kur. *wittə ’5’ > kma. *wĭć ’5’
*o-ə: kur. *kowsə ’kuusi’ > kma. *koz, kur. *koksə ’kuiva’ > kma. *kukšə
’kuiva’, kur. *pončə ’häntä’ > kma. *påč ’häntä’, kur. *polwə ’polvi’ > kma.
*pŭl-, kur. *soksə ’mato’ > kma. *suks ’mato’, kur. *sorə ’sormi, vaaksa’ >
kma. *so/år, kur. *šoŋə ’vaahto’ > kma. *šoŋ ’vaahto’,
*u-ə: kur. *kulmə ’3’ > kma. *kŭm ’3’, kur. *kuntə ’pituus’ > kma. *kŭt
’pituus’, kur. *kutkə ’muurahainen’ > kma. *kŭtkə ’muurahainen’, kur. *kuttə
’6’ > kma. *kŭt ’6’, kur. *lumə ’lumi’ > kma. *lŭm ’lumi’, kur. *pučkə ’putki’
84
> kma. *pŭč ’putki’, kur. *tuktə ’poikkipuu’ > kma. *tŭktə ’tukikaari (veneessä)’, kur. *tulə ’tuli’ > kma. *tul ’tuli’, kur. *tumpə ’selkä’ > kma. *tŭp
’selkä’
*ü-ə: kur. *künčə ’kynsi’ > kma. *kü̆ č ’kynsi’, kur. *sülə ’syli(mitta) > kma.
*sü̆l(ə) ’syli(mitta)’, kur. *tüŋə ’tyvi’ > kma. *tü̆ ŋ ’tyvi; alku’
*ä-ə: kur. *kärkə ’palokärki’ > kma. *kirγə ’palokärki’, kur. *kätə ’käsi’ >
kma. *kit ’käsi’, kur. *lämə ’liemi’ > kma. *lem ’keitto, liemi’, kur. *mälkə
’rinta’ > kma. *mel ’rinta’, kur. *närə ’nenä’ > kma. *nir ’nenä, kuono, nokka’, kur. *sälə ’rasva’ > kma. *sel ’rasva’, kur. *śäŋkə ’kuiva oksa; sänki’ > kma.
*šeŋgə ’kuiva oksa’
Aineisto koostuu yhteensä 44 kantauralin *A-vartalosta ja 47 *ə-vartalosta.
Kantauralin *ə:n kehitys on marissa ollut selvästi suoraviivaisempaa, sen jatkajana on n. kolmessa tapauksessa neljästä kantamarin konsonanttivartalo. Osaltaan kehitys lienee ollut riippuvainen sanan rakenteesta, kahden klusiilin yhtymissä esimerkiksi ei konsonanttivartaloita tavata, kur. *kutkə ’muurahainen’ > kma. *kŭtkə
’muurahainen’, kur. *te̮ktə ’kuikka’ > kma. *toktə ’kuikka’ ja kur. *tuktə ’poikkipuu’
> kma. *tŭktə ’tukikaari (veneessä). Myös sanaluokalla on saattanut olla osuutta asiaan, sillä samanrakenteisissakin sanoissa substantiivit ovat todennäköisemmin konsonanttivartaloita, vrt. kur. *pučkə ’putki’ > kma. *pŭč ’putki’, kur. *se̮nə ’suoni’
> kma. *sün ’suoni, jänne’, adjektiivien ollessa vokaalivartaloita, vrt. kur. *ńe̮ čkə
’märkä’ > kma. *nåčkə ’kostea, märkä’, kur. *ńe̮rə ’heikko, pehmeä’ > kma. *nürə
’taipuisa, notkea’. Tästä voidaan ehkä päätellä, että adjektiivit sisältävät jonkinlaisen hämärtyneen johdinaineksen.
Kantauralin *A-vartaloiden kehittymisessä on selvästi enemmän hajontaa.
