Mediailmiön rakentuminen verkkouutisoinnissa: Case Mörkö-Marko

(1)

Saara Selkämaa

MEDIAILMIÖN RAKENTUMINEN VERKKOUUTISOINNISSA

Case Mörkö-Marko

Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2020

(2)

TIIVISTELMÄ

Saara Selkämaa: ’’Mediailmiön rakentuminen verkkouutisoinnissa: Case Mörkö-Marko’’

Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto

Journalistiikan ja mediatutkimuksen maisteriohjelma Huhtikuu 2020

Tutkielmassa olen tutkinut mediailmiön rakentumista verkkouutisoinnissa käyttäen tapaustutkimuksena kevään 2019 jääkiekon maailmanmestaruuteen liittynyttä Mörkö- Marko-ilmiötä. Mediailmiön määritelmän kannalta keskeistä oli, että se rakentui sekä sosiaalisessa mediassa että osana uutismediaa.

Aikaisempi tutkimus liittyen mediailmiöihin oli melko suppeaa, joten tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli hahmottaa mediailmiön rakentumista osana verkkouutisoin- tia ja mahdollisesti luoda uutta teoriaa liittyen mediailmiöihin. Mörkö-Marko-ilmiö il- mensi hyvin mediailmiötä, joka rakentui verkkouutisoinnissa ja sosiaalisessa mediassa, sekä näiden ja yleisön välisessä suhteessa. Kyseessä oli merkittävä urheilutapahtuma ja siihen liittynyt juhlinta, mikä lähtökohtaisesti vaikutti myönteisesti mediailmiön raken- tumiseen.

Tutkielmassa menetelmänä on käytetty aineistolähtöistä grounded theory -tutkimusta, joka on käytetty sisällön erittelyn ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen aineisto koostui 131 verkkouutisesta, jotka oli kerätty Ilta-Sanomista, Yleltä ja Lempäälän-Vesilahden sanomista aikavälillä 10.5.2019–2.6.2019.

Mörkö-Marko-ilmiö rakentui urheilusankaruuden ja kansallisuuden teemojen ympärille, jossa mediat käyttivät aktiivisesti apuna mediahuomion kasvattamisen keinoja, kuten alentunutta uutiskynnystä ja imitointia. Kansallisuus näkyi erityisesti kansallisen identiteetin rakentumisena, yhteisöllisyyden muodostumisena sekä ilmiön sitomisella osaksi suomalaista kulttuuria. Urheilusankaruus rakentui sankarin tekojen ja luonteen pohjalta.

Mediailmiön rakentumisen kannalta mediahuomion kasvattamisen keinot ovat keski- össä, sillä ilmiö vaatii näkyvyyttä. Yleistetysti mediailmiön rakentumisesta voidaan tä- män tutkimuksen pohjalta todeta, että se vaatii merkityksellisyyttä ja samaistumisen kohteen. Merkityksellisyydellä luodaan tunneside ilmiön aiheeseen, jolloin se joko hy- väksytään osaksi identiteettiä tai torjutaan siitä. Ilmiössä täytyy olla myös jotain samais- tuttavaa, jotta yksilöt identifioituvat siihen ja osallistuvat ilmiön rakentamiseen.

Avainsanat: mediailmiö, mediahuomio, kansallisuus, kansallinen identiteetti, urheilusankari, grounded theory, yhteisöllisyys

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -ohjelmalla.

(3)

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkimuksen näkökulmana mediailmiön rakentuminen ... 6

2 MEDIAILMIÖN RAKENTUMINEN ... 11

2.1 Mediailmiön määrittely ... 11

2.2 Mediahuomio osana mediailmiötä ... 15

2.2.1 Uutisaallot, mediahype ja mediamyrskyt ... 16

2.2.2 Mediahuomion kasvattamisen keinot ... 20

3 JÄÄKIEKKO OSANA SUOMALAISTA IDENTITEETTIÄ ... 23

3.1 Suomalaiset ovat urheilukansaa ... 24

3.2 Urheilu rakentaa kansallista identiteettiä ... 27

3.3 Urheilusankarit toimivat kansakunnan peilinä ... 32

3.4 Tutkimuskysymysten esittely ... 35

4 AINEISTON ESITTELY JA GROUNDED THEORY ... 36

4.1 Valitut mediat ... 36

4.1.1 Ilta-Sanomat ... 37

4.1.2 Yle ... 37

4.1.3 Lempäälän-Vesilahden Sanomat ... 38

4.2 Aineiston keruu ... 39

4.3 Metodologisena viitekehyksenä grounded theory ... 40

5 TULOSTEN ESITTELY: MÖRKÖ-MARKO MEDIAILMIÖNÄ ... 46

5.1 Medioiden sisältöjen erittely ... 46

5.1.1 Ilta-Sanomat ... 47

5.1.2 Yle ... 49

5.1.3 Lempäälän-Vesilahden Sanomat ... 50

5.1.4 Medioiden vertailu ... 51

5.2 Marko Anttila urheilusankarina ... 52

5.3 Kansallisuuden hyödyntäminen mediailmiössä ... 56

5.3.1 Kansallinen identiteetti ... 56

5.3.2 Mörkö symbolina ... 58

5.3.3 Paikallisen identiteetin rakentuminen ... 59

5.4 Mediahuomion kasvattamisen keinot ... 61

5.4.1 Somesisältöjen hyödyntäminen ... 62

5.4.2 Imitointi ja teemallisuus ... 64

5.5 Yhteenveto tuloksista ... 65

6 MERKITYKSELLISYYDEN LUOMINEN MEDIAILMIÖN TAUSTALLA ... 68

6.1 Sankaruus ja kansallisuus osana Mörkö-Marko-ilmiötä ... 69

6.2 Pohdintaa mediailmiön teoriaan ... 72

6.3 Lopuksi ... 74

LÄHTEET ... 76

(4)

1

1 JOHDANTO

’’Leijonat teki sen – Suomi on kolmatta kertaa jääkiekon maailmanmestari!’’(Yle, 26.5.2019 klo 23.29)¹

’’Suomi on jääkiekon maailmanmestari! Leijonat kaatoi sensaatiomaisesti Kanadan huimassa jännitysnäytelmässä’’ (Ilta-Sanomat, 26.5.2019 klo

23:29)²

Noin puoli 12 aikaan toukokuisena sunnuntai-iltana Bratislavassa Slovakiassa summeri on juuri soinut pelin päättymisen johdosta. Koko Suomen jääkiekon maajoukkue rynnis- tää jäälle kohti maalivahtia kypärien ja muiden varusteiden lentäessä ilmaan. Samaan aikaan yli kolme miljoonaa suomalaista iloitsee ja juhlii. Suomi on juuri voittanut kolmannen aikuisten jääkiekon maailmanmestaruutensa. Eri kaupunkien kadut ja torit täyt- tyvät juhlivista ihmisistä. ’’Suomi on uusi maailmanmestari’’ -laulu raikaa ympäri Suo- men.

Suomalaiset ovat kiekkokansaa, ja joka kevät jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut ke- räävät kansalaiset kuppiloihin ja kisakatsomoihin jännittämään. Myös media seuraa tur- nausta tiiviisti ja urheilusivut täyttyvät niin pelitapahtumista ja lopputuloksista kuin joukkueen pelaajista ja heidän tarinoistaan. Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti histo- riallisesti kolmannen jääkiekon aikuisten maailmanmestaruutensa 26. toukokuuta 2019 Slovakiassa. Jo ennen ensimmäistäkään peliä mediahuomio Suomen joukkueen ympä- rillä oli suuri, kun puhuttiin paljolti siitä, kuinka Suomi lähti turnaukseen altavastaajana.

1 Yle (26.5.2019): Leijonat teki sen – Suomi on kolmatta kertaa jääkiekon maailmanmestari!

https://yle.fi/urheilu/3-10803007 [Viitattu 19.3.2020]

2 Ilta-Sanomat (26.5.2019): Suomi on jääkiekon maailmanmestari! Leijonat kaatoi sensaatiomaisesti Ka- nadan huimassa jännitysnäytelmässä. https://www.is.fi/mmkiekko/art-2000006120332.html [Viitattu 19.3.2020]

(5)

2 Esimerkiksi vuoden 2018 mestarin Ruotsin joukkueen pelaajat olivat pelanneet yhteensä 1350 NHL-ottelua, kun Suomen 2019 vuoden joukkueen vastaava luku oli vain 78.³ Ta- vallisesti Suomen joukkueessa oli totuttu näkemään tunnettuja pelaajia NHL:stä, mutta keväällä 2019 tilanne oli toinen. Suomi lähti kisoihin hyvin ’’nimettömällä’’ joukkueella, joka koostui pitkälti Suomen liigassa pelaavista pelaajista. Joukkuetta pidettiin jopa kaikkien aikojen huonoimpana, joten turnaukselta ei odotettu suuria.⁴

Suomi kuitenkin aloitti turnauksen heti voittamalla yhden ennakkosuosikeista eli Kana- dan. Samalla myös median kiinnostus joukkuetta kohtaan nousi ja asetelma muuttui, kun annetut ennakko-odotukset eivät sittenkään näyttäneet pitävän paikkaansa. Jouk- kue pelasi hyvin ja kukisti kovia vastustajia. Mitä paremmin Suomi turnauksessa pelasi ja eteni pidemmälle, alettiin puhua sensaatiomaisesta yllätyksestä ja ilmiöstä.⁵

Mestaruuden varmistuttua mediahuomio voimistui entisestään ja uutisointi muuttui juhlinnaksi. Suomen joukkue oli saavuttanut jotakin sellaista, minkä ei uskottu olevan mahdollista. Menestyksen mukana tuli myös kansansuosio. Aiemmin tuntemattomat pelaajat nousivat otsikoihin ja heidän nimiään alettiin tunnistaa. Erityisesti otteluissa on- nistuneet pelaajat nousivat voimakkaan mediahuomion keskiöön. Yksi tällainen pelaaja oli suomen joukkueen kapteeni Marko Anttila.

Anttila on syntynyt 27. toukokuuta 1985 Lempäälässä, ja on Lempäälän Kisan kasvatti.

