Urheilu rakentaa kansallista identiteettiä

Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden keväällä 2019, koko kansa tuntui ole-van yhtä. Lehdissä hehkutettiin suomalaista sisua ja kansallista ylpeyttä. Rituaalisesti ja symbolisesti kansa kokoontui toreille juhlimaan ja riemuitsemaan. Joukkueen kotiudut-tua Suomeen, juhlittiin vielä uudestaan suuressa kansanjuhlassa, jossa juhlintaan osal-listuivat kymmenien tuhansien tavallisten kansalaisten lisäksi esimerkiksi suosituimmat suomalaiset artistit ja presidentti.

Urheilu on osa viihdemaailmaa ja se tarjoaa pysäyttäviä ja kiinnostavia esityksiä. Samalla urheilu kasvattaa kansalliselle identiteetille tärkeää symbolista pääomaa, ja urheilua usein pidetäänkin kansallisten ’’luonteenpiirteiden’’ indikaattorina sekä laajemmin kan-sallisen identiteetin kuvauksena. (Dumitriu 2018, 21; Boyle & Haynes 2009, 144.) Tässä luvussa käsittelen kansallista identiteettiä hyödyntäen symbolien, kansantunteen ja kansanluonteen käsitteitä sekä Benedict Andersonin termiä kuvitellut yhteisöt.

Kansallisen identiteetin perustana ovat historia, kokemukset ja saavutukset. Kansallinen identiteetti rakentuu kansakunnan yhteisistä vaiheista sekä niistä tekijöistä, jotka erot-tavat sen toisista kansoista, kuten esimerkiksi kielestä ja kulttuurista. Eronteko meidän ja muiden välillä on keskeinen osa kansallista identiteettiä, kun omaan samaistutaan tunneperäisesti ja vieras torjutaan. Kansallinen identiteetti ei rakennu sattumalta, vaan

28 se on tietoisen prosessin tulos, jossa määritellään oma ja vieras. (Kopra 2004, 8.) Anttilan (2007, 12–13) mukaan kansallisella identiteetillä viitataan kokonaisuuden identiteettiin, mikä erottaa sen yksilöiden kokemista kansallisen samaistumisen tunteista, eli kansalli-sesta identifioitumikansalli-sesta. Kansallinen identiteetti viittaa samalla myös kollektiivisen identiteetin käsitteeseen, eli kollektiivisen kokonaisuuden suhteeseen itseensä. Kansal-linen identiteetti on siis myös kollektiivinen identiteetti. (emt., 8.)

Kollektiivisuus ymmärretään usein asettamalla se vastakkain yksilöllisen tai yksityisen käsitteiden kanssa. Tässä yhteydessä kollektiivisuudella viitataan yhteisöllisyyteen ja kollektiivisilla kokemuksilla ja tunteilla tarkoitetaan yhteisön kokemia kokemuksia ja tunteita. Kollektiivisuus ei kuitenkaan sulje yksilöllisyyttä kokonaan pois, sillä kollektiivi-suutta pidetään myös yksilöiden yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä rakentavana teki-jänä. (Parviainen 2006, 9.) Kun puhumme suomalaisuudesta, puhumme kollektiivisesta identiteetistä (Anttila 2007, 25). Suomalaisuus halutaan nähdä menestyneiden urheili-joiden ominaisuutena, jolloin syntyy ikään kuin näkymätön side tai sukulaisuuden tunne itsen ja näiden urheilijoiden välille, mikä osaltaan rakentaa myös yhteisöllisyyttä (Virta-pohja 1997, 131).

Kollektiivisen identiteetin rakentumisen prosessi on dialektinen. Yksilöiden sisällyttämi-nen ja sulkemisisällyttämi-nen pois yhteisöstä ei vain määrittele heidän sosiaalista asemaansa vaan rakentaa kollektiivia itsessään. (Gal, Shifman & Kampf 2016, 1699.) Kollektiivisella iden-titeetillä viitataan kollektiivin sisällä yhteisesti koettuihin normeihin, arvoihin ja ideolo-gioihin. Se sisältää yhteisiin etuihin perustuvan ja jaetun käsityksen ryhmästä, ja viittaa prosessiin, jossa muokataan kuvaa siitä, miksi ryhmä on olemassa ja miltä ryhmä haluaa näyttää muiden silmissä. (Anttila 2007, 15.)

Käsitys kansallisuudesta ja kansallisesta identiteetistä on syntynyt sen seurauksena, että ihmisillä on tarve liittää itsensä osaksi suurempia kokonaisuuksia. Kansallista identiteet-tiä ylläpidetään erilaisilla kansallisilla kertomuksilla, joilla kerrotaan kansakunnan histo-riaa ja määritellään kansakunnalle tyypilliset piirteet. Yhteisellä käsityksellä menneisyy-destä luodaan ’’me-henkeä’’. (Kopra 2004, 8–9.) Stuart Hall puhuu kansallisista

kerto-29 muksista, joiden kautta kansakunta saa merkityksensä. Kansakunnat luovat identiteetti-ään tuottamalla samaistuttavia kertomuksia, joihin kuuluu kansallisia symboleja ja ritu-aaleja, jotka kuvastavat kansakunnan yhteisiä kokemuksia. (Hall 1999, 47–48.)

