5.4 Poliittisten utopioiden visiointi
5.4.2 Parempi tulevaisuus
Tässä alaluvussa esittelemiäni argumentteja yhdistää vahvasti visiointi, eli myönteisten tai kielteisten tulevaisuuden kuvien luominen. Tulevaisuuden kuvia maalailtiin myön-teisiksi kuvailemalla esimerkiksi toiveita ja haaveita tyttöjen ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta ja ohjaamalla yleisöä konkreettisiin tekoihin muutoksen puolesta. Tällaises-sa tulevaisuuteen katsovasTällaises-sa retoriikasTällaises-sa vedottiin erityisesti paatokseen.
Seuraavaa kolmea aineistosta erittelemääni esimerkkiä yhdistää tunteisiin ja parem-paan tulevaisuuteen vetoaminen erityisesti lasten kautta:
”Joko meidän tyttäret sais elää maailmassa joka olisi oikeasti tasa-arvoinen? Tissit ei määrittele osaamista tai uskottavuutta.”
”Sain vastikään kunnian olla pienen tyttövauvan naisesikuva. Toivon, että kun hän kasvaa ja löytää tyylinsä, hänen ei tarvitsisi pohtia tällaisia on-gelmia.”
”Kasvatan itseni lisäksi toista tyttöä perheessä, ja hänen takiaan toivon, että maailma olisi tulevaisuudessa tasa-arvoinen ja reilu paikka kaikille..
sekä mun tyttärelle, että mun pojille. Ettei kenenkään tarvitsisi miettiä,
76 voiko jotain tehdä tai ei, vain sen takia onko tyttö vai poika, mies vai nai-nen.”
Ensimmäinen kuvateksti alkaa retorisella kysymyksellä, jossa käytetään ilmaisua mei-dän tyttäret. Ilmaisu vetoaa paatoksellisesti vanhemmuuteen ja korostaa tasa-arvon yhteisvastuullista puolta: tämän päivän tyttärien eli huomisen naisten tuleva elinympä-ristö on jokaisen vastuulla, meidän vastuullamme. Ilmaisun kautta pyritään luomaan miltei äidillinen tunneside tekstin yleisön ja tällä hetkellä lapsuudestaan nauttivien tyttöjen välille, ja täten kehittää lukijalle vanhemman velvollisuus olla mukana luomas-sa taluomas-sa-arvoisempaa huomista. Toisesluomas-sa kuvatekstissä kirjoittaja taas viittaa omaan itseensä eetoksellisesti tyttövauvan esikuvana. Koska kirjoittaja pitää esikuvaroolin asemassa olemista kunnia-asiana, voisi hänen kuvitella haluavan näyttää tytöille mah-dollisimman hyvää mallia – täten hän pitäisi hyvänä mallina omaa tekoansa, #ImWith-Sanna-kampanjalle tyypillisen bleiserikuvan julkaisua. Julkaisullaan, teollaan, kirjoittaja pyrkii vaikuttamaan tulevaan, jottei tyttövauvan tarvitsisi altistaa itseään kritiikille sa-malla tavalla kuin kyseisen julkaisun tekijän tarvitsi itse tehdä. Kolmannessa kirjoittaja toivoo jälleen epäitsekkäästi lapsiensa takia tulevaisuudesta tasa-arvoista ja reilua paikkaa kaikille. Korostaessaan, että hänen toivomassaan tulevaisuudessa kenenkään ei tarvitsisi miettiä voisiko jotain tehdä sukupuolensa takia, tulee kirjoittaja yhdistä-neeksi tasa-arvon sukupuolesta riippumatta yhteiseksi asiaksi: tasa-arvo hyödyttää kaikkia.
Seuraavissa julkaisuissa visiointia yhdistää julkaisijoiden maalaileva toive tai tahto pa-remmasta maailmasta – myös tämä miltei kaunokirjallinen julistamistapa nousi useaan otteeseen esiin aineistosta:
”Tahdon elää yhteiskunnassa, jossa minun, siskojeni, ystävättärieni tai ylipäätään kenenkään ei tarvitse kokea vähättelyä tai halveksuntaa suku-puolensa tai varsinkaan vaatetuksensa takia.”
”Toivon, ettei yhdenkään tytön tarvitsisi miettiä mitä voi pukea päälleen ja miltä pitää näyttää ollakseen uskottava, tullakseen kohdatuksi ihmise-nä, ollakseen turvassa ja joutumatta ahdistelun, tai seksuaalisen väkival-lan kohteeksi. Toivon ettei yksikään tyttö joutuisi miettimään sukupuolen-sa kautta mitä on sopivaa tehdä ja sukupuolen-sanoa.”
77
”Unelmoin tulevaisuudesta, jossa kaula-aukon syvyys ei korreloi älykkyyden, ihmisarvon tai uskottavuuden kanssa.”