Jääkiekkouransa aikana hän on pelannut esimerkiksi Tampereen Ilveksessä, Turun Pal- loseurassa sekä myös ulkomailla Venäjän lisäksi myös Ruotsissa. Vuonna 2004 Chicago

3 ltalehti (28.5.2019): Nämä tilastot sen todistavat: Leijonien mestaruus on 2000-luvun Miracle on ice!

https://www.iltalehti.fi/mmjaakiekko-2019/a/9026d8eb-9e6c-4d33-94ef-00682c8fa90d [Viitattu 19.3.2020]

4 Hufvudstadsbladet (6.5.2019): Ett av alla tiders sämsta lag – VM kan sluta i praktfiasko

https://www.hbl.fi/artikel/ett-av-alla-tiders-samsta-lag-vm-kan-sluta-i-praktfiasko/ [Viitattu 19.3.2020]

5 Ilta-Sanomat (19.5.2019) Torille? Erkka Westerlund näkee Leijonissa valtavasti potentiaalia: ’’Raikas ote voi kantaa ihan loppuun asti’’ https://www.is.fi/mmkiekko/art-2000006111374.html [Viitattu 19.3.2020]

(6)

3 Blackhawks varasi hänet yhdeksännellä kierroksella 260. pelaajana NHL:n varaustilaisuu- dessa.⁶ Anttila on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, ja hän on 203 senttimetriä pitkä ja painaa 104 kiloa. Hän on KHL:n tämän hetken pisin pelaaja ja samoin myös Suomen A-maajoukkueen kaikkien aikojen pisin pelaaja.⁷

Suuremmalle yleisölle Anttila oli ennen kevättä 2019 kuitenkin tuntemattomampi nimi, vaikka pelaajauraa hän on luonut Suomessa ja maailmalla jo vuosikausia. Maailmanmes- taruus ja sen mukanaan tuoma mediahuomio nostivat hänen nimensä lähes jokaisen suomalaisen tietoisuuteen. Hänestä puhuttiin Suomen sankarina ja kultakapteenina. Hä- net rinnastettiin Timo Jutilaan ja Mikko Koivuun, joiden nimet suuri yleisö varmasti tunnistaa vuosien 1995 ja 2011 mestaruusjoukkueiden kapteeneina.

Marko Anttilan nimittäminen Suomen joukkueen sankariksi ei ollut vain median keksimä titteli, vaan Anttila oli todellakin mukana tekemässä tärkeitä maaleja ja ratkaisemassa pelejä Suomelle. Hän esimerkiksi teki tärkeän tasoitusmaalin puolivälierässä Ruotsia vastaan juuri ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Välierässä Venäjää vastaan hän teki voiton ratkaisseen maalin ja vei Suomen turnauksen loppuotteluun. Loppuottelussa Ant- tila teki Suomen kolmesta maalista kaksi, ja varmisti maailmanmestaruuden Suomelle.

Leijonat palasi Suomeen heti finaalin jälkeisenä päivänä, eli maanantaina 27. toukokuuta. Samana päivänä järjestettiin perinteinen kansanjuhla Helsingin Kaisaniemessä, missä esiintyi joukkueen lisäksi tunnetuimpia suomalaisia artisteja ja esimerkiksi presidentti. Juhlaan osallistui poliisin arvion mukaan yli 50 000 henkeä⁸. Kultajuhla myös te-

6 Eliteprospects https://www.eliteprospects.com/player/4283/marko-anttila [Viitattu 26.3.2020]

7 Iltalehti (28.10.2017): Onko tässä Leijonien yllättävä ase olympialaisiin? Mörkö-Marko saa supertähdet hermoriekaleiksi – ’’Kestääkö pää?’’. https://www.iltalehti.fi/khl/a/201710272200491960 [Viitattu 26.3.2020]

8 Helsingin Sanomat (27.5.2019): Leijonien kultajuhla huipentui 50 000 ihmisen riehakkaisiin bileisiin Kai- saniemessä, juhlinta Helsingissä rauhoittui jo illasta. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006122593.html [Viitattu 6.3.2020]

(7)

4 levisioitiin suorana MTV3-kanavalla ja tv-ohjelmisto illan osalta muokattiin juhlaan sopi- vaksi. Esimerkiksi illan Seitsemän uutiset esitettiin poikkeuksellisesti vasta kello 20. Kes- kiviikkona 29.5. järjestettiin vielä toinen kultajuhla Tampereella, johon osallistui poliisin arvion mukaan 30 000 katsojaa⁹.

Turnauksen aikana mediassa näkyivät pitkälti ne pelaajat, jotka onnistuivat peleissä teh- den esimerkiksi maaleja. Marko Anttilan tärkeimmät onnistumiset tapahtuivat vasta turnauksen loppupuolella, jolloin myös yleisö kiinnostui Anttilasta enemmän ja enemmän, ja pian hänestä tuli koko kansan suosikki. Anttila on tunnettu jo pitkään erilaisilla lempi- nimillä, kuten esimerkiksi stretsi, Lempäälän jätti ja mörkö, jotka kaikki viittaavat hänen suureen kokoonsa ja pelityyliinsä. Erityisesti lempinimen mörkö omaksuivat nopeasti niin mediat kuin tavalliset kansalaisetkin. Jos vuoden 1995 mestaruudesta elämään jäi sanonta ’’never forget’’ ja vuonna 2011 tapahtui Mikael Granlundin ilmaveivi, niin vuoden 2019 mestaruudesta muistetaan erityisesti mörkö.

Marko Anttilaan liitetty lempinimi mörkö lähti leviämään nopeasti ja sitä käyttivät aktiivisesti niin mediat kuin tavalliset kansalaisetkin. Aluksi lempinimi näkyi lähinnä vain median juttujen otsikoissa, mutta pian ihmiset alkoivat kantaa mukanaan Muumeista tutun Mörkö-hahmon pehmoleluja ja sosiaalisessa mediassa alettiin jakamaan lukemattomia määriä erilaisia meemejä, kuvia ja videoita, joissa hassuteltiin tällä Muumien hahmolla.

Käännekohta tälle niin sanotulle Mörkö-Marko-ilmiölle oli selostaja Antero Mertaran- nan lausahdus ’’Löikö mörkö sisään’’ Anttilan tehdessä ratkaisevan tasoitusmaalin puo- livälierässä Ruotsia vastaan. Arttu Wiskarin yhtyeeseen kuuluva DJ ILG teki tästä kanna- tuslaulun ’’Löikö Mörkö sisään?’’, ja alle minuutin kestävä kappale koostuu pääasiassa tästä Antero Mertarannan selostuksesta.

9 Yle Uutiset (29.5.2019): Tampereen upea Leijonien kultajuhla kuvina: Ukkometso, Mörkö ja hullaantu- nut yleisö. https://yle.fi/uutiset/3-10809020 [Viitattu 6.3.2020]

(8)

5 Mestaruuden jälkeen Finnair nimesi kultajoukkuetta lennättäneen lentonsa Mörkölen- noksi ja lennon numero muutettiin Anttilan pelinumeron mukaan. Anttilan kotikunta Lempäälä nimesi jäähallinsa uudelleen Mörkö Areenaksi ja paikallislehti Lempäälän-Ve- silahden Sanomat muutti nimensä hetkellisesti Mörkölän-Vesilahden Sanomiksi. Mark- kinoille tuli erilaisia Anttilaan viittaavia tuotteita, kuten Atrian Mörkö-makkara ja Olvin

”Kuka löi sisään?” -kolajuoma.¹⁰ Anttilaa ehdotettiin Suomen uudeksi presidentiksi ja lemmikkieläimiä nimettiin hänen mukaansa.

Urheilu luo yhteisöllisyyttä ja urheilusankarit ovat tärkeitä kansallisen identiteetin rakentumisen kannalta (Heinonen 2005, 178). Kansallistunteen ilmentymänä voidaan pi- tää riemuitsemista urheiluvoittojen yhteydessä (Kopra 2004, 9). Esimerkiksi maailmanmestaruuden voiton jälkeen ihmiset rynnistivät joukoin toreille ja kaduille juhlimaan ym- päri Suomen. Tällaiset positiiviset kollektiiviset kokemukset voimistavat ja vahvistavat kansakuntaa. Menestystä urheilussa voidaan pitää osoituksena koko kansakunnan elinvoimasta ja luonteesta. (Kokkonen 2003, 4.) Tämä yhteisöllisyys välittyi myös voimakkaasti median kautta, kun mediat uutisoivat maailmanmestaruudesta hyvin kattavasti.

Tavallisten ihmisten juhlintaa toreilla kuvattiin ja heitä haastateltiin tuoreen maailmanmestaruuden johdosta.

Medialla on suuri valta siinä, mitkä asiat nostetaan esille ja mitkä jäävät pimentoon. Toi- sin sanoen media määrittää pitkälti sen, mistä me puhumme, miten me siitä puhumme ja milloin me siitä puhumme. Uutisoimalla esimerkiksi urheilijoista korostetussa sävyssä, media nostaa heidät saavutuksineen koko kansan tietoisuuteen, kuten esimerkiksi tässä tapauksessa Marko Anttilan. Toisaalta media voi myös tuoda esiin epäonnistumiset ja rimanalitukset. Mörkö-Marko-ilmiön kohdalla media päätti osallistua voimakkaasti tä-

10 Ilta-Sanomat (19.6.2019): Marko ’’Mörkö’’ Anttila sai oman juoman: ’’Kuka löi sisään?’’

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006147647.html [Viitattu 23.4.2020]

(9)

6 hän ilmiöön jakamalla paljon mörkö-aiheista sisältöä ja uutisoimalla laajasti Marko Ant- tilasta. Ilmiö lähti liikkeelle sosiaalisesta mediasta, mutta mediat nostivat sen nopeasti julkiseen keskusteluun. Mediat myös hyödynsivät paljon sosiaalista mediaa uutisoinnis- saan.

1.1 Tutkimuksen näkökulmana mediailmiön rakentuminen Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on tutkia mediailmiön rakentumista verkkouutisoinnissa ja käyttää tapaustutkimuksena Mörkö-Marko-ilmiötä, joka oli osa laajempaa jää- kiekon maailmanmestaruuteen liitettyä mediailmiötä ja juhlintaa. Tärkeää on heti en- simmäisenä tehdä eronteko jääkiekon maailmanmestaruuteen liittyneen laajemman mediailmiön ja Mörkö-Marko-ilmiön välille.

Jääkiekon maailmanmestaruus oli suomalaisille merkittävä tapahtuma ja se näkyi viik- koja mediassa ja osana ihmisten arkea, mikä oli asian merkittävyyden kannalta myös täysin oletettavaakin. Näin syntynyt mediailmiö on tyypillinen mediailmiö liittyen urhei- lumaailmaan ja sen voittoihin sekä menestykseen. Hyvin samankaltainen mediailmiö oli havaittavissa myös vuosien 1995 ja 2011 maailmanmestaruuksien yhteydessä.

Mörkö-Marko-ilmiöllä taas viitataan joukkueen kapteeni Marko Anttilan ympärille ra- kentuneeseen hypetykseen. Se rakentui osana tätä laajempaa maailmanmestaruuteen liitettyä mediailmiötä, ja se voidaan ymmärtää tämän yhdeksi haaraksi tai sen piirteeksi.

