Erilaiset oppijat ja opettaminen - Kehitysvammaisuus ja kouluopetus

3. Kehitysvammaisuus ja kouluopetus

3.4. Erilaiset oppijat ja opettaminen

erityisopetus pienryhmissä niissä aineissa, joissa hän ei ole yleisopetuksen tasolla.

3.4. Erilaiset oppijat ja opettaminen

On säädetty, että kouluopetuksen tulee tukea oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä oppilaan ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. On silti myös tärkeää muistaa, että suuri vastuu kasvatuksesta on vanhemmilla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että vanhemmat ja koulu tekevät tiiviisti yhteistyötä, jotta oppilaan opiskelu sujuisi mahdollisimman mukavasti. Koulun tehtävänä on myös tukea huoltajia

mahdollisuuksien mukaan niin, että he voivat vastata lastensa kasvattamisesta myös koulunkäyntiä koskien. Erilaisten oppimistavoitteiden saavuttamiseksi on myös vanhemmilla oltava tietoa koulun toiminnasta, sekä mahdollisuus osallistua suunnittelu- ja arvointityöhön koulun toimintaa koskien. Jokaisella oppilaalle tehdään henkilökohtainen oppimissuunnitelma (HOPS), jonka tavoitteena on yksilöllisesti opettaa oppilas ottamaan vastuuta opinnoistaan ja tavoitteellistaa oppimista yleisesti sitoen oppilaan samalla noudattamaan sitä. Se myös antaa vanhemmille tietoa lapsensa opiskelusta ja antaa mahdollisuuden olla tukena tämän opintojen aikana. Vanhemmat ovat myös mukana tekemässä oppimissuunnitelmaa.

Oppimissuunnitelma sisältää opinto-ohjelman, joilla ohjataan opiskelua

opetussuunnitelman mukaiseksi juuri kyseiselle oppilaalle sopivin keinoin. Lisäksi oppimissuunnitelmassa kootaan, millaisia valinnaisia opintoja oppilaan on

suunniteltu tekevän, ja mitkä ovat hänen opiskelunsa painoalueet. Myös

opintokokonaisuudet aikatauluineen sisältyvät oppimissuunnitelmaan, kuten myös oppilaan omat erityistavoitteet. Mahdollisista tukitoimista, kuten tukiopetuksesta, on sovittu oppimissuunnitelmassa, jotta lapsen oppiminen otettaisi kokonaisvaltaisesti huomioon vahvuuksineen ja heikkouksineen (Virtanen ja Miettinen 2007, 99).

Kaikille oppilaille tarjotaan myös oppilaanohjausta. Oppilaanohjauksessa oppilasta ohjataan eri oppiaineiden opiskelussa ja autetaan oppilasta löytämään itsellensä sopivia opiskelutekniikoita ja taitoa opiskella omaa oppimistaan. Lähtökohtina oppilaanohjauksessa ovat yksilöllisyys ja tiedonhankintataidot eri aineissa (Virtanen ja Miettinen 2007, 94).

Erityisopetuksen ryhmiä varten ei laadita erillisiä opetussuunnitelmia kuten

tavallisille ryhmille tehdään, vaan yksilölliset tavoitteet ja sisällöt henkilökohtaisen opetuksen järjestämiseksi pohjautuvat yleiseen opetussuunnitelmaan ja siitä

poimittuihin asioihin. Toki myös perusopetuksessa oleville lapsille voidaan laatia tarvittaessa henkilökohtaisia opetussuunnitelmia, esiopetuksessa lapsen esiopetuksen suunnitelma ja peruskoulussa oppimissuunnitelma. Lisäopetusta ja perusopetukseen valmistavaa opetusta saaville oppilaille tehdään opinto-ohjelma. HOJKS eli

henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma tehdään niille oppilaille, jotka ovat pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä. Erikseen on myös määritelty vaikeammin vammaisten ja sairaiden opiskelijoiden opetukseen kuuluvien toiminta-alueiden oppimäärät ja niiden soveltaminen juuri kyseisen oppilaan