Jokainen esimerkki alkaa maalailevasti kirjoittajan omalla tunteella: tahdon, toivon ja unelmoin. Tähän toivotun, tahdotun ja unelmoidun tulevaisuuden ja nykyhetken välille luodaan kuitenkin pesäeroa: antiteesin eli vastakkainasettelun kautta kirjoittajat ker-tovat tulevaisuuteen suuntaavalla tekstillään mikä kaikki on tällä hetkellä vallitsevassa todellisuudessa pielessä. Nykyajan mollaamista ei kuitenkaan tehdä suoraan, vaan kierrellen, eufemismien avulla. Kirjoittajien kertoessa esimerkiksi unelmoivansa tule-vaisuudesta, jossa kaula-aukon syvyys ei korreloi älykkyyden kanssa, tulevat he viitan-neeksi nykyaikaan todellisuutena, jossa kaula-aukon syvyys nimenomaan korreloi älyk-kyyden kanssa. Kirjoittajien haavekuvissa nykyajan murheet ovat kuitenkin historiaa.
Erityisesti keskimmäisessä esimerkissä pyritään vetoamaan paremman tulevaisuuden puolesta tunteisiin käyttämällä latautuneita jokaisen ihmisen perustarpeisiin liittyviä ilmaisuja: tullakseen kohdatuksi ihmisenä ja ollakseen turvassa. Muun muassa nämä ovat yhteisesti jaettuja tunteita, joiden tunnistaminen ja joihin samaistumisen voisi olettaa kuuluvan perustavanlaatuisesti ihmisyyteen.
Parempaa tulevaisuutta ei kuitenkaan pyritty aineistossa luomaan pelkästään tuntei-den herättelemisen myötä, vaan myös tähtäämällä konkreettiseen toimintaan ja te-koihin:
”Minä sitoudun erityisesti omaa toimintaani kehittämällä luomaan sel-laista yhteiskuntaa, jossa sukupuoli ei ole peruste syrjinnälle, ja ammatti-taitoa arvioidaan kaula-aukon syvyyden tai hameen pituuden sijaan am-mattitaitoa oikeasti mittaavilla mittareilla.”
”Nyt, etenkin miehet, on korkea aika pysähtyä ja miettiä, ylläpidänkö huomaamattamani haitallisia rakenteita ja asenteita naisia kohtaan. Mis-tä Mis-tämä saattaa kummuta ja miten voisin muuttaa omaa toimintaani, jot-ta se rakenjot-taisia jot-tasa-arvoisempaa ympäristöä.”
”Omille lapsilleni tahtoisin opettaa sen, ettei yhden roolin tarvitse heijas-tua muihin. Itseään saa toteuttaa eri tavoin eri rooleissa - esimerkiksi työntekijänä, äitinä, somessa, pukeutujana ja yleisesti ottaen naisena.”
78 Ensimmäisessä esimerkissä kirjoittaja sitoutuu itse kehittämään omaa toimintaansa sellaiseksi, jossa ammattitaitoa arvioidaan kaula-aukon syvyyden (...) sijaan ammatti-taitoa oikeasti mittaavilla mittareilla. Samalla hän tulee kumonneeksi Marinin Trendi-kuvaan kohdistuneen kritiikin epätotena, sillä kritiikissä esiin tuodut asiat eivät kirjoit-tajan mukaan määritä ammattitaitoa oikeasti. Täten kirjoittaja luo vastakkainasettelua oikeiden ja väärien ammattitaidon mittareiden välille – tulevaisuudessa kirjoittajan toiveena yhteiskunnassa vallitsee vain oikeat metodit, joita hän ei kuitenkaan tarkem-min määrittele. Toisessa esimerkissä toitarkem-mintakehote suunnataan suorana puhutteluna erityisesti miessukupuolen edustajille. Termin korkea aika voi nähdä metaforana tai sanontana, jolla tarkoitetaan sopivaa aikaa sellaisen asian tekemiselle, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin: se yllyttää kiireeseen tai nopeaan toimintaan. Toiminta-kehotuksena tekstissä vallitsee oman toiminnan tasa-arvoisuuden tunnistaminen ja parantaminen kohti tasa-arvoisemman ympäristön rakentamista. Kolmannessa esi-merkissä viitataan tulevaisuuden parantamiseen teoilla lasten kasvattamisen kautta:
kirjoittaja tahtoo opettaa lapsilleen sen, ettei yhden roolin tarvitse heijastua muihin.
Hän toivoo oman toimintansa kautta muuttavansa myös lastensa tapoja toimia pa-rempaa tulevaisuutta rakentavin tavoin. Kuvatessaan samanaikaisesti toteutettavia erilaisia rooleja kirjoittaja tulee myös kumonneeksi Marinin Trendi-kuvien kohtaaman dikotomisen ajattelun: pääministeri voi olla samanaikaisesti sekä viehättävänä naisten-lehtien sivuilla että jyrkkänä hallitusneuvotteluissa. Toinen rooli ei kumoa toista, kir-joittajan toiveissa ainakaan tulevaisuudessa.