Kansallisen identiteetin käsitteeseen voidaan liittää myös kansanluonteen termi. Kult-tuuri muokkaa yhteisön sisällä ihmisten arvomaailmaa ja käyttäytymistä samankal-taiseksi. Näin syntyvää kansanluonnetta voidaankin pitää kuvauksena siitä, millaisia juuri me olemme kansana. Yksi esimerkki suomalaisuuteen liitetystä kansanluonteen piir-teestä on sisu, jota erityisesti urheilukentillä usein hoetaan. Suomalaiset ymmärretään myös esimerkiksi juroiksi, mutta tätä ei kuule mainostettavan samalla lailla kuin ’’suo-malaista sisua’’. Myös urheiluhulluus on piirre, joka ymmärretään osaksi suo’’suo-malaista kansanluonnetta, ja joka tekee suomalaisista myös urheilukansaa. (Kopra 2004, 8.) Kansallisella identiteetillä viitataan kokonaisuuden identiteettiin, mikä erottaa sen yksi-löiden kokemista kansallisen samaistumisen tunteista, eli kansallisesta identifioitumi-sesta (Anttila 2007, 12–13). Kansallista samaistumista kuvataan usein kansallistunteen käsitteellä. Samaistumista suomalaisuuteen tuetaan korostamalla suomalaisten erityis-luonnetta ja vertailemalla urheilusaavutuksia muihin valtioihin. Esimerkiksi kansallisilla symboleilla vahvistetaan kansallistunnetta. (Kopra 2004, 9.) Symboli on jokin sattuman-varainen ja monimerkityksellinen vertaus- tai tunnuskuva, joka edustaa ja havainnollis-taa jotakin esimerkiksi tärkeää ilmiötä, arvoa, asennetta tai uskomusta. Symboli voi olla esimerkiksi kuva, esine, henkilö, ilmiö tai tapahtuma, joka viittaa johonkin toiseen asi-aan. Perinteinen esimerkki on Suomen lippu, joka viittaa itsenäiseen Suomen valtioon.

(Halonen & Aro 2005, 7.)

Symbolit voivat olla kollektiivisia ja kansallisia. Kollektiivisilla symboleilla vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Ne ovat pääasiassa ei-verbaalista ja ei-sanallista kieltä, joiden avulla yk-silöt samaistuvat johonkin yhteisöön. Symbolit rakentavat yhteisöllistä identiteettiä sekä vahvistavat samankaltaisuuden tai erilaisuuden tunteita. Monet yhteisölliset sym-bolit ovat ehdollisia merkkejä, joiden olemassaolo perustuu siihen, että yhteisön jäsenet ovat oppineet ja sisäistäneet ne sekä niiden merkityksen samalla tavalla. Kansalliset

30 symbolit ovat kollektiivisia symboleita, jotka liittyvät kansakunnan elämään tai mennei-syyteen. Kansallisia symboleita ovat esimerkiksi kansallisruuat ja -eläimet sekä kansallis-laulut ja valtionliput. Kansalliset symbolit eivät ole muuttumattomia ja ne mukautuvat yhteiskunnan muutoksiin esimerkiksi sosiaalisessa elämässä ja mediassa. (Halonen &

Aro 2005, 7–8.)

Suosimalla tapahtumia, joissa ihmiset voivat kokea yhtenäisyyttä ja joissa hyödynnetään yhtenäisyttä kuvaavia symboleita, kansakunta voi korostaa erottautumista muista sekä omaa merkityksellisyyttään (Guibernau 1996, 80–81). Urheilu on yksi tärkeimpiä tapoja välittää kansallisia symboleita ja tehdä niitä tunnetuiksi (Kokkonen 2003, 23). Esimer-kiksi voittojen yhteydessä soivat kansallislaulut ja maiden liput nostetaan salkoon. Kan-sainvälisissä kilpailuissa urheilijoiden vaatetus vastaa oman maan tunnusvärejä ja mai-den lyhenteet löytyvät jokaisen kilpailijan nimen vierestä. Suomen jääkiekkomaajouk-kuetta kutsutaan Leijoniksi Suomen vaakunassa esiintyvän leijonan mukaan. Suomalais-ten symbolit ovat kuvauksia suomalaisesta kulttuurista ja identiteetistä. Ne kertovat suomalaisista ja viittaavat juuri suomalaisille tuttuihin asioihin, kuten kulttuuriin, isän-maallisuuteen, menneisyyteen ja mentaliteettiin.