Mörkö-Marko-ilmiö rakentui mediassa pitkälti perinteisen median ja sosiaalisen median toiminnan tuloksena. Se ei siis syntynyt yksittäisen tapahtuman johdosta, vaan rakentui nousujohteisesti osana median toimintaa. Kyseinen mediailmiö onkin mielenkiintoinen tutkimuskohde nimenomaan mediailmiön rakentumisen tutkimisen kannalta. Laajempi maailmanmestaruuteen liitetty mediailmiö syntyi yksittäisen tapahtuman, eli mestaruuden voiton myötä. Vaikkakin mediat osallistuivat sen levittämiseen ja muokkaamiseen voimakkaasti, ilmiö itsessään ei rakentunut mediassa.

(10)

7 Tutkimuksessa puhun mediailmiöstä. Mediailmiötä yksittäisenä ilmiönä on tutkittu melko vähän ja suurimmassa osassa aikaisemmista tutkimuksista mediailmiö on nimetty olemassa olevaksi ilmiöksi, ilman määrittelyjä tai perusteluja. Mediailmiöiden tutkimuksessa voi tukeutua kuitenkin laajemmin mediakulttuurin tutkimukseen. Esimerkiksi Erika Prijatelj (2011) on tutkinut modernin median ilmiötä keskittyen mediasta nousseisiin il- miöihin, kuten esimerkiksi tosi-tv:seen tai urheiluun, joita hän kutsuu spektaakkeleiksi.

Hänen mukaansa postmoderni kapitalismi on muokannut jokapäiväisen elämän ja kult- tuurin viihteeksi.

Myös sosiaalisesta mediasta esiin nousevia ilmiöitä on tutkittu. Eliisa Vainikka (2016) on tutkinut meemejä mediailmiönä, ja artikkelissaan ’’Avaimia nettimeemien tulkintaan:

meemit transnationaalina mediailmiönä’’ hän tutki meemejä nimenomaan kansallisval- tioiden rajat ylittävinä ja maailmanlaajuisina sisältöinä. Jonah Berger ja Katherine Milk- man (2012) ovat puolestaan tutkineet viraalisuutta ja sitä, että miksi jotkin sosiaalisen median sisällöt nousevat suositummiksi kuin toiset ja niitä levitetään enemmän.

Mediahuomio on myös tärkeä käsite mediailmiön kannalta. Tutkimuksessaan Kenneth Andrews ja Neal Caren (2010) tutkivat mediahuomiota ja median roolia osana laajempia yhteiskunnallisia muutoksia. He lähestyivät mediahuomiota erityisesti poliittisesta ja so- siologisesta näkökulmasta ja pyrkivät pohtimaan eri organisaatioiden saamaa mediahuomiota. Mediahuomiota on tutkinut myös Anne Hardy, joka artikkelissaan ’’The mechanisms of media storms’’ (2018) pyrki testaamaan mediamyrskyn mekanismeja uu- tistoimituksissa. Tutkimuksessaan hän totesi, että uutistoimitukset todellakin muokkaa- vat toimintaansa mediamyrskyn aikana mediamyrskylle suotuisaksi.

Toinen keskeinen teoreettinen lähtökohta on kansallisuus ja kansallisen identiteetin rakentuminen. Urheilu voidaan ymmärtää kuvauksena kansakunnasta, joten se toimii tär- keänä kansallisen identiteetin rakennuttajana sekä yhteisöllisyyden luojana. Sari Kopra (2004) on tutkinut urheilua ja suomalaista identiteettiä doping-tapausten valossa. Hän toteaa, että doping-käry koettiin kollektiivisena häpeänä ja kansallinen identiteetti koettiin tällöin uhatuksi.

(11)

8 Kolmantena teoreettisena lähtökohtana on urheilusankaruus. Marko Anttila nousi ur- heilusankarin asemaan Suomen joukkueessa ja hänestä puhuttiin avoimesti mediassa

’’Suomen sankarina’’. Urheilusankareita on Suomessa tutkinut erityisesti Kalle Virta- pohja, jonka väitöskirja ’’Sankareiden salaisuudet’’ (1998) käsitteli urheilusankaruuden rakentumista ja muutosta 1900-luvun Suomessa. Myös tässä tutkimuksessa urheilusan- karin määritelmä pohjautuu Virtapohjan tutkimukseen.

Virtapohja on myös tutkinut laajasti vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruutta ja sen juhlintaa, esimerkiksi teoksessaan ’’Den glider in: kultajuhlat leijonille, karnevaalit katsoijille’’ (1995). Teoksessa käsitellään laajasti vuoden 1995 maailmanmestaruuden juhlintaa ja sen yhteiskunnallista merkitystä. Hyödynnän näitä Virtapohjan havaintoja myös omassa analyysiosiossani päivittäen ne kuitenkin vastaamaan nykyistä kulttuuria ja modernia mediaa.

Urheilusankarit voidaan ymmärtää myös ’’urheilujulkkiksiksi’’, jota esimerkiksi Diana- Luiza Dumitriu (2018) on tutkinut artikkelissaan ’’Media Construction of Sport Celebrities as National Heroes’’. Hän käytti tapaustutkimuksena tenniksenpelaaja Simona Halepia, ja hänen onnistumistaan tenniksen Roland Garros -turnauksessa 2014, sekä sitä, miten mediat rakensivat hänestä kansallissankarin.Tutkimuksessa käsittelen Marko Anttilaa keskittyen urheilusankaruuteen, mutta rakentuneesta sankaruudesta on myös havaittavissa mediajulkkiksen teorian piirteitä.

Aineistoni koostuu 131 verkkojutusta, jotka on kerätty Ilta-Sanomista, Yleltä ja Lempää- län-Vesilahden Sanomista. Nämä kolme valikoituivat aineistokseni, sillä pyrin ottamaan mukaan eri asemassa olevia medioita. Ilta-Sanomat edustaa perinteistä iltapäivälehdis- töä, kun taas Yle valtakunnallista mediaa. Paikallismedia Lempäälän-Vesilahden Sano- mat valikoitui mukaan, sillä Marko Anttila on kotoisin Lempäälästä. Urheilusankaruuden rakentumisen ja kansallisuuden lisäski tarkastelen sitä, millaisia keinoja nämä mediat käyttivät huomion kasvattamiseksi.

(12)

9 Metodisena lähestymistapana käytän grounded theorya, jonka avulla pyrin rakentamaan mediailmiön ja -huomion käsitteitä yhdistämällä aineistonanalyysia sekä teoreet- tista pohjaa. Aineiston tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönerittely ja -analyysi.

Tutkimuksen teoriapohja rakentuu mediahuomion, kansallisuuden ja urheilusankaruuden käsitteiden ympärille. Kuten aikaisemmasta tutkimuksesta tuli ilmi, aikaisempaa tutkimusta mediailmiöistä ei juurikaan ole, vaan tutkimus on liittynyt enemmänkin media- kulttuuriin ja sen muutoksiin. Pyrin rakentamaan työssäni mediailmiölle tämän tutkimuksen kannalta toimivan merkityksen.

Päätutkimuskysymykseni on:

1. Miten verkkomediat rakensivat Mörkö-Marko-ilmiötä?

Seuraavassa luvussa käsittelen laajemmin mediailmiötä ja otan käsittelyyn myös mediahuomion käsitteen käyttäen apuna uutisaaltojen, mediahypen ja mediamyrksyn käsit- teitä. Näiden kolmen käsitteen määritelmistä nostan huomion kasvattamisen keinoja, joita voin omassa tutkimuksessani hyödyntää. Kolmannessa luvussa käsittelen tarkemmin kansallisuutta ja urheilusankaruutta. Mörkö-Marko-ilmiön tutkimisessa urheilusankaruus ja kansallisuus ovat tärkeitä käsitteitä, koska ne nivoutuvat tiiviisti yhteen ja osaltaan selittävät kyseisen mediailmiön syntymistä ja sen voimakkuutta. Kansallisuuden yh- teydessä käsittelen urheilun ja kansallisuuden suhdetta, kansallista identiteettiä, yhtei- söllisyyttä ja symboleita. Suomalaiset ovat urheilukansaa ja urheilu on historiassa ym- märretty tärkeäksi osaksi suomalaisuutta. Jääkiekon maailmanmestaruus loi kansallisuuden kannalta positiivisia jaettuja kokemuksia, jotka yhdistivät kansalaisia.

Urheilusankaruuden käsittelyssä käytän Kalle Virtapohjan (1997, 134–135) määritelmiä ja kuvauksia urheilusankareista. Mörkö-Marko-ilmiö henkilöityi Marko Anttilaan ja hä- nestä puhuttiin ’’koko Suomen sankarina’’, eli mediat muodostivat hänestä vahvasti san- karikuvaa. Urheilusankaruus rakennuttaa osaltaan myös kansallisuutta ja kansallista identiteettiä. Teoriaosuuden lopuksi esittelen ja perustelen tutkimuksen kaikki tutki- muskysymykset.

(13)

10 Neljäs luku esittelee aineiston ja tutkimuksessa käytetyn grounded theory -tutkimuksel- lisen viitekehyksen. Erittelen tutkimuksen vaiheet grounded theoryn -tutkimuksen mukaisesti ja esittelen käyttämäni koodausmenetelmän. Osana grounded theoryn toteu- tusta käytän myös sisällön erittelyä sekä sisällönanalyysia, jotka myös esittelen tässä luvussa. Viidennessä luvussa esittelen tutkimukseni tulokset. Käyn ensin läpi jokaisen aineiston median uutisoinnin ominaispiirteitä sekä esittelen aineiston ajallisen jakautumi- sen. Tämän jälkeen esittelen tulokset mediailmiön rakentumisesta sankaruuden, kansallisuuden ja huomion teemojen mukaisesti. Päätän tutkimukseni johtopäätöksiin, joissa esittelen mediailmiön rakentumista vastaamalla tutkimuskysymyksiin, pohdin tämän tutkimuksen merkitystä mediailmiön tutkimukseen ja arvioin grounded theory -mene- telmää suhteessa tähän tutkimukseen. Pohdin myös tutkimuksen ongelmakohtia ja mahdollisuuksia tulevaisuuden tutkimuksen kannalta.

(14)

11

2 MEDIAILMIÖN RAKENTUMINEN

Mörkö-Marko-ilmiö oli osa laajempaa jääkiekon maailmanmestaruuteen liittynyttä il- miötä, joka rakentui pitkälti verkossa. Huomio kääntyi juuri Marko Anttilaan ja mörkö- aiheiset sisällöt näkyivät niin uutismedioissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Tässä luvussa käsittelen mediailmiötä ja siihen liittyviä käsitteitä, kuten mediahuomiota. Aloitan luvun taustoittamalla sekä mediailmiön että sosiaalisen median ilmiön käsitteet, ja mää- rittelemällä niille tämän tutkimuksen kannalta relevantin merkityksen. Tämän jälkeen siirryn tarkemmin käsittelemään mediahuomiota käyttäen apuna uutisaallon, mediahypen ja mediamyrskyn käsitteitä, joista jokainen kuvaa äkillisesti kasvanutta mediahuomiota uutismediassa (Von Atteveldt, Ruigok, Welbers & Jacobi 2018, 61).