79
6 YHTEENVETO & POHDINTA
Aloitan tämän luvun tutkielmani tulosten yhteenvedolla, jonka jälkeen siirryn pohti-maan tuloksien merkitystä tarkemmin. Viimeisenä käsittelen tutkielmani luotettavuut-ta ja nosluotettavuut-tan esiin potentiaalisia jatkotutkimusmahdollisuuksia.
#ImWithSanna-kampanjassa pyrittiin vaikuttamaan yleiseen mielipiteenmuodostuk-seen, vastustamaan naisvihaa ja kannattamaan tasa-arvoa. Tämän tutkielman tarkoi-tuksena oli tarkastella näitä kampanjaan oleellisesti kytkeytyneitä vaikuttamisen keino-ja keino-ja niiden rakentamaa julkisuutta.
Habermasin mukaan modernin julkisuuden alkuvaiheilla yleistä mielipidettä määritteli-vät etuoikeutetut porvarilliset miehet sen perusteella, että asioiden tuli heidän mieles-tään perustua lakiin. Oikeudet alkoivat kuitenkin laajentua isommalle joukolle, eikä yleistä mielipidettä määritelty enää rikkaiden, kahvilaan mahtuvien miesten kesken.
Fraser ja muut Habermasin ajatusta jatkaneet toimijat ovat todenneet, että sama ylei-sen mielipiteen määrittelyn dynamiikka on toiminut myöhemminkin: porvarien tilalle tuli esimerkiksi nationalismi, työväenliike, naisasialiike, eläinoikeusliike ja seksuaalisen tasavertaisuuden liike.
#ImWithSanna-liikkeessä voidaan nähdä sama julkisuuden muodostumisen periaate:
nähtiin tilanne, jossa yksilöitä kavennettiin, ja täten yleiseen mielipiteeseen haluttiin vaikuttaa. Julkisuusteoriaa sovellettiin uudenlaisessa, omanlaisessa tilanteessa. Siinä missä Habermasin käsittelemässä porvarillisessa julkisuudessa vaikutettiin kahvilakes-kusteluilla ja sanomalehtien sivuilla, työväenliikkeessä lakkojen ja marssien avulla, otettiin #ImWithSanna-liikkeessä uudet mediateknologiat käyttöön. Liikkeessä hyö-dynnettiin sosiaalisen median, erityisesti Instagramin lainalaisuuksia: hashtageja, visu-aalisuutta, toistettavuutta, yksilökeskeistä narratiivia, mutta myös joukkoistamista ja solidaarisuuden synnyttämistä.
80
#ImWithSanna-protestijulkaisujen yhdistäjänä, kuvitteellisen kollektiviteetin rakenta-jana toimi nimenomaan visuaalisuus #ImWithSanna-hashtagin ohella. Toistuvien ele-menttien ansiosta kuvat konnotoituivat osaksi protestia miltei yhdellä vilkaisulla, ja toistettavuutensa ansiosta ne kannustivat myös muita tasa-arvon tärkeäksi kokemia käyttäjiä tekemään oman versionsa kuvasta, osallistumaan #ImWithSanna-joukkioon.
Swilderin (1995) mukaan yhteiskunnallisten liikkeiden kuvat ja niissä esiintyvät symbo-lit konkretisoivatkin kollektiivisen tietouden tehdessään ryhmän toiminnan näkyväksi sekä sen jäsenille että yleisölle: visuaalisuus ei kuvaa pelkästään ryhmänsä elämää, vaan se myös muodostaa sen (26).
Kuvissa imitoitiin kohun aiheuttanutta Trendi-kuvaa: yleisimmät ilmeiset elementit, denotaatiot, olivat avonainen tumma bleiseri, aluspaidaton yläruumis, suoraan kame-raan katsova nainen (harvoissa tapauksissa mies) ja kaulakoru. Nämä kyseiset toistuvat visuaaliset elementit konnotoituivat protestin osiksi nimenomaan niiden luoman tun-nistettavan kokonaisuuden kautta. Retorisena tehokeinona toisto sekä riisui paljaste-tulta rintakehältä kuva kuvalta shokkiarvoa että paljasti protestiin osallistuneiden ih-misten massan. Tilannetta voisi kuvailla Doerin, Mattonin ja Teunen (2013) avaamalla vastavisuaalisuuden käsitteellä sekä Fraserin (1992) vastajulkisuuden käsitteellä: Siinä missä samankaltaista visuaalista esitystä oli arvosteltu, se oli haluttu kätkeä pois julki-suudesta intiimiin, piilottaa, ottivat kuvat tilan takaisin eivätkä suostuneet naiskehojen sensuuriin. Kuvissa ilmenneiden toistuvien elementtien kautta nämä #ImWithSanna-protestin visuaaliset esitykset voidaan mielestäni tulkita myös meemeiksi: Bennetin ja Segerbergin (2012) mukaan meemit voivat kuvata niitä kollektiivisia toimintakehyksiä, jotka asettavat yksilölle suurempia vaatimuksia jakaa yhteisiä tunnistuksia tai poliittisia väitteitä (747).
