Kaksinaismoralismin paljastaminen

67

”Politiikan kaksoisstandardi, feminiinisyyden kapea tila, ahtaat roolit, 27-kertainen määrä häirintää netissä, toiseus, lasikatot, huorat ja madonnat,

"et ole niin kuin muut naiset".”

”Synny Suomeen tyttönä, ja sinusta voi tulla mitä vain. Muista kuitenkin pukeutua ja käyttäytyä kuten miesten maailmassa on naiselle soveliasta.”

Ensimmäinen esimerkki tuo ilmi sen, miten naisten kohtaamaan sukupuolitettuun verkkovihaan ei puututa. Vaikutusvaltaisen miehen kohdatessa verkkovihaa ilmiö pyrit-tiin kitkemään heti ensimmäiseen kuolematoivomukseen, mutta tyttöjen ja naisten kohdalla toistuvat teot ohitetaan olankohautuksella. Järkiajatteluun vedoten rinnastus tuo kyseenalaiseksi verkkovihaan kohdistuvan toimintamallin: miksi miehiin kohdistu-essa ongelmaan puututaan, mutta naisiin kohdistukohdistu-essa asialle ei tehdä mitään - sen jopa annetaan suorastaan rehottaa? Toisessa esimerkissä kirjoittaja listaa yksinkertai-seen tapaan naisvihan ilmenemismuotoja: termejä, lausahduksia ja tilastoja. Kaikki nämä yhdistetään yhden kattotermin alle tunnisteen avulla: #NaisvihaNäkyväksi. Huo-rilla ja madonnoilla kirjoittaja saattaa viitata suoraan Marinin kohtaamaan arvoste-luun: siihen, kuinka naiseen painetaan nopeasti dikotomisia leimoja. Kolmannessa kir-joittaja aloittaa tekstinsä positiivissävytteisesti, mutta vetää heti seuraavassa lauseessa maton viestinsä jalkojen alta: onnistua voi naisena ja tyttönä vain silloin, jos pystyy noudattamaan patriarkaatin naisille laatimia järjettömiä kirjoittamattomia sääntöjä.

68 Tässä luvussa avaan tarkemmin #ImWithSanna-liikehdinnän pyrkimystä vaikuttaa nais-ten ja miesnais-ten välisen kohtelun kaksinaismoralistiseen kulttuuriin. Erityisesti liikehdin-nän vähemmistössä olleet miehet nostivat argumentaatiossaan esiin usein kaksinais-moralistisen näkökulman.

Seuraavissa esimerkeissä #ImWithSanna-liikehdintään osallistuneet miehet valjastivat kehonsa kaksinaismoralistisen käyttäytymisen paljastamisen välineiksi:

”Meikä pukeutuu tälleen joka päivä eikä kukaan oo moksiskaan, mut kun Suomen pääministeri tekee saman niin tyypit on ihan banaaneina! Mitä tää tällainen on?”

”Mulla on miehenä muka enempi luvallista näyttää nännei taikka napaa.

Ei ole. Näyttäkää kaikki naiset Sanna Marineista lähtien ihoa niin paljon, kuin halajatte. Iho on kaunis ja keho jokaisen oma. Nauti siitä just kuten halajat ja pue päälles mitä ikinä huvittaa.”

”Laitoin tämän kuvan 24vk sitten someen.

Ei tullut silloin yhtään rumia kommentteja, vaan pelkkiä hyviä kehuja, koska olen mies. No, laitan nyt se tänne uudestaan vastustamaan kaiken-laisia törkeitä ja tyhmiä kommentteja tyttöjä ja naisia vastaan.”

Kahden ensimmäisen kuvatekstin yhteydessä olevissa kuvissa julkaisijat poseeraavat

#ImWithSanna-protestipostauksille tyypilliseen tapaan avonaisessa bleiserissä, kol-mannessa taas julkaisija poseeraa syvään uurrettu aamutakki päällään. Ensimmäisen kuvatekstin kirjoittaja tuskin pukeutuu Sanna Marinin kohukuvalle tyypilliseen jakkuun päivittäin, mutta liioittelun avulla hän tuo näkyväksi sen, miten miehille sallitut asiat nähdään eri tavalla naisiin yhdistettyinä. Myös toisessa esimerkissä kirjoittaja viittaa sukupuolensa (mies) olevan yleisen käsityksen mukaan etu, jonka ansioista hänellä on lupa tehdä jotakin, mitä naisilla ei ole. Hän myös rinnastaa mainitsemansa nännit ja navan osaksi ihoa – täten kirjoittaja pyrkii riisumaan naisten nänneihin liitetyt konno-taatiot esimerkiksi seksuaalisuudesta tai eroottisuudesta. Kolmannessa esimerkissä taas havainnollistetaan naisten ja miesten kohtaaman verkkohäirinnän eroavaisuutta:

