5.2 Naisten solidaarisuuden mobilisointi
5.2.1 Tyttöjen puolella
50 Rintalastan normalisointiin tähtää myös seuraava julkaisu:
”Niin kauan kun naisen paljas rintalasta tai mahamakkarat riittää provo-sointiin, niitä pitää näyttää lisää.”
Kirjoittaja esittää kuvatekstillään yhden kuvan ja kehon politisointi -strategian perim-mäisistä ajatuksista: kuvallisen toiston tarkoituksena on riisua rintalastan shokkiarvo, kohun aiheuttaja. Samalla hän tulee perustelleeksi #ImWithSanna-liikehdinnän oikeu-tusta: Jotta sukupuolitetut kehon osat kuten rintalasta tai mahamakkarat eivät enää aiheuttaisi järkytystä, tulee meidän tottua niiden näkemiseen. Kun harvoin nähdystä, piilotetusta, intiimistä, harvinaisesta tulee tavallista, julkista, näkyvää, arkipäiväistä, ei se enää hetkauta näkijäänsä samalla tavalla kuin ennen.
51 Plan Internationalin tyttöjen päivän teemaan, joka vuonna 2020 oli liikehdinnän ydin-ajatukseen sopivasti istuva verkkohäirintä.
Plan Internationalin Suomen osasto käyttää osana tyttöjen oikeuksia edistävää työtän-sä sosiaalisessa mediassa hashtagia #tyttöjenpuolella – tämä kyseinen hashtag nousi-kin useisiin #ImWithSanna-protestoijien postauksiin liikehdinnän oman hashtagin rin-nalle tasavertaisena tunnisteena tyttöjen päivän kontekstissa. Kansainvälisen tyttöjen päivän osumista #ImWithSanna-liikehdinnän ensimetreille voisi pitää Lloyd Bitzerin (1968) nimittämänä retorisena tilanteena, joka vahvistaa esitettävän sanoman vaikut-tavuutta (4).
Seuraavat kolme julkaisua rinnastavat tyttöjen päivän merkityksen #ImWithSanna-liikehdinnän sanomaan:
”Hyvää kansainvälistä tyttöjenpäivää!! Vedin asiaa kuuluvasti bleiserin päälle!”
”Hyvää tyttöjen päivää! Tehdään yhdessä maailmasta tytöille turvalli-sempi paikka kasvaa - paikka täynnä mahdollisuuksia toteutua ja siirtää saatua hyvää eteenpäin.”
”Tänään vedin retrojakun päälle ja päätin osoittaa tukeni #SannaMarin il-le , tasa- arvolil-le, tyttöjen ja naisten oikeuksilil-le ja vapaudelil-le pukeutua mihin vaan - tai olla pukeutumatta.”
Vaikka kaikissa julkaisuissa viitataan tyttöjen päivään, kahden ensimmäisen esimerkin ensimmäisten lauseiden perusteella jopa keskitytään siihen täysillä, yhdistävät julkaisi-jat #ImWithSanna-liikehdinnälle tyypillisen jakkukuvan mukaan juhlintaan. Jakkukuva ei täten ole enää kannanotto pelkästään pääministerin kohtaamaa kritiikkiä vastaan, vaan myös tyttöjen tasa-arvoisen kohtelun puolesta. Julkaisuissa kuvataan kyseistä jakkua miltei tasa-arvon puolustamisen ja tyttöjen päivän univormuna, symbolina tyt-töjen oikeuksille. Jakun päälle pukeminen nähdään tekona, jonka symbolinen merkitys ulottuu pelkän arkisen pukeutumistoimenpiteen ulkopuolelle: jakkuun pukeutuminen on sen kantajan merkki tuesta Sanna Marinille, tasa-arvolle sekä tyttöjen ja naisten oikeuksille. Retorinen tilanne, tyttöjen päivä yhdistääkin #ImWithSanna-liikehdinnän osaksi laajempaa, kansainvälistä kamppailua tasa-arvosta: tehdään yhdessä
maailmas-52 ta tytöille turvallisempi paikka kasvaa. Julkaisemalla kuvan itsestään avoimessa jakussa protestoijat ottavat symbolisesti julkisuudesta tilaa paitsi itselleen, myös kaikille maa-ilman tytöille ja naisille.