Aineisto jakautuu seuraavasti: vokaalivartaloita on 23, konsonanttivartaloita on 16 ja sekavartaloita 5. Kun aineistoa tarkastellaan ensimmäisen ja toisen tavun yhdistelmänä on mielenkiintoista huomata, että kaikkein huomattavin hajonta kantamarin vartalotyypissä vallitsee alkuperäisistä laveista vokaaleista koostuvissa yhdistelmissä kur. *a-a ja *ä-ä. Kantauralin suppeaan vokaaliin palautuvissa sanoissa (*u-a & *ü-ä, *i-ä sanoista ei edustavia esimerkkejä) on kehitys vokaalivartaloksi selvästi odotuksenmukaisempaa, vaikka näidenkin joukossa esiintyy kantauralin tasolla minimipareja edustaneissa sanoissa käsittämätöntä hajontaa vokaali- ja konsonanttivartalon välillä: kur. *muna > kma. *mŭnə ’muna’, kur. *puna ’karva’ >
kma. *pŭn ’karva’. Kuten *ə-vartaloissa myös *A-vartaloissa on kehitys osin riippuvainen konsonanttikeskuksesta, *Rm-yhtymät esimerkiksi ovat yksinomaan vokaalivartaloita kur. *külmä ’kylmä’ > *kĭlmə ’jäätynyt, jäinen’, kur. *ńelmä ’kieli’
> kma. *jĭlmə ’kieli’, kur. pa/e̮rma ’paarma’ > kma. *pårmə ’paarma’. Selvää on, että mikään yksittäinen muutos ei selitä toisen tavun vokaalin kehitystä, vaan kyse on monimutkaisesta sarjasta muutoksia, mitä on mahdollisesti edelleen hämärtänyt vartalotyyppien sekaantumat.
Verbit jakaantuvat marissa tunnetusti kahteen erilliseen konjugaatioon, I konjugaatioon eli -am-konjugaatioon ja II konjugaatioon eli -em-konjugaatioon (Alhoniemi 2010: 106). Am-konjugaation taivutusmuodoissa tavataan konsonanttivartaloita, -em-konjugaatiossa vastaavissa muodoissa esiintyy redusoitunut vokaali. Kahden konjugaation tausta on jo kantauralin vartalovokaalissa,
85
-em-konjugaation verbit palautuvat enimmäkseen kantauralin *A:han ja am-konjugaation verbit *ə:hən (Ravila 1938).
*A-vartalot:
*a-a: kur. *amta- ’antaa’ > kma. *omδe- ’täyttyä maidolla’, kur. *appa- ’syödä ahnaasti’ > kma. *uwe- ’ahmia’, kur. *apta- ’haukkua’ > kma. *opte-
’haukkua’, kur. *čača- ’syntyä, kasvaa’ > kma. *šåča- ’syntyä’, kur. *čaŋa-
’iskeä’ > kma. *čåŋe- ’hakata rakennuspalkkeja, loveta’, kur. *kačka- ’purra’
> kma. *kåčka- ’syödä’, kur. *kaja- ’sarastaa’ > kma. *kåja- ’olla näkyvissä, ilmestyä’, kur. *kajwa- ’kaivaa > kma. *koe- ’lapioida’, kur. *kanta- ’kantaa’
> kma. *kånde- ’kantaa, tuoda’, kur. *kara- ’kaivaa’ > kma. *kåre- ’kovertaa, kaivaa’, kur. *kaδʹa- ’jättää’ > kma. *koδe- ’jättää’, kur. *pakta- ’ajaa takaa’ >
kma. *pokte- ’ajaa takaa’, kur. *panča- ’avata’ > kma. *påča- ’avata’, kur.
*śara- ’paskantaa’ > kma. *šåra- ’paskantaa’, kur. *wanča- ’liikkua varoen’ >
kma. *wånče- ’mennä yli’
*e-ä: kur. *elä- ’elää’ > kma. *ĭle- ’elää, asua’, kur. *keltä- ’sitoa; jännittää’ >
kma. *kĭlδe ’sitoa, solmia, kiinnittää’
*e̮-a: kur. *we̮lka- ’tulla alas, laskeutua’ > kma. *wåle- ’laskeutua, vajota’
*i-ä: kur. *kirä- ’lyödä, hakata’ > kma. *kĭre- ’lyödä’, kur. *pistä- ’asettaa’ >
kma. *pĭšte- ’asettaa’, kur. *pitä- ’pitää’ > kma. *pĭće- ’pitää kiinni’
*o-a: kur. *śoma- ’väsyä’ > kma. *šŭma- ’väsyä’, kur. *woča- ’odottaa’ >
kma. *wŭče- ’odottaa’, kur. *worka- ’ommella’ > kma. *ŭrγe- ’ommella’
*u-a: kur. *kuδa- ’kutoa’ > kma. *kue- ’kutoa’, kur. *luma- ’lumota’ > kma.