kirjoittaja on julkaissut kyseisen kuvan syvään uurrettu aamutakki päällään jo 24 viik-koa sitten, mutta arvostelua, haukkumista, rumia kommentteja ei ole tullut. Kuvan julkaisija korostaakin, että kuva ei ole saanut osakseen verkkohäirintää julkaisijan

su-69 kupuolen takia. Samalla hän tekee näkyväksi naisten ja miesten verkossa kohtaaman kaksinaismoralismin ja liittää verkkovihan ja sen puuttumisen osaksi naisvihan ilmiötä.

Osassa kaksinaismoralistista käyttäytymistä kritisoivissa julkaisuissa nostettiin esiin Sanna Marinin näennäinen yhdenvertainen kohtelu verrattuna suomalaisiin miespolii-tikoihin:

”Ei Juha Sipilästä sanottu että hienoa kun on keski-ikäinen pääministeri, komea, tyylikäs ja edustava. Ei miehistä puhuta näin. Ei sanota että tää meidän johtaja Pekka on kyllä tosi pätevä ja edustavan näköinenkin vie-lä.”

”Miespoliitikoita on nähty lehdissä ja televisiossa alasti (mm. Kekkonen ja Mannerheim), mutta nämä eivät herättäneet kohua, sillä miesoletettujen kehot eivät ole niin seksualisoituja, kuin naisoletettujen.”

”Meidän upea pääministerimme poseerasi @trendimag kuvissa Kalevala-koru kaulassaan ja hui, syvään uurrettu kaula-aukko paljasti rintakehää!!!

Tämä on kuulemma sopimatonta ja mautonta hänen kaltaiselleen poliiti-kolle. Samaan aikaan Teuvo Hakkarainen kekkuloi somessaan bokserisil-laan ja MAGA-hatussaan, eikä kukaan lotkauta korvaansakaan, koska ei-hän se nyt ole niin justiinsa, heh heh.”

Ensimmäinen esimerkki vertaa Sanna Marinia hänen aikaisempaan pääministerikolle-gaansa Juha Sipilään. Heti ensimmäisessä lauseessa kirjoittaja tuo esille eron puheta-vassa Marinin ja Sipilän käsittelyn välillä: kirjoittaja liittää Sipilään samantyyppisiä ul-koisia ominaisuuksia kuvaavia ilmaisuja, joita olemme tottuneet kuulemaan ja luke-maan Marinin nimen yhteydessä. Sipilään, miespuoliseen poliitikkoon yhdistettynä ilmaisut tuntuvat kuitenkin absurdeilta: emme ole tottuneet kyseisiin ilmaisuihin mies-poliitikoiden yhteydessä. Kirjoittaja vahvistaa sanomaansa poliitikkojen kohtaamasta kaksinaismoralistisesta puhetavasta toiston avulla: ei, ei ja ei. Samalla hän tulee käyt-täneeksi kolmiportaista luetteloa retorisena tehokeinona.

Toisessa esimerkissä Marinin paljastavana kohuttua kuvaa verrataan miespoliitikkojen esiintymiseen alasti. Vertaus nostaa esille sen, miten seuraukset “paljastavasta esiin-tymisestä” ovat olleet sukupuolesta riippuen erilaiset. Naispoliitikon syvään uurrettu bleiseri aiheuttaa kohun, mutta miespoliitikoiden alastonkuvat eivät. Kirjoittaja myös

70 kertoo syyn seurausten eroavaisuudelle ja kaksinaismoralistiselle käytökselle: naisole-tettujen kehot ovat seksualisoituja, miesten eivät.