Hashtag oli osaltaan mukana luomassa kuville tilaa, vastajulkisuutta, jossa on sallittua olla noudattamatta naiseuteen ja naiseuden ruumiillisuuteen liitettyjä visuaalisuuden ja näkyvyyden normeja. Aineistossa ilmenneisiin kuviin liittyikin lähes poikkeuksetta ruumis, useammin naisen kuin miehen ruumis. Näiden ruumiiden voidaan nähdä viku-roivan Annamari Vänskän (2006) käsitteen mukaisesti sukupuolitettuja näkyvyyden
81 normeja vastaan. Voisi sanoa, että argumentaation kautta kuvat ottivat mieskatseelta vallan takaisin kehojen kantajille, sillä kuviin liitettyjen hashtagien ja tekstien avulla julkaisijat ohjasivat kuvien ja ruumiiden katsomisen tapaa: visuaalisen suoran puhutte-lun avulla kuvat totesivat, että tässä on keho, ja sen perusteella et voi sanoa, etten olisi pätevä. Rintakehä on vain osa kantajansa kokonaisvaltaisuutta. Seksualisointi, alista-minen ja hiljentäalista-minen ei kuvien yhteydessä ollut sallittua. Syntyikin mielikuva siitä, että vastajulkisuuden areenana #ImWithSanna-hashtag oli sen osallistujille emansipa-torinen vaikuttamisen tila, jossa kritiikistä ei välitetty ja jossa pidettiin ääntä hiljentä-misyrityksistä huolimatta.
Ruumiillisuudella korostettiin myös protestoijien eetosta: kuvista huokui itsevarmuut-ta, rohkeutitsevarmuut-ta, halua vastustaa kritiikkiä ja ottaa tilaa itselleen ja keholleen. Kyseessä ei ollut kasvoton massa, vaan oikeista ihmisistä koostuva joukkio, jonka jäsenet altistivat oman kehonsa pelotta samalla kritiikille ja päätelmille, joita Marinin kuva oli kohdan-nut. Kyseiset kuvat vahvistivat myös protestoijien joukkoa, meitä, yhtenäisenä rinta-mana, joka seisoo virtuaalisesti samalla tavalla saman asian puolesta. Tämän visuaali-suuden elementeillä muodostetun joukkion voisi kuvata Eileraasin (2014) käsitteen mukaan virtuaalisena vallankaappauksena: kuvat pyrkivät tuomaan näkyväksi sen, joka pyrittiin kritiikillä sulkemaan intiimiin, julkisuuden ulkopuolelle. Aikaisemman tutki-muksen (mm. Eileraas 2014 ja Lunceford 2012, luku 2.4.2) valossa voisi myös todeta, että itsessään paljastetun ruumiin – tässä tapauksessa aluspaidattoman ylävartalon – käyttäminen visuaalisten protestien välineenä on jo itsessään voimakas retorinen kei-no.
Teksti ja kuva kulkivat aineistossa käsi kädessä ja tukivat toistensa sanomaa. Tutkiel-man tulokset muodostavat #ImWithSanna-protestista kuvan tasa-arvoon pohjautuvana ja naisvihaa vastustavana liikkeenä, jonka retoriikka nojautuu vahvasti sekä logokseen, paatokseen että eetokseen. Viestinnästä oli havaittavissa sekä hyökkäävää että puolus-tavaa retoriikkaa: osa argumenteista tähtäsi neuvottelevalla tyylillä yhteisymmärryk-sen löytämiseen kun taas osa vastakkainasettelulla vastapuolen vaientamiseen.
Osallis-82 tujat pyrkivät pitämään tiukasti kiinni omista näkemyksistään ja me-hengestä sekä vas-tustamaan vasta-argumentteja, sukupuolitettua vihaa ja sen lieveilmiöitä.
Löytämäni argumentaatio paljasti, että naisviha ja tasa-arvo koskettavat protestiin osallistuneiden arvoja ja asenteita. Naisvihaa vastustetaan tasa-arvon hyvyyteen noja-ten, protestoijien esioletuksena voidaan täten kuvata olevan ajatus siitä, että tasa-arvo on hyvä ja misogynia paha. Tasa-arvo koettiin ihmisoikeudeksi, jonka tavoitteleminen ei ole pohjimmiltaan ideologista tai poliittista, vaan hyvän elämän perusta ja ihmisoi-keuskysymys. Pääministerin puolustamisessa pyrittiinkin hälventämään ajatuksen mu-kaisesti puoluepolitiikkaa: Marinin edustama puolue jätettiin argumenteissa nimeä-mättä lähes poikkeuksetta. Voisikin kuvitella, että puolueen mainitsematta jättäminen oli tietoista: kampanjan ei haluttu näyttäytyvän pelkkien SDP:n kannattajien kannanot-tona, vaan naisten, ellei jopa koko yhteiskunnan yhteisenä asiana, johon voisi osallistua puoluetaustasta riippumatta. Tasa-arvon universaaliuteen viitattiinkin esimerkiksi nos-tamalla Marin koko maailman tyttöjen esikuvan asemaan.