2.1 Mediailmiön määrittely

Kielitoimiston sanakirja (2018) määrittelee termin ilmiö seuraavasti:

1. jllak tavalla ilmenevä, havaittavissa oleva (vars. mielenkiintoinen t.

huomattava) tapahtuma, tapahtumasarja, seikka t. asiaintila.

2. (huomiota, kummastusta, ihailua herättävä) näky, ilmestys.

3. alansa ilmiömäinen edustaja, huipputaituri.

Kuvauksen mukaan ilmiö on siis jokin selkeästi erotettavissa oleva ja mielenkiintoinen tapahtuma tai asia, joka herättää huomiota ja esimerkiksi ihailua. Sanakirjan kuvaus ei määrittele sitä, että missä ja miten ilmiö syntyy tai kuinka pitkäkestoinen se on. Ilmiön tulee kuitenkin olla julkinen ja havaittavissa oleva, jotta määritelmän vaatimukset täyt- tyvät. Ilmiön kuvauksessa korostuu sen saama huomio. Tässä tutkimuksessa puhun me- diailmiöstä, jolla tarkoitan sitä, että kyseessä olevan ilmiön tulee linkittyä mediaan. Se voi joko rakentua ja syntyä mediassa tai levitä mediavälitteisesti, kuten esimerkiksi pai- netussa mediassa tai verkkomediassa.

(15)

12 Tänä päivänä termi media on paljon monisyisempi kuin ennen, jolloin sillä tarkoitettiin lähinnä joukkoviestimiä, kuten televisiota, radiota, elokuvaa tai sanoma- ja aikakausleh- tiä. Internet ja mobiiliviestintä ovat hämärtäneet rajoja eri medioiden välillä. Nykyisin termillä media viitataankin useimmin kokonaisuuteen, joka on sekoitus vanhaa perin- teistä joukkoviestintää sekä uutta verkkoviestintää. (Sumiala 2010, 75–77.) Mediassa syntyy jatkuvasti uusia villityksiä ja ilmiöitä, ja ne leviävät nopeasti laajalle alueelle esimerkiksi globaalien sosiaalisen median verkostojen välityksellä.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana sosiaalinen media on juurtunut ja mukautunut osaksi ihmisten arkea. Keipi, Näsi, Oksanen ja Räsänen (2017, 4) toteavat sosiaalisen median olevan niin sanotun uuden median ulottuvuus, joka yhdistää teknologian ja vuoro- vaikutuksen uudella tavalla globaalissa ympäristössä. Seppäsen ja Väliverrosen (2013, 36) mukaan termillä sosiaalinen media viitataan yleensä internetissä toimiviin yhteisö- palveluihin, kuten esimerkiksi Facebookiin, Instagramiin, Youtubeen tai blogeihin, joille on ominaista se, että käyttäjät tuottavat niiden sisällön itse ei-kaupallisesti, vaikka pal- velut itsessään ovatkin kaupallisia.

Uudet teknologiat ovat mullistaneet informaation saatavuuden, sosiaaliset suhteet sekä esimerkiksi itseilmaisun muodot (Keipi ym. 2017, 10). Sosiaalisen median myötä verkkoon on syntynyt uudenlainen mediajulkisuus, kun käyttäjät luovat jatkuvasti julkisia tai puolijulkisia tiloja. Yksityisen ja julkisen raja on hämärtynyt, kuten myös yleisön rooli median kuluttajana ja vastaanottajana, kun yleisö nähdään enemmänkin aktiivisena tie- donvälittäjänä. Verkossa käyttäjät toimivat niin viestin tuottajina, välittäjinä kuin vas- taanottajinakin. (Sumiala 2010, 77–79.)

Sosiaalisen median luonne mahdollistaa sen, että sieltä nousee esiin erilaisia ilmiöitä.

Puhutaan someilmiöistä, joilla tarkoitetaan sosiaalisessa mediassa paljon kiinnostusta herättäviä ajankohtaisia tapahtumia tai asioita (Kotimaisten kielten keskus 2015). Nämä someilmiöt voivat olla lähes mitä vain sosiaalisen median sisältöjä tai tapahtumia, kuten esimerkiksi meemejä tai videoita. Esimerkiksi yksittäinen Facebook-päivitys tai twiitti voi lähteä kiertämään hyvin laajasti, jopa globaalisti.

(16)

13 Ihmiset jakavat sisältöjä yleensä siksi, että ne sisältävät jotakin hyödyllistä tai tärkeää informaatiota, jonka toiset käyttäjät voivat kokea merkityksellisiksi. Sisältöjä jaetaan myös emotionaalisen latautumisen pohjalta, sillä kun sisältö herättää katsojassa voi- makkaita tunteita, hän kokee tarpeen levittää tätä myös muille. Tunteet voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. (Berger & Milkman 2012, 193.) Positiivisia sisältöjä jaetaan enemmän kuin negatiivisia sisältöjä. Sisältöjä jakaessaan käyttäjät miettivät omaku- vaansa ja identieettiään, jolloin positiivisia sisältöjä jaetaan mahdollisesti enemmän siksi, että ne heijastavat jakavaan käyttäjään positiivisesti. Positiivisia sisältöjä jaetaan esimerkiksi toisten ihmisten viihdyttämisen tai yllättämisen takia. Niiden avulla halutaan niin sanotusti piristää muiden päivää. (emt., 201.) Yksi esimerkki nykyaikaisista, ja posi- tiivisista, sosiaalisen median ilmiöistä ovat meemit.

Christian Bauckhage (2011, 42) kuvaa termillä ’’internet-meemi’’ ilmiötä tietystä sisäl- löstä tai konseptista, joka leviää nopeasti internetin käyttäjien välillä. Internet-meemit ovat esimerkiksi omituisia uutisia, verkkosivustoja, kuvia, videoita tai iskulauseita, jotka kehittyvät kommentoinnin, imitoinnin, parodioiden tai jopa aiheeseen liittyvien uutisten mukana. Meemit leviävät nopeasti esimerkiksi sosiaalisen median sivustoiden välityk- sellä, ja niitä levitetään vapaaehtoisesti. Lyhyesti voidaan todeta internet-meemien olevan sisäpiirin vitsejä ja underground-tietoa, jotka monet internetin käyttäjät ymmärtä- vät. (emt., 42.)

Johanna Sumialan (2010, 77) mukaan termi media viittaa kokonaisuuteen, joka on sekoitus perinteistä joukkoviestintää sekä uutta verkkoviestintää. Tämän määritelmän pohjalta myös mediailmiön voidaan ajatella olevan sekoitus sekä perinteisen joukkovies- tinnän ilmiöitä että sosiaalisen median ilmiöitä. Sosiaalisen median ilmiöt rakentuvat ja rajoittuvat vain sosiaalisen mediaan ja sen käyttäjiin, mutta kaikki sosiaalisen median ilmiöt ovat samalla mediailmiöitä. Kaikki mediailmiöt eivät kuitenkaan välttämättä ole sosiaalisen median ilmiöitä. Termin mediailmiö määritelmään kuuluvat myös perinteis- ten joukkoviestimien ilmiöt, joiden voidaan ymmärtää tarkoittavan joukkoviestimissä ta- pahtuvia ilmiöitä, kuten esimerkiksi uutisilmiöitä.

(17)

14 Mediailmiöiden ja uutisilmiöiden suhde on hämärämpi kuin sosiaalisen median ilmiön ja mediailmiön, sillä internetin ja teknologian kehityksen myötä uutiset ovat siirtyneet en- tistä enemmän verkkoon. Mediaorganisaatiot jakavat uutisia ja ovat yhteydessä ylei- söön myös sosiaalisen median eri alustoilla, mikä on tarjonnut myös yleisölle keinon kommentoida, jakaa ja suositella uutissisältöjä toisilleen helposti. (Hermida, Fletcher, Korrell & Logan 2012, 815.) Uutisilmiöitä voi siis esiintyä perinteisesti sanomalehdissä, mutta myös medioiden verkkosivuilla tai jopa sosiaalisessa mediassa. Uutisilmiöt ovat kuitenkin aina uutismedian tuottamia, mikä erottaa sen sosiaalisen median ilmiöstä.

Tässä tutkimuksessa termi mediailmiö asettuu sekä sosiaalisen median ilmiön että uu- tisilmiön käsitteiden kattokäsitteeksi (kts. kuvio 1), sillä koen sen samanaikaisesti kuvaa- van molempia, mutta tuovan niihin myös jotakin lisää. Mörkö-Marko-ilmiö ei ollut vain sosiaalisen median ilmiö, sillä se näkyi, ja myös rakentui, voimakkaasti myös uutismediassa. Se ei kuitenkaan ollut pelkkä uutisilmiö, sillä suuri osa keskustelusta ja ’’hypetyk- sestä’’ tapahtui nimenomaan sosiaalisessa mediassa ja verkossa. Mediat olivat hyvin uniikilla tavalla vuorovaikutuksessa tavallisten kansalaisten kanssa hyödyntäen verkon ja internetin tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi tavallisten kansalaisten jakamat sosiaalisen median sisällöt sekoittuvat yhteen uutissisällön kanssa, mikä teki ilmiöstä entistä monisyisemmän.

Kuvio 1. Mediailmiön rakentuminen

Mediailmiö

Uutisilmiö Someilmiö

(18)

15 2.2 Mediahuomio osana mediailmiötä

Termiin mediailmiö liittyy vahvasti myös huomion käsite. Jotta Kielitoimiston Sanakirjan (2018) ilmiön määritelmän ensimmäinen ja toinen kohta täyttyvät, myös mediailmiön tulee olla selkeästi havaittavissa oleva ja huomiota herättävää. Koska mediailmiön liittyy mediaan, on myös mediailmiöön liitetty huomio mediavälitteistä. Näin ollen voidaankin puhua mediahuomiosta.

Päivittäiset uutismediat saattavat silloin tällöin antaa yllättävän suuren näkyvyyden yk- sittäiselle tarinalle tai tapahtumalle. Kyseinen aihe saattaa viikkojen ajan dominoida uutisia ja etusivuja, ja näin ollen nousta voimakkaasti myös julkiseen keskusteluun. Ajan myötä uutisointi kuitenkin laantuu ja tasaantuu. Mediahuomiolle on tavallista, että sen aihepiirit vaihtelevat. Välillä yksi teema voi olla uutisoinnin keskiössä otsikoissa ja etusi- vuilla, mutta hetken päästä jokin toinen teema saavuttaa saman aseman. Myöhemmin jo esillä ollut teema voi nousta uudelleen mediahuomion keskiöön. (Vasterman 2005, 509; Boydstun, Hardy & Walgrave 2014, 509.)