#TyttöjenPuolella-tunnisteella varustetuista julkaisuista nousi vahvasti esiin myös jo suffragettiliikkeen alkuajoista lähtien feministisenä kampanjointitaktiikkana pidetty tietoisuuden lisääminen:
”Naisviha on globaali ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan muitakin kuin yksilötason tekoja. Sen ei saa jäädä tyttöjen omalle vastuulle. Naisvi-ha ei myöskään kosketa pelkkiä tyttöjä tai naisia, vaan kaikkia, jotka il-maisevat feminiinisiksi miellettyjä piirteitä.”
”42% tytöistä ilmoittaa kohdanneensa nettihäirintää, luku on luultavasti isompi. Suurin osa nettihäirinnän tekijöistä on miehiä.”
”42 prosenttia 15-24-vuotiaista tytöistä on kohdannut verkkohäirintää.
Tytöt kohtaavat verkkohäirintää 27 kertaa todennäköisemmin kuin pojat.
Kuuluminen etniseen vähemmistöön tai seksuaali-/sukupuolivähemmistöön lisää häirinnän riskiä kuten myös vammaisuus ja toimintakyvyn lasku. Tytöt kohtaavat verkkohäirintää erityisesti, kun ottavat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Osa tytöistä vähentää sosiaali-sen median käyttöä verkkohäirinnän takia.”
Kaikki kolme esimerkkiä vetoavat järkeen, logokseen. Niistä ilmeneviä retorisia teho-keinoja ovat muun muassa miltei opettajamainen tosiasia- ja tietopuhe sekä ilmiöiden määrällistäminen numeraalisessa muodossa. Kaikissa julkaisuissa yleisölle pyritään kertomaan jotakin uutta ja yllättävää, jotakin, jota vastaanottaja ei ole entuudestaan tiennyt: ensimmäisessä julkaisussa avataan naisvihan kohdistumista myös feminiinisiin miehiin ja poikiin, toisessa nettihäiritsijöiden sukupuolta ja kolmannessa intersektio-naalista näkökulmaa, kuten vammaisuutta, etnisyyttä ja toimintakyvyn laskua tyttöjen kohtaaman häirinnän riskitekijöinä.
Tietoisuuden lisäämisen myötä ongelman, sukupuolitetun verkkohäirinnän laajuus saa mittasuhteet. Ongelma on massiivinen, joten sen vastustaminenkaan ei ole lillukanvar-siin takertumista, päinvastoin. Viimeinen esimerkki perustelee sukupuolitetun verkko-vihan vastustamista myös syy-seuraussuhteella: osa tytöistä vähentää sosiaalisen
me-53 dia käyttöä verkkohäirinnän takia. Jos sosiaalinen media ja internet käsitetään tänä päivänä osaksi julkisuutta, vähentää verkkoviha digitaalisten ympäristöjen moniääni-syyttä ja täten myös demokratian toteutumista.
Kaikki #TyttöjenPuolella-tunnisteella varustetut #ImWithSanna-julkaisut eivät kuiten-kaan pyrkineet ainoastaan tietoisuuden lisäämiseen – osan keskeisimpänä tavoitteena oli suora toiminta:
”Haastan jokaisen puuttumaan niihin arkisiin ja harmittomiltakin tuntu-viin lausahduksiin niin omassa puheessa, kuin toisten puheessa tai kirjoi-tuksissa. Kyseenalaistamaan niitä omia ajatuksia ja oletuksia. Olemaan tyttöjen puolella.”
”Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Teemana tyttöjen verkkohäirintä. Lue lisää ja lahjoita https://plan.fi/tyttojen-paiva”
”Lahjoittamalla Plan Suomen tyttöjen päivän keräykseen tuet tyttöjen koulutusta ja tasa-arvoa kehittäviä toimia. Mobile paylla numeroon 80500. Pieni ele, tuu mukaan!”