*lŭme- ’taikoa’, kur. *puna- ’punoa’ > kma. *pŭne- punoa’, kur. *puwa-
’puhaltaa’ > kma. *pue- ’puhaltaa’, kur. *sula- ’sula’ > kma. *sŭle- ’sulaa’, kur. *śurwa- ’työntää’ > kma. *šure- ’työntää’
*ü-ä: kur. *künčä- ’kaivaa’ > kma. *kü̆nče-
*ä-ä: kur. *čäkä- ’laittaa, panna sisään’ > kma. *čie- ’pukea, pukeutua’, kur.
*jämä- ’jähmettyä, puutua’ > kma. *jĭme- ’puutua, sokeutua’, kur. *kälä-
’kahlata’ > kma. *kelä- ’kahlata’, kur. *känśä- ’kylmetä’ > kma. *kiže-, kur.
*śälä- ’leikata’ > kma. *šelä- ’pilkkoa’, kur. *wätä- ’kuljettaa, johdattaa, ajaa’
> kma. *wiδe- ’viedä johonkin, johdattaa, kuljettaa’
*ə-vartalot:
*a-ə: kur. *kalə- ’kuolla’ > kma. *kole- ’kuolla’, kur. *ńalə- ’nuolla’ > kma.
*nŭle- ’nuolla’, kur. *saxə- ’saapua; saada’ > kma. *šoa- ’tulla, saapua’
*e-ə: kur. *menə- ’mennä’ > kma. *mie- ’mennä’, kur. *wenə- ’venyä’ > kma.
*wie- ’suoristua’
86
*e̮-ə: kur. *e̮rə- ’olla sekaisin (mielentilasta)’ > kma. *ürä- ’hämmästyä, olla hämmästyksissä’, kur. *se̮ntə- ’raivata (metsää)’ > kma. *süδä- ’raivata (metsää)’
*i-ə: kur. *pisə- ’pysyä’ > kma. *pižä- ’pysyä’
*o-ə: kur. *mośkə- ’pestä’ > kma. *mŭška- ’pestä’, kur. *wolə- ’olla’ > kma.
*wŭla- ’olla’
*u-ə: kur. *kunśə- ’kusta’ > kma. *kŭža- ’kusta’, kur. *kuwlə- ’kuulla’ > kma.
*kola- ’kuulla’, kur. *kuδˊə- ’kutea’ > kma. *ku(j)a- ’olla sukupuoliyhteydessä’, kur. *nusə- ’kaapia (nahkaa)’ > kma. *nŭze- ’hangata, kaapia, raapia’, kur. *purə- ’purra’ > kma. *pŭra- ’purra’, kur. *ujə- ’uida’ >
kma. *iä- ’uida’
*ü-ə: kur. *kütkə- ’sitoa’ > kma. *kĭćke- ’valjastaa’
*ä-ə: kur. *käjə- ’kiehua’ > kma. *küa- ’kiehua, kypsyä’, kur. *kärə- ’kääriä, sitoa’ > kma. *kirä- ’pujottaa’, kur. *läktə- ’lähteä’ > kma. *lektä- ’lähteä, tulla ulos’, kur. *ńälə- ’niellä’ > kma. *nelä- ’niellä’, kur. *päntə- ’sitoa’ > kma.
*piδä- ’sitoa’, kur. *säŋə- ’kammata’ > kma. *seŋä- ’penkoa, tonkia; etsiä tarkkaan’, kur. *äŋə- ’palaa’ > kma. *eŋä- ’korventua’
Vaikka aineistossa esiintyy yksittäisiä poikkeamia, on korrelaatio am-konjugaation verbien ja kantauralin *ə-vartaloiden välillä tästä aineistosta laskettuna n. 75%., em-konjugaation verbien ja kantauralin *A-vartaloisuuden välinen korrelaatioluku on samaa luokkaa. Kantauralin vartalovokaalin lisäksi mikään yksittäinen tekijä ei yhtä selvästi selitä konjugaatioiden taustaa.