opetuksessa. Opetussuunnitelma on tarkasti määritelty kokonaisuus, johon kuuluu tukea tarvitsevien oppilaiden osalta selkeästi kaksi eri kokonaisuutta, jotka

määrittyvät yleisen ja erityisen tuen kautta. Opetussuunnitelma myös velvoittaa kodin ja koulun yhteistyöhön, sekä moniammatillisuuteen, jotta oppilaalle voitaisi tarjota mahdollisimman laaja ja hänen omaa kehitystään tukeva oppimisympäristö erilaisine tukipalveluineen.

Perusopetuslaki määrittää tarkasti, millaisissa tapauksissa minkäkinlaista tukea oppilaalle voidaan opetuksessa antaa, ja millaiset ehdot tälle on. Aina tarve ei ole pitkäaikainen eivätkä ongelmat suuria. Tällaisissa tapauksissa tilapäisesti muista jälkeen jääneille ja tukea tarvitseville lapsille tarjotaan tukiopetusta. Se on eriyttämisen muoto, joka on henkilökohtaista ja perustuu yksilöllisiin tehtäviin ja ohjaukseen. Eriyttämisellä tarkoitetaan oppilaan persoonallisen kehittymisen ja henkilökohtaisten tarpeiden huomioimista opetuksessa ja sen järjestämisessä Eriyttämisellä voidaan pyrkiä samoihin tavoitteisiin muiden oppilaiden kanssa tai muodostaa oppilaalle omat tavoitteet, joihin yhdessä pyritään (Hellström 2008, 63).

Tukiopetuksen aloittamisen kynnys on matala ja se aloitetaankin heti, kun ongelmia oppimisessa havaitaan, jotta ero muihin oppilaisiin saataisi vielä kirittyä kiinni ja oppilas pääsisi mahdollisimman hyvin muiden oppilaiden kanssa samalle tasolle oppimisessaan. Useimmissa tapauksissa opettaja on se henkilö, joka laittaa eteenpäin tiedon lapsen oppimisvaikeuksista, jotta tukiopetus voitaisi aloittaa. Joskus aloitteen voi laittaa myös erityisopettaja, joka testaa erilaisten oppimisryhmien osaamista yleisellä tasolla. Opetussuunnitelman mukaan tukiopetusta on annettava heti, kun

vaikeuksia oppimisessa ilmaantuu, ja sitä on annettava kussakin tilanteessa riittävästi.

Erityistä tukea saattaa tarvita hyvin monenlaiset oppilaat. Eri syistä johtuvat erilaiset kehitysvammat sekä kasvun, kehityksen ja oppimisen häiriöt ovat yleisimpiä syitä, mutta myös ne oppilaat, jotka tarvitsevat psyykkistä tai sosiaalista tukea, tai ne, joilla on ammattilaisten sekä huoltajiensa mukaan kehityksessään oppimiseen liittyviä riskitekijöitä, voivat tarvita sitä. Osa-aikaista erityisopetusta annetaan oppilaille, joilla on lieviä oppimis- tai sopeutumishäiriöitä. Sitä annetaan muun opetuksen yhteydessä samanaikaisesti, pienryhmässä tai yksilöopetuksessa. Kaikissa

tapauksissa on oppilaan opinnoille hyödyllistä laatia henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Tämä oppimissuunnitelma tehdään erityisopetukseen tulevalle oppilaalle moniammatillisesti yhteistyössä tämän

vanhempien kanssa. Useimmiten niitä tekemässä ovat oppilas itse, hänen huoltajansa sekä yksi tai useampi opettaja, ja vaativimmissa tapauksissa myös muuta

henkilökuntaa tai eri alojen asiantuntijoita. Erityisopetuksen tarkoitus on

kokonaisvaltaisesti antaa oppilaalle mahdollisuudet suorittaa oppivelvollisuutensa ikätasoonsa ja kehitykseensä sopivalla tavalla. Ensisijainen tavoite on tukea oppilaan opiskelua niin paljon, että hänen olisi mahdollista saavuttaa yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet. Kuitenkaan tämä ei onnistu kaikkien oppilaiden kohdalla, jolloin oppimäärä yksilöllistetään oppilaalle itsellensä sopivaksi. Vuoden 2014

opetussuunnitelmassa sanotaan, että oppilas voi suorittaa joistakin, hänelle vaikeiksi havaituista oppiaineista erityiset painoalueet, jolloin hän keskittyy opiskelussaan tämän oppiaineen keskeisiin sisältöihin. Tällöin oppilas opiskelee yhä samojen tavoitteiden pohjalta kuin muutkin saman ikäiset oppilaat ja hänen suorituksensa arvioidaan suhteessa yleiseen oppimäärään. Mikäli tämä tuki ei riitä, on tarpeen yksilöllistää oppilaalle kyseisen aineen oppimäärä. Oppilaan oppimisella asetetaan tavoitetaso hänen omien edellytystensä mukaisesti, vaikka hän joutuukin yhä tekemään työtä tason saavuttamiseksi. Jokaisen oppiaineen kohdalla arvioidaan erikseen, pystyykö oppilas suoriutumaan yleiseen oppimäärään pohjautuvasta opiskelusta, vai onko oppimäärä yksilöllistettävä. Oppimäärän yksilöllistäminen vaatii erityisen tuen päätöstä muutenkin oppilaan opiskelua koskien. Lisäksi yksilöllistämiseen liittyvät tavoitteet ja sisällöt on kirjattava oppilaan HOJKSiin.

HOJKS on myös pohjana oppilaan arvosteluja tehtäessä, sillä oppilaan suorituksia yksilöllistetyssä opetuksessa verrataan alussa HOJKSiin kirjattuihin, yksilöllisiin tavoitteisiin.

Oppilaan omia vahvuuksia, itsetuntoa ja aloitekykyä pyritään vahvistamaan,

kuitenkin niin että kehitystä tapahtuisi myös niissä asioissa, jossa oppilaalla on vielä kehitettävää ja opittavaa. On määrätty, että erityisopetusta varten on järjestettävä sopivat tilat ja sopivasti aikaa, ja sen järjestämiseksi on varattava riittävästi resursseja. Perusopetuslaissa on määrätty, että oppilaalle on tarjottava tarpeesta riippuen tehostettua tukea tai erityistä tukea. Perusopetuslain pykälässä 16 a § (24.6.2010/642) sanotaan tehostetusta tuesta:

Oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti. Oppimissuunnitelma on laadittava, jollei siihen ole ilmeistä estettä, yhteistyössä oppilaan ja huoltajan sekä tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa.

Erityinen tuki tulee järjestää sitä tarvitseville oppilaille, kuten kaikille muillekin oppilaille, heidän ikäkautensa ja edellytystensä mukaisesti, ja mahdollisimman pitkälti yleisopetuksen lähikoulussa- tai luokassa. Perusopetuslain pykälässä 17 § (24.6.2010/642) sanotaan:

Erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta tämän lain mukaan annettavasta tuesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa.

Erityisen tuen antamiseksi opetuksen järjestäjän tulee tehdä kirjallinen päätös, jota tarkistetaan ainakin toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä.

Lisäksi erityisestä tuesta sanotaan, että ennen päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjä on velvollinen kuulemaan oppilasta ja tämän huoltajaa, sekä hankkimaan selvitys oppilaan etenemisestä opinnoissaan ja moniammatillisena yhteistyönä tehty selvitys oppilaan saamasta tehostetusta tuesta. Näiden pohjalta tehdään pedagoginen arvio erityisen tuen tarpeesta, ja tätä voidaan vielä tarvittaessa täydentää

psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla (30.12.2013/1288).

Erityisen tuen päätös voidaan tehdä jo ennen esi- tai perusopetuksen alkamista, mutta myös esi- tai perusopetuksen aikana ilman, että pedagogista selvitystä tehdään tai tehostetun tuen antamista, jos psykologisessa tai lääketieteellisessä arvioissa ilmenee, että oppilaan opetusta ei voida antaa muuten. Syitä tälle voivat olla esimerkiksi erilaiset vammat, sairaudet, kehityksen viivästymät sekä tunne-elämän häiriöt.

Erityistä tukea saavalle oppilaalle on lain mukaan laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka tehdään yhteistyössä oppilaan ja tämän huoltajien kanssa. Se on kerran vuodessa tarkistettava, jotta se vastaisi oppilaan tarpeita mahdollisimman hyvin, ja lisäksi siinä on tultava ilmi, että tarvittavaa opetusta ja muuta tukea annetaan. Oppilas voidaan päätöksestä siirtää yleisopetuksen puolelle, jos hänen ei enää katsota tarvitsevan erityisopetusta.

Lisäksi perusopetuslaissa (18§ 13.6.2003/477) sanotaan erityisistä

opetusjärjestelyistä, että oppilaan opetus voidaan joiltakin osin järjestää toisin kun aiemmissa kohdissa on määrätty, jos

1) oppilaalla katsotaan joltakin osin ennestään olevan perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot;

2) perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta; tai 3) se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.

Oppimäärä on yksilöllistettävissä, eli oppivelvollisuudesta vapauttaminen ei ole välttämätöntä, vaikka oppilas ei kykenisikään opiskelemaan muiden ikäistensä kanssa samaan tahtiin. Täydelliselle vapauttamisella oppivelvollisuudesta tulee olla erittäin painavat syyt. Joissain tapauksissa vapauttaminen voi koskea vain yhtä oppiainetta, mutta silloinkin oppilaan vuosiviikkotunnit säilyvät samana, kun vapautuvat tunnit käytetään muiden oppiaineiden opetukseen tai muuhun ohjattuun toimintaan. Pidennetty oppivelvollisuus koskee puolestaan niitä oppilaita, joiden oppimisen ei nähdä tapahtuvan vammaisuuden tai sairauden vuoksi samassa tahdissa muiden ikäluokkansa jäsenten kanssa, mutta joilla katsotaan olevan tarvittavat kyvyt suorittaa oppivelvollisuutensa, vaikkakin hitaammassa tahdissa kuin muut. Tällöin lapsi aloittaa koulunkäyntinsä vuotta aiemmin kuin muut lapset, ja oppivelvollisuus

päättyy kun oppilas on suorittanut perusopetuksen oppimäärän, tai kun oppilaan koulun aloittamisesta on kulunut 11 vuotta (Perusopetuslaki 25 § 1 mom.).

Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien lapsien esiopetus voi lisäksi kestää erityisopetuksessa yhden tai kaksi vuotta, eli lapsi aloittaa esiopetuksen sen vuoden syksyllä, kun hän täyttää viisi tai kuusi vuotta, tai myöhemmin, jolloin

oppivelvollisuuden loppuun suorittaminen myöhästyy muista ikäluokkalaisista.

Pidennettyä oppivelvollisuutta noudattavat lapset ovat vaikeasti vammaisia tai sairaista, minkä vuoksi päätös sen piirissä olosta voidaan tehdä usein jo ennen koulunkäynnin aloittamista. Pidennetty oppivelvollisuuden noudattajille tehdään myös päätös erityisestä tuesta. Esiopetuksen alussa kaikille erityisen tuen piirissä oleville lapsille tehdään myös henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma HOJKS. Pidennetyn oppivelvollisuuden tarpeellisuus punnitaan erityisen tuen tarkistuksen yhteydessä, ja jos oppilaan ei enää katsota kuuluvan sen piiriin, siirretään tämä yleisopetuksen puolelle. Hän voi silloinkin silti saada erityistä tukea opiskelussaan.

Jos oppilaalla on niin vaikea vamma tai sairaus, ettei opetusta voida järjestää oppiaineittain laaditun oppimäärän mukaisesti, voidaan erityisen tuen päätöstä tehtäessä laatia suunnitelma, että opetus järjestetään toiminta-alueittain. Tavoitteena toiminta-alueittain järjestettävälle opetukselle on, että oppilas voisi saada

monipuolisesti tukea ja hänen kykyään toimia itsenäisesti tuettaisiin mahdollisimman paljon. Päämääränä on antaa hänelle valmiuksia toimia mahdollisimman itsenäisesti elämässään. Opetus keskittyy oppilaan omiin vahvuuksiin ja niiden kehittämiseen hyödyntäen samalla monipuolisesti erilaisia tilanteita ja ympäristöä oppimisen apuna.

HOJKSissa kuvataan oppilaalle henkilökohtaiset tavoitteet ja opiskelun keskeiset sisällöt sekä oppilaan edistyminen arvioituna. Tavoitteet suunnitellaan niin, että ne ovat oppilaan saavutettavissa ja hänelle mielekkäitä. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan tällöin tehtävään opetussuunnitelmaan kuuluu viisi eri toiminta-aluetta, jotka jaetaan opetussuunnitelmassa vielä osa-alueiksi. Motoristen taitojen opettelun tarkoituksena on opettaa oppilaalle oman kehonsa hallintaan liittyviä taitoja niin karkea- kuin hienomotoriikankin osalta. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa on määritelty, että motoristen taitojen opetuksen tulee sen lisäksi sisältää motoristen toimintojen suunnittelua ja ohjausta sekä tasapainon, koordinaation, rytmin, kestävyyden ja lihasvoiman kehittämiseen liittyviä

osa-40

alueita. Kielen ja kommunikaation opetuksesta on määrätty, että sen tulee sisältää kielellistä tietoisuutta, ilmaisua, käsite- ja sanavarastoa, viittomien, merkkien, symbolien, kirjainten ja sanojen tunnistamista ja käyttöä sekä ajattelua kehittäviä osa-alueita. Oppilaalle tulee opettaa myös erilaisia kommunikaatiotaitoja, jotta hän voi tuottaa ja ymmärtää erilaisia ilmaisuja toimien vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kommunikaatiotaitoja harjoitellaankin ryhmän kesken eri tilanteissa

koulupäivien aikana. Lisäksi opetuksessa pyritään tukemaan sitä, että oppilas löytäisi itsellensä sopivia tapoja kommunikoida muiden ihmisten kanssa.

Sosiaalisten taitojen oppimisella pyritään siihen, että oppilas kykenee

vuorovaikutukseen myös ryhmätilanteissa. Opetussuunnitelmassa määrätään, että sosiaalisten taitojen opetuksen tulee sisältää erilaisissa ympäristöissä toimimista sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitojen harjoittelua tukevia osa-alueita. Ilmapiiri pyritään pitämään positiivisena, jotta oppilaille syntyisi onnistumisen kokemuksia

sosiaalisista tilanteista, mikä lievittää jännitystä myös tulevissa tilanteissa.

Päivittäisten taitojen opettelun tarkoituksena on antaa oppilaalle valmiudet toimia ympäristössään ja kasvattaa oppilaan omatoimisuutta ja sitä kautta myös auttaa häntä itsenäistymään. On määritelty, että päivittäisten taitojen opetuksen osa-alueiden tulee sisältää terveyttä ja turvallisuutta, arkipäivän elämäntaitoja, asumista ja ympäristössä liikkumista sekä vapaa-ajan viettoa koskevia tavoitteita.

Kognitiivisten taitojen opettamisella pyritään opettamaan oppilasta käyttämään aistejaan ympäristönsä tutkimiseen. Sen osa-alueiden tulee sisältää aistien stimulointia ja harjoittamista sisältävää opetusta sekä valinnan, luokittelun, ongelmanratkaisun ja syy-seuraussuhteen oppimisen harjoituksia. Opetuksen tarkoituksena on tukea oppilaan muistamistekniikoiden kehittymistä, itsenäistä ajattelukykyä sekä oppimaan oppimisen tekniikoiden omaksumista.

Henkilökohtainen oppimissuunnitelma (HOPS) tehdään yksittäisen oppilaan tukemiseksi, ja siitä saadaan apua opetuksen suunnitteluun, toteutukseen sekä

arviointiin. Siinä kuvataan, miten oppilaan etenemistä opinnoissaan voitaisi parhaalla tavalla tukea, ja kirjataan aineittain oppilaan omat vahvuudet ja ne alueet, joissa hänellä kehittämistä on vielä kehittämistä. Myös muut mahdolliset tuen tarpeet kirjataan, kuten myös menetelmiä ja työmuotoja, jotka voivat olla toimivia erilaisiin tilanteisiin. Suunnitelmaa käytetään myös tehostetun tuen vaiheessa tukemassa opetusta, oppimista ja arviointia, ja erityisesti silloin, kun ei ole tarpeen yksilöllistää

opetusta, mutta oppilaalla on kuitenkin tarvetta enemmälle tuelle kuin mitä yleisessä opetuksessa muuten saa. Suunnitelma ei myöskään ole aina Opetushallituksen hyvän oppimisen kriteerien mukainen, vaan siinä ilmoitetaan, ettei tämän oppilaan kohdalla pyritä täysin niihin, vaan oppilaan henkilökohtaisiin, hieman matalampiin

tavoitteisiin. Suunnitelman tarkoituksena on siis tarkentaa yhden oppilaan henkilökohtaista oppimissuunnitelmaa ja tehdä rajauksia yleisestä

opetussuunnitelmasta juuri tälle oppilaalle sopivissa määrin. (Takala 2010, 27) Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma HOJKS tehdään jokaiselle oppilaalle, joka otetaan tai siirretään erityisopetuksen piiriin. Oppilaan huoltajat ovat aina mukana sen laatimisessa, ja he voivat esittää omia toiveitaan tavoitteiksi, esimerkiksi pukemisen oppimiseen tai muuhun arkielämään liittyviä tavoitteita voidaan kirjata kehitysvammaisen lapsen HOJKSiin. Toiveet pyritään täyttämään eri keinojen avulla. Useimmiten HOJKSin noudattavien oppilaiden opetussuunnitelma onkin löyhempi kuin muilla oppilaille, joten opetuksen sisältöön ja aihepiireihin voidaan vaikuttaa sen mukaan, mitkä asiat ovat juuri tuolle oppilaalle tärkeää oppia. (Takala 2010, 28) Vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaan sen tulee sisältää seuraavia tietoja siinä määrin, kun oppilaan opetuksen ja tuen järjestämisen kannalta on tarpeen:

- oppilaan näkemys tavoitteistaan ja kiinnostuksen kohteistaan

- kuvaus oppilaan oppimiseen ja koulukäyntiin liittyvistä vahvuuksista, oppimisvalmiuksista ja erityistarpeista

- oppilaan oppimiseen, työskentelytaitoihin sekä koulunkäyntiin liittyvät tavoitteet

- oppilaan kehitykseen liittyvät tavoitteet

- oppiaineet ja aineryhmät sekä valinnaiset opinnot, joita oppilas opiskelee, sekä oppiaineiden vuosiviikkotuntimäärät

- oppimisympäristöihin ja oppilaan tukeen liittyvät ratkaisut

- suunnitelma oppilaalle annettavasta tukiopetuksesta ja osa-aikaisesta erityisopetuksesta

- opiskelun erityiset painoalueet eri oppiaineissa - oppilaan ohjaukseen liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet

- oppilaan opetuksen järjestäminen muun opetuksen yhteydessä ja/Tai erityisluokalla

- erityisluokalla opiskelevalle oppilaalle yleisopetuksen yhteistyöluokka ja suunnitelma oppilaan opiskelusta tässä luokassa

- oppilaan edistymisen HOJKSin tavoitteiden mukaisesti

- oppilaan ja huoltajan kanssa tehtävä arviointi oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin kokonaistilanteesta sekä oppilaan itsearviointi

- opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetus-, apuväline- ja kuntoutuspalvelut

- yhteistyön toteuttaminen oppilaan ja huoltajan kanssa, huoltajan tarjoama tuki

- tiedot niistä henkilöistä, jotka osallistuvat oppilaan opetus- ja tukipalveluiden järjestämiseen sekä heidän vastuualueensa

- oppimisen arvioinnissa käytettävät menetelmät, joiden avulla oppilas voi osoittaa osaamistaan hänelle sopivin tavoin

- HOJKSin tarkistaminen ja sen ajankohta, sen laatimiseen osallistuneet henkilöt

Ylläolevien lisäksi HOJKSista voi löytyä tietoa oppilaan osallistumisesta aamu- ja iltapäivätoimintaan, koulukuljetuksiin ja muusta vaihtoehtoisesta toiminnasta.

HOJKS perustuu pitkän aikavälin toimintaan, eivätkä siihen kirjoitetut suunnitelmat tapahdu hetkessä. Erityisesti myönteiset havainnot oppilaan kehityksessä ja

opiskelujen etenemisessä sekä kokemukset niitä tukevista opetusjärjestelyistä, tukimuodoista ja toimintatavoista kirjataan suunnitelmaan. Erityisoppilas voi noudattaa yleistä oppimäärää tai hänelle henkilökohtaisesti suunniteltua yksilöllistä oppimäärää, riippuen kumpaa hänen kohdallaan on suunniteltu käytettävän, ja valittuun oppimäärään perustuu myös oppilaan arviointi. Henkilökohtaisen

opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman tekemiseen ottavat mahdollisuuksien mukaan osaa oppilas itse sekä hänen huoltajansa, vaikka pääasiallisesti sen

laatimisesta vastuussa ovat kyseisen oppilaan opettajat ja tarvittaessa sen laatimisessa mukana on myös koulun muutakin henkilöstöä ja erilaisia asiantuntijoita oppilaan oppimisvaikeuksien laadusta riippuen.

HOJKS on hyödyksi oppilaan koko opiskelun ajan, ja sen arvo tulee ilmi etenkin niissä kohti opiskelua, kun erityisopetu5rsta saavan oppilaan opettaja tai luokka vaihtuu, tai oppilas siirtyy koulusta tai koulutusasteelta toiselle. HOJKS on apuna uudessa tilanteessa, sillä sen kautta voidaan seurata oppilaan aiempaa menestystä ja

peilata muutoksen jälkeistä tilannetta sen kautta. Myös HOJKSiin kirjatut

konkreettiset oppimista koskevat sisällöt ovat tärkeitä, sillä ne ohjaavat työskentelyä käytännössä ja antavat muutosvaiheissa ohjetta siihen, miten juuri tämän oppilaan kanssa on totuttu toimimaan ja millaisia keinoja hänen opetuksessaan on käytetty. On tärkeää, että HOPSia ja HOJKSia noudatetaan ja täytetään oppilaan tilanteen

mukaisesti. Yksilöllistä suunnitelmaa laadittaessa tunnetaan oppilas

henkilökohtaisesti sekä tunnetaan sen hetkinen opetussuunnitelma, jotta laadittu suunnitelma täyttäisi yksilöllistämisestä huolimatta opetussuunnitelman vaatimukset oppivelvollisuuden täyttämisestä.

Niin kuin kaikessa muussakin opetuksessa, on myös uskonnonopetuksessa jätettävä tilaa oppilaan omalle ymmärtämiselle, oivaltamiselle ja vastauksien löytämiselle.

Niin opettajienkin kuin vanhempienkin on syytä miettiä, mikä on heidän oma näkemyksensä oppimisesta ja värittääkö se heidän eteenpäin viemiään oppeja. On hyvä suunnitella, miten näkemykset voitaisi saada sovitettua yhteen niin, että

kokonaisuus olisi toimiva ja se auttaisi lasta toteuttamaan sen, mihin hänessä todella on potentiaalia. Myös kehitysvammaiset oppivat, eikä ole syytä olettaa, että he olisivat oppijina jollakin tapaa huonompia kuin muut. Kehitysvammainen oppilas voi muiden lailla ottaa itsekin vastuuta oppimisestaan ja toimimaan itsenäisesti, jos siihen vain annetaan tilaisuus (Ikonen ym. 1999, 336). Kehitysvammaisia opetettaessa onkin syytä muistaa, että oppilas kykenee kyllä oppimaan, kunhan opetusta suunniteltaessa otetaan huomioon heidän erityistarpeensa. Ohjeistuksen on syytä olla helposti ymmärrettävissä, opetusmetodien on oltava kyseisen ryhmän tarpeisiin sopivia ja avustajien määrä tunnille on suunniteltava oppilaslähtöisesti.

(Westwood 2011, 16). Kehitysvammaiset oppilaat integroidaan usein itseään

nuorempien lasten luokkiin, sillä monesti kehitysvammaiset oppilaat, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, eivät pysy työskentelemään oman ikäisten lasten kanssa.

Siksi opettajien onkin hyvä huomioida opetusta suunnitellessaan, että oppilaiden kanssa ei voida mennä ikäryhmän mukaisella oppimistasolla. Esimerkiksi uskontotunneilla voi olla tarpeen lähestyä aihetta keskustelun kautta, siten että ihmettelylle ja kysymyksille jää tilaa opetuksessa. Aina tärkeää ei olekaan saada lapselle annosteltua juuri suunniteltua tietomäärää, vaan lasten kysymysten kautta voidaan saada aikaiseksi monenlaisia keskusteluja, joiden kautta tunnin aihe voikin avautua lasten näkökulmasta paljon helpommin. Opettajalle keskustelu ei välttämättä

ole se helpoin tapa opettaa, mutta se voi antaa hänellekin todella paljon, jos hän on valmis kohtaamaan oppilaat tasavertaisena keskustelijana (Simojoki 2015, 39).

Kehitysvammaisia ei voida niputtaa yhdeksi ryhmäksi, sillä erilaisia variaatioita on lukematon määrä, minkä vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että ryhmän opettaja ottaa huomioon jokaisen oppilaan yksilönä jo tunteja suunnitellessaan (Westwood 2011, 16). Aina kehitysvammaisuus ei ole älyllistä, vaan se voi vaikuttaa vain ihmisen fyysiseen puoleen, jolloin opettajan on katsottava, että oppilas saa osaamisen tasolleen sopivia tehtäviä, mikä taas muistuttaa hyvän opettajan ominaisuudesta nähdä oppilaat yksilöinä. On tärkeää näyttää oppilaalle, miten monella tapaa hän voi itseään kehittää, ja antaa kehittymiselle tilaa ja mahdollisuuksia. Opettaja voi toimia lapselle suunnannäyttäjänä siinä, minne päin hänen olisi opinnoissaan mennä, mutta lapselle on syytä antaa mahdollisuus oman elämänsä hallitsemisesta.

Nykypäivän opetuksessa opettaja ottaa yhä useammin avustavan roolin. Enää ei ole tapana, että opettaja ammentaa tietoa oppilaisiin, jotka ottavat sen vastaan

epäilemättä. Avustaminen tarkoittaa, että avustussuhteen toinen osapuoli auttaa toista pyrkien edistämään tämän kehitystä ja parantamaan suoritustaan. Avustaja ja

avustettava ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään, ja heidän välinen suhteensa perustuu tasa-arvoisuuteen. Tämä näkyy myös luokassa opetettaessa: avustava opettaja ei itse saarnaa luokan edessä oikeaa totuutta, vaan pyytää oppilailta mielipiteitä, ehdotuksia ja erilaisia ratkaisumalleja, tuoden oikean vastauksen esiin tuomitsematta muita ehdotuksia ehdottoman vääriksi. Opettaja on auttamassa

In document Kehitysvammaisten lasten uskonnonopetus ala-asteella ja sen erityiskysymykset (sivua 38-0)