Mediahuomiolla tarkoitetaan jonkin asian tai teeman saavan näkyvyyden määrää mediassa. Mediat voivat kasvattaa tai vähentää jollekin asialle annettua huomiota säätele- mällä sitä, kuinka paljon kyseessä oleva asia saa näkyvyyttä mediassa. Mediat voivat luoda huomion lähes tyhjästä tuomalla uuden asian voimakkaasti esille, tai ne voivat esimerkiksi lisätä tai vähentää huomiota jostakin aiheesta uutisoimalla siitä enemmän tai vähemmän. (Andrews & Caren 2010, 842.) Median valta havainnollistuu tässä hyvin, sillä näkyvyyden määrä, mitä media päättää portinvartijan roolissa antaa jollekin asialle, joko edesauttaa tai hidastaa tämän viestin etenemistä laajempaan julkiseen keskusteluun (Koopmans 2004, 373). Valtavirtamedioita pidetään edelleen tärkeinä näkyvyyden ylläpitäjinä niiden laajuuden ja aseman myötä, jolloin myös tarinat saavuttavat helpom- min suuremman yleisön. (Andrews & Caren 2010, 842–843.)

Mediahuomion ollessa korkeimmillaan, toimituksissa yhä useampi toimittaja etsii aiheita liittyen pinnalla olevaan teemaan, mikä kasvattaa sen näkyvyyttä entisestään. Ih-

(19)

16 miset kaipaavat jatkuvasti enemmän tietoa pinnalla olevasta asiasta, ja media pyrkii tyy- dyttämään tämän tiedonjanon tuottamalla entistä enemmän uutisia samasta aiheesta.

Myös aiheet, jotka eivät tavallisesti nousisi uutisiin nostetaan esille, mikäli ne vain jollakin tavalla liittyvät kyseessä olevaan aiheeseen. Samalla myös hyvin samakaltainen aihe jää täysin ilman mediahuomiota. (Boydstun ym. 2014, 509–513.) Myös median kynnys uutisoida uudelleen samankaltaisesta aiheesta laskee, jolloin media helposti uutisoi teemallisesti samankaltaisista aiheista enemmän kuin aiemmin (Vasterman 2018, 19).

2.2.1 Uutisaallot, mediahype ja mediamyrskyt

Jokapäiväiselle ja arkiselle uutisoinnille on tavallista, että mediahuomio tiettyjen aihei- den välillä vaihtelee. Hetkittäin huomio jostakin aiheesta voi olla korkeammalla, mutta hetken päästä taas laantua. Näin syntyvä huomion matala aaltoliike on uutisoinnille tavallista. Hetkittäin mediat saattavat yllättäen antaa suuren huomion tietylle asialle tai tapahtumalle, jolloin aaltoliikkeeseen syntyy korkeita mediahuomion piikkejä. (Bo- ydstun ym., 2014, 509.)

Pääoletuksena uutisaaltojen tutkimuksessa on ollut mediahuomion itseään ruokkiva luonne (Von Atteveldt ym. 2018, 62). Tällä tarkoitetaan sitä, että uutisaallolle on ominaista, että uudet uutiset vastaavat sisällöltään enemmänkin jo julkaistuihin uutisiin kuin peilaavat todellisia tapahtumia yhteiskunnassa. Näin syntyy aaltomaista uutisointia, kun uutisointi saa voimaa edellisistä uutisista. Esimerkiksi urheilutapahtumasta uutisoidessa esiin nostetaan myös aikaisemmat urheilutapahtumat ja niiden tulokset, vaikka ne eivät liity käynnissä olevaan mitenkään. Uutisaallon aikaan media määrittelee siis pitkälti itse sen, mitä nostetaan esille ja mitä ei. (Vasterman 2005, 508–511.)

Ensimmäiset uutisaallot tunnistettiin jo 1970-luvulla, kun Mark Fishman tutki rikosaal- toja. Artikkelissaan ’’Crime waves as Ideology’’ vuodelta 1978 Fishman totesi, että rikos- aallot ovat median luomia rikostapauksiin liittyviä aaltoja, jolloin uutisten määrä liittyen johonkin rikokseen räjähtää, mutta itse näiden rikosten määrä pysyy samana. Tavan- omaista on, että uutisointi linkitettiin yhden huomiota herättävän ja koukuttavan nimit- täjän alle, kuten esimerkiksi ’’kasvanut rikollisuus vanhuksia kohtaan, tekijöinä etnisten

(20)

17 vähemmistöjen edustajat’’. Nopeasti toimittajat löysivät lukuisia tarinoita, jotka sopivat tämän teeman alle, ja uutisaalto vahvistui entisestään. Lisähuomiota aiheelle toi, mikäli auktoriteetit tai muut päättäjät ottivat siihen julkisesti kantaa kukin omilla tahoillaan.

(Vasterman 2018, 17.)

Fishmanin havainnot rikosaalloista kuvaavat hyvin uutistuotannon ja yhteiskunnallisten toimijoiden välisiä vuorovaikutussuhteita, jotka ovat tunnistettavissa muuallakin kuin ri- kosuutisoinnissa. Esimerkiksi julkkisskandaaleissa tai poliittisissa konflikteissa on näky- vissä samanlainen toimintatapa, kun uutiset lähtevät lentoon ja näyttävät luovan täysin oman elämänsä. Eri toimijat kommentoivat tapahtumia ja tuovat esiin mielipiteensä, jolloin syntyy uusia aiheita uutisoida ja aalto vahvistuu. Nykyisin myös internet ja sosiaalinen media monipuolistavat ja vahvistavat tätä ilmiötä. (Vasterman 2018, 18.)

Uutisaaltojen aikaan median toiminnasta voidaan puhua myös ’’hypettämisenä’’. Termi hype viittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan laajaan innostukseen jostakin asiasta, ylettömään mainostukseen tai kehuskeluun. Verbillä hypettää taas tarkoitetaan hehkut- tamista, jonkin suitsuttamista tai tohkeissaan olemista jostakin. (Kielitoimiston sanakirja 2018.) Peter Vasterman (2005, 515) puhuu mediahypestä, jota hän käyttää kuvaamaan median itsensä rakentamaa uutisaaltoa. Sen käynnistää yksi tarkka tapahtuma, ja sitä laajentaa entisestään mediasta itsestään sisältäpäin rakentuva ja kasvava (self-inflating) medianäkyvyys sekä uutistoimituksen prosessit. Ero tavallisen arkipäiväisen uutisoinnin ja mediahypen välillä näkyy selkeästi medianäkyvyyden voimakkuudessa liittyen yhteen aiheeseen, ongelmaan, tapahtumaan tai tekijään, kun muulle uutisoinnille ei jää tilaa (Wien & Elmelund-Præstekær 2009, 185).

Mediahypen keskiössä on ajatus siitä, että uutisaallot ja todellisen maailman tapahtumat eivät kohtaa. Mediasta itsestään sisältäpäin rakentuva medianäkyvyys tarkoittaa, että kasvanut uutisten määrä mediahypen aikaan on tulosta vain uutisten kasvaneesta tuotannosta, ei niinkään uutistapahtumasta tai siitä raportoinnista. Uutiset rakentuvat median sisällä yleensä hyvin riippumattomasti ulkopuolisista tapahtumista. Uutisoin- nissa käsitellään esimerkiksi yhteiskunnallisia keskusteluja ja kannanottoja, joita ei olisi tapahtunut lainkaan ilman median osallistumista. (Vasterman 2005, 508–511.)

(21)

18 Uutisaalto voidaan erottaa mediahypeksi neljän kriteerin mukaan. Ensinnäkin, mediahypen aikana uutisaalto muuttuu selkeämmin erotettavaksi, jolloin se kasvaa jyrkästi ja häviää hitaasti. Aalto ei välttämättä linkity oikean maailman tapahtumiin, se on yhden- mukainen muiden medioiden kanssa ja moni media kuvaa samaa aaltoa. Toiseksi, me- diahypellä tulee olla päätapahtuma ja aallolla selkeä alkukohta. Kolmanneksi, mediat luovat uutisia enemmänkin kuin raportoivat tapahtumista. Tämä tapahtuma, joka jostakin syystä saavuttaa suuremman huomion kuin toiset tapahtumat, on oikean maailman tapahtuma, mutta sen aikaansaama mediahype ei välttämättä liity oikean maailman tapahtumiin. Päätapahtuman kanssa vastaavista tapahtumista raportoidaan, jolloin syntyy teemallisesti paljon samankaltaisia uutisia. Viimeiseksi interaktiivisuus, eli on olemassa vuorovaikutus median ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä. Toimijoiden reak- tiot kasvattavat aiheen näkyvyyttä entisestään. (Vasterman 2005, 515–516.)

Mediahypen kohdalla medianäkyvyys on voimakkaimmillaan vain muutaman päivän ajan hypen laukaisseesta tekijästä tai tapahtumasta, jonka jälkeen se alkaa hiljalleen laantua. Hype kuitenkin elää vielä jälkitarinoiden myötä, jolloin aalto jatkuu matalam- pana ja laskevana. (Wien & Elmelund-Præstekær 2009, 189; Vasterman 2005, 524.) Kai- ken kaikkiaan mediahype kestää keskimääräisesti noin kolme viikkoa (Wien & Elmelund- Præstekær 2009, 196; Vasterman 2005, 524). Tämän jälkeen mediahype laantuu pois, kunnes tulee uusi mielenkiintoinen tapahtuma muu ’’laukaiseva tekijä’’, ja uusi hype alkaa. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin huomattavissa se, että saman aihepiirin uutisaallot ja hypet toistuvat, sillä yleisö on nyt valveutuneempaa ja enemmän tietoista asioista.

Uutisaaltoja ja mediahypeä on aikaisemmassa tutkimuksessa käytetty kuvaamaan tiet- tyjä ennalta määriteltyjä ilmiöitä, kuten esimerkiksi yksittäisiä skandaaleja tai rikoksia.

Nämä tutkimukset eivät ole tutkineet sitä, että ovatko nämä tunnistetut uutisaallot tai hypet yleisiä ilmiöitä, joita voidaan käyttää tunnistamaan myös muita tapauksia. (Hardy 2018, 135.) Boydstun, Hardy ja Walgrave (2014, 511) kritisoivat mediahypen määritel- mää siitä, että media olisi vastuussa liioitellusta mediasisällöstä, ja että mediahypen ai-

(22)

19 kaansaama mediahuomio olisi irrallista todellisuudesta. He toteavat, että mediahuomion kasvu on taattua jo liittyen kyseessä olevan asian faktoihin ja tapahtumiin, ei- vätkä ne sinällään luo liioiteltua, todellisuudesta irrallista huomiota. He tarjoavatkin vas- tineeksi termin mediamyrsky, jota he kutsuvat äkilliseksi, voimakkaaksi ja jatkuvaksi me- diahuomioksi liittyen yhteen tapahtumaan tai asiaan. (emt., 509–511.) Suurin osa ihmi- sistä tunnistaa mediamyrskyn sellaisen nähdessään. Kun samaan aiheeseen törmää jatkuvasti eri medioissa eikä siltä voi välttyä, on kyseessä mediamyrsky. (Hardy 2018, 134.) Tiedotusvälineiden raportointi on yleisesti luonteeltaan räjähtelevää. Mediamyrskyt tulee erottaa ’’tavallisista’’ huomiopiikeistä, ja niiden merkittävin piirre onkin se, että äkil- linen mediahuomio jatkuu korkeana vielä pidemmän aikaa. (Boydstun ym. 2014, 512.) Kun mediahypen kohdalla mediahuomio oli voimakkaimmillaan vain muutaman päivän ajan, mediamyrskyt eivät ole vain lyhyitä piikkejä huomiossa, vaan ne sisältävät pidem- piä ’’tasaisia ajanjaksoja’’, jolloin mediahuomio yhdestä aiheesta on korkealla. (Vaster- man 2005, 524; Boydstun ym. 2014, 512).