Kolmas rinnastus entiseen kansanedustajaan, nykyiseen europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraiseen on kaikista ajankohtaisin. Kirjoittaja esittää, kuinka Trendi-lehdessä Ma-rinista, naispoliitikosta julkaistu kuva syvään uurretussa bleiserissä herätti kommentte-ja poliitikolle sopimattomasta kommentte-ja mauttomasta käytöksestä – sen sijaan Hakkaraisen, miespoliitikon omassa sosiaalisen median profiilissaan julkaisema kuva itsestään pel-kissä alushousuissa ja lippalakissa (Hakkarainen 2020) ei herättänyt vastaavanlaista kommentointia. Kirjoittaja nostaa esiin, kuinka uskottavana poliitikkona esiintymisen kriteerit ja säännöt ovat erilaiset sukupuolesta riippuen: naispoliitikolle on mautonta esiintyä syvässä kaula-aukossa, kun taas miespoliitikon on sallittua esiintyä jopa pelkillä alusvaatteilla ilman uskottavuuden menetystä. Reaktion ja seuraamusten eroavaisuut-ta ei myöskään selitä se, että aika olisi ollut eri, sillä Hakkarainen julkaisi kuvan itses-tään tasan viikko ennen Marinin Trendi-haastattelun julkaisua. Ajankohtaisella rinnas-tuksellaan kirjoittaja tuo näkyväksi politiikkojen kaksinaismoralistisen kohtelun tässä päivässä.

Miesten ja naisten eroavaa kohtelua nostetaan argumentaatiossa esiin myös yleisellä, suomalaisen politiikan piiristä irrallisella tasolla:

”Miesten päätöksiä elämässä helposti glorifioidaan ja sivuutetaan sillä, että pojat on poikia. Naisten vastaavat päätökset ja teot leimaavat heitä helposti todella negatiivisesti. Jos sä miehenä suutut työkaverillesi, olet vahva johtaja. Nainen taas saattaa helposti olla nalkuttava ämmä.”

”Jos mies jyrähtää niin se on johtajuutta. Jos nainen jyrähtää niin hän kiu-kuttelee, on kuukautiset tai sitten ne vaihdevuodet. Koska eihän naisella voi olla oikeasti näkemystä tai oikeutta todeta että nyt ei ihan mennyt niinkun piti.”

Molemmat kuvatekstit avaavat työelämässä esiintyviä naisten ja miesten välisen koh-telun eroavaisuuksia. Ensimmäisessä esimerkissä korostetaan naisiin kohdistuvaa ne-gaatiota samasta toiminnasta, millä mies herättäisi yleisössään pelkästään positiivisia reaktioita. Vastakkainasettelulla kirjoittaja nostaakin esiin reaktioiden välisen

ristirii-71 dan. Järjellä ajatellen samasta teosta tulisi seurata sama reaktio – näin ei kuitenkaan kirjoittajan esimerkin mukaan ole. Täten hän vetoaa logoksen ja järjen kautta myös lukijan arvoihin: onko oikein, että ihmisiä kohdellaan pelkästään sukupuolen takia eri-laisella tavalla? Toisessa esimerkissä käytetään samanlaista rinnastusta. Jyrähtäminen on miehillä johtajuutta, naisilla taas kiukuttelua tai hormoneiden vaikutusten hallitse-mattomuutta. Viimeisessä lauseessa kirjoittaja nostaa ironian ja liioittelun avulla esiin kaksinaismoralistiset käytänteet: kirjoittaja viittaa tunteiden esittämisen aiheuttamien reaktioiden jakaantumiseen toteamalla, että naisilla ei sukupuolensa takia ole samaa oikeutta tunteiden ilmaisuun kuin miehillä.

Viimeiseksi esittelemässäni kaksinaismoralismin paljastaminen -argumenttia käyttä-vässä esimerkissä kirjoittaja herättelee lukijaa pohtimaan Trendi-lehden kuvan seu-raamuksia hypoteettisesta näkökulmasta:

”Olisiko Sanna tullut kohdelluksi näin, jos hän olisi Santtu? Sitä emme voi tietenkään tietää, mutta ehkä turhat huorittelut olisi ainakin jätetty pois.”

Suoralla, konditionaalimuotoisella kysymyksellä kirjoittaja nostaa esiin vaihtoehtoisen todellisuuden. Hän esittää, että vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa kuvassa olisi esiintynyt Marinin sijasta mies, olisi tuskin ilmennyt erityisesti sukupuoleen kohdistet-tua vihapuhetta, huorittelua. Tällä hypoteesilla kirjoittaja liittää Marinin kuvaan koh-distuneen kritiikin osaksi laajempaa naisiin kohdistuvan vihapuheen ilmiötä, joka on sisäministeriön (2019) mukaan usein sukupuolittunutta, seksualisoivaa ja identiteettiin kohdistuvaa (31).