Johanna Sumialan (2010, 28) mukaan yhteisöllisyys rakentuu ennen kaikkea tunteiden, median, symbolien ja kommunikaation välityksellä. Esimerkiksi mediatapahtumat, ku-ten suuret urheilutapahtumat, rakentavat yhteisöllisyyttä, kun yksilöt jakavat kokemuk-sia ja tunteita, vaikka he eivät ole läsnä samassa tilassa (Seppänen & Väliverronen 2013, 114). Esimerkiksi vuoden 2019 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuiden finaalin keski-katsojamäärä oli yhteensä 2,54 miljoonaa¹⁵, ja ottelun aikana koetut ilon ja jännityksen tunteet olivat yhteisesti jaettuja, mikä synnytti yhteisöllisyyttä katsojien kesken.

15 Iltalehti (27.5.2019) Leijonien finaalilla järjetön katsojamäärä tv:ssä – Suomen kaikkien aikojen katsotuin kiekko-ottelu! https://www.iltalehti.fi/mmjaakiekko-2019/a/444843d0-5192-4487-bd51-362a6f90f6f3 [Viitattu 21.3.2020]

31 Benedict Anderson kutsuu tällaisia yhteisöjä kuvitelluiksi yhteisöiksi, jolla tarkoitetaan sitä, että yhteisön jäsenten keskinäinen sidos perustuu johonkin muuhun kuin kasvok-kaiseen vuorovaikutukseen (Seppänen & Väliverronen 2013, 115). Anderson (2007, 39) määrittelee esimerkiksi kansat kuvitelluiksi yhteisöiksi, sillä pienimmänkään kansakun-nan jäsenet eivät koskaan tapaa useampia yhteisönsä jäseniä kasvotusten.

Internetin ja sosiaalisen median aikakausi on vahvistanut kuviteltujen yhteisöjen muo-dostumista, sillä maantieteellisten rajojen häviäminen ja globaalisuus mahdollistavat sen, että yhteisöjä voi syntyä ilman, että niitä paikannetaan mihinkään tiettyyn fyysiseen sijaintiin. Tällaiset median välittämät yhteisöt muodostuvat ja elävät ihmisten kuvitel-lussa kokemusmaailmassa, ja ne ovat osa jaettua sosiaalista todellisuutta. (Sumiala 2010, 79.) Kuvitellut yhteisöt ovat kuitenkin aivan yhtä todellisia kuin kasvokkaisetkin yhteisöt. Jokainen kuviteltuun yhteisöön kuuluva tietää, että muut samaan yhteisöön kuuluvat henkilöt tekevät samoja askareita tai ajattelevat samoja asioita jossakin muu-alla. (Anderson 2007, 74.) Esimerkiksi finaaliottelun aikana maalia tuulettanut ja juhlinut katsoja tiesi, että myös muut yhteisöön kuuluvat jäsenet toimivat ja ajattelevat toden-näköisesti juuri nyt samoin.

Sosiaalinen media on tarjonnut vielä mahdollisuuden jakaa näitä tunteita muiden kanssa verkkovälitteisesti. Sähköisen viestinnän aikakaudella historian suuria tapahtumia on mytologisoitu kysymyksellä ’’Missä olit kun…’’. Suuret tapahtumat saavat merkityksensä nimenomaan siitä, että niitä seuraavat suuret yleisöt eri puolilta maailmaa. Muistele-malla sitä, että mitä kukin teki, tai missä oli, jonkin historiallisen hetken tapahtuessa, muistellaan myös yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota silloin koettiin. Tämä itsessään ra-kentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta vielä lisää. (Virtapohja 1995, 21.) Suomalaisille pe-rinteinen kysymys on vuosien saatossa ollut ’’Missä olit kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995?’’.

Maailmanmestaruuden myötä kansalaiset rynnistivät kaduille ja toreille juhlimaan yh-dessä. Kokkosen (2003, 4) mukaan menestystä urheilussa voidaan pitää osoituksena koko kansakunnan elinvoimasta ja luonteesta, eli jääkiekkomenestyksen yhteydessä

32 suomalaiset juhlivat voiton lisäksi myös suomalaisuuttaan, mikä on merkittävää kansal-lisen identiteetin rakentumisen kannalta. Kansalaiset seurasivat juhlintaa erityisesti me-dian välityksellä, joten meme-dian käyttämät puhetavat ja ilmaukset rakensivat myös kan-sallista identiteettiä. Kansalaiset identifioivat itsensä urheiluun ja urheilijoihin, joten al-tavastaajana kisoihin lähetetty joukkue, joka onnistuu ylittämään kaikki odotukset ja voittamaan, koettiin myös suomalaisuuden kuvauksena.