Aineistosta ilmenneen hyökkäävän argumentaation pohjalta voisi kuvitella, että naisvi-han laajuus ilmiönä, sen esiintymismuodot ja vaikutukset eivät vielä ole tuttuja jokai-selle. Tämä näkyi nimenomaan Marinin kuvan kriitikoiden argumenttien kumoamiseen pyrkivistä perusteluista ja tietoisuuden levittämisestä: ilmiön laajuutta selitettiin henki-lökohtaisiin kokemuksiin vetoamalla, tilastoja ja lukuja esittelemällä sekä toistuvia, sukupuolitettuja, kaksinaismoralistisia toimintamalleja ja ajatuskulkuja paljastamalla.
Argumenttien faktuaalisuutta korostettiin erityisesti vaihtoehdottomuuden, kvantifi-oinnin ja ääri-ilmaisujen avulla. Kokemusasiantuntijuuteen ja pätevyyteen vedottiin usein, sen sijaan omaan auktoriteettiasemaan, perinteiseen asiantuntijuuteen vedot-tiin harvoin. Myös vastapuolen asiantuntijuus pyritvedot-tiin kyseenalaistamaan täysin.
Protestoijat korostivat sukupuolitettuja normeja ja niiden vaikutuksia sekä yhteiskun-nan että yksilöiden toimintaan, mutta tehdessään näkyväksi sukupuolitetun kohtelun eroavaisuudet ja nostaessaan naissukupuolta esille, saattoivat tällaiset viestit kriittises-ti tarkasteltuna luoda myös polarisaakriittises-tiota sukupuolten välille sekä tukea dikotomista sukupuolikäsitystä moninaisuuden sijasta. Viestintä saattoi joissain tapauksissa
vahvis-83 taa stereotypioita ja rakentaa maailmaa, jossa ne ovat totta. Viholliset pyrittiin joissa-kin argumenteissa hiljentämään samalla taktiikalla, jota protestiin osallistuneet naiset olivat sukupuolensa takia kohdanneet: alentamista ja hiljentämistä. Useammin argu-menteissa kuitenkin pyrittiin puolustaen selittämään kuinka tasa-arvo hyödyttää kia me-te-jaottelusta tai sukupuolesta riippumatta: me-henkeä pyrittiin luomaan kaik-kien suomalaisten keskuuteen esimerkiksi selittämällä, kuinka naisviha ei kosketa pel-kästään tyttöjä tai naisia, vaan kaikkia, jotka ilmaisevat feminiinisiksi miellettyjä piirtei-tä. Täten naisvihaa kuvattiin yhteisenä ongelmana, jonka purkaminen tekisi maailmas-ta paremman paikan kaikille. Samalla kampanja kysyi, että jos et ole kanssamme samaa mieltä, niin oletko sitten samaa mieltä kuin vastustajamme?
Hashtagin alla naisvihan ilmiötä vastustettiin ja tasa-arvoa kannatettiin sekä yleisellä että yksityisellä tasolla: ilmiö tehtiin näkyväksi henkilökohtaisten kokemusten sekä yhteiskunnallisten ilmiöiden kautta – osassa argumenteista käytettiin induktiivista päättelyä, eli yksittäisen havainnon kautta yleistämistä, osassa taas deduktiivista, yleis-tämisen kautta yksittäistapaukseen siirtymistä. Kampanjointitaktiikan voisi sanoa kuvastavan jo suffragettiliikkeen alkuajoista ilmennyttä “henkilökohtainen on poliittista” -ajatusta [Hanisch 1970], jonka tarkoituksena on, että naiset tulisivat tietoisiksi patriar-kaalisen sorron vaikutuksesta heidän omiin henkilökohtaisiin ja yksityisiin kokemuk-siinsa (ks. Gleeson & Turner, 2019, 53).
Esiin nostamani argumentit olivat usein hyvin aika- ja paikkariippuvaisia, ne sijoittuivat etenkin 2020-luvun Suomeen. Tunnistettava aika ja paikka saattoi tukea identifikaatioi-ta, kokemuksiin samaistumisidentifikaatioi-ta, tilanteiden tunnistamista ja osallistumisen potentiaa-lia. Tulevaisuuspuheessa taas korostui erityisesti pitkän tähtäimen ihmisystävälliset ja yhteisvastuulliset teot. Tulevaisuutta maalailtiin sekä uhkakuvien että optimismin avul-la, tärkeänä pidettiin paremman maailman jättämistä lapsille. Tutkielman tulokset osoittivat tulkintani mukaan myös sen, että naisvihan vastustus #ImWithSanna-kampanjan kontekstissa ei johtunut pelkästään slaktivistisen kritiikin mukaisesti sosiaa-lisen median alustoille tyypillisistä narsistisista lähtökohdista: analyysistani on luetta-vissa, että vaikka protestointi olikin esimerkiksi protestoijien omien kuvien ja
kokemus-84 ten jakamisen kautta hyvin henkilöitynyttä, ei sitä voi pitää itsekkäänä. Suurin osa ar-gumenteista tähtäsi olosuhteiden parantamiseen, jotta maailmasta tulisi kaikille pa-rempi paikka – ei pelkästään protestoijille itselleen. Tätä universaalia me-henkeä nos-tatettiin muuan muassa symbolisen lapsen etu -puheen, tulevaisuuspuheen, toiminta-kehotteiden ja yhdessä olemme vahvempia -argumentaation kautta.