Ensimmäisessä kuvatekstissä kehotetaan itsekuriin, mikä korostaa sukupuolen politii-kassa esiintyviä erilaisia ihmiskäsityksiä: tasa-arvoargumentti asettaa yksilöille myös vaatimuksia, kun taas tasa-arvokriittinen näkökulma pitää tätä yrityksenä kajota yksi-lön vapauteen. Kaikissa kolmessa esimerkissä on mukana konkreettisia vinkkejä siitä, miten tasa-arvon ja tyttöjen puolella voi kirjoittajien mielestä olla. Ja vaikka kuvatekstit tähtäävätkin toimintaan, eivät ne ole käskyttäviä, vaan pikemminkin kannustavia ja ohjaavia. Haastaminen ja tuu mukaan -kehotus vihjaavat liittymisestä meihin, tasa-arvoa kannattavien joukkioon, kun taas keskimmäisessä ohjataan yleisöä lisätiedon äärelle.
Seuraavissa esimerkeissä taas nostatetaan tekojen sijasta tunnetta:
”Tytöt on ihania, päteviä, osavia, taitavia, loistavia, upeita, mahtavia, kauniita, mielettömiä ja ihan kaikkea mitä haluavatkin olla. Olipa heillä päällään mitä tahansa: turvavaatteet, hoitajapuku, avaruuspuku, verkko-sukat tai ei mitään”
”hei te ihanat nuoret tytöt siellä ruudun takana! Haluun sanoa teille, että teistä voi tulla ihan mitä vaan. Te voitte, te pystytte, te kykenette, te
rii-54 tätte. Vaikka hitto kuka yrittäis sanoa mitä! Rokatkaa sitä teidän juttua, niin täysillä ku haluatte.”
”Annetaan meidän ihanien tyttöjen kasvaa rauhassa täysiin voimiinsa ja loistaa omaa, kirkasta valoaan. Annetaan heidän uskoa itseensä ja tulla miksi ikinä he tahtovat tulla.”
Teksteissä vedotaan voimakkaasti paatokseen erityisesti positiivisesti latautuneiden tunneilmaisujen kautta. Tyttöihin pyritään liittämään verkkohäirinnälle tyypillisten ne-gatiivisten ilmaisujen sijasta yltiöpositiivisia termejä. Kahdessa ensimmäisessä esimer-kissä positiivista nostatusta korostetaan listauksen kautta – vahvistuksena toisessa kuvatekstissä käytetään vielä toiston lisäksi suoraa puhuttelua, jonka kohteena ovat tytöt: te voitte, te pystytte, te kykenette, te riitätte. Tyttöjä pyritään nostamaan alistei-sesta asemastaan ja voimaannuttamaan kuvailevien adjektiivien (esim. taitava) ja im-peratiivimuotoisten kehotusten/kannustusten (esim. rokatkaa) kautta. Viimeisessä esimerkissä vielä vedotaan paatoksellisesti me-hengessä aikuisiin tyttöjen kasvattajina, tukijoina ja huoltajina. Julkaisun tunnetasoa vahvistaa vielä #ImWithSanna-postausten kuvavirrasta poikkeava kuva, jossa äiti imettää lastaan: tyttövauvan voi nähdä tekstiin liitettynä symboloivan siementä, joka puhkeaa kukkaan, loistaa omaa kirkasta valoaan aikuisten toiminnasta riippuen.
Seuraavissa julkaisuissa nostatetaan tyttöjen päivän hengessä kaula-aukkokohun koh-teeksi joutunutta pääministeri Sanna Marinia:
”Olen äärimmäisen ylpeä pääministeristämme Sanna Marinista, enkä pelkästään työstä, jota hän tekee maamme hyväksi vaan myös min-kälainen esimerkki hän on nykyajan tytöille ja naisille.”
”Sanna Marin on loistava esimerkki siitä, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. En seuraa aktiivisesti politiikkaa, mutta syleilen lämmöllä sitä, että nuori nainen on tässä asemassa tässä maassa. Esimerkkinä kai-kille maailman tytöille. Hyvää tyttöjen päivää!”
”Kiitos Sanna Marin työstä mitä teet. Tällaisessa Suomessa minä haluan tyttäreni asuvan. Jos nykyisiä vahvoja naismalleja ei olisi, olisin varmasti isommassa kriisissä vanhemmuuteni suhteen liittyen tyttären kasvattaja-na.”
55 Sanna Marinia suorastaan suitsutetaan kyseisissä julkaisuissa kehuilla ja positiivisilla ilmauksilla. Jokaisessa kirjoituksessa myös viitataan suomalaisuuteen ja jaettuun kan-sallistunteeseen: pääministeristämme, tässä maassa, tällaisessa Suomessa. Marin rin-nastetaan siihen, mitä suomalaisuus kirjoittajien mielestä parhaimmillaan on: tasa-arvoista. Marinia kuvataan miltei tyttöjen rajattomien mahdollisuuksien symbolina:
kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Hän on vahva naismalli, hyvä esimerkki – eikä pelkästään suomalaisille, vaan kaikille maailman tytöille.
5.2.2 ”Meitä ei hiljennetä”
Myös meitä ei hiljennetä -argumenteissa ilmeni runsaasti naisten mobilisointiin täh-täävää toimintaa, erityisesti me-hengen nostattamisen kautta. Tässä luvussa esittele-miäni argumentteja yhdistääkin vetoaminen meihin kollektiviteettina ja joukkovoima-na sekä hiljentämisyritysten vastustaminen tottelemattomuuden ja vastaanpuhumisen keinoin.
Joukkoistuminen ja kollektiviteetin rakentaminen voidaan nähdä yhtenä retorisena tehokeinona: kyse ei ole vain yksittäisistä toisistaan riippumattomista julkaisuista, vaan joukkovoimasta. Myös #ImWithSanna-hashtagin käyttö vahvistaa tämän yhteisen vas-tajulkisuuden rakentumista: Fraserin (1992) alisteisten vastajulkisuuksien määritelmän mukaan #ImWithSanna-hashtag voidaan nähdä rinnakkaisena diskursiivisena areena-na, jossa alisteisessa asemassa olevat yhteiskunnallisten ryhmien jäsenet levittävät vastadiskurssejaan. Hiljentämistä kokeneet protestoijat eivät suostu vaikenemaan, vaan käyttävät vastaanpuhumista valtasuhteiden uudelleenmäärittelemisen keinona.
Aineistosta nousi esiin argumentteja, jotka perustuivat tiukasti Sanna Marinin kohtaa-man kritiikin vastustukseen ja ”joukkojen” mobilisoitumisen kannustamiseen:
”Mä saan itse tämmöisestä vaan kipinän olla entistä enemmän just mitä oon! Ja olkaa te muutkin! Vain siten me voidaan pikkuhiljaa muuttaa näitä kivikautisia, sovinistisia käsityksiä.”
56
”Kun Sanna Marin taas joutui seksistisen, epärelevantin ja kaksinaismora-listisen arvostelun kohteeksi vain, koska on nainen, meitä alkoi ottaa päähän. Osoitetaan tukemme ja ihailumme Marinille! Näytetään kylläs-tymisemme ja vastustuksemme seksismiä kohtaan.”
”Mä haastan kaikki mukaan tähän kampanjaan - näyttämään, ettei pieni paljaan pinnan vilahtaminen määritä sitä, kuinka sopivia työhömme me ollaan tai kuinka hyviä me siinä ollaan.”
Kaikissa kuvateksteissä viitataan kohuun #ImWithSanna-toiminnan motivaattorina se-kä korostetaan meitä muutosvoimana, yhtenäisenä rintamana: meitä alkoi ottaa pää-hän, näytetään kyllästymisemme ja vastustuksemme, me voidaan (...) muuttaa, me ollaan. Viimeisessä jopa haastetaan yleisöä suoraan liittymään mukaan joukkoihin.
Tällaisen kannustuksen ja kutsunnan kautta potentiaalinen osallistujien joukko kasvaa, ja Burken esittelemä ”yhdessä olemme vahvempia” -retoriikka saa vahvistusta. Myös kuvat ovat mukana luomassa kollektiviteettia: Samankaltaisten visuaalisten element-tien ja #ImWithSanna-hashtagin kautta kuvat konnotoituvat protestiin, joukkoon, ei-vätkä ne ole vain yksittäisiä, irrallisia kannanottoja tai kuvia muiden joukossa - ne yh-distävät postausten tekijät osaksi samaa, yhteisesti jaettua vastajulkisuutta. Meitä, jotka seisomme virtuaalisesti yhtenä rintamana.
Aineistosta nousikin vahvasti esiin me-joukkion liikekannallepano: jokainen seuraavaksi esitelty esimerkki sisältää sanoista tekoihin -ajatuksen.
”Pidetään ääntä silloin kun meitä koitetaan hiljentää. Näytetään maail-malle kieltä (joskus vaikka keskariakin) silloin kun se yrittää nujertaa. Ja ennen kaikkea pidetään yhtä.”
”Ollaan esimerkkejä toisillemme, tuetaan, nostetaan ja opetetaan toinen toisiamme, arvostetaan inhimillisyyttämme ja vaalitaan sitä moninaisuut-ta, mitä meissä on. Tuodaan naisviha ja vähemmistöihin kohdistuva viha näkyväksi, jotta voimme vaientaa sen. Meitä ei hiljennetä.”
”Me ollaan kaikki yhtä arvokkaita ja meillä jokaisella on oma polkumme.
Saadaan voimaa toinen toisistamme sen sijaan, että vertailisimme itse-ämme muihin. Eikä koskaan yritetä hiljentää toinen toistamme tai jäädä seuraamaan vierestä, jos niin yritetään tehdä.
57 Jokaisessa näistä julkaisuista kapinoidaan naisiin liitettyjä hiljentämisyrityksiä vastaan.
Naisiin, joiden keho ei saa kaula-aukkokohuun osallistuneiden mielestä näkyä julkisuu-dessa, vaan joka kuuluisi sulkea pois näkyvistä yksityisyyden piiriin. Myös Eräsaari, Jul-kunen ja Silius (1995) tukevat ajatusta naisten yksityisen ja julkisen roolin olemassa-olosta: kolmikko esittää, että naiset on käsitetty sukupuolekseen, sijoitettu ruumii-seensa ja intiimiin, jota on suojannut puhumattomuus, häveliäisyys ja häpeä (20). Jul-kaisuihin yhdistetyt kuvat voidaankin nähdä Annamari Vänskän (2006) väitöskirjassaan esittelemän vikuroinnin käsitteen kautta: kuvat vikuroivat, äksyilevät tai niskoittelevat vastustaen sukupuoleen (naiseuteen) liitettyjä normeja. Kuvat eivät alistu naisen ruu-miiseen yhdistettyyn yksityisyyden normiin, vaan luovat omaa vastajulkisuuttaan, jossa naisen kehon näkyminen on sallittua. Samalla kyseiset #ImWithSanna-kuvat voidaan nähdä aiemmin esittelemäni Elmahdyn alastonprotestin (Eileraas 2014) tapaan virtuaa-lisena vallankaappauksena: ne tuovat näkyväksi sen, joka on pyritty sulkemaan julki-suuden ulkopuolelle. Vikurointi ja vastarinta korostuvat erityisesti ensimmäisen esi-merkkikuvatekstin yhteydessä julkaistussa kuvassa: siinä näytetään keskisormea, joka merkitsee varsinkin länsimaisissa kulttuureissa solvaamista. Samaan tekoon julkaisija kannustaa muita samanhenkisiä ihmisiä, meitä. Meitä, jotka ennen kaikkea pidetään yhtä.
Seuraavat kolme aineistosta esiin nostamaani esimerkkiä tähtäävät myös tekoihin ja toimintaan, mutta suoran puhuttelun avulla:
”Jatketaan työtä. Toimi, puhu ja pukeudu juuri niin kuin haluat.”
”Nainen ja tyttö: Näy, kuulu, kehtaa, osaa, uskalla, unelmoi, vaadi, nauti.”
”Unohda rintaliivit, jätä sääriin lämmin karvoitus. Naura kovaa, kun on aihetta, anna vihan kuulua ennen kuin se syö sisältä. Ole hyvä siinä, missä ikinä oletkaan, punaa huulet ja pukeudu verkkareihin, jos tahdot.”
Jokaisessa kehotetaan hiljentämisyritysten vastaisiin tekoihin miltei käskemällä: toimi, kuulu, naura. Ilmaisut ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, helposti ymmärrettäviä ja suoraan toimintaan kehottavia. Myös nämä julkaisut tähtäävät meidän määrän kasvattamiseen:
toimi näin, niin vastustat hiljentämistä, olet osa meitä. Kehotukset ja käskyt on
osoitet-58 tu suoraan julkaisujen yleisölle, erityisesti naisille. Julkaisujen voisi sanoa olevan paa-toksellisia niihin sisäänkirjoitetun rohkeuskäsityksen takia: toimi juuri niin kuin haluat, uskalla ja kehtaa, tee toisin kuin sinua on aina käsketty. Tunteisiin vetoaminen, paatos, näkyy erityisesti kolmannesta esimerkistä, joka on kirjoitettu mielikuvia hyödyntäen, miltei runolliseen muotoon: vahvat tunnepitoiset ilmaisut kuten naura kovaa ja anna vihan kuulua korostavat sisäistä paloa, tunnetta toiminnan aikaansaajana.
Myös seuraavissa kolmessa esimerkissä on havaittavissa paatoksellisuutta rohkeuden ja itsensä voittamisen retoriikan kautta:
”Ja olipa muuten kynnys tehdä tämä. Sellainen "no mitä jos joku nä-kee?!". Sitten tajusin. Juuri siksi minä nyt todellakin osallistun tähän.”
”Koska jouduin hetken miettimään, että voinko?”
”Ehkä jakkujen kaula-aukkojen katselu kyllästyttää, mutta jokainen kuva vaatii julkaisijaltaan rohkeutta. 27-kertainen todennäköisyys häirinnälle ja tälleen.”
Julkaisut tuovat esiin sen, että hiljentymisyrityksillä on vaikutuksensa. Ne saattavat alitajuisesti hiipiä mieleemme ja ohjailla tekemisiämme ennakkosensuurin omaisesti.
Kahdessa ensimmäisessä esimerkissä protestoijat avaavat hiljentämisyritysten vaiku-tuksia heidän omaan, henkilökohtaiseen elämäänsä: yksityisyyden ja julkisuuden nor-mit ovat niin vahvoja, että ne ohjailevat sekä heidän ajatteluaan että toimintaansa ali-tajuisesti. He tekevät näkyväksi sen, että Marinin kuviin kohdistunut kritiikki ei ole pelkkää olankohautuksella ohitettavaa sanahelinää, vaan sillä on sosiaalisen konstruk-tivismin mukaisesti vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme. Samalla he tulevat perus-telleeksi #ImWithSanna-kampanjan merkityksellisyyttä. Molemmat protestoijat ovat kyseenalaistaneet kyseiset normit, ja päätyneet ajattelukulkunsa kautta toimimaan vallitsevia toimintamalleja vastaan. Uskallukseen liittyvän paatoksen lisäksi argumen-teista onkin havaittavissa järkeen vetoamista, logosta: ensimmäinen tajusi, toinen jou-tui miettimään. Julkaisuja ei ole tehty hetken mielijohteesta, vaan ne ovat harkinnan, pidemmän pohdinnan tuloksia. Tähän viittaa myös viimeinen julkaisu: kuvien suolta-minen Instagramiin ei ole heppoista slaktivismia, sillä jokaisella kuvan julkaisevalla nai-sella on 27 kertaa miehiä suurempi todennäköisyys joutua häirinnän uhriksi –
määräl-59 listäminen ja tilastoihin viittaaminen ovatkin vahvasti järkiajatteluun vetoavia retorisia keinoja.
Viimeisenä esimerkkinä meitä ei hiljennetä -argumentaatiosta esittelen otsikon ajatus-ta miltei julisajatus-tavan julkaisun:
”Vuosikaudet naisia on yritetty kontrolloida pukeutumisen kautta; me ei enää suostuta siihen. Me ollaan verkossa just niin kuin halutaan, pukeu-dutaan just niin kuin halutaan ja te saatte tottua siihen.”
Postauksen teksti kertoo, miten yhteiskunnassa vallitseviin käytäntöihin on tulossa muutos. Normina on ollut kirjoittajan mukaan se, että naisia on yritetty kontrolloida pukeutumisen kautta, mutta kirjoittaja vastaa suoraan me-retoriikalla ja vastaanpu-humisella muutoksen olevan tulossa. Samalla hän luo dikotomista vastakkainasettelua me- ja te-heimon välille. Viimeisissä sanoissaan kirjoittaja ei jätä vastapuolelle neuvot-teluvaraa, vaan painottaa sanomansa toteutuvan. Vaihtoehtoja on turha esittää: meitä ei hiljennetä ja te saatte tottua siihen.