Mediamyrskyt syntyvät kahdesta, toisiaan tukevasta syystä, jotka ovat alentunut uutis- kynnys sekä imitointi (Boydstun ym. 2014, 512). Alentamalla uutiskynnystä yksittäinen media lieventää uutisarvoa määritteleviä kriteereitään, jotta näkyvyyttä saadaan kasva- tettua. Imitointi taas on multimediallinen toimintatapa, jolloin mediat imitoivat tois- tensa uutissisältöjä, mikä johtaa uutisten määrän kasvuun. (Hardy 2018, 136.) Media- myrsky on ilmiö, joka eroaa paljon niin sanotusta myrskyttömästä ajasta. Myrskytöntä ajanjaksoa ei kuitenkaan voida luokitella suoraan tavalliseksi ja myrskyistä ajanjaksoa poikkeukselliseksi, sillä vasta yhdessä nämä muodostavat ’’tavallisen’’ mediasisällön.

Mediamyrskyt ovat siis tärkeä osa jokapäiväistä uutissisältöä. (Boydstun ym. 2014, 509;

515.)

Mediamyrsky voidaan määritellä neljän kriteerin kautta. Ensimmäiseksi, mediahuomion tulee olla tarpeeksi laajaa, ja vähintään yhden viidestä uutisesta tulee käsitellä kyseistä aihetta. Toiseksi, mediahuomion tulee kasvaa räjähdysmäisesti ja olla äkillistä. Kolman- neksi, mediamyrskyn tulee kestää vähintään viikon ajan, sillä se vastaa hyvin uutistoimi- tusten sykliä ja kertoo, mikäli aihe on säilyttänyt paikkansa uutisoinnissa. Neljänneksi,

(23)

20 mediamyrskyn tulee olla multimodaalista ja aiheen tulee näkyä myrskymäisesti monessa eri mediassa. (Boydstun ym. 2014, 511–512; 519.)

Mediamyrskyä pyritään selittämään myös vertaamalla myrskyn aikaista uutissisältöä myrskyttömän ajan uutissisältöön. Myrskyttömänä aikana tiedotusvälineiden raportointi on epäsäännöllistä: mediahuomio vaihtelee pitkien minimaalisten muutosten ajanjaksojen ja lyhyiden, mutta selkeiden huomiopiikkien välillä. (Boydstun ym. 2014, 509–510.) Myrskyttömänä aikana päivittäiset muutokset uutissisällössä ja sen aiheissa ovat voimakkaampia kuin myrskyn aikana. sillä koko huomio on omistettu tietylle aiheelle (emt., 515).

2.2.2 Mediahuomion kasvattamisen keinot

Uutisaallot, mediahypet ja mediamyrskyt kuvaavat kaikki kasvanutta mediahuomiota, joten niiden aikainen toiminta medioissa voidaan ymmärtää myös keinoiksi kasvattaa mediahuomiota. Mediahuomio siis kuvaa samalla kasvanutta uutisten tuotantoa jostakin aiheesta. Kun uutisointi jostakin aiheesta lisääntyy voimakkaasti ja nopeasti, myös mediahuomio aiheesta lisääntyy samassa suhteessa.

Median itseään ruokkiva luonne on mediahuomion kasvattamisen selkeä piirre. Tämä saattaa tapahtua aaltomaisella uutisoinnilla, eli uutisia tehdään jo olemassa olevien uutisten pohjalta eikä viitaten todelliseen maailmaan (Vasterman 2005, 515). Toisaalta voidaan myös alentaa uutiskynnystä ja uutisoida teemallisesti samankaltaisista aiheista enemmän. Alentamalla uutiskynnystä uutisia huomion keskipisteessä olevasta aiheesta pystytään tuottamaan määrällisesti paljon ja uutisten tuotanto kasvaa äkillisesti ja rä- jähdysmäisesti, kun uutisointiin nostetaan asioita, joita ei sinne tavallisesti nostettaisi.

Boydstun ym. (2014, 512–513) puhuvat ’’porttien’’ avautumisesta, jolla tarkoitetaan sitä, kun jostakin aiheesta on uutisoitu, on silloin sen aiheen ’’portit’’ avattu, jolloin seu- raavalla kerralla samankaltaisesta aiheesta uutisoiminen on helpompaa ja kynnys mata- lampi. Mediahuomiota nostatetaan tuomalla esiin esimerkiksi jo menneitä tapahtumia,

(24)

21 mikäli ne linkittyvät mitenkään käynnissä olevaan, ja sopivat teeman alle (emt. 512–

513). Vastermanin (2005, 514–515) mukaan tavallista on, että uutiset myös toistavat keskenään samoja näkökulmia, jotka sopivat hyvin teemaan ja sen raameihin, jolloin raamien ulkopuolelle jääviä näkökulmia tai mielipiteitä aiheesta ei kerrota tai tuoda esille.

Uutinen siirtyy nopeasti myös muihin medioihin ja uutistoimituksiin. Imitoinnilla tarkoitetaan sitä, että eri mediat ottavat vaikutteita toisiltaan, esimerkiksi aiheita ja näkökul- mia, mikä kasvattaa mediahuomiota (Hardy 2018, 136). Uutisten teemalla tarkoitetaan sitä yhdistävää tekijää, jolla kaikki eri alan toimijat pystyvät uutisoimaan samasta aiheesta, ja näin ollen kasvattamaan mediahuomiota. Teemalla tarjotaan ja oikeutetaan pohja kaikelle uudelle uutisoinnille samasta aiheesta. Journalismi on hyvin itseensä viit- taava systeemi, jolloin uutiset ovat uutisia, kun toiset mediat kokevat ne uutisiksi. (Vas- terman 2005, 514–515.) Imitointi on kuitenkin myös osa arkista, niin sanotusti myrskyt- tömän ajan, uutistoimituksen toimintaa, mutta sen merkitys voimistuu kasvaneen mediahuomion aikana (Hardy 2018, 138; 146).

Juha Herkman (2015, 45) kutsuu mediajournalismiksi median logiikkaa, jossa yhä suu- rempi osa median sisällöistä liittyy tai käsittelee jollakin tavoin mediaa itseään. Media- journalismin tehtävänä on ylläpitää uutisteollisuutta, mutta se muuttaa journalismin on- tologisia perusteita. Perinteisesti journalismi on nähty todellisuuden peilinä, mutta median kuva todellisuudesta on eittämättä rajoittunut tai vääristynyt, sillä se osaltaan tuot- taa todellisuutta määrittelemällä aiheet ja näkökulmat, jotka se nostaa julkisuuteen. Eli toisin sanoen aiheet, joille annetaan mediahuomiota. (emt., 45.)

Mediahuomiota kasvatetaan myös keräämällä haastatteluja eri toimijoilta, jolloin aiheesta löydetään uusia näkökulmia ja pystytään tuottamaan uusia uutisia. Mediamyrs- kyillä multimodaalisuus ja mediahypellä interaktiivisuus olivat tärkeitä piirteitä niiden synnyn kannalta (Boydstun ym. 2014, 511; Vasterman 2005, 515). Nostamalla sosiaalisen median sisältöjä uutisointiin saadaan sekä uutisointiin voimaa ja luodaan helposti määrällisesti paljon uutisia, mutta saadaan myös helppoa sisältöä, kun aiheet ovat val- miita.

(25)

22 Uutisaaltojen, mediahypen ja mediamyrskyjen käsitteiden taustalla on sama perusajatus siitä, että yhteen aiheeseen liittyvä uutisointi kasvaa nopeasti tuoden tämän voimakkaasti mukaan julkiseen keskusteluun. Nämä käsitteet pyrkivät jokainen tavallaan mää- rittelemään mediahuomiota ja lähestymään sitä hieman eri näkökulmista. Uutisaallot kuvaavat perinteistä mediahuomion vaihtelua, ja mitä korkeampi uutisaalto, sitä korke- ampaa on mediahuomio. Mediahypellä taas viitataan median itseään ruokkivaan luon- teeseen, jolloin kyseessä olevan aiheen mediahuomio kasvaa, kun juttujen määrä ky- seessä olevasta asiasta lisääntyy. Mediamyrsky on osa tavallista uutissisältöä ja sillä viitataan siihen, kuinka jokin aihe muodostaa suurimman osan uutisten agendasta tiettynä ajanjaksona.

Mediahuomio on keskeinen osa mediailmiötä ja yllä olen eritellyt mediahypestä, media- myrskyistä ja uutisaalloista mediahuomion kasvattamisen keinoja, joita voin hyödyntää tutkimustulosten analyysissa. Analyysissa vertaan myös mediahypeä, mediamyrskyä ja uutisaaltoja mediailmiöön ja tarkastelen niiden samankaltaisuuksia sekä eroja. Seuraa- vaksi käsittelen urheilun ja suomalaisuuden suhdetta esimerkiksi kansallisen identiteetin, yhteisöllisyyden ja urheilusankaruuden käsitteiden avulla.

(26)

23

3 JÄÄKIEKKO OSANA SUOMALAISTA IDENTITEETTIÄ

Urheilu näkyy kaikkialla. Televisio lähettää tuntikausia urheiluohjelmia, eri medioilla on omat laajat urheiluosastonsa, sosiaalisessa mediassa keskustellaan reaaliaikaisesti ur- heilutapahtumista ja lisäksi internetin myötä urheilua voi seurata missä ja mistä vain, kun maantieteelliset rajat hämärtyvät.

Tässä luvussa käsittelen tarkemmin kansallisuutta ja urheilusankaruutta. Kansallisuutta käsittelen esimerkiksi kansallisen identiteetin ja yhteisöllisyyden kautta. Esimerkiksi Be- nedict Andersonin kuvitellut yhteisöt kuvaavat hyvin urheilutapahtumien yleisöjä. Ur- heilusta nousee myös urheilusankareita, jotka näkyvät yleensä mediassa voimakkaasti.