Zhivlovin malli
Mikhail Zhivlov (2014) on esittänyt kantauralin toisen tavun vokalismista näkemyksen, jonka mukaan kur. *a-a ja *e̮-a -kombinaatiot edustaisivat kukin alun perin kahta eri vastinesarjaa. Perustelu lähtee liikkeelle kantahantista, jossa tavataan kahtalaista edustusta. Kur. *a-a tuottaa kantahantissa joko *ā:n tai *ū:n/*ı̮̄:n (*ū sananalkuisesti ja labiaalikonsonanttien jäljessä, muuten *ı̮̄), kur. *e̮-a tuottaa kantahantiin samat vokaalit, joskin distribuutio on hieman erilainen (*ū labiaalikonsonanttien jäljessä, *ı̮̄ muuten). Kantahantissa on esiintynyt tiettyjen taivutus- ja johdinainesten laukaisema ablaut-vaihtelu, jonka seurauksena väljä vokaali supistuu, esim. kur. *kanta- ’kantaa’ > khnt. *kāntəm- → *kı̮̄nt ’kantokori’
(deverbaalinen nollasuffiksi). Ablaut on siis ainakin näennäisesti houkutteleva selitys kahtalaisuudelle, jossa väljä ja suppea vokaali vaihtelevat. Monesti suppea ablaut-aste
*ū t. *ı̮̄ kuitenkin esiintyy hantissa sanoissa, joissa tuskin voidaan olettaa olleen ablautin laukaisevaa taivutus- t. johdinainesta, esim. kur. *kala > khnt. *kūl, kur. *pata
> khnt *pūt, kur. *me̮ksa ’maksa’ > khnt. *mūγəl (Zhivlov 2014: 117−121). Koska hantista ei näytä löytyvän vaihtelulle selitystä, Zhivlov päättelee, että kyse saattaa olla kantahantia vanhemmasta ilmiöstä.
87
Zhivlov päätyy kytkemään hantiin mielestään verrannolliset vaihtelut marista, unkarista ja samojedista ja jakaa kur. *a-a ja *e̮-a -kombinaatiot tällä perusteella kahdeksi toisen tavun vokaalinlaadultaan eriäväksi vastinesarjaksi:
*a-a1 & *e̮-a1 > mari CVCə-substantiivit, khnt. väljät vokaalit, unk. á, ksam.
toisen tavun *å
*a-a2 & *e̮-a2 > mari CVC-substantiivit, khnt. suppeat vokaalit, unk. a, ksam.
toisen tavun *ə
Koska kahtalaisuus oletettavasti edustuu marin vertailumateriaalissa, olen katsonut aiheelliseksi tarkastella sitä yksityiskohtaisemmin. Zhivlovin vertailumateriaali koostuu seuraavista sanoista:
*a-a1
*aδma1 ’uni’ > kma. *omə
*sala1-’varastaa’ > kma. *solə ’varas’
*a-a2
*jalka2 ’jalka’ > kma. *jål
*kala2 ’kala’ > kma. *kol
*kama2 ’kuori’ > kma. *kom
*pata2 ’pata’ > kma. *påt
*e̮-a1
*pe̮ ŋka1 ’psykedeelinen sieni’ > kma. *poŋgə ’sieni’
*śe̮ta1 ’100’ > kma. *šüδə
*e̮-a2
*e̮la2 ’ala-’ > kma. *ül-
*me̮ksa2 ’maksa’ > kma. *moks
Ensisilmäyksellä Zhivlovin hypoteesi näyttää pitävän paikkansa, vertailumateriaali jakautuu marissa kahtia sen osalta, säilyykö sanan vartalovokaali marissa vai ei. Lähemmän tarkastelun perusteella en kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että marin muodot vaativat selityksekseen uuden vokaalifoneemin rekonstruoimista kantauraliin.
Kur. *aδma ’uni’ -sana on palautettu kantamariin vokaalivartalona, *omə (Zhivlov 2014: 119). Marin murreaineisto kuitenkin on ristiriitaista, osa murteista viittaa vokaalivartaloon *omə (I N omo, omə), osa konsonanttivartaloon *om (Lu L om).