Millaiseen julkisuuteen #ImWithSanna-liikehdintä sitten pyrki? Aineistostani nousi tois-tuvasti esille yhdeksää erilaista argumenttia, joilla perusteltiin #ImWithSanna-liikehdinnän tarpeellisuutta, vastustettiin naisvihaa ja pyrittiin vaikuttamaan yleiseen mielipiteenmuodostukseen. Näiden argumenttien avulla tunnistin neljä erilaista poliit-tisen toiminnan strategiaa, joita #ImWithSanna-postaukset hyödynsivät: kuvan ja ke-hon politisointia, naisten solidaarisuuden mobilisointia, poliittisen vihollisen kriittistä merkitsemistä sekä poliittisten utopioiden visiointia. Strategioiden ja argumenttien avulla esiin nousi yksi yhtenäinen rintama, joka vetosi yleisöönsä usealla eri taktiikalla:
meitä on monta, meillä on yhteinen intressi, me kumoamme vihollistemme argumen-tit, me luomme parempaa tulevaisuutta. Argumenttien ja strategioiden avulla kampan-ja pyrki tuottamaan julkisuutta, jossa tasa-arvo on tavoiteltavaa kampan-ja naisviha halveksitta-vaa.
Useiden strategioidensa avulla kampanja onnistui nousemaan vahvasti julkisen huomi-on kohteeksi. Sosiaalisesta mediasta se siirtyi perinteisen median agendalle, ja niin verkko- kuin paperisetkin lehdet nostivat esiin liikehdinnän ydinajatuksia ja sanomaa.
Kotimaisen mediahuomion lisäksi liikehdinnästä viestittiin maailmanlaajuisesti: Poh-joismaiden ja Euroopan ohella esimerkiksi japanilaisissa ja brasilialaisissa medioissa kirjoitettiin suomalaisen pääministerin kohtaaman kritiikin mobilisoimasta feministi-sestä kampanjasta. Tämä sai aikaan suurempaa kansainvälistä osallistumista, ja tänä päivänä #ImWithSanna-hashtagilla etsittäessä protestipostauksia löytyykin niin aasia-laisilta kuin amerikkaaasia-laisiltakin tileiltä.
#ImWithSanna-kampanja onnistui täten saamaan ajamalleen asialle mittavaa julkisuut-ta sekä digijulkisuut-taalisessa että fyysisessä ympäristössä. Kampanja esitti laajan kirjon argu-mentteja asiansa puolesta ja käytti neljällä strategiallaan poliittisen toiminnan keinoja
85 varsin kattavasti: itseidentifikaatiota, tukijoiden mobilisaatiota, poliittisten vihollisten nimeämistä ja tulevaisuuden unelmointia. Kampanja kuvasi ydinarvonsa ja tavoitteen-sa, se kutsui liittymään mukaan muutoksentekijöiden joukkoon, esitti vihollisensa hal-ventavassa valossa ja vilautti parempaa tulevaisuutta.
Voisi todeta, että kampanjan vaikuttamisen keinot olivat monipuolisuudessaan ja laa-juudessaan varsin noteerattavia – ja kampanja myös noteerattiin. Jos kampanjan epä-onnistuminen olisi kärjistettynä tarkoittanut sitä, että Marin ei enää olisi pääministeri ja yleisen mielipiteen mukaan naisista ei olisi mihinkään, oli liikehdinnän toiminta on-nistunutta: esimerkkinä vaikkapa se, että Sanna Marin esiintyi muutamaa kuukautta myöhemmin Time-lehden kannessa valossa, joka vakuutti naisten pätevyyttä. Siihen, vaikuttiko kampanja kuinka laajasti tasa-arvoon liittyviin asenteisiin tai lainsäädäntöön ei voida kuitenkaan suoranaisesti vastata: Liikehdintä tuskin pystyi poistamaan raken-teellista epätasa-arvoa tai sukupuolitettuja negatiivisia ilmiöitä sinällään, mutta se haastoi ja kiisti hyvin voimakkaasti naisvihamielisiä ajattelumalleja ja ilmiöitä. Liikeh-dintä toi julkiseen keskusteluun paljon epätasa-arvoa vastustavia elementtejä, synnytti naisten asemaa koskevia julkisia puheenvuoroja ja osoitti, että on olemassa valtava määrä ihmisiä, jotka ovat mobilisoituneet tässä asiassa.
Vaikka aineiston perusteella ei voida todeta suoraan minkälaisia vaikutuksia kampan-jalla on tasa-arvon vastaisen toiminnan tehokkuuteen, voidaan sen kuitenkin sanoa synnyttäneen voimakkaan vastareaktion naisvihamielisille ulostuloille. Kampanja asetti naisia halventavat ulostulot kriittisen tarkastelun kohteeksi, ja naisvihamielisten julkis-ten puheenvuorojen esittäjien voidaan täjulkis-ten ajatella joutuvan sanomisistaan esiin nos-tettujen näkökulmien vuoksi hyvin todennäköisesti tilille. Tästä esimerkkinä tapaus Aki Manninen ja Selviytyjät Suomi Extra: Manninen esitti ohjelmassa sovinistisiksi ja nais-vihamielisiksi tulkittuja kommentteja, ja pian vastuunottamista kyseisten lausuntojen julkisesta levittämisestä vaadittiin Mannisen lisäksi Nelonen Medialta: kriitikot kysyi-vät, että mikä on median vastuu epätasa-arvoa levittävien kommenttien alustana?
Tasa-arvonäkökulman noustua julkiselle agendalle saattavatkin ihmiset tunnistaa
nais-86 vihamielisiä ilmiöitä tarkkasilmäisemmin ja myös puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin herkemmin.
Tutkielmani kontekstissa on relevanttia pohtia myös sitä, miten sosiaalisen median protestina toteutettu toiminta kytkeytyy fyysiseen ympäristöön: sama naisviha ja epä-tasa-arvo elää myös digitaalisen ympäristön ulkopuolella. Naiseuden esittäminen digi-taalisessa ympäristössä voikin muokata yhteen kietoutuneiden todellisuuksien ajatuk-sen mukaisesti (Couldry & Hepp 2017) mielipiteitämme ja ajatusmallejamme myös fyysisessä ympäristössä. Naiseuden kuvaamiseen kytkeytyy täten mahdollisuus suku-puolen esitysten monipuolistamiseen ja sukupuolitettujen näkyvyyden normien pur-kamiseen. #ImWithSanna-liikehdinnän voidaan myös todeta nousseen vahvasti julki-suuteen, ja liittyneen täten myös yleisen mielipiteen muodostukseen. Demokratiassa yleisen mielipiteen tulisi ohjata päätöksentekoa, joten voidaan todeta, että kampanja antoi vähintäänkin poliittisille päättäjille painetta naisvihamielisen kulttuurin kitkemi-seen. Voidaan esimerkiksi ajatella, että lakimuutos rikoksesta määrättävän rangaistuk-sen koventamisesta uhrin sukupuolen ollessa teon motivaattorina (Erkkilä 2020) on saanut taakseen merkittävää painoarvoa asiasta mobilisoituneen massan myötä.
Miten tasa-arvon toteutumisen voidaan sitten ajatella tulevaisuudessa kehittyvän?
Pitkän historiallisen kehityslinjan mukaan tasa-arvo lisääntyy hitaasti kaiken aikaa, mutta takaiskujakin on tullut. Toiseen suuntaan tasa-arvon toteutumisesta vievään kehityskulkuun voisi ajatella viittaavan esimerkiksi luvussa 2.2 esittelemäni antigende-rismi ja äärikonservatistisen populismin nousu. Naisvihamielisen ilmapiirin leviämisestä kertoo myös tuore Nato-raportti, jonka mukaan Suomen naisvetoinen hallitus on jou-tunut poikkeuksellisen naisvihamielisen verkkovihakampanjan kohteeksi (Kervinen 2021). Voisi ajatella, että #ImWithSanna-liikehdinnän tyyppiset kampanjat toimivat dialogisena haastajana tämän tyyppisille tasa-arvokäsitykseltään taantumuksellisille ilmiöille ja ulostuloille. Tasa-arvon lineaarista kehitystä feministinen media-aktivismi voi tuskin itsessään taata, mutta ainakin se voi olla mukana vaikuttamassa yleisen mie-lipiteen muodostukseen.
87 Tiedostan kuitenkin, että tutkielmani tulokset ovat aika- ja tapaussidonnaisia. Tulokset eivät kerro yleistä totuutta siitä, millaisia vaikuttamisen keinoja modernissa media-aktivismissa poikkeuksetta käytettäisiin, mutta se auttaa toivottavasti ymmärtämään niitä strategioita, joilla kotimaiset feministiset kampanjat pyrkivät luomaan tavoittele-maansa julkisuutta ja vaikuttamaan yleiseen mielipiteenmuodostukseen moderneja mediateknologioita hyödyntäen. Laadullisessa tutkimuksessa keskitytään nimenomaan ilmiön tarkempaan analysoimiseen, eikä tutkimuksen tarkoituksena ole välttämättä mahdollisimman yleistettävän tiedon tuottaminen – tavoitteenani ei täten ollut luoda yleispätevää tai vertailevaa esitystä, vaan tarkastella miten pääministerin pukeutumi-sen aiheuttamaa kohua sekä naisvihamielisiä puhetapoja ja diskursseja vastustettiin valitsemassani esimerkkitapauksessa.