Urheilusankari on sankari, joka tekee sankarillisia tekoja urheilukentällä. Urheilusanka- reilla on suuri merkitys suomalaisessa kulttuurissa, ja heidän voittonsa saavat suuretkin yleisöt hurmioitumaan (Virtapohja 1998, 15). Kansa identifioituu heihin voimakkaasti, joten urheilusankarit ovat tärkeitä kansallisen identiteetin rakentumisen kannalta (emt., 19).

Mörkö-Marko-ilmiön kannalta kansallisuus ja sen teemat ovat tärkeitä, sillä mediailmiö oli yhteisesti jaettu ja se perustui voimakkaasti kansalliseen juhlintaan. Kansallisuuden tunne sitoi kansalaiset osaksi ilmiötä, ja ilmiö ymmärrettiin osaksi ’’meitä’’, eli suomalaisia. Kansallisuus näkyi myös esimerkiksi kansallisen identiteetin rakentumisena sekä yh- teisöllisyytenä.

Mörkö-Marko-ilmiö henkilöityi Marko Anttilaan, josta rakennettiin mediassa urheilusan- karin kuvaa. Mediailmiön kannalta urheilusankaruuden käsittely on tärkeää, sillä se muokkasi ilmiötä ja tarjosi tälle keskeisen lähestymiskulman. Urheilusankaruus tuki kansallisuuden tunnetta ja vahvisti kansalaisten ja mediailmiön välistä suhdetta entisestään, sillä urheilusankareihin samaistutaan voimakkaasti ja heihin kohdistettuja piirteitä pide- tään koko kansakuntaa kuvaavina piirteinä (Dumitriu 2018, 21). Aloitan luvun pohtimalla urheilun merkitystä suomalaisessa kontekstissa.

(27)

24 3.1 Suomalaiset ovat urheilukansaa

Osana populaarikulttuuria urheilu tarjoaa ihmisille osallistavia ja kiinnostavia kokemuksia maailmanlaajuisesti. Urheilua seurataan joka puolella maailmaa ja siihen liitetty sosiaalinen arvo on korkea. Urheilu myös viehättää kaikkia yhteiskuntaluokasta riippu- matta. (Dumitriu 2018, 22.) Urheilulla on sen viihteellisyyden lisäksi vahva poliittinen side, ja urheilu ja nationalismi liitetään usein tiiviisti yhteen (Kopra 2004, 5). Esimerkiksi vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruuden uskotaan nostaneen Suomen lamasta ja vapauttaneen suomalaiset pitkään jatkuneesta alemmuuskompleksista naapurivaltioita kohtaan sekä tuoneen itseluottamusta vasta Euroopan Unioniin liittyneeseen maahan (Kokkonen 2003, 4). Urheilun ymmärretään heijastavan yhteiskunnallisia piirteitä, kuten esimerkiksi moraalinormeja, joten sitä on usein kutsuttu ’’yhteiskunnan peiliksi’’ (Kopra 2004, 5).

Urheilu ruokkii myös kansallista ylpeyttä ja me-henkeä, sillä urheilu on lähtökohtaisesti kokemusten jakamista ihmisten kesken. Olivatpa ne kokemukset sitten iloisia, surullisia, täynnä pettymyksiä, häpeää tai ylpeyttä, ne ovat ryhmässä yhteisesti jaettuja ja tuovat ihmisiä yhteen. (Dumitriu 2018, 21–23.) Voitot urheilussa eivät kuulu vain urheilijalle itselleen, vaan ne on jaettava kansakunnan kanssa. Mitaleja ja pokaaleja voidaan pitää osoituksena koko kansakunnan elinvoimasta ja luonteesta. (Kokkonen 2003, 4.) Kansa- kunnan käsitykseen kuuluu ajatus siitä, että kaikki kansakunnan jäsenet ovat samanar- voisia. Voittojen hetkellä tämä ruumiillistuu, kun juhlintaan osallistuvat kaikki aina pre- sidentistä tavalliseen kansalaiseen. (emt., 45.)

Digitaalisen median ja teknologian kehitys ovat mullistaneet kaiken muun ohella myös ihmisten suhteen urheiluun. Älypuhelimet ja erilaiset sovellukset tarjoavat täysin uu- denlaista informaatiota ja uudenlaiset tavat seurata urheilua. Pelitulokset ovat saatavilla helposti, ja urheilua voi seurata missä ja milloin vain. Ei vaadita enää läsnäoloa television tai radion lähellä, sillä kuluttaja voi itse päättää, mitä urheilua hän haluaa katsoa ja missä. Televisio on kuitenkin edelleen suosituin median muoto kuluttaa urheilua. Inter- net mahdollistaa myös uudenlaisen yhteyden fanien ja urheilun välille. (Goggin 2013, 27; 31.)

(28)

25 Urheilusuoritusten merkitys rakennetaan usein historiallisen vertailun kautta. Esimer- kiksi kun tehdään jotain, mitä kukaan ei ole aiemmin tehnyt, puhutaan historiallisesta hetkestä tai tapahtumasta. Nämä historialliset tapahtumat taas synnyttävät sankareita, joiden osaaminen tai suorituskyky ylittää kaikki aikaisemmat sankarit. Näin syntyy yh- teistä tietoisuutta menneisyydestä, omista juurista, tapahtumista tai henkilöistä sekä tunne yhteisestä ’’kohtalosta’’, jotka kaikki rakentavat kansallista identiteettiä. Näin ollen urheilusankarit ovat tärkeitä kansallisen identiteetin rakentumisen kannalta (Virta- pohja 1997, 132–133.)

Kansainvälinen menestys on ollut suomalaisille urheilussa tärkeää, ja jo 1900-luvun alussa urheilusta tuli suomalaisille tärkeä vertailukohta muihin kansoihin (Kopra 2004, 9). Vuoden 1912 olympialaisista lähtien arvokisamitaleja on arvostettu lajista riippu- matta ja menestystä maalle tuoville henkilöille on jaettu niin arvonimiä, omakotitaloja kuin työpaikkojakin.¹¹ Menestyksen juhlinta on Suomessa aina saavuttanut suuret mit- tasuhteet. Esimerkiksi jo 1920-luvulla olympiaurheilijoiden vastaanottojuhlat kasvoivat suuriksi valtiollisiksi tapahtumiksi. (Kokkonen 2003, 4.)

Suomalaisuuden kannalta tärkeitä lajeja ovat olleet esimerkiksi yleisurheilusta kestä- vyysjuoksu ja keihäänheitto sekä talvilajeista hiihto. Nykypäivänä myös jääkiekko on lä- hellä kansallisurheilun asemaa. (Kokkonen 2003, 36.) Kanadaa vastaan pelattu jääkiekon MM-finaaliottelu keväällä 2019 nousi kaikkien aikojen katsotuimmaksi jääkiekko-otte- luksi Suomessa.¹² Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuista onkin tullut jokakeväine ta-

11 Jatkoaika (25.5.2016): Mitä jääkiekko merkitsee suomalaisille? https://www.jatkoaika.com/Artik- keli/mitä-jääkiekko-merkitsee-suomalaisille/179004 [Viitattu 25.4.2020]

12 Iltalehti (27.5.2019): Leijonien finaalilla järjetön katsojamäärä tv:ssä – Suomen kaikkien aikojen katsotuin kiekko-ottelu! https://www.iltalehti.fi/mmjaakiekko-2019/a/444843d0-5192-4487-bd51- 362a6f90f6f3 [Viitattu 25.4.2020]

(29)

26 pahtuma, jolloin jopa sellaiset suomalaiset, jotka eivät tavallisesti lajia seuraa, kokoon- tuvat innostuneina seuraamaan otteluita.¹³ Jääkiekko nostattaa suomalaisissa positiivisia ajatuksia korkeimpiakin yhteiskunnan tahoja myöten.¹⁴

Yksi legendaarisimpia ja historiallisimpia voittoja Suomalaisessa urheilussa on ollut vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus. Suomella oli lukuisia himmeämpiä mitaleja aiempien vuosien turnauksista ja monta kiperää finaalitappiota, viimeisimpänä vuoden 1994 maailmanmestaruuden häviäminen Kanadalle rangaistuslaukauskilpailussa. Kulta ja voitto tuntuivat lähes saavuttamattomilta, joten kun voitto tuli, sitä myös juhlittiin railakkaasti. (Virtapohja 1995, 5–6.)

Maailmanmestaruuteen liittynyt juhlinta tapahtui kolmessa aallossa. Ensimmäisenä aaltona voidaan pitää kisojen aikana kasvanutta aaltoa, joka huipentui mestaruuden voit- toon ja tämän jälkeen tapahtuneeseen spontaaniin juhlintaan. Toinen aalto oli joukkueen kotiinpaluu, jota seurannut juhlinta kesti koko seuraavan viikon ajan. Heti mestaruuden jälkeisenä päivänä Helsingin kadut täyttyivät sadoista tuhansista ihmisistä, jotka halusivat olla vastaanottamassa mestarijoukkuetta. Tämän jälkeen joukkueen pelaajat lähtivät vielä omille kotipaikkakunnilleen jatkamaan juhlintaa. Kolmantena aaltona pi- detään aikaa mestaruuden juhlinnan jälkeen, jolloin keskustelu mestaruudesta ja siihen liittyvistä asioista jatkui ja mestaruuslauluja edelleen laulettiin. Tätä aaltoa ylläpiti erityisesti media uutisoinnillaan, kun esimerkiksi joukkueen pelaajista uutisoitiin paljon.

(Virtapohja 1995, 83–84.)

Kansainväliset urheilukilpailut, kuten esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut, ovat mediatapahtumia itsessään. Ne herättävät paljon kiinnostusta niin medioissa

13 Keskisuomalainen (13.5.2015): Tutkimus: MM-kisat luo ilmiön keväisin – ’’Modernin ajan suomalainen eheyttäjä’’ https://www.ksml.fi/urheilu/jaakiekon-mm-kisat/Tutkimus-MM-kisat-luo-ilmiön-keväisin-–- Modernin-ajan-suomalainen-eheyttäjä/363329 [Viitattu 25.5.2020]

14 Jatkoaika (25.5.2016): Mitä jääkiekko merkitsee suomalaisille? https://www.jatkoaika.com/Artik- keli/mitä-jääkiekko-merkitsee-suomalaisille/179004 [Viitattu 25.4.2020]

(30)

27 kuin ihmisissäkin. Ne osallistavat ja aiheuttavat keskusteluja, kun symbolisia taisteluja käydään eri maiden välillä kilpakentillä. Suuret urheilutapahtumat tarjoavatkin hyvän näkyvyyden kansallisen identiteetin rakentumiselle ja sen muokkaamiselle, kun urheili- jat toimivat oman maansa lähettiläinä ja sanansaattajina. (Dumitriu 2018, 26.) Urheilulla on ollut myös tärkeä rooli kansan identiteetin rakentumisessa. Sirosen (2005, 101) mukaan suomalaisten kuva itsestään kansana on jo varhain peilautunut kansainväliseen ur- heilumaailmaan heijastetuista me-kuvista. Urheilu tarjoaa tarinoiden lähteen, joka mo- nilla tavoin toimii kansallisen identiteetin peilinä sekä rakentaen että korostaen sitä (Du- mitriu 2018, 21).