Mariin palautuu joukko vastaavanlaisia tapauksia, eikä vaihtelun murrejakauma ole aina täysin johdonmukainen, vrt. I N ime, imə, Lu imə, L im ’neula’, I N tele, telə, Lu telə, L tel ’talvi’, I N ožo, ožə̑, Lu ož, L ožə̑, ož ’ori’. Vokaalivartalo on voinut varsin helposti syntyä sekundaaristi taivutusmuotojen sidevokaalin reanalyysin kautta, joten sen pitäminen ilman muuta ensisijaisena on kyseenalaista.
Kur. *sala- ’varastaa’ -sanan jatkaja kma. *solə ’varas’ perustuu vain marin länsimurteessa tavattavaan sanaan šolə̑ ’varas’ (vebivartalo on marissa yleisempi johdoksessa *soləšta- ’varastaa’). Kur. *sala- on hyvinkin voinut olla kantauralin tasolla nomen-verbum, kuten erilaiset nominaaliset muodot osoittavat, esim. sm. sala.
88
Sanan lukeminen säilymätapaukseksi on ongelmallista siksi, että ei voida olla varmoja siitä, että muoto ei sisällä johdinmorfologiaa. Uralilaisen verbin perusmerkitys
’varastaa’ ja marin merkitys ’varas’ huomioiden pitäisin mahdollisena, että marin sana edustaa tekijäjohtimella *-jA muodostettua johdosta, kur. *sala-ja ’varas’ > kma.
*solə.
Kma. *ül- on postpositiovartalo, johon sijapäätteet liittyvät, esim. *ülän ’alas, alhaalle; alla, alhaalla’, *üləć ’alta; alhaalta’, *ülək ’alle; alhaalle’, *ülnə ’alla;
alhaalla’. Marin ül- on postpositiosarjalle yhteinen aines, ei itsenäisenä esiintyvä sanamuoto. Konsonanttivartaloisuus saattaa sitä paitsi olla peräisin jo kantauralista, onhan sanalla konsonanttivartaloisia muotoja muuallakin, vrt. sm. alla (< *al-na), alta jne.
Kur. *me̮ksa-sanan kehitys ei ole toisen tavun vokaalin osalta diagnostinen siitä syystä, että kaikki kantauralin *kS-yhtymän sisältävät substantiivit ovat vartalovokaalista riippumatta marissa konsonanttivartaloita:
*me̮ksa > kma. *moks
*mekšə ’mehiläinen’ > kma. *mükš
*oksa ’oksa’ > kma. *uks
*soksə ’mato’ > kma. *suks
Kantamariin rekonstruoivat *kS-substantiivivartalot ovat niin ikään kaikki konsonanttivartaloita, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta:
*jükć/sə ’joutsen’ (TschWb: 198)
*mekš ’laho kohta’ (TschWb: 376)
*piks ’nuoli’ (TschWb: 512)
*pükš ’pähkinä’ (TschWb: 572)
*seks ’sappi’ (TschWb: 669)
*sĭks ’savu’ (TschWb: 681)
*šokš ’hiha’ (TschWb: 698)
*wakš ’mylly’ (TschWb: 25) :
Kantauralin toisen tavun vokalismista *kS-yhtymien konsonanttivartaloisuus ei tällä perusteella kerro mitään. Kantauraliin ja kantamariin palautuvissa adjektiiveissa vokaalivartalo puolestaan on yksinomainen: kma. *kukšə ’kuiva’ (< kur. *koksə), kma. *küksə ’korkea’, kma. *šokšə ’kuuma’, kma. *šükšə ’kulunut’. Kato- ja säilymäedustus ei noudata sanaluokkajakoa yksin *kS-yhtymissä, vaan sitä esiintyy marissa laajemminkin, muita esimerkkejä ovat kur. *ńe̮ čkə ’märkä’ > kma. *nåčkə >
I nočko, L načkə̑ (vrt. kur. *pučkə ’putki’ > kma. *pŭč), kur. *ńe̮rə ’heikko, pehmeä’
> kma. *nürə > I nörö, L nörə, kur. *lämpə ’lämmin’ > kma. *lip > L lip, *liwə > I lewe, L liwə. Tämä sanaluokkajakoa noudattava kahtalaisuus mielestäni viittaa siihen, että adjektiivit sisältävät hämärtyneen johdinaineksen.
89