Vaikuttamisen, retoriikan ja argumentaation analysointi sopi mainiosti aineistoni tar-kasteluun: protestipuheessa ja media-aktivismissa pyritään vakuuttamaan ja vaikutta-maan, lisäksi niihin liittyy taistelu valtasuhteista, vastustajan kritisoiminen ja oman näkemyksen sekä aseman puolustaminen – tällaisessa argumentaatiossa ilmenee run-saasti tutkittavia retorisia keinoja. Uskon, että varsin runsas aineistoni olisi kuitenkin mahdollistanut myös omaa tutkielmaani laajemman analyysin: tutkimuskysymysteni ja aineistostani toistuvasti ilmenneen tematiikan perusteella rajasin käsittelyäni ja keski-tyin erityisesti kaikista ilmeisimpänä esiin nousseen argumentaation analysoimiseen.
Lisäksi pyrin lukemaan aineistoani naisvihaa ja sukupuolitettuja normeja vastustavasta ja tasa-arvoa kannattavasta näkökulmasta. Koen, että tämä valitsemani näkökulma osoittautui analyysin kannalta kiinnostavaksi lähestymistavaksi, sillä se kietoutui erot-tamattomasti osaksi #ImWithSanna-protestijulkaisujen sanomaa.
Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että konnotaatiot ja tulkinnat syntyvät vuorovaikutuksessa lukijan tunteiden kanssa ja sisältävät aina myös kulttuurisia arvoja (Kuvaja 2012, 57). Omista sitoumuksistani huo-limatta olen pyrkinyt tarjoamaan lukijalle mahdollisuuden seurata ja arvioida analyysi-ani käyttämällä runsaasti aineistoesimerkkejä. Pyrin perustamaan tutkimustulokseni vahvasti aineistoni varaan, jotta tulkintani voisi todeta olevan perusteltu.
88 Luotettavuutta arvioidessa tulee myös muistaa se, että tutkielma on kirjoitettu länsi-maisesta kontekstista käsin, jossa digitaalinen ilmaisunvapaus käsitetään yleisesti yh-tenä ihmisoikeutena. Tasa-arvoa koskevat käsitykset ja sukupuoliin liitetyt normit vaih-televat sosiaalisen konstruktionismin (luku 3.1) mukaan rajusti maailmankolkasta, kult-tuurista ja yksilöstä riippuen: joissakin kulttuureissa bleiseri ilman aluspaitaa saatetaan nähdä täysin normaalina pukeutumisena, kun taas toisissa ilman koko vartaloa peittä-vää asua esiintyminen saattaisi näyttäytyä täysin mahdottomana ajatuksena. #ImWith-Sanna-protesti saattaakin täten tuntua joidenkin mielestä täydelliseltä ajanhukalta ja toisista taas radikaalin protestoimisen arvoiselta asialta. Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkiminen on kuitenkin tärkeää, sillä liikkeissä tiivistyy aina kunkin aikakauden ja sitä ympäröivän yhteiskunnan merkityksiä. Yhteiskunnalliset liikkeet vaikuttavat yleisesti monin tavoin elämäämme lisäten tietoisuutta yhteiskunnallisista ongelmista ja asioista, ja ne ovat keskeisimpiä toimijoita yhteiskunnallisten muutosten alullepanijoina (Cross-ley 2002, 7–8).
Monimuotoisuuden kontekstista käsin mahdollinen jatkotutkimusideani liittyy naiseu-den kuvaamiseen samalla hashtagilla varustettujen julkaisujen parissa. Idean yhteydes-sä on hyvä nostaa esiin uranuurtajana feministisesyhteydes-sä hashtag-aktivismissa toimineen
#MeToo:n kohtaama kritiikki: tutkimusten mukaan kyseisen keskustelun ulkopuolelle suljettiin LGBTIQA+-yhteisön jäsenet, seksityöntekijät, POC-naiset, liikuntarajoitteiset naiset, vanhat naiset ja alemmasta sosioekonomisesta taustasta tulevat naiset (File-born & Loney-Howes, 2019, 9). Saman kritiikin voisi kohdistaa myös #ImWithSanna-kampanjaan: kenen kokemukset ja ääni eivät tule kampanjan yhteydessä kuulluksi?
Aineistoa voisi käyttää myös vertailuun: miten suomalaisten protestoijien luoma nais-kuva ja hashtagin alla esitetty agenda eroaa myöhemmin kampanjaan osallistuneiden ulkomaalaisten käyttäjien agendan asettamisesta ja naiseuden kehystämisestä, vai eroaako se lainkaan?
Koen, että paikallisuuteen sidotun kontekstin lisäksi tutkielmani haasteeksi jää protes-tiretoriikan tarkempi tarkastelu pelkästään toisen puolen argumenteista käsin. Jatko-tutkimus voisikin suuntautua myös vuorovaikutukseen: millaista keskustelukulttuuria