3.2 Urheilu rakentaa kansallista identiteettiä

Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden keväällä 2019, koko kansa tuntui olevan yhtä. Lehdissä hehkutettiin suomalaista sisua ja kansallista ylpeyttä. Rituaalisesti ja symbolisesti kansa kokoontui toreille juhlimaan ja riemuitsemaan. Joukkueen kotiudut- tua Suomeen, juhlittiin vielä uudestaan suuressa kansanjuhlassa, jossa juhlintaan osallistuivat kymmenien tuhansien tavallisten kansalaisten lisäksi esimerkiksi suosituimmat suomalaiset artistit ja presidentti.

Urheilu on osa viihdemaailmaa ja se tarjoaa pysäyttäviä ja kiinnostavia esityksiä. Samalla urheilu kasvattaa kansalliselle identiteetille tärkeää symbolista pääomaa, ja urheilua usein pidetäänkin kansallisten ’’luonteenpiirteiden’’ indikaattorina sekä laajemmin kansallisen identiteetin kuvauksena. (Dumitriu 2018, 21; Boyle & Haynes 2009, 144.) Tässä luvussa käsittelen kansallista identiteettiä hyödyntäen symbolien, kansantunteen ja kansanluonteen käsitteitä sekä Benedict Andersonin termiä kuvitellut yhteisöt.

Kansallisen identiteetin perustana ovat historia, kokemukset ja saavutukset. Kansallinen identiteetti rakentuu kansakunnan yhteisistä vaiheista sekä niistä tekijöistä, jotka erot- tavat sen toisista kansoista, kuten esimerkiksi kielestä ja kulttuurista. Eronteko meidän ja muiden välillä on keskeinen osa kansallista identiteettiä, kun omaan samaistutaan tunneperäisesti ja vieras torjutaan. Kansallinen identiteetti ei rakennu sattumalta, vaan

(31)

28 se on tietoisen prosessin tulos, jossa määritellään oma ja vieras. (Kopra 2004, 8.) Anttilan (2007, 12–13) mukaan kansallisella identiteetillä viitataan kokonaisuuden identiteettiin, mikä erottaa sen yksilöiden kokemista kansallisen samaistumisen tunteista, eli kansallisesta identifioitumisesta. Kansallinen identiteetti viittaa samalla myös kollektiivisen identiteetin käsitteeseen, eli kollektiivisen kokonaisuuden suhteeseen itseensä. Kansal- linen identiteetti on siis myös kollektiivinen identiteetti. (emt., 8.)

Kollektiivisuus ymmärretään usein asettamalla se vastakkain yksilöllisen tai yksityisen käsitteiden kanssa. Tässä yhteydessä kollektiivisuudella viitataan yhteisöllisyyteen ja kollektiivisilla kokemuksilla ja tunteilla tarkoitetaan yhteisön kokemia kokemuksia ja tunteita. Kollektiivisuus ei kuitenkaan sulje yksilöllisyyttä kokonaan pois, sillä kollektiivi- suutta pidetään myös yksilöiden yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä rakentavana teki- jänä. (Parviainen 2006, 9.) Kun puhumme suomalaisuudesta, puhumme kollektiivisesta identiteetistä (Anttila 2007, 25). Suomalaisuus halutaan nähdä menestyneiden urheilijoiden ominaisuutena, jolloin syntyy ikään kuin näkymätön side tai sukulaisuuden tunne itsen ja näiden urheilijoiden välille, mikä osaltaan rakentaa myös yhteisöllisyyttä (Virta- pohja 1997, 131).

Kollektiivisen identiteetin rakentumisen prosessi on dialektinen. Yksilöiden sisällyttämi- nen ja sulkeminen pois yhteisöstä ei vain määrittele heidän sosiaalista asemaansa vaan rakentaa kollektiivia itsessään. (Gal, Shifman & Kampf 2016, 1699.) Kollektiivisella iden- titeetillä viitataan kollektiivin sisällä yhteisesti koettuihin normeihin, arvoihin ja ideolo- gioihin. Se sisältää yhteisiin etuihin perustuvan ja jaetun käsityksen ryhmästä, ja viittaa prosessiin, jossa muokataan kuvaa siitä, miksi ryhmä on olemassa ja miltä ryhmä haluaa näyttää muiden silmissä. (Anttila 2007, 15.)

Käsitys kansallisuudesta ja kansallisesta identiteetistä on syntynyt sen seurauksena, että ihmisillä on tarve liittää itsensä osaksi suurempia kokonaisuuksia. Kansallista identiteet- tiä ylläpidetään erilaisilla kansallisilla kertomuksilla, joilla kerrotaan kansakunnan histo- riaa ja määritellään kansakunnalle tyypilliset piirteet. Yhteisellä käsityksellä menneisyy- destä luodaan ’’me-henkeä’’. (Kopra 2004, 8–9.) Stuart Hall puhuu kansallisista kerto-

(32)

29 muksista, joiden kautta kansakunta saa merkityksensä. Kansakunnat luovat identiteetti- ään tuottamalla samaistuttavia kertomuksia, joihin kuuluu kansallisia symboleja ja ritu- aaleja, jotka kuvastavat kansakunnan yhteisiä kokemuksia. (Hall 1999, 47–48.)

Kansallisen identiteetin käsitteeseen voidaan liittää myös kansanluonteen termi. Kult- tuuri muokkaa yhteisön sisällä ihmisten arvomaailmaa ja käyttäytymistä samankal- taiseksi. Näin syntyvää kansanluonnetta voidaankin pitää kuvauksena siitä, millaisia juuri me olemme kansana. Yksi esimerkki suomalaisuuteen liitetystä kansanluonteen piir- teestä on sisu, jota erityisesti urheilukentillä usein hoetaan. Suomalaiset ymmärretään myös esimerkiksi juroiksi, mutta tätä ei kuule mainostettavan samalla lailla kuin ’’suomalaista sisua’’. Myös urheiluhulluus on piirre, joka ymmärretään osaksi suomalaista kansanluonnetta, ja joka tekee suomalaisista myös urheilukansaa. (Kopra 2004, 8.) Kansallisella identiteetillä viitataan kokonaisuuden identiteettiin, mikä erottaa sen yksi- löiden kokemista kansallisen samaistumisen tunteista, eli kansallisesta identifioitumisesta (Anttila 2007, 12–13). Kansallista samaistumista kuvataan usein kansallistunteen käsitteellä. Samaistumista suomalaisuuteen tuetaan korostamalla suomalaisten erityis- luonnetta ja vertailemalla urheilusaavutuksia muihin valtioihin. Esimerkiksi kansallisilla symboleilla vahvistetaan kansallistunnetta. (Kopra 2004, 9.) Symboli on jokin sattuman- varainen ja monimerkityksellinen vertaus- tai tunnuskuva, joka edustaa ja havainnollis- taa jotakin esimerkiksi tärkeää ilmiötä, arvoa, asennetta tai uskomusta. Symboli voi olla esimerkiksi kuva, esine, henkilö, ilmiö tai tapahtuma, joka viittaa johonkin toiseen asiaan. Perinteinen esimerkki on Suomen lippu, joka viittaa itsenäiseen Suomen valtioon.

(Halonen & Aro 2005, 7.)

Symbolit voivat olla kollektiivisia ja kansallisia. Kollektiivisilla symboleilla vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Ne ovat pääasiassa ei-verbaalista ja ei-sanallista kieltä, joiden avulla yk- silöt samaistuvat johonkin yhteisöön. Symbolit rakentavat yhteisöllistä identiteettiä sekä vahvistavat samankaltaisuuden tai erilaisuuden tunteita. Monet yhteisölliset symbolit ovat ehdollisia merkkejä, joiden olemassaolo perustuu siihen, että yhteisön jäsenet ovat oppineet ja sisäistäneet ne sekä niiden merkityksen samalla tavalla. Kansalliset

(33)

30 symbolit ovat kollektiivisia symboleita, jotka liittyvät kansakunnan elämään tai menneisyyteen. Kansallisia symboleita ovat esimerkiksi kansallisruuat ja -eläimet sekä kansallislaulut ja valtionliput. Kansalliset symbolit eivät ole muuttumattomia ja ne mukautuvat yhteiskunnan muutoksiin esimerkiksi sosiaalisessa elämässä ja mediassa. (Halonen &

Aro 2005, 7–8.)

Suosimalla tapahtumia, joissa ihmiset voivat kokea yhtenäisyyttä ja joissa hyödynnetään yhtenäisyttä kuvaavia symboleita, kansakunta voi korostaa erottautumista muista sekä omaa merkityksellisyyttään (Guibernau 1996, 80–81). Urheilu on yksi tärkeimpiä tapoja välittää kansallisia symboleita ja tehdä niitä tunnetuiksi (Kokkonen 2003, 23). Esimer- kiksi voittojen yhteydessä soivat kansallislaulut ja maiden liput nostetaan salkoon. Kan- sainvälisissä kilpailuissa urheilijoiden vaatetus vastaa oman maan tunnusvärejä ja maiden lyhenteet löytyvät jokaisen kilpailijan nimen vierestä. Suomen jääkiekkomaajouk- kuetta kutsutaan Leijoniksi Suomen vaakunassa esiintyvän leijonan mukaan. Suomalais- ten symbolit ovat kuvauksia suomalaisesta kulttuurista ja identiteetistä. Ne kertovat suomalaisista ja viittaavat juuri suomalaisille tuttuihin asioihin, kuten kulttuuriin, isän- maallisuuteen, menneisyyteen ja mentaliteettiin.

Johanna Sumialan (2010, 28) mukaan yhteisöllisyys rakentuu ennen kaikkea tunteiden, median, symbolien ja kommunikaation välityksellä. Esimerkiksi mediatapahtumat, kuten suuret urheilutapahtumat, rakentavat yhteisöllisyyttä, kun yksilöt jakavat kokemuksia ja tunteita, vaikka he eivät ole läsnä samassa tilassa (Seppänen & Väliverronen 2013, 114). Esimerkiksi vuoden 2019 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuiden finaalin keski- katsojamäärä oli yhteensä 2,54 miljoonaa¹⁵, ja ottelun aikana koetut ilon ja jännityksen tunteet olivat yhteisesti jaettuja, mikä synnytti yhteisöllisyyttä katsojien kesken.

15 Iltalehti (27.5.2019) Leijonien finaalilla järjetön katsojamäärä tv:ssä – Suomen kaikkien aikojen katsotuin kiekko-ottelu! https://www.iltalehti.fi/mmjaakiekko-2019/a/444843d0-5192-4487-bd51-362a6f90f6f3 [Viitattu 21